Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Puhumattomuus parisuhteessa. Miten koette sen? Varsinkin haluaisin tähän sen puhumattoman kommentteja, miksi et puhu vaikka moni parisuhteen solmu avautuisi sillä?
25.09.2023 |
Mulla kotona puhumaton mies. Muutama parisuhteeseen liittyvä asia painaa omaa mieltä ja niistä olisi hyvä keskustella. Mutta kun yritän, toinen vaikenee tai sitten suuttuu ja tyyliin menee jo eropapereita tulostelemaan kun "hän ei kerran kelpaa mulle". Ja kun mies ei puhu, niin minä pidän sitten oikeana sitä miten asian päässäni oletan. Ja minä en mielellään saa ottaa kipeitä asioita esille koska häntä ahdistaa ja ilmeisesti kokee ne jollain tapaa arvosteluna itseään kohtaan, en tiedä. Eli tästä seurauksena vetäytyvä puhumaton ja hyökkäävä minä, silloin kun kehtaan nostaa jonkin asian esille. Toisaalta kun tietää että puhumatonta ahdistaa, on hirveän vaikea aloittaa mistään parisuhteeseen liittyvästä aiheesta keskustelua kun toinen kokee sen painostamisena ja vetäytyy entistä enemmän.
Millaisia kokemuksia teillä? Puhumaton, miksi et puhu?
Kommentit (1170)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen haluaa että mies avautuu että pääsee miehen päänsisään kaivelemaan aseita mitä myöhemmin köytetään miestä vastaan ja tämä naamioidaan keskusteluksi.
Miksi olisit suhteessa ihmisen kanssa, jonka oletusarvoisesti ajattelet haluavan sinulle pahaa? Joko sinulla on silloin ihan väärä kumppani tai sitten olit itse täysin kypsymätön parisuhteeseen.
En yhtään ihmettele naisten omituisia ja ahdistavia kokemuksia, jos edes osa miehistä ajattelee tuolla tavalla.
Tottahan se on, ainakin osittain. Eikä edes siinä määrin, että etsittäisiin miehestä oletusarvoisia heikkouksia, mutta tottakai naiset haluavat miehelle pahaa, jos mies esimerkiksi kritisoi asiallisestikin naista. Silloin saatetaan nostaa vanhoja mörköjä, "kun sinä teit sitä ja tätä" jne jne. Naiset eivät siedä sitä, että hekin ovat vastuullisia parisuhteessa. He ovat vastuullisia miehen hyvinvoinnista ja onnellisuudesta parisuhteessa yhtä paljon kuin mies itse. He eivät vain halua ottaa sitä roolia ja vastuuta. Hyvin harva nainen todellisuudessa ajattelee miehen parasta
Tarvitsevuus miehessä on yhtä turn off kuin naisissa.
Miehet eivät tarvitse mitään. Se on miesten tehtävä tehdä nainen onnelliseksi
Olen onnellinen ihan ilman miestäkin, varsinkin jos mies etsisi minusta hoivaajaa.
Ei ollutkaan kyse mistään ressukan hoivaamisesta, vaan aivan tavallisista asioista. Synttäreiden järkkääminen, lahjat, läheisyys, hellyys, empatiakyky, miehen auttaminen vaikeana hetkenä. Me miehet ei sellaista tarvita, se on meidän tehtävä
Jos parisuhde olisi huono mieluummin tekisin nuo itse. Tottakai hyvässä parisuhteessa on se hyväpuoli että vastuuta voi jakaa. On hienoa kun puoliso on tehnyt ruuan kun tulen kotiin tai järkännyt ne lasten synntärit. Silti en kokisi olevani onnettomampi ilman parisuhdetta, vaikka tekemistä ja vastuita olisikin varmasti kotona enemmän.
Puhut siis varmaan, että mies on tehnyt? Koska niim se vähintään täytyy olla. En kiistä, etteikö yksin voisi olla hyvä. Mutta kaikista pahin on se, kun nainen sanoo, että hänelle saa puhua mistä vain. Ja kun puhut, että minulla on huono mieli kun teit minulle näin, niin edellä mainittu sääntö ei pädekään. Eli ei voi puhua... toki jokaisessa on puutteemme, mutta noin kriittinen asia, jossa on kaksinaismoralisti, niin sitten en anna minun puolelta enää mitään henkilökohtaista hänelle. Pidän omat asiat omina
Eli sinustako yksin ei olisi parempi kuin naisesi kanssa jonka sanaan et selvästikään voi luottaa. Varsinaisesti en näe sitä olennaisena asiana onko puoliso mies vai nainen joten jäin sen tarkoituksella viestistä pois, koska itse ajattelen että mieluummin yksin kuin huonossa suhteessa oli se kumppani kumpaa sukupuolta tahansa.
Ei kaksinaismoralismi ole mielestäni mikään luottamuksen puutteeseen viittaava asia. Se pistää vaan aika äkkiä muuttamaan omaa käytöstäni: hänen ei tarvitse kuunnella, jos minulla on ollut huono päivä tai läheiseni on kuollut. En ota vastaan häneltä mitään fyysistä tai henkistä rakkauden- tai kiitollisuudenosoitusta, mikä ei kuulu normaaliin elämiseen. Vastapainonahan minullakin jää enemmän aikaa olla hänelle läsnä ja tukea sekä auttaa, mikäli hänellä on jotain sydämellään.
Kyllä mä tunnistan ja tunnustan tuollaisen lapsellisen reagointitavan menneiltä vuosilta: mies kertoo negatiivista ja minä en pysty kuuntelemaan sitä rauhallisesti ja aikuisesti, vaan käännän asian itseeni, alan itkemään ym. Mutta kiitollinen olen miehelle, että hän ei jäänyt itsesääliin eikä käpertynyt itseensä vannoen, ettei enää ikinä kerro minulle mitään, vaan on antanut uusia mahdollisuuksia.
Harvan kommunikointitaidot -miehen tai naisen- on kypsiä alle kolmekymppisenä, osalla ei koskaan. Julmaa, jos ei ole edes mahdollisuutta kehittyä ja muuttaa käytöstään. Kumppanin tehtävä mielestäni on auttaa, paitsi itseään niin myös toistakin kasvussa.
Etkö pysty ymmärtämään, että sillä naisella on muita syitä reagoida huonosti puheeseesi, kuin se että haluaa olla ilkeä sinulle? Se syy ET ole sinä, vaan ne on naisessa itsessään. Hän ei ehkä vain ole koskaan oppinut ottamaan vastaan negatiivista, on saanut kotoaan raivottaren mallin, pelkää ehkä että olet päättämässä suhdetta ym. Älä ole julma vaan anna toiselle mahdollisuus, ohjaa toista parempaan kommunikaatioon! Siinä voisit häntä auttaa ja tukea, kohti vastuullista reagointitapaa.
En oikein ymmärrä miksi nainen antaisi toisen mahdollisuude tälle miehelle. Miehelle joka on täynnä vihaa naisia kohtaan mutta joka ei kuitenkaan osaa käsitellä sitä tunnetta, todennäköisesti ei edes halua. Tunteet ei edes välttämättä tule käsiteltyä sillä että ne kertoo ääneen.
Sama koskee myös parisuhteita joissa sukupuolet on toisinpäin eli nainen vihaa miehiä tai ei arvosta miehiä ollenkaan, mutta on parisuhteessa miehen kanssa. Mikä saa miehen kuinten antamaan uuden mahdollisuuden kerta toisensa jälkeen ellei se sitten ole jonkin sortin riippuvuus naisista.
Käytännössä tällaista tilannetta ei suomalaisissa parisuhteissa ole, koska emme elä matriarkaalisessa kulttuurissa. "Mies on perheen pää, nainen alempiarvoinen"-ajattelu on iskostettu jokaikiseen suomalaiseen mieheen ja naiseen edes jollain tasolla. Tämä ilmenee tottakai myös käytännössä. Esimerkkinä vaikka se, kuinka paljon paskaa naiset ovat valmiita vastaanottamaan miehen suunnalta vain ollakseen parisuhteessa. Ja tälläkin palstalla miehet sitten irvailemassa "miksi naiset valitsevat aina noin huonoja miehiä". Ei ikinä toisinpäin. Niin ja vastaus on, että naiset valitsevat tavallisia miehiä, jotka käyttäytyvät huonosti, koska naisten alisteinen asema istuu niin syvällä meidän kulttuurissa, ja he kokevat huonon käytöksen luonnollisena.
Se että mies on perheen pää, ei tarkoita, että nainen olisi alempiarvoinen. Se tarkoittaa mm., että on valmis antamaan vaikka henkensä perheensä puolesta.
uskis
Jos jätetään uskonnollinen kiistely siitä pelastiko Jeesus ihmiset vai ei sivuun tästä keskustelusta, niin kyllä se että tarvitset miehen uhrauksia pysyäksesi hengissä kertoo enemmän riippuvuudesta kuin terveestä parisuhteesta.
Anteeksi mitä? Nyt et tajunnut ollenkaan.
Tarkoitukseni oli osoittaa, että mies = perheen pää EI tarkoita kusipäisyyttä, vaan päinvastoin rakkautta perhettään kohtaan.
uskis, joka on enneminkin liian itsenäinen kuin riippuvainen miehestään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen haluaa että mies avautuu että pääsee miehen päänsisään kaivelemaan aseita mitä myöhemmin köytetään miestä vastaan ja tämä naamioidaan keskusteluksi.
Miksi olisit suhteessa ihmisen kanssa, jonka oletusarvoisesti ajattelet haluavan sinulle pahaa? Joko sinulla on silloin ihan väärä kumppani tai sitten olit itse täysin kypsymätön parisuhteeseen.
En yhtään ihmettele naisten omituisia ja ahdistavia kokemuksia, jos edes osa miehistä ajattelee tuolla tavalla.
Tottahan se on, ainakin osittain. Eikä edes siinä määrin, että etsittäisiin miehestä oletusarvoisia heikkouksia, mutta tottakai naiset haluavat miehelle pahaa, jos mies esimerkiksi kritisoi asiallisestikin naista. Silloin saatetaan nostaa vanhoja mörköjä, "kun sinä teit sitä ja tätä" jne jne. Naiset eivät siedä sitä, että hekin ovat vastuullisia parisuhteessa. He ovat vastuullisia miehen hyvinvoinnista ja onnellisuudesta parisuhteessa yhtä paljon kuin mies itse. He eivät vain halua ottaa sitä roolia ja vastuuta. Hyvin harva nainen todellisuudessa ajattelee miehen parasta
Tarvitsevuus miehessä on yhtä turn off kuin naisissa.
Miehet eivät tarvitse mitään. Se on miesten tehtävä tehdä nainen onnelliseksi
Olen onnellinen ihan ilman miestäkin, varsinkin jos mies etsisi minusta hoivaajaa.
Ei ollutkaan kyse mistään ressukan hoivaamisesta, vaan aivan tavallisista asioista. Synttäreiden järkkääminen, lahjat, läheisyys, hellyys, empatiakyky, miehen auttaminen vaikeana hetkenä. Me miehet ei sellaista tarvita, se on meidän tehtävä
Jos parisuhde olisi huono mieluummin tekisin nuo itse. Tottakai hyvässä parisuhteessa on se hyväpuoli että vastuuta voi jakaa. On hienoa kun puoliso on tehnyt ruuan kun tulen kotiin tai järkännyt ne lasten synntärit. Silti en kokisi olevani onnettomampi ilman parisuhdetta, vaikka tekemistä ja vastuita olisikin varmasti kotona enemmän.
Puhut siis varmaan, että mies on tehnyt? Koska niim se vähintään täytyy olla. En kiistä, etteikö yksin voisi olla hyvä. Mutta kaikista pahin on se, kun nainen sanoo, että hänelle saa puhua mistä vain. Ja kun puhut, että minulla on huono mieli kun teit minulle näin, niin edellä mainittu sääntö ei pädekään. Eli ei voi puhua... toki jokaisessa on puutteemme, mutta noin kriittinen asia, jossa on kaksinaismoralisti, niin sitten en anna minun puolelta enää mitään henkilökohtaista hänelle. Pidän omat asiat omina
Eli sinustako yksin ei olisi parempi kuin naisesi kanssa jonka sanaan et selvästikään voi luottaa. Varsinaisesti en näe sitä olennaisena asiana onko puoliso mies vai nainen joten jäin sen tarkoituksella viestistä pois, koska itse ajattelen että mieluummin yksin kuin huonossa suhteessa oli se kumppani kumpaa sukupuolta tahansa.
Ei kaksinaismoralismi ole mielestäni mikään luottamuksen puutteeseen viittaava asia. Se pistää vaan aika äkkiä muuttamaan omaa käytöstäni: hänen ei tarvitse kuunnella, jos minulla on ollut huono päivä tai läheiseni on kuollut. En ota vastaan häneltä mitään fyysistä tai henkistä rakkauden- tai kiitollisuudenosoitusta, mikä ei kuulu normaaliin elämiseen. Vastapainonahan minullakin jää enemmän aikaa olla hänelle läsnä ja tukea sekä auttaa, mikäli hänellä on jotain sydämellään.
Kyllä mä tunnistan ja tunnustan tuollaisen lapsellisen reagointitavan menneiltä vuosilta: mies kertoo negatiivista ja minä en pysty kuuntelemaan sitä rauhallisesti ja aikuisesti, vaan käännän asian itseeni, alan itkemään ym. Mutta kiitollinen olen miehelle, että hän ei jäänyt itsesääliin eikä käpertynyt itseensä vannoen, ettei enää ikinä kerro minulle mitään, vaan on antanut uusia mahdollisuuksia.
Harvan kommunikointitaidot -miehen tai naisen- on kypsiä alle kolmekymppisenä, osalla ei koskaan. Julmaa, jos ei ole edes mahdollisuutta kehittyä ja muuttaa käytöstään. Kumppanin tehtävä mielestäni on auttaa, paitsi itseään niin myös toistakin kasvussa.
Etkö pysty ymmärtämään, että sillä naisella on muita syitä reagoida huonosti puheeseesi, kuin se että haluaa olla ilkeä sinulle? Se syy ET ole sinä, vaan ne on naisessa itsessään. Hän ei ehkä vain ole koskaan oppinut ottamaan vastaan negatiivista, on saanut kotoaan raivottaren mallin, pelkää ehkä että olet päättämässä suhdetta ym. Älä ole julma vaan anna toiselle mahdollisuus, ohjaa toista parempaan kommunikaatioon! Siinä voisit häntä auttaa ja tukea, kohti vastuullista reagointitapaa.
En oikein ymmärrä miksi nainen antaisi toisen mahdollisuude tälle miehelle. Miehelle joka on täynnä vihaa naisia kohtaan mutta joka ei kuitenkaan osaa käsitellä sitä tunnetta, todennäköisesti ei edes halua. Tunteet ei edes välttämättä tule käsiteltyä sillä että ne kertoo ääneen.
Sama koskee myös parisuhteita joissa sukupuolet on toisinpäin eli nainen vihaa miehiä tai ei arvosta miehiä ollenkaan, mutta on parisuhteessa miehen kanssa. Mikä saa miehen kuinten antamaan uuden mahdollisuuden kerta toisensa jälkeen ellei se sitten ole jonkin sortin riippuvuus naisista.
Käytännössä tällaista tilannetta ei suomalaisissa parisuhteissa ole, koska emme elä matriarkaalisessa kulttuurissa. "Mies on perheen pää, nainen alempiarvoinen"-ajattelu on iskostettu jokaikiseen suomalaiseen mieheen ja naiseen edes jollain tasolla. Tämä ilmenee tottakai myös käytännössä. Esimerkkinä vaikka se, kuinka paljon paskaa naiset ovat valmiita vastaanottamaan miehen suunnalta vain ollakseen parisuhteessa. Ja tälläkin palstalla miehet sitten irvailemassa "miksi naiset valitsevat aina noin huonoja miehiä". Ei ikinä toisinpäin. Niin ja vastaus on, että naiset valitsevat tavallisia miehiä, jotka käyttäytyvät huonosti, koska naisten alisteinen asema istuu niin syvällä meidän kulttuurissa, ja he kokevat huonon käytöksen luonnollisena.
Se että mies on perheen pää, ei tarkoita, että nainen olisi alempiarvoinen. Se tarkoittaa mm., että on valmis antamaan vaikka henkensä perheensä puolesta.
uskis
Kun nyt ensin korjaisi likaiset sukkansa pyykkikoriin.
Siitä lähdetään :D Perheen pään pitää ymmärtää olla aikuinen ja kantaa vastuu, myös niistä omista likaisista sukista.
uskis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me käytiin pariterapiassa tämän vuoksi. Ei se asia siellä kovin paljon korjaantunut, mutta minä sain synninpäästön sen suhteen, että mun kommunikaatiossa ei ole liikaa vaativuutta tai painostavuutta. Mies sai siellä oivalluksen, että kun minä haluan puhua hänelle, se tarkoittaa kunnioitusta häntä kohtaan. Miestä kotona vain puhuteltiin, silloin häntä haluttiin sättiä, loukata ja häpäistä. Mutta ilmeisesti sille ei ihan helposti saa mitään, että jokainen keskustelun aloitukseni tuntuu miehestä uhalta ja kritiikiltä ja häpeä nousee ihan vaan tyhjästä. Mies kuitenkin päätti mennä yksilöterapiaan pariterapian jatkeeksi. Onhan nuo samat asiat muutenkin elämää haittaavia ja varmasti liittyvät siihen masennukseen, ahdistukseen ja huonoon itseluottamukseen, mistä mies on elämässään kärsinyt. Miehen mykkäkoulut loppui kyllä jo pariterapiassa, vain se toisenlainen puhumattomuus jäi. Toivottavasti yksilöterapia tepsii siihen. Terapeutti löytyi jo kuntoutusterapiahakemus on parhaillaan Kelan käsiteltävänä.
Wau. Voi kun mun mies suostuisi terapiaan, uskon että hän saattaisi kokea samanlaisen oivalluksen. Yritän sanoa kaikki asiat mahdollisimman pehmeästi ja rakastavasti mutta hän kokee kaiken erimielisyyden riitelynä ja kritiikkinä ja hyökkäyksenä häntä kohtaan joka vain yrittää tehdä minut onnelliseksi ja saa vastaan tällaista kohtelua. Kun oikeasti pyydän aika pieniä asioita jotka olisi todella helposti korjattavissa, esim. jätä mikron ovi auki ettei se homehdu. Ihan oikeasti noin pieniä asioita ja sanon niistä mahdollisimman nätisti. Eikä hän sano mulle että "tuo ei tule onnistumaan, tehdäänkö toisella lailla" vaan myöntelee kunnes sitten jossain vaiheessa huutaa mulle jostain koska "sä aina päätät kaikki ja jyräät mun mielipiteet". Niin mitkä mielipiteet kun et ole mulle mitään ehdottanut vaikka kysyn ja kysyn et mitä itse haluat? Kuulemma en kysy oikeasti. Siis tulkitsee mun kysymykset jonkinlaiseksi teatteriksi jossa haluan vaan että toinen myötäilee kaikkea vaikka oon aivan poikki siihen että joudun itse päättämään kaikesta kun toinen ei vaan kerro mielipiteitään. Tuloksena olen alkanut joskus välttelemään puhumista miehelle kun en koskaan tiedä mistä räjähtää. Ei myöskään osaa pyytää anteeksi eikä usko kun itse pyydän jotain anteeksi. " Et sä oikeesti ole pahoillasi". Nyt tulee joku sanomaan että jätä se sika. Mies on aivan älyttömän kultainen sen loput 95% ajasta, hänellä on vaan jotain tunnelukkoja todennäköisesti vanhemmiltaan jotka erosivat riitaisasti vasta miehen aikuisiällä mutta todennäköisesti kylmä ilmapiiri ollut kotona jo lapsuudessa. Konfliktitilanteet on suhteellisen harvinaisia mutta samat asiat kytee ja terapia vois oikeasti edes vähän avata hänelle että minä oikeasti yritän kommunikoida enkä manipuloida.
No, itse en pysty tuollaisessa elämään. Jokainen tavallaan.
Miksi et mene itse terapiaan?
Ai jos toinen on 95%:sesti kultainen, niin et edes sitä pientä 5% siedä epätäydellisyyttä? Upeaa että olet löytänyt 100% täydellisen miehen, ainoan maailmassa! Oletko itse varmasti samanlainen, ei edes sitä 5% epätäydellisyyttä ja inhimillisyyttä sinussa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen haluaa että mies avautuu että pääsee miehen päänsisään kaivelemaan aseita mitä myöhemmin köytetään miestä vastaan ja tämä naamioidaan keskusteluksi.
Miksi olisit suhteessa ihmisen kanssa, jonka oletusarvoisesti ajattelet haluavan sinulle pahaa? Joko sinulla on silloin ihan väärä kumppani tai sitten olit itse täysin kypsymätön parisuhteeseen.
En yhtään ihmettele naisten omituisia ja ahdistavia kokemuksia, jos edes osa miehistä ajattelee tuolla tavalla.
Tottahan se on, ainakin osittain. Eikä edes siinä määrin, että etsittäisiin miehestä oletusarvoisia heikkouksia, mutta tottakai naiset haluavat miehelle pahaa, jos mies esimerkiksi kritisoi asiallisestikin naista. Silloin saatetaan nostaa vanhoja mörköjä, "kun sinä teit sitä ja tätä" jne jne. Naiset eivät siedä sitä, että hekin ovat vastuullisia parisuhteessa. He ovat vastuullisia miehen hyvinvoinnista ja onnellisuudesta parisuhteessa yhtä paljon kuin mies itse. He eivät vain halua ottaa sitä roolia ja vastuuta. Hyvin harva nainen todellisuudessa ajattelee miehen parasta
Tarvitsevuus miehessä on yhtä turn off kuin naisissa.
Miehet eivät tarvitse mitään. Se on miesten tehtävä tehdä nainen onnelliseksi
Olen onnellinen ihan ilman miestäkin, varsinkin jos mies etsisi minusta hoivaajaa.
Ei ollutkaan kyse mistään ressukan hoivaamisesta, vaan aivan tavallisista asioista. Synttäreiden järkkääminen, lahjat, läheisyys, hellyys, empatiakyky, miehen auttaminen vaikeana hetkenä. Me miehet ei sellaista tarvita, se on meidän tehtävä
Jos parisuhde olisi huono mieluummin tekisin nuo itse. Tottakai hyvässä parisuhteessa on se hyväpuoli että vastuuta voi jakaa. On hienoa kun puoliso on tehnyt ruuan kun tulen kotiin tai järkännyt ne lasten synntärit. Silti en kokisi olevani onnettomampi ilman parisuhdetta, vaikka tekemistä ja vastuita olisikin varmasti kotona enemmän.
Puhut siis varmaan, että mies on tehnyt? Koska niim se vähintään täytyy olla. En kiistä, etteikö yksin voisi olla hyvä. Mutta kaikista pahin on se, kun nainen sanoo, että hänelle saa puhua mistä vain. Ja kun puhut, että minulla on huono mieli kun teit minulle näin, niin edellä mainittu sääntö ei pädekään. Eli ei voi puhua... toki jokaisessa on puutteemme, mutta noin kriittinen asia, jossa on kaksinaismoralisti, niin sitten en anna minun puolelta enää mitään henkilökohtaista hänelle. Pidän omat asiat omina
Eli sinustako yksin ei olisi parempi kuin naisesi kanssa jonka sanaan et selvästikään voi luottaa. Varsinaisesti en näe sitä olennaisena asiana onko puoliso mies vai nainen joten jäin sen tarkoituksella viestistä pois, koska itse ajattelen että mieluummin yksin kuin huonossa suhteessa oli se kumppani kumpaa sukupuolta tahansa.
Ei kaksinaismoralismi ole mielestäni mikään luottamuksen puutteeseen viittaava asia. Se pistää vaan aika äkkiä muuttamaan omaa käytöstäni: hänen ei tarvitse kuunnella, jos minulla on ollut huono päivä tai läheiseni on kuollut. En ota vastaan häneltä mitään fyysistä tai henkistä rakkauden- tai kiitollisuudenosoitusta, mikä ei kuulu normaaliin elämiseen. Vastapainonahan minullakin jää enemmän aikaa olla hänelle läsnä ja tukea sekä auttaa, mikäli hänellä on jotain sydämellään.
Kyllä mä tunnistan ja tunnustan tuollaisen lapsellisen reagointitavan menneiltä vuosilta: mies kertoo negatiivista ja minä en pysty kuuntelemaan sitä rauhallisesti ja aikuisesti, vaan käännän asian itseeni, alan itkemään ym. Mutta kiitollinen olen miehelle, että hän ei jäänyt itsesääliin eikä käpertynyt itseensä vannoen, ettei enää ikinä kerro minulle mitään, vaan on antanut uusia mahdollisuuksia.
Harvan kommunikointitaidot -miehen tai naisen- on kypsiä alle kolmekymppisenä, osalla ei koskaan. Julmaa, jos ei ole edes mahdollisuutta kehittyä ja muuttaa käytöstään. Kumppanin tehtävä mielestäni on auttaa, paitsi itseään niin myös toistakin kasvussa.
Etkö pysty ymmärtämään, että sillä naisella on muita syitä reagoida huonosti puheeseesi, kuin se että haluaa olla ilkeä sinulle? Se syy ET ole sinä, vaan ne on naisessa itsessään. Hän ei ehkä vain ole koskaan oppinut ottamaan vastaan negatiivista, on saanut kotoaan raivottaren mallin, pelkää ehkä että olet päättämässä suhdetta ym. Älä ole julma vaan anna toiselle mahdollisuus, ohjaa toista parempaan kommunikaatioon! Siinä voisit häntä auttaa ja tukea, kohti vastuullista reagointitapaa.
En oikein ymmärrä miksi nainen antaisi toisen mahdollisuude tälle miehelle. Miehelle joka on täynnä vihaa naisia kohtaan mutta joka ei kuitenkaan osaa käsitellä sitä tunnetta, todennäköisesti ei edes halua. Tunteet ei edes välttämättä tule käsiteltyä sillä että ne kertoo ääneen.
Sama koskee myös parisuhteita joissa sukupuolet on toisinpäin eli nainen vihaa miehiä tai ei arvosta miehiä ollenkaan, mutta on parisuhteessa miehen kanssa. Mikä saa miehen kuinten antamaan uuden mahdollisuuden kerta toisensa jälkeen ellei se sitten ole jonkin sortin riippuvuus naisista.
Käytännössä tällaista tilannetta ei suomalaisissa parisuhteissa ole, koska emme elä matriarkaalisessa kulttuurissa. "Mies on perheen pää, nainen alempiarvoinen"-ajattelu on iskostettu jokaikiseen suomalaiseen mieheen ja naiseen edes jollain tasolla. Tämä ilmenee tottakai myös käytännössä. Esimerkkinä vaikka se, kuinka paljon paskaa naiset ovat valmiita vastaanottamaan miehen suunnalta vain ollakseen parisuhteessa. Ja tälläkin palstalla miehet sitten irvailemassa "miksi naiset valitsevat aina noin huonoja miehiä". Ei ikinä toisinpäin. Niin ja vastaus on, että naiset valitsevat tavallisia miehiä, jotka käyttäytyvät huonosti, koska naisten alisteinen asema istuu niin syvällä meidän kulttuurissa, ja he kokevat huonon käytöksen luonnollisena.
Se että mies on perheen pää, ei tarkoita, että nainen olisi alempiarvoinen. Se tarkoittaa mm., että on valmis antamaan vaikka henkensä perheensä puolesta.
uskis
Kun nyt ensin korjaisi likaiset sukkansa pyykkikoriin.
Siitä lähdetään :D Perheen pään pitää ymmärtää olla aikuinen ja kantaa vastuu, myös niistä omista likaisista sukista.
uskis
Miten terveessä parisuhteessa voi olla liian itsenäinen?
TV:ssä joku nainen halusi miehen, joka banee muttei puhu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen haluaa että mies avautuu että pääsee miehen päänsisään kaivelemaan aseita mitä myöhemmin köytetään miestä vastaan ja tämä naamioidaan keskusteluksi.
Miksi olisit suhteessa ihmisen kanssa, jonka oletusarvoisesti ajattelet haluavan sinulle pahaa? Joko sinulla on silloin ihan väärä kumppani tai sitten olit itse täysin kypsymätön parisuhteeseen.
En yhtään ihmettele naisten omituisia ja ahdistavia kokemuksia, jos edes osa miehistä ajattelee tuolla tavalla.
Tottahan se on, ainakin osittain. Eikä edes siinä määrin, että etsittäisiin miehestä oletusarvoisia heikkouksia, mutta tottakai naiset haluavat miehelle pahaa, jos mies esimerkiksi kritisoi asiallisestikin naista. Silloin saatetaan nostaa vanhoja mörköjä, "kun sinä teit sitä ja tätä" jne jne. Naiset eivät siedä sitä, että hekin ovat vastuullisia parisuhteessa. He ovat vastuullisia miehen hyvinvoinnista ja onnellisuudesta parisuhteessa yhtä paljon kuin mies itse. He eivät vain halua ottaa sitä roolia ja vastuuta. Hyvin harva nainen todellisuudessa ajattelee miehen parasta
Tarvitsevuus miehessä on yhtä turn off kuin naisissa.
Miehet eivät tarvitse mitään. Se on miesten tehtävä tehdä nainen onnelliseksi
Olen onnellinen ihan ilman miestäkin, varsinkin jos mies etsisi minusta hoivaajaa.
Ei ollutkaan kyse mistään ressukan hoivaamisesta, vaan aivan tavallisista asioista. Synttäreiden järkkääminen, lahjat, läheisyys, hellyys, empatiakyky, miehen auttaminen vaikeana hetkenä. Me miehet ei sellaista tarvita, se on meidän tehtävä
Jos parisuhde olisi huono mieluummin tekisin nuo itse. Tottakai hyvässä parisuhteessa on se hyväpuoli että vastuuta voi jakaa. On hienoa kun puoliso on tehnyt ruuan kun tulen kotiin tai järkännyt ne lasten synntärit. Silti en kokisi olevani onnettomampi ilman parisuhdetta, vaikka tekemistä ja vastuita olisikin varmasti kotona enemmän.
Puhut siis varmaan, että mies on tehnyt? Koska niim se vähintään täytyy olla. En kiistä, etteikö yksin voisi olla hyvä. Mutta kaikista pahin on se, kun nainen sanoo, että hänelle saa puhua mistä vain. Ja kun puhut, että minulla on huono mieli kun teit minulle näin, niin edellä mainittu sääntö ei pädekään. Eli ei voi puhua... toki jokaisessa on puutteemme, mutta noin kriittinen asia, jossa on kaksinaismoralisti, niin sitten en anna minun puolelta enää mitään henkilökohtaista hänelle. Pidän omat asiat omina
Eli sinustako yksin ei olisi parempi kuin naisesi kanssa jonka sanaan et selvästikään voi luottaa. Varsinaisesti en näe sitä olennaisena asiana onko puoliso mies vai nainen joten jäin sen tarkoituksella viestistä pois, koska itse ajattelen että mieluummin yksin kuin huonossa suhteessa oli se kumppani kumpaa sukupuolta tahansa.
Ei kaksinaismoralismi ole mielestäni mikään luottamuksen puutteeseen viittaava asia. Se pistää vaan aika äkkiä muuttamaan omaa käytöstäni: hänen ei tarvitse kuunnella, jos minulla on ollut huono päivä tai läheiseni on kuollut. En ota vastaan häneltä mitään fyysistä tai henkistä rakkauden- tai kiitollisuudenosoitusta, mikä ei kuulu normaaliin elämiseen. Vastapainonahan minullakin jää enemmän aikaa olla hänelle läsnä ja tukea sekä auttaa, mikäli hänellä on jotain sydämellään.
Kyllä mä tunnistan ja tunnustan tuollaisen lapsellisen reagointitavan menneiltä vuosilta: mies kertoo negatiivista ja minä en pysty kuuntelemaan sitä rauhallisesti ja aikuisesti, vaan käännän asian itseeni, alan itkemään ym. Mutta kiitollinen olen miehelle, että hän ei jäänyt itsesääliin eikä käpertynyt itseensä vannoen, ettei enää ikinä kerro minulle mitään, vaan on antanut uusia mahdollisuuksia.
Harvan kommunikointitaidot -miehen tai naisen- on kypsiä alle kolmekymppisenä, osalla ei koskaan. Julmaa, jos ei ole edes mahdollisuutta kehittyä ja muuttaa käytöstään. Kumppanin tehtävä mielestäni on auttaa, paitsi itseään niin myös toistakin kasvussa.
Etkö pysty ymmärtämään, että sillä naisella on muita syitä reagoida huonosti puheeseesi, kuin se että haluaa olla ilkeä sinulle? Se syy ET ole sinä, vaan ne on naisessa itsessään. Hän ei ehkä vain ole koskaan oppinut ottamaan vastaan negatiivista, on saanut kotoaan raivottaren mallin, pelkää ehkä että olet päättämässä suhdetta ym. Älä ole julma vaan anna toiselle mahdollisuus, ohjaa toista parempaan kommunikaatioon! Siinä voisit häntä auttaa ja tukea, kohti vastuullista reagointitapaa.
En oikein ymmärrä miksi nainen antaisi toisen mahdollisuude tälle miehelle. Miehelle joka on täynnä vihaa naisia kohtaan mutta joka ei kuitenkaan osaa käsitellä sitä tunnetta, todennäköisesti ei edes halua. Tunteet ei edes välttämättä tule käsiteltyä sillä että ne kertoo ääneen.
Sama koskee myös parisuhteita joissa sukupuolet on toisinpäin eli nainen vihaa miehiä tai ei arvosta miehiä ollenkaan, mutta on parisuhteessa miehen kanssa. Mikä saa miehen kuinten antamaan uuden mahdollisuuden kerta toisensa jälkeen ellei se sitten ole jonkin sortin riippuvuus naisista.
Käytännössä tällaista tilannetta ei suomalaisissa parisuhteissa ole, koska emme elä matriarkaalisessa kulttuurissa. "Mies on perheen pää, nainen alempiarvoinen"-ajattelu on iskostettu jokaikiseen suomalaiseen mieheen ja naiseen edes jollain tasolla. Tämä ilmenee tottakai myös käytännössä. Esimerkkinä vaikka se, kuinka paljon paskaa naiset ovat valmiita vastaanottamaan miehen suunnalta vain ollakseen parisuhteessa. Ja tälläkin palstalla miehet sitten irvailemassa "miksi naiset valitsevat aina noin huonoja miehiä". Ei ikinä toisinpäin. Niin ja vastaus on, että naiset valitsevat tavallisia miehiä, jotka käyttäytyvät huonosti, koska naisten alisteinen asema istuu niin syvällä meidän kulttuurissa, ja he kokevat huonon käytöksen luonnollisena.
Se että mies on perheen pää, ei tarkoita, että nainen olisi alempiarvoinen. Se tarkoittaa mm., että on valmis antamaan vaikka henkensä perheensä puolesta.
uskis
Kun nyt ensin korjaisi likaiset sukkansa pyykkikoriin.
Siitä lähdetään :D Perheen pään pitää ymmärtää olla aikuinen ja kantaa vastuu, myös niistä omista likaisista sukista.
uskis
Miten terveessä parisuhteessa voi olla liian itsenäinen?
Joku mies vois kokea hylätyksikokemisen tunteita kun teen paljon omia juttuja ja viihdyn omissa oloissa? Onneksi mun mies ei koe näin.
uskis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen haluaa että mies avautuu että pääsee miehen päänsisään kaivelemaan aseita mitä myöhemmin köytetään miestä vastaan ja tämä naamioidaan keskusteluksi.
Miksi olisit suhteessa ihmisen kanssa, jonka oletusarvoisesti ajattelet haluavan sinulle pahaa? Joko sinulla on silloin ihan väärä kumppani tai sitten olit itse täysin kypsymätön parisuhteeseen.
En yhtään ihmettele naisten omituisia ja ahdistavia kokemuksia, jos edes osa miehistä ajattelee tuolla tavalla.
Tottahan se on, ainakin osittain. Eikä edes siinä määrin, että etsittäisiin miehestä oletusarvoisia heikkouksia, mutta tottakai naiset haluavat miehelle pahaa, jos mies esimerkiksi kritisoi asiallisestikin naista. Silloin saatetaan nostaa vanhoja mörköjä, "kun sinä teit sitä ja tätä" jne jne. Naiset eivät siedä sitä, että hekin ovat vastuullisia parisuhteessa. He ovat vastuullisia miehen hyvinvoinnista ja onnellisuudesta parisuhteessa yhtä paljon kuin mies itse. He eivät vain halua ottaa sitä roolia ja vastuuta. Hyvin harva nainen todellisuudessa ajattelee miehen parasta
Tarvitsevuus miehessä on yhtä turn off kuin naisissa.
Miehet eivät tarvitse mitään. Se on miesten tehtävä tehdä nainen onnelliseksi
Olen onnellinen ihan ilman miestäkin, varsinkin jos mies etsisi minusta hoivaajaa.
Ei ollutkaan kyse mistään ressukan hoivaamisesta, vaan aivan tavallisista asioista. Synttäreiden järkkääminen, lahjat, läheisyys, hellyys, empatiakyky, miehen auttaminen vaikeana hetkenä. Me miehet ei sellaista tarvita, se on meidän tehtävä
Jos parisuhde olisi huono mieluummin tekisin nuo itse. Tottakai hyvässä parisuhteessa on se hyväpuoli että vastuuta voi jakaa. On hienoa kun puoliso on tehnyt ruuan kun tulen kotiin tai järkännyt ne lasten synntärit. Silti en kokisi olevani onnettomampi ilman parisuhdetta, vaikka tekemistä ja vastuita olisikin varmasti kotona enemmän.
Puhut siis varmaan, että mies on tehnyt? Koska niim se vähintään täytyy olla. En kiistä, etteikö yksin voisi olla hyvä. Mutta kaikista pahin on se, kun nainen sanoo, että hänelle saa puhua mistä vain. Ja kun puhut, että minulla on huono mieli kun teit minulle näin, niin edellä mainittu sääntö ei pädekään. Eli ei voi puhua... toki jokaisessa on puutteemme, mutta noin kriittinen asia, jossa on kaksinaismoralisti, niin sitten en anna minun puolelta enää mitään henkilökohtaista hänelle. Pidän omat asiat omina
Eli sinustako yksin ei olisi parempi kuin naisesi kanssa jonka sanaan et selvästikään voi luottaa. Varsinaisesti en näe sitä olennaisena asiana onko puoliso mies vai nainen joten jäin sen tarkoituksella viestistä pois, koska itse ajattelen että mieluummin yksin kuin huonossa suhteessa oli se kumppani kumpaa sukupuolta tahansa.
Ei kaksinaismoralismi ole mielestäni mikään luottamuksen puutteeseen viittaava asia. Se pistää vaan aika äkkiä muuttamaan omaa käytöstäni: hänen ei tarvitse kuunnella, jos minulla on ollut huono päivä tai läheiseni on kuollut. En ota vastaan häneltä mitään fyysistä tai henkistä rakkauden- tai kiitollisuudenosoitusta, mikä ei kuulu normaaliin elämiseen. Vastapainonahan minullakin jää enemmän aikaa olla hänelle läsnä ja tukea sekä auttaa, mikäli hänellä on jotain sydämellään.
Kyllä mä tunnistan ja tunnustan tuollaisen lapsellisen reagointitavan menneiltä vuosilta: mies kertoo negatiivista ja minä en pysty kuuntelemaan sitä rauhallisesti ja aikuisesti, vaan käännän asian itseeni, alan itkemään ym. Mutta kiitollinen olen miehelle, että hän ei jäänyt itsesääliin eikä käpertynyt itseensä vannoen, ettei enää ikinä kerro minulle mitään, vaan on antanut uusia mahdollisuuksia.
Harvan kommunikointitaidot -miehen tai naisen- on kypsiä alle kolmekymppisenä, osalla ei koskaan. Julmaa, jos ei ole edes mahdollisuutta kehittyä ja muuttaa käytöstään. Kumppanin tehtävä mielestäni on auttaa, paitsi itseään niin myös toistakin kasvussa.
Etkö pysty ymmärtämään, että sillä naisella on muita syitä reagoida huonosti puheeseesi, kuin se että haluaa olla ilkeä sinulle? Se syy ET ole sinä, vaan ne on naisessa itsessään. Hän ei ehkä vain ole koskaan oppinut ottamaan vastaan negatiivista, on saanut kotoaan raivottaren mallin, pelkää ehkä että olet päättämässä suhdetta ym. Älä ole julma vaan anna toiselle mahdollisuus, ohjaa toista parempaan kommunikaatioon! Siinä voisit häntä auttaa ja tukea, kohti vastuullista reagointitapaa.
En oikein ymmärrä miksi nainen antaisi toisen mahdollisuude tälle miehelle. Miehelle joka on täynnä vihaa naisia kohtaan mutta joka ei kuitenkaan osaa käsitellä sitä tunnetta, todennäköisesti ei edes halua. Tunteet ei edes välttämättä tule käsiteltyä sillä että ne kertoo ääneen.
Sama koskee myös parisuhteita joissa sukupuolet on toisinpäin eli nainen vihaa miehiä tai ei arvosta miehiä ollenkaan, mutta on parisuhteessa miehen kanssa. Mikä saa miehen kuinten antamaan uuden mahdollisuuden kerta toisensa jälkeen ellei se sitten ole jonkin sortin riippuvuus naisista.
Käytännössä tällaista tilannetta ei suomalaisissa parisuhteissa ole, koska emme elä matriarkaalisessa kulttuurissa. "Mies on perheen pää, nainen alempiarvoinen"-ajattelu on iskostettu jokaikiseen suomalaiseen mieheen ja naiseen edes jollain tasolla. Tämä ilmenee tottakai myös käytännössä. Esimerkkinä vaikka se, kuinka paljon paskaa naiset ovat valmiita vastaanottamaan miehen suunnalta vain ollakseen parisuhteessa. Ja tälläkin palstalla miehet sitten irvailemassa "miksi naiset valitsevat aina noin huonoja miehiä". Ei ikinä toisinpäin. Niin ja vastaus on, että naiset valitsevat tavallisia miehiä, jotka käyttäytyvät huonosti, koska naisten alisteinen asema istuu niin syvällä meidän kulttuurissa, ja he kokevat huonon käytöksen luonnollisena.
Se että mies on perheen pää, ei tarkoita, että nainen olisi alempiarvoinen. Se tarkoittaa mm., että on valmis antamaan vaikka henkensä perheensä puolesta.
uskis
Kun nyt ensin korjaisi likaiset sukkansa pyykkikoriin.
Siitä lähdetään :D Perheen pään pitää ymmärtää olla aikuinen ja kantaa vastuu, myös niistä omista likaisista sukista.
uskis
Miten terveessä parisuhteessa voi olla liian itsenäinen?
Joku mies vois kokea hylätyksikokemisen tunteita kun teen paljon omia juttuja ja viihdyn omissa oloissa? Onneksi mun mies ei koe näin.
uskis
Jos mies ei siedä omia tunteitaa, esim. osaa käsitellä omaa hylätyksitulemistaan niin miten suhde on terve. Ainakin mies on silloin riippuvainen niistä naisen tunteista. Ei sekään toki kerro itsenäisyydestä että et osaa huomioida muita enemmän se kertoo itsekkyydestä. Toisaalta myös se on tervettä että ihmiset on itsekkäitä (ei tarkoita sitä että jyräisi muut) jos sitä ei parisuhteessa siedä niin mielestäni suhde ei ole terve.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me käytiin pariterapiassa tämän vuoksi. Ei se asia siellä kovin paljon korjaantunut, mutta minä sain synninpäästön sen suhteen, että mun kommunikaatiossa ei ole liikaa vaativuutta tai painostavuutta. Mies sai siellä oivalluksen, että kun minä haluan puhua hänelle, se tarkoittaa kunnioitusta häntä kohtaan. Miestä kotona vain puhuteltiin, silloin häntä haluttiin sättiä, loukata ja häpäistä. Mutta ilmeisesti sille ei ihan helposti saa mitään, että jokainen keskustelun aloitukseni tuntuu miehestä uhalta ja kritiikiltä ja häpeä nousee ihan vaan tyhjästä. Mies kuitenkin päätti mennä yksilöterapiaan pariterapian jatkeeksi. Onhan nuo samat asiat muutenkin elämää haittaavia ja varmasti liittyvät siihen masennukseen, ahdistukseen ja huonoon itseluottamukseen, mistä mies on elämässään kärsinyt. Miehen mykkäkoulut loppui kyllä jo pariterapiassa, vain se toisenlainen puhumattomuus jäi. Toivottavasti yksilöterapia tepsii siihen. Terapeutti löytyi jo kuntoutusterapiahakemus on parhaillaan Kelan käsiteltävänä.
Wau. Voi kun mun mies suostuisi terapiaan, uskon että hän saattaisi kokea samanlaisen oivalluksen. Yritän sanoa kaikki asiat mahdollisimman pehmeästi ja rakastavasti mutta hän kokee kaiken erimielisyyden riitelynä ja kritiikkinä ja hyökkäyksenä häntä kohtaan joka vain yrittää tehdä minut onnelliseksi ja saa vastaan tällaista kohtelua. Kun oikeasti pyydän aika pieniä asioita jotka olisi todella helposti korjattavissa, esim. jätä mikron ovi auki ettei se homehdu. Ihan oikeasti noin pieniä asioita ja sanon niistä mahdollisimman nätisti. Eikä hän sano mulle että "tuo ei tule onnistumaan, tehdäänkö toisella lailla" vaan myöntelee kunnes sitten jossain vaiheessa huutaa mulle jostain koska "sä aina päätät kaikki ja jyräät mun mielipiteet". Niin mitkä mielipiteet kun et ole mulle mitään ehdottanut vaikka kysyn ja kysyn et mitä itse haluat? Kuulemma en kysy oikeasti. Siis tulkitsee mun kysymykset jonkinlaiseksi teatteriksi jossa haluan vaan että toinen myötäilee kaikkea vaikka oon aivan poikki siihen että joudun itse päättämään kaikesta kun toinen ei vaan kerro mielipiteitään. Tuloksena olen alkanut joskus välttelemään puhumista miehelle kun en koskaan tiedä mistä räjähtää. Ei myöskään osaa pyytää anteeksi eikä usko kun itse pyydän jotain anteeksi. " Et sä oikeesti ole pahoillasi". Nyt tulee joku sanomaan että jätä se sika. Mies on aivan älyttömän kultainen sen loput 95% ajasta, hänellä on vaan jotain tunnelukkoja todennäköisesti vanhemmiltaan jotka erosivat riitaisasti vasta miehen aikuisiällä mutta todennäköisesti kylmä ilmapiiri ollut kotona jo lapsuudessa. Konfliktitilanteet on suhteellisen harvinaisia mutta samat asiat kytee ja terapia vois oikeasti edes vähän avata hänelle että minä oikeasti yritän kommunikoida enkä manipuloida.
No, itse en pysty tuollaisessa elämään. Jokainen tavallaan.
Miksi et mene itse terapiaan?
Ai jos toinen on 95%:sesti kultainen, niin et edes sitä pientä 5% siedä epätäydellisyyttä? Upeaa että olet löytänyt 100% täydellisen miehen, ainoan maailmassa! Oletko itse varmasti samanlainen, ei edes sitä 5% epätäydellisyyttä ja inhimillisyyttä sinussa?
Olen eri, mutta ei minua ainakaan kiinnosta, onko joku täydellinen vai ei. Minua kiinnostaa, onko minulla kumppanin kanssa parempi olla kuin yksin. Jos ei ole, tyyppi lähtee kiertoon.
Se, että viihtyy hyvin yksin, auttaa tosi paljon ja suojelee tehokkaasti huonoilta ja keskinkertaisilta suhteilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me käytiin pariterapiassa tämän vuoksi. Ei se asia siellä kovin paljon korjaantunut, mutta minä sain synninpäästön sen suhteen, että mun kommunikaatiossa ei ole liikaa vaativuutta tai painostavuutta. Mies sai siellä oivalluksen, että kun minä haluan puhua hänelle, se tarkoittaa kunnioitusta häntä kohtaan. Miestä kotona vain puhuteltiin, silloin häntä haluttiin sättiä, loukata ja häpäistä. Mutta ilmeisesti sille ei ihan helposti saa mitään, että jokainen keskustelun aloitukseni tuntuu miehestä uhalta ja kritiikiltä ja häpeä nousee ihan vaan tyhjästä. Mies kuitenkin päätti mennä yksilöterapiaan pariterapian jatkeeksi. Onhan nuo samat asiat muutenkin elämää haittaavia ja varmasti liittyvät siihen masennukseen, ahdistukseen ja huonoon itseluottamukseen, mistä mies on elämässään kärsinyt. Miehen mykkäkoulut loppui kyllä jo pariterapiassa, vain se toisenlainen puhumattomuus jäi. Toivottavasti yksilöterapia tepsii siihen. Terapeutti löytyi jo kuntoutusterapiahakemus on parhaillaan Kelan käsiteltävänä.
Wau. Voi kun mun mies suostuisi terapiaan, uskon että hän saattaisi kokea samanlaisen oivalluksen. Yritän sanoa kaikki asiat mahdollisimman pehmeästi ja rakastavasti mutta hän kokee kaiken erimielisyyden riitelynä ja kritiikkinä ja hyökkäyksenä häntä kohtaan joka vain yrittää tehdä minut onnelliseksi ja saa vastaan tällaista kohtelua. Kun oikeasti pyydän aika pieniä asioita jotka olisi todella helposti korjattavissa, esim. jätä mikron ovi auki ettei se homehdu. Ihan oikeasti noin pieniä asioita ja sanon niistä mahdollisimman nätisti. Eikä hän sano mulle että "tuo ei tule onnistumaan, tehdäänkö toisella lailla" vaan myöntelee kunnes sitten jossain vaiheessa huutaa mulle jostain koska "sä aina päätät kaikki ja jyräät mun mielipiteet". Niin mitkä mielipiteet kun et ole mulle mitään ehdottanut vaikka kysyn ja kysyn et mitä itse haluat? Kuulemma en kysy oikeasti. Siis tulkitsee mun kysymykset jonkinlaiseksi teatteriksi jossa haluan vaan että toinen myötäilee kaikkea vaikka oon aivan poikki siihen että joudun itse päättämään kaikesta kun toinen ei vaan kerro mielipiteitään. Tuloksena olen alkanut joskus välttelemään puhumista miehelle kun en koskaan tiedä mistä räjähtää. Ei myöskään osaa pyytää anteeksi eikä usko kun itse pyydän jotain anteeksi. " Et sä oikeesti ole pahoillasi". Nyt tulee joku sanomaan että jätä se sika. Mies on aivan älyttömän kultainen sen loput 95% ajasta, hänellä on vaan jotain tunnelukkoja todennäköisesti vanhemmiltaan jotka erosivat riitaisasti vasta miehen aikuisiällä mutta todennäköisesti kylmä ilmapiiri ollut kotona jo lapsuudessa. Konfliktitilanteet on suhteellisen harvinaisia mutta samat asiat kytee ja terapia vois oikeasti edes vähän avata hänelle että minä oikeasti yritän kommunikoida enkä manipuloida.
No, itse en pysty tuollaisessa elämään. Jokainen tavallaan.
Miksi et mene itse terapiaan?
Ai jos toinen on 95%:sesti kultainen, niin et edes sitä pientä 5% siedä epätäydellisyyttä? Upeaa että olet löytänyt 100% täydellisen miehen, ainoan maailmassa! Oletko itse varmasti samanlainen, ei edes sitä 5% epätäydellisyyttä ja inhimillisyyttä sinussa?
Ei ollut kyse tuosta, mutta toisaalta joo. Joa joku on 95 % kultainen ja 5 % tekee jotain kestämätöntä niin kyllä se 5 % silloin määrittää. Jos se taas on vain epätäydellisyyttä niin mitäpä siitä, sitä voi olla enemmänkin kuin 5 %.
Mutta jos on jatkuvasti tunne, että kumppani tarvitsee tetapiaa, voisi olla ihan hyvä käydä siellä kääntymässä itse ja tsekkaamassa tilanteensa.
Eksä olisi ihan satavarmasti tarvinnut terapiaa, muttei itse nähnyt asiaa niin. Siksi hän on eksä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me käytiin pariterapiassa tämän vuoksi. Ei se asia siellä kovin paljon korjaantunut, mutta minä sain synninpäästön sen suhteen, että mun kommunikaatiossa ei ole liikaa vaativuutta tai painostavuutta. Mies sai siellä oivalluksen, että kun minä haluan puhua hänelle, se tarkoittaa kunnioitusta häntä kohtaan. Miestä kotona vain puhuteltiin, silloin häntä haluttiin sättiä, loukata ja häpäistä. Mutta ilmeisesti sille ei ihan helposti saa mitään, että jokainen keskustelun aloitukseni tuntuu miehestä uhalta ja kritiikiltä ja häpeä nousee ihan vaan tyhjästä. Mies kuitenkin päätti mennä yksilöterapiaan pariterapian jatkeeksi. Onhan nuo samat asiat muutenkin elämää haittaavia ja varmasti liittyvät siihen masennukseen, ahdistukseen ja huonoon itseluottamukseen, mistä mies on elämässään kärsinyt. Miehen mykkäkoulut loppui kyllä jo pariterapiassa, vain se toisenlainen puhumattomuus jäi. Toivottavasti yksilöterapia tepsii siihen. Terapeutti löytyi jo kuntoutusterapiahakemus on parhaillaan Kelan käsiteltävänä.
Wau. Voi kun mun mies suostuisi terapiaan, uskon että hän saattaisi kokea samanlaisen oivalluksen. Yritän sanoa kaikki asiat mahdollisimman pehmeästi ja rakastavasti mutta hän kokee kaiken erimielisyyden riitelynä ja kritiikkinä ja hyökkäyksenä häntä kohtaan joka vain yrittää tehdä minut onnelliseksi ja saa vastaan tällaista kohtelua. Kun oikeasti pyydän aika pieniä asioita jotka olisi todella helposti korjattavissa, esim. jätä mikron ovi auki ettei se homehdu. Ihan oikeasti noin pieniä asioita ja sanon niistä mahdollisimman nätisti. Eikä hän sano mulle että "tuo ei tule onnistumaan, tehdäänkö toisella lailla" vaan myöntelee kunnes sitten jossain vaiheessa huutaa mulle jostain koska "sä aina päätät kaikki ja jyräät mun mielipiteet". Niin mitkä mielipiteet kun et ole mulle mitään ehdottanut vaikka kysyn ja kysyn et mitä itse haluat? Kuulemma en kysy oikeasti. Siis tulkitsee mun kysymykset jonkinlaiseksi teatteriksi jossa haluan vaan että toinen myötäilee kaikkea vaikka oon aivan poikki siihen että joudun itse päättämään kaikesta kun toinen ei vaan kerro mielipiteitään. Tuloksena olen alkanut joskus välttelemään puhumista miehelle kun en koskaan tiedä mistä räjähtää. Ei myöskään osaa pyytää anteeksi eikä usko kun itse pyydän jotain anteeksi. " Et sä oikeesti ole pahoillasi". Nyt tulee joku sanomaan että jätä se sika. Mies on aivan älyttömän kultainen sen loput 95% ajasta, hänellä on vaan jotain tunnelukkoja todennäköisesti vanhemmiltaan jotka erosivat riitaisasti vasta miehen aikuisiällä mutta todennäköisesti kylmä ilmapiiri ollut kotona jo lapsuudessa. Konfliktitilanteet on suhteellisen harvinaisia mutta samat asiat kytee ja terapia vois oikeasti edes vähän avata hänelle että minä oikeasti yritän kommunikoida enkä manipuloida.
No, itse en pysty tuollaisessa elämään. Jokainen tavallaan.
Miksi et mene itse terapiaan?
Ai jos toinen on 95%:sesti kultainen, niin et edes sitä pientä 5% siedä epätäydellisyyttä? Upeaa että olet löytänyt 100% täydellisen miehen, ainoan maailmassa! Oletko itse varmasti samanlainen, ei edes sitä 5% epätäydellisyyttä ja inhimillisyyttä sinussa?
Onko nyt varma, että toinen on 5% ajasta hankala vai onko niitä tilanteita vain 5% ajasta, koska kumppani on tottunut kävelemään munankuorilla ja joustamaan niin, ettei niitä tilanteita tule useammin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen haluaa että mies avautuu että pääsee miehen päänsisään kaivelemaan aseita mitä myöhemmin köytetään miestä vastaan ja tämä naamioidaan keskusteluksi.
Miksi olisit suhteessa ihmisen kanssa, jonka oletusarvoisesti ajattelet haluavan sinulle pahaa? Joko sinulla on silloin ihan väärä kumppani tai sitten olit itse täysin kypsymätön parisuhteeseen.
En yhtään ihmettele naisten omituisia ja ahdistavia kokemuksia, jos edes osa miehistä ajattelee tuolla tavalla.
Tottahan se on, ainakin osittain. Eikä edes siinä määrin, että etsittäisiin miehestä oletusarvoisia heikkouksia, mutta tottakai naiset haluavat miehelle pahaa, jos mies esimerkiksi kritisoi asiallisestikin naista. Silloin saatetaan nostaa vanhoja mörköjä, "kun sinä teit sitä ja tätä" jne jne. Naiset eivät siedä sitä, että hekin ovat vastuullisia parisuhteessa. He ovat vastuullisia miehen hyvinvoinnista ja onnellisuudesta parisuhteessa yhtä paljon kuin mies itse. He eivät vain halua ottaa sitä roolia ja vastuuta. Hyvin harva nainen todellisuudessa ajattelee miehen parasta
Tarvitsevuus miehessä on yhtä turn off kuin naisissa.
Miehet eivät tarvitse mitään. Se on miesten tehtävä tehdä nainen onnelliseksi
Olen onnellinen ihan ilman miestäkin, varsinkin jos mies etsisi minusta hoivaajaa.
Ei ollutkaan kyse mistään ressukan hoivaamisesta, vaan aivan tavallisista asioista. Synttäreiden järkkääminen, lahjat, läheisyys, hellyys, empatiakyky, miehen auttaminen vaikeana hetkenä. Me miehet ei sellaista tarvita, se on meidän tehtävä
Jos parisuhde olisi huono mieluummin tekisin nuo itse. Tottakai hyvässä parisuhteessa on se hyväpuoli että vastuuta voi jakaa. On hienoa kun puoliso on tehnyt ruuan kun tulen kotiin tai järkännyt ne lasten synntärit. Silti en kokisi olevani onnettomampi ilman parisuhdetta, vaikka tekemistä ja vastuita olisikin varmasti kotona enemmän.
Puhut siis varmaan, että mies on tehnyt? Koska niim se vähintään täytyy olla. En kiistä, etteikö yksin voisi olla hyvä. Mutta kaikista pahin on se, kun nainen sanoo, että hänelle saa puhua mistä vain. Ja kun puhut, että minulla on huono mieli kun teit minulle näin, niin edellä mainittu sääntö ei pädekään. Eli ei voi puhua... toki jokaisessa on puutteemme, mutta noin kriittinen asia, jossa on kaksinaismoralisti, niin sitten en anna minun puolelta enää mitään henkilökohtaista hänelle. Pidän omat asiat omina
Eli sinustako yksin ei olisi parempi kuin naisesi kanssa jonka sanaan et selvästikään voi luottaa. Varsinaisesti en näe sitä olennaisena asiana onko puoliso mies vai nainen joten jäin sen tarkoituksella viestistä pois, koska itse ajattelen että mieluummin yksin kuin huonossa suhteessa oli se kumppani kumpaa sukupuolta tahansa.
Ei kaksinaismoralismi ole mielestäni mikään luottamuksen puutteeseen viittaava asia. Se pistää vaan aika äkkiä muuttamaan omaa käytöstäni: hänen ei tarvitse kuunnella, jos minulla on ollut huono päivä tai läheiseni on kuollut. En ota vastaan häneltä mitään fyysistä tai henkistä rakkauden- tai kiitollisuudenosoitusta, mikä ei kuulu normaaliin elämiseen. Vastapainonahan minullakin jää enemmän aikaa olla hänelle läsnä ja tukea sekä auttaa, mikäli hänellä on jotain sydämellään.
Siedät suhteessa kaksinaismoralismia koska saat kuitenkin suhteesta sen mitä itse tarvitset Eli puolison joka on laittanut ruuan, järjestänyt lasten synttärit ja siivonnut kodin? Minusta tyytyminen huonoon suhteeseen taas ei ole sen arvoista että sitä kannattaisi sietää.
Jos saan palata vielä, niin en ajattele parisuhdetta minkäänlaisena saamiskysymyksenä, koska se ei kohdallani pidä paikkaansa. Toki teemme asioita kukin tahollamme, mutta en minä hänen loisenaan elä. Voisin kyllä ihan hyvin yksinkin hoitaa meille kaikki em. asiat..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En puhu koska siitä ei ole mitään hyötyä. Toinen ei kuuntele ja hänen mielessään on vain yksi totuus ja tapa olla. Näin on todettu monet kerrat niin päätin antaa olla. Kun ei kuuntele niin miksi puhua.
Oletko tyytyväinen tilanteeseen? Tällä menet, kunnes kuolema erottaa?
No tällä mun puolisoni haluaa mennä. On mullakin oikeus tulla kuulluksi ja ymmärretyksi mutta puolisoni ei sitä kunnioita.
Pelkkä puhe ei riitä. Yleensä puhumisen tarve johtuu siitä, että halutaan konkreettisia muutoksia myös ja sehän on työtä. Muuttaa vakiintuneita tapoja, tehdä asioita toisin, huomioida kumppanin tarpeet. Siksi se on vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhde pelastuu puhumala? Voi olla, mutta voi myös olla, että tavallisen sutki nainen yrittää loputtomalla paskanjauhannalla oikeuttaa liskoaivoisuutensa ja pyhittää oman raadollisuutensa- kuten useimmiten onkin.
En ikinä pysty tajuamaan, kuinka kusipää pitää olla ajatellakseen näin ja vielä lukitsemaan sutkin naisen siihen suhteeseen vihattavaksi.
Olen todella myötäilevä ja ymmärtävä ja avopuoliso osoittautui tuollaiseksi. Alkoi vihata minua ihan tyhjästä, mutta silti haluta kanssani naimisiin. Onneksi pääsin pakoon.
Erittäin hyvä ketju ja silmiä avaava. En ole ehkä ennen tajunnut kuinka monet miehet vihaavat naisia näin syvästi. Enkä ole mikään nuori nainen.
En ole terapeutti, joten en pysty tietämään, enkä ala miettimäänkään mikä trauma tai luonnevika heillä on näiden ko. mielipiteidensä takana.
Myöskään kenenkään naisen ei tarvitse sietää tai terapoida miehiä, jotka tuntevat noin syvää inhoa ja joilla on noin vääristyneitä ajatuksia naisia kohtaan.
On kyllä olemassa myös ilkeitä ja luonnevikaisia naisia ja miehiä. Mutta ei voi yleistää niin, että ne koskevat kaikkia.
Kun kommentoija antoi kuvan että tämä hänen ajatusmaailmansa kattaa kaikki naiset ja parisuhteet.
Vierailija kirjoitti:
Pelkkä puhe ei riitä. Yleensä puhumisen tarve johtuu siitä, että halutaan konkreettisia muutoksia myös ja sehän on työtä. Muuttaa vakiintuneita tapoja, tehdä asioita toisin, huomioida kumppanin tarpeet. Siksi se on vaikeaa.
Näillä puhumattomilla on ehkä juuri tuo takana. He tietävät, että pelkkä puhe ei riitä vaan tarvitaan myös tekoja ja muuttumista tms.
Siksi valitsevat vaikenemisen kun tietävät tai pelkäävät etteivät kykene siihen.
Kun on hiljaa ja vaikenee toisenkin hiljaiseksi niin ei tarvitse muuttua tai korjata mitään.
Ollaan kuin seisova vesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En puhu koska siitä ei ole mitään hyötyä. Toinen ei kuuntele ja hänen mielessään on vain yksi totuus ja tapa olla. Näin on todettu monet kerrat niin päätin antaa olla. Kun ei kuuntele niin miksi puhua.
Oletko tyytyväinen tilanteeseen? Tällä menet, kunnes kuolema erottaa?
No tällä mun puolisoni haluaa mennä. On mullakin oikeus tulla kuulluksi ja ymmärretyksi mutta puolisoni ei sitä kunnioita.
Olet niin kynnysmatto, ettet edes hahmota kysymystä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En puhu koska siitä ei ole mitään hyötyä. Toinen ei kuuntele ja hänen mielessään on vain yksi totuus ja tapa olla. Näin on todettu monet kerrat niin päätin antaa olla. Kun ei kuuntele niin miksi puhua.
Oletko tyytyväinen tilanteeseen? Tällä menet, kunnes kuolema erottaa?
No tällä mun puolisoni haluaa mennä. On mullakin oikeus tulla kuulluksi ja ymmärretyksi mutta puolisoni ei sitä kunnioita.
Ethän sinä itsekään ymmärrä sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelkkä puhe ei riitä. Yleensä puhumisen tarve johtuu siitä, että halutaan konkreettisia muutoksia myös ja sehän on työtä. Muuttaa vakiintuneita tapoja, tehdä asioita toisin, huomioida kumppanin tarpeet. Siksi se on vaikeaa.
Näillä puhumattomilla on ehkä juuri tuo takana. He tietävät, että pelkkä puhe ei riitä vaan tarvitaan myös tekoja ja muuttumista tms.
Siksi valitsevat vaikenemisen kun tietävät tai pelkäävät etteivät kykene siihen.
Kun on hiljaa ja vaikenee toisenkin hiljaiseksi niin ei tarvitse muuttua tai korjata mitään.
Ollaan kuin seisova vesi.
Tuo seisova vesi on kuvaava. Toinen ahdistuu siitä, että se vesi lilluu siinä eikä sitä saa käännettyä mihinkään uomaan ja toinen on iskenyt kantapäänsä tiukasti maahan, että saisi ihan takuuvarmasti sen veden seisomaan paikoillaan ja ärtyy toisen turhautuneisuuteen.
Tiedän, ettei puhumattomuus ole hyvästä, mutta on tietyt asiat, joista tulee _AINA_ riita kun niitä kumppanin kanssa puhutaan. Jotenkin tuntuu, että meidän subjektiiviset todellisuudet eroaa toisistaan näissä asioissa tai vaan ollaan eri mieltä jollain perustavalla tavalla :D. Siksi niitä ei tee mieli ottaa puheeksi, paitsi jos on jo joku muu riita käynnissä ja kiukun sokaisemana ei taju olla kaivelematta pandoran lipasta. Useimmiten ei auta vaikka puhutaan, mutta joissain asioissa hankalat keskustelut, vaikka johtaisikin riitaan, on saaneet muutosta aikaan. Itsellä siis konfliktin pelko on syy siihen, miksi joskus pidän suuni kiinni. Tai en nyt sanoisi pelko, mutta muutenkin kuormittavass arjessa sitä haluaisi välttää riidan siipan kanss jos vaan voi.
Alue: Aihe vapaa
Kun nyt ensin korjaisi likaiset sukkansa pyykkikoriin.