Mieheni on hyvä mies, mutta haluan silti erota, koska haluan alkaa elämäni uudelleen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinulle käy niinkuin Hjallis Harkimolle. Erosi hyvästä vaimostaan ja nyt on loppuelämän yksin. Kysyi Leenaa jopa takaisin, mutta hänellä oli jo uusi.

Mistä tiedät minulle käyvän näin? Mikä on sinun motiivisi maalailla tällainen tulevaisuudennäkymä? Puhdas huoli hyvinvoinnistani? Oma kokemus? Vai omat pelkosi ja syysi jäädä omaan suhteeseesi?

Ap

No esimerkiksi se , että olet ryhtymässä tähän kaikkeen melko köykäisin perustein ja mitä luultavimmin vääristä syistä. Oma pää kunoon ensin.

Köykäisin perustein, mistä niin oletat? Kirjoitin tiiviisti ja lyhyesti, koska kukaan ei täällä jaksa lukea mitään pitkää tekstiä, mutta mistä oletat etten ole pohtinut tätä jo pitkään ja tiivistänyt aloitustani hyvin pelkistetyksi?

Ap

Kirjoitat "tiiviisti ja lyhyesti", koska olet tämän palstan perustrolleja, jotka pääosin noudattavat samaa peruskaavaa:

1) Kirjoitetaan jotain melkein näennäisen järkevää, mutta kuitenkin sopivasti provosoivaa. Mitä lyhyemmin, sen parempi.

2) Kun ihmiset alkavat hyväntahtoisesti neuvoa, kirjoitetaan tippa kerrallaan lisää sen mukaan, mitä vastauksia olet saanut. Tällä ylläpidetään hiillosta.

3) Palataan kohtaan 2.

3/5, aika hyvä aloitus, mutta:

Ihmiset, älkää ruokkiko jne...

Vierailija kirjoitti:

Olen eronnut. Jos olisin tuntenut ap:n tapaisia fiiliksiä, niin tekisin silti ihan eri ratkaisut. Mites ois että alat tehdä jotain ihan itse? Kehitä uusia harrastuksia, reissaa, vaihda työtä... Vieläkö mies tympii silloin? Itse erosin kun yhdessä ei kertakaikkiaan voinut vaan enää olla, riideltiin vähän väliä ja inhottavasti ja elämänhalu oli aivan menetetty.

Tai jos oikeasti haluat jättää miehesi niin ei se rakkaudelta kuulosta.

Aina ajatellaan, että sitten ero on oikea ratkaisu, jos elämä yhdessä on riitaisaa.

Joskus puoliso(t) voivat kuitenkin olla jo niin sinut itsensä ja sen toisen ihmisen persoonan kanssa, ettei enää ole mitään intoa edes riitelyyn. Toinen on se mikä on, ajattelee niinkuin ajattelee, tekee ja sanoo niinkuin tahtoo.

Minä en ainakaan loppuaikoina jaksanut enää yhtään riidellä mistään. Olin jo niin luovuttanut. Ja koska haluan olla hyvä ihminen, hillitsin oman kieleni toisen haukkumiselta ja arvostelulta.

Loppuajat olisivatkin ulkopuolisen silmin vaikuttaneet hyvin seesteiseltä ja "hyvältä parisuhteelta".

Olematta sitä kuitenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen eronnut. Jos olisin tuntenut ap:n tapaisia fiiliksiä, niin tekisin silti ihan eri ratkaisut. Mites ois että alat tehdä jotain ihan itse? Kehitä uusia harrastuksia, reissaa, vaihda työtä... Vieläkö mies tympii silloin? Itse erosin kun yhdessä ei kertakaikkiaan voinut vaan enää olla, riideltiin vähän väliä ja inhottavasti ja elämänhalu oli aivan menetetty.

Tai jos oikeasti haluat jättää miehesi niin ei se rakkaudelta kuulosta.

Aina ajatellaan, että sitten ero on oikea ratkaisu, jos elämä yhdessä on riitaisaa.

Joskus puoliso(t) voivat kuitenkin olla jo niin sinut itsensä ja sen toisen ihmisen persoonan kanssa, ettei enää ole mitään intoa edes riitelyyn. Toinen on se mikä on, ajattelee niinkuin ajattelee, tekee ja sanoo niinkuin tahtoo.

Minä en ainakaan loppuaikoina jaksanut enää yhtään riidellä mistään. Olin jo niin luovuttanut. Ja koska haluan olla hyvä ihminen, hillitsin oman kieleni toisen haukkumiselta ja arvostelulta.

Loppuajat olisivatkin ulkopuolisen silmin vaikuttaneet hyvin seesteiseltä ja "hyvältä parisuhteelta".

Olematta sitä kuitenkaan.

Toki suhde voi olla oikeasti tyhjä ja kuollut ilman riitojakin, silloin kukin tehkööt hyväksi tuntemansa ratkaisut, eihän tässä enää pieniä lapsiakaan ole. Lähinnä korvaan otti tuo ap:n "haluan nyt jotain täysin uutta" ja "haluan aloittaa elämäni uudelleen" ja "mies on oikeasti hyvä mies ja rakaskin".

Itse aloittaisin heti, sitten katsoisi miten mies reagoi ja miten itse reagoi, ja onko ero yhä ajankohtainen. Pysyvät pitkät suhteet toki vakauttavat identiteettiä ja luovat odotuksia, mutta elämää voi uudistaa ilman eroakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinulle käy niinkuin Hjallis Harkimolle. Erosi hyvästä vaimostaan ja nyt on loppuelämän yksin. Kysyi Leenaa jopa takaisin, mutta hänellä oli jo uusi.

Mistä tiedät minulle käyvän näin? Mikä on sinun motiivisi maalailla tällainen tulevaisuudennäkymä? Puhdas huoli hyvinvoinnistani? Oma kokemus? Vai omat pelkosi ja syysi jäädä omaan suhteeseesi?

Ap

No esimerkiksi se , että olet ryhtymässä tähän kaikkeen melko köykäisin perustein ja mitä luultavimmin vääristä syistä. Oma pää kunoon ensin.

Köykäisin perustein, mistä niin oletat? Kirjoitin tiiviisti ja lyhyesti, koska kukaan ei täällä jaksa lukea mitään pitkää tekstiä, mutta mistä oletat etten ole pohtinut tätä jo pitkään ja tiivistänyt aloitustani hyvin pelkistetyksi?

Ap

Kirjoitat "tiiviisti ja lyhyesti", koska olet tämän palstan perustrolleja, jotka pääosin noudattavat samaa peruskaavaa:

1) Kirjoitetaan jotain melkein näennäisen järkevää, mutta kuitenkin sopivasti provosoivaa. Mitä lyhyemmin, sen parempi.

2) Kun ihmiset alkavat hyväntahtoisesti neuvoa, kirjoitetaan tippa kerrallaan lisää sen mukaan, mitä vastauksia olet saanut. Tällä ylläpidetään hiillosta.

3) Palataan kohtaan 2.

3/5, aika hyvä aloitus, mutta:

Ihmiset, älkää ruokkiko jne...

Jep, tarina muuttuu vastausten mukaan. Tää trolli tosin hakee loppu viimein argumentteja siihen että ero on aina ja kaikissa tilanteissa vain 110 prosenttisen hyvä asia. Trolli on oikeasti mies. Useasti eronnut sellainen.

Vierailija kirjoitti:

Yllättävän monilla ihmisillä on sama unelma ja samat keinot tavoitella sitä. Se ei onnistu heiltä juuri koskaan.

Ongelma tulee siitä, että aapeen kaltaiset ihmiset ajattelevat, että heidän nykyisen elämänsä tylsyys on siinä olevien muiden ihmisten syytä. Jos näitä ei olisi, he voisivat elää ihan miten haluavat. Tosiasiassa heiltä itseltään puuttuu kykyä ryhtyä toimeen ja tehdä unelmista totta. Moni heistä ei oikeasti edes tiedä, mistä unelmoi, kunhan vaan jostain hienosta ja erilaisesta. Jos heillä olisi kyky tehdä unelmistaan totta, läheiset ihmiset eivät estäisi sitä nytkään.

Tunnen muutamankin tällaisen ihmisen. Ja monilta heistä ei puutu rahaa, aikaa, mahdollisuuksia nytkään. Voisivat tehdä ihan mitä vaan. Ulkoisten puitteiden puolesta mikään ei estäisi ja perheolojen suhteen tukeakin riittäisi. Mutta he eivät ole tyytyväisiä, koska eivät vaan osaa ryhtyä tekemään sitä, mikä sitten heidät onnellisiksi tekisikään. Eivätkä edes tunnu tietävän, mitä se olisi. Samanlaisesta epämääräisestä täysillä elämisestä ja kokemisesta ja ihmisiin tutustumisesta puhuvat kuin aapeekin, mutta mikään määrä festarilla käyntiä, matkustelua tai bileitä ja ihmisiä ei kumminkaan tee heistä tyytyväisiä.

Toi on niin totta. Ja jos suhde on hyvä, siinä saa kyllä toteuttaa itseään, no poislukien pettäminen. 

Sinänsä minä tunnen ap:n kaltaisia. Liian nuorina yhteen ja lapset, ja sitten haetaan sitä kadonnutta nuoruutta keski-ikäisenä. Yhden kaverini äiti kävi minihame korvissa samassa baarissa missä me olimme (eli hänen lapsensa ja tämän kavereita), oli aika surullista miten tämä vaikutti siihen lapseen.

Nuorena kannattaa mennä, niin aikuisena ei enää tarvitse.

Ystäväporukassa eräs nainen erosi ihan ok liitosta kun halusi kokea vielä muuta. Jonkun ajan kuluttua tämä leidi alkoi puuttessaan vonkaamaan meidän muiden miehiä. Hänet oli lopulta pakko sulkea ulos ystäväpiiristä. Sen mitä olen kautta rantain kuullut, niin nykyään hän on pahasti alkoholisoitunut.

Kissa-allergia on kyllä hyvä syy eroon, kukapa haluaisi elää ilman kissaa. Onneksi oma mies ei ole allerginen.

Vierailija kirjoitti:

Mitä vapaudellani tekisin, kysyi muutama.

Tässä muutama asia jotka haluaisin tehdä mutta joita en voi tehdä, koska olen mieheni kanssa:

Haluan muuttaa ekoyhteisökommuuniin ja kokeilla siellä asumista.

Haluan myös muuttaa hetkeksi isoon kaupunkiin ennen sitä. (mies ei halua kumpaakaan)

Haluan uusia kokemuksia seksin saralta, haluan kokea vielä joskus järjen päästä vievää ihastusta, ja kenties polyamorisia suhteita. (pitkässä suhteessa näistä mitään ei ole eikä lupaa kokeillakaan)

Haluan luopua autosta ja ryhtyä kasvissyöjäksi. (mies nauraa näille ja ruoka ilman lihaa ei ole ruokaa ensinkään)

Haluan kissan tai koiran. (mies allerginen)

Haluan ettei kukaan kyseenalaista, tyrmää tai kiellä minua toteuttamasta haaveitani.

Voi olla, että minulla on keski-iänkriisi kuten joku epäili, lähestynhän jo 50 vuotta. Mutta en haluaisi katua että jätin haaveitani tekemättä tai edes kokeilematta. Vielä kun pystyisin ne kokemaan, olen terve ja elossa.

Ap

Lyhyesti ap siis haluaa nuoreksi hipiksi. Siitä vain jos se on juttusi. Mutta pidä mielessä että monet näistä asioista ovat helpompia nuorena, etkä sinä ole enää nuori.

Joudut myös luopumaan monista nykyelämän mukavuuksista, ja niitä voi myöhemmin tulla ikävä.

Lisäksi monet mainituista asioista eivät ole niin kivoja tai yksinkertaisia kuin voisi aluksi uskoa (esim. koiran omistamista ei noin vain kokeilla).

Vierailija kirjoitti:

Monia listaamiasi asioita voi kokeilla ilman eroa. Jos on kaipuu omaan toisenlaiseen elämään niin muuta kommuuniin tai erilleen ja ota se kissa. Käyt sitten miehen luona "kotona" aina välillä. Katsotte mihin elämä johtaa. Samalla toki hyväksyt jos mies tahtoo lähteä katsomaan omaa elämäänsä erisuunnasta. Kyllä ne päätökset siinä selkiintyy kun otatte hieman etäisyyttä.

Itse erosin koska halusin sitä abstraktia vapautta. Halu tehdä omat päätökset ilman jatkuvaa kompromissiä, jättää keittiö siivoamatta ilman että toinen huokailee ja siivoaa mielenosoituksellisesti kolistellen, vapaus olla selittämättä itseään, vapaus näpertää kännykkää ilman että joku mulkoilee. Oli minulle hyvästä, vuosia jatkunut stressitila laukesi ja monet oudot vaivat katosivat. Ei elämäni sinänsä menevämpää tai tapahtumarikkampaa ole kuin ennen mutta enemmän omalaista, stressittömämpää arkea.

Harva hyväksyy asumuseroa, vaan haluavat sitten eron lopullisesti. Itsekin tekisin niin eli jos mies tahtoisi asua erillään jonkin aikaa, niin ottaisin lopullisen eron. Joko ollaan yhdessä tai ei olla, ei sitä voi toinen yksinään päättää, että tänään olen kanssasi ja toisena päivänä jotain muuta. Osoittaa itsekkyyttä odottaa tuollaista toiselta.

Tulet katumaan, jos romantiikkaa etsit tai uutta nuoruutta menetettyjen vuosien tilalle. Hoida vaihdevuosioireesi kuntoon. Nauti tavallisesta elämästäsi, kuulostaa olevan muutoin terve.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä vapaudellani tekisin, kysyi muutama.

Tässä muutama asia jotka haluaisin tehdä mutta joita en voi tehdä, koska olen mieheni kanssa:

Haluan muuttaa ekoyhteisökommuuniin ja kokeilla siellä asumista.

Haluan myös muuttaa hetkeksi isoon kaupunkiin ennen sitä. (mies ei halua kumpaakaan)

Haluan uusia kokemuksia seksin saralta, haluan kokea vielä joskus järjen päästä vievää ihastusta, ja kenties polyamorisia suhteita. (pitkässä suhteessa näistä mitään ei ole eikä lupaa kokeillakaan)

Haluan luopua autosta ja ryhtyä kasvissyöjäksi. (mies nauraa näille ja ruoka ilman lihaa ei ole ruokaa ensinkään)

Haluan kissan tai koiran. (mies allerginen)

Haluan ettei kukaan kyseenalaista, tyrmää tai kiellä minua toteuttamasta haaveitani.

Voi olla, että minulla on keski-iänkriisi kuten joku epäili, lähestynhän jo 50 vuotta. Mutta en haluaisi katua että jätin haaveitani tekemättä tai edes kokeilematta. Vielä kun pystyisin ne kokemaan, olen terve ja elossa.

Ap

Sori, mutta ei tuon kuvauksen mukaan se mies niin hyvältä kuulosta. Allergioille nyt ei mitään mahda mutta esimerkiksi kasvisruoalle ja autottomuudelle nauraminen on nyt todella typerää. Eikä kuulosta muutenkaan siltä että mies kunnioittaisi mitään sinun haaveitasi tai olisi valmis kompromisseihin.

Olette vain liian erilaisia. Erotkaa niin saatte elää kumpikin omannäköistä elämää.

Nauraminen toisen toiveille ja unelmille on todella epäkunnioittavaa. En kuitenkaan ymmärrä miksi ihmeessä ap ei olisi voinut olla kasvissyöjä jo nyt. Itse olen ollut lähes koko elämäni, vaikka mies syö lihaa. Sen ansiosta perhe on syönyt aika paljon terveellisemmin, väittäisin niin. Lapset ovat jo aikuisia ja syövät kasvisvoittoisesti, pitävät sellaisesta ruuasta, vaikka syövät myös lihaa. 

Oletko ap ollut miehesi kanssa tosi nuoresta lähtien?

sun pitää tehä niinku susta tuntuu, tykkäs sun miehes siitä tai ei, taikka vauvapalstan mammat... sama pätee kaikkiin muihinkin. yhdessä ollaan, kunnes yksi tai useampi suhteen osapuoli haluaa erota, ja niin sen pitääkin mennä.

Miten kokisit sen jos miehelläsi olisi samansuuntaisia ajatuksia sinua kohtaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synninpäästöäkö sä meiltä haet? Elät elämäsi just niin kuin tuntuu, ei siihen meillä muilla ole mitään kommentoitavaa. 

Haen näkökulmia. Miten ihmiset reagoivat. Osaan varautua siten ehkä lähipiirinkin reaktioihin?

Ap

Höpsistä. Täytyyhän sinun tietää, miten lähipiirisi tulee reagoimaan. Et voi olla noin urpo.

Lähde vaan, odottelen nurkan takana jätettyä miestäsi, lupaan pitää hyvänä, hoitaa ja rakastaa <3 

No, aika paljon olet elämääsi heittänyt hukkaan väärän miehen kanssa. Eikö se yhtään harmita?

Sinulla on keski-iän kriisi eikä ero ole siihen ratkaisu. Aloittakaa miehen kanssa elämä uudelleen -muuttakaa vaikka ulkomaille.

Hölmöä olisi erota ja katkeroitua muutavan vuoden kuluttua. Ihminen kyllästyy, koska elämä on liian helppoa, vaikka olisi kuinka hyvä kumppani ja elämäntilanne. Etsikää niitä haasteita ja uusia kokemuksia yhdessä.

Mun mielestä joku ihan ok mies ei niin ihmeellinen saalis ole että siitä eroaminen alkaisi myöhemmin kaduttaa. Enemmän se kaduttaisi jos jäisi.

Kyllä tuolla vähintään vastaanlaisia perusjamppoja on vapaina ja uusia ja parempiakin vapautuu koko ajan lisää, jos sellaista alkaa joskus kaipaamaan.

Ei se johonkin keskinkertaiseen tyytyminen kaikkia autuaaksi tee.

Mutta mitäs sitten ap, kun olet kokenut nuo mainitsemasi asiat, jotka haluat kokea?

Jospa niistäkään et löydä onneasi ja tuon haihattelusi vuoksi oletkin menettänyt rakkaan puolisosi, luotettavan ja turvallisen lapsiesi isän jollaista et voi enää löytää.

Tuskin hän jää sinua odottamaan tai huolii enää takaisin, koska olethan osoittautunut melkoisen kevytkenkäiseksi hutsuksi. Maineesikin on tuon jälkeen pilalla. Olet tuottanut häpeää koko perheellesi tempauksellasi. Mutta jos se tuo sinulle onnen, niin mikäs siinä. Minä en voisi olla ikinä onnellinen noin itsekkään toiminnan vuoksi, koska minun onnellisuuteeni on kytkettynä hyvinkin voimakkaasti myös läheisteni onni ja hyvinvointi. En voisi tehdä sitä heille, enkä siis itsellenikään.