Mieheni on hyvä mies, mutta haluan silti erota, koska haluan alkaa elämäni uudelleen

Lähde lomalle Ghanaan.

Kokeile syrjähyppyä ensin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinulle käy niinkuin Hjallis Harkimolle. Erosi hyvästä vaimostaan ja nyt on loppuelämän yksin. Kysyi Leenaa jopa takaisin, mutta hänellä oli jo uusi.

Mistä tiedät minulle käyvän näin? Mikä on sinun motiivisi maalailla tällainen tulevaisuudennäkymä? Puhdas huoli hyvinvoinnistani? Oma kokemus? Vai omat pelkosi ja syysi jäädä omaan suhteeseesi?

Ap

Yhdelle ihmiselle ei ole liikaa hyvää tarjolla täällä, sen olen oppinut. Ei kannata olla ylimielinen.

Näin. Ja voihan sitä tutustua uusiin ihmisiin ja alkaa harrastamaan jotain uutta ja mielenkiintoista, matkustella tai mitä uutta nyt toivotkaan myös miehesi kanssa ja yksinkin. Vai onko kysymys nyt vain siitä että haluat kokeilla uusia miehiä?

Eroa, mutta ole sitten yksin äläkä itke miehen perään kun tajuat tehneesi virheen.

Mistä te tiedätte ap.n syyn vapauden kaipuulleen? Esim minun mieheni on niin rajoittava, ettei ihme, että mulla on vapauden kaipuu. Eikä keskustelut auta mitään. Lisäksi parisuhteemme on muuttunut kaverisuhteeksi. Heti kun on talousasiat kunnossa niin häivyn. Ap niin vähän kertoi elämästään että voi hänelläkin olla jotain syvempiä syitä lähteä.

Vierailija kirjoitti:

Jaa että nuorena hätäseen rytkäisty tenava ja nyt kaduttaa kun ei tullut elettyä sitä omaa nuoruutta vapaasti? Ei kannata. Keski-ikäiset lapsi pois nurkista ja oon niin vapaa-ihmiset on lähinnä säälittäviä.

Juu, elämää ei vaan voi jatkaa siitä, mihin se nuorena jäi.

Mutta kun lapset lähtevät kotoa, voi kyllä alkaa harrastaa jotain ja ylipäätään tehdä asioita, jotka kiinnostavat ja nyt on aikaa. Mutta mitään uutta nuoruutta ei oikeasti tule.

Ettekö voi miehen kanssa yhdessä muuttaa ja matkustella? Aloittakaa jokin uusi harrastus. Siellä tutustuu uusiin ihmisiin ja näkee uusia puolia myös puolisostaan.

Tai tarvitseeko kaikkea tehdä yhdessä? Jos mies on enemmän kotona viihtyvä, voithan sinä tehdä matkoja yksin tai ystävien kanssa.

Kyllä elämä kannattaa elää niin, että siinä on hyvä olla ja on tyytyväinen itseensä. Jos se vaatii eron väljähtäneestä parisuhteesta niin sitten se vaatii. Ei kannata jäädä roikkumaan, jos kaipaa vapautta niin sitä kohti sitten. luulen kyllä, että aloittajan tuleva ex-mies poimitaan hyvin pian uudelle kierrokselle. Rakastavat ja hyvät miehet löytää kyllä ottajansa. Ja toivottavasti ap löytää onnensa myös!

Minun isä täytti kesällä 60 vuotta ja hänellä on täysin samanlaisen "kriisi" kuin sinulla. Hän sopi äitini kanssa asumuserosta ja muuttaa kuunvaihteessa vuokra-asuntoon nyt määrittelemättömäksi aikaa. Äitini on erittäin raivona tästä ratkaisusta, eivät kuitenkaan ole vielä avioeroa laittaneet vaan nyt menevät tällä kaavalla ainakin jouluun saakka. Katselevat siis erikseen miten jatkavat tästä eteenpäin. Josko palaavat sitten vielä yhteen tai tekevät vuoden lopussa lopullisen eron. 

Eikä heillä myöskään ole mitään ongelmia parisuhteessa, lapset aikuisia ja molemmilla työt. Isä vain sanoi syyksi tällaisen "uudelleensyntymän". Eli varmaan samat ajatukset hänellä kuin sinullakin AP.

Itse lapsena en koen että tämä on heidän välinen asia, mutta toivon että tekevät tuon päätöksensä jatkosta mielummin ennemmin kuin myöhemmin ettei joutuisivat elämään tällaisessa odottelutilassa kovin kauaa. Sen mukaan sitten tulevaisuus itselläni, tuleeko myöhemmin kuvioihin uusia puolisoita - jatkuuko vanhempien elämä tuttuun normaaliin tapaansa vai tulenko jatkossa tapaamaan heitä erikseen vai miten käy.. aika näyttää.

Mahdollisessa erossa pitää varmaan myös tutkia sitten kotitalon myyntiä, ei siihen äitini halua yksin jäädä.  

Jos ei itse ole onnellinen, pitääkö silti jäädä ihan ok suhteeseen oman onnen kustannuksella ja miellyttääkseen toista?

Itselläni on joskus myös ollut vastaavia haaveita, olen kuitenkin sinua vanhempi ja tiedän tarkasti millaista elämää haluaisin viettää: sellaista, mistä haaveilin nuorena. Yksin, pienessä asunnossa ja keskellä suurkaupungin kuhinaa, että saan omistautua työlleni. Olen taitelija. Kuitenkin rakastan syvästi miestäni enkä tule tekemään mitään tuollaista.

Jos haluat jotain sellaista mistä et oikein itsekään tiedä mitä se olisi, niin tulet melkoisella varmuudella pettymään, erityisesti, jos nuo asiat liittyvät uuteen kumppaniin. Olet jo keski-ikäinen, ei ole tarjolla mitään ihanaa sinkkuelämää, vaan muut viettävät perhe-elämää, osa sinkuista on alkoholisoitunut (myös naisista) ja osa etsii epätoivoisesti heikosta tarjonnasta uutta kumppania. Ne, jotka ovat vakaita ja tasaisia sekä todella hyvännäköisiä, pariutuvat heti uudestaan ja pysyvästi. Muut elävät yksin, ehkä loppuelämänsä. Normaaleista miehistä kuten sinun miehesi on kova kysyntä, joten voit joutua katsomaan miten hän menee uudelleen naimisiin ja perustaa ehkä uuden perheenkin. Lapset eivät välttämätttä suhtaudu siihen eivätkä sinuun hyvin. 

Asia on kokonaan toinen, jos tiedät mitä haluat ja tiedät, ettet saa sitä nykytilanteessa, vaan ainoastaan niin että elät yksin. Sinulla on tavoitteita, jotka tahdot saavuttaa ja tiedät myös saavuttavasi ne tai ainakin tiedät, että haluat omistautua niille. 

Toteuta haaveesi. Eroa asiallisesti, ja sitten kohti seikkailua

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä kommentoi pääasiassa ihmiset, jotka kuluttaa suurimman osan ajastaan nettipalstoilla eikä ikinä tee mitään kummempaa. Sitten kun joku muu suunnittelee tekevänsä jotain, he ampuvat idean alas kun se saa heidät tuntemaan itsensä vähän paremmiksi omassa laiskuudessaan.

Tai sitten ihmisiä jotka ihan vilpittömästi kehottavat miettimään mitä tekee. Koska ovat itse jossain elämänsä kriisissä hätäpäissään pistäneet elämänsä risaiseksi ja nyt katuvat.

Tai ihmisiä, jotka ovat nähneet sen hyvän parisuhteen arvon ja nyt puolison tuella (molemmat puolisot!) toteuttavat vapautta tehdä asioita, joista on aina haaveillut, mutta joihin ei ollut aikaa lapsiperhevaiheessa.

- Siis tämä on mahtavaa aikaa! On opeteltu soittamaan uusia instrumentteja, opiskeltu uusia kieliä ym. Harrastetaan liikuntaa yhdessä ja erikseen tai lähdetään reissuun ex tempore (ei tarvi olla kallista - vaikka hurautetaan muutaman kymmenen kilometrin päähän tutustumaan kaupunkiin, johon ei ole ennen keritty).

Pysytään nuoruudessa kiinni, kun kestitään lapsenlapsia viikonloppuina.

Sitä elämää voi "pistää risaiseksi" rikkomatta mitään. :D

Otappa itsellesi vaikka viikko tai edes yksi viikonloppu aikaa, lähde jonnekin missä voit olla täysin yksin. Tuntuuko ajatus mahdottomalta? Jos niin miksi? Ajatteletko että olisi jotenkin väärin ja itsekästä lähteä yksin ja jättää mies kotiin?

Jos nyt sitten onnistut lähtemään, niin elä sellainen mielikuvitusviikko että olette nyt miehen kanssa eronneet. Mitkä on niitä asioita joita kaipaat miehessä ja kotoa? Ajattele näitä asioita raatorehellisesti, siis niin että et oikeasti enää koskaan pääsisi palaamaan kotiin. Mitä haluaisit muuttaa? Onko suhteenne oikeasti niin hyvä kuin yrität itsellesi vakuuttaa? Mitä muuttaisit itsessäsi, mitkä on konkreettisesti ne asiat mitä voisit tehdä eronneena mutta et parisuhteessanne? Mitä jos muuttaisitkin nyt vielä yhdessä ollessanne ne asiat mihin voit vaikuttaa (ja tällä en tarkoita mitään sivusuhteita, ellei se sitten sovi molemmille). 

Ihan ok syy erota, miehiä tulee ovista ja ikkunoista ja elämä on jännempääkin niin

Mies ei edes tee mitään väärää niin nainen tuhoaa miehen elämän.

Ei mies voi naisiin luottaa ainakaan niin paljoa että kannattaisi panostaa elämällään ja varallisuudellaan suhteeseen kun nainen vaihtaa miestä joka tapauksessa vaikka mies ei edes tee mitään väärää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä kommentoi pääasiassa ihmiset, jotka kuluttaa suurimman osan ajastaan nettipalstoilla eikä ikinä tee mitään kummempaa. Sitten kun joku muu suunnittelee tekevänsä jotain, he ampuvat idean alas kun se saa heidät tuntemaan itsensä vähän paremmiksi omassa laiskuudessaan.

Tai sitten ihmisiä jotka ihan vilpittömästi kehottavat miettimään mitä tekee. Koska ovat itse jossain elämänsä kriisissä hätäpäissään pistäneet elämänsä risaiseksi ja nyt katuvat.

Tai ihmisiä, jotka ovat nähneet sen hyvän parisuhteen arvon ja nyt puolison tuella (molemmat puolisot!) toteuttavat vapautta tehdä asioita, joista on aina haaveillut, mutta joihin ei ollut aikaa lapsiperhevaiheessa.

- Siis tämä on mahtavaa aikaa! On opeteltu soittamaan uusia instrumentteja, opiskeltu uusia kieliä ym. Harrastetaan liikuntaa yhdessä ja erikseen tai lähdetään reissuun ex tempore (ei tarvi olla kallista - vaikka hurautetaan muutaman kymmenen kilometrin päähän tutustumaan kaupunkiin, johon ei ole ennen keritty).

Pysytään nuoruudessa kiinni, kun kestitään lapsenlapsia viikonloppuina.

Sitä elämää voi "pistää risaiseksi" rikkomatta mitään. :D

Voin kuvitella näin viisikymppisenä että meillä tuo ei toimisi. Meillä mies haluaa olla vaan kotona eikä halua että minäkään menen minnekään yksin. Siksipä suunnittelen yksinäistä vanhuutta.

Vierailija kirjoitti:

Täällä kommentoi pääasiassa ihmiset, jotka kuluttaa suurimman osan ajastaan nettipalstoilla eikä ikinä tee mitään kummempaa. Sitten kun joku muu suunnittelee tekevänsä jotain, he ampuvat idean alas kun se saa heidät tuntemaan itsensä vähän paremmiksi omassa laiskuudessaan.

Tuon viimeisen väitteen melkein allekirjoitan juuri nyt. opinnäytetyössä on tosi kinkkinen kohta, jota pitää työstää hiki otsassa, joten käyn vähän väliä paossa täällä tuntemattomien av-ystävien rentouttavassa seurassa. :)

Mitä vapaudellani tekisin, kysyi muutama.

Tässä muutama asia jotka haluaisin tehdä mutta joita en voi tehdä, koska olen mieheni kanssa:

Haluan muuttaa ekoyhteisökommuuniin ja kokeilla siellä asumista.

Haluan myös muuttaa hetkeksi isoon kaupunkiin ennen sitä. (mies ei halua kumpaakaan)

Haluan uusia kokemuksia seksin saralta, haluan kokea vielä joskus järjen päästä vievää ihastusta, ja kenties polyamorisia suhteita. (pitkässä suhteessa näistä mitään ei ole eikä lupaa kokeillakaan)

Haluan luopua autosta ja ryhtyä kasvissyöjäksi. (mies nauraa näille ja ruoka ilman lihaa ei ole ruokaa ensinkään)

Haluan kissan tai koiran. (mies allerginen)

Haluan ettei kukaan kyseenalaista, tyrmää tai kiellä minua toteuttamasta haaveitani.

Voi olla, että minulla on keski-iänkriisi kuten joku epäili, lähestynhän jo 50 vuotta. Mutta en haluaisi katua että jätin haaveitani tekemättä tai edes kokeilematta. Vielä kun pystyisin ne kokemaan, olen terve ja elossa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mitä vapaudellani tekisin, kysyi muutama.

Tässä muutama asia jotka haluaisin tehdä mutta joita en voi tehdä, koska olen mieheni kanssa:

Haluan muuttaa ekoyhteisökommuuniin ja kokeilla siellä asumista.

Haluan myös muuttaa hetkeksi isoon kaupunkiin ennen sitä. (mies ei halua kumpaakaan)

Haluan uusia kokemuksia seksin saralta, haluan kokea vielä joskus järjen päästä vievää ihastusta, ja kenties polyamorisia suhteita. (pitkässä suhteessa näistä mitään ei ole eikä lupaa kokeillakaan)

Haluan luopua autosta ja ryhtyä kasvissyöjäksi. (mies nauraa näille ja ruoka ilman lihaa ei ole ruokaa ensinkään)

Haluan kissan tai koiran. (mies allerginen)

Haluan ettei kukaan kyseenalaista, tyrmää tai kiellä minua toteuttamasta haaveitani.

Voi olla, että minulla on keski-iänkriisi kuten joku epäili, lähestynhän jo 50 vuotta. Mutta en haluaisi katua että jätin haaveitani tekemättä tai edes kokeilematta. Vielä kun pystyisin ne kokemaan, olen terve ja elossa.

Ap

Aivan. Sinulla on rajoittava mies, kuten itsellänikin. T. Viesti nro 9