Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mieheni on hyvä mies, mutta haluan silti erota, koska haluan alkaa elämäni uudelleen
27.09.2023 |
Nuorin lapsi lensi juuri pesästä, kun lähti opiskelemaan muualle.
Minä haluan nyt jotain täysin uutta. Olen halunnut jo pitkään.
Miehessä ei ole mitään isoa vikaa, hän on minulle rakaskin.
Mutta ajatus siitä, että jämähdän tähän kahdestaan hänen kanssaan loppuelämäksi, tuntuu masentavalta. Haluan isoja muutoksia. Muuttaa, olla niin vapaa kuin mahdollista, tutustua uusiin ihmisiin. Monella tasolla.
Tiedän että tämä on itsekästä. Mieheni rakastaa minua ja haluaa olla loppuelämänsä kanssani. Mutta en kai voi jäädä vain siksi, että hän niin haluaa, kun itse en?
Kommentit (805)
Tee juuri niin kuin haluat, elämä on lyhyt. Muuten tulet katumaan. Ajattele itseäsi, älä muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa jokseenkin harhaiselta tuo haluan alkaa elämäni uudelleen.
No ei minusta. Kun katsoo ihmisiä ympärillään, niin monet on jumiutuneet samaan kuvioon jota toistavat vuodesta toiseen. Perhe ja työ. Joka viikko samanlainen, kesälomalla sitten yritetään tehdä vähän jotain muuta. Kyllä siinä joku päivä voi havahtua, varsinkin silloin kun lapset lähtee kotoa, että jotain muutakin voisi tehdä.
Totta kai näin voi käydä, mutta unelmoimisessa ja onnistuneessa toteutumisessa on yksi ero: konkretia.
Sellaiset ihmiset, jotka esimerkiksi tuossa tilanteessa tietävät mistä lähtevät ja mitä menettävät vs. tietävät mitä tavoittelevat ja mitä saavat, ovat todennäköisemmin onnistujia kuin sellaiset ihmiset, jotka eivät oikeastaan tiedä mitä tulevat menettämään, ja ennen kaikkea eivät oikein edes tiedä, mitä tavoittelevat.
Ymmärrän, jos joku lähtee pitkästä perushyvästä parisuhteesta, jos on selkeät suunnitelmat, joita ei voi puolison kanssa toteuttaa. Ja senkin nippa nappa ymmärrän, jos on joku todellinen rakkaus odottamassa, jonka kanssa on täysi varmuus yhteisestä, hyvästä elämästä.
Sen sijaan varma epäonnistumisen merkki on se, jos tietää, että elämä on ns. hyvää, parisuhde on ihan hyvä eikä kumppanissa ole mitään vikaa, mutta haluaa tavoitella jotakin - jota ei oikeastaan pysty edes sanoiksi pukemaan.
"Vapaus" ei ole mikään konkreettinen asia, jota tavoitellaan (paitsi jos on rikosvanki tai suljettu johonkin muuhun laitokseen vastoin tahtoa).
90% tällaisista hyvistä ja vakaista parisuhteista lähtevistä ihmisistä, joilla on vain epämääräinen aavistus jostakin omista haluista, kova FOMO päällä tai jokin elämänkausivillitys, päätyvät tilanteeseen, jossa haikailevat takaisin ex-puolisoa noin vuoden-kahden kuluttua - kun selvisikin, että se kaivattu "vapaus" tai "oma tila" ei oikeastaan tuottanutkaan mitään sellaista lopputulosta, jota aikaisemmin haikaili.
Kuten joku jo sanoi, johtuu ikäkriisistä kun lapset lähtee kotoa, se voi tuntua liian isolta menetykseltä. Kannattaa hakea tukea psykologilta ja ennen kaikkea keskustella oman puolison kanssa. Ruoho ei ole vihreämpää aidan takana.
Anna mennä, mitä muiden ajatuksta, kerran täällä vain ollaan!!!!!
Jos mies ei ole valmis mihinkään kompromisseihin, silloin ehkä eroaisin. Ettehän voi elää vain hänen tahtonsa mukaan.
Ihannetilanteessa kumpikin haluaisi samoja asioita ja lähes yhtä hyvä tilanne olisi, jos kumpikin ymmärtäisi toisen tarpeita ja olisi valmis joustamaan.
Esim. Ryhtyisitte kasvissyöjiksi, mutta pitäisitte kuitenkin auton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä vapaudellani tekisin, kysyi muutama.
Tässä muutama asia jotka haluaisin tehdä mutta joita en voi tehdä, koska olen mieheni kanssa:
Haluan muuttaa ekoyhteisökommuuniin ja kokeilla siellä asumista.
Haluan myös muuttaa hetkeksi isoon kaupunkiin ennen sitä. (mies ei halua kumpaakaan)Haluan uusia kokemuksia seksin saralta, haluan kokea vielä joskus järjen päästä vievää ihastusta, ja kenties polyamorisia suhteita. (pitkässä suhteessa näistä mitään ei ole eikä lupaa kokeillakaan)
Haluan luopua autosta ja ryhtyä kasvissyöjäksi. (mies nauraa näille ja ruoka ilman lihaa ei ole ruokaa ensinkään)
Haluan kissan tai koiran. (mies allerginen)
Haluan ettei kukaan kyseenalaista, tyrmää tai kiellä minua toteuttamasta haaveitani.
Voi olla, että minulla on keski-iänkriisi kuten joku epäili, lähestynhän jo 50 vuotta. Mutta en haluaisi katua että jätin haaveitani tekemättä tai edes kokeilematta. Vielä kun pystyisin ne kokemaan, olen terve ja elossa.
Ap
No niin asia on sillä selvä, olet naimisissa miehen kanssa jonka kanssa teillä on erilaiset elämänarvot. Sitä ei voi muuttaa. Tiedät siis kyllä jo itsekin mitä tehdä.
Eri elämänarvot ja tuon listan perusteella kuulostaa siltä ettei keskinäinen arvostuskaan ole parhaimmasta päästä
Vierailija kirjoitti:
Voihan siellä aidan tuolla puolella odottaa vihreä laidun ja vapaus, mutta toisaalta joskus se ruoho ei ole vihreämpää aidan tuolla puolen.
Jos tulet katumapäälle on mies voinut jo jatkaa elämäänsä ja sinä jäät sitten ypöyksin.
Tai nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nyt ole lukenut koko ketjua mutta oletko varma ettei eron sijaan riittäisi eri asuntoihin muuttaminen? Kaikkien parien ei kuulu asua yhdessä ikuisesti vaikka suhde säilyisi.
"Haluan luopua autosta ja ryhtyä kasvissyöjäksi. (mies nauraa näille ja ruoka ilman lihaa ei ole ruokaa ensinkään)"
Mietin ensin ehdottaa että ala tekemään omat kasvisruuat, mutta jos toisen reaktio on mahdollisesti nauraminen päin naamaa niin ei kyllä hyvin mene.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos ei itse ole onnellinen, pitääkö silti jäädä ihan ok suhteeseen oman onnen kustannuksella ja miellyttääkseen toista?
Ei, mutta vastauksissa kehotetaan selvittämään miksi ei ole onnellinen ennen kuin tekee lopullisia ratkaisuja. Jos tyyttymättömyys johtuu omista sisäisistä ongelmista, eron jälkeen on yksin ja onneton ei suinkaan onnellinen ja vapaa. Jos taas puoliso rajoittaa ja kontrolloi, ero voi olla se onneliseksi tekevä ratkaisu.
Tämä elämän lotto on niin nähty. On iso aurinkopaneelikattoinen ok-talo P-Pohjanmaalla tai muualla syvällä korvessa ja muut elintasokilkkeet trampoliineineen paljuineen Bemari-Skoda-Tesloineen pihassa. Siten muija menee kansalaisopistoon jollekin itsetietoisuusvoimaatumiskurssille sorvaamaan pöllejä, maalaamaan tauluja tai valamaan savea. Parin vuoden päästä lähtee selvittämään ajatuksiaan jonkun transsedenttisen joogagurun kursseille ja siitä kolme vuotta, niin henkisesti valaistunut muijahan asuu jossain henkisyysvaloa tuovilla kivillä koristellussa koivukyläläisessä betonikuutiossa. Molempien katumaasturit, talo ja veneet ym on myyty ja se äijä ajelee jollain mädällä -87 Carinalla, niskaan saakka tatuoidun ex-muijan liikkuessa bussilla ja lähijunilla Koivukylästä ns miesystävänsä luokse. Silloin kun miesystävä on ehdonalaisessa eikä pytyssä. Pitkässä juoksussa, eli isossa kuvassa on näyttänyt aina siltä se äijä on voittava osapuoli, vaikka ensin on myös häviävä. Koska aloittajan skenaariossa tämä mies häviää pelin jokaisessa vaiheessa vähemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse lähdin seitsemän vuoden suhteesta viime keväänä juurikin samasta syystä, että halusin oman elämäni takaisin. Lapsia meillä ei ole.
Saattaa tuntua itsekkäältä, mutta mulle tämä oli paras mahdollinen ratkaisu. Mies oli hyvä, kiltti, aivan unelma, mutta silti huomasin että multa puuttui jotain ja jälkikäteen olen ymmärtänyt, että kadotin itseni noina vuosina ja nyt haluan elää omannäköistä elämää. Et todellakaan voi jäädä toisen takia suhteeseen, jossa sulla ei ole hyvä olla.
Mulla itselläni karsiutui muutamia kavereita pois, kun he eivät ymmärtäneet tätä mun ajatusta lainkaan. Tottakai se tuntui pahalta, mutta ajan kuluessa ymmärsin, että he eivät olleet tosiystäviä. Toisten ystävien kanssa olen lähentynyt taas entistä enemmän. Olen kuullut lähipiiriltä, että olen ihan uusi ihminen nykyään.
Itsellä oli kova huoli miehestä ja hänen jaksamisesta - mutta hänelle käynyt sama uudelleensyntyminen vaikka aluksi olikin todella hankalaa eikä meinannut uskoa tätä asiaa todeksi.
Tsemppiä kovasti, toivottavasti löydät rohkeuden lähteä elämään omannäköistä elämää! <3
Vierailija kirjoitti:
Mitä vapaudellani tekisin, kysyi muutama.
Tässä muutama asia jotka haluaisin tehdä mutta joita en voi tehdä, koska olen mieheni kanssa:
Haluan muuttaa ekoyhteisökommuuniin ja kokeilla siellä asumista.
Haluan myös muuttaa hetkeksi isoon kaupunkiin ennen sitä. (mies ei halua kumpaakaan)Haluan uusia kokemuksia seksin saralta, haluan kokea vielä joskus järjen päästä vievää ihastusta, ja kenties polyamorisia suhteita. (pitkässä suhteessa näistä mitään ei ole eikä lupaa kokeillakaan)
Haluan luopua autosta ja ryhtyä kasvissyöjäksi. (mies nauraa näille ja ruoka ilman lihaa ei ole ruokaa ensinkään)
Haluan kissan tai koiran. (mies allerginen)
Haluan ettei kukaan kyseenalaista, tyrmää tai kiellä minua toteuttamasta haaveitani.
Voi olla, että minulla on keski-iänkriisi kuten joku epäili, lähestynhän jo 50 vuotta. Mutta en haluaisi katua että jätin haaveitani tekemättä tai edes kokeilematta. Vielä kun pystyisin ne kokemaan, olen terve ja elossa.
Ap
No sitten kerrot miehelle että haluat tehdä näitä asiota. Ja hän voi joko jatkaa kanssasi mutta antaa sinun tehdä näitä asioita tai sitten eroatte. Mutta on harha että sinun olisi aivan välttämättä erottava lopullisesti jotta voisit toteuttaa haaveesi.
Ja miehesi muuten ei ole hyvä mies jos tyrmää kaikki haaveesi ja kieltää toteuttamasta niitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse jätin hyvän miehen. Kaipasin vapautta enkä rakastanut tarpeeksi. Nyt elän onnellisena yksin. N60
Itse taidan elää sitä sinun haaveilemaasi vapaata elämää näin keski-ikäisenä. Onhan tässä puolensa saa tehdä mitä haluaa tai olla tekemättä ja siinä aikataulussa kun haluaa. Ei tarvitse koko ajan tehdä kompromisseja toisen kanssa. Voin katsoa niitä ohjelmia ja sarjoja jota itse haluan, kukaan ei rajoita tekemisiäni ja harrastuksiani.
Ainoa puute on, että haluaisin tasapainoisen parisuhteen, jota ei tunnu löytyvän yrityksistä huolimatta. Niin kuin tuolla muutama viesti taaksepäin joku vierailija osuvasti kirjoitti, tässä iässä tuntuu vapaana olevan alkoholisoituneita, pettäviä, muuten vaan luonnevikaisia, mielenterveysongelmaisia tai epätasapainoisia, syrjäytyneitä, työttömiä tai muuten elämänhallinnan menettäneitä miehiä.
Jos sinulla on ystäviä, kavereita, tuttavia eli ts. sitä turvaverkkoa ja sinulla on tai tulet hankkimaan omia harrastuksia, silloin varmaan pärjäät ilman nykyistä miestäsi, mutta jos tavoitteesi on löytää uusi tasapainoinen mies, sitä et ehkä tule koskaan löytämään.
Rakastat miestäsi, mutta halua jättää? Ei sovi yhteen.
Mikä estää sinua avioliitossa vaikka matkustamaan, kokemaan asioita ja tapaamaan uusia ihmisiä. Jos lapset on muuttaneet pois kotoa niin sinulla on aikuisen vapaus tulla ja mennä eikä tarvi huolehtia lasten asioita.
Vai mitä tuo elämän uudelleen aloittaminen tarkoittaa? Uuden miehen kainaloon?
Vierailija kirjoitti:
En nyt ole lukenut koko ketjua mutta oletko varma ettei eron sijaan riittäisi eri asuntoihin muuttaminen? Kaikkien parien ei kuulu asua yhdessä ikuisesti vaikka suhde säilyisi.
En ole ap mutta yksi ketjuun vastanneista. Viisikymppinen nainen. Meillä ei mies ikinä suostuisi tuohon. On puhuttu, että hän aikanaan eläisi mökillä,minä kotona. Ei käy, koska tarvitsee ruoanlaittajan. Siksi aion eläkkeellä muuttaa yksin asumaan. Nyt vielä yhteinen työ ja perhe pitää yhdessä.
Ettekö voi miehen kanssa muuttaa, matkustaa, kokea uutta yhdessä?
Onko pakko jättää mies jos haluaa elää omaa elämää ?
Elä elämääsi ja pidä miehesi. Niin minä tekisin.
Miten miehesi estää sinua elämästä ?
Minä matkustelen, harrastan, nukun omassa huoneessani, teen töitä miten haluan ja matkustelen ajoittain yksin jos mies ei halua lähteä mukaan.
Tiedän että aika monella keski-ikäisellä tai iäkkäämmällä on sivusuhdekin, mutta parisuhde pysyy kasassa.
Kyse on siitä miten asian hoitaa.
Alue: Aihe vapaa
No niin asia on sillä selvä, olet naimisissa miehen kanssa jonka kanssa teillä on erilaiset elämänarvot. Sitä ei voi muuttaa. Tiedät siis kyllä jo itsekin mitä tehdä.