Puhumattomuus parisuhteessa. Miten koette sen? Varsinkin haluaisin tähän sen puhumattoman kommentteja, miksi et puhu vaikka moni parisuhteen solmu avautuisi sillä?
Mulla kotona puhumaton mies. Muutama parisuhteeseen liittyvä asia painaa omaa mieltä ja niistä olisi hyvä keskustella. Mutta kun yritän, toinen vaikenee tai sitten suuttuu ja tyyliin menee jo eropapereita tulostelemaan kun "hän ei kerran kelpaa mulle". Ja kun mies ei puhu, niin minä pidän sitten oikeana sitä miten asian päässäni oletan. Ja minä en mielellään saa ottaa kipeitä asioita esille koska häntä ahdistaa ja ilmeisesti kokee ne jollain tapaa arvosteluna itseään kohtaan, en tiedä. Eli tästä seurauksena vetäytyvä puhumaton ja hyökkäävä minä, silloin kun kehtaan nostaa jonkin asian esille. Toisaalta kun tietää että puhumatonta ahdistaa, on hirveän vaikea aloittaa mistään parisuhteeseen liittyvästä aiheesta keskustelua kun toinen kokee sen painostamisena ja vetäytyy entistä enemmän.
Millaisia kokemuksia teillä? Puhumaton, miksi et puhu?
Kommentit (1170)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa minäkään puhua, vaikka ole nainen. Lapsuudenkodissani ei koskaan puhuttu mistään, mikä ei ollut näkyvää maailmaa.
Ei siis koskaan puhuttu kenenkään mielialasta, ajatuksista, mietteistä, suunnitelmista, ei mielipahasta eikä mielihyvästä. Ei edes vatsakivusta tai päänsärystä saanut puhua koska ne eivät näkyneet päällepäin.
Näitä traumoja on varmaan aika monella, vaikea niistä on päästä vaikka kuinka yrittäisi.Miten reagoit, jos kanssasi yrittää aloittaa vaikkapa tunnetason keskustelua?
Minä puhun näitä tunnetason keskusteluja sujuvasti ja nauran samalla keskustelukumppanille, joka jotenkin kokee, että tässä olla tunteiden tasolla. Toiselle voi tuollaisissa keskusteluissa valehdella ihan mitä tahansa ja tyhmänä tuo uskoo, että nyt meillä on joku sielujen ykseys.
Minusta tuntuu pahalta, kun sanot noin - aha, nyt mentiin tunnetason keskusteluun ja siihen on kätevintä vastata, että olet itse vastuussa omista tunteistasi.[/quote
Olet sairas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa minäkään puhua, vaikka ole nainen. Lapsuudenkodissani ei koskaan puhuttu mistään, mikä ei ollut näkyvää maailmaa.
Ei siis koskaan puhuttu kenenkään mielialasta, ajatuksista, mietteistä, suunnitelmista, ei mielipahasta eikä mielihyvästä. Ei edes vatsakivusta tai päänsärystä saanut puhua koska ne eivät näkyneet päällepäin.
Näitä traumoja on varmaan aika monella, vaikea niistä on päästä vaikka kuinka yrittäisi.Miten reagoit, jos kanssasi yrittää aloittaa vaikkapa tunnetason keskustelua?
Minä puhun näitä tunnetason keskusteluja sujuvasti ja nauran samalla keskustelukumppanille, joka jotenkin kokee, että tässä olla tunteiden tasolla. Toiselle voi tuollaisissa keskusteluissa valehdella ihan mitä tahansa ja tyhmänä tuo uskoo, että nyt meillä on joku sielujen ykseys.
Minusta tuntuu pahalta, kun sanot noin - aha, nyt mentiin tunnetason keskusteluun ja siihen on kätevintä vastata, että olet itse vastuussa omista tunteistasi.
Nähtävästi saat sinäkin tunnetta näistä, ilkeämielistä tyydytystä ja ylemmyydentuntoista ivaa. Miksi toiselle pitäis koskaan nauraa? Veikkaan että sulle on joskus joku nainen (äiti?) naureskellut pahasti ja aiheutti sinussa tämän vamman. Kurjaa, mut ei sekään reilua ole että jatkat eteenpäin.
Sinuna olisin ihan hiljaa vain enkä ylvästelisi täälläkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa minäkään puhua, vaikka ole nainen. Lapsuudenkodissani ei koskaan puhuttu mistään, mikä ei ollut näkyvää maailmaa.
Ei siis koskaan puhuttu kenenkään mielialasta, ajatuksista, mietteistä, suunnitelmista, ei mielipahasta eikä mielihyvästä. Ei edes vatsakivusta tai päänsärystä saanut puhua koska ne eivät näkyneet päällepäin.
Näitä traumoja on varmaan aika monella, vaikea niistä on päästä vaikka kuinka yrittäisi.Miten reagoit, jos kanssasi yrittää aloittaa vaikkapa tunnetason keskustelua?
Jossakin tilanteessa voisin kuunnella sujuvasti toisen puhetta. Itse tuskin eritusesti puhuisin mitään. Myös nainen.
Mitähän nämä todella oudot ja kieroutunert ihmiset luulevat itsestään. Kun oikein ylvästelevät puhumattomuudellaan ja ilkeydellään.
Vaikka asettuvat muiden yläpuolelle tuskin ovat kovin suosittuja ihmisinä tai kumppaneina.
Ei elämän tuollaista kuuluisi olla.
Ihmiselle on annettu puhetaito, se on suuri lahja. Ja tuo suuria mahdollisuuksia laajentaa elämäänsä ja syventää ihmissuhteita.
Miksiköhän jotkut ovat kääntäneet tämän ihan väärinpäin.
Vierailija kirjoitti:
Miksi puhuminen olisi tärkeää?
Koska kukaan ei voi lukea toisen ajatuksia ja tunteita, ellei niitä jotenkin kielellisesti ilmaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi puhuminen olisi tärkeää?
Koska kukaan ei voi lukea toisen ajatuksia ja tunteita, ellei niitä jotenkin kielellisesti ilmaista.
Miksi toisten ihmisten pitäisi lukea tai tietää ajatuksistani tai tunteistani?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En puhu koska siitä ei ole mitään hyötyä. Toinen ei kuuntele ja hänen mielessään on vain yksi totuus ja tapa olla. Näin on todettu monet kerrat niin päätin antaa olla. Kun ei kuuntele niin miksi puhua.
Oletko tyytyväinen tilanteeseen? Tällä menet, kunnes kuolema erottaa?
No tällä mun puolisoni haluaa mennä. On mullakin oikeus tulla kuulluksi ja ymmärretyksi mutta puolisoni ei sitä kunnioita.
Olet niin kynnysmatto, ettet edes hahmota kysymystä?
Olet niin tyhmä ettet tajunnut vastausta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En puhu koska siitä ei ole mitään hyötyä. Toinen ei kuuntele ja hänen mielessään on vain yksi totuus ja tapa olla. Näin on todettu monet kerrat niin päätin antaa olla. Kun ei kuuntele niin miksi puhua.
Oletko tyytyväinen tilanteeseen? Tällä menet, kunnes kuolema erottaa?
No tällä mun puolisoni haluaa mennä. On mullakin oikeus tulla kuulluksi ja ymmärretyksi mutta puolisoni ei sitä kunnioita.
Olet niin kynnysmatto, ettet edes hahmota kysymystä?
Olet niin tyhmä ettet tajunnut vastausta.
Ymmärrän oikein hyvin, että vastaaja ei elä terveellisesti vaan on valinnut todella haitallisen tien.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En puhu koska siitä ei ole mitään hyötyä. Toinen ei kuuntele ja hänen mielessään on vain yksi totuus ja tapa olla. Näin on todettu monet kerrat niin päätin antaa olla. Kun ei kuuntele niin miksi puhua.
Oletko tyytyväinen tilanteeseen? Tällä menet, kunnes kuolema erottaa?
No tällä mun puolisoni haluaa mennä. On mullakin oikeus tulla kuulluksi ja ymmärretyksi mutta puolisoni ei sitä kunnioita.
Olet niin kynnysmatto, ettet edes hahmota kysymystä?
Olet niin tyhmä ettet tajunnut vastausta.
Ymmärrän oikein hyvin, että vastaaja ei elä terveellisesti vaan on valinnut todella haitallisen tien.
Ja puolisonsa on täysin syytön tilanteeseen? Älä jaksa änkyttää asiasta mistä et tiedä hölkäsen pöläystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi puhuminen olisi tärkeää?
Koska kukaan ei voi lukea toisen ajatuksia ja tunteita, ellei niitä jotenkin kielellisesti ilmaista.
Oletko sisäisesti niin ruma, että se pitää salata?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En puhu koska siitä ei ole mitään hyötyä. Toinen ei kuuntele ja hänen mielessään on vain yksi totuus ja tapa olla. Näin on todettu monet kerrat niin päätin antaa olla. Kun ei kuuntele niin miksi puhua.
Oletko tyytyväinen tilanteeseen? Tällä menet, kunnes kuolema erottaa?
No tällä mun puolisoni haluaa mennä. On mullakin oikeus tulla kuulluksi ja ymmärretyksi mutta puolisoni ei sitä kunnioita.
Olet niin kynnysmatto, ettet edes hahmota kysymystä?
Olet niin tyhmä ettet tajunnut vastausta.
Ymmärrän oikein hyvin, että vastaaja ei elä terveellisesti vaan on valinnut todella haitallisen tien.
Ja puolisonsa on täysin syytön tilanteeseen? Älä jaksa änkyttää asiasta mistä et tiedä hölkäsen pöläystä.
Kyllä. Puolisonsa on täysin syytön hänen omiin valintoihinsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi puhuminen olisi tärkeää?
Koska kukaan ei voi lukea toisen ajatuksia ja tunteita, ellei niitä jotenkin kielellisesti ilmaista.
Miksi toisten ihmisten pitäisi lukea tai tietää ajatuksistani tai tunteistani?
Jotta te voisitte toimia yhdessä, etenkin kun kyseessä on tunnepitoinen yhteys. Tai siis toinen kuvittelee kyseessä olevan tunnepitoinen yhteys ja haluaa sen olevan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi puhuminen olisi tärkeää?
Koska kukaan ei voi lukea toisen ajatuksia ja tunteita, ellei niitä jotenkin kielellisesti ilmaista.
Miksi toisten ihmisten pitäisi lukea tai tietää ajatuksistani tai tunteistani?
Ihmiset tekevät näin joka tapauksessa, pitäisi tai ei. JOS toinen ei kerro mitään, se toinen väkisinkin kuvittelee jotain toisen ajatuksista. Aika usein se oma kuvitelma menee pieleen, eikä siitäkään ole hedelmällisiä seurauksia vaan päinvastoin ongelmia.
Parisuhteessa on tärkeää, että tietää jotain rakkaansa ajatuksista ja tunteista. Jos ei tietäisi, miksi edes olisi parisuhteessa vain jonkun tuntemattoman hahmon kanssa?
Hassua että näitä itsestäänselvyyksiä joutuu täällä avaamaan kuin lapselle. Mutta ehkä olikin vain provoyritystä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En puhu koska siitä ei ole mitään hyötyä. Toinen ei kuuntele ja hänen mielessään on vain yksi totuus ja tapa olla. Näin on todettu monet kerrat niin päätin antaa olla. Kun ei kuuntele niin miksi puhua.
Oletko tyytyväinen tilanteeseen? Tällä menet, kunnes kuolema erottaa?
No tällä mun puolisoni haluaa mennä. On mullakin oikeus tulla kuulluksi ja ymmärretyksi mutta puolisoni ei sitä kunnioita.
Olet niin kynnysmatto, ettet edes hahmota kysymystä?
Olet niin tyhmä ettet tajunnut vastausta.
Ymmärrän oikein hyvin, että vastaaja ei elä terveellisesti vaan on valinnut todella haitallisen tien.
Ja puolisonsa on täysin syytön tilanteeseen? Älä jaksa änkyttää asiasta mistä et tiedä hölkäsen pöläystä.
Sanoiko joku, että puolisonsa on täysin syytön? Sisälukutaito!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En puhu koska siitä ei ole mitään hyötyä. Toinen ei kuuntele ja hänen mielessään on vain yksi totuus ja tapa olla. Näin on todettu monet kerrat niin päätin antaa olla. Kun ei kuuntele niin miksi puhua.
Oletko tyytyväinen tilanteeseen? Tällä menet, kunnes kuolema erottaa?
No tällä mun puolisoni haluaa mennä. On mullakin oikeus tulla kuulluksi ja ymmärretyksi mutta puolisoni ei sitä kunnioita.
Olet niin kynnysmatto, ettet edes hahmota kysymystä?
Olet niin tyhmä ettet tajunnut vastausta.
Ymmärrän oikein hyvin, että vastaaja ei elä terveellisesti vaan on valinnut todella haitallisen tien.
Ja puolisonsa on täysin syytön tilanteeseen? Älä jaksa änkyttää asiasta mistä et tiedä hölkäsen pöläystä.
Sanoiko joku, että puolisonsa on täysin syytön? Sisälukutaito!
Sä voisit harjoitella kaikenlaista lukutaitoa kun ei sulla siihen selkeästi ole kovin mainittavia taitoja.
Koska kun tulen töistä kotiin onnellisena, kun vihdoin kotiin pääsen, en halua alkaa heti riitelemään.
Koska ei huvita "keskustella" asioista, kun vastapuoli
- antaa kyllä kritiikkiä, mutta ei kestä sitä ollenkaan itse, vaan asettuu heti puolustuskannalle ja alkaa syyttelemään takaisin. Lopputulos: samat sananvaihdot toistuvat aina, yleensä asioista joille ei voi mitään.
- rekisteröi pilkuntarkasti kaiken sanotun ja palaa siihen vuosienkin päästä
- ajoittaa nämä avaukset poikkeuksetta sellaiseen hetkeen, jolloin muuten menisi sillä hetkellä ihan hienosti.
Jep. Ja tuo ""puhuminen ei paranna mielialaani." Kuka sanoi että pitäisi parantaa? Pitkäjänteistä työtä, kumppaniin eli peiliin katsominen ja välillä ikävien asioiden kuunteleminen. Se kiitos kuitenkin seisoo siellä jossain, kun asiaan vain viitsii tosissaan tarttua, ja lopulta pitäisi olla huomattavasti parempi mieli.
Olen niin kiitollinen että jaksettiin miehen kanssa parivuosikymmentä sitten nähdä vaivaa ja takuta nämä jutut läpi, nyt elämä on todella seesteistä ja helppoa avioliiton osalta <3