Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Puhumattomuus parisuhteessa. Miten koette sen? Varsinkin haluaisin tähän sen puhumattoman kommentteja, miksi et puhu vaikka moni parisuhteen solmu avautuisi sillä?
25.09.2023 |
Mulla kotona puhumaton mies. Muutama parisuhteeseen liittyvä asia painaa omaa mieltä ja niistä olisi hyvä keskustella. Mutta kun yritän, toinen vaikenee tai sitten suuttuu ja tyyliin menee jo eropapereita tulostelemaan kun "hän ei kerran kelpaa mulle". Ja kun mies ei puhu, niin minä pidän sitten oikeana sitä miten asian päässäni oletan. Ja minä en mielellään saa ottaa kipeitä asioita esille koska häntä ahdistaa ja ilmeisesti kokee ne jollain tapaa arvosteluna itseään kohtaan, en tiedä. Eli tästä seurauksena vetäytyvä puhumaton ja hyökkäävä minä, silloin kun kehtaan nostaa jonkin asian esille. Toisaalta kun tietää että puhumatonta ahdistaa, on hirveän vaikea aloittaa mistään parisuhteeseen liittyvästä aiheesta keskustelua kun toinen kokee sen painostamisena ja vetäytyy entistä enemmän.
Millaisia kokemuksia teillä? Puhumaton, miksi et puhu?
Kommentit (1170)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isona haittapuolena tulee tietenkin se, että et voi ikinä tulla hyväksytyksi omana itsenäsi ja joudut patoamaan paljon vaikeitakin asioita sisälle.
No, kunhan seksiä riittää.
Seksiä ei ole jos ei ole syvällisiä keskusteluita
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toinen joko pystyy ja haluaa tarjoamaan minulle sen, mitä pyydän, tai ei pysty. Hän joko kunnioittaa asettamiani rajoja, tai ei kunnioita.
Näin on!
Toista ei pysty muuttamaan, vaikka kuinka diskuteeraisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isona haittapuolena tulee tietenkin se, että et voi ikinä tulla hyväksytyksi omana itsenäsi ja joudut patoamaan paljon vaikeitakin asioita sisälle.
No, kunhan seksiä riittää.
Seksiä ei ole jos ei ole syvällisiä keskusteluita
Minulla asia on toisin päin. Harvasta ihmisestä jaksaa kiinnostua kovinkaan paljon, jos hänen kanssaan ei ole ensin hyvää seksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juttelu ja juoruilu parisuhteessa vaatimus tarkoittaa sitä että haluaa oksentaa omat ongelmansa toisen hoidettavaksi ja vaivaksi kun itse ei halua asiaa korjata
Miten talo rakennetaan yhdessä, ilman että siitä keskustellaan? Käydään palaveri piirustuksista, materiaaleista, tontin asettelusta jne? Sitten katsotaan, että homma etenee suunnitelman mukaan.
Sinun mallissasi molemmat rakentavat omat talonsa ja lopulta huomaavatkin asuvansa eri taloissa, vaikka tarkoitus oli yhteinen asumus.
Onko kaikista asioista pakko päättää yhdessä? Entä jos toinen päättää vaikka materiaalit keittiöön ja toinen kylppäriin?
Miten se päätetään kuka sisustaa mitäkin kun keskustelu turhaa, jopa vahingollista? Toki täällä osa tuntuu olevan aidosti sitä mieltä, että hyvässä parisuhteessa sen vain tietää. Ei tosiaan tiedä ja kompromisessajakin on valitettavasti joskus tehtävä hyvässäkin suhteessa tai muuten kumpikin asuu omassa talossaan.
Miksi ryhtyä rakentamaan taloa jos et ole tyytyväinen parisuhteeseen? Miksi jatkaa parisuhdetta jossa toinen ei puhumattomasta puhuvaksi muutu?
Se talo on metafora parisuhteesta eli aletaan rakentaa yhdessä sitä parisuhdetta. Moni vain asettuu parisuhteeseen.
Mun kokemuksen mukaan sitä parisuhdetta ei pysty rakentamaan. Se elää ihan omaa elämäänsä niin kuin ne parisuhteeseen kuuluvat ihmisetkin. Jotkut asiat muuttuu ajan myötä mutta väkisin niitä ei muuteta eikä rakenneta johonkin suutaan. Taloja voi korjata parisuhdetta useinkaan ei jos siihen puolisoon ei edes lähtökohtaisesti olla tyytyväisiä.
Minä taas en ymmärrä, että miten se voisi rakentua miksikään itsestään ihan kuin joku kasvava home.
Miksi sen pitäisi rakentua? Jos et ole siihen tyytyväinen sen kuin eroat.
Alkuun yritin puhua, luin parisuhdeoppaita ja opettelin ottamaan asioita puheeksi mahdollisimman neutraalisti. Mutta kun vastaus oli aina haukkumista, pilkkaa ja huutoa, joka sai mut lukkoon, en enää viitsinyt yrittää. Lopulta paras tekoni ikinä oli avioero
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juttelu ja juoruilu parisuhteessa vaatimus tarkoittaa sitä että haluaa oksentaa omat ongelmansa toisen hoidettavaksi ja vaivaksi kun itse ei halua asiaa korjata
Miten talo rakennetaan yhdessä, ilman että siitä keskustellaan? Käydään palaveri piirustuksista, materiaaleista, tontin asettelusta jne? Sitten katsotaan, että homma etenee suunnitelman mukaan.
Sinun mallissasi molemmat rakentavat omat talonsa ja lopulta huomaavatkin asuvansa eri taloissa, vaikka tarkoitus oli yhteinen asumus.
Onko kaikista asioista pakko päättää yhdessä? Entä jos toinen päättää vaikka materiaalit keittiöön ja toinen kylppäriin?
Miten se päätetään kuka sisustaa mitäkin kun keskustelu turhaa, jopa vahingollista? Toki täällä osa tuntuu olevan aidosti sitä mieltä, että hyvässä parisuhteessa sen vain tietää. Ei tosiaan tiedä ja kompromisessajakin on valitettavasti joskus tehtävä hyvässäkin suhteessa tai muuten kumpikin asuu omassa talossaan.
Miksi ryhtyä rakentamaan taloa jos et ole tyytyväinen parisuhteeseen? Miksi jatkaa parisuhdetta jossa toinen ei puhumattomasta puhuvaksi muutu?
Se talo on metafora parisuhteesta eli aletaan rakentaa yhdessä sitä parisuhdetta. Moni vain asettuu parisuhteeseen.
Mun kokemuksen mukaan sitä parisuhdetta ei pysty rakentamaan. Se elää ihan omaa elämäänsä niin kuin ne parisuhteeseen kuuluvat ihmisetkin. Jotkut asiat muuttuu ajan myötä mutta väkisin niitä ei muuteta eikä rakenneta johonkin suutaan. Taloja voi korjata parisuhdetta useinkaan ei jos siihen puolisoon ei edes lähtökohtaisesti olla tyytyväisiä.
Minä taas en ymmärrä, että miten se voisi rakentua miksikään itsestään ihan kuin joku kasvava home.
Ei kai sitä tarvitse sen kummemmin ymmärtää? Riittää, kun hyväksyy, että monen kohdalla asia on juuri näin, ja mitkään talonrakennus- tai projektimetaforat eivät meihin näin ollen vetoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen puhumaton, mutta en ole parisuhteessa. Koen, että suurin osa puhumisesta on täysin turhaa hölpöttämistä, jolla asiat eivät ratkea suuntaan eivätkä toiseen. Ja suurimmaksi osaksi puhe on jatkuvaa saman asian toistoa, eikä sekään vie asioita eteenpäin. Ja yleensä se, joka jatkuvasti haluaa puhua, pääsääntöisesti haluaa vain jyrätä oman tahtonsa mukaisesti. Joku yhteisen sävelen etsintä onnistuu vain, jos mennään sen pälpättäjän mielihalujen mukaan.
Kiitos tästä. Auttoi tajuamaan jotakin puhumattoman mielenlaadusta.
Vaikkein ole ap luen mielenkiinnolla koska puhumaton henkilö on parisuhteessa jotain niin hirveätä että ei koskaan enää minulle. Puhumaton henkilö ei edes yritä ymmärtää kuinka tuhoisaa hänen käyttäytymisensä on. Se on erittäin itsekäs tapa olla. Henkistä yhteyttä toiseen ihmiseen ei edes haluta, vaan 2 ihmistä jakaa elämää konkreettisten tekojen, toimien, puuhastelun, arjen asioiden hoitamisen kautta, kuin työtoverit tai yhteistyökumppanit. Halutaan mekaanisesti toinen ihminen rinnalle mutta ei haluta yhteyttä siihen ihmiseen. Se ei ole parisuhde kuin nimellisesti. Yhtä hyvin voi olla yksin.
Etkö oikeasti kokene tuntemaan yhteyttä toiseen ihmiseen, ellet ääntele koko ajan?
Minusta parisuhteessa ihaninta on istua yhdessä saunassa tai vaikka metsässä, ihan hiljaa kumpikin. Silloin jos koska tuntee todellista yhteenkuuluvuutta!
Samoin jos menet joskus johonkin meditaatioretriittiin, huomaat että vaikka vaan 8 h täydessä hiljaisuudessa ventovieraiden kanssa saa sinut tuntemaan syvempää yhteyttä kuin 20 vuotta yhteistä puhumishistoriaa parhaan ystäväsi kanssa.
Nimenomaan hiljaisuudessa me pystymme kohtaamaan toisen ihmisen todellisen itsen, sielun, miksi sitä tahtookaan sanoa. Puhe on pelkkää egon luomaa häirintää ja savuverhoa, ainakin useimmilla ihmisillä. Sitäkin tietysti tarvitaan, mutta ei sillä todellista yhteyttä luoda.
Seuraavaksi varmaan väität, että hyvää seksiä ei vaan voi olla, ellei sängyssä puhuta. Koska eihän sitä muka muuten tiedä, mitä toinen haluaa..... No eipä tiedä ei, ellei ole koskaan edes yrittänyt koskea sen toisen sielua.
Minä ihmettelen näitä ihmisiä, jotka pelkäävät hiljaisuutta. Siis sitä todellista yhteyttä. Miten yksinäistä kaltaistenne ihmisten kanssa täytyykään olla.
Olen ihan uskomattoman kiitollinen miehestäni, joka antaa minun olla hiljaa niin paljon kuin haluan.
Tuo yhteenkuuluvuus on ensin syntynyt jostain. Toisen ihmisen tuntemisesta. Mikäli toinen ei ajatuksistaan koskaan puhu, ei sitä tuntemista synny, eikä myöskään noita ihania hiljaisia yhteisymmärryksen hetkiä.
Mitä kohtaa ilmaisussa "ventovieraat meditaatioretriitissä" et ymmärtänyt?
Minä nimenomaan olen tuntenut syvää yhteyttä ventovieraita kohtaan, joiden kanssa en ollut vaihtanut yhden yhtä sanaa enkä edes katsonut silmiin. Istuimme vaan 8 h yhdessä ja hengitimme, vieläpä eri tahtiin.
Mitään yhteyttä sen sijaan en tunne kaakattaviin sukulaisiini, jotka olen tuntenut koko elämäni.
On hyvin erikoista, että tuolla tavalla väität, että en ole kokenut sitä, minkä olen kokenut. Minä, ja miljoonat muut. Jokainen retriittin menijä nimittäin kokee tuon saman. Ennemmin tai myöhemmin, osa tietysti pelkää hiljaa olemista niin, että ensimmäiset retriitit ovat pelkkää tuskaa ja ahdistusta.
Kirkossa muuten tulee tuo sama yhteyden kokemus. Siellä ei tietenkään olla hiljaa, vaan lauletaan yhdessä, mikä vaikuttaa asiaan tutkitusti. Mutta syvä yhteys ventovieraiden kesken, joiden kanssa sitä tuskin löytyisi edes vuosien puhumisella. Hiljaisuudessa on mahdollista löytää yhteys sellaiseenkin ihmiseen, jota inhoaa heti kun se suunsa avaa. Tämänkin olen kokenut.
Suomalainen kulttuuri muuten arvosti hiljaisuutta ennen suuresti. Saunassa ei sopinut puhua, ruokapöydässä ei sopinut puhua. Se on minusta ollut hyvin kaunista, paljon parempi kuin tämä nykyinen jatkuva turhanmölinä.
Johon toki itsekin syyllistyn, tuotanhan nytkin parhaillaan "melusaastetta" tällä palstalla. Jonain päivänä olen ehkä kyllin viisas luopuakseni tästäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhdepuheen voi jakaa muutamaan kategoriaan:
- välttämätön: toden puhuminen, parisuhteen solminen ja lopettaminen, yhteyden luominen...
- hyödyllinen: arvojen ja tavoitteiden selventäminen, rakkaudentunnustukset, kiitokset, huomionosoitukset...
- neutraali: kuulumiset, keskustelut...
- haitallinen: vatvominen, riitely, haukkuminen, pilkkaaminen, pikaistuksissa sanotut asiat...
Suurin osa puhumattomuudesta koskee haitallista tai (ärsyttäväksi koettua) neutraalia puhetta. Vain pieni osa puhumattomuudesta kattaa hyödyllisen tai välttämättömän kategorian asioita.
Itsellä se on koskenut välttämätöntä ja hyödyllistä. Haitallisen puute ei ole puute vaan taito.
Olen saanut kuvan, että kun ap yrittää puhua hyödyllisestä tai välttämättömästä, mies kokee sen haitallisena tai kääntää haitalliseksi ja vaikenee.
Vatvominen asioista, joita ei voi ratkaista, on nähdäkseni kokonaisuutena haitallista. Jos sellaista ei osaa tunnistaa haitalliseksi puheeksi, vaan uskoo sillä parantavansa parisuhdetta jollakin tavalla, on aika vaikea onnistua.
Samoin jos toinen tarvitsee aikaa asioiden sulattelemiseksi sen sijaan, että jakaisi ajatuksensa heti, tätä on syytä kunnioittaa. Monta kriisiä vältettäisiin sillä, ettei puhuta asioita saman tien läpi, vaan tosiaan käydään lenkillä, syödään ja annetaan asian hautua. Monesti huomaa, ettei mitään valitettavaa olekaan.
En harrasta mitään vatvomista. Joskus vaan on hetkiä, että joku asia on välttämätöntä nostaa pöydälle. Vatvontaa tai nalkutusta siitä tulee silloin, jos toinen ei lähde keskusteluun mukaan.
Annapa esimerkki näistä asioista, jotka juuri sinun on pakko nostaa pöydälle.
Tässä keskustelussa on monta kertaa pyydetty esimerkkiä, mistä pitäisi puhua. Toistaiseksi ap on kertonut, että haluaa tietää, miksi mies mököttää, tai mikä sitä vaivaa.
Toisin sanoen, kuvittelee toiselle tunnetilan ja sitten menee kyselemään, mistä tämä kuvitteellinen tunnetila johtuu. Ja sitten loukkaannutaan kun toinen ei tahdo keskustella toisen olettamista tunteista.
Minä koin eksän alkoholinkäytön sellaiseksi, ettei se enää vastannut omia arvojani.
Koin, etten tunne itseäni rakastetuksi ja halusin tietää, onko se turha kokemus vai aito ja jos kuviteltu, mitä sille voisi tehdä.
Olen halunnut tuoda esille, mikä miehen toiminnassa satuttaa minua ihan erityisesti, vaikka hän ei tarkoita sitä niin.
Nämä nyt on ihan välttämättömiä selvittää, jos haluaa, että suhde jatkuu.
Minusta taas tämän tyyppiset asiat eivät ole ollenkaan välttämättömiä selvittää. Jos toisen elämäntavat eivät sovi yhtään omieni kanssa, ja hän ei ole niitä kiinnostunut muuttamaan, yksinkertaisesti lopetan suhteen. En ala penätä mitään vakuutteluja siitä, että toinen kyllä rakastaa minua, koska tällaisilla puheilla ei ole minulle mitään merkitystä.
Toinen joko pystyy ja haluaa tarjoamaan minulle sen, mitä pyydän, tai ei pysty. Hän joko kunnioittaa asettamiani rajoja, tai ei kunnioita.
No, itselläni se on auttanut.
1. Alkoholi oli tärkeämpi -> tajusin lähteä
2. Keskusteltiin siitä, miten mies tuntee ja ilmaisee asioita ja opin ymmärtämään hänen sisäistä maailmaansa ja tulkitsemaan sitä oikein ilman, että kärsin itse
3. Olen tehnyt tiettäväksi omasta itsestäni jotain erityisen kipeää ja toinen sitten ottaa sen huomioon tai ei.
Kyllä näistä asioista keskusteleminen voi hyvin hyödyllistä olla, en sitä kiistä ollenkaan. Mutta tuosta on vielä pitkä hyppy siihen, että näistä asioista olisi jotenkin välttämätöntä keskustella. Kyse on lopulta henkilökohtaisista mieltymyksistä, niin kuin monen muunkin asian kohdalla.
Isäsi oli siis vallankäyttäjä ja hallitseva siis. Piruahan tuollainen käytös aikuiselta olisi.
Mitä ihailtavaa ...
mallia tässä on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, täällä yksi puhumaton/vähäpuheinen. Olen muuten nainen, ja mieheni on keskustelija, eli näinkin päin se voi olla.
Ihmisillä on uskomattoman erilaisia tapoja ajatella ja puhua. Joskus on vaikea ymmärtää, että toisen aivot toimivat ihan eri tavalla. On ihmisiä, jotka puhuvat samaan tahtiin kun ajattelevat. Heille puhuminen on ajattelua ja ajattelu puhetta. Heille keskustelussa on kyse lähinnä siitä, mitä valitsee sanoa. Mieheni on tällainen.
Sitten on tällaisia kuin minä. Ajatukseni ja tunteeni eivät muodostu sanoista. Kun keskustelen, minun pitää "kääntää" ajatukseni ensin puheeksi. Pitää ihan miettiä ja sommitella, miten tämän nyt ilmaisisi. Varsinkin kun on tunneasioista kyse. Siinä voi kestää hiukan. Puheliaampi keskustelukumppani ei aina jaksa odottaa, ja alkaakin itse taas puhua. Epäluuloinen keskustelukumppani taas on tässä kohtaa varma, että koetan keksiä selittelyjä ja valeita! Jos puhuisin totta, sanoisin kyllä suoraan heti! (Nyt en sitten tarkoita miestäni :) Mutta koettakaa nopeammat ymmärtää meitä hitaampia. Emme mahda sille mitään.
Meidän tuppisuiden taas pitäisi opetella ilmaisemaan, että haluamme kyllä olla mukana keskustelussa ja vastata, kunhan osaamme. Joskus vain jökötämme hiljaa, kun mietimme kyllä kovasti, mutta eihän se ulospäin näy. Toinen voi luulla, ettemme aio vastata ollenkaan ja tuskin edes kuuntelimme. Olisi hyvä opetella sanomaan "Ootas hetki, mietin".
Tämän viestin kirjoitukseen meni kauan, kun minun piti hakea sanoja ja ilmaisuja, että saan tekstin näyttämään siltä, mikä ajatukseni oli.
Tämä oli todella hyvä kirjoitus. Minun mieheni on myös visuaalinen ajattelija, ja visuaalisia ajattelijoita on yllättävän suuri osa väestöstä.
Silloin joutuu kaiken sanomansa ikään kuin kääntämään vieraalle kielelle, missä saattaa mennä vähän aikaa.
Meillä tämä ei ole ongelma, koska pidän hiljaisista miehistä, ja mieheni sanoo kyllä kaiken mitä tarpeelliseksi näkee. Ja on lisäksi hyväntuulinen luonteeltaan. Mikään maailmassa ei ole parempaa kuin sellaiset hiljaiset miehet, jotka hymyilee silmillään. Suomessa on onneksi sellaisia paljon.
Menkääs kaikki antamaan miehellenne suukko. Hopihopi.
Hei toi on niin tuskastuttavaa kun toinen ei puhu. 😩 Meillä puheenaiheena seksi! Joo, ikäeroa on ja minä se nuorempi ja halukkaampi. Mies lähentelee kuuttakymppiä. Seksin määrä väheni vuosi vuodelta, nyt ei ole ollut ollenkaan yli vuoteen. Rakastan miestä, pidän huolen että koskettelu ja suukottelu jatkuvat, mutta tuo seksi. Mä olen yrittänyt kysyä että mikä on?! Ainoa vastaus on että se ei johdu susta. Mutta kun musta tuntuu että se johtuu musta, eikös haluton mies ole kutakuinkin urbaanilegenda? Enempää en ole hänestä saanut irti ja tiedän hyvin että hän toimii äärimmäisen itsekkäästi. Meillä yhteisiä vuosia myös liki 30 enkä seksin vuoksi tahdo erota, mutta harmittaa yli kaiken että aihe on hänelle niin arka että siitä ei voida puhua tuon enempää. Testoja veikkaan, mutta jos saan hänet kokeisiin, niin määrätäänkö tuon ikäiselle enää edes mitään korvaushoitoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni täällä sanoo, ettei puhuminen auta/ratkaise mitään- mutta kertokaapa sitten, MIKÄ ratkaisee?
Väkivalta?
Pettäminen?
Suhteen lopettaminen?Minä kasvoin rikkinäisessä perheessä mykkään kulttuuriin, ja silti haluan puhua asioista. Muutakaan keinoa selvittää asioita ei oikein ole, en halua alkaa tappelemaan fyysisesti tai huutoraivoamaan.
Minusta puhumattomuus on itsekkään ja kehittymättömän mielen defenssi.
Niin juuri, mikä sitten ratkaisee? Sepä se. Pitäisikö sen puhumattoman vaan antaa lillua omissa myrkyissään ilman että yrittääkään ottaa mitään puheeksi? Haluaako puhumaton sitä ihan oikeasti?
Ap
Puhumista tärkeämpänä pidän sitä että parisuhteessa tulee hyväksytyksi. Hyväksytään se että ei se puoliso aina halua puhua samoista asioista kuin minä. Tai vaikka minä näen parisuhteessa ongelmia ei ne toisen mielestä ole mitään ongelmia jotka pitäisi käsitellä.
Ei naiset kykene ajattelemaan mitään muuta kuin omia vaatimuksia ja haluja. Miehen kuuntelu on ihan sivuseikka kun todellisuudessa puhumisvaatimukset koskee ainiastaan sitä että nainen saa puhua ilman keskeytyksiä ja mies vain myötäilee ja kuuntelee kaiken jonka jälkeen miehen on toteutettava täsmällisesti se mitä nainen haluaa. Naisten pitäisi opetella myös kuuntelemaan miehiä niin teidän kanssa olisi edes mahdollista keskustella. Joka nainen osaa puhua ja vaatia mieheltä mutta hyvin harva nainen suostuu kuuntelemaan niin se yksipuoleinen puhuminen on täysin turhaa
Mitenkäs ne omat keskustelutaidot? Ei välity viestistä kovin hyvää kuvaa. Hyvässä keskustelussa molempien pitää osata keskustella.
Miehet joskus pitävät naisen keskustelualoitetta ikään kuin äidin ripiyksenä jo oletusarvoisesti ja lähtökohtaisesti eivätkä lähde keskustelemaan samalla tavalla kuin vaikka liikeneuvottelussa.
Kun valittaa, nalkuttaa, huutaa ja vaatii kuin äiti niin onko se mikään ihme että kohdellaan kuin äitiä. Kyllä teidän naistenkin pitää tietää se että oma käytös vaikuttaa siihen miten sinua kohdellaan
Voisitteko te miehet puolestanne edes joskus leikkiä olevanne turvallisia ja asia hallussa olevia perheenpäitä eikä kiukuttelevia pikkupoikia.
Pitäisikö naisten sitten lopettaa tasa-arvo vaatimukset kun selvästkkään sitä ette edes halua kun jatkuvasti tulee näitä että miehen pitää pysyä perinteisessä sukupuoliroolissa ilman mahdollisuutta muutokseen vaikka nainen itse periteisiä sukupuolirooleja ei suostu toteuttamaan. Aika jännä ongelma miderni nainen joka vihaa perinteisiä sukupuoliroolje (naiselle) ja samaan aikaan vaatii että mies on perinteinen mies eikä moderni mies
Näin miehenä antaisin sellaisen vinkin, että kiinnitä paljon vähemmän huomiota siihen, mitä naiset sinun mielestäsi ajattelevat, vaativat ja haluavat, ja paljon enemmän huomiota siihen, mitä itse haluat. Jätä tällaiset kotkotukset sikseen. Ystävällisellä, määrätietoisella ja assertiivisella toiminnalla ja käyttäytymisellä saat paljon todennäköisemmin haluamasi.
Tämä on hyvä neuvo ihan kaikille. Keskittyä siihen omaan tekemiseen ja pitää katse omassa pallossa.
Vierailija kirjoitti:
Hei toi on niin tuskastuttavaa kun toinen ei puhu. 😩 Meillä puheenaiheena seksi! Joo, ikäeroa on ja minä se nuorempi ja halukkaampi. Mies lähentelee kuuttakymppiä. Seksin määrä väheni vuosi vuodelta, nyt ei ole ollut ollenkaan yli vuoteen. Rakastan miestä, pidän huolen että koskettelu ja suukottelu jatkuvat, mutta tuo seksi. Mä olen yrittänyt kysyä että mikä on?! Ainoa vastaus on että se ei johdu susta. Mutta kun musta tuntuu että se johtuu musta, eikös haluton mies ole kutakuinkin urbaanilegenda? Enempää en ole hänestä saanut irti ja tiedän hyvin että hän toimii äärimmäisen itsekkäästi. Meillä yhteisiä vuosia myös liki 30 enkä seksin vuoksi tahdo erota, mutta harmittaa yli kaiken että aihe on hänelle niin arka että siitä ei voida puhua tuon enempää. Testoja veikkaan, mutta jos saan hänet kokeisiin, niin määrätäänkö tuon ikäiselle enää edes mitään korvaushoitoa?
Loistava esimerkki aiheesta, joka ei tule ratkemaan puhumalla ollenkaan.
Harmi, ettet halua erota seksin vuoksi. Mies nimittäin tietää tämän, ja siksi hän ei tee asialle mitään. Jos tämä olisi sinulle kynnyskysymys, mies olisi jo varannut lääkärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juttelu naisen kanssa on todella ärsyttävää, itseä rasittaa aivan julmetusti kun nainen alkaa selittämää juoruja mitkä ei itselle kuulu kun ne on ulkopuolisen ihmisen asioita mitkä ei minulle kuulu ja joka ei ole edes paikalla. Juoruilussa ei ole mitään hyvää ja sillä pystyy aiheuttamaan todellapaljon tuhoa eikä kukaan juoruilija koskaan suostu kantamaan vastuuta siittä juoruilusta
Jonkun random-naisen?
Me kumppanini kanssa "juoruillaan" toisillemme. Muiden kanssa emme juoruile.
Huomaan perspektiivin: "asetta-ma-ni rajat" ?
Mikäs osa, täytevirka sillä toisella onkaan? Sivuosa selvästi. Ei tasavertainen ainakaan.
Mietin, miten joku henkilö osaisi kaikessa käyttäytyä sattumalta vaistonvaraisesti, hyvällä onnella, kyselemättä, silti täydellisesti, kuin salaa arvaten, toisen puoliskon kertomatta niistä toiveista... koskien esim seksiä.
Hyväntahtoisesti se toinen voisi innokkaasti haluta tietää, kuunnella ja oppia ja yllättää positiivisesti.
Puhumisen ei tarvitse olla hymytöntä, totista ja tylsää!
Jos keskustelut jää, läheisyys katoaa.
Miten usein tuollainen jymypommi kävelee vastaan? Voiko löytää?
Vierailija kirjoitti:
Huomaan perspektiivin: "asetta-ma-ni rajat" ?
Mikäs osa, täytevirka sillä toisella onkaan? Sivuosa selvästi. Ei tasavertainen ainakaan.
Kumppaneillani ei tosiaan ole mitään osaa minun rajojeni asettamisessa, ei edes sivuosaa. Heiltä ei asiasta kysytä mitään. Päätän täysin itsenäisesti, minkälaisia asioita hyväksyn ja mitä en.
Ei kai kommentoijalla ole lapsia?
Teoria ei vain yksinkertaisesti toimi. Kirjoitat potaskaa. Sori.
Hirmuhallitsija saattaisit olla, mutta et vanhempi. Hallitsija ja määräilijä.
Piinallinen? Pinnallinen.
Lyhyitä vaihtuvia suhteita. Lennosta vaihto?
Vierailija kirjoitti:
Ei kai kommentoijalla ole lapsia?
Teoria ei vain yksinkertaisesti toimi. Kirjoitat potaskaa. Sori.
Hirmuhallitsija saattaisit olla, mutta et vanhempi. Hallitsija ja määräilijä.
Piinallinen? Pinnallinen.Lyhyitä vaihtuvia suhteita. Lennosta vaihto?
Mihin mahdat tällä viitata?
Alue: Aihe vapaa
Minä taas en ymmärrä, että miten se voisi rakentua miksikään itsestään ihan kuin joku kasvava home.