Yksi 60-vuotias kysyi, että kuritetaanko meillä lasta! Onko tuo vielä sitä sukupolvea, joiden mielestä se olisi edes mahdollista?

Vierailija kirjoitti:

Kurittamisen ei onneksi tarvitse tarkoittaa fyysistä kurittamista. Kuria voi pitää muutenkin.

Fyysistä pahoinpitelyä ei tule hyväksyä.

Kaikkiin ei puhe tehoa. Ja sen näkee nyt kouluissakin.

Ja täällä taas joku pistää asioita 60-vuotiaan suuhun. Mä oon 58 v, oon lukutaitoinen ja osannut lukea kasvatussuorituksia ja en oo ikinä kurittanut mun lasta, mun vanhemmat ovat olleet normaaleja kilttejä hyväsydämisiä ihmisiä eivätkä ole ikinä kurittaneet mua. En ole mitenkään poikkeava 58 v. Kaverit ovat samanlaisia. 

Aina on näitä kuplia, joiden sisään jääneet vasta viimeisinä ymmärtävät ja hyväksyvät, että jonkun asian ymmärretään nykyään yleisesti olevan väärin vaikka se oli ennen ihan OK (tai sitä jopa suositeltiin). Näkeehän sen täältä AV:ltakin vaikka kuinka montaa eri asiaa koskevista keskusteluista.

Itselleni jäi mieleen joku vuosi sitten lehtihaastattelu Anniina Pohjosesta, Teknavi-TV-ohjelman autotoimittajasta joka kai on 90-luvun puolella syntynyt. Hän ihan iloisesti kertoi, että piiskaa tuli lapsena jos teki väärin, ja hän on vaan kiitollinen että pistettiin pentu kuriin. "Toivottavasti et saa omia lapsia" -fiilis oli lukiessa voimakas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt 80-luvun lopulla ja vanhemmat on nyt vähän yli 50. Muistan saaneeni tuoni ikäisenä joskus kuritusta vyöllä, vaikka kiltti olinkin.

Siis minkä ikäisenä vanhempasi saivat sinut???

Vähän yli 50-vuotiaat tällä hetkellä ovat siis syntyneet noin 1970-1971 eli he ovat olleet jotain 18 tai 19 vuotiaita kasarin lopussa.

Minäkin olen syntynyt 70-luvun lopussa, mutta mun vanhemmat ovat syntyneet 40-luvun loppupuolella ja he olivat vähän päälle kolmekymppisiä, kun saivat minut.

Ittellä oli juurikin päinvastoin niin, että olen 90 luvun alusta mutta isä oli silloin jo yli 60 (äiti tietysti nuorempi). Mutta kova kuri tuli isän puolelta ja nahkaremmiä kyllä käytettiin. Ristiriitaista tämä vähän on sillä olin muuten "isin tyttö" ja varmaan muut sai sellaisen vaikutelman, että olin piloille hemmoteltu. Mutta jos oli joku aihe, mistä haluttiin rangaista (ei mitään vakavia asioita koskaan, koska minäkin olin  perus rauhallinen käytökseltäni ja kiltti) sitten isä haki vyön ja ei se ollut mikään pieni muodollinen juttu, vaan sattui ihan hirveästi. Muistaakseni olen vielä 12-vuotiaana kokenut tällaista "kasvatusta" eli isä oli silloin jo yli 70. 

Kuulostaa tosi karulta! :(

Mikäköhän tässä on ollut se kasvatusidea? Jos lapsi on jo lähtökohtaisesti kiltti, miksi näin ylimitoitetun kova kuri ja ruumiilliset rangaistukset pienistäkin jutuista?

Osaako joku yhtään selittää tätä ns. vanhanajan kasvatusta?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tuon ikäinen on voinut kotoa saada ruumiillista kuritusta hyvinkin. Itse lähestyn 50 vuoden ikää, ja kyllä mun lapsuudessa oli tavallista saada vaikka luunappeja, tukistuksia tai ihan selkäsaunoja. Mun vanhemmat eivät näitä harrastaneet, mutta muissa perheissä kyllä.

Ei todellakaan ollut tavallista enää tuolloin.

T. Samaa ikäluokkaa

Hän ei ole varmaan ikinä kyseenalaistanut omia kasvatusmetodejaan.

Minua ei ole kuritettu fyysisesti muuten kuin että äiti antoi tukkapöllyä. Kaikki miehet joiden kanssa olen seurustellut, ovat saaneet remmiä lapsuudessaan. Minäkin olen kuvitellut, että kurittaminen on kohdistunut yleisemmin poikiin. T. Kasarilla syntynyt

Miksi sua on jäänyt vaivaamaan mitä joku ilmeisesti sulle melko vieras ihminen ajattelee?

Vierailija kirjoitti:

Aina on näitä kuplia, joiden sisään jääneet vasta viimeisinä ymmärtävät ja hyväksyvät, että jonkun asian ymmärretään nykyään yleisesti olevan väärin vaikka se oli ennen ihan OK (tai sitä jopa suositeltiin). Näkeehän sen täältä AV:ltakin vaikka kuinka montaa eri asiaa koskevista keskusteluista.

Itselleni jäi mieleen joku vuosi sitten lehtihaastattelu Anniina Pohjosesta, Teknavi-TV-ohjelman autotoimittajasta joka kai on 90-luvun puolella syntynyt. Hän ihan iloisesti kertoi, että piiskaa tuli lapsena jos teki väärin, ja hän on vaan kiitollinen että pistettiin pentu kuriin. "Toivottavasti et saa omia lapsia" -fiilis oli lukiessa voimakas.

Häh? Outoa. Ja outoa, että ottaa asian yleensä puheeksi. Kuin kehuskellen.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen syntynyt 70-luvun lopulla ja olen siis lapsuuteni elänyt 80-luvulla ja 90-luvulle tullessa olin teini-ikäinen.

Olen nyt 45-vuotias.

Kyllä, ainakin vielä 80-luvulla lasten fyysinen kurittaminen oli täysin normaalia toimintaa kaikissa tuntemissani perheissä. Ihan fyysisesti lyötiin pepulle joko kädellä tai vyöllä, jos oli tehnyt jotain "pahaa". Myös luunapit ja tukistukset.

Tätä ei pidetty mitenkään vääränä missään perheessä, eikä sitä salailtu.

Itsekki muistan ku mua lyötiin rangaistuksena pepulle täysillä ja monta kertaa putkeen, että oikeasti sattui (paljaalle pe pulle litsareita kädellä, että punaiset jäljet jäi), kun olin kaupasta pölliny tikkarin. Olin jotain 5 v.

Muistan, kun tuli tämä laki, että ei saa kurittaa, niin kaikki aikuiset naureskelivat, että höpö höpö.

Minulla on ihan toisenlaiset kokemukset 80-luvulta. Koskaan ei ole minua lyöty, eikä kenenkään kaverinikaan perheessä ole harrastettu ruumiillista kurittamista. Tuntuu hullulta koko ajatuskin. Asuimme pk-seudulla. Ehkä kuvaamasi oli tavallisempaa jossain maaseudulla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt 80-luvun lopulla ja vanhemmat on nyt vähän yli 50. Muistan saaneeni tuoni ikäisenä joskus kuritusta vyöllä, vaikka kiltti olinkin.

Siis minkä ikäisenä vanhempasi saivat sinut???

Vähän yli 50-vuotiaat tällä hetkellä ovat siis syntyneet noin 1970-1971 eli he ovat olleet jotain 18 tai 19 vuotiaita kasarin lopussa.

Minäkin olen syntynyt 70-luvun lopussa, mutta mun vanhemmat ovat syntyneet 40-luvun loppupuolella ja he olivat vähän päälle kolmekymppisiä, kun saivat minut.

Ittellä oli juurikin päinvastoin niin, että olen 90 luvun alusta mutta isä oli silloin jo yli 60 (äiti tietysti nuorempi). Mutta kova kuri tuli isän puolelta ja nahkaremmiä kyllä käytettiin. Ristiriitaista tämä vähän on sillä olin muuten "isin tyttö" ja varmaan muut sai sellaisen vaikutelman, että olin piloille hemmoteltu. Mutta jos oli joku aihe, mistä haluttiin rangaista (ei mitään vakavia asioita koskaan, koska minäkin olin  perus rauhallinen käytökseltäni ja kiltti) sitten isä haki vyön ja ei se ollut mikään pieni muodollinen juttu, vaan sattui ihan hirveästi. Muistaakseni olen vielä 12-vuotiaana kokenut tällaista "kasvatusta" eli isä oli silloin jo yli 70. 

Kuulostaa tosi karulta! :(

Mikäköhän tässä on ollut se kasvatusidea? Jos lapsi on jo lähtökohtaisesti kiltti, miksi näin ylimitoitetun kova kuri ja ruumiilliset rangaistukset pienistäkin jutuista?

Osaako joku yhtään selittää tätä ns. vanhanajan kasvatusta?

Minusta siinä oli ikään kuin kaksi puolta. Toinen on ajatus, että maailma on kova ja kylmä ja julma, ja siinä tulee vastoinkäymisiä ja vääryyden kokemuksia jokaiselle ennen pitkää jossain elämän vaiheessa. Niinpä on opetettava selviytymään niistä vastoinkäymisistä hammasta purren ja veren maku suussa.

Tämä on tullut ehkä ihan jostain ylisukupolvisesta kulttuurisesta muistista. Kun nykyiset 60-vuotiaat syntyivät, 1860-luvun lopun nälkävuosista (joissa joku noin 8 % suomalaisista kuoli nälkään) oli vasta 95 vuotta, eli elossa oli yhä ihmisiä jotka olivat olleet elossa jo tuolloin.

Ja se toinen ajatus on sitten, että kun on itse joutunut kärsimään esim. piiskaamisista ja muista kurituksista, niin haluaa ajatella, ettei sentään kärsinyt turhaan. Sen ajatuksen torjumiseksi tulee mieleen, kurituksia puolustelevilla hyvin yleinen, "ne oli minulle itsellenikin vaan hyväksi" -ajatus. Sen vaan-hyväksi-olleisuuden todistelemiseksi itselleen on sitten jatkettava samaa kohtelua omien lasten kanssa.

1950 - 1970 -luvuilla saimme koko sisarussarja risua (piti itse hakea) kintuille tai peffalle pari ropsausta, jos tuli okein pahojaan tehtyä. Vakavimmissa jutuissa sitten remmi esille, sitä en minä sentään saanut. Perheemme ei ollut väkivaltainen tms. Täysin normaali perhe tuolloin.

Kaikista meistä tuli ihan ns. kunnon ihmisiä. Poikaani nappaisin kaksi kertaa 'rotanhännästä' 90-luvulla, ei mitään muuta kuritustakaan ikinä.

Muuten olen sitä mieltä, että nykylapset tietävät jo 4-v. ettei heihin voi eikä saa koskea! Uhkailevat jo itse tekevänsä vanhemmistaan ilmoituksen... sairas Suomi!

Tuli tästä mieleen, kun vähän aika sitten kaupassa oli iältään noin kymmenvuotias tyttö ja pyyteli jotain tavaraa äidiltään, en muista mikä se tarkalleen oli, mutta ei mikään iso, joku tyttöjen tavara, ja tuntui, että ihan tosissaan se sitä halusi ja pyysi monta kertaa, mutta ihan nätisti, ei mitään itkupotkuraivoamista.

Olin ihan vieressä ja kuulin, kun äiti otti sen tavaran pois ja otti tiukasti käsistä kiinni ja sanoi suunnilleen näin, että osaatko nyt käyttäytyä vai pitääkö tätä opetella kotona vyön avulla! Ja lapsi meni hetkessä niin hiljaiseksi ja vakavaksi, että ei jäänyt epäselväksi, mitä tällä tarkoitettiin.

Hitsi, kun olisin halunnut sanoa tai tehdä jotain, mutta menin niin hämmennyksiin tuollaisesta, että en sitten saanut sanottua mitään!

Vierailija kirjoitti:

Aina on näitä kuplia, joiden sisään jääneet vasta viimeisinä ymmärtävät ja hyväksyvät, että jonkun asian ymmärretään nykyään yleisesti olevan väärin vaikka se oli ennen ihan OK (tai sitä jopa suositeltiin). Näkeehän sen täältä AV:ltakin vaikka kuinka montaa eri asiaa koskevista keskusteluista.

Itselleni jäi mieleen joku vuosi sitten lehtihaastattelu Anniina Pohjosesta, Teknavi-TV-ohjelman autotoimittajasta joka kai on 90-luvun puolella syntynyt. Hän ihan iloisesti kertoi, että piiskaa tuli lapsena jos teki väärin, ja hän on vaan kiitollinen että pistettiin pentu kuriin. "Toivottavasti et saa omia lapsia" -fiilis oli lukiessa voimakas.

Myös räppäri Mikael Gabriel on puhunut haastatteluissa siitä, että remmiä tuli yh-äidiltä vielä vuosituhannen vaihteen Helsingissä, ja hän on siitä tosi kiitollinen, kiitos äiti että asetit rajat blaablaablaa.

Se äiti on virolainen, ehkä tämä selittää osittain. Virohan jäi neuvostoaikana tosi pahasti jälkeen Suomesta kaikenlaisten tasa-arvo- yms. asenteiden nykyaikaistumisessa, vaikka on nykyään jo ehtinyt kiriä Suomen etumatkasta ison osan kiinni.

Olen minäkin saanut pari kertaa vitsaa. Muutama ripautus takapuolelle. Sen verran, että vähän tuntui.

Ei ole jäänyt mitään hampaankoloon, enkä kokenut sitä pahoinpitelyksi.

En kuitenkaan omille lapsilleni olisi edes tuon vertaa antanut vitsaa. Ollaan ihan puhumalla selvitty.

T.N57v.

Vierailija kirjoitti:

Tuli tästä mieleen, kun vähän aika sitten kaupassa oli iältään noin kymmenvuotias tyttö ja pyyteli jotain tavaraa äidiltään, en muista mikä se tarkalleen oli, mutta ei mikään iso, joku tyttöjen tavara, ja tuntui, että ihan tosissaan se sitä halusi ja pyysi monta kertaa, mutta ihan nätisti, ei mitään itkupotkuraivoamista.

Olin ihan vieressä ja kuulin, kun äiti otti sen tavaran pois ja otti tiukasti käsistä kiinni ja sanoi suunnilleen näin, että osaatko nyt käyttäytyä vai pitääkö tätä opetella kotona vyön avulla! Ja lapsi meni hetkessä niin hiljaiseksi ja vakavaksi, että ei jäänyt epäselväksi, mitä tällä tarkoitettiin.

Hitsi, kun olisin halunnut sanoa tai tehdä jotain, mutta menin niin hämmennyksiin tuollaisesta, että en sitten saanut sanottua mitään!

ei tosta tiedä, miten tosissaan se oli. Minä en saanut koskaan selkääni, mutta aika monta kertaa minulle sanottiin, että kohta saat selkääs.

Vierailija kirjoitti:

Tuli tästä mieleen, kun vähän aika sitten kaupassa oli iältään noin kymmenvuotias tyttö ja pyyteli jotain tavaraa äidiltään, en muista mikä se tarkalleen oli, mutta ei mikään iso, joku tyttöjen tavara, ja tuntui, että ihan tosissaan se sitä halusi ja pyysi monta kertaa, mutta ihan nätisti, ei mitään itkupotkuraivoamista.

Olin ihan vieressä ja kuulin, kun äiti otti sen tavaran pois ja otti tiukasti käsistä kiinni ja sanoi suunnilleen näin, että osaatko nyt käyttäytyä vai pitääkö tätä opetella kotona vyön avulla! Ja lapsi meni hetkessä niin hiljaiseksi ja vakavaksi, että ei jäänyt epäselväksi, mitä tällä tarkoitettiin.

Hitsi, kun olisin halunnut sanoa tai tehdä jotain, mutta menin niin hämmennyksiin tuollaisesta, että en sitten saanut sanottua mitään!

Sääli tyttöä. jos tämä välikohtaus tosiaan tarkoitti sitä mitä tulkitsit. Mutta tavallaan on jollain kierolla tavalla hyvä ja ilahduttava merkki, että se tulee nykyaikana jo niin kaukaa laatikon ulkopuolelta, että saa menemään sanattomaksi. Pelkään että itsekin olisin todennäköisesti mennyt samassa tilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli tästä mieleen, kun vähän aika sitten kaupassa oli iältään noin kymmenvuotias tyttö ja pyyteli jotain tavaraa äidiltään, en muista mikä se tarkalleen oli, mutta ei mikään iso, joku tyttöjen tavara, ja tuntui, että ihan tosissaan se sitä halusi ja pyysi monta kertaa, mutta ihan nätisti, ei mitään itkupotkuraivoamista.

Olin ihan vieressä ja kuulin, kun äiti otti sen tavaran pois ja otti tiukasti käsistä kiinni ja sanoi suunnilleen näin, että osaatko nyt käyttäytyä vai pitääkö tätä opetella kotona vyön avulla! Ja lapsi meni hetkessä niin hiljaiseksi ja vakavaksi, että ei jäänyt epäselväksi, mitä tällä tarkoitettiin.

Hitsi, kun olisin halunnut sanoa tai tehdä jotain, mutta menin niin hämmennyksiin tuollaisesta, että en sitten saanut sanottua mitään!

Sääli tyttöä. jos tämä välikohtaus tosiaan tarkoitti sitä mitä tulkitsit. Mutta tavallaan on jollain kierolla tavalla hyvä ja ilahduttava merkki, että se tulee nykyaikana jo niin kaukaa laatikon ulkopuolelta, että saa menemään sanattomaksi. Pelkään että itsekin olisin todennäköisesti mennyt samassa tilanteessa.

Joo, sen verran absurdia, että ei tiedä, mitä olisi tehnyt. Ja ei se äiti edes näyttänyt miltään huonolta äidiltä, vaan sellainen sanoisinko koulutyttömäisen näköinen siisteihin liikunnallisiin vaatteisiin pukeutunut kolmekymppinen. Ei lävistyksiä, tatutointeja tai muuta kamalaa.

Olet ap.tyhmä, keksityine tarinoneisensi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt 80-luvun lopulla ja vanhemmat on nyt vähän yli 50. Muistan saaneeni tuoni ikäisenä joskus kuritusta vyöllä, vaikka kiltti olinkin.

Siis minkä ikäisenä vanhempasi saivat sinut???

Vähän yli 50-vuotiaat tällä hetkellä ovat siis syntyneet noin 1970-1971 eli he ovat olleet jotain 18 tai 19 vuotiaita kasarin lopussa.

Minäkin olen syntynyt 70-luvun lopussa, mutta mun vanhemmat ovat syntyneet 40-luvun loppupuolella ja he olivat vähän päälle kolmekymppisiä, kun saivat minut.

Ittellä oli juurikin päinvastoin niin, että olen 90 luvun alusta mutta isä oli silloin jo yli 60 (äiti tietysti nuorempi). Mutta kova kuri tuli isän puolelta ja nahkaremmiä kyllä käytettiin. Ristiriitaista tämä vähän on sillä olin muuten "isin tyttö" ja varmaan muut sai sellaisen vaikutelman, että olin piloille hemmoteltu. Mutta jos oli joku aihe, mistä haluttiin rangaista (ei mitään vakavia asioita koskaan, koska minäkin olin  perus rauhallinen käytökseltäni ja kiltti) sitten isä haki vyön ja ei se ollut mikään pieni muodollinen juttu, vaan sattui ihan hirveästi. Muistaakseni olen vielä 12-vuotiaana kokenut tällaista "kasvatusta" eli isä oli silloin jo yli 70. 

Ihmettelen, miksi äitisi katsoi vaan vierestä eikä puuttunut tähän.

Ehkä äiti oli samaa mieltä tuosta vyön käytön hyväksyttävyydestä, kun oli kerran hyväksynyt miehekseenkin tuollaisen miehen.

Vaikka varmaan aika monessa perheessä se kuritusperinne on katkennut nimenomaan siihen, että vaikka toinen vanhemmista on saanut kuritusta ja oppinut pitämään sitä normaalina ja olisi halunnut jatkaa sitä omien lasten kanssa, niin toinen ei ole saanut ja on oppinut pitämään sitä nimenomaan epänormaalina ja torppaa sen siksi.