Puhumattomuus parisuhteessa. Miten koette sen? Varsinkin haluaisin tähän sen puhumattoman kommentteja, miksi et puhu vaikka moni parisuhteen solmu avautuisi sillä?

Vierailija kirjoitti:

Parisuhde pelastuu puhumala? Voi olla, mutta voi myös olla, että tavallisen sutki nainen yrittää loputtomalla paskanjauhannalla oikeuttaa liskoaivoisuutensa ja pyhittää oman raadollisuutensa- kuten useimmiten onkin.

Kommunikaatio on vastavuoroista. Mitäs jos yrittäisit nokkelasti ujuttaa järkeä siihen naisen järjettömän puhetulvan väliin ;) Keskustelu on parhaimmillaan esileikkiä, siinä heitellään asioita ja pallotellaan älykkäästi sutkautuksia puolin ja toisin, kunnes kummatkin ovat kuumissaan ja valmiina petiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen haluaa että mies avautuu että pääsee miehen päänsisään kaivelemaan aseita mitä myöhemmin köytetään miestä vastaan ja tämä naamioidaan keskusteluksi.

Miksi olisit suhteessa ihmisen kanssa, jonka oletusarvoisesti ajattelet haluavan sinulle pahaa? Joko sinulla on silloin ihan väärä kumppani tai sitten olit itse täysin kypsymätön parisuhteeseen.

En yhtään ihmettele naisten omituisia ja ahdistavia kokemuksia, jos edes osa miehistä ajattelee tuolla tavalla.

Tottahan se on, ainakin osittain. Eikä edes siinä määrin, että etsittäisiin miehestä oletusarvoisia heikkouksia, mutta tottakai naiset haluavat miehelle pahaa, jos mies esimerkiksi kritisoi asiallisestikin naista. Silloin saatetaan nostaa vanhoja mörköjä, "kun sinä teit sitä ja tätä" jne jne. Naiset eivät siedä sitä, että hekin ovat vastuullisia parisuhteessa. He ovat vastuullisia miehen hyvinvoinnista ja onnellisuudesta parisuhteessa yhtä paljon kuin mies itse. He eivät vain halua ottaa sitä roolia ja vastuuta. Hyvin harva nainen todellisuudessa ajattelee miehen parasta

Tarvitsevuus miehessä on yhtä turn off kuin naisissa.

Miehet eivät tarvitse mitään. Se on miesten tehtävä tehdä nainen onnelliseksi

Olen onnellinen ihan ilman miestäkin, varsinkin jos mies etsisi minusta hoivaajaa.

Ei ollutkaan kyse mistään ressukan hoivaamisesta, vaan aivan tavallisista asioista. Synttäreiden järkkääminen, lahjat, läheisyys, hellyys, empatiakyky, miehen auttaminen vaikeana hetkenä. Me miehet ei sellaista tarvita, se on meidän tehtävä

Jos parisuhde olisi huono mieluummin tekisin nuo itse. Tottakai hyvässä parisuhteessa on se hyväpuoli että vastuuta voi jakaa. On hienoa kun puoliso on tehnyt ruuan kun tulen kotiin tai järkännyt ne lasten synntärit. Silti en kokisi olevani onnettomampi ilman parisuhdetta, vaikka tekemistä ja vastuita olisikin varmasti kotona enemmän.

Puhut siis varmaan, että mies on tehnyt? Koska niim se vähintään täytyy olla. En kiistä, etteikö yksin voisi olla hyvä. Mutta kaikista pahin on se, kun nainen sanoo, että hänelle saa puhua mistä vain. Ja kun puhut, että minulla on huono mieli kun teit minulle näin, niin edellä mainittu sääntö ei pädekään. Eli ei voi puhua... toki jokaisessa on puutteemme, mutta noin kriittinen asia, jossa on kaksinaismoralisti, niin sitten en anna minun puolelta enää mitään henkilökohtaista hänelle. Pidän omat asiat omina

Eli sinustako yksin ei olisi parempi kuin naisesi kanssa jonka sanaan et selvästikään voi luottaa. Varsinaisesti en näe sitä olennaisena asiana onko puoliso mies vai nainen joten jäin sen tarkoituksella viestistä pois, koska itse ajattelen että mieluummin yksin kuin huonossa suhteessa oli se kumppani kumpaa sukupuolta tahansa.

Ei kaksinaismoralismi ole mielestäni mikään luottamuksen puutteeseen viittaava asia. Se pistää vaan aika äkkiä muuttamaan omaa käytöstäni: hänen ei tarvitse kuunnella, jos minulla on ollut huono päivä tai läheiseni on kuollut. En ota vastaan häneltä mitään fyysistä tai henkistä rakkauden- tai kiitollisuudenosoitusta, mikä ei kuulu normaaliin elämiseen. Vastapainonahan minullakin jää enemmän aikaa olla hänelle läsnä ja tukea sekä auttaa, mikäli hänellä on jotain sydämellään.

Kyllä mä tunnistan ja tunnustan tuollaisen lapsellisen reagointitavan menneiltä vuosilta: mies kertoo negatiivista ja minä en pysty kuuntelemaan sitä rauhallisesti ja aikuisesti, vaan käännän asian itseeni, alan itkemään ym. Mutta kiitollinen olen miehelle, että hän ei jäänyt itsesääliin eikä käpertynyt itseensä vannoen, ettei enää ikinä kerro minulle mitään, vaan on antanut uusia mahdollisuuksia.

Harvan kommunikointitaidot -miehen tai naisen- on kypsiä alle kolmekymppisenä, osalla ei koskaan. Julmaa, jos ei ole edes mahdollisuutta kehittyä ja muuttaa käytöstään. Kumppanin tehtävä mielestäni on auttaa, paitsi itseään niin myös toistakin kasvussa. 

Etkö pysty ymmärtämään, että sillä naisella on muita syitä reagoida huonosti puheeseesi, kuin se että haluaa olla ilkeä sinulle? Se syy ET ole sinä, vaan ne on naisessa itsessään. Hän ei ehkä vain ole koskaan oppinut ottamaan vastaan negatiivista, on saanut kotoaan raivottaren mallin, pelkää ehkä että olet päättämässä suhdetta ym. Älä ole julma vaan anna toiselle mahdollisuus, ohjaa toista parempaan kommunikaatioon! Siinä voisit häntä auttaa ja tukea, kohti vastuullista reagointitapaa.

En oikein ymmärrä miksi nainen antaisi toisen mahdollisuude tälle miehelle. Miehelle joka on täynnä vihaa naisia kohtaan mutta joka ei kuitenkaan osaa käsitellä sitä tunnetta, todennäköisesti ei edes halua. Tunteet ei edes välttämättä tule käsiteltyä sillä että ne kertoo ääneen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen haluaa että mies avautuu että pääsee miehen päänsisään kaivelemaan aseita mitä myöhemmin köytetään miestä vastaan ja tämä naamioidaan keskusteluksi.

Miksi olisit suhteessa ihmisen kanssa, jonka oletusarvoisesti ajattelet haluavan sinulle pahaa? Joko sinulla on silloin ihan väärä kumppani tai sitten olit itse täysin kypsymätön parisuhteeseen.

En yhtään ihmettele naisten omituisia ja ahdistavia kokemuksia, jos edes osa miehistä ajattelee tuolla tavalla.

Tottahan se on, ainakin osittain. Eikä edes siinä määrin, että etsittäisiin miehestä oletusarvoisia heikkouksia, mutta tottakai naiset haluavat miehelle pahaa, jos mies esimerkiksi kritisoi asiallisestikin naista. Silloin saatetaan nostaa vanhoja mörköjä, "kun sinä teit sitä ja tätä" jne jne. Naiset eivät siedä sitä, että hekin ovat vastuullisia parisuhteessa. He ovat vastuullisia miehen hyvinvoinnista ja onnellisuudesta parisuhteessa yhtä paljon kuin mies itse. He eivät vain halua ottaa sitä roolia ja vastuuta. Hyvin harva nainen todellisuudessa ajattelee miehen parasta

Tarvitsevuus miehessä on yhtä turn off kuin naisissa.

Miehet eivät tarvitse mitään. Se on miesten tehtävä tehdä nainen onnelliseksi

Olen onnellinen ihan ilman miestäkin, varsinkin jos mies etsisi minusta hoivaajaa.

Ei ollutkaan kyse mistään ressukan hoivaamisesta, vaan aivan tavallisista asioista. Synttäreiden järkkääminen, lahjat, läheisyys, hellyys, empatiakyky, miehen auttaminen vaikeana hetkenä. Me miehet ei sellaista tarvita, se on meidän tehtävä

Jos parisuhde olisi huono mieluummin tekisin nuo itse. Tottakai hyvässä parisuhteessa on se hyväpuoli että vastuuta voi jakaa. On hienoa kun puoliso on tehnyt ruuan kun tulen kotiin tai järkännyt ne lasten synntärit. Silti en kokisi olevani onnettomampi ilman parisuhdetta, vaikka tekemistä ja vastuita olisikin varmasti kotona enemmän.

Puhut siis varmaan, että mies on tehnyt? Koska niim se vähintään täytyy olla. En kiistä, etteikö yksin voisi olla hyvä. Mutta kaikista pahin on se, kun nainen sanoo, että hänelle saa puhua mistä vain. Ja kun puhut, että minulla on huono mieli kun teit minulle näin, niin edellä mainittu sääntö ei pädekään. Eli ei voi puhua... toki jokaisessa on puutteemme, mutta noin kriittinen asia, jossa on kaksinaismoralisti, niin sitten en anna minun puolelta enää mitään henkilökohtaista hänelle. Pidän omat asiat omina

Eli sinustako yksin ei olisi parempi kuin naisesi kanssa jonka sanaan et selvästikään voi luottaa. Varsinaisesti en näe sitä olennaisena asiana onko puoliso mies vai nainen joten jäin sen tarkoituksella viestistä pois, koska itse ajattelen että mieluummin yksin kuin huonossa suhteessa oli se kumppani kumpaa sukupuolta tahansa.

Ei kaksinaismoralismi ole mielestäni mikään luottamuksen puutteeseen viittaava asia. Se pistää vaan aika äkkiä muuttamaan omaa käytöstäni: hänen ei tarvitse kuunnella, jos minulla on ollut huono päivä tai läheiseni on kuollut. En ota vastaan häneltä mitään fyysistä tai henkistä rakkauden- tai kiitollisuudenosoitusta, mikä ei kuulu normaaliin elämiseen. Vastapainonahan minullakin jää enemmän aikaa olla hänelle läsnä ja tukea sekä auttaa, mikäli hänellä on jotain sydämellään.

Kyllä mä tunnistan ja tunnustan tuollaisen lapsellisen reagointitavan menneiltä vuosilta: mies kertoo negatiivista ja minä en pysty kuuntelemaan sitä rauhallisesti ja aikuisesti, vaan käännän asian itseeni, alan itkemään ym. Mutta kiitollinen olen miehelle, että hän ei jäänyt itsesääliin eikä käpertynyt itseensä vannoen, ettei enää ikinä kerro minulle mitään, vaan on antanut uusia mahdollisuuksia.

Harvan kommunikointitaidot -miehen tai naisen- on kypsiä alle kolmekymppisenä, osalla ei koskaan. Julmaa, jos ei ole edes mahdollisuutta kehittyä ja muuttaa käytöstään. Kumppanin tehtävä mielestäni on auttaa, paitsi itseään niin myös toistakin kasvussa. 

Etkö pysty ymmärtämään, että sillä naisella on muita syitä reagoida huonosti puheeseesi, kuin se että haluaa olla ilkeä sinulle? Se syy ET ole sinä, vaan ne on naisessa itsessään. Hän ei ehkä vain ole koskaan oppinut ottamaan vastaan negatiivista, on saanut kotoaan raivottaren mallin, pelkää ehkä että olet päättämässä suhdetta ym. Älä ole julma vaan anna toiselle mahdollisuus, ohjaa toista parempaan kommunikaatioon! Siinä voisit häntä auttaa ja tukea, kohti vastuullista reagointitapaa.

En oikein ymmärrä miksi nainen antaisi toisen mahdollisuude tälle miehelle. Miehelle joka on täynnä vihaa naisia kohtaan mutta joka ei kuitenkaan osaa käsitellä sitä tunnetta, todennäköisesti ei edes halua. Tunteet ei edes välttämättä tule käsiteltyä sillä että ne kertoo ääneen.

Sama koskee myös parisuhteita joissa sukupuolet on toisinpäin eli nainen vihaa miehiä tai ei arvosta miehiä ollenkaan, mutta on parisuhteessa miehen kanssa. Mikä saa miehen kuinten antamaan uuden mahdollisuuden kerta toisensa jälkeen ellei se sitten ole jonkin sortin riippuvuus naisista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen haluaa että mies avautuu että pääsee miehen päänsisään kaivelemaan aseita mitä myöhemmin köytetään miestä vastaan ja tämä naamioidaan keskusteluksi.

Miksi olisit suhteessa ihmisen kanssa, jonka oletusarvoisesti ajattelet haluavan sinulle pahaa? Joko sinulla on silloin ihan väärä kumppani tai sitten olit itse täysin kypsymätön parisuhteeseen.

En yhtään ihmettele naisten omituisia ja ahdistavia kokemuksia, jos edes osa miehistä ajattelee tuolla tavalla.

Tottahan se on, ainakin osittain. Eikä edes siinä määrin, että etsittäisiin miehestä oletusarvoisia heikkouksia, mutta tottakai naiset haluavat miehelle pahaa, jos mies esimerkiksi kritisoi asiallisestikin naista. Silloin saatetaan nostaa vanhoja mörköjä, "kun sinä teit sitä ja tätä" jne jne. Naiset eivät siedä sitä, että hekin ovat vastuullisia parisuhteessa. He ovat vastuullisia miehen hyvinvoinnista ja onnellisuudesta parisuhteessa yhtä paljon kuin mies itse. He eivät vain halua ottaa sitä roolia ja vastuuta. Hyvin harva nainen todellisuudessa ajattelee miehen parasta

Tarvitsevuus miehessä on yhtä turn off kuin naisissa.

Miehet eivät tarvitse mitään. Se on miesten tehtävä tehdä nainen onnelliseksi

Olen onnellinen ihan ilman miestäkin, varsinkin jos mies etsisi minusta hoivaajaa.

Ei ollutkaan kyse mistään ressukan hoivaamisesta, vaan aivan tavallisista asioista. Synttäreiden järkkääminen, lahjat, läheisyys, hellyys, empatiakyky, miehen auttaminen vaikeana hetkenä. Me miehet ei sellaista tarvita, se on meidän tehtävä

Jos parisuhde olisi huono mieluummin tekisin nuo itse. Tottakai hyvässä parisuhteessa on se hyväpuoli että vastuuta voi jakaa. On hienoa kun puoliso on tehnyt ruuan kun tulen kotiin tai järkännyt ne lasten synntärit. Silti en kokisi olevani onnettomampi ilman parisuhdetta, vaikka tekemistä ja vastuita olisikin varmasti kotona enemmän.

Puhut siis varmaan, että mies on tehnyt? Koska niim se vähintään täytyy olla. En kiistä, etteikö yksin voisi olla hyvä. Mutta kaikista pahin on se, kun nainen sanoo, että hänelle saa puhua mistä vain. Ja kun puhut, että minulla on huono mieli kun teit minulle näin, niin edellä mainittu sääntö ei pädekään. Eli ei voi puhua... toki jokaisessa on puutteemme, mutta noin kriittinen asia, jossa on kaksinaismoralisti, niin sitten en anna minun puolelta enää mitään henkilökohtaista hänelle. Pidän omat asiat omina

Eli sinustako yksin ei olisi parempi kuin naisesi kanssa jonka sanaan et selvästikään voi luottaa. Varsinaisesti en näe sitä olennaisena asiana onko puoliso mies vai nainen joten jäin sen tarkoituksella viestistä pois, koska itse ajattelen että mieluummin yksin kuin huonossa suhteessa oli se kumppani kumpaa sukupuolta tahansa.

Ei kaksinaismoralismi ole mielestäni mikään luottamuksen puutteeseen viittaava asia. Se pistää vaan aika äkkiä muuttamaan omaa käytöstäni: hänen ei tarvitse kuunnella, jos minulla on ollut huono päivä tai läheiseni on kuollut. En ota vastaan häneltä mitään fyysistä tai henkistä rakkauden- tai kiitollisuudenosoitusta, mikä ei kuulu normaaliin elämiseen. Vastapainonahan minullakin jää enemmän aikaa olla hänelle läsnä ja tukea sekä auttaa, mikäli hänellä on jotain sydämellään.

Kyllä mä tunnistan ja tunnustan tuollaisen lapsellisen reagointitavan menneiltä vuosilta: mies kertoo negatiivista ja minä en pysty kuuntelemaan sitä rauhallisesti ja aikuisesti, vaan käännän asian itseeni, alan itkemään ym. Mutta kiitollinen olen miehelle, että hän ei jäänyt itsesääliin eikä käpertynyt itseensä vannoen, ettei enää ikinä kerro minulle mitään, vaan on antanut uusia mahdollisuuksia.

Harvan kommunikointitaidot -miehen tai naisen- on kypsiä alle kolmekymppisenä, osalla ei koskaan. Julmaa, jos ei ole edes mahdollisuutta kehittyä ja muuttaa käytöstään. Kumppanin tehtävä mielestäni on auttaa, paitsi itseään niin myös toistakin kasvussa. 

Etkö pysty ymmärtämään, että sillä naisella on muita syitä reagoida huonosti puheeseesi, kuin se että haluaa olla ilkeä sinulle? Se syy ET ole sinä, vaan ne on naisessa itsessään. Hän ei ehkä vain ole koskaan oppinut ottamaan vastaan negatiivista, on saanut kotoaan raivottaren mallin, pelkää ehkä että olet päättämässä suhdetta ym. Älä ole julma vaan anna toiselle mahdollisuus, ohjaa toista parempaan kommunikaatioon! Siinä voisit häntä auttaa ja tukea, kohti vastuullista reagointitapaa.

En oikein ymmärrä miksi nainen antaisi toisen mahdollisuude tälle miehelle. Miehelle joka on täynnä vihaa naisia kohtaan mutta joka ei kuitenkaan osaa käsitellä sitä tunnetta, todennäköisesti ei edes halua. Tunteet ei edes välttämättä tule käsiteltyä sillä että ne kertoo ääneen.

Sama koskee myös parisuhteita joissa sukupuolet on toisinpäin eli nainen vihaa miehiä tai ei arvosta miehiä ollenkaan, mutta on parisuhteessa miehen kanssa. Mikä saa miehen kuinten antamaan uuden mahdollisuuden kerta toisensa jälkeen ellei se sitten ole jonkin sortin riippuvuus naisista.

Käytännössä tällaista tilannetta ei suomalaisissa parisuhteissa ole, koska emme elä matriarkaalisessa kulttuurissa. "Mies on perheen pää, nainen alempiarvoinen"-ajattelu on iskostettu jokaikiseen suomalaiseen mieheen ja naiseen edes jollain tasolla. Tämä ilmenee tottakai myös käytännössä. Esimerkkinä vaikka se, kuinka paljon paskaa naiset ovat valmiita vastaanottamaan miehen suunnalta vain ollakseen parisuhteessa. Ja tälläkin palstalla miehet sitten irvailemassa "miksi naiset valitsevat aina noin huonoja miehiä". Ei ikinä toisinpäin. Niin ja vastaus on, että naiset valitsevat tavallisia miehiä, jotka käyttäytyvät huonosti, koska naisten alisteinen asema istuu niin syvällä meidän kulttuurissa, ja he kokevat huonon käytöksen luonnollisena.

En puhu koska siitä ei ole mitään hyötyä. Toinen ei kuuntele ja hänen mielessään on vain yksi totuus ja tapa olla. Näin on todettu monet kerrat niin päätin antaa olla. Kun ei kuuntele niin miksi puhua.

Vierailija kirjoitti:

Se että tarvitsee toista on ajankuluessa suhteessa aina enemmän heikkous kuin vahvuus oli sitten kyse kummasta sukupuolesta tahansa.

Jos en tarvitsisi toista mihinkään, olisin mielummin yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen haluaa että mies avautuu että pääsee miehen päänsisään kaivelemaan aseita mitä myöhemmin köytetään miestä vastaan ja tämä naamioidaan keskusteluksi.

Miksi olisit suhteessa ihmisen kanssa, jonka oletusarvoisesti ajattelet haluavan sinulle pahaa? Joko sinulla on silloin ihan väärä kumppani tai sitten olit itse täysin kypsymätön parisuhteeseen.

En yhtään ihmettele naisten omituisia ja ahdistavia kokemuksia, jos edes osa miehistä ajattelee tuolla tavalla.

Tottahan se on, ainakin osittain. Eikä edes siinä määrin, että etsittäisiin miehestä oletusarvoisia heikkouksia, mutta tottakai naiset haluavat miehelle pahaa, jos mies esimerkiksi kritisoi asiallisestikin naista. Silloin saatetaan nostaa vanhoja mörköjä, "kun sinä teit sitä ja tätä" jne jne. Naiset eivät siedä sitä, että hekin ovat vastuullisia parisuhteessa. He ovat vastuullisia miehen hyvinvoinnista ja onnellisuudesta parisuhteessa yhtä paljon kuin mies itse. He eivät vain halua ottaa sitä roolia ja vastuuta. Hyvin harva nainen todellisuudessa ajattelee miehen parasta

Tarvitsevuus miehessä on yhtä turn off kuin naisissa.

Miehet eivät tarvitse mitään. Se on miesten tehtävä tehdä nainen onnelliseksi

Olen onnellinen ihan ilman miestäkin, varsinkin jos mies etsisi minusta hoivaajaa.

Ei ollutkaan kyse mistään ressukan hoivaamisesta, vaan aivan tavallisista asioista. Synttäreiden järkkääminen, lahjat, läheisyys, hellyys, empatiakyky, miehen auttaminen vaikeana hetkenä. Me miehet ei sellaista tarvita, se on meidän tehtävä

Jos parisuhde olisi huono mieluummin tekisin nuo itse. Tottakai hyvässä parisuhteessa on se hyväpuoli että vastuuta voi jakaa. On hienoa kun puoliso on tehnyt ruuan kun tulen kotiin tai järkännyt ne lasten synntärit. Silti en kokisi olevani onnettomampi ilman parisuhdetta, vaikka tekemistä ja vastuita olisikin varmasti kotona enemmän.

Puhut siis varmaan, että mies on tehnyt? Koska niim se vähintään täytyy olla. En kiistä, etteikö yksin voisi olla hyvä. Mutta kaikista pahin on se, kun nainen sanoo, että hänelle saa puhua mistä vain. Ja kun puhut, että minulla on huono mieli kun teit minulle näin, niin edellä mainittu sääntö ei pädekään. Eli ei voi puhua... toki jokaisessa on puutteemme, mutta noin kriittinen asia, jossa on kaksinaismoralisti, niin sitten en anna minun puolelta enää mitään henkilökohtaista hänelle. Pidän omat asiat omina

Eli sinustako yksin ei olisi parempi kuin naisesi kanssa jonka sanaan et selvästikään voi luottaa. Varsinaisesti en näe sitä olennaisena asiana onko puoliso mies vai nainen joten jäin sen tarkoituksella viestistä pois, koska itse ajattelen että mieluummin yksin kuin huonossa suhteessa oli se kumppani kumpaa sukupuolta tahansa.

Ei kaksinaismoralismi ole mielestäni mikään luottamuksen puutteeseen viittaava asia. Se pistää vaan aika äkkiä muuttamaan omaa käytöstäni: hänen ei tarvitse kuunnella, jos minulla on ollut huono päivä tai läheiseni on kuollut. En ota vastaan häneltä mitään fyysistä tai henkistä rakkauden- tai kiitollisuudenosoitusta, mikä ei kuulu normaaliin elämiseen. Vastapainonahan minullakin jää enemmän aikaa olla hänelle läsnä ja tukea sekä auttaa, mikäli hänellä on jotain sydämellään.

Kyllä mä tunnistan ja tunnustan tuollaisen lapsellisen reagointitavan menneiltä vuosilta: mies kertoo negatiivista ja minä en pysty kuuntelemaan sitä rauhallisesti ja aikuisesti, vaan käännän asian itseeni, alan itkemään ym. Mutta kiitollinen olen miehelle, että hän ei jäänyt itsesääliin eikä käpertynyt itseensä vannoen, ettei enää ikinä kerro minulle mitään, vaan on antanut uusia mahdollisuuksia.

Harvan kommunikointitaidot -miehen tai naisen- on kypsiä alle kolmekymppisenä, osalla ei koskaan. Julmaa, jos ei ole edes mahdollisuutta kehittyä ja muuttaa käytöstään. Kumppanin tehtävä mielestäni on auttaa, paitsi itseään niin myös toistakin kasvussa. 

Etkö pysty ymmärtämään, että sillä naisella on muita syitä reagoida huonosti puheeseesi, kuin se että haluaa olla ilkeä sinulle? Se syy ET ole sinä, vaan ne on naisessa itsessään. Hän ei ehkä vain ole koskaan oppinut ottamaan vastaan negatiivista, on saanut kotoaan raivottaren mallin, pelkää ehkä että olet päättämässä suhdetta ym. Älä ole julma vaan anna toiselle mahdollisuus, ohjaa toista parempaan kommunikaatioon! Siinä voisit häntä auttaa ja tukea, kohti vastuullista reagointitapaa.

En oikein ymmärrä miksi nainen antaisi toisen mahdollisuude tälle miehelle. Miehelle joka on täynnä vihaa naisia kohtaan mutta joka ei kuitenkaan osaa käsitellä sitä tunnetta, todennäköisesti ei edes halua. Tunteet ei edes välttämättä tule käsiteltyä sillä että ne kertoo ääneen.

Sama koskee myös parisuhteita joissa sukupuolet on toisinpäin eli nainen vihaa miehiä tai ei arvosta miehiä ollenkaan, mutta on parisuhteessa miehen kanssa. Mikä saa miehen kuinten antamaan uuden mahdollisuuden kerta toisensa jälkeen ellei se sitten ole jonkin sortin riippuvuus naisista.

Käytännössä tällaista tilannetta ei suomalaisissa parisuhteissa ole, koska emme elä matriarkaalisessa kulttuurissa. "Mies on perheen pää, nainen alempiarvoinen"-ajattelu on iskostettu jokaikiseen suomalaiseen mieheen ja naiseen edes jollain tasolla. Tämä ilmenee tottakai myös käytännössä. Esimerkkinä vaikka se, kuinka paljon paskaa naiset ovat valmiita vastaanottamaan miehen suunnalta vain ollakseen parisuhteessa. Ja tälläkin palstalla miehet sitten irvailemassa "miksi naiset valitsevat aina noin huonoja miehiä". Ei ikinä toisinpäin. Niin ja vastaus on, että naiset valitsevat tavallisia miehiä, jotka käyttäytyvät huonosti, koska naisten alisteinen asema istuu niin syvällä meidän kulttuurissa, ja he kokevat huonon käytöksen luonnollisena.

Perheissä on erilaisia kulttuureita eikä kaikki perheet todellakaan elä mitään matriarkaalisessa kulttuurista. Se että yhteiskunta suosisi miehisyyttä ei tarkoita että sama kulttuuri vallitsisi kaikissa perheissä.

Vierailija kirjoitti:

Parisuhde pelastuu puhumala? Voi olla, mutta voi myös olla, että tavallisen sutki nainen yrittää loputtomalla paskanjauhannalla oikeuttaa liskoaivoisuutensa ja pyhittää oman raadollisuutensa- kuten useimmiten onkin.

En ikinä pysty tajuamaan, kuinka kusipää pitää olla ajatellakseen näin ja vielä lukitsemaan sutkin naisen siihen suhteeseen vihattavaksi.

Olen todella myötäilevä ja ymmärtävä ja avopuoliso osoittautui tuollaiseksi. Alkoi vihata minua ihan tyhjästä, mutta silti haluta kanssani naimisiin. Onneksi pääsin pakoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se että tarvitsee toista on ajankuluessa suhteessa aina enemmän heikkous kuin vahvuus oli sitten kyse kummasta sukupuolesta tahansa.

Jos en tarvitsisi toista mihinkään, olisin mielummin yksin.

Se että on mukavaa olla toisen kanssa on eri kuin riippuvuus siitä tavalla joka ei edes mahdollista yksinelämistä. Jos taloudellinen tarvitsevuus (riippuvuus) tai riippuvuus siitä että koti ja lapset tulee hoidettua pakottaa olemaan suhteessa tai vähintään etsimään suhteen päätyttyä uuden suhteen ei suhde ole terveellä pohjalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen haluaa että mies avautuu että pääsee miehen päänsisään kaivelemaan aseita mitä myöhemmin köytetään miestä vastaan ja tämä naamioidaan keskusteluksi.

Miksi olisit suhteessa ihmisen kanssa, jonka oletusarvoisesti ajattelet haluavan sinulle pahaa? Joko sinulla on silloin ihan väärä kumppani tai sitten olit itse täysin kypsymätön parisuhteeseen.

En yhtään ihmettele naisten omituisia ja ahdistavia kokemuksia, jos edes osa miehistä ajattelee tuolla tavalla.

Tottahan se on, ainakin osittain. Eikä edes siinä määrin, että etsittäisiin miehestä oletusarvoisia heikkouksia, mutta tottakai naiset haluavat miehelle pahaa, jos mies esimerkiksi kritisoi asiallisestikin naista. Silloin saatetaan nostaa vanhoja mörköjä, "kun sinä teit sitä ja tätä" jne jne. Naiset eivät siedä sitä, että hekin ovat vastuullisia parisuhteessa. He ovat vastuullisia miehen hyvinvoinnista ja onnellisuudesta parisuhteessa yhtä paljon kuin mies itse. He eivät vain halua ottaa sitä roolia ja vastuuta. Hyvin harva nainen todellisuudessa ajattelee miehen parasta

Tarvitsevuus miehessä on yhtä turn off kuin naisissa.

Miehet eivät tarvitse mitään. Se on miesten tehtävä tehdä nainen onnelliseksi

Olen onnellinen ihan ilman miestäkin, varsinkin jos mies etsisi minusta hoivaajaa.

Ei ollutkaan kyse mistään ressukan hoivaamisesta, vaan aivan tavallisista asioista. Synttäreiden järkkääminen, lahjat, läheisyys, hellyys, empatiakyky, miehen auttaminen vaikeana hetkenä. Me miehet ei sellaista tarvita, se on meidän tehtävä

Jos parisuhde olisi huono mieluummin tekisin nuo itse. Tottakai hyvässä parisuhteessa on se hyväpuoli että vastuuta voi jakaa. On hienoa kun puoliso on tehnyt ruuan kun tulen kotiin tai järkännyt ne lasten synntärit. Silti en kokisi olevani onnettomampi ilman parisuhdetta, vaikka tekemistä ja vastuita olisikin varmasti kotona enemmän.

Puhut siis varmaan, että mies on tehnyt? Koska niim se vähintään täytyy olla. En kiistä, etteikö yksin voisi olla hyvä. Mutta kaikista pahin on se, kun nainen sanoo, että hänelle saa puhua mistä vain. Ja kun puhut, että minulla on huono mieli kun teit minulle näin, niin edellä mainittu sääntö ei pädekään. Eli ei voi puhua... toki jokaisessa on puutteemme, mutta noin kriittinen asia, jossa on kaksinaismoralisti, niin sitten en anna minun puolelta enää mitään henkilökohtaista hänelle. Pidän omat asiat omina

Eli sinustako yksin ei olisi parempi kuin naisesi kanssa jonka sanaan et selvästikään voi luottaa. Varsinaisesti en näe sitä olennaisena asiana onko puoliso mies vai nainen joten jäin sen tarkoituksella viestistä pois, koska itse ajattelen että mieluummin yksin kuin huonossa suhteessa oli se kumppani kumpaa sukupuolta tahansa.

Ei kaksinaismoralismi ole mielestäni mikään luottamuksen puutteeseen viittaava asia. Se pistää vaan aika äkkiä muuttamaan omaa käytöstäni: hänen ei tarvitse kuunnella, jos minulla on ollut huono päivä tai läheiseni on kuollut. En ota vastaan häneltä mitään fyysistä tai henkistä rakkauden- tai kiitollisuudenosoitusta, mikä ei kuulu normaaliin elämiseen. Vastapainonahan minullakin jää enemmän aikaa olla hänelle läsnä ja tukea sekä auttaa, mikäli hänellä on jotain sydämellään.

Kyllä mä tunnistan ja tunnustan tuollaisen lapsellisen reagointitavan menneiltä vuosilta: mies kertoo negatiivista ja minä en pysty kuuntelemaan sitä rauhallisesti ja aikuisesti, vaan käännän asian itseeni, alan itkemään ym. Mutta kiitollinen olen miehelle, että hän ei jäänyt itsesääliin eikä käpertynyt itseensä vannoen, ettei enää ikinä kerro minulle mitään, vaan on antanut uusia mahdollisuuksia.

Harvan kommunikointitaidot -miehen tai naisen- on kypsiä alle kolmekymppisenä, osalla ei koskaan. Julmaa, jos ei ole edes mahdollisuutta kehittyä ja muuttaa käytöstään. Kumppanin tehtävä mielestäni on auttaa, paitsi itseään niin myös toistakin kasvussa. 

Etkö pysty ymmärtämään, että sillä naisella on muita syitä reagoida huonosti puheeseesi, kuin se että haluaa olla ilkeä sinulle? Se syy ET ole sinä, vaan ne on naisessa itsessään. Hän ei ehkä vain ole koskaan oppinut ottamaan vastaan negatiivista, on saanut kotoaan raivottaren mallin, pelkää ehkä että olet päättämässä suhdetta ym. Älä ole julma vaan anna toiselle mahdollisuus, ohjaa toista parempaan kommunikaatioon! Siinä voisit häntä auttaa ja tukea, kohti vastuullista reagointitapaa.

En oikein ymmärrä miksi nainen antaisi toisen mahdollisuude tälle miehelle. Miehelle joka on täynnä vihaa naisia kohtaan mutta joka ei kuitenkaan osaa käsitellä sitä tunnetta, todennäköisesti ei edes halua. Tunteet ei edes välttämättä tule käsiteltyä sillä että ne kertoo ääneen.

Sama koskee myös parisuhteita joissa sukupuolet on toisinpäin eli nainen vihaa miehiä tai ei arvosta miehiä ollenkaan, mutta on parisuhteessa miehen kanssa. Mikä saa miehen kuinten antamaan uuden mahdollisuuden kerta toisensa jälkeen ellei se sitten ole jonkin sortin riippuvuus naisista.

Niin. Joskus se viha on todellista. Joskus se on kuviteltua. Vastakkaista sukupuolta vihaava eksäni osoittautui olevan umpivakuuttunut siitä, että minä ja vanhempani vihaamme hänen sukupuoltaan. Ei pidä paikkaansa enkä ole koskaan muulloin saanut sellaista palautetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen haluaa että mies avautuu että pääsee miehen päänsisään kaivelemaan aseita mitä myöhemmin köytetään miestä vastaan ja tämä naamioidaan keskusteluksi.

Miksi olisit suhteessa ihmisen kanssa, jonka oletusarvoisesti ajattelet haluavan sinulle pahaa? Joko sinulla on silloin ihan väärä kumppani tai sitten olit itse täysin kypsymätön parisuhteeseen.

En yhtään ihmettele naisten omituisia ja ahdistavia kokemuksia, jos edes osa miehistä ajattelee tuolla tavalla.

Tottahan se on, ainakin osittain. Eikä edes siinä määrin, että etsittäisiin miehestä oletusarvoisia heikkouksia, mutta tottakai naiset haluavat miehelle pahaa, jos mies esimerkiksi kritisoi asiallisestikin naista. Silloin saatetaan nostaa vanhoja mörköjä, "kun sinä teit sitä ja tätä" jne jne. Naiset eivät siedä sitä, että hekin ovat vastuullisia parisuhteessa. He ovat vastuullisia miehen hyvinvoinnista ja onnellisuudesta parisuhteessa yhtä paljon kuin mies itse. He eivät vain halua ottaa sitä roolia ja vastuuta. Hyvin harva nainen todellisuudessa ajattelee miehen parasta

Tarvitsevuus miehessä on yhtä turn off kuin naisissa.

Miehet eivät tarvitse mitään. Se on miesten tehtävä tehdä nainen onnelliseksi

Olen onnellinen ihan ilman miestäkin, varsinkin jos mies etsisi minusta hoivaajaa.

Ei ollutkaan kyse mistään ressukan hoivaamisesta, vaan aivan tavallisista asioista. Synttäreiden järkkääminen, lahjat, läheisyys, hellyys, empatiakyky, miehen auttaminen vaikeana hetkenä. Me miehet ei sellaista tarvita, se on meidän tehtävä

Jos parisuhde olisi huono mieluummin tekisin nuo itse. Tottakai hyvässä parisuhteessa on se hyväpuoli että vastuuta voi jakaa. On hienoa kun puoliso on tehnyt ruuan kun tulen kotiin tai järkännyt ne lasten synntärit. Silti en kokisi olevani onnettomampi ilman parisuhdetta, vaikka tekemistä ja vastuita olisikin varmasti kotona enemmän.

Puhut siis varmaan, että mies on tehnyt? Koska niim se vähintään täytyy olla. En kiistä, etteikö yksin voisi olla hyvä. Mutta kaikista pahin on se, kun nainen sanoo, että hänelle saa puhua mistä vain. Ja kun puhut, että minulla on huono mieli kun teit minulle näin, niin edellä mainittu sääntö ei pädekään. Eli ei voi puhua... toki jokaisessa on puutteemme, mutta noin kriittinen asia, jossa on kaksinaismoralisti, niin sitten en anna minun puolelta enää mitään henkilökohtaista hänelle. Pidän omat asiat omina

Eli sinustako yksin ei olisi parempi kuin naisesi kanssa jonka sanaan et selvästikään voi luottaa. Varsinaisesti en näe sitä olennaisena asiana onko puoliso mies vai nainen joten jäin sen tarkoituksella viestistä pois, koska itse ajattelen että mieluummin yksin kuin huonossa suhteessa oli se kumppani kumpaa sukupuolta tahansa.

Ei kaksinaismoralismi ole mielestäni mikään luottamuksen puutteeseen viittaava asia. Se pistää vaan aika äkkiä muuttamaan omaa käytöstäni: hänen ei tarvitse kuunnella, jos minulla on ollut huono päivä tai läheiseni on kuollut. En ota vastaan häneltä mitään fyysistä tai henkistä rakkauden- tai kiitollisuudenosoitusta, mikä ei kuulu normaaliin elämiseen. Vastapainonahan minullakin jää enemmän aikaa olla hänelle läsnä ja tukea sekä auttaa, mikäli hänellä on jotain sydämellään.

Kyllä mä tunnistan ja tunnustan tuollaisen lapsellisen reagointitavan menneiltä vuosilta: mies kertoo negatiivista ja minä en pysty kuuntelemaan sitä rauhallisesti ja aikuisesti, vaan käännän asian itseeni, alan itkemään ym. Mutta kiitollinen olen miehelle, että hän ei jäänyt itsesääliin eikä käpertynyt itseensä vannoen, ettei enää ikinä kerro minulle mitään, vaan on antanut uusia mahdollisuuksia.

Harvan kommunikointitaidot -miehen tai naisen- on kypsiä alle kolmekymppisenä, osalla ei koskaan. Julmaa, jos ei ole edes mahdollisuutta kehittyä ja muuttaa käytöstään. Kumppanin tehtävä mielestäni on auttaa, paitsi itseään niin myös toistakin kasvussa. 

Etkö pysty ymmärtämään, että sillä naisella on muita syitä reagoida huonosti puheeseesi, kuin se että haluaa olla ilkeä sinulle? Se syy ET ole sinä, vaan ne on naisessa itsessään. Hän ei ehkä vain ole koskaan oppinut ottamaan vastaan negatiivista, on saanut kotoaan raivottaren mallin, pelkää ehkä että olet päättämässä suhdetta ym. Älä ole julma vaan anna toiselle mahdollisuus, ohjaa toista parempaan kommunikaatioon! Siinä voisit häntä auttaa ja tukea, kohti vastuullista reagointitapaa.

En oikein ymmärrä miksi nainen antaisi toisen mahdollisuude tälle miehelle. Miehelle joka on täynnä vihaa naisia kohtaan mutta joka ei kuitenkaan osaa käsitellä sitä tunnetta, todennäköisesti ei edes halua. Tunteet ei edes välttämättä tule käsiteltyä sillä että ne kertoo ääneen.

Sama koskee myös parisuhteita joissa sukupuolet on toisinpäin eli nainen vihaa miehiä tai ei arvosta miehiä ollenkaan, mutta on parisuhteessa miehen kanssa. Mikä saa miehen kuinten antamaan uuden mahdollisuuden kerta toisensa jälkeen ellei se sitten ole jonkin sortin riippuvuus naisista.

Niin. Joskus se viha on todellista. Joskus se on kuviteltua. Vastakkaista sukupuolta vihaava eksäni osoittautui olevan umpivakuuttunut siitä, että minä ja vanhempani vihaamme hänen sukupuoltaan. Ei pidä paikkaansa enkä ole koskaan muulloin saanut sellaista palautetta.

Joskus se viha projisoidaan. Jos joku vihaa sinua hän saattaa väittää sinun vihaavan häntä ja vähintään tehdä oikeutetuksi sillä oman vihansa.

Se että enemmistö naisista ei vihaa miehiä tai enemmistö miehistä ei vihaa naisia, ei tarkoita sitä että eikö olisi myös niitä jotka niin tekevät.

Vierailija kirjoitti:

En puhu koska siitä ei ole mitään hyötyä. Toinen ei kuuntele ja hänen mielessään on vain yksi totuus ja tapa olla. Näin on todettu monet kerrat niin päätin antaa olla. Kun ei kuuntele niin miksi puhua.

Oletko tyytyväinen tilanteeseen? Tällä menet, kunnes kuolema erottaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen haluaa että mies avautuu että pääsee miehen päänsisään kaivelemaan aseita mitä myöhemmin köytetään miestä vastaan ja tämä naamioidaan keskusteluksi.

Miksi olisit suhteessa ihmisen kanssa, jonka oletusarvoisesti ajattelet haluavan sinulle pahaa? Joko sinulla on silloin ihan väärä kumppani tai sitten olit itse täysin kypsymätön parisuhteeseen.

En yhtään ihmettele naisten omituisia ja ahdistavia kokemuksia, jos edes osa miehistä ajattelee tuolla tavalla.

Tottahan se on, ainakin osittain. Eikä edes siinä määrin, että etsittäisiin miehestä oletusarvoisia heikkouksia, mutta tottakai naiset haluavat miehelle pahaa, jos mies esimerkiksi kritisoi asiallisestikin naista. Silloin saatetaan nostaa vanhoja mörköjä, "kun sinä teit sitä ja tätä" jne jne. Naiset eivät siedä sitä, että hekin ovat vastuullisia parisuhteessa. He ovat vastuullisia miehen hyvinvoinnista ja onnellisuudesta parisuhteessa yhtä paljon kuin mies itse. He eivät vain halua ottaa sitä roolia ja vastuuta. Hyvin harva nainen todellisuudessa ajattelee miehen parasta

Tarvitsevuus miehessä on yhtä turn off kuin naisissa.

Miehet eivät tarvitse mitään. Se on miesten tehtävä tehdä nainen onnelliseksi

Olen onnellinen ihan ilman miestäkin, varsinkin jos mies etsisi minusta hoivaajaa.

Ei ollutkaan kyse mistään ressukan hoivaamisesta, vaan aivan tavallisista asioista. Synttäreiden järkkääminen, lahjat, läheisyys, hellyys, empatiakyky, miehen auttaminen vaikeana hetkenä. Me miehet ei sellaista tarvita, se on meidän tehtävä

Jos parisuhde olisi huono mieluummin tekisin nuo itse. Tottakai hyvässä parisuhteessa on se hyväpuoli että vastuuta voi jakaa. On hienoa kun puoliso on tehnyt ruuan kun tulen kotiin tai järkännyt ne lasten synntärit. Silti en kokisi olevani onnettomampi ilman parisuhdetta, vaikka tekemistä ja vastuita olisikin varmasti kotona enemmän.

Puhut siis varmaan, että mies on tehnyt? Koska niim se vähintään täytyy olla. En kiistä, etteikö yksin voisi olla hyvä. Mutta kaikista pahin on se, kun nainen sanoo, että hänelle saa puhua mistä vain. Ja kun puhut, että minulla on huono mieli kun teit minulle näin, niin edellä mainittu sääntö ei pädekään. Eli ei voi puhua... toki jokaisessa on puutteemme, mutta noin kriittinen asia, jossa on kaksinaismoralisti, niin sitten en anna minun puolelta enää mitään henkilökohtaista hänelle. Pidän omat asiat omina

Eli sinustako yksin ei olisi parempi kuin naisesi kanssa jonka sanaan et selvästikään voi luottaa. Varsinaisesti en näe sitä olennaisena asiana onko puoliso mies vai nainen joten jäin sen tarkoituksella viestistä pois, koska itse ajattelen että mieluummin yksin kuin huonossa suhteessa oli se kumppani kumpaa sukupuolta tahansa.

Ei kaksinaismoralismi ole mielestäni mikään luottamuksen puutteeseen viittaava asia. Se pistää vaan aika äkkiä muuttamaan omaa käytöstäni: hänen ei tarvitse kuunnella, jos minulla on ollut huono päivä tai läheiseni on kuollut. En ota vastaan häneltä mitään fyysistä tai henkistä rakkauden- tai kiitollisuudenosoitusta, mikä ei kuulu normaaliin elämiseen. Vastapainonahan minullakin jää enemmän aikaa olla hänelle läsnä ja tukea sekä auttaa, mikäli hänellä on jotain sydämellään.

Kyllä mä tunnistan ja tunnustan tuollaisen lapsellisen reagointitavan menneiltä vuosilta: mies kertoo negatiivista ja minä en pysty kuuntelemaan sitä rauhallisesti ja aikuisesti, vaan käännän asian itseeni, alan itkemään ym. Mutta kiitollinen olen miehelle, että hän ei jäänyt itsesääliin eikä käpertynyt itseensä vannoen, ettei enää ikinä kerro minulle mitään, vaan on antanut uusia mahdollisuuksia.

Harvan kommunikointitaidot -miehen tai naisen- on kypsiä alle kolmekymppisenä, osalla ei koskaan. Julmaa, jos ei ole edes mahdollisuutta kehittyä ja muuttaa käytöstään. Kumppanin tehtävä mielestäni on auttaa, paitsi itseään niin myös toistakin kasvussa. 

Etkö pysty ymmärtämään, että sillä naisella on muita syitä reagoida huonosti puheeseesi, kuin se että haluaa olla ilkeä sinulle? Se syy ET ole sinä, vaan ne on naisessa itsessään. Hän ei ehkä vain ole koskaan oppinut ottamaan vastaan negatiivista, on saanut kotoaan raivottaren mallin, pelkää ehkä että olet päättämässä suhdetta ym. Älä ole julma vaan anna toiselle mahdollisuus, ohjaa toista parempaan kommunikaatioon! Siinä voisit häntä auttaa ja tukea, kohti vastuullista reagointitapaa.

En oikein ymmärrä miksi nainen antaisi toisen mahdollisuude tälle miehelle. Miehelle joka on täynnä vihaa naisia kohtaan mutta joka ei kuitenkaan osaa käsitellä sitä tunnetta, todennäköisesti ei edes halua. Tunteet ei edes välttämättä tule käsiteltyä sillä että ne kertoo ääneen.

Sama koskee myös parisuhteita joissa sukupuolet on toisinpäin eli nainen vihaa miehiä tai ei arvosta miehiä ollenkaan, mutta on parisuhteessa miehen kanssa. Mikä saa miehen kuinten antamaan uuden mahdollisuuden kerta toisensa jälkeen ellei se sitten ole jonkin sortin riippuvuus naisista.

Niin. Joskus se viha on todellista. Joskus se on kuviteltua. Vastakkaista sukupuolta vihaava eksäni osoittautui olevan umpivakuuttunut siitä, että minä ja vanhempani vihaamme hänen sukupuoltaan. Ei pidä paikkaansa enkä ole koskaan muulloin saanut sellaista palautetta.

Joskus se viha projisoidaan. Jos joku vihaa sinua hän saattaa väittää sinun vihaavan häntä ja vähintään tehdä oikeutetuksi sillä oman vihansa.

Se että enemmistö naisista ei vihaa miehiä tai enemmistö miehistä ei vihaa naisia, ei tarkoita sitä että eikö olisi myös niitä jotka niin tekevät.

Se, että ei jätä kumppaniaan, jonka väittää vihaavan omaa sukupuoltaan, kertoo siitä, että viha on projisoitua (kova käytös) tai on todella alistunut tai läheisriippuvainen (pehmeä käytös). Normaali ihminen lähtee, koska tietää, mitä normaali on.

Vierailija kirjoitti:

Parisuhde pelastuu puhumala? Voi olla, mutta voi myös olla, että tavallisen sutki nainen yrittää loputtomalla paskanjauhannalla oikeuttaa liskoaivoisuutensa ja pyhittää oman raadollisuutensa- kuten useimmiten onkin.

Kiinnostaa sun itsereflektiosi. Millä sinä pyhität oman raadollisuutesi? Kun nainen on ikävä, niin sinulla on täysi oikeus tuntea vihaa, sillä oikeutat että toinen oli eka? 

Uskovaisena tämä asia on helppo: meillä molemmilla on ymmärrys omasta raadollisuudestamme, ei ole mitään epäselvää siinä, että jokainen ihminen on syntinen. Kukaan ihminen ei saa oikeuttaa omaa syntisyyttään, eli se on jokapäiväistä taistelua itsekkyyttä ja synnynnäistä vihaa vastaan. 

On kumppanin velvollisuuskin toimia peilinä, kasvetaan yhdessä paremmiksi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen haluaa että mies avautuu että pääsee miehen päänsisään kaivelemaan aseita mitä myöhemmin köytetään miestä vastaan ja tämä naamioidaan keskusteluksi.

Miksi olisit suhteessa ihmisen kanssa, jonka oletusarvoisesti ajattelet haluavan sinulle pahaa? Joko sinulla on silloin ihan väärä kumppani tai sitten olit itse täysin kypsymätön parisuhteeseen.

En yhtään ihmettele naisten omituisia ja ahdistavia kokemuksia, jos edes osa miehistä ajattelee tuolla tavalla.

Tottahan se on, ainakin osittain. Eikä edes siinä määrin, että etsittäisiin miehestä oletusarvoisia heikkouksia, mutta tottakai naiset haluavat miehelle pahaa, jos mies esimerkiksi kritisoi asiallisestikin naista. Silloin saatetaan nostaa vanhoja mörköjä, "kun sinä teit sitä ja tätä" jne jne. Naiset eivät siedä sitä, että hekin ovat vastuullisia parisuhteessa. He ovat vastuullisia miehen hyvinvoinnista ja onnellisuudesta parisuhteessa yhtä paljon kuin mies itse. He eivät vain halua ottaa sitä roolia ja vastuuta. Hyvin harva nainen todellisuudessa ajattelee miehen parasta

Tarvitsevuus miehessä on yhtä turn off kuin naisissa.

Miehet eivät tarvitse mitään. Se on miesten tehtävä tehdä nainen onnelliseksi

Olen onnellinen ihan ilman miestäkin, varsinkin jos mies etsisi minusta hoivaajaa.

Ei ollutkaan kyse mistään ressukan hoivaamisesta, vaan aivan tavallisista asioista. Synttäreiden järkkääminen, lahjat, läheisyys, hellyys, empatiakyky, miehen auttaminen vaikeana hetkenä. Me miehet ei sellaista tarvita, se on meidän tehtävä

Jos parisuhde olisi huono mieluummin tekisin nuo itse. Tottakai hyvässä parisuhteessa on se hyväpuoli että vastuuta voi jakaa. On hienoa kun puoliso on tehnyt ruuan kun tulen kotiin tai järkännyt ne lasten synntärit. Silti en kokisi olevani onnettomampi ilman parisuhdetta, vaikka tekemistä ja vastuita olisikin varmasti kotona enemmän.

Puhut siis varmaan, että mies on tehnyt? Koska niim se vähintään täytyy olla. En kiistä, etteikö yksin voisi olla hyvä. Mutta kaikista pahin on se, kun nainen sanoo, että hänelle saa puhua mistä vain. Ja kun puhut, että minulla on huono mieli kun teit minulle näin, niin edellä mainittu sääntö ei pädekään. Eli ei voi puhua... toki jokaisessa on puutteemme, mutta noin kriittinen asia, jossa on kaksinaismoralisti, niin sitten en anna minun puolelta enää mitään henkilökohtaista hänelle. Pidän omat asiat omina

Eli sinustako yksin ei olisi parempi kuin naisesi kanssa jonka sanaan et selvästikään voi luottaa. Varsinaisesti en näe sitä olennaisena asiana onko puoliso mies vai nainen joten jäin sen tarkoituksella viestistä pois, koska itse ajattelen että mieluummin yksin kuin huonossa suhteessa oli se kumppani kumpaa sukupuolta tahansa.

Ei kaksinaismoralismi ole mielestäni mikään luottamuksen puutteeseen viittaava asia. Se pistää vaan aika äkkiä muuttamaan omaa käytöstäni: hänen ei tarvitse kuunnella, jos minulla on ollut huono päivä tai läheiseni on kuollut. En ota vastaan häneltä mitään fyysistä tai henkistä rakkauden- tai kiitollisuudenosoitusta, mikä ei kuulu normaaliin elämiseen. Vastapainonahan minullakin jää enemmän aikaa olla hänelle läsnä ja tukea sekä auttaa, mikäli hänellä on jotain sydämellään.

Kyllä mä tunnistan ja tunnustan tuollaisen lapsellisen reagointitavan menneiltä vuosilta: mies kertoo negatiivista ja minä en pysty kuuntelemaan sitä rauhallisesti ja aikuisesti, vaan käännän asian itseeni, alan itkemään ym. Mutta kiitollinen olen miehelle, että hän ei jäänyt itsesääliin eikä käpertynyt itseensä vannoen, ettei enää ikinä kerro minulle mitään, vaan on antanut uusia mahdollisuuksia.

Harvan kommunikointitaidot -miehen tai naisen- on kypsiä alle kolmekymppisenä, osalla ei koskaan. Julmaa, jos ei ole edes mahdollisuutta kehittyä ja muuttaa käytöstään. Kumppanin tehtävä mielestäni on auttaa, paitsi itseään niin myös toistakin kasvussa. 

Etkö pysty ymmärtämään, että sillä naisella on muita syitä reagoida huonosti puheeseesi, kuin se että haluaa olla ilkeä sinulle? Se syy ET ole sinä, vaan ne on naisessa itsessään. Hän ei ehkä vain ole koskaan oppinut ottamaan vastaan negatiivista, on saanut kotoaan raivottaren mallin, pelkää ehkä että olet päättämässä suhdetta ym. Älä ole julma vaan anna toiselle mahdollisuus, ohjaa toista parempaan kommunikaatioon! Siinä voisit häntä auttaa ja tukea, kohti vastuullista reagointitapaa.

En oikein ymmärrä miksi nainen antaisi toisen mahdollisuude tälle miehelle. Miehelle joka on täynnä vihaa naisia kohtaan mutta joka ei kuitenkaan osaa käsitellä sitä tunnetta, todennäköisesti ei edes halua. Tunteet ei edes välttämättä tule käsiteltyä sillä että ne kertoo ääneen.

Sama koskee myös parisuhteita joissa sukupuolet on toisinpäin eli nainen vihaa miehiä tai ei arvosta miehiä ollenkaan, mutta on parisuhteessa miehen kanssa. Mikä saa miehen kuinten antamaan uuden mahdollisuuden kerta toisensa jälkeen ellei se sitten ole jonkin sortin riippuvuus naisista.

Käytännössä tällaista tilannetta ei suomalaisissa parisuhteissa ole, koska emme elä matriarkaalisessa kulttuurissa. "Mies on perheen pää, nainen alempiarvoinen"-ajattelu on iskostettu jokaikiseen suomalaiseen mieheen ja naiseen edes jollain tasolla. Tämä ilmenee tottakai myös käytännössä. Esimerkkinä vaikka se, kuinka paljon paskaa naiset ovat valmiita vastaanottamaan miehen suunnalta vain ollakseen parisuhteessa. Ja tälläkin palstalla miehet sitten irvailemassa "miksi naiset valitsevat aina noin huonoja miehiä". Ei ikinä toisinpäin. Niin ja vastaus on, että naiset valitsevat tavallisia miehiä, jotka käyttäytyvät huonosti, koska naisten alisteinen asema istuu niin syvällä meidän kulttuurissa, ja he kokevat huonon käytöksen luonnollisena.

Se että mies on perheen pää, ei tarkoita, että nainen olisi alempiarvoinen. Se tarkoittaa mm., että on valmis antamaan vaikka henkensä perheensä puolesta. 

uskis

Vierailija kirjoitti:

Me käytiin pariterapiassa tämän vuoksi. Ei se asia siellä kovin paljon korjaantunut, mutta minä sain synninpäästön sen suhteen, että mun kommunikaatiossa ei ole liikaa vaativuutta tai painostavuutta. Mies sai siellä oivalluksen, että kun minä haluan puhua hänelle, se tarkoittaa kunnioitusta häntä kohtaan. Miestä kotona vain puhuteltiin, silloin häntä haluttiin sättiä, loukata ja häpäistä. Mutta ilmeisesti sille ei ihan helposti saa mitään, että jokainen keskustelun aloitukseni tuntuu miehestä uhalta ja kritiikiltä ja häpeä nousee ihan vaan tyhjästä. Mies kuitenkin päätti mennä yksilöterapiaan pariterapian jatkeeksi. Onhan nuo samat asiat muutenkin elämää haittaavia ja varmasti liittyvät siihen masennukseen, ahdistukseen ja huonoon itseluottamukseen, mistä mies on elämässään kärsinyt. Miehen mykkäkoulut loppui kyllä jo pariterapiassa, vain se toisenlainen puhumattomuus jäi. Toivottavasti yksilöterapia tepsii siihen. Terapeutti löytyi jo kuntoutusterapiahakemus on parhaillaan Kelan käsiteltävänä.

Wau. Voi kun mun mies suostuisi terapiaan, uskon että hän saattaisi kokea samanlaisen oivalluksen. Yritän sanoa kaikki asiat mahdollisimman pehmeästi ja rakastavasti mutta hän kokee kaiken erimielisyyden riitelynä ja kritiikkinä ja hyökkäyksenä häntä kohtaan joka vain yrittää tehdä minut onnelliseksi ja saa vastaan tällaista kohtelua. Kun oikeasti pyydän aika pieniä asioita jotka olisi todella helposti korjattavissa, esim. jätä mikron ovi auki ettei se homehdu. Ihan oikeasti noin pieniä asioita ja sanon niistä mahdollisimman nätisti. Eikä hän sano mulle että "tuo ei tule onnistumaan, tehdäänkö toisella lailla" vaan myöntelee kunnes sitten jossain vaiheessa huutaa mulle jostain koska "sä aina päätät kaikki ja jyräät mun mielipiteet". Niin mitkä mielipiteet kun et ole mulle mitään ehdottanut vaikka kysyn ja kysyn et mitä itse haluat? Kuulemma en kysy oikeasti. Siis tulkitsee mun kysymykset jonkinlaiseksi teatteriksi jossa haluan vaan että toinen myötäilee kaikkea vaikka oon aivan poikki siihen että joudun itse päättämään kaikesta kun toinen ei vaan kerro mielipiteitään. Tuloksena olen alkanut joskus välttelemään puhumista miehelle kun en koskaan tiedä mistä räjähtää. Ei myöskään osaa pyytää anteeksi eikä usko kun itse pyydän jotain anteeksi. " Et sä oikeesti ole pahoillasi". Nyt tulee joku sanomaan että jätä se sika. Mies on aivan älyttömän kultainen sen loput 95% ajasta, hänellä on vaan jotain tunnelukkoja todennäköisesti vanhemmiltaan jotka erosivat riitaisasti vasta miehen aikuisiällä mutta todennäköisesti kylmä ilmapiiri ollut kotona jo lapsuudessa. Konfliktitilanteet on suhteellisen harvinaisia mutta samat asiat kytee ja terapia vois oikeasti edes vähän avata hänelle että minä oikeasti yritän kommunikoida enkä manipuloida.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen haluaa että mies avautuu että pääsee miehen päänsisään kaivelemaan aseita mitä myöhemmin köytetään miestä vastaan ja tämä naamioidaan keskusteluksi.

Miksi olisit suhteessa ihmisen kanssa, jonka oletusarvoisesti ajattelet haluavan sinulle pahaa? Joko sinulla on silloin ihan väärä kumppani tai sitten olit itse täysin kypsymätön parisuhteeseen.

En yhtään ihmettele naisten omituisia ja ahdistavia kokemuksia, jos edes osa miehistä ajattelee tuolla tavalla.

Tottahan se on, ainakin osittain. Eikä edes siinä määrin, että etsittäisiin miehestä oletusarvoisia heikkouksia, mutta tottakai naiset haluavat miehelle pahaa, jos mies esimerkiksi kritisoi asiallisestikin naista. Silloin saatetaan nostaa vanhoja mörköjä, "kun sinä teit sitä ja tätä" jne jne. Naiset eivät siedä sitä, että hekin ovat vastuullisia parisuhteessa. He ovat vastuullisia miehen hyvinvoinnista ja onnellisuudesta parisuhteessa yhtä paljon kuin mies itse. He eivät vain halua ottaa sitä roolia ja vastuuta. Hyvin harva nainen todellisuudessa ajattelee miehen parasta

Tarvitsevuus miehessä on yhtä turn off kuin naisissa.

Miehet eivät tarvitse mitään. Se on miesten tehtävä tehdä nainen onnelliseksi

Olen onnellinen ihan ilman miestäkin, varsinkin jos mies etsisi minusta hoivaajaa.

Ei ollutkaan kyse mistään ressukan hoivaamisesta, vaan aivan tavallisista asioista. Synttäreiden järkkääminen, lahjat, läheisyys, hellyys, empatiakyky, miehen auttaminen vaikeana hetkenä. Me miehet ei sellaista tarvita, se on meidän tehtävä

Jos parisuhde olisi huono mieluummin tekisin nuo itse. Tottakai hyvässä parisuhteessa on se hyväpuoli että vastuuta voi jakaa. On hienoa kun puoliso on tehnyt ruuan kun tulen kotiin tai järkännyt ne lasten synntärit. Silti en kokisi olevani onnettomampi ilman parisuhdetta, vaikka tekemistä ja vastuita olisikin varmasti kotona enemmän.

Puhut siis varmaan, että mies on tehnyt? Koska niim se vähintään täytyy olla. En kiistä, etteikö yksin voisi olla hyvä. Mutta kaikista pahin on se, kun nainen sanoo, että hänelle saa puhua mistä vain. Ja kun puhut, että minulla on huono mieli kun teit minulle näin, niin edellä mainittu sääntö ei pädekään. Eli ei voi puhua... toki jokaisessa on puutteemme, mutta noin kriittinen asia, jossa on kaksinaismoralisti, niin sitten en anna minun puolelta enää mitään henkilökohtaista hänelle. Pidän omat asiat omina

Eli sinustako yksin ei olisi parempi kuin naisesi kanssa jonka sanaan et selvästikään voi luottaa. Varsinaisesti en näe sitä olennaisena asiana onko puoliso mies vai nainen joten jäin sen tarkoituksella viestistä pois, koska itse ajattelen että mieluummin yksin kuin huonossa suhteessa oli se kumppani kumpaa sukupuolta tahansa.

Ei kaksinaismoralismi ole mielestäni mikään luottamuksen puutteeseen viittaava asia. Se pistää vaan aika äkkiä muuttamaan omaa käytöstäni: hänen ei tarvitse kuunnella, jos minulla on ollut huono päivä tai läheiseni on kuollut. En ota vastaan häneltä mitään fyysistä tai henkistä rakkauden- tai kiitollisuudenosoitusta, mikä ei kuulu normaaliin elämiseen. Vastapainonahan minullakin jää enemmän aikaa olla hänelle läsnä ja tukea sekä auttaa, mikäli hänellä on jotain sydämellään.

Kyllä mä tunnistan ja tunnustan tuollaisen lapsellisen reagointitavan menneiltä vuosilta: mies kertoo negatiivista ja minä en pysty kuuntelemaan sitä rauhallisesti ja aikuisesti, vaan käännän asian itseeni, alan itkemään ym. Mutta kiitollinen olen miehelle, että hän ei jäänyt itsesääliin eikä käpertynyt itseensä vannoen, ettei enää ikinä kerro minulle mitään, vaan on antanut uusia mahdollisuuksia.

Harvan kommunikointitaidot -miehen tai naisen- on kypsiä alle kolmekymppisenä, osalla ei koskaan. Julmaa, jos ei ole edes mahdollisuutta kehittyä ja muuttaa käytöstään. Kumppanin tehtävä mielestäni on auttaa, paitsi itseään niin myös toistakin kasvussa. 

Etkö pysty ymmärtämään, että sillä naisella on muita syitä reagoida huonosti puheeseesi, kuin se että haluaa olla ilkeä sinulle? Se syy ET ole sinä, vaan ne on naisessa itsessään. Hän ei ehkä vain ole koskaan oppinut ottamaan vastaan negatiivista, on saanut kotoaan raivottaren mallin, pelkää ehkä että olet päättämässä suhdetta ym. Älä ole julma vaan anna toiselle mahdollisuus, ohjaa toista parempaan kommunikaatioon! Siinä voisit häntä auttaa ja tukea, kohti vastuullista reagointitapaa.

En oikein ymmärrä miksi nainen antaisi toisen mahdollisuude tälle miehelle. Miehelle joka on täynnä vihaa naisia kohtaan mutta joka ei kuitenkaan osaa käsitellä sitä tunnetta, todennäköisesti ei edes halua. Tunteet ei edes välttämättä tule käsiteltyä sillä että ne kertoo ääneen.

Sama koskee myös parisuhteita joissa sukupuolet on toisinpäin eli nainen vihaa miehiä tai ei arvosta miehiä ollenkaan, mutta on parisuhteessa miehen kanssa. Mikä saa miehen kuinten antamaan uuden mahdollisuuden kerta toisensa jälkeen ellei se sitten ole jonkin sortin riippuvuus naisista.

Käytännössä tällaista tilannetta ei suomalaisissa parisuhteissa ole, koska emme elä matriarkaalisessa kulttuurissa. "Mies on perheen pää, nainen alempiarvoinen"-ajattelu on iskostettu jokaikiseen suomalaiseen mieheen ja naiseen edes jollain tasolla. Tämä ilmenee tottakai myös käytännössä. Esimerkkinä vaikka se, kuinka paljon paskaa naiset ovat valmiita vastaanottamaan miehen suunnalta vain ollakseen parisuhteessa. Ja tälläkin palstalla miehet sitten irvailemassa "miksi naiset valitsevat aina noin huonoja miehiä". Ei ikinä toisinpäin. Niin ja vastaus on, että naiset valitsevat tavallisia miehiä, jotka käyttäytyvät huonosti, koska naisten alisteinen asema istuu niin syvällä meidän kulttuurissa, ja he kokevat huonon käytöksen luonnollisena.

Se että mies on perheen pää, ei tarkoita, että nainen olisi alempiarvoinen. Se tarkoittaa mm., että on valmis antamaan vaikka henkensä perheensä puolesta. 

uskis

Jos jätetään uskonnollinen kiistely siitä pelastiko Jeesus ihmiset vai ei sivuun tästä keskustelusta, niin kyllä se että tarvitset miehen uhrauksia pysyäksesi hengissä kertoo enemmän riippuvuudesta kuin terveestä parisuhteesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me käytiin pariterapiassa tämän vuoksi. Ei se asia siellä kovin paljon korjaantunut, mutta minä sain synninpäästön sen suhteen, että mun kommunikaatiossa ei ole liikaa vaativuutta tai painostavuutta. Mies sai siellä oivalluksen, että kun minä haluan puhua hänelle, se tarkoittaa kunnioitusta häntä kohtaan. Miestä kotona vain puhuteltiin, silloin häntä haluttiin sättiä, loukata ja häpäistä. Mutta ilmeisesti sille ei ihan helposti saa mitään, että jokainen keskustelun aloitukseni tuntuu miehestä uhalta ja kritiikiltä ja häpeä nousee ihan vaan tyhjästä. Mies kuitenkin päätti mennä yksilöterapiaan pariterapian jatkeeksi. Onhan nuo samat asiat muutenkin elämää haittaavia ja varmasti liittyvät siihen masennukseen, ahdistukseen ja huonoon itseluottamukseen, mistä mies on elämässään kärsinyt. Miehen mykkäkoulut loppui kyllä jo pariterapiassa, vain se toisenlainen puhumattomuus jäi. Toivottavasti yksilöterapia tepsii siihen. Terapeutti löytyi jo kuntoutusterapiahakemus on parhaillaan Kelan käsiteltävänä.

Wau. Voi kun mun mies suostuisi terapiaan, uskon että hän saattaisi kokea samanlaisen oivalluksen. Yritän sanoa kaikki asiat mahdollisimman pehmeästi ja rakastavasti mutta hän kokee kaiken erimielisyyden riitelynä ja kritiikkinä ja hyökkäyksenä häntä kohtaan joka vain yrittää tehdä minut onnelliseksi ja saa vastaan tällaista kohtelua. Kun oikeasti pyydän aika pieniä asioita jotka olisi todella helposti korjattavissa, esim. jätä mikron ovi auki ettei se homehdu. Ihan oikeasti noin pieniä asioita ja sanon niistä mahdollisimman nätisti. Eikä hän sano mulle että "tuo ei tule onnistumaan, tehdäänkö toisella lailla" vaan myöntelee kunnes sitten jossain vaiheessa huutaa mulle jostain koska "sä aina päätät kaikki ja jyräät mun mielipiteet". Niin mitkä mielipiteet kun et ole mulle mitään ehdottanut vaikka kysyn ja kysyn et mitä itse haluat? Kuulemma en kysy oikeasti. Siis tulkitsee mun kysymykset jonkinlaiseksi teatteriksi jossa haluan vaan että toinen myötäilee kaikkea vaikka oon aivan poikki siihen että joudun itse päättämään kaikesta kun toinen ei vaan kerro mielipiteitään. Tuloksena olen alkanut joskus välttelemään puhumista miehelle kun en koskaan tiedä mistä räjähtää. Ei myöskään osaa pyytää anteeksi eikä usko kun itse pyydän jotain anteeksi. " Et sä oikeesti ole pahoillasi". Nyt tulee joku sanomaan että jätä se sika. Mies on aivan älyttömän kultainen sen loput 95% ajasta, hänellä on vaan jotain tunnelukkoja todennäköisesti vanhemmiltaan jotka erosivat riitaisasti vasta miehen aikuisiällä mutta todennäköisesti kylmä ilmapiiri ollut kotona jo lapsuudessa. Konfliktitilanteet on suhteellisen harvinaisia mutta samat asiat kytee ja terapia vois oikeasti edes vähän avata hänelle että minä oikeasti yritän kommunikoida enkä manipuloida.

Tutun kuuloista. Voisi kuvitella, että kaikki täällä olemme vuorollamme olleet suhteessa saman miehen kanssa. Valitettavasti näitä on enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me käytiin pariterapiassa tämän vuoksi. Ei se asia siellä kovin paljon korjaantunut, mutta minä sain synninpäästön sen suhteen, että mun kommunikaatiossa ei ole liikaa vaativuutta tai painostavuutta. Mies sai siellä oivalluksen, että kun minä haluan puhua hänelle, se tarkoittaa kunnioitusta häntä kohtaan. Miestä kotona vain puhuteltiin, silloin häntä haluttiin sättiä, loukata ja häpäistä. Mutta ilmeisesti sille ei ihan helposti saa mitään, että jokainen keskustelun aloitukseni tuntuu miehestä uhalta ja kritiikiltä ja häpeä nousee ihan vaan tyhjästä. Mies kuitenkin päätti mennä yksilöterapiaan pariterapian jatkeeksi. Onhan nuo samat asiat muutenkin elämää haittaavia ja varmasti liittyvät siihen masennukseen, ahdistukseen ja huonoon itseluottamukseen, mistä mies on elämässään kärsinyt. Miehen mykkäkoulut loppui kyllä jo pariterapiassa, vain se toisenlainen puhumattomuus jäi. Toivottavasti yksilöterapia tepsii siihen. Terapeutti löytyi jo kuntoutusterapiahakemus on parhaillaan Kelan käsiteltävänä.

Wau. Voi kun mun mies suostuisi terapiaan, uskon että hän saattaisi kokea samanlaisen oivalluksen. Yritän sanoa kaikki asiat mahdollisimman pehmeästi ja rakastavasti mutta hän kokee kaiken erimielisyyden riitelynä ja kritiikkinä ja hyökkäyksenä häntä kohtaan joka vain yrittää tehdä minut onnelliseksi ja saa vastaan tällaista kohtelua. Kun oikeasti pyydän aika pieniä asioita jotka olisi todella helposti korjattavissa, esim. jätä mikron ovi auki ettei se homehdu. Ihan oikeasti noin pieniä asioita ja sanon niistä mahdollisimman nätisti. Eikä hän sano mulle että "tuo ei tule onnistumaan, tehdäänkö toisella lailla" vaan myöntelee kunnes sitten jossain vaiheessa huutaa mulle jostain koska "sä aina päätät kaikki ja jyräät mun mielipiteet". Niin mitkä mielipiteet kun et ole mulle mitään ehdottanut vaikka kysyn ja kysyn et mitä itse haluat? Kuulemma en kysy oikeasti. Siis tulkitsee mun kysymykset jonkinlaiseksi teatteriksi jossa haluan vaan että toinen myötäilee kaikkea vaikka oon aivan poikki siihen että joudun itse päättämään kaikesta kun toinen ei vaan kerro mielipiteitään. Tuloksena olen alkanut joskus välttelemään puhumista miehelle kun en koskaan tiedä mistä räjähtää. Ei myöskään osaa pyytää anteeksi eikä usko kun itse pyydän jotain anteeksi. " Et sä oikeesti ole pahoillasi". Nyt tulee joku sanomaan että jätä se sika. Mies on aivan älyttömän kultainen sen loput 95% ajasta, hänellä on vaan jotain tunnelukkoja todennäköisesti vanhemmiltaan jotka erosivat riitaisasti vasta miehen aikuisiällä mutta todennäköisesti kylmä ilmapiiri ollut kotona jo lapsuudessa. Konfliktitilanteet on suhteellisen harvinaisia mutta samat asiat kytee ja terapia vois oikeasti edes vähän avata hänelle että minä oikeasti yritän kommunikoida enkä manipuloida.

No, itse en pysty tuollaisessa elämään. Jokainen tavallaan.

Miksi et mene itse terapiaan?

No mikä sinua vaivaa? Toinen ei jaksa jauhaa jauhamisestako?