Puhumattomuus parisuhteessa. Miten koette sen? Varsinkin haluaisin tähän sen puhumattoman kommentteja, miksi et puhu vaikka moni parisuhteen solmu avautuisi sillä?

Lukematta ketjua sanoisin, että yksi syy puhumattomuuteen voi olla:

-Lapsuudessa kiellettiin höpöttämästä tai ei kuunneltu ja jos kuunneltiin niin vähäteltiin.

-Älä valehtele, kommentti saattoi kaikua usein korvissa.

-Älä liioittele.

-Ole hiljaa ja kuuntele mitä sanotaan.

-Ruokapöydässä ei saa puhua.

-Turpa kiinni kruunasi kaiken.

Ja ihan luterilainen perhe!

Vierailija kirjoitti:

Lukematta ketjua sanoisin, että yksi syy puhumattomuuteen voi olla:

-Lapsuudessa kiellettiin höpöttämästä tai ei kuunneltu ja jos kuunneltiin niin vähäteltiin.

-Älä valehtele, kommentti saattoi kaikua usein korvissa.

-Älä liioittele.

-Ole hiljaa ja kuuntele mitä sanotaan.

-Ruokapöydässä ei saa puhua.

-Turpa kiinni kruunasi kaiken.

Ja ihan luterilainen perhe!

Olenko jotenkin outo kapinahenkinen, koska itse nimenomaan pyrin tekemään TOISIN kuin lapsuuskotona, missä kaikki meni ihan väärin? Olen luullut, että yleensä noista nimenomaan pyrittäisiin irti kuin jatkettaisiin samalla tiellä. 

Näin 30v miehen näkökulmasta, jos ihminen ei kykene puhumaan vaikeista asioista niin on kyllä heikko. Mykkäkoulun pitäminen on keskenkasvuisuutta. Varmaankin toki johtuu jostain traumasta. Valtava red flag koska kommunikaatio on parisuhteen kulmakivi.

Se ei ole mikään mielipideasia, että puhuminen auttaa. Terapiassakin "vain" puhutaan ja silti saadaan tuloksia.

Toki itseilmaisun muotoja on muitakin. Kirjoittaminen voi olla helpompi tapa kommunikoida, joten koita sitä. Kirjoita kirje miehellesi, aluksi jotain helppoa.

Ja jos toinen ei ole kiinnostunut panostamaan parisuhteeseen, niin eroa.

Vierailija kirjoitti:

Näin 30v miehen näkökulmasta, jos ihminen ei kykene puhumaan vaikeista asioista niin on kyllä heikko. Mykkäkoulun pitäminen on keskenkasvuisuutta. Varmaankin toki johtuu jostain traumasta. Valtava red flag koska kommunikaatio on parisuhteen kulmakivi.

Se ei ole mikään mielipideasia, että puhuminen auttaa. Terapiassakin "vain" puhutaan ja silti saadaan tuloksia.

Toki itseilmaisun muotoja on muitakin. Kirjoittaminen voi olla helpompi tapa kommunikoida, joten koita sitä. Kirjoita kirje miehellesi, aluksi jotain helppoa.

Ja jos toinen ei ole kiinnostunut panostamaan parisuhteeseen, niin eroa.

Tällaisesta miehestä naiset tappelevat. 

Kannattaa myös kaikkien tutustua Non-violent communicationiin, eli NVC:hen ja sen periaatteisiin. Miten puhua asioista tuomitsematta ja omista tunteista käsin. Monesti ihmisillä on heille itselleen huomaamattomia tapoja ja tyylejä viestiä mitkä ärsyttävät ja triggeröivät toisia. Läheisissä suhteissa nämä saattavat korostua.

Kaikki nalkuttaminen, jankkaaminen, syyttely ja ilkeily ovat isosti parisuhdetta vahingoittava asia. Sitten jos tällainen toksinen ilmapiiri jatkuu tarpeeksi pitkään, niin voi myös johtaa puhumattomuuteen ja yhteyden katkeamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen haluaa että mies avautuu että pääsee miehen päänsisään kaivelemaan aseita mitä myöhemmin köytetään miestä vastaan ja tämä naamioidaan keskusteluksi.

Miksi olisit suhteessa ihmisen kanssa, jonka oletusarvoisesti ajattelet haluavan sinulle pahaa? Joko sinulla on silloin ihan väärä kumppani tai sitten olit itse täysin kypsymätön parisuhteeseen.

En yhtään ihmettele naisten omituisia ja ahdistavia kokemuksia, jos edes osa miehistä ajattelee tuolla tavalla.

Tottahan se on, ainakin osittain. Eikä edes siinä määrin, että etsittäisiin miehestä oletusarvoisia heikkouksia, mutta tottakai naiset haluavat miehelle pahaa, jos mies esimerkiksi kritisoi asiallisestikin naista. Silloin saatetaan nostaa vanhoja mörköjä, "kun sinä teit sitä ja tätä" jne jne. Naiset eivät siedä sitä, että hekin ovat vastuullisia parisuhteessa. He ovat vastuullisia miehen hyvinvoinnista ja onnellisuudesta parisuhteessa yhtä paljon kuin mies itse. He eivät vain halua ottaa sitä roolia ja vastuuta. Hyvin harva nainen todellisuudessa ajattelee miehen parasta

Tarvitsevuus miehessä on yhtä turn off kuin naisissa.

Miehet eivät tarvitse mitään. Se on miesten tehtävä tehdä nainen onnelliseksi

Olen onnellinen ihan ilman miestäkin, varsinkin jos mies etsisi minusta hoivaajaa.

Ei ollutkaan kyse mistään ressukan hoivaamisesta, vaan aivan tavallisista asioista. Synttäreiden järkkääminen, lahjat, läheisyys, hellyys, empatiakyky, miehen auttaminen vaikeana hetkenä. Me miehet ei sellaista tarvita, se on meidän tehtävä

Jos parisuhde olisi huono mieluummin tekisin nuo itse. Tottakai hyvässä parisuhteessa on se hyväpuoli että vastuuta voi jakaa. On hienoa kun puoliso on tehnyt ruuan kun tulen kotiin tai järkännyt ne lasten synntärit. Silti en kokisi olevani onnettomampi ilman parisuhdetta, vaikka tekemistä ja vastuita olisikin varmasti kotona enemmän.

Puhut siis varmaan, että mies on tehnyt? Koska niim se vähintään täytyy olla. En kiistä, etteikö yksin voisi olla hyvä. Mutta kaikista pahin on se, kun nainen sanoo, että hänelle saa puhua mistä vain. Ja kun puhut, että minulla on huono mieli kun teit minulle näin, niin edellä mainittu sääntö ei pädekään. Eli ei voi puhua... toki jokaisessa on puutteemme, mutta noin kriittinen asia, jossa on kaksinaismoralisti, niin sitten en anna minun puolelta enää mitään henkilökohtaista hänelle. Pidän omat asiat omina

Eli sinustako yksin ei olisi parempi kuin naisesi kanssa jonka sanaan et selvästikään voi luottaa. Varsinaisesti en näe sitä olennaisena asiana onko puoliso mies vai nainen joten jäin sen tarkoituksella viestistä pois, koska itse ajattelen että mieluummin yksin kuin huonossa suhteessa oli se kumppani kumpaa sukupuolta tahansa.

Ei kaksinaismoralismi ole mielestäni mikään luottamuksen puutteeseen viittaava asia. Se pistää vaan aika äkkiä muuttamaan omaa käytöstäni: hänen ei tarvitse kuunnella, jos minulla on ollut huono päivä tai läheiseni on kuollut. En ota vastaan häneltä mitään fyysistä tai henkistä rakkauden- tai kiitollisuudenosoitusta, mikä ei kuulu normaaliin elämiseen. Vastapainonahan minullakin jää enemmän aikaa olla hänelle läsnä ja tukea sekä auttaa, mikäli hänellä on jotain sydämellään.

Kyllä mä tunnistan ja tunnustan tuollaisen lapsellisen reagointitavan menneiltä vuosilta: mies kertoo negatiivista ja minä en pysty kuuntelemaan sitä rauhallisesti ja aikuisesti, vaan käännän asian itseeni, alan itkemään ym. Mutta kiitollinen olen miehelle, että hän ei jäänyt itsesääliin eikä käpertynyt itseensä vannoen, ettei enää ikinä kerro minulle mitään, vaan on antanut uusia mahdollisuuksia.

Harvan kommunikointitaidot -miehen tai naisen- on kypsiä alle kolmekymppisenä, osalla ei koskaan. Julmaa, jos ei ole edes mahdollisuutta kehittyä ja muuttaa käytöstään. Kumppanin tehtävä mielestäni on auttaa, paitsi itseään niin myös toistakin kasvussa. 

Etkö pysty ymmärtämään, että sillä naisella on muita syitä reagoida huonosti puheeseesi, kuin se että haluaa olla ilkeä sinulle? Se syy ET ole sinä, vaan ne on naisessa itsessään. Hän ei ehkä vain ole koskaan oppinut ottamaan vastaan negatiivista, on saanut kotoaan raivottaren mallin, pelkää ehkä että olet päättämässä suhdetta ym. Älä ole julma vaan anna toiselle mahdollisuus, ohjaa toista parempaan kommunikaatioon! Siinä voisit häntä auttaa ja tukea, kohti vastuullista reagointitapaa.

En oikein ymmärrä miksi nainen antaisi toisen mahdollisuude tälle miehelle. Miehelle joka on täynnä vihaa naisia kohtaan mutta joka ei kuitenkaan osaa käsitellä sitä tunnetta, todennäköisesti ei edes halua. Tunteet ei edes välttämättä tule käsiteltyä sillä että ne kertoo ääneen.

Sama koskee myös parisuhteita joissa sukupuolet on toisinpäin eli nainen vihaa miehiä tai ei arvosta miehiä ollenkaan, mutta on parisuhteessa miehen kanssa. Mikä saa miehen kuinten antamaan uuden mahdollisuuden kerta toisensa jälkeen ellei se sitten ole jonkin sortin riippuvuus naisista.

Käytännössä tällaista tilannetta ei suomalaisissa parisuhteissa ole, koska emme elä matriarkaalisessa kulttuurissa. "Mies on perheen pää, nainen alempiarvoinen"-ajattelu on iskostettu jokaikiseen suomalaiseen mieheen ja naiseen edes jollain tasolla. Tämä ilmenee tottakai myös käytännössä. Esimerkkinä vaikka se, kuinka paljon paskaa naiset ovat valmiita vastaanottamaan miehen suunnalta vain ollakseen parisuhteessa. Ja tälläkin palstalla miehet sitten irvailemassa "miksi naiset valitsevat aina noin huonoja miehiä". Ei ikinä toisinpäin. Niin ja vastaus on, että naiset valitsevat tavallisia miehiä, jotka käyttäytyvät huonosti, koska naisten alisteinen asema istuu niin syvällä meidän kulttuurissa, ja he kokevat huonon käytöksen luonnollisena.

Se että mies on perheen pää, ei tarkoita, että nainen olisi alempiarvoinen. Se tarkoittaa mm., että on valmis antamaan vaikka henkensä perheensä puolesta. 

uskis

Kun nyt ensin korjaisi likaiset sukkansa pyykkikoriin.

Siitä lähdetään :D Perheen pään pitää ymmärtää olla aikuinen ja kantaa vastuu, myös niistä omista likaisista sukista.

uskis

Miten terveessä parisuhteessa voi olla liian itsenäinen?

Joku mies vois kokea hylätyksikokemisen tunteita kun teen paljon omia juttuja ja viihdyn omissa oloissa? Onneksi mun mies ei koe näin.

uskis

Jos mies ei siedä omia tunteitaa, esim. osaa käsitellä omaa hylätyksitulemistaan niin miten suhde on terve. Ainakin mies on silloin riippuvainen niistä naisen tunteista. Ei sekään toki kerro itsenäisyydestä että et osaa huomioida muita enemmän se kertoo itsekkyydestä. Toisaalta myös se on tervettä että ihmiset on itsekkäitä (ei tarkoita sitä että jyräisi muut) jos sitä ei parisuhteessa siedä niin mielestäni suhde ei ole terve.

Upeeta suhteen diagnosointia muutaman lauseen perusteella ;) Tais olla kyse siitä, että sinusta uskovaisen suhde ei voi koskaan olla terve, koska sairashan sä olet jos uskot, ja nyt sait jännästi käännettyä asian niin. Totuutta se ei vastaa, mutta silläpä ei niin väliä olekaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En puhu koska siitä ei ole mitään hyötyä. Toinen ei kuuntele ja hänen mielessään on vain yksi totuus ja tapa olla. Näin on todettu monet kerrat niin päätin antaa olla. Kun ei kuuntele niin miksi puhua.

Oletko tyytyväinen tilanteeseen? Tällä menet, kunnes kuolema erottaa?

No tällä mun puolisoni haluaa mennä. On mullakin oikeus tulla kuulluksi ja ymmärretyksi mutta puolisoni ei sitä kunnioita.

Ja sullako ei ole väliä, niinkö todella ajattelet, kun jäät kynnysmatoksi?  Tällä menet, kunnes kuolema erottaa?

Älkää alkako marttyyreiksi, vaan käyttäytykää niinkuin aikuinen käyttäytyy, kantakaa vastuunne omasta elämästä ja onnellisuudesta ja tehkää tilanteeseen parannuksia!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näissä aina kiinnostais tämä vastaanottajan kyky/halu _kuunnella_ eikä esim alkaa huutaa päälle "täytyy osata riidellä" tyyliin...on tooodella yleistä ja suoranaista henkistä väkivaltaa. Sitä kun muutamn kuukauden tai vuodenkin saa, hiljenee kuka tahansa. :(

Riitely ei tarkoita automaattisesti huutamista.

Tästä tuli muuten mieleen se, että ex-mies koki että meillä oli ollut riita, kun olin vain koettanut jutella jostakin asiasta. Yleensä kertonut olleeni pahalla mielellä jostakin, halunnut keskustella ja kuulla miehen näkökannan (jolloin hän aina veti suupielet alaspäin ja meni peiton alle mököttämään hiljaa). Myöhemmin hän sitten viittasi tilanteeseen sanoen, että silloin sinä iltana kun meillä oli se kauhea riita.

Aika monella miehellä on naisista sellainen käsitys, että heidän pääasiallinen tehtävänsä on tehdä miesten elämästä helpompaa ja miellyttävämpää. Eli hoivata, huolehtia, myötäillä, kannustaa ja uhrautua, muutenkin suojella miestä kaikilta ikäviltä kokemuksilta ja tunteilta, mieluiten niin, ettei miehen tarvitse kertoa mitä haluaa, vaan nainen tietää sen automaattisesti jollain ihmeen telepatialla. Jos nainen ei ko. roolia täytä, vaan osoittaa mitään inhimillisyyden merkkejä, niin mies katsoo tämän riidanhaastamisena ja suuttuu, toiset äänekkäämmin, toiset sulkeutumalla.

Puhumattomuus on myös tehokasta henkistä väkivaltaa, jonka tarkoitus on saada toinen tuntemaan olonsa epävarmaksi. Ja taatusti kuormittaa, kun joutuu jatkuvasti arvailemaan, mitä toinen haluaa. Ja jos arvaa väärin, toinen suuttuu. Eli kyllä monille tämä vaikenemisen ja suuttumisen kierre on ihan tietoinen valinta, pyrkimys kontrolloida toista.

Nalkutus johtuu usein turhautumisesta kun toinen ei kuuntele eikä reagoi. Tyypillinen esimerkki:

Äiti: Veisitkö läppärin pois ruokapöydästä koska minun pitäisi päästä kattamaan pöytä kun kohta syödään.

Lapsi (ei vastaa, jatkaa pelaamista)

Äiti: (sanoo uudestaan täsmälleen samoin)

Lapsi (ei vastaa, ei reagoi, ei ole kuulevinaan)

Äiti: Kuulitko? Vie läppäri pois pöydältä.

Lapsi (ei reagoi, jatkaa pelaamista)

Äiti; Vie läppäri pois että päästään syömään

Lapsi: Joo joo, kuultiin jo, älä aina nalkuta!

Jos

1. osoitat että kuulit ja ymmärsit jo ensimmäisellä sanomisella

2.reagoit jotenkin, mielellään osallistumalla keskusteluun niin että kerrot asiasta oman näkemyksesi

ja

3. olet valmis miettimään, voisiko tuolle nalkuttajan esityämälle ongelmalle tehdä jotain, olet jopa valmis tarvittaessa korjaamaan omia toimintatapojansa,

niin silloin toisen ei tarvitse nalkuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Nalkutus johtuu usein turhautumisesta kun toinen ei kuuntele eikä reagoi. Tyypillinen esimerkki:

Äiti: Veisitkö läppärin pois ruokapöydästä koska minun pitäisi päästä kattamaan pöytä kun kohta syödään.

Lapsi (ei vastaa, jatkaa pelaamista)

Äiti: (sanoo uudestaan täsmälleen samoin)

Lapsi (ei vastaa, ei reagoi, ei ole kuulevinaan)

Äiti: Kuulitko? Vie läppäri pois pöydältä.

Lapsi (ei reagoi, jatkaa pelaamista)

Äiti; Vie läppäri pois että päästään syömään

Lapsi: Joo joo, kuultiin jo, älä aina nalkuta!

Jos

1. osoitat että kuulit ja ymmärsit jo ensimmäisellä sanomisella

2.reagoit jotenkin, mielellään osallistumalla keskusteluun niin että kerrot asiasta oman näkemyksesi

ja

3. olet valmis miettimään, voisiko tuolle nalkuttajan esityämälle ongelmalle tehdä jotain, olet jopa valmis tarvittaessa korjaamaan omia toimintatapojansa,

niin silloin toisen ei tarvitse nalkuttaa.

Näen nalkutuksen sanana, jossa sen sanoja syyllistää toista omasta huonosta käytöksestään. En ole koskaan sanonut kenenkään nalkuttavan itselleni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen haluaa että mies avautuu että pääsee miehen päänsisään kaivelemaan aseita mitä myöhemmin köytetään miestä vastaan ja tämä naamioidaan keskusteluksi.

Miksi olisit suhteessa ihmisen kanssa, jonka oletusarvoisesti ajattelet haluavan sinulle pahaa? Joko sinulla on silloin ihan väärä kumppani tai sitten olit itse täysin kypsymätön parisuhteeseen.

En yhtään ihmettele naisten omituisia ja ahdistavia kokemuksia, jos edes osa miehistä ajattelee tuolla tavalla.

Tottahan se on, ainakin osittain. Eikä edes siinä määrin, että etsittäisiin miehestä oletusarvoisia heikkouksia, mutta tottakai naiset haluavat miehelle pahaa, jos mies esimerkiksi kritisoi asiallisestikin naista. Silloin saatetaan nostaa vanhoja mörköjä, "kun sinä teit sitä ja tätä" jne jne. Naiset eivät siedä sitä, että hekin ovat vastuullisia parisuhteessa. He ovat vastuullisia miehen hyvinvoinnista ja onnellisuudesta parisuhteessa yhtä paljon kuin mies itse. He eivät vain halua ottaa sitä roolia ja vastuuta. Hyvin harva nainen todellisuudessa ajattelee miehen parasta

Tarvitsevuus miehessä on yhtä turn off kuin naisissa.

Miehet eivät tarvitse mitään. Se on miesten tehtävä tehdä nainen onnelliseksi

Olen onnellinen ihan ilman miestäkin, varsinkin jos mies etsisi minusta hoivaajaa.

Ei ollutkaan kyse mistään ressukan hoivaamisesta, vaan aivan tavallisista asioista. Synttäreiden järkkääminen, lahjat, läheisyys, hellyys, empatiakyky, miehen auttaminen vaikeana hetkenä. Me miehet ei sellaista tarvita, se on meidän tehtävä

Jos parisuhde olisi huono mieluummin tekisin nuo itse. Tottakai hyvässä parisuhteessa on se hyväpuoli että vastuuta voi jakaa. On hienoa kun puoliso on tehnyt ruuan kun tulen kotiin tai järkännyt ne lasten synntärit. Silti en kokisi olevani onnettomampi ilman parisuhdetta, vaikka tekemistä ja vastuita olisikin varmasti kotona enemmän.

Puhut siis varmaan, että mies on tehnyt? Koska niim se vähintään täytyy olla. En kiistä, etteikö yksin voisi olla hyvä. Mutta kaikista pahin on se, kun nainen sanoo, että hänelle saa puhua mistä vain. Ja kun puhut, että minulla on huono mieli kun teit minulle näin, niin edellä mainittu sääntö ei pädekään. Eli ei voi puhua... toki jokaisessa on puutteemme, mutta noin kriittinen asia, jossa on kaksinaismoralisti, niin sitten en anna minun puolelta enää mitään henkilökohtaista hänelle. Pidän omat asiat omina

Eli sinustako yksin ei olisi parempi kuin naisesi kanssa jonka sanaan et selvästikään voi luottaa. Varsinaisesti en näe sitä olennaisena asiana onko puoliso mies vai nainen joten jäin sen tarkoituksella viestistä pois, koska itse ajattelen että mieluummin yksin kuin huonossa suhteessa oli se kumppani kumpaa sukupuolta tahansa.

Ei kaksinaismoralismi ole mielestäni mikään luottamuksen puutteeseen viittaava asia. Se pistää vaan aika äkkiä muuttamaan omaa käytöstäni: hänen ei tarvitse kuunnella, jos minulla on ollut huono päivä tai läheiseni on kuollut. En ota vastaan häneltä mitään fyysistä tai henkistä rakkauden- tai kiitollisuudenosoitusta, mikä ei kuulu normaaliin elämiseen. Vastapainonahan minullakin jää enemmän aikaa olla hänelle läsnä ja tukea sekä auttaa, mikäli hänellä on jotain sydämellään.

Kyllä mä tunnistan ja tunnustan tuollaisen lapsellisen reagointitavan menneiltä vuosilta: mies kertoo negatiivista ja minä en pysty kuuntelemaan sitä rauhallisesti ja aikuisesti, vaan käännän asian itseeni, alan itkemään ym. Mutta kiitollinen olen miehelle, että hän ei jäänyt itsesääliin eikä käpertynyt itseensä vannoen, ettei enää ikinä kerro minulle mitään, vaan on antanut uusia mahdollisuuksia.

Harvan kommunikointitaidot -miehen tai naisen- on kypsiä alle kolmekymppisenä, osalla ei koskaan. Julmaa, jos ei ole edes mahdollisuutta kehittyä ja muuttaa käytöstään. Kumppanin tehtävä mielestäni on auttaa, paitsi itseään niin myös toistakin kasvussa. 

Etkö pysty ymmärtämään, että sillä naisella on muita syitä reagoida huonosti puheeseesi, kuin se että haluaa olla ilkeä sinulle? Se syy ET ole sinä, vaan ne on naisessa itsessään. Hän ei ehkä vain ole koskaan oppinut ottamaan vastaan negatiivista, on saanut kotoaan raivottaren mallin, pelkää ehkä että olet päättämässä suhdetta ym. Älä ole julma vaan anna toiselle mahdollisuus, ohjaa toista parempaan kommunikaatioon! Siinä voisit häntä auttaa ja tukea, kohti vastuullista reagointitapaa.

En oikein ymmärrä miksi nainen antaisi toisen mahdollisuude tälle miehelle. Miehelle joka on täynnä vihaa naisia kohtaan mutta joka ei kuitenkaan osaa käsitellä sitä tunnetta, todennäköisesti ei edes halua. Tunteet ei edes välttämättä tule käsiteltyä sillä että ne kertoo ääneen.

Sama koskee myös parisuhteita joissa sukupuolet on toisinpäin eli nainen vihaa miehiä tai ei arvosta miehiä ollenkaan, mutta on parisuhteessa miehen kanssa. Mikä saa miehen kuinten antamaan uuden mahdollisuuden kerta toisensa jälkeen ellei se sitten ole jonkin sortin riippuvuus naisista.

Käytännössä tällaista tilannetta ei suomalaisissa parisuhteissa ole, koska emme elä matriarkaalisessa kulttuurissa. "Mies on perheen pää, nainen alempiarvoinen"-ajattelu on iskostettu jokaikiseen suomalaiseen mieheen ja naiseen edes jollain tasolla. Tämä ilmenee tottakai myös käytännössä. Esimerkkinä vaikka se, kuinka paljon paskaa naiset ovat valmiita vastaanottamaan miehen suunnalta vain ollakseen parisuhteessa. Ja tälläkin palstalla miehet sitten irvailemassa "miksi naiset valitsevat aina noin huonoja miehiä". Ei ikinä toisinpäin. Niin ja vastaus on, että naiset valitsevat tavallisia miehiä, jotka käyttäytyvät huonosti, koska naisten alisteinen asema istuu niin syvällä meidän kulttuurissa, ja he kokevat huonon käytöksen luonnollisena.

Se että mies on perheen pää, ei tarkoita, että nainen olisi alempiarvoinen. Se tarkoittaa mm., että on valmis antamaan vaikka henkensä perheensä puolesta. 

uskis

Kun nyt ensin korjaisi likaiset sukkansa pyykkikoriin.

Siitä lähdetään :D Perheen pään pitää ymmärtää olla aikuinen ja kantaa vastuu, myös niistä omista likaisista sukista.

uskis

Miten terveessä parisuhteessa voi olla liian itsenäinen?

Joku mies vois kokea hylätyksikokemisen tunteita kun teen paljon omia juttuja ja viihdyn omissa oloissa? Onneksi mun mies ei koe näin.

uskis

Jos mies ei siedä omia tunteitaa, esim. osaa käsitellä omaa hylätyksitulemistaan niin miten suhde on terve. Ainakin mies on silloin riippuvainen niistä naisen tunteista. Ei sekään toki kerro itsenäisyydestä että et osaa huomioida muita enemmän se kertoo itsekkyydestä. Toisaalta myös se on tervettä että ihmiset on itsekkäitä (ei tarkoita sitä että jyräisi muut) jos sitä ei parisuhteessa siedä niin mielestäni suhde ei ole terve.

Upeeta suhteen diagnosointia muutaman lauseen perusteella ;) Tais olla kyse siitä, että sinusta uskovaisen suhde ei voi koskaan olla terve, koska sairashan sä olet jos uskot, ja nyt sait jännästi käännettyä asian niin. Totuutta se ei vastaa, mutta silläpä ei niin väliä olekaan.

Kiitos, mutta nyt taisit käsittää väärin :)

Oikeassahan tuo on, jos mies ei siedä omia tunteitaan niin ei ole tervettä. Kuten sanoin, minun mieheni sietää, kestää myös terveen itsekkyyteni, eli sikäli asiat hyvin eikä tuo ole diagnoosi meidän suhteemme tilasta. 

uskis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me käytiin pariterapiassa tämän vuoksi. Ei se asia siellä kovin paljon korjaantunut, mutta minä sain synninpäästön sen suhteen, että mun kommunikaatiossa ei ole liikaa vaativuutta tai painostavuutta. Mies sai siellä oivalluksen, että kun minä haluan puhua hänelle, se tarkoittaa kunnioitusta häntä kohtaan. Miestä kotona vain puhuteltiin, silloin häntä haluttiin sättiä, loukata ja häpäistä. Mutta ilmeisesti sille ei ihan helposti saa mitään, että jokainen keskustelun aloitukseni tuntuu miehestä uhalta ja kritiikiltä ja häpeä nousee ihan vaan tyhjästä. Mies kuitenkin päätti mennä yksilöterapiaan pariterapian jatkeeksi. Onhan nuo samat asiat muutenkin elämää haittaavia ja varmasti liittyvät siihen masennukseen, ahdistukseen ja huonoon itseluottamukseen, mistä mies on elämässään kärsinyt. Miehen mykkäkoulut loppui kyllä jo pariterapiassa, vain se toisenlainen puhumattomuus jäi. Toivottavasti yksilöterapia tepsii siihen. Terapeutti löytyi jo kuntoutusterapiahakemus on parhaillaan Kelan käsiteltävänä.

Wau. Voi kun mun mies suostuisi terapiaan, uskon että hän saattaisi kokea samanlaisen oivalluksen. Yritän sanoa kaikki asiat mahdollisimman pehmeästi ja rakastavasti mutta hän kokee kaiken erimielisyyden riitelynä ja kritiikkinä ja hyökkäyksenä häntä kohtaan joka vain yrittää tehdä minut onnelliseksi ja saa vastaan tällaista kohtelua. Kun oikeasti pyydän aika pieniä asioita jotka olisi todella helposti korjattavissa, esim. jätä mikron ovi auki ettei se homehdu. Ihan oikeasti noin pieniä asioita ja sanon niistä mahdollisimman nätisti. Eikä hän sano mulle että "tuo ei tule onnistumaan, tehdäänkö toisella lailla" vaan myöntelee kunnes sitten jossain vaiheessa huutaa mulle jostain koska "sä aina päätät kaikki ja jyräät mun mielipiteet". Niin mitkä mielipiteet kun et ole mulle mitään ehdottanut vaikka kysyn ja kysyn et mitä itse haluat? Kuulemma en kysy oikeasti. Siis tulkitsee mun kysymykset jonkinlaiseksi teatteriksi jossa haluan vaan että toinen myötäilee kaikkea vaikka oon aivan poikki siihen että joudun itse päättämään kaikesta kun toinen ei vaan kerro mielipiteitään. Tuloksena olen alkanut joskus välttelemään puhumista miehelle kun en koskaan tiedä mistä räjähtää. Ei myöskään osaa pyytää anteeksi eikä usko kun itse pyydän jotain anteeksi. " Et sä oikeesti ole pahoillasi". Nyt tulee joku sanomaan että jätä se sika. Mies on aivan älyttömän kultainen sen loput 95% ajasta, hänellä on vaan jotain tunnelukkoja todennäköisesti vanhemmiltaan jotka erosivat riitaisasti vasta miehen aikuisiällä mutta todennäköisesti kylmä ilmapiiri ollut kotona jo lapsuudessa. Konfliktitilanteet on suhteellisen harvinaisia mutta samat asiat kytee ja terapia vois oikeasti edes vähän avata hänelle että minä oikeasti yritän kommunikoida enkä manipuloida.

No, itse en pysty tuollaisessa elämään. Jokainen tavallaan.

Miksi et mene itse terapiaan?

Ai jos toinen on 95%:sesti kultainen, niin et edes sitä pientä 5% siedä epätäydellisyyttä? Upeaa että olet löytänyt 100% täydellisen miehen, ainoan maailmassa! Oletko itse varmasti samanlainen, ei edes sitä 5% epätäydellisyyttä ja inhimillisyyttä sinussa?

Jos ihmisen on haluton kommunikoimaan pinnallista jutustelua enempää ja suhtautuu siihen vihamielisesti, parisuhde tai oikeastaan minkäänlainen syvällisempi ihmissuhde on oikeasti mahdotonta.

Kommunikointi on kenties kaikkein merkittävin parisuhteen työkalu, koska myös silloin, kun seksi ei sytytä, tilanne on pakko ratkaista nimenomaan puhumalla. Eikä auta, jos toinen on rikas, komea tai kätevä nikkaroimaan, jos kotona on käsittelemätöntä pahaa oloa ja mysteereitä. Asetelma aiheuttaa myös pelon ilmapiiriä. Ei uskalla enää yrittää ottaa puheeksi, kun toinen suuttuu.

Lisäksi etenkään harva nainen pystyy sietämään loputtomasti käsittelemättömiä asioita suhteessa tai ongemien lakaisua maton alle, ja se vie ajan saatossa kauemmas puolisosta. Jos tarpeitasi tai murheitasi ei kohdata, se aiheuttaa patoutuvaa kaunaa.

Fyysinen suhde kärsii ajan mittaan väistämättä, jos ei tiedä mitä toisen mielessä liikkuu. Seksiä voi harrastaa, mutta se on pinnallista ja mekaanista, ei tunteiden ja rakkauden jakamista. Etenkin, kun fyysinen alkuhuuma on ohi, loppuu helposti myös seksi, koska puhumattomuus luo monenlaisia ongelmia ja etäisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näissä aina kiinnostais tämä vastaanottajan kyky/halu _kuunnella_ eikä esim alkaa huutaa päälle "täytyy osata riidellä" tyyliin...on tooodella yleistä ja suoranaista henkistä väkivaltaa. Sitä kun muutamn kuukauden tai vuodenkin saa, hiljenee kuka tahansa. :(

Riitely ei tarkoita automaattisesti huutamista.

Tästä tuli muuten mieleen se, että ex-mies koki että meillä oli ollut riita, kun olin vain koettanut jutella jostakin asiasta. Yleensä kertonut olleeni pahalla mielellä jostakin, halunnut keskustella ja kuulla miehen näkökannan (jolloin hän aina veti suupielet alaspäin ja meni peiton alle mököttämään hiljaa). Myöhemmin hän sitten viittasi tilanteeseen sanoen, että silloin sinä iltana kun meillä oli se kauhea riita.

Aika monella miehellä on naisista sellainen käsitys, että heidän pääasiallinen tehtävänsä on tehdä miesten elämästä helpompaa ja miellyttävämpää. Eli hoivata, huolehtia, myötäillä, kannustaa ja uhrautua, muutenkin suojella miestä kaikilta ikäviltä kokemuksilta ja tunteilta, mieluiten niin, ettei miehen tarvitse kertoa mitä haluaa, vaan nainen tietää sen automaattisesti jollain ihmeen telepatialla. Jos nainen ei ko. roolia täytä, vaan osoittaa mitään inhimillisyyden merkkejä, niin mies katsoo tämän riidanhaastamisena ja suuttuu, toiset äänekkäämmin, toiset sulkeutumalla.

Puhumattomuus on myös tehokasta henkistä väkivaltaa, jonka tarkoitus on saada toinen tuntemaan olonsa epävarmaksi. Ja taatusti kuormittaa, kun joutuu jatkuvasti arvailemaan, mitä toinen haluaa. Ja jos arvaa väärin, toinen suuttuu. Eli kyllä monille tämä vaikenemisen ja suuttumisen kierre on ihan tietoinen valinta, pyrkimys kontrolloida toista.

Upeasti sanoitettu. Tätä lukiessa tiivistyi mieleeni yksi lyhyt sana. Ä i t i. Ihan oikeasti moni mies vaikuttaa odottavan kumppanin olevan hänelle yhtä kuin äiti. Minä taas en todellakaan halua kumppanini olevan lapseni. Enkä kyllä sen kummemmin tahdo miehen olevan minulle kuin isä. Vinksahtanut ajatuskin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näissä aina kiinnostais tämä vastaanottajan kyky/halu _kuunnella_ eikä esim alkaa huutaa päälle "täytyy osata riidellä" tyyliin...on tooodella yleistä ja suoranaista henkistä väkivaltaa. Sitä kun muutamn kuukauden tai vuodenkin saa, hiljenee kuka tahansa. :(

Riitely ei tarkoita automaattisesti huutamista.

Tästä tuli muuten mieleen se, että ex-mies koki että meillä oli ollut riita, kun olin vain koettanut jutella jostakin asiasta. Yleensä kertonut olleeni pahalla mielellä jostakin, halunnut keskustella ja kuulla miehen näkökannan (jolloin hän aina veti suupielet alaspäin ja meni peiton alle mököttämään hiljaa). Myöhemmin hän sitten viittasi tilanteeseen sanoen, että silloin sinä iltana kun meillä oli se kauhea riita.

Aika monella miehellä on naisista sellainen käsitys, että heidän pääasiallinen tehtävänsä on tehdä miesten elämästä helpompaa ja miellyttävämpää. Eli hoivata, huolehtia, myötäillä, kannustaa ja uhrautua, muutenkin suojella miestä kaikilta ikäviltä kokemuksilta ja tunteilta, mieluiten niin, ettei miehen tarvitse kertoa mitä haluaa, vaan nainen tietää sen automaattisesti jollain ihmeen telepatialla. Jos nainen ei ko. roolia täytä, vaan osoittaa mitään inhimillisyyden merkkejä, niin mies katsoo tämän riidanhaastamisena ja suuttuu, toiset äänekkäämmin, toiset sulkeutumalla.

Puhumattomuus on myös tehokasta henkistä väkivaltaa, jonka tarkoitus on saada toinen tuntemaan olonsa epävarmaksi. Ja taatusti kuormittaa, kun joutuu jatkuvasti arvailemaan, mitä toinen haluaa. Ja jos arvaa väärin, toinen suuttuu. Eli kyllä monille tämä vaikenemisen ja suuttumisen kierre on ihan tietoinen valinta, pyrkimys kontrolloida toista.

Upeasti sanoitettu. Tätä lukiessa tiivistyi mieleeni yksi lyhyt sana. Ä i t i. Ihan oikeasti moni mies vaikuttaa odottavan kumppanin olevan hänelle yhtä kuin äiti. Minä taas en todellakaan halua kumppanini olevan lapseni. Enkä kyllä sen kummemmin tahdo miehen olevan minulle kuin isä. Vinksahtanut ajatuskin.

Narsisti haluaa

- vaimon äidiksi

- ei kykene aikuismaiseen kommunikaatioon

- ei pysty kantamaan vastuuta

- kontrolloi

- mököttää/mykkäkouluaa/raivoaa

- herättää kumppanissa usein järjellä käsittämättömän hoivavietin tai kärsivällisyyden, joita tässäkin ketjussa on luettu

Että jos moni kohta puolisossa osuu, suosittelen tutustumaan aiheeseen syvemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin 30v miehen näkökulmasta, jos ihminen ei kykene puhumaan vaikeista asioista niin on kyllä heikko. Mykkäkoulun pitäminen on keskenkasvuisuutta. Varmaankin toki johtuu jostain traumasta. Valtava red flag koska kommunikaatio on parisuhteen kulmakivi.

Se ei ole mikään mielipideasia, että puhuminen auttaa. Terapiassakin "vain" puhutaan ja silti saadaan tuloksia.

Toki itseilmaisun muotoja on muitakin. Kirjoittaminen voi olla helpompi tapa kommunikoida, joten koita sitä. Kirjoita kirje miehellesi, aluksi jotain helppoa.

Ja jos toinen ei ole kiinnostunut panostamaan parisuhteeseen, niin eroa.

Tällaisesta miehestä naiset tappelevat. 

Joo, mutta aina kaikki ei ole sitä, miltä näyttää. Moni osaa esittää viisasta ja empaattista, mutta tosipaikan tullen ei asiat sujukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näissä aina kiinnostais tämä vastaanottajan kyky/halu _kuunnella_ eikä esim alkaa huutaa päälle "täytyy osata riidellä" tyyliin...on tooodella yleistä ja suoranaista henkistä väkivaltaa. Sitä kun muutamn kuukauden tai vuodenkin saa, hiljenee kuka tahansa. :(

Riitely ei tarkoita automaattisesti huutamista.

Tästä tuli muuten mieleen se, että ex-mies koki että meillä oli ollut riita, kun olin vain koettanut jutella jostakin asiasta. Yleensä kertonut olleeni pahalla mielellä jostakin, halunnut keskustella ja kuulla miehen näkökannan (jolloin hän aina veti suupielet alaspäin ja meni peiton alle mököttämään hiljaa). Myöhemmin hän sitten viittasi tilanteeseen sanoen, että silloin sinä iltana kun meillä oli se kauhea riita.

Aika monella miehellä on naisista sellainen käsitys, että heidän pääasiallinen tehtävänsä on tehdä miesten elämästä helpompaa ja miellyttävämpää. Eli hoivata, huolehtia, myötäillä, kannustaa ja uhrautua, muutenkin suojella miestä kaikilta ikäviltä kokemuksilta ja tunteilta, mieluiten niin, ettei miehen tarvitse kertoa mitä haluaa, vaan nainen tietää sen automaattisesti jollain ihmeen telepatialla. Jos nainen ei ko. roolia täytä, vaan osoittaa mitään inhimillisyyden merkkejä, niin mies katsoo tämän riidanhaastamisena ja suuttuu, toiset äänekkäämmin, toiset sulkeutumalla.

Puhumattomuus on myös tehokasta henkistä väkivaltaa, jonka tarkoitus on saada toinen tuntemaan olonsa epävarmaksi. Ja taatusti kuormittaa, kun joutuu jatkuvasti arvailemaan, mitä toinen haluaa. Ja jos arvaa väärin, toinen suuttuu. Eli kyllä monille tämä vaikenemisen ja suuttumisen kierre on ihan tietoinen valinta, pyrkimys kontrolloida toista.

Upeasti sanoitettu. Tätä lukiessa tiivistyi mieleeni yksi lyhyt sana. Ä i t i. Ihan oikeasti moni mies vaikuttaa odottavan kumppanin olevan hänelle yhtä kuin äiti. Minä taas en todellakaan halua kumppanini olevan lapseni. Enkä kyllä sen kummemmin tahdo miehen olevan minulle kuin isä. Vinksahtanut ajatuskin.

Moni mies ei ole kasvanut aikuiseksi. Aikuisen miehen malli on ehkä puuttunut kodista, jos oma isäkin on ollut keskenkasvuinen.

Naisten olisi hyvä tunnistaa nämä "äidinetsijät", jotka on suhteessa aina saamapuolella, että osaavat kiertää ne kaukaa.

Vierailija kirjoitti:

Nalkutus johtuu usein turhautumisesta kun toinen ei kuuntele eikä reagoi. Tyypillinen esimerkki:

Äiti: Veisitkö läppärin pois ruokapöydästä koska minun pitäisi päästä kattamaan pöytä kun kohta syödään.

Lapsi (ei vastaa, jatkaa pelaamista)

Äiti: (sanoo uudestaan täsmälleen samoin)

Lapsi (ei vastaa, ei reagoi, ei ole kuulevinaan)

Äiti: Kuulitko? Vie läppäri pois pöydältä.

Lapsi (ei reagoi, jatkaa pelaamista)

Äiti; Vie läppäri pois että päästään syömään

Lapsi: Joo joo, kuultiin jo, älä aina nalkuta!

Jos

1. osoitat että kuulit ja ymmärsit jo ensimmäisellä sanomisella

2.reagoit jotenkin, mielellään osallistumalla keskusteluun niin että kerrot asiasta oman näkemyksesi

ja

3. olet valmis miettimään, voisiko tuolle nalkuttajan esityämälle ongelmalle tehdä jotain, olet jopa valmis tarvittaessa korjaamaan omia toimintatapojansa,

niin silloin toisen ei tarvitse nalkuttaa.

Hymähdytti kun ketjun aiheena on puhumattomuus parisuhteessa, ja käytät esimerkkinä kuitenkin lapsen ja äidin välistä kommunikaatiota.

Vierailija kirjoitti:

Lukematta ketjua sanoisin, että yksi syy puhumattomuuteen voi olla:

-Lapsuudessa kiellettiin höpöttämästä tai ei kuunneltu ja jos kuunneltiin niin vähäteltiin.

-Älä valehtele, kommentti saattoi kaikua usein korvissa.

-Älä liioittele.

-Ole hiljaa ja kuuntele mitä sanotaan.

-Ruokapöydässä ei saa puhua.

-Turpa kiinni kruunasi kaiken.

Ja ihan luterilainen perhe!

Tässä taidetaan puhua nyt ihan erilaisesta puhumattomuudesta.

On varmaan niitäkin (miehiä), jotka ovat yleisesti hiljaisia, koska on aina käsketty olemaan puhumatta.

Mutta tässä käsitellään miehiä, jotka eivät suostu keskustelemaan rakkaan puolisonsa mieltä painavista asioista. Nämä heput käyttävät valtaa ja tekevät näin, koska voivat. He voivat olla myös narsistisia, ja käytös kumpuaa syvältä kun heidän vajaavaisuutensa uhkaa paljastua.

Mistä tietää, että mies ovat ongema, ei puhumista pyytävä kumppani? KOSKA MIES EI EDES YRITÄ TULLA VASTAAN TAI PYYDÄ ANTEEKSI KÄYTÖSTÄÄN, vaan jättää toisen ahdistuneeksi ilman vastauksia tai minkäänlaista elettä kommunikointiin. Kerta kerran jälkeen. Nämä miehet eivät arvosta kumppaniaan, vaan pers eilevät, koska voivat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näissä aina kiinnostais tämä vastaanottajan kyky/halu _kuunnella_ eikä esim alkaa huutaa päälle "täytyy osata riidellä" tyyliin...on tooodella yleistä ja suoranaista henkistä väkivaltaa. Sitä kun muutamn kuukauden tai vuodenkin saa, hiljenee kuka tahansa. :(

Riitely ei tarkoita automaattisesti huutamista.

Tästä tuli muuten mieleen se, että ex-mies koki että meillä oli ollut riita, kun olin vain koettanut jutella jostakin asiasta. Yleensä kertonut olleeni pahalla mielellä jostakin, halunnut keskustella ja kuulla miehen näkökannan (jolloin hän aina veti suupielet alaspäin ja meni peiton alle mököttämään hiljaa). Myöhemmin hän sitten viittasi tilanteeseen sanoen, että silloin sinä iltana kun meillä oli se kauhea riita.

Aika monella miehellä on naisista sellainen käsitys, että heidän pääasiallinen tehtävänsä on tehdä miesten elämästä helpompaa ja miellyttävämpää. Eli hoivata, huolehtia, myötäillä, kannustaa ja uhrautua, muutenkin suojella miestä kaikilta ikäviltä kokemuksilta ja tunteilta, mieluiten niin, ettei miehen tarvitse kertoa mitä haluaa, vaan nainen tietää sen automaattisesti jollain ihmeen telepatialla. Jos nainen ei ko. roolia täytä, vaan osoittaa mitään inhimillisyyden merkkejä, niin mies katsoo tämän riidanhaastamisena ja suuttuu, toiset äänekkäämmin, toiset sulkeutumalla.

Puhumattomuus on myös tehokasta henkistä väkivaltaa, jonka tarkoitus on saada toinen tuntemaan olonsa epävarmaksi. Ja taatusti kuormittaa, kun joutuu jatkuvasti arvailemaan, mitä toinen haluaa. Ja jos arvaa väärin, toinen suuttuu. Eli kyllä monille tämä vaikenemisen ja suuttumisen kierre on ihan tietoinen valinta, pyrkimys kontrolloida toista.

Upeasti sanoitettu. Tätä lukiessa tiivistyi mieleeni yksi lyhyt sana. Ä i t i. Ihan oikeasti moni mies vaikuttaa odottavan kumppanin olevan hänelle yhtä kuin äiti. Minä taas en todellakaan halua kumppanini olevan lapseni. Enkä kyllä sen kummemmin tahdo miehen olevan minulle kuin isä. Vinksahtanut ajatuskin.

Narsisti haluaa

- vaimon äidiksi

- ei kykene aikuismaiseen kommunikaatioon

- ei pysty kantamaan vastuuta

- kontrolloi

- mököttää/mykkäkouluaa/raivoaa

- herättää kumppanissa usein järjellä käsittämättömän hoivavietin tai kärsivällisyyden, joita tässäkin ketjussa on luettu

Että jos moni kohta puolisossa osuu, suosittelen tutustumaan aiheeseen syvemmin.

Sieltäpä se tuli. Usein näissä on takana narsisti . Häntä ei voisi vähempää kiinnostaa auttaa kumppania tai rakentaa hyvää parisuhdetta. Hän ei tietenkään puhu itselleen ikävistä aiheista tai omasta töppäilystään, jos toinen vaatii.

Hän nakkelee niskojaan ja uppoutuu omiin harrastuksiinsa, kun toisella on hätä. Hän nauraa paskaisesti, kun toinen itkee. Tämän päälle hän ehkä haukkuu toisen hulluksi ja kääntää selkänsä