Mieheni on hyvä mies, mutta haluan silti erota, koska haluan alkaa elämäni uudelleen
Nuorin lapsi lensi juuri pesästä, kun lähti opiskelemaan muualle.
Minä haluan nyt jotain täysin uutta. Olen halunnut jo pitkään.
Miehessä ei ole mitään isoa vikaa, hän on minulle rakaskin.
Mutta ajatus siitä, että jämähdän tähän kahdestaan hänen kanssaan loppuelämäksi, tuntuu masentavalta. Haluan isoja muutoksia. Muuttaa, olla niin vapaa kuin mahdollista, tutustua uusiin ihmisiin. Monella tasolla.
Tiedän että tämä on itsekästä. Mieheni rakastaa minua ja haluaa olla loppuelämänsä kanssani. Mutta en kai voi jäädä vain siksi, että hän niin haluaa, kun itse en?
Kommentit (805)
Voihan siellä aidan tuolla puolella odottaa vihreä laidun ja vapaus, mutta toisaalta joskus se ruoho ei ole vihreämpää aidan tuolla puolen.
Jos tulet katumapäälle on mies voinut jo jatkaa elämäänsä ja sinä jäät sitten ypöyksin.
Jaa että nuorena hätäseen rytkäisty tenava ja nyt kaduttaa kun ei tullut elettyä sitä omaa nuoruutta vapaasti? Ei kannata. Keski-ikäiset lapsi pois nurkista ja oon niin vapaa-ihmiset on lähinnä säälittäviä.
Kannoitko suuremman kokonaiskuorman kuin miehesi silloin, kun lapset olivat pieniä? Saiko mies mennä silloin vapaammin kuin sinä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulle käy niinkuin Hjallis Harkimolle. Erosi hyvästä vaimostaan ja nyt on loppuelämän yksin. Kysyi Leenaa jopa takaisin, mutta hänellä oli jo uusi.
Mistä tiedät minulle käyvän näin? Mikä on sinun motiivisi maalailla tällainen tulevaisuudennäkymä? Puhdas huoli hyvinvoinnistani? Oma kokemus? Vai omat pelkosi ja syysi jäädä omaan suhteeseesi?
Ap
No esimerkiksi se , että olet ryhtymässä tähän kaikkeen melko köykäisin perustein ja mitä luultavimmin vääristä syistä. Oma pää kunoon ensin.
Yllättävän monilla ihmisillä on sama unelma ja samat keinot tavoitella sitä. Se ei onnistu heiltä juuri koskaan.
Ongelma tulee siitä, että aapeen kaltaiset ihmiset ajattelevat, että heidän nykyisen elämänsä tylsyys on siinä olevien muiden ihmisten syytä. Jos näitä ei olisi, he voisivat elää ihan miten haluavat. Tosiasiassa heiltä itseltään puuttuu kykyä ryhtyä toimeen ja tehdä unelmista totta. Moni heistä ei oikeasti edes tiedä, mistä unelmoi, kunhan vaan jostain hienosta ja erilaisesta. Jos heillä olisi kyky tehdä unelmistaan totta, läheiset ihmiset eivät estäisi sitä nytkään.
Tunnen muutamankin tällaisen ihmisen. Ja monilta heistä ei puutu rahaa, aikaa, mahdollisuuksia nytkään. Voisivat tehdä ihan mitä vaan. Ulkoisten puitteiden puolesta mikään ei estäisi ja perheolojen suhteen tukeakin riittäisi. Mutta he eivät ole tyytyväisiä, koska eivät vaan osaa ryhtyä tekemään sitä, mikä sitten heidät onnellisiksi tekisikään. Eivätkä edes tunnu tietävän, mitä se olisi. Samanlaisesta epämääräisestä täysillä elämisestä ja kokemisesta ja ihmisiin tutustumisesta puhuvat kuin aapeekin, mutta mikään määrä festarilla käyntiä, matkustelua tai bileitä ja ihmisiä ei kumminkaan tee heistä tyytyväisiä.
Mikäs siinä, anna mennä vaan. Veikkaan että lopputulos ei ehkä tule olemaan ihan sitä mitä toivoisit, mutta kokeilemallahan se selviää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulle käy niinkuin Hjallis Harkimolle. Erosi hyvästä vaimostaan ja nyt on loppuelämän yksin. Kysyi Leenaa jopa takaisin, mutta hänellä oli jo uusi.
Mistä tiedät minulle käyvän näin? Mikä on sinun motiivisi maalailla tällainen tulevaisuudennäkymä? Puhdas huoli hyvinvoinnistani? Oma kokemus? Vai omat pelkosi ja syysi jäädä omaan suhteeseesi?
Ap
No esimerkiksi se , että olet ryhtymässä tähän kaikkeen melko köykäisin perustein ja mitä luultavimmin vääristä syistä. Oma pää kunoon ensin.
Köykäisin perustein, mistä niin oletat? Kirjoitin tiiviisti ja lyhyesti, koska kukaan ei täällä jaksa lukea mitään pitkää tekstiä, mutta mistä oletat etten ole pohtinut tätä jo pitkään ja tiivistänyt aloitustani hyvin pelkistetyksi?
Ap
Mieti ensin että mikä on ihan oikeasti se vapaus jota kaipaat. Mitä tarvitset saadaksesi sen vapauden ja mitä sillä vapaudella haluat tehdä.
Vapaus on kuin kesäloma. Sitä odottaa kauheasti ja suunnittelee kovasti mitä kaikkea sitten tekee kun se koittaa. Ja sitten lopulta tekee ehkä 10% siitä mitä suunnitteli.
Vierailija kirjoitti:
Yllättävän monilla ihmisillä on sama unelma ja samat keinot tavoitella sitä. Se ei onnistu heiltä juuri koskaan.
Ongelma tulee siitä, että aapeen kaltaiset ihmiset ajattelevat, että heidän nykyisen elämänsä tylsyys on siinä olevien muiden ihmisten syytä. Jos näitä ei olisi, he voisivat elää ihan miten haluavat. Tosiasiassa heiltä itseltään puuttuu kykyä ryhtyä toimeen ja tehdä unelmista totta. Moni heistä ei oikeasti edes tiedä, mistä unelmoi, kunhan vaan jostain hienosta ja erilaisesta. Jos heillä olisi kyky tehdä unelmistaan totta, läheiset ihmiset eivät estäisi sitä nytkään.
Tunnen muutamankin tällaisen ihmisen. Ja monilta heistä ei puutu rahaa, aikaa, mahdollisuuksia nytkään. Voisivat tehdä ihan mitä vaan. Ulkoisten puitteiden puolesta mikään ei estäisi ja perheolojen suhteen tukeakin riittäisi. Mutta he eivät ole tyytyväisiä, koska eivät vaan osaa ryhtyä tekemään sitä, mikä sitten heidät onnellisiksi tekisikään. Eivätkä edes tunnu tietävän, mitä se olisi. Samanlaisesta epämääräisestä täysillä elämisestä ja kokemisesta ja ihmisiin tutustumisesta puhuvat kuin aapeekin, mutta mikään määrä festarilla käyntiä, matkustelua tai bileitä ja ihmisiä ei kumminkaan tee heistä tyytyväisiä.
Minä olen juuri tällainen. Haluan elämältä jotain,mutta en tiedä mitä se voisi olla niinpä en tee juuri mitään.
Keski-iän jälkeen kumppanin löytyminen on vaikeaa. Moni vapaana oleva keski-ikäinen mies on vapaa syystä. Tietenkin joukossa on myös hyviä vaihtoehtoja. Todennäköisyys astua miinaan on kuitenkin suuri. Alkoholiongelmat, väkivaltaisuus, vaikea luonne. Moni etsii "kodinhoitajaa" tai tarvitsee nyt tai myöhemmin itselleen omaishoitajan. Mieti tarkkaan. Hyvä rakastava kumppani on mittaamattoman arvokas.
Vierailija kirjoitti:
Mieti ensin että mikä on ihan oikeasti se vapaus jota kaipaat. Mitä tarvitset saadaksesi sen vapauden ja mitä sillä vapaudella haluat tehdä.
Vapaus on kuin kesäloma. Sitä odottaa kauheasti ja suunnittelee kovasti mitä kaikkea sitten tekee kun se koittaa. Ja sitten lopulta tekee ehkä 10% siitä mitä suunnitteli.
Moni muukin kiva asia elämässä on kiva oikeastaan suurimmaksi osaksi vain ajatuksen tasolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulle käy niinkuin Hjallis Harkimolle. Erosi hyvästä vaimostaan ja nyt on loppuelämän yksin. Kysyi Leenaa jopa takaisin, mutta hänellä oli jo uusi.
Mistä tiedät minulle käyvän näin? Mikä on sinun motiivisi maalailla tällainen tulevaisuudennäkymä? Puhdas huoli hyvinvoinnistani? Oma kokemus? Vai omat pelkosi ja syysi jäädä omaan suhteeseesi?
Ap
No esimerkiksi se , että olet ryhtymässä tähän kaikkeen melko köykäisin perustein ja mitä luultavimmin vääristä syistä. Oma pää kunoon ensin.
Köykäisin perustein, mistä niin oletat? Kirjoitin tiiviisti ja lyhyesti, koska kukaan ei täällä jaksa lukea mitään pitkää tekstiä, mutta mistä oletat etten ole pohtinut tätä jo pitkään ja tiivistänyt aloitustani hyvin pelkistetyksi?
Ap
Koska kaipaat jotain hyvin abstraktia asiaa, vapautta. Se ei ole lopulta itsessään mitään vaan konkreettista on se mitä vapaudella ihan oikeasti tekisit. Jos et osaa oikein kertoa mitä todella haluat tehdä (ja miten nykyinen elämäsi sen estää) niin perusteet tuntuvat köykäisiltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Synninpäästöäkö sä meiltä haet? Elät elämäsi just niin kuin tuntuu, ei siihen meillä muilla ole mitään kommentoitavaa.
Haen näkökulmia. Miten ihmiset reagoivat. Osaan varautua siten ehkä lähipiirinkin reaktioihin?
Ap
Veikkaisin, että lapset saattavat ottaa etäisyyttä, jos ehdoin tahdoin jätät sinua rakastavan miehen ja teet hänet onnettomaksi.
Mutta omapa on valintasi. Kunhan muistat, että valintojensa kanssa on elettävä ja jos päätös lähteä osoittautuisi huonoksi vaihtoehdoksi, paluuta entiseen ei ole kun lupaukset (rakastaa myötä- ja vastoinkäymisissä jne.) on rikottu.
Tää on miehen aloitus. Sori, jos sut jätettiin, et tainnut olla ihan niin hyvä mies kuin luulet.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa jokseenkin harhaiselta tuo haluan alkaa elämäni uudelleen.
No ei minusta. Kun katsoo ihmisiä ympärillään, niin monet on jumiutuneet samaan kuvioon jota toistavat vuodesta toiseen. Perhe ja työ. Joka viikko samanlainen, kesälomalla sitten yritetään tehdä vähän jotain muuta. Kyllä siinä joku päivä voi havahtua, varsinkin silloin kun lapset lähtee kotoa, että jotain muutakin voisi tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa jokseenkin harhaiselta tuo haluan alkaa elämäni uudelleen.
No ei minusta. Kun katsoo ihmisiä ympärillään, niin monet on jumiutuneet samaan kuvioon jota toistavat vuodesta toiseen. Perhe ja työ. Joka viikko samanlainen, kesälomalla sitten yritetään tehdä vähän jotain muuta. Kyllä siinä joku päivä voi havahtua, varsinkin silloin kun lapset lähtee kotoa, että jotain muutakin voisi tehdä.
Jos se puoliso aktiivisesti todellaa estää tekemästä mitään uutta niin silloin kaikin mokomin kannattaa erota. Mutta jos kyse on vain jostain epämääräisestä vapaudenkaipuusta niin kannattaa miettiä että voisiko sitä elämää muuttaa ihan ilman että hajottaa kaiken vanhan.
Meilläkin on juuri se alämänvaihe jossa lapset lähteneet kotoa ja liittoa takana yli 25 vuotta. Mutta meillä on nyt uusia elämänsuunnitelmia sekä yhteiseen elämään että molempien omien harrastusten ja haaveiden osalta. Ei se että pysyy entisessä liitossa tarkoita että ei tekisi mitään uutta.
Täällä kommentoi pääasiassa ihmiset, jotka kuluttaa suurimman osan ajastaan nettipalstoilla eikä ikinä tee mitään kummempaa. Sitten kun joku muu suunnittelee tekevänsä jotain, he ampuvat idean alas kun se saa heidät tuntemaan itsensä vähän paremmiksi omassa laiskuudessaan.
Maailmalla on enemmän huonoja puolisoita kuin hyviä. Mahdollisuus sinun iässä löytää hyvä kumppani on pieni.
Mutta päästä sun puoliso menemään. Saa ainakin joku siitä itselleen puolison joka häntä arvostaa