Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mieheni on hyvä mies, mutta haluan silti erota, koska haluan alkaa elämäni uudelleen
27.09.2023 |
Nuorin lapsi lensi juuri pesästä, kun lähti opiskelemaan muualle.
Minä haluan nyt jotain täysin uutta. Olen halunnut jo pitkään.
Miehessä ei ole mitään isoa vikaa, hän on minulle rakaskin.
Mutta ajatus siitä, että jämähdän tähän kahdestaan hänen kanssaan loppuelämäksi, tuntuu masentavalta. Haluan isoja muutoksia. Muuttaa, olla niin vapaa kuin mahdollista, tutustua uusiin ihmisiin. Monella tasolla.
Tiedän että tämä on itsekästä. Mieheni rakastaa minua ja haluaa olla loppuelämänsä kanssani. Mutta en kai voi jäädä vain siksi, että hän niin haluaa, kun itse en?
Kommentit (805)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt ole lukenut koko ketjua mutta oletko varma ettei eron sijaan riittäisi eri asuntoihin muuttaminen? Kaikkien parien ei kuulu asua yhdessä ikuisesti vaikka suhde säilyisi.
En ole ap mutta yksi ketjuun vastanneista. Viisikymppinen nainen. Meillä ei mies ikinä suostuisi tuohon. On puhuttu, että hän aikanaan eläisi mökillä,minä kotona. Ei käy, koska tarvitsee ruoanlaittajan. Siksi aion eläkkeellä muuttaa yksin asumaan. Nyt vielä yhteinen työ ja perhe pitää yhdessä.
Pelkkiä tekosyitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä kommentoi pääasiassa ihmiset, jotka kuluttaa suurimman osan ajastaan nettipalstoilla eikä ikinä tee mitään kummempaa. Sitten kun joku muu suunnittelee tekevänsä jotain, he ampuvat idean alas kun se saa heidät tuntemaan itsensä vähän paremmiksi omassa laiskuudessaan.
Tai sitten ihmisiä jotka ihan vilpittömästi kehottavat miettimään mitä tekee. Koska ovat itse jossain elämänsä kriisissä hätäpäissään pistäneet elämänsä risaiseksi ja nyt katuvat.
Tai ihmisiä, jotka ovat nähneet sen hyvän parisuhteen arvon ja nyt puolison tuella (molemmat puolisot!) toteuttavat vapautta tehdä asioita, joista on aina haaveillut, mutta joihin ei ollut aikaa lapsiperhevaiheessa.
- Siis tämä on mahtavaa aikaa! On opeteltu soittamaan uusia instrumentteja, opiskeltu uusia kieliä ym. Harrastetaan liikuntaa yhdessä ja erikseen tai lähdetään reissuun ex tempore (ei tarvi olla kallista - vaikka hurautetaan muutaman kymmenen kilometrin päähän tutustumaan kaupunkiin, johon ei ole ennen keritty).
Pysytään nuoruudessa kiinni, kun kestitään lapsenlapsia viikonloppuina.
Sitä elämää voi "pistää risaiseksi" rikkomatta mitään. :D
Voin kuvitella näin viisikymppisenä että meillä tuo ei toimisi. Meillä mies haluaa olla vaan kotona eikä halua että minäkään menen minnekään yksin. Siksipä suunnittelen yksinäistä vanhuutta.
Viisikymppinen on nuori!
Me ollaan seitsemänkympin molemmin puolin. Itse olin työelämässä turhankin pitkään ja nyt eläköidyttyäni olemme suorastaan rakastuneet uudelleen. Läheisyyden tarve on suuri ja yhdessä oleminen ja tekeminen tärkeää. Ollaan varmaan sisäistetty elämän rajallisuus puolin ja toisin, joten eletään ja nautitaan toisistamme kun vielä yhdessä täällä suht terveinä elää saamme.
Jos teillä miehesi kanssa on kuitenkin toimiva suhde, voit osaltasi aktivoida yhdessäoloanne. Meillä on huonommistakin ajoista menty yli kirjaimellisesti hieromalla kipupisteitä. Toinen on tarvinnut säännöllisesti niska- pää- ja hartiahierontaa, toinen rasittuneiden selkälihasten pehmitystä. :)
Kosketus lisää kosketuksen tarvetta sekä madaltaa kynnystä koskea hellästi toiseen. Fyysisen siteen kautta voi aueta tilaisuus puhua omista toiveista ja tarpeista, edetä pienen askelin, vaikka kävelylle kahvilan kautta museoon tai muuta vastaavaa kotipiirin laajennusta. - Kävelylle sitten käsi kädessä, kuten silloin nuorina, vaikka korttelin ympäri!
Ap ymmärrän hyvin sinua, minulla oli samankaltaisia ajatuksia ja eroon ne johti. Mitään en ole enenpää katunut kuin eropäätöstäni, mutta takaisin en voi aikaa muuttaa, mieti monta kertaa ennenkuin päätöksen teet.
Vierailija kirjoitti:
Onko pakko jättää mies jos haluaa elää omaa elämää ?
Elä elämääsi ja pidä miehesi. Niin minä tekisin.Miten miehesi estää sinua elämästä ?
Minä matkustelen, harrastan, nukun omassa huoneessani, teen töitä miten haluan ja matkustelen ajoittain yksin jos mies ei halua lähteä mukaan.Tiedän että aika monella keski-ikäisellä tai iäkkäämmällä on sivusuhdekin, mutta parisuhde pysyy kasassa.
Kyse on siitä miten asian hoitaa.
Tässä ap:n aiempi vastaus parin sivun takaa:
"Mitä vapaudellani tekisin, kysyi muutama.
Tässä muutama asia jotka haluaisin tehdä mutta joita en voi tehdä, koska olen mieheni kanssa:
Haluan muuttaa ekoyhteisökommuuniin ja kokeilla siellä asumista.
Haluan myös muuttaa hetkeksi isoon kaupunkiin ennen sitä. (mies ei halua kumpaakaan)
Haluan uusia kokemuksia seksin saralta, haluan kokea vielä joskus järjen päästä vievää ihastusta, ja kenties polyamorisia suhteita. (pitkässä suhteessa näistä mitään ei ole eikä lupaa kokeillakaan)
Haluan luopua autosta ja ryhtyä kasvissyöjäksi. (mies nauraa näille ja ruoka ilman lihaa ei ole ruokaa ensinkään)
Haluan kissan tai koiran. (mies allerginen)
Haluan ettei kukaan kyseenalaista, tyrmää tai kiellä minua toteuttamasta haaveitani.
Voi olla, että minulla on keski-iänkriisi kuten joku epäili, lähestynhän jo 50 vuotta. Mutta en haluaisi katua että jätin haaveitani tekemättä tai edes kokeilematta. Vielä kun pystyisin ne kokemaan, olen terve ja elossa.
Ap"
Vierailija kirjoitti:
Ihan ok syy erota, miehiä tulee ovista ja ikkunoista ja elämä on jännempääkin niin
Varmaan myös lentävät samantien matkoihinsa niistä ovista ja ikkunoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt ole lukenut koko ketjua mutta oletko varma ettei eron sijaan riittäisi eri asuntoihin muuttaminen? Kaikkien parien ei kuulu asua yhdessä ikuisesti vaikka suhde säilyisi.
En ole ap mutta yksi ketjuun vastanneista. Viisikymppinen nainen. Meillä ei mies ikinä suostuisi tuohon. On puhuttu, että hän aikanaan eläisi mökillä,minä kotona. Ei käy, koska tarvitsee ruoanlaittajan. Siksi aion eläkkeellä muuttaa yksin asumaan. Nyt vielä yhteinen työ ja perhe pitää yhdessä.
No, itsepä sinä suostut kodinkoneeksi. Kyllä möllöinkin ukko oppii laittamaan voileipiä kun nälkä käy tarpeeksi kovaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulle käy niinkuin Hjallis Harkimolle. Erosi hyvästä vaimostaan ja nyt on loppuelämän yksin. Kysyi Leenaa jopa takaisin, mutta hänellä oli jo uusi.
Kannattaa miettiä kaksi kertaa kannattaako. Välttämättä et löydä uutta yhtä hyvää.
Siis mistä päättelet että ap haluaisi parisuhteen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rakastat miestäsi, mutta halua jättää? Ei sovi yhteen.
Mikä estää sinua avioliitossa vaikka matkustamaan, kokemaan asioita ja tapaamaan uusia ihmisiä. Jos lapset on muuttaneet pois kotoa niin sinulla on aikuisen vapaus tulla ja mennä eikä tarvi huolehtia lasten asioita.
Vai mitä tuo elämän uudelleen aloittaminen tarkoittaa? Uuden miehen kainaloon?
Rakastaa voi, vaikkei haluaisi enää jatkaa yhteiselämää. BTDT.
Äläkää haaskatko elämäänne, vaan tehkää kuten teistä tuntuu! Teillä on vain yksi elämä!
Tee niinkuin sinusta tuntuu, ja haluat elää. Itse elät päätöstesi kanssa ja elämäsi saattaa tästä vielä parantua.
Vierailija kirjoitti:
Ap ymmärrän hyvin sinua, minulla oli samankaltaisia ajatuksia ja eroon ne johti. Mitään en ole enenpää katunut kuin eropäätöstäni, mutta takaisin en voi aikaa muuttaa, mieti monta kertaa ennenkuin päätöksen teet.
Erittelisitkö tarkemmin, mitä kadut? Mitä ikävöit entisestä suhteesta? Millaisissa tilanteissa?
-Ohis joka miettii eroa, mutta pelkää katuvansa jotain, minkä arvoa nyt ei ymmärrä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä vapaudellani tekisin, kysyi muutama.
Tässä muutama asia jotka haluaisin tehdä mutta joita en voi tehdä, koska olen mieheni kanssa:
Haluan muuttaa ekoyhteisökommuuniin ja kokeilla siellä asumista.
Haluan myös muuttaa hetkeksi isoon kaupunkiin ennen sitä. (mies ei halua kumpaakaan)Haluan uusia kokemuksia seksin saralta, haluan kokea vielä joskus järjen päästä vievää ihastusta, ja kenties polyamorisia suhteita. (pitkässä suhteessa näistä mitään ei ole eikä lupaa kokeillakaan)
Haluan luopua autosta ja ryhtyä kasvissyöjäksi. (mies nauraa näille ja ruoka ilman lihaa ei ole ruokaa ensinkään)
Haluan kissan tai koiran. (mies allerginen)
Haluan ettei kukaan kyseenalaista, tyrmää tai kiellä minua toteuttamasta haaveitani.
Voi olla, että minulla on keski-iänkriisi kuten joku epäili, lähestynhän jo 50 vuotta. Mutta en haluaisi katua että jätin haaveitani tekemättä tai edes kokeilematta. Vielä kun pystyisin ne kokemaan, olen terve ja elossa.
Ap
Sori, mutta ei tuon kuvauksen mukaan se mies niin hyvältä kuulosta. Allergioille nyt ei mitään mahda mutta esimerkiksi kasvisruoalle ja autottomuudelle nauraminen on nyt todella typerää. Eikä kuulosta muutenkaan siltä että mies kunnioittaisi mitään sinun haaveitasi tai olisi valmis kompromisseihin.
Olette vain liian erilaisia. Erotkaa niin saatte elää kumpikin omannäköistä elämää.
Monia listaamiasi asioita voi kokeilla ilman eroa. Jos on kaipuu omaan toisenlaiseen elämään niin muuta kommuuniin tai erilleen ja ota se kissa. Käyt sitten miehen luona "kotona" aina välillä. Katsotte mihin elämä johtaa. Samalla toki hyväksyt jos mies tahtoo lähteä katsomaan omaa elämäänsä erisuunnasta. Kyllä ne päätökset siinä selkiintyy kun otatte hieman etäisyyttä.
Itse erosin koska halusin sitä abstraktia vapautta. Halu tehdä omat päätökset ilman jatkuvaa kompromissiä, jättää keittiö siivoamatta ilman että toinen huokailee ja siivoaa mielenosoituksellisesti kolistellen, vapaus olla selittämättä itseään, vapaus näpertää kännykkää ilman että joku mulkoilee. Oli minulle hyvästä, vuosia jatkunut stressitila laukesi ja monet oudot vaivat katosivat. Ei elämäni sinänsä menevämpää tai tapahtumarikkampaa ole kuin ennen mutta enemmän omalaista, stressittömämpää arkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaahas, tarinatrollin avaus tähän päivään. 😉
Varaudu ainakin viettämään juhlapyhiä yksin. Tiedän just sinun kaltaisia eronneita ihmisiä ja sitten ne huulipyöreinä ihmettelevät kun aikuiset lapset eivät tule joulun viettoon jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä tein noin 44-vuotiaana keski-iän kriisissä. Lähdin, koska halusin olla vapaa ja yksin. Miehessä ei mitään vikaa, mutta hän halusi sitä tavallista elämää kuin siihenkin asti, kun taas minulla alkoi lasten lähdettyä uusi nuoruus, halusin juhlia, halusin käydä joka paikassa, matkustella, olla vapaa ja villi.
Nyt ikää 49 ja miltä tilanne näyttää nyt? No, olihan siinä pari ihan pirun hauskaa vuotta, sitä ei voi kieltää. Hauskoja baari-iltoja, upeita seksikokemuksia, upeita matkoja jotka oli jotain ihan muuta kuin ne perhelomat Kanarialla (mm. reppureissasin Perussa yms). Mutta pahus kun se "viidenkympin villitys" olikin ohimenevä. Parin-kolmen vuoden päästä tajusin ettei minua kiinnostakaan enää se vapaus ja meneminen, että se on itse asiassa aika uuvuttavaa. Nykyisin elän yksin sellaista samanlaista kotielämää, josta lähdin eron kautta karkuun. Kaduttaako? Joskus, hetkittäin, kyllä. Mutta tehty mikä tehty, tämä nyt meni näin, ja miehellä on jo uusi, se ovi ei ole enää avoinna. Ihan tyytyväinen olen näin yksinkin elellessä, mutta kieltämättä, olisinpa ymmärtänyt silloin, että kyseessä ei ole mikään aito syvempi halu erilaiseen elämään vaan keski-iän kriisin tai "viidenkympin villityksen" oireilu, joka menee ohi.
Vierailija kirjoitti:
Varaudu ainakin viettämään juhlapyhiä yksin. Tiedän just sinun kaltaisia eronneita ihmisiä ja sitten ne huulipyöreinä ihmettelevät kun aikuiset lapset eivät tule joulun viettoon jne.
Juhlapyhät yksin on ihan parhautta. Että kun nautin viime joulunakin, kun ei tarvinnut laitttaa mitään joulua, ostin vain pizzan ja pullon viiniä ja juhlin itsekseni.
Vierailija kirjoitti:
Monia listaamiasi asioita voi kokeilla ilman eroa. Jos on kaipuu omaan toisenlaiseen elämään niin muuta kommuuniin tai erilleen ja ota se kissa. Käyt sitten miehen luona "kotona" aina välillä. Katsotte mihin elämä johtaa. Samalla toki hyväksyt jos mies tahtoo lähteä katsomaan omaa elämäänsä erisuunnasta. Kyllä ne päätökset siinä selkiintyy kun otatte hieman etäisyyttä.
Itse erosin koska halusin sitä abstraktia vapautta. Halu tehdä omat päätökset ilman jatkuvaa kompromissiä, jättää keittiö siivoamatta ilman että toinen huokailee ja siivoaa mielenosoituksellisesti kolistellen, vapaus olla selittämättä itseään, vapaus näpertää kännykkää ilman että joku mulkoilee. Oli minulle hyvästä, vuosia jatkunut stressitila laukesi ja monet oudot vaivat katosivat. Ei elämäni sinänsä menevämpää tai tapahtumarikkampaa ole kuin ennen mutta enemmän omalaista, stressittömämpää arkea.
Mitä on abstrakti vapaus? Miksi olit sitten suhteessa ylipäätään jos tuota vapautta halusit?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varaudu ainakin viettämään juhlapyhiä yksin. Tiedän just sinun kaltaisia eronneita ihmisiä ja sitten ne huulipyöreinä ihmettelevät kun aikuiset lapset eivät tule joulun viettoon jne.
Juhlapyhät yksin on ihan parhautta. Että kun nautin viime joulunakin, kun ei tarvinnut laitttaa mitään joulua, ostin vain pizzan ja pullon viiniä ja juhlin itsekseni.
Joillekin toimii, useimmille ei.
Minä halusin kanssa erota, kun tuli vaihdevuosien ensi oireita. Onneksi tajusin, että missä vika on enkä eronnut. Minulla on ihana mies ja hyvä elämä hänen kanssaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt ole lukenut koko ketjua mutta oletko varma ettei eron sijaan riittäisi eri asuntoihin muuttaminen? Kaikkien parien ei kuulu asua yhdessä ikuisesti vaikka suhde säilyisi.
En ole ap mutta yksi ketjuun vastanneista. Viisikymppinen nainen. Meillä ei mies ikinä suostuisi tuohon. On puhuttu, että hän aikanaan eläisi mökillä,minä kotona. Ei käy, koska tarvitsee ruoanlaittajan. Siksi aion eläkkeellä muuttaa yksin asumaan. Nyt vielä yhteinen työ ja perhe pitää yhdessä.
"Ruuanlaittaja" voi olla kiertoilmaus sanoille "rakastettu vierelläni".
Mutta jäyhä suomalainen könsikäs ei taivu sellaisiin parfyymintuoksuisiin ilmaisuihin, joten hän sanoo "ruuanlaittaja".
Alue: Aihe vapaa
Veikkaisin että uusi elämä tarkoittaa omannäköistä elämää. Pitkässä suhteessa on kadottanut itsensä kun on elänyt lapsia ja miestä varten. Se on helpompi toteuttaa yksin, etenkin jos toinen ei ole vastaanottavainen näille ajatuksille.
Uusi elämä ei tarkoita automaattisesti aina uutta miestä...