Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi isovanhemmat haluavat tukea lapsiperhettä aina vain ostamalla vaatteita?
23.09.2023 |
Meille olisi paljon enemmän iloa esim. lahjakorteista, joilla saisimme ostettua lapsille tarpeellisia asioita tai vaikka osallistumisesta turvaistuinkuluihin tai vastaaviin kalliisiin hankintoihin. Isovanhemmat tuovat kuitenkin kerta toisensa jälkeen vaatteita, jotka ovat liian pieniä, epäkäytännöllisiä ja rikki (kirppikseltä). Lisäksi tämän seurauksena lapsilla on esim. monia kymmeniä erilaisia paitoja, mutta ei yhtään housuja, kun edes vaatteen tyypistä esitettyjä toiveita ei huomioida. Ei voi myöskään tehdä niin, että ostamme tarpeellisia vaatteita heidän piikkiinsä, koska se vaatteen kuosin valitseminen on ilmeisesti se juttu.
Kommentit (1577)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka sen anopin bruttoeläke olisi 3500 euroa hupenee sekin jos vaikka kahden lapsensa lasten tarpeet täyttää, pyörät, harrastusmaksut, laatuvaatteet.
Jos vaikka molempien lastensa perheiden , hyvätuloisten, miehen ja vaimon, vuositulot 150 000 euroa ja silti ootellaan isovanhemoien tukea . Ja hyvätuloisille on normaali lastenvaate krääsää tai marketpyörä tai market-luistimet.
Ja noita anoppeja, jonka eläke on 3500€/kk tai suurempi on 0.7% kaikista naiseläkkeensaajista. Näin eläkevak.yhtiön tilastot kertovat maksetuista eläkkeistä. Ja 3500€ brutto tarkoitaa 2300€ käteen.
Se kymppi per synttäri ei kaada edes sen pientä eläkettä nostavan mummon taloutta. Kympistä tässä puhutaan, vuositasolla.
Pieni korjaus: kymppi per synttäri, nimppari, joulu, jne. JA per lastenlapsi. Kyllä se alkaa tuntua keskituloisenkin kukkarossa. Sitä paitsi, nykylapsille ei kovin kummoista lahjaa kympillä saa.
En ole kuullutkaan, että joku ostaisi tai antaisi rahaa nimipäivän johdosta. Missä päin Suomea tuo on tapana?
Pitäähän niille isovanhemmillekin ostaa synttäri-, joulu- ja äitienpäivä/isänpäivälahjat. Kympillä ei kummoista lahjaa saa.
Yleensä isovanhemmille niitä lahjoja harvoin ostetaan, hyvä jos edes kukkakimppu tuodaan, kun tullaan käymään. Valmiiseen pöytään lysähdetään ja odotetaan, että kaikki passataan eteen. Sitten vielä valitetaan, ettei ole huomioitu lapsia tarpeeksi.
Ainakin Savossa huomioidaan myös nimipäivät.
Meillä Savossa huomioidaan nimipäivät laittamalla viestillä onnittelut, ehkä kortti myös joskus. En ole kuullut että kukaan mitään lahjoja ostaisi.
Huomioidaan nimipäivät jos muistetaan, leivotaan jotain hyvää tai käydään jätskillä. Isoja juhlallisuuksia ei järjestetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kerrottu toiveet, mutta tilanne ei muuttunut mitenkään. Esimerkiksi juuri tuo, että paitoja on paljon, housuista olisi puutetta ja kokotoiveeksi nykykokoa isommat, muuten koolla ei väliä. AP
Ääliöpariskunta ääliösuvuista, sellaista se teillä sitten on.
Meillä on toiminut hyvin kun kaikki ovat fiksuja ihmisiä ja asioista keskustellaan. Jopa me sisarukset yhdistämme voimamme ja ostamme serkuksille aina jonkun kalliin synttärilahjan, joka lapsen toive, yhdessä. Vältämme pikkusälän kertymistä, ostamme laatupyöriä, lasketteluvälineitä, kalliimpia vaatteita, kivoja huonekaluja lasten huoneisiin, osallistumme kivan matkan kustannuksiin jne. Pysyy kaapit siisteinä ja lapsi saa mitä haluaa ja tarvitsee.Valitettavasti siihen ei oikein voi vaikuttaa, jos oma suku ei ole fiksua porukkaa.
Vielä vähemmän siihen puolisonsa sukuun voi vaikuttaa.
Jokainen voi vaikuttaa omaan käytökseensä. Voit käyttäytyä itse paremmin kuin ihmiset, joista valitat. Jos kohtelet ihmisiä (myös isovanhempia) kunnioittavasti, kommunikointi ja yhteiselo sujuu paremmin, ja lapsetkin saavat hyvän esimerkin.
Voi myös valita, ettei ole niiden elämää ankeuttavien isovanhempien kanssa tekemisissä. Oikeasti on varsin rankka toimenpide. Mutta, jos isovanhemmista on jatkuvasti harmia ja iloa ei koskaan, niin tavan vuoksi ei ole pakko sietää että välit säilyvät "lasten takia".
Tuo on sinun valintasi, ei tosin kovin aikuista käytöstä, mutta ilmeisesti enempää järkeä ei ole annettu. Muista, että lapset seuraavat käytöstäsi, ja seuraava johon välit katkaistaan, olet hyvin todennäköisesti sinä.
No minä olen sanonut aikuisille lapsilleni, että jos vähänkään osoitan merkkejä samasta häiriökäyttäytymisestä, niin eivät ole tekemisissä. Sen verran raskas kokemus oli kaikille.
Mun äiti on myös kysellyt moneen kertaa että eihän tuppaudu liikaa ja että sanonhan varmasti jos hän käyttäytyy häiritsevästi. Oma äitinsä oli nimittäin sitä päsmäröivää sorttia, vaikkakaan ei ollenkaan niin paha kuin monessa kuvauksessa täällä, eikä hän halua olla samanlainen. Äiti on myös ikänsä tehnyt töitä lapsiperheiden parissa ja tietää, että ongelmaisovanhempia on (toki myös pelastajaisovanhempia, jotka kannattelee huonosti pärjäävää perhettä, mutta ne ei nyt ollut tämän ketjun aihe).
Olisikin mukavaa kerrankin lukea ketju pelastajaisovanhemmista. Täällä on vain järjetön määrä näitä isovanhempien ja anoppien haukkumisketjuja, ei koskaan mitään kiitosta avusta.
Alkuun luulin, että nykyäidit kirjoittelee näihin, mutta ilmeisesti samat valittajat vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen kertovat samat tarinat hieman uudelleen väritettyinä uudelleen ja uudelleen. Onhan se aika säälittävää.
Eihän siinä ole mitään keskusteltavaa, jos kaikki menee hyvin. Tässäkin ketjussa on tosin useita kommentteja, joissa kehutaan omaa äitiä ja anoppia, mutta niitä ei vissiin sit lasketa?
En kyllä hetkeäkään usko että täällä olisi vain yksittäisiä ihmisiä kirjoittelemassa monikymmensivuisia ketjuja aina uudelleen ja uudelleen. Todennäköisesti sama ongelma vaan koskettaa monia, eri ikäisiäkin ihmisiä. Minun oma mummoni on ollut tämän aloituksessa kuvatun kaltainen, eli en usko että kyse olisi edes mitenkään yhden ikäluokan ongelmasta, vaan äiti/anoppisuhdeongelmia on sukupolvesta toiseen.
On ollutkin mukava huomata ne muutamat positiiviset kommentit. Huomasitko itse, että niitä alapeukutetaan vihan vimmalla ja niiden kirjoittajille on riehuttu, ettei niitä saisi kertoa, menee kuulema aiheen ohi? Eli aika myrkyllistä meininkiä. Miksi sanot, ettei ole mitään keskusteltavaa, jos kaikki menee hyvin? Todella outo ajatus, että pelkästään negatiivisista asioita voi keskustella - ehkä se on vauvapalstan erikoisuus.
Mielestäni nimenomaan niitä hyviäkin asioita olisi tärkeää nostaa ja noteerata. Kiitollisuus tuo hyvää mieltä itselle ja muille.
Joka tapauksessa, jos seuraat täällä vähän pidempään näitä ketjuja, huomaat kuinka tietyt tarinat toistuu hyvin samanlaisina kerta toisensa jälkeen. Toki on uudempiakin juttuja, mutta myös niitä vanhan jankkaajia.
En mä nyt hirveän kiitollinen osaa olla siitä, että jollain on asialliset välit anoppiinsa. Tuskin kukaan tuollaisessa tilanteessa oleva tarvitsee vertaistukea anoppisuhteeseensa. Tietysti on hyvä asia, jos anopiksi on tullut keskustelukykyinen ihminen eikä kaikkitietävä hirviö kuten mulla.
Niin, se normaali, asiallinen suhde anoppiin tai omaan äitiin ei ole sellainen asia joka herättää hirveästi tunteita. Ei siis tule edes mieleen että siitä pitäisi aloittaa keskustelu. Sit vasta kun lukee tämän tapaisia ketjuja, sitä tajuaa miten onnekas on. Sama pätee siihen, että se aviomies on normaali, hyvä isä eikä petä ja käyttäytyy muutenkin normaalisti, ei tule mieleen aloittaa keskustelua. Tai työpaikasta ja työkavereista, tai lapsista, heidän kavereista, tai omista kavereista. Mut osittain siksi tulee luettua tätä palstaa, että muistaisi miten onnekkaassa asemassa itse on.
Luulen vaan, että moni tulkitsisi semmoisen "Elämässäni on kaikki hyvin"- keskustelun lähinnä v*ttuiluksi, kun on selvää että monilla keskustelijoilla ei ole kaikki hyvin.
Lapselle voi antaa myös tekemistä. Ei sen aina tarvitse olla tavara.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kerrottu toiveet, mutta tilanne ei muuttunut mitenkään. Esimerkiksi juuri tuo, että paitoja on paljon, housuista olisi puutetta ja kokotoiveeksi nykykokoa isommat, muuten koolla ei väliä. AP
Ääliöpariskunta ääliösuvuista, sellaista se teillä sitten on.
Meillä on toiminut hyvin kun kaikki ovat fiksuja ihmisiä ja asioista keskustellaan. Jopa me sisarukset yhdistämme voimamme ja ostamme serkuksille aina jonkun kalliin synttärilahjan, joka lapsen toive, yhdessä. Vältämme pikkusälän kertymistä, ostamme laatupyöriä, lasketteluvälineitä, kalliimpia vaatteita, kivoja huonekaluja lasten huoneisiin, osallistumme kivan matkan kustannuksiin jne. Pysyy kaapit siisteinä ja lapsi saa mitä haluaa ja tarvitsee.Valitettavasti siihen ei oikein voi vaikuttaa, jos oma suku ei ole fiksua porukkaa.
Vielä vähemmän siihen puolisonsa sukuun voi vaikuttaa.
Jokainen voi vaikuttaa omaan käytökseensä. Voit käyttäytyä itse paremmin kuin ihmiset, joista valitat. Jos kohtelet ihmisiä (myös isovanhempia) kunnioittavasti, kommunikointi ja yhteiselo sujuu paremmin, ja lapsetkin saavat hyvän esimerkin.
Voi myös valita, ettei ole niiden elämää ankeuttavien isovanhempien kanssa tekemisissä. Oikeasti on varsin rankka toimenpide. Mutta, jos isovanhemmista on jatkuvasti harmia ja iloa ei koskaan, niin tavan vuoksi ei ole pakko sietää että välit säilyvät "lasten takia".
Tuo on sinun valintasi, ei tosin kovin aikuista käytöstä, mutta ilmeisesti enempää järkeä ei ole annettu. Muista, että lapset seuraavat käytöstäsi, ja seuraava johon välit katkaistaan, olet hyvin todennäköisesti sinä.
No minä olen sanonut aikuisille lapsilleni, että jos vähänkään osoitan merkkejä samasta häiriökäyttäytymisestä, niin eivät ole tekemisissä. Sen verran raskas kokemus oli kaikille.
Mun äiti on myös kysellyt moneen kertaa että eihän tuppaudu liikaa ja että sanonhan varmasti jos hän käyttäytyy häiritsevästi. Oma äitinsä oli nimittäin sitä päsmäröivää sorttia, vaikkakaan ei ollenkaan niin paha kuin monessa kuvauksessa täällä, eikä hän halua olla samanlainen. Äiti on myös ikänsä tehnyt töitä lapsiperheiden parissa ja tietää, että ongelmaisovanhempia on (toki myös pelastajaisovanhempia, jotka kannattelee huonosti pärjäävää perhettä, mutta ne ei nyt ollut tämän ketjun aihe).
Olisikin mukavaa kerrankin lukea ketju pelastajaisovanhemmista. Täällä on vain järjetön määrä näitä isovanhempien ja anoppien haukkumisketjuja, ei koskaan mitään kiitosta avusta.
Alkuun luulin, että nykyäidit kirjoittelee näihin, mutta ilmeisesti samat valittajat vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen kertovat samat tarinat hieman uudelleen väritettyinä uudelleen ja uudelleen. Onhan se aika säälittävää.
Mitä muiden tekemisten kiittelyt tai haukut sinuun vaikuttaa? Joku taitaa nyt ottaa muiden asioita liian henkilökohtaisesti. Se, että sinusta olisi kiva saada kiitosta isovanhemmuudestasi, ei liity mitenkään aloittajan ja monen muun suhteissa kokemiin hankaluuksiin. Jos kiitosta ei sinulle tule tosielämässä, saattaa olla paikallaan miettiä mistä se johtuu, muttei se silti tarkoita että miniäsi on täällä. Ja jos ihmisten oikeat kokemukset eivät kiinnosta, voithan itse tekaista sellaisen kiittelyketjun, luulis olevan yhtä tehokas itsensä puijaamiseen.
Mutta ei tarvitse muiden keskusteluihin tulla (tännekin) päsmäröimään, miten asiat menee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka sen anopin bruttoeläke olisi 3500 euroa hupenee sekin jos vaikka kahden lapsensa lasten tarpeet täyttää, pyörät, harrastusmaksut, laatuvaatteet.
Jos vaikka molempien lastensa perheiden , hyvätuloisten, miehen ja vaimon, vuositulot 150 000 euroa ja silti ootellaan isovanhemoien tukea . Ja hyvätuloisille on normaali lastenvaate krääsää tai marketpyörä tai market-luistimet.
Ja noita anoppeja, jonka eläke on 3500€/kk tai suurempi on 0.7% kaikista naiseläkkeensaajista. Näin eläkevak.yhtiön tilastot kertovat maksetuista eläkkeistä. Ja 3500€ brutto tarkoitaa 2300€ käteen.
Se kymppi per synttäri ei kaada edes sen pientä eläkettä nostavan mummon taloutta. Kympistä tässä puhutaan, vuositasolla.
Pieni korjaus: kymppi per synttäri, nimppari, joulu, jne. JA per lastenlapsi. Kyllä se alkaa tuntua keskituloisenkin kukkarossa. Sitä paitsi, nykylapsille ei kovin kummoista lahjaa kympillä saa.
10e kolme kertaa vuodessa keskimääräiselle neljälle lapsenlapselle ei kyllä pitäisi heilauttaa keskituloisen kukkaroa millään tavalla.
Jos keskipalkka on 3200€ brutto se on käteen 2200€.
Ja jos 4 lasta ja kaikille 10€ 4x vuodessa, se on jo lähes kahden päivän nettopalkka.
Joillekin se voi olla paljon toisille ei.Ja eläkeläisille se on jo useamman päivän tulot.
Miksi niitä tulisi 4 krt vuodessa? Jouluna ja synttärinä. Se riittää.
Ja hyvin harvalla on neljää lasta.
Monilla isovanhemmilla lastenlapsia on enemmän, kuin neljä. Meidän äidillä 7 ja anopilla 6.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka sen anopin bruttoeläke olisi 3500 euroa hupenee sekin jos vaikka kahden lapsensa lasten tarpeet täyttää, pyörät, harrastusmaksut, laatuvaatteet.
Jos vaikka molempien lastensa perheiden , hyvätuloisten, miehen ja vaimon, vuositulot 150 000 euroa ja silti ootellaan isovanhemoien tukea . Ja hyvätuloisille on normaali lastenvaate krääsää tai marketpyörä tai market-luistimet.
Ja noita anoppeja, jonka eläke on 3500€/kk tai suurempi on 0.7% kaikista naiseläkkeensaajista. Näin eläkevak.yhtiön tilastot kertovat maksetuista eläkkeistä. Ja 3500€ brutto tarkoitaa 2300€ käteen.
Se kymppi per synttäri ei kaada edes sen pientä eläkettä nostavan mummon taloutta. Kympistä tässä puhutaan, vuositasolla.
Pieni korjaus: kymppi per synttäri, nimppari, joulu, jne. JA per lastenlapsi. Kyllä se alkaa tuntua keskituloisenkin kukkarossa. Sitä paitsi, nykylapsille ei kovin kummoista lahjaa kympillä saa.
10e kolme kertaa vuodessa keskimääräiselle neljälle lapsenlapselle ei kyllä pitäisi heilauttaa keskituloisen kukkaroa millään tavalla.
Jos keskipalkka on 3200€ brutto se on käteen 2200€.
Ja jos 4 lasta ja kaikille 10€ 4x vuodessa, se on jo lähes kahden päivän nettopalkka.
Joillekin se voi olla paljon toisille ei.Ja eläkeläisille se on jo useamman päivän tulot.
Jos keskituloiselle on iso summa laittaa yhteensä 160 e vuodessa lahjoihin niin hänellä on joko rahanhallintataidot aivan hukassa, tai sit ihminen on vaan todella pihi/itsekäs ja haluaa käyttää itseensä. Se on toki ok, ei ole pakko antaa ollenkaan lahjoja jos tuo on liikaa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka sen anopin bruttoeläke olisi 3500 euroa hupenee sekin jos vaikka kahden lapsensa lasten tarpeet täyttää, pyörät, harrastusmaksut, laatuvaatteet.
Jos vaikka molempien lastensa perheiden , hyvätuloisten, miehen ja vaimon, vuositulot 150 000 euroa ja silti ootellaan isovanhemoien tukea . Ja hyvätuloisille on normaali lastenvaate krääsää tai marketpyörä tai market-luistimet.
Ja noita anoppeja, jonka eläke on 3500€/kk tai suurempi on 0.7% kaikista naiseläkkeensaajista. Näin eläkevak.yhtiön tilastot kertovat maksetuista eläkkeistä. Ja 3500€ brutto tarkoitaa 2300€ käteen.
Se kymppi per synttäri ei kaada edes sen pientä eläkettä nostavan mummon taloutta. Kympistä tässä puhutaan, vuositasolla.
Pieni korjaus: kymppi per synttäri, nimppari, joulu, jne. JA per lastenlapsi. Kyllä se alkaa tuntua keskituloisenkin kukkarossa. Sitä paitsi, nykylapsille ei kovin kummoista lahjaa kympillä saa.
10e kolme kertaa vuodessa keskimääräiselle neljälle lapsenlapselle ei kyllä pitäisi heilauttaa keskituloisen kukkaroa millään tavalla.
Jos keskipalkka on 3200€ brutto se on käteen 2200€.
Ja jos 4 lasta ja kaikille 10€ 4x vuodessa, se on jo lähes kahden päivän nettopalkka.
Joillekin se voi olla paljon toisille ei.Ja eläkeläisille se on jo useamman päivän tulot.
Miksi niitä tulisi 4 krt vuodessa? Jouluna ja synttärinä. Se riittää.
Ja hyvin harvalla on neljää lasta.
Monilla isovanhemmilla lastenlapsia on enemmän, kuin neljä. Meidän äidillä 7 ja anopilla 6.
Ja monilla on myös vähemmän. Mun äidillä on 2, samoin anopilla. Mitä sitten? Neljä on keskimääräisen lapsiluvun (alle 2 lasta per äiti) perusteella arvioitu keskimääräinen lastenlasten määrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka sen anopin bruttoeläke olisi 3500 euroa hupenee sekin jos vaikka kahden lapsensa lasten tarpeet täyttää, pyörät, harrastusmaksut, laatuvaatteet.
Jos vaikka molempien lastensa perheiden , hyvätuloisten, miehen ja vaimon, vuositulot 150 000 euroa ja silti ootellaan isovanhemoien tukea . Ja hyvätuloisille on normaali lastenvaate krääsää tai marketpyörä tai market-luistimet.
Ja noita anoppeja, jonka eläke on 3500€/kk tai suurempi on 0.7% kaikista naiseläkkeensaajista. Näin eläkevak.yhtiön tilastot kertovat maksetuista eläkkeistä. Ja 3500€ brutto tarkoitaa 2300€ käteen.
Se kymppi per synttäri ei kaada edes sen pientä eläkettä nostavan mummon taloutta. Kympistä tässä puhutaan, vuositasolla.
Pieni korjaus: kymppi per synttäri, nimppari, joulu, jne. JA per lastenlapsi. Kyllä se alkaa tuntua keskituloisenkin kukkarossa. Sitä paitsi, nykylapsille ei kovin kummoista lahjaa kympillä saa.
En ole kuullutkaan, että joku ostaisi tai antaisi rahaa nimipäivän johdosta. Missä päin Suomea tuo on tapana?
Pitäähän niille isovanhemmillekin ostaa synttäri-, joulu- ja äitienpäivä/isänpäivälahjat. Kympillä ei kummoista lahjaa saa.
Yleensä isovanhemmille niitä lahjoja harvoin ostetaan, hyvä jos edes kukkakimppu tuodaan, kun tullaan käymään. Valmiiseen pöytään lysähdetään ja odotetaan, että kaikki passataan eteen. Sitten vielä valitetaan, ettei ole huomioitu lapsia tarpeeksi.
Ainakin Savossa huomioidaan myös nimipäivät.
Ei kannata pyytää vieraita syömään, jos sitä ei oikeasti halua. Jos haluaa apua, niin sitä voi pyytää omalta lapselta. Tosin luulisi, että oma lapsi osaa auttaa ilman pyytämistä.
Nimipäivänä huomioimiseksi riittää ihan hyvin onnittelusoitto tai -viesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka sen anopin bruttoeläke olisi 3500 euroa hupenee sekin jos vaikka kahden lapsensa lasten tarpeet täyttää, pyörät, harrastusmaksut, laatuvaatteet.
Jos vaikka molempien lastensa perheiden , hyvätuloisten, miehen ja vaimon, vuositulot 150 000 euroa ja silti ootellaan isovanhemoien tukea . Ja hyvätuloisille on normaali lastenvaate krääsää tai marketpyörä tai market-luistimet.
Ja noita anoppeja, jonka eläke on 3500€/kk tai suurempi on 0.7% kaikista naiseläkkeensaajista. Näin eläkevak.yhtiön tilastot kertovat maksetuista eläkkeistä. Ja 3500€ brutto tarkoitaa 2300€ käteen.
Se kymppi per synttäri ei kaada edes sen pientä eläkettä nostavan mummon taloutta. Kympistä tässä puhutaan, vuositasolla.
Pieni korjaus: kymppi per synttäri, nimppari, joulu, jne. JA per lastenlapsi. Kyllä se alkaa tuntua keskituloisenkin kukkarossa. Sitä paitsi, nykylapsille ei kovin kummoista lahjaa kympillä saa.
10e kolme kertaa vuodessa keskimääräiselle neljälle lapsenlapselle ei kyllä pitäisi heilauttaa keskituloisen kukkaroa millään tavalla.
Jos keskipalkka on 3200€ brutto se on käteen 2200€.
Ja jos 4 lasta ja kaikille 10€ 4x vuodessa, se on jo lähes kahden päivän nettopalkka.
Joillekin se voi olla paljon toisille ei.Ja eläkeläisille se on jo useamman päivän tulot.
Miksi niitä tulisi 4 krt vuodessa? Jouluna ja synttärinä. Se riittää.
Ja hyvin harvalla on neljää lasta.
Monilla isovanhemmilla lastenlapsia on enemmän, kuin neljä. Meidän äidillä 7 ja anopilla 6.
Eli 120-140 euroa vuositasolla lastenlasten lahjoihin. Kymppi säästöön kuukaudessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kerrottu toiveet, mutta tilanne ei muuttunut mitenkään. Esimerkiksi juuri tuo, että paitoja on paljon, housuista olisi puutetta ja kokotoiveeksi nykykokoa isommat, muuten koolla ei väliä. AP
Ääliöpariskunta ääliösuvuista, sellaista se teillä sitten on.
Meillä on toiminut hyvin kun kaikki ovat fiksuja ihmisiä ja asioista keskustellaan. Jopa me sisarukset yhdistämme voimamme ja ostamme serkuksille aina jonkun kalliin synttärilahjan, joka lapsen toive, yhdessä. Vältämme pikkusälän kertymistä, ostamme laatupyöriä, lasketteluvälineitä, kalliimpia vaatteita, kivoja huonekaluja lasten huoneisiin, osallistumme kivan matkan kustannuksiin jne. Pysyy kaapit siisteinä ja lapsi saa mitä haluaa ja tarvitsee.Valitettavasti siihen ei oikein voi vaikuttaa, jos oma suku ei ole fiksua porukkaa.
Vielä vähemmän siihen puolisonsa sukuun voi vaikuttaa.
Jokainen voi vaikuttaa omaan käytökseensä. Voit käyttäytyä itse paremmin kuin ihmiset, joista valitat. Jos kohtelet ihmisiä (myös isovanhempia) kunnioittavasti, kommunikointi ja yhteiselo sujuu paremmin, ja lapsetkin saavat hyvän esimerkin.
Voi myös valita, ettei ole niiden elämää ankeuttavien isovanhempien kanssa tekemisissä. Oikeasti on varsin rankka toimenpide. Mutta, jos isovanhemmista on jatkuvasti harmia ja iloa ei koskaan, niin tavan vuoksi ei ole pakko sietää että välit säilyvät "lasten takia".
Tuo on sinun valintasi, ei tosin kovin aikuista käytöstä, mutta ilmeisesti enempää järkeä ei ole annettu. Muista, että lapset seuraavat käytöstäsi, ja seuraava johon välit katkaistaan, olet hyvin todennäköisesti sinä.
No minä olen sanonut aikuisille lapsilleni, että jos vähänkään osoitan merkkejä samasta häiriökäyttäytymisestä, niin eivät ole tekemisissä. Sen verran raskas kokemus oli kaikille.
Mun äiti on myös kysellyt moneen kertaa että eihän tuppaudu liikaa ja että sanonhan varmasti jos hän käyttäytyy häiritsevästi. Oma äitinsä oli nimittäin sitä päsmäröivää sorttia, vaikkakaan ei ollenkaan niin paha kuin monessa kuvauksessa täällä, eikä hän halua olla samanlainen. Äiti on myös ikänsä tehnyt töitä lapsiperheiden parissa ja tietää, että ongelmaisovanhempia on (toki myös pelastajaisovanhempia, jotka kannattelee huonosti pärjäävää perhettä, mutta ne ei nyt ollut tämän ketjun aihe).
Olisikin mukavaa kerrankin lukea ketju pelastajaisovanhemmista. Täällä on vain järjetön määrä näitä isovanhempien ja anoppien haukkumisketjuja, ei koskaan mitään kiitosta avusta.
Alkuun luulin, että nykyäidit kirjoittelee näihin, mutta ilmeisesti samat valittajat vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen kertovat samat tarinat hieman uudelleen väritettyinä uudelleen ja uudelleen. Onhan se aika säälittävää.
Mitä muiden tekemisten kiittelyt tai haukut sinuun vaikuttaa? Joku taitaa nyt ottaa muiden asioita liian henkilökohtaisesti. Se, että sinusta olisi kiva saada kiitosta isovanhemmuudestasi, ei liity mitenkään aloittajan ja monen muun suhteissa kokemiin hankaluuksiin. Jos kiitosta ei sinulle tule tosielämässä, saattaa olla paikallaan miettiä mistä se johtuu, muttei se silti tarkoita että miniäsi on täällä. Ja jos ihmisten oikeat kokemukset eivät kiinnosta, voithan itse tekaista sellaisen kiittelyketjun, luulis olevan yhtä tehokas itsensä puijaamiseen.
Mutta ei tarvitse muiden keskusteluihin tulla (tännekin) päsmäröimään, miten asiat menee.
Onhan täällä kiitollisuusketjujakin. Ja toisaalta kuka tahansa voi mennä aloittamaan ketjun, jossa pyydetään niitä hyviä kokemuksia isovanhemmista. Valitettavasti se on vähän joka aiheessa niin, että tyytyväiset ei tule keskustelupalstoille hakemaan vertaistukea, vaan just ne joilla on jotain haasteita.
Meillä on aina juhlittu nimipäivät. Ei silloni koskaan aikuisille mitään lahjoja viety, vaan kahviteltiin noin yleisesti.
En ole ikinä kuullut, että aikuinen ihminen odottaisi nimipäivänä lahjoja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka sen anopin bruttoeläke olisi 3500 euroa hupenee sekin jos vaikka kahden lapsensa lasten tarpeet täyttää, pyörät, harrastusmaksut, laatuvaatteet.
Jos vaikka molempien lastensa perheiden , hyvätuloisten, miehen ja vaimon, vuositulot 150 000 euroa ja silti ootellaan isovanhemoien tukea . Ja hyvätuloisille on normaali lastenvaate krääsää tai marketpyörä tai market-luistimet.
Ja noita anoppeja, jonka eläke on 3500€/kk tai suurempi on 0.7% kaikista naiseläkkeensaajista. Näin eläkevak.yhtiön tilastot kertovat maksetuista eläkkeistä. Ja 3500€ brutto tarkoitaa 2300€ käteen.
Se kymppi per synttäri ei kaada edes sen pientä eläkettä nostavan mummon taloutta. Kympistä tässä puhutaan, vuositasolla.
Pieni korjaus: kymppi per synttäri, nimppari, joulu, jne. JA per lastenlapsi. Kyllä se alkaa tuntua keskituloisenkin kukkarossa. Sitä paitsi, nykylapsille ei kovin kummoista lahjaa kympillä saa.
En ole kuullutkaan, että joku ostaisi tai antaisi rahaa nimipäivän johdosta. Missä päin Suomea tuo on tapana?
Pitäähän niille isovanhemmillekin ostaa synttäri-, joulu- ja äitienpäivä/isänpäivälahjat. Kympillä ei kummoista lahjaa saa.
Kyllähän se puhelinsoitto riittää äitien/ isänpäivänä.
Siis tää on meidän perheen "kulttuuri". Vain lapsia, niitä alaikäisiä muistetaan. Aikuiset ei lahjo keskenään.Miniän perhe pienempi, he lahjovat keskenään mutta se ei mulle kuulu taas mitenkään.
Meillä ei isovanhemmille tai vanhemmille osteta mitään. Johan sitä tässä iässä (60 v) on tavaraa ihan riittävästi. Kiva jos tulevat käymään tai soittavat. Ja sekään ei merkkipäivinä tai jouluna ole pakollista. Nähdään kuitenkin viikottain tai parin viikon välein kuitenkin. Lapsilleni ostan lahjat, vaikka aikuisia ovatkin. Ja lapsenlapsille. Kysyn kuitenkin aina toiveet. Jos ei ole toiveita, annan rahana. Ihmisillä on muutenkin nykyään riittävästi tavaraa, joten ihan turha ostaa mitään tarpeetonta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miniänikin ovat varmaan tosi tyytyväisiä kun pojat jo ennen avioitumista muuttivat opiskelujen ja töiden takia kauas lapsuuskodistaan.
Avvioituivat kolmikymppisenä, itsenäisinä.
Ei siinä enää vuosiin äidin holhousta.Itsekin tajuan että olen yksinkertainen mummeli huonolla maulla, en ostele mitään.
Enkä neuvo enkä höösää.Mutta monilla täällä näkyy olevan vielä avioituneena kova riippuvuussuhde äitiinsä, ja jopa anoppiinsa.
On tarvittu ja tarvitaan apua. Isovanhemmat, laiseni yksinkertaiset, yrittävät auttaa tavallaan. Jos ei rahaa ole ajatellaan kirppari/ halpatavarankin olevan avuksi kuten heidän nuoruudessaan kun ei kaikki ollut niin noko nuukaa. Kelpasi sukulaisilta saadut lasten vaatteet, lelut, tarvikkeet.Ja vaikka sanotaan toistuvasti, että lapsi on kokoa tämäjatämä ja että paitoja on 50, mutta housuja uupuu, ostetaan sitkeästi paidat 51-60 liian pientä kokoa sejase?
Miten edes yksinkertainen ihmienn voi ajatella, että tuo on auttamista?
Lakkaa siltä äidiltäsi/ anopiltasi pyytämästä apua. Karsikaa omia menojanne jos niissä on varaa. ( auto, tupakka, alkoholi, baari- illat, jatkuva shoppailu itselle, meikit, geelikynnet)
Ei sitä aikoinaan ehtinyt edes pyytää mitään, kun anoppi tuli jo seuraavien löytöjen kanssa. Kun sanoin, että ei tarvita, niin tämä meni kuuroille korville. Kun mies sanoi ettei tarvita,niin tämä ohitettiin sanomalla ettei miehet voi mitää tietää lasten asioista, varsinkaan vauvoista.
Edelleen, kuinka vaikeaa ihan oikeasti on viedä ne "väärät" lahjat kierrätykseen tai roskiin? Voi tätä avuttomuuden määrää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No meillä isovanhemmilla on yhteensä 2 lastenlasta (nämä minun), joille antavat joulu- ja synttärilahjan. Yleensä edellä mainittuja vaatteita, joskus on joku lelukin tullut, mikä on ollut ihan kiva juttu. AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miniänikin ovat varmaan tosi tyytyväisiä kun pojat jo ennen avioitumista muuttivat opiskelujen ja töiden takia kauas lapsuuskodistaan.
Avvioituivat kolmikymppisenä, itsenäisinä.
Ei siinä enää vuosiin äidin holhousta.Itsekin tajuan että olen yksinkertainen mummeli huonolla maulla, en ostele mitään.
Enkä neuvo enkä höösää.Mutta monilla täällä näkyy olevan vielä avioituneena kova riippuvuussuhde äitiinsä, ja jopa anoppiinsa.
On tarvittu ja tarvitaan apua. Isovanhemmat, laiseni yksinkertaiset, yrittävät auttaa tavallaan. Jos ei rahaa ole ajatellaan kirppari/ halpatavarankin olevan avuksi kuten heidän nuoruudessaan kun ei kaikki ollut niin noko nuukaa. Kelpasi sukulaisilta saadut lasten vaatteet, lelut, tarvikkeet.Ja vaikka sanotaan toistuvasti, että lapsi on kokoa tämäjatämä ja että paitoja on 50, mutta housuja uupuu, ostetaan sitkeästi paidat 51-60 liian pientä kokoa sejase?
Miten edes yksinkertainen ihmienn voi ajatella, että tuo on auttamista?
Lakkaa siltä äidiltäsi/ anopiltasi pyytämästä apua. Karsikaa omia menojanne jos niissä on varaa. ( auto, tupakka, alkoholi, baari- illat, jatkuva shoppailu itselle, meikit, geelikynnet)
Ei sitä aikoinaan ehtinyt edes pyytää mitään, kun anoppi tuli jo seuraavien löytöjen kanssa. Kun sanoin, että ei tarvita, niin tämä meni kuuroille korville. Kun mies sanoi ettei tarvita,niin tämä ohitettiin sanomalla ettei miehet voi mitää tietää lasten asioista, varsinkaan vauvoista.
Edelleen, kuinka vaikeaa ihan oikeasti on viedä ne "väärät" lahjat kierrätykseen tai roskiin? Voi tätä avuttomuuden määrää.
Edelleen. Kuinka helvetin vaikeaa on kysyä lapsen äidiltä, mitä lapsi tarvitsee. Tai edes se lapsen oikea koko. Voi tätä avuttomuutta!!!
Vierailija kirjoitti:
Meillä on aina juhlittu nimipäivät. Ei silloni koskaan aikuisille mitään lahjoja viety, vaan kahviteltiin noin yleisesti.
En ole ikinä kuullut, että aikuinen ihminen odottaisi nimipäivänä lahjoja!
Missään vaiheessa ei ole sanottu, että aikuiselle vietäisiin nimipäivälahja, vaan lapsista oli kyse. Ylipäätään pointti oli, että jotkut huomioi myös nimipäivät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miniänikin ovat varmaan tosi tyytyväisiä kun pojat jo ennen avioitumista muuttivat opiskelujen ja töiden takia kauas lapsuuskodistaan.
Avvioituivat kolmikymppisenä, itsenäisinä.
Ei siinä enää vuosiin äidin holhousta.Itsekin tajuan että olen yksinkertainen mummeli huonolla maulla, en ostele mitään.
Enkä neuvo enkä höösää.Mutta monilla täällä näkyy olevan vielä avioituneena kova riippuvuussuhde äitiinsä, ja jopa anoppiinsa.
On tarvittu ja tarvitaan apua. Isovanhemmat, laiseni yksinkertaiset, yrittävät auttaa tavallaan. Jos ei rahaa ole ajatellaan kirppari/ halpatavarankin olevan avuksi kuten heidän nuoruudessaan kun ei kaikki ollut niin noko nuukaa. Kelpasi sukulaisilta saadut lasten vaatteet, lelut, tarvikkeet.Ja vaikka sanotaan toistuvasti, että lapsi on kokoa tämäjatämä ja että paitoja on 50, mutta housuja uupuu, ostetaan sitkeästi paidat 51-60 liian pientä kokoa sejase?
Miten edes yksinkertainen ihmienn voi ajatella, että tuo on auttamista?
Lakkaa siltä äidiltäsi/ anopiltasi pyytämästä apua. Karsikaa omia menojanne jos niissä on varaa. ( auto, tupakka, alkoholi, baari- illat, jatkuva shoppailu itselle, meikit, geelikynnet)
Ei sitä aikoinaan ehtinyt edes pyytää mitään, kun anoppi tuli jo seuraavien löytöjen kanssa. Kun sanoin, että ei tarvita, niin tämä meni kuuroille korville. Kun mies sanoi ettei tarvita,niin tämä ohitettiin sanomalla ettei miehet voi mitää tietää lasten asioista, varsinkaan vauvoista.
Edelleen, kuinka vaikeaa ihan oikeasti on viedä ne "väärät" lahjat kierrätykseen tai roskiin? Voi tätä avuttomuuden määrää.
Ei se ole vaikeaa. Mutta v*tuttaahan se silti, jos joku kantaa turhaa roinaa jonka saa tunkea suoraan roskikseen ja käsitellä joka kerta lapsen kanssa sen pettymyksen, kun "lahja" olikin taas käyttökelvoton. Tietysti lapsia pitää opettaa sietämään pettymyksiäkin, mutta ei niitä tieten tahtoen tarvitsisi tuottaa. Omasta mielestä pahinta tosin olisi jonkun kaupasta ostetun uuden, mutta surkealaatuisen ja heti hajoavan tavaran tuominen. Rikkinäiset kirppisvaatteet ei sentään kuormita luontoa toisin kuin kaupasta ostettu hajoava halpatuotanto. Joku wishiin tms kiinakauppaan hurahtanut shoppailuaddikti mummo ois kaikkein pahin 😅
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kerrottu toiveet, mutta tilanne ei muuttunut mitenkään. Esimerkiksi juuri tuo, että paitoja on paljon, housuista olisi puutetta ja kokotoiveeksi nykykokoa isommat, muuten koolla ei väliä. AP
Ääliöpariskunta ääliösuvuista, sellaista se teillä sitten on.
Meillä on toiminut hyvin kun kaikki ovat fiksuja ihmisiä ja asioista keskustellaan. Jopa me sisarukset yhdistämme voimamme ja ostamme serkuksille aina jonkun kalliin synttärilahjan, joka lapsen toive, yhdessä. Vältämme pikkusälän kertymistä, ostamme laatupyöriä, lasketteluvälineitä, kalliimpia vaatteita, kivoja huonekaluja lasten huoneisiin, osallistumme kivan matkan kustannuksiin jne. Pysyy kaapit siisteinä ja lapsi saa mitä haluaa ja tarvitsee.Valitettavasti siihen ei oikein voi vaikuttaa, jos oma suku ei ole fiksua porukkaa.
Vielä vähemmän siihen puolisonsa sukuun voi vaikuttaa.
Jokainen voi vaikuttaa omaan käytökseensä. Voit käyttäytyä itse paremmin kuin ihmiset, joista valitat. Jos kohtelet ihmisiä (myös isovanhempia) kunnioittavasti, kommunikointi ja yhteiselo sujuu paremmin, ja lapsetkin saavat hyvän esimerkin.
Voi myös valita, ettei ole niiden elämää ankeuttavien isovanhempien kanssa tekemisissä. Oikeasti on varsin rankka toimenpide. Mutta, jos isovanhemmista on jatkuvasti harmia ja iloa ei koskaan, niin tavan vuoksi ei ole pakko sietää että välit säilyvät "lasten takia".
Tuo on sinun valintasi, ei tosin kovin aikuista käytöstä, mutta ilmeisesti enempää järkeä ei ole annettu. Muista, että lapset seuraavat käytöstäsi, ja seuraava johon välit katkaistaan, olet hyvin todennäköisesti sinä.
No minä olen sanonut aikuisille lapsilleni, että jos vähänkään osoitan merkkejä samasta häiriökäyttäytymisestä, niin eivät ole tekemisissä. Sen verran raskas kokemus oli kaikille.
Mun äiti on myös kysellyt moneen kertaa että eihän tuppaudu liikaa ja että sanonhan varmasti jos hän käyttäytyy häiritsevästi. Oma äitinsä oli nimittäin sitä päsmäröivää sorttia, vaikkakaan ei ollenkaan niin paha kuin monessa kuvauksessa täällä, eikä hän halua olla samanlainen. Äiti on myös ikänsä tehnyt töitä lapsiperheiden parissa ja tietää, että ongelmaisovanhempia on (toki myös pelastajaisovanhempia, jotka kannattelee huonosti pärjäävää perhettä, mutta ne ei nyt ollut tämän ketjun aihe).
Olisikin mukavaa kerrankin lukea ketju pelastajaisovanhemmista. Täällä on vain järjetön määrä näitä isovanhempien ja anoppien haukkumisketjuja, ei koskaan mitään kiitosta avusta.
Alkuun luulin, että nykyäidit kirjoittelee näihin, mutta ilmeisesti samat valittajat vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen kertovat samat tarinat hieman uudelleen väritettyinä uudelleen ja uudelleen. Onhan se aika säälittävää.
Mitä muiden tekemisten kiittelyt tai haukut sinuun vaikuttaa? Joku taitaa nyt ottaa muiden asioita liian henkilökohtaisesti. Se, että sinusta olisi kiva saada kiitosta isovanhemmuudestasi, ei liity mitenkään aloittajan ja monen muun suhteissa kokemiin hankaluuksiin. Jos kiitosta ei sinulle tule tosielämässä, saattaa olla paikallaan miettiä mistä se johtuu, muttei se silti tarkoita että miniäsi on täällä. Ja jos ihmisten oikeat kokemukset eivät kiinnosta, voithan itse tekaista sellaisen kiittelyketjun, luulis olevan yhtä tehokas itsensä puijaamiseen.
Mutta ei tarvitse muiden keskusteluihin tulla (tännekin) päsmäröimään, miten asiat menee.
Tämähän on keskustelupalsta, eli minäkin keskustelen, eihän mielipide ole päsmäröintiä.
Ja noin muuten vedit pahasti pieleen, en ole isovanhempi, enkä edes vanhempi. Ihmettelen vain tätä suurta tarvetta jatkuvasti haukkua isovanhempia.
Mikä kiitollisuudessa noin triggeröi sinua - onko vieras käsite katkeralle?
Se kympin lahja? Täällä oli ketju missä anopinvihaaja oli kovin sydämistynyt. Laittanut taaperon synttärit, hyvät tarjoilut.
Appivanhemmat toi jonkun mitättömän lahjan mikä ei korvannut edes heidän nauttimaansa tarjoilua. Eivätkä älynneet lähteä vaikka 2 h on normaali vierailuraja.
Alue: Aihe vapaa
Mutta se kymppi on heittää mihin tahansa turhaan vaatteeseen tai krääsään kyllä...