Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi isovanhemmat haluavat tukea lapsiperhettä aina vain ostamalla vaatteita?
23.09.2023 |
Meille olisi paljon enemmän iloa esim. lahjakorteista, joilla saisimme ostettua lapsille tarpeellisia asioita tai vaikka osallistumisesta turvaistuinkuluihin tai vastaaviin kalliisiin hankintoihin. Isovanhemmat tuovat kuitenkin kerta toisensa jälkeen vaatteita, jotka ovat liian pieniä, epäkäytännöllisiä ja rikki (kirppikseltä). Lisäksi tämän seurauksena lapsilla on esim. monia kymmeniä erilaisia paitoja, mutta ei yhtään housuja, kun edes vaatteen tyypistä esitettyjä toiveita ei huomioida. Ei voi myöskään tehdä niin, että ostamme tarpeellisia vaatteita heidän piikkiinsä, koska se vaatteen kuosin valitseminen on ilmeisesti se juttu.
Kommentit (1577)
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisikohan tästä vinkata vaikka Sean Ricksille, että tekisi Perjantai-ohjelman tästä ongelmasta?
Tämä kun tuntuu olevan oikeasti ihan järkyttävä probleema pikkulasten vanhemmille.
Kuka teistä kirjoittajista haluaisi tulla julkisuuteen tämän asian tiimoilta, antaisi ns. ongelmalle kasvot?
Siis todellakin ovenkahvoissakin roikkuu pussukoita, joissa on kirpparilta ostettuja lasten vaatteita. Ja mummot vaan lyö lisää pökköä pesään, vaikka kuinka on yritetty saada tämä ostamisinto laantumaan!
Sivujuonteena voisi tietysti muutenkin olla aiheena se, miten vähän mummot auttaa varsinkin poikiensa perheitä rahallisesti, siis puhutaan suoraan rahasta, ei tavarasta.
Tämä vauvapalsta - vaikka suosittu onkin - ei tavoita niitä, joita asialla halutaan herätellä, eli niitä anoppeja. Tarvitaan selkeämpi foorumi.
Minulla ei tätä ongelmaa ole koskaan ollut, joten seuraan kummastuksella tätä keskustelua.
Anoppini oli ammattiompelija ja teki lapselleni kauniita, aina sopivia ja tarpeellisia vaatteita. Olen säilyttänyt suurimman osan, koska arvostan itse tehtyä ja laadukasta. Ne ovat arvokkaita muistoja anopistani.
Sä et ehkä tajua sitä, että kaikkea lukemaansa ei näissä ketjuissa kannata uskoa. Luulen, että todellisuudessa aika vähissä on ne mummut, jotka niitä nyssyköitä tuo. Täällä vaan jutut paisuu, kun äitylit kiihottaa toisiaan vihaan.
Luulen, että jos tästä tehtäisiin ohjelma, äitylit naurettaisiin ulos studiosta alta aikayksikön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kerrottu toiveet, mutta tilanne ei muuttunut mitenkään. Esimerkiksi juuri tuo, että paitoja on paljon, housuista olisi puutetta ja kokotoiveeksi nykykokoa isommat, muuten koolla ei väliä. AP
Ääliöpariskunta ääliösuvuista, sellaista se teillä sitten on.
Meillä on toiminut hyvin kun kaikki ovat fiksuja ihmisiä ja asioista keskustellaan. Jopa me sisarukset yhdistämme voimamme ja ostamme serkuksille aina jonkun kalliin synttärilahjan, joka lapsen toive, yhdessä. Vältämme pikkusälän kertymistä, ostamme laatupyöriä, lasketteluvälineitä, kalliimpia vaatteita, kivoja huonekaluja lasten huoneisiin, osallistumme kivan matkan kustannuksiin jne. Pysyy kaapit siisteinä ja lapsi saa mitä haluaa ja tarvitsee.Valitettavasti siihen ei oikein voi vaikuttaa, jos oma suku ei ole fiksua porukkaa.
Vielä vähemmän siihen puolisonsa sukuun voi vaikuttaa.
No siihen tavallaan voi, etsimällä puolison jolla on fiksu suku. Tosin joskus se sekopäisyys käy ilmi liian myöhään.
No ei mun mieheni tyhmä ta avuton krääsän haalija ole. Eikä se anoppi edes ollut meistä kiinnostunut ennen lapsia. Sitten suunnilleen naksahti päässä ja alkoi se järjetön sekaantuminen ja krääsän ja ohjeiden tyrkyttäminen.
Vai oliko se sinä joka lapsen saatuasi aloit sekoilla hormonihöyryissäsi? Mikään ei enää kelpaa ja kaikesta pitää valittaa.
Asioista voi keskustella myös ihan rauhallisesti isovanhempien kanssa, aina ei tarvitse tulla tänne uhriutumaan ja riehumaan.
En ollut. En minä uhriudu tai riehu. Kyllä minulle olisi se ihan sama elämä kelvannut kuin ennenkin lapsia. Siis sama näkemistahti, sama yhteydenpito ja saman tason tunteminen. Yhtäkkiä meille oltiin tunkemassa koko ajan, soitettiin sinne koko ajan, lomat haluttiin viettää yhdessä ja ihan kaikkeen tekemiseemme oltiin jakamassa ohjeita ja neuvoja.
Onpa kauhea kohtalo - isovanhemmat ovat kiinnostuneita lapsista. Ja vielä hurjempaa, heillä on kokemusta ja neuvoja, joita haluaisit jakaa - ennenkuulumatonta 🤭 Kyllä on isot ongelmat. Ehkä se sitten pitää vaan eristäytyä sinne omaan kotiin, kun tavallinen elämä on noin vaikeaa.
Ei heillä ole mitään oikeutta sekaantua meidän elämäämme.
Ihan samalla lailla kuin sinun äidilläsi. Muista, anoppisi on miehesi äiti.
Ei minun äitini sekaannu meidän elämäämme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kerrottu toiveet, mutta tilanne ei muuttunut mitenkään. Esimerkiksi juuri tuo, että paitoja on paljon, housuista olisi puutetta ja kokotoiveeksi nykykokoa isommat, muuten koolla ei väliä. AP
Ääliöpariskunta ääliösuvuista, sellaista se teillä sitten on.
Meillä on toiminut hyvin kun kaikki ovat fiksuja ihmisiä ja asioista keskustellaan. Jopa me sisarukset yhdistämme voimamme ja ostamme serkuksille aina jonkun kalliin synttärilahjan, joka lapsen toive, yhdessä. Vältämme pikkusälän kertymistä, ostamme laatupyöriä, lasketteluvälineitä, kalliimpia vaatteita, kivoja huonekaluja lasten huoneisiin, osallistumme kivan matkan kustannuksiin jne. Pysyy kaapit siisteinä ja lapsi saa mitä haluaa ja tarvitsee.Valitettavasti siihen ei oikein voi vaikuttaa, jos oma suku ei ole fiksua porukkaa.
Vielä vähemmän siihen puolisonsa sukuun voi vaikuttaa.
Jokainen voi vaikuttaa omaan käytökseensä. Voit käyttäytyä itse paremmin kuin ihmiset, joista valitat. Jos kohtelet ihmisiä (myös isovanhempia) kunnioittavasti, kommunikointi ja yhteiselo sujuu paremmin, ja lapsetkin saavat hyvän esimerkin.
Voi myös valita, ettei ole niiden elämää ankeuttavien isovanhempien kanssa tekemisissä. Oikeasti on varsin rankka toimenpide. Mutta, jos isovanhemmista on jatkuvasti harmia ja iloa ei koskaan, niin tavan vuoksi ei ole pakko sietää että välit säilyvät "lasten takia".
Tuo on sinun valintasi, ei tosin kovin aikuista käytöstä, mutta ilmeisesti enempää järkeä ei ole annettu. Muista, että lapset seuraavat käytöstäsi, ja seuraava johon välit katkaistaan, olet hyvin todennäköisesti sinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäpäs jos sitä alunperin asuukin ihan hyvän matkan päässä tällaisesta ongelmamummelista, mutta se ongelmamummeli muuttaa suunnilleen iholle?
Pitääkö myydä juuri remontoitu talo, vaihtaa lasten koulut, kaverit ja harrastukset jne?
Tämähän on mummelin kannalta mainio tilanne, koska tuskin kukaan lähtee myymään taloa edellä mainituista syistä.
Eipä uskoisi, että aikuiselle pariskunnalle on yksi pieni mummeli noin iso ongelma 😂 Että oikein pitäisi muuttaa pois. Siis tästähän saisi jo hyvän komedian ainekset!
Kuule maailmassa on vaikka kuinka paljon ihmisiä, joitten joku ihan yksittäinen läheinen tai vaikka naapuri aiheuttaa niin paljon ongelmia, että on muutettava pois. Se, et kyseessä on mummo, tekee asiasta tuskin sen vähäisempää. Vai kuvitteletko että isoäitiys jotenkin estää ihmistä olemasta ongelmatapaus? Toki tässä tapauksessa perhe ei ymmärtääkseni ollut muuttamassa mummon takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kerrottu toiveet, mutta tilanne ei muuttunut mitenkään. Esimerkiksi juuri tuo, että paitoja on paljon, housuista olisi puutetta ja kokotoiveeksi nykykokoa isommat, muuten koolla ei väliä. AP
Ääliöpariskunta ääliösuvuista, sellaista se teillä sitten on.
Meillä on toiminut hyvin kun kaikki ovat fiksuja ihmisiä ja asioista keskustellaan. Jopa me sisarukset yhdistämme voimamme ja ostamme serkuksille aina jonkun kalliin synttärilahjan, joka lapsen toive, yhdessä. Vältämme pikkusälän kertymistä, ostamme laatupyöriä, lasketteluvälineitä, kalliimpia vaatteita, kivoja huonekaluja lasten huoneisiin, osallistumme kivan matkan kustannuksiin jne. Pysyy kaapit siisteinä ja lapsi saa mitä haluaa ja tarvitsee.Valitettavasti siihen ei oikein voi vaikuttaa, jos oma suku ei ole fiksua porukkaa.
Vielä vähemmän siihen puolisonsa sukuun voi vaikuttaa.
Jokainen voi vaikuttaa omaan käytökseensä. Voit käyttäytyä itse paremmin kuin ihmiset, joista valitat. Jos kohtelet ihmisiä (myös isovanhempia) kunnioittavasti, kommunikointi ja yhteiselo sujuu paremmin, ja lapsetkin saavat hyvän esimerkin.
Voi myös valita, ettei ole niiden elämää ankeuttavien isovanhempien kanssa tekemisissä. Oikeasti on varsin rankka toimenpide. Mutta, jos isovanhemmista on jatkuvasti harmia ja iloa ei koskaan, niin tavan vuoksi ei ole pakko sietää että välit säilyvät "lasten takia".
Tuo on sinun valintasi, ei tosin kovin aikuista käytöstä, mutta ilmeisesti enempää järkeä ei ole annettu. Muista, että lapset seuraavat käytöstäsi, ja seuraava johon välit katkaistaan, olet hyvin todennäköisesti sinä.
No minä olen sanonut aikuisille lapsilleni, että jos vähänkään osoitan merkkejä samasta häiriökäyttäytymisestä, niin eivät ole tekemisissä. Sen verran raskas kokemus oli kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hukkaresurssit kirjoitti:
Ehkä kumminkin isovanhemman osa on tukea miniää eikä toisten päin, vaikka noin isoja omia ongelmia isovanhemmilla olisikin? Käyttäköön rahansa terapiaan eikä kirppisvaatteisiin?
Itse tuen nimenomaan omia vanhempiani, alkaa jo olla ikää. Olen ajatellut, että nyt on heidän vuoronsa saada apua. Harmittaa, kun toinen veljeni käy siellä vain passattavana ja rahaa kerjäämässä, mutta ainakin minut on opetettu auttamaan. Äitini auttoi omaa äitiään (mummoani) ja minä autan häntä.
Jos kirppisvaatteet alkavat olla elämää isompi ongelma, suosittelen terapiaa sille miniälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kerrottu toiveet, mutta tilanne ei muuttunut mitenkään. Esimerkiksi juuri tuo, että paitoja on paljon, housuista olisi puutetta ja kokotoiveeksi nykykokoa isommat, muuten koolla ei väliä. AP
Ääliöpariskunta ääliösuvuista, sellaista se teillä sitten on.
Meillä on toiminut hyvin kun kaikki ovat fiksuja ihmisiä ja asioista keskustellaan. Jopa me sisarukset yhdistämme voimamme ja ostamme serkuksille aina jonkun kalliin synttärilahjan, joka lapsen toive, yhdessä. Vältämme pikkusälän kertymistä, ostamme laatupyöriä, lasketteluvälineitä, kalliimpia vaatteita, kivoja huonekaluja lasten huoneisiin, osallistumme kivan matkan kustannuksiin jne. Pysyy kaapit siisteinä ja lapsi saa mitä haluaa ja tarvitsee.Valitettavasti siihen ei oikein voi vaikuttaa, jos oma suku ei ole fiksua porukkaa.
Vielä vähemmän siihen puolisonsa sukuun voi vaikuttaa.
Jokainen voi vaikuttaa omaan käytökseensä. Voit käyttäytyä itse paremmin kuin ihmiset, joista valitat. Jos kohtelet ihmisiä (myös isovanhempia) kunnioittavasti, kommunikointi ja yhteiselo sujuu paremmin, ja lapsetkin saavat hyvän esimerkin.
Voi myös valita, ettei ole niiden elämää ankeuttavien isovanhempien kanssa tekemisissä. Oikeasti on varsin rankka toimenpide. Mutta, jos isovanhemmista on jatkuvasti harmia ja iloa ei koskaan, niin tavan vuoksi ei ole pakko sietää että välit säilyvät "lasten takia".
Tuo on sinun valintasi, ei tosin kovin aikuista käytöstä, mutta ilmeisesti enempää järkeä ei ole annettu. Muista, että lapset seuraavat käytöstäsi, ja seuraava johon välit katkaistaan, olet hyvin todennäköisesti sinä.
No minä olen sanonut aikuisille lapsilleni, että jos vähänkään osoitan merkkejä samasta häiriökäyttäytymisestä, niin eivät ole tekemisissä. Sen verran raskas kokemus oli kaikille.
Mun äiti on myös kysellyt moneen kertaa että eihän tuppaudu liikaa ja että sanonhan varmasti jos hän käyttäytyy häiritsevästi. Oma äitinsä oli nimittäin sitä päsmäröivää sorttia, vaikkakaan ei ollenkaan niin paha kuin monessa kuvauksessa täällä, eikä hän halua olla samanlainen. Äiti on myös ikänsä tehnyt töitä lapsiperheiden parissa ja tietää, että ongelmaisovanhempia on (toki myös pelastajaisovanhempia, jotka kannattelee huonosti pärjäävää perhettä, mutta ne ei nyt ollut tämän ketjun aihe).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isovanhemmat haluavat pukea lastenlapset normaaleihin vaatteisiin, eikä poikia värikkäisiin hinttivaatteisiin ja tyttöjä napapaitahuariksi.
Ja isovanhemmatko kuvittelee, että heillä olisi oikeus päättää, miten lapsenlapset pukeutuu?
Vierailija kirjoitti:
Isovanhemmat haluavat pukea lastenlapset normaaleihin vaatteisiin, eikä poikia värikkäisiin hinttivaatteisiin ja tyttöjä napapaitahuariksi.
No he voi haluta toki ihan mitä tahansa, mutta lastenlasten pukeutuminenhan ei kuulu heille mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kerrottu toiveet, mutta tilanne ei muuttunut mitenkään. Esimerkiksi juuri tuo, että paitoja on paljon, housuista olisi puutetta ja kokotoiveeksi nykykokoa isommat, muuten koolla ei väliä. AP
Ääliöpariskunta ääliösuvuista, sellaista se teillä sitten on.
Meillä on toiminut hyvin kun kaikki ovat fiksuja ihmisiä ja asioista keskustellaan. Jopa me sisarukset yhdistämme voimamme ja ostamme serkuksille aina jonkun kalliin synttärilahjan, joka lapsen toive, yhdessä. Vältämme pikkusälän kertymistä, ostamme laatupyöriä, lasketteluvälineitä, kalliimpia vaatteita, kivoja huonekaluja lasten huoneisiin, osallistumme kivan matkan kustannuksiin jne. Pysyy kaapit siisteinä ja lapsi saa mitä haluaa ja tarvitsee.Valitettavasti siihen ei oikein voi vaikuttaa, jos oma suku ei ole fiksua porukkaa.
Vielä vähemmän siihen puolisonsa sukuun voi vaikuttaa.
Jokainen voi vaikuttaa omaan käytökseensä. Voit käyttäytyä itse paremmin kuin ihmiset, joista valitat. Jos kohtelet ihmisiä (myös isovanhempia) kunnioittavasti, kommunikointi ja yhteiselo sujuu paremmin, ja lapsetkin saavat hyvän esimerkin.
Voi myös valita, ettei ole niiden elämää ankeuttavien isovanhempien kanssa tekemisissä. Oikeasti on varsin rankka toimenpide. Mutta, jos isovanhemmista on jatkuvasti harmia ja iloa ei koskaan, niin tavan vuoksi ei ole pakko sietää että välit säilyvät "lasten takia".
Tuo on sinun valintasi, ei tosin kovin aikuista käytöstä, mutta ilmeisesti enempää järkeä ei ole annettu. Muista, että lapset seuraavat käytöstäsi, ja seuraava johon välit katkaistaan, olet hyvin todennäköisesti sinä.
No minä olen sanonut aikuisille lapsilleni, että jos vähänkään osoitan merkkejä samasta häiriökäyttäytymisestä, niin eivät ole tekemisissä. Sen verran raskas kokemus oli kaikille.
Kun kerran lapsesi ovat jo aikuisia, niin miten sinä edelleen olet täällä valittamassa isovanhemmista? Eikö olisi jo aika siirtyä eteenpäin ja keskittyä johonkin muuhun, ehkäpä terapiaan jotta tuo pakkomielle hellittäisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kerrottu toiveet, mutta tilanne ei muuttunut mitenkään. Esimerkiksi juuri tuo, että paitoja on paljon, housuista olisi puutetta ja kokotoiveeksi nykykokoa isommat, muuten koolla ei väliä. AP
Ääliöpariskunta ääliösuvuista, sellaista se teillä sitten on.
Meillä on toiminut hyvin kun kaikki ovat fiksuja ihmisiä ja asioista keskustellaan. Jopa me sisarukset yhdistämme voimamme ja ostamme serkuksille aina jonkun kalliin synttärilahjan, joka lapsen toive, yhdessä. Vältämme pikkusälän kertymistä, ostamme laatupyöriä, lasketteluvälineitä, kalliimpia vaatteita, kivoja huonekaluja lasten huoneisiin, osallistumme kivan matkan kustannuksiin jne. Pysyy kaapit siisteinä ja lapsi saa mitä haluaa ja tarvitsee.Valitettavasti siihen ei oikein voi vaikuttaa, jos oma suku ei ole fiksua porukkaa.
Vielä vähemmän siihen puolisonsa sukuun voi vaikuttaa.
Jokainen voi vaikuttaa omaan käytökseensä. Voit käyttäytyä itse paremmin kuin ihmiset, joista valitat. Jos kohtelet ihmisiä (myös isovanhempia) kunnioittavasti, kommunikointi ja yhteiselo sujuu paremmin, ja lapsetkin saavat hyvän esimerkin.
Voi myös valita, ettei ole niiden elämää ankeuttavien isovanhempien kanssa tekemisissä. Oikeasti on varsin rankka toimenpide. Mutta, jos isovanhemmista on jatkuvasti harmia ja iloa ei koskaan, niin tavan vuoksi ei ole pakko sietää että välit säilyvät "lasten takia".
Tuo on sinun valintasi, ei tosin kovin aikuista käytöstä, mutta ilmeisesti enempää järkeä ei ole annettu. Muista, että lapset seuraavat käytöstäsi, ja seuraava johon välit katkaistaan, olet hyvin todennäköisesti sinä.
No minä olen sanonut aikuisille lapsilleni, että jos vähänkään osoitan merkkejä samasta häiriökäyttäytymisestä, niin eivät ole tekemisissä. Sen verran raskas kokemus oli kaikille.
Kun kerran lapsesi ovat jo aikuisia, niin miten sinä edelleen olet täällä valittamassa isovanhemmista? Eikö olisi jo aika siirtyä eteenpäin ja keskittyä johonkin muuhun, ehkäpä terapiaan jotta tuo pakkomielle hellittäisi?
Tämä on keskustelupalsta, Keskustelupalstat toimii silleen, että kukin keskustelija käy sinne kirjoittamassa mielipiteensä tai omakohtaisen kokemuksensa. Jotkut jää pitemmäksi aikaa jankkaamaan jotain, suurin osa poistuu muuhun elämäänsä hetken keskusteltuaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kerrottu toiveet, mutta tilanne ei muuttunut mitenkään. Esimerkiksi juuri tuo, että paitoja on paljon, housuista olisi puutetta ja kokotoiveeksi nykykokoa isommat, muuten koolla ei väliä. AP
Ääliöpariskunta ääliösuvuista, sellaista se teillä sitten on.
Meillä on toiminut hyvin kun kaikki ovat fiksuja ihmisiä ja asioista keskustellaan. Jopa me sisarukset yhdistämme voimamme ja ostamme serkuksille aina jonkun kalliin synttärilahjan, joka lapsen toive, yhdessä. Vältämme pikkusälän kertymistä, ostamme laatupyöriä, lasketteluvälineitä, kalliimpia vaatteita, kivoja huonekaluja lasten huoneisiin, osallistumme kivan matkan kustannuksiin jne. Pysyy kaapit siisteinä ja lapsi saa mitä haluaa ja tarvitsee.Valitettavasti siihen ei oikein voi vaikuttaa, jos oma suku ei ole fiksua porukkaa.
Vielä vähemmän siihen puolisonsa sukuun voi vaikuttaa.
Jokainen voi vaikuttaa omaan käytökseensä. Voit käyttäytyä itse paremmin kuin ihmiset, joista valitat. Jos kohtelet ihmisiä (myös isovanhempia) kunnioittavasti, kommunikointi ja yhteiselo sujuu paremmin, ja lapsetkin saavat hyvän esimerkin.
Voi myös valita, ettei ole niiden elämää ankeuttavien isovanhempien kanssa tekemisissä. Oikeasti on varsin rankka toimenpide. Mutta, jos isovanhemmista on jatkuvasti harmia ja iloa ei koskaan, niin tavan vuoksi ei ole pakko sietää että välit säilyvät "lasten takia".
Tuo on sinun valintasi, ei tosin kovin aikuista käytöstä, mutta ilmeisesti enempää järkeä ei ole annettu. Muista, että lapset seuraavat käytöstäsi, ja seuraava johon välit katkaistaan, olet hyvin todennäköisesti sinä.
No minä olen sanonut aikuisille lapsilleni, että jos vähänkään osoitan merkkejä samasta häiriökäyttäytymisestä, niin eivät ole tekemisissä. Sen verran raskas kokemus oli kaikille.
Kun kerran lapsesi ovat jo aikuisia, niin miten sinä edelleen olet täällä valittamassa isovanhemmista? Eikö olisi jo aika siirtyä eteenpäin ja keskittyä johonkin muuhun, ehkäpä terapiaan jotta tuo pakkomielle hellittäisi?
Tämä on keskustelupalsta, Keskustelupalstat toimii silleen, että kukin keskustelija käy sinne kirjoittamassa mielipiteensä tai omakohtaisen kokemuksensa. Jotkut jää pitemmäksi aikaa jankkaamaan jotain, suurin osa poistuu muuhun elämäänsä hetken keskusteltuaan.
Ja sitten on tämä ivaava riehuja, joka jumittaa ketjuihin räyhäämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kerrottu toiveet, mutta tilanne ei muuttunut mitenkään. Esimerkiksi juuri tuo, että paitoja on paljon, housuista olisi puutetta ja kokotoiveeksi nykykokoa isommat, muuten koolla ei väliä. AP
Ääliöpariskunta ääliösuvuista, sellaista se teillä sitten on.
Meillä on toiminut hyvin kun kaikki ovat fiksuja ihmisiä ja asioista keskustellaan. Jopa me sisarukset yhdistämme voimamme ja ostamme serkuksille aina jonkun kalliin synttärilahjan, joka lapsen toive, yhdessä. Vältämme pikkusälän kertymistä, ostamme laatupyöriä, lasketteluvälineitä, kalliimpia vaatteita, kivoja huonekaluja lasten huoneisiin, osallistumme kivan matkan kustannuksiin jne. Pysyy kaapit siisteinä ja lapsi saa mitä haluaa ja tarvitsee.Valitettavasti siihen ei oikein voi vaikuttaa, jos oma suku ei ole fiksua porukkaa.
Vielä vähemmän siihen puolisonsa sukuun voi vaikuttaa.
Jokainen voi vaikuttaa omaan käytökseensä. Voit käyttäytyä itse paremmin kuin ihmiset, joista valitat. Jos kohtelet ihmisiä (myös isovanhempia) kunnioittavasti, kommunikointi ja yhteiselo sujuu paremmin, ja lapsetkin saavat hyvän esimerkin.
Voi myös valita, ettei ole niiden elämää ankeuttavien isovanhempien kanssa tekemisissä. Oikeasti on varsin rankka toimenpide. Mutta, jos isovanhemmista on jatkuvasti harmia ja iloa ei koskaan, niin tavan vuoksi ei ole pakko sietää että välit säilyvät "lasten takia".
Tuo on sinun valintasi, ei tosin kovin aikuista käytöstä, mutta ilmeisesti enempää järkeä ei ole annettu. Muista, että lapset seuraavat käytöstäsi, ja seuraava johon välit katkaistaan, olet hyvin todennäköisesti sinä.
No minä olen sanonut aikuisille lapsilleni, että jos vähänkään osoitan merkkejä samasta häiriökäyttäytymisestä, niin eivät ole tekemisissä. Sen verran raskas kokemus oli kaikille.
Mun äiti on myös kysellyt moneen kertaa että eihän tuppaudu liikaa ja että sanonhan varmasti jos hän käyttäytyy häiritsevästi. Oma äitinsä oli nimittäin sitä päsmäröivää sorttia, vaikkakaan ei ollenkaan niin paha kuin monessa kuvauksessa täällä, eikä hän halua olla samanlainen. Äiti on myös ikänsä tehnyt töitä lapsiperheiden parissa ja tietää, että ongelmaisovanhempia on (toki myös pelastajaisovanhempia, jotka kannattelee huonosti pärjäävää perhettä, mutta ne ei nyt ollut tämän ketjun aihe).
Olisikin mukavaa kerrankin lukea ketju pelastajaisovanhemmista. Täällä on vain järjetön määrä näitä isovanhempien ja anoppien haukkumisketjuja, ei koskaan mitään kiitosta avusta.
Alkuun luulin, että nykyäidit kirjoittelee näihin, mutta ilmeisesti samat valittajat vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen kertovat samat tarinat hieman uudelleen väritettyinä uudelleen ja uudelleen. Onhan se aika säälittävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kerrottu toiveet, mutta tilanne ei muuttunut mitenkään. Esimerkiksi juuri tuo, että paitoja on paljon, housuista olisi puutetta ja kokotoiveeksi nykykokoa isommat, muuten koolla ei väliä. AP
Ääliöpariskunta ääliösuvuista, sellaista se teillä sitten on.
Meillä on toiminut hyvin kun kaikki ovat fiksuja ihmisiä ja asioista keskustellaan. Jopa me sisarukset yhdistämme voimamme ja ostamme serkuksille aina jonkun kalliin synttärilahjan, joka lapsen toive, yhdessä. Vältämme pikkusälän kertymistä, ostamme laatupyöriä, lasketteluvälineitä, kalliimpia vaatteita, kivoja huonekaluja lasten huoneisiin, osallistumme kivan matkan kustannuksiin jne. Pysyy kaapit siisteinä ja lapsi saa mitä haluaa ja tarvitsee.Valitettavasti siihen ei oikein voi vaikuttaa, jos oma suku ei ole fiksua porukkaa.
Vielä vähemmän siihen puolisonsa sukuun voi vaikuttaa.
Jokainen voi vaikuttaa omaan käytökseensä. Voit käyttäytyä itse paremmin kuin ihmiset, joista valitat. Jos kohtelet ihmisiä (myös isovanhempia) kunnioittavasti, kommunikointi ja yhteiselo sujuu paremmin, ja lapsetkin saavat hyvän esimerkin.
Voi myös valita, ettei ole niiden elämää ankeuttavien isovanhempien kanssa tekemisissä. Oikeasti on varsin rankka toimenpide. Mutta, jos isovanhemmista on jatkuvasti harmia ja iloa ei koskaan, niin tavan vuoksi ei ole pakko sietää että välit säilyvät "lasten takia".
Tuo on sinun valintasi, ei tosin kovin aikuista käytöstä, mutta ilmeisesti enempää järkeä ei ole annettu. Muista, että lapset seuraavat käytöstäsi, ja seuraava johon välit katkaistaan, olet hyvin todennäköisesti sinä.
No minä olen sanonut aikuisille lapsilleni, että jos vähänkään osoitan merkkejä samasta häiriökäyttäytymisestä, niin eivät ole tekemisissä. Sen verran raskas kokemus oli kaikille.
Kun kerran lapsesi ovat jo aikuisia, niin miten sinä edelleen olet täällä valittamassa isovanhemmista? Eikö olisi jo aika siirtyä eteenpäin ja keskittyä johonkin muuhun, ehkäpä terapiaan jotta tuo pakkomielle hellittäisi?
Tämä on keskustelupalsta, Keskustelupalstat toimii silleen, että kukin keskustelija käy sinne kirjoittamassa mielipiteensä tai omakohtaisen kokemuksensa. Jotkut jää pitemmäksi aikaa jankkaamaan jotain, suurin osa poistuu muuhun elämäänsä hetken keskusteltuaan.
Wau, ihanko totta? Miksi sitten kymmenissä ketjuissa on suurin piirtein samat valitukset? Käy keskustelu aika tylsäksi, kun sama ulina jatkuu vuodesta toiseen. Ilmeisesti joillakin ei ole muuta elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kerrottu toiveet, mutta tilanne ei muuttunut mitenkään. Esimerkiksi juuri tuo, että paitoja on paljon, housuista olisi puutetta ja kokotoiveeksi nykykokoa isommat, muuten koolla ei väliä. AP
Ääliöpariskunta ääliösuvuista, sellaista se teillä sitten on.
Meillä on toiminut hyvin kun kaikki ovat fiksuja ihmisiä ja asioista keskustellaan. Jopa me sisarukset yhdistämme voimamme ja ostamme serkuksille aina jonkun kalliin synttärilahjan, joka lapsen toive, yhdessä. Vältämme pikkusälän kertymistä, ostamme laatupyöriä, lasketteluvälineitä, kalliimpia vaatteita, kivoja huonekaluja lasten huoneisiin, osallistumme kivan matkan kustannuksiin jne. Pysyy kaapit siisteinä ja lapsi saa mitä haluaa ja tarvitsee.Valitettavasti siihen ei oikein voi vaikuttaa, jos oma suku ei ole fiksua porukkaa.
Vielä vähemmän siihen puolisonsa sukuun voi vaikuttaa.
Jokainen voi vaikuttaa omaan käytökseensä. Voit käyttäytyä itse paremmin kuin ihmiset, joista valitat. Jos kohtelet ihmisiä (myös isovanhempia) kunnioittavasti, kommunikointi ja yhteiselo sujuu paremmin, ja lapsetkin saavat hyvän esimerkin.
Voi myös valita, ettei ole niiden elämää ankeuttavien isovanhempien kanssa tekemisissä. Oikeasti on varsin rankka toimenpide. Mutta, jos isovanhemmista on jatkuvasti harmia ja iloa ei koskaan, niin tavan vuoksi ei ole pakko sietää että välit säilyvät "lasten takia".
Tuo on sinun valintasi, ei tosin kovin aikuista käytöstä, mutta ilmeisesti enempää järkeä ei ole annettu. Muista, että lapset seuraavat käytöstäsi, ja seuraava johon välit katkaistaan, olet hyvin todennäköisesti sinä.
No minä olen sanonut aikuisille lapsilleni, että jos vähänkään osoitan merkkejä samasta häiriökäyttäytymisestä, niin eivät ole tekemisissä. Sen verran raskas kokemus oli kaikille.
Kun kerran lapsesi ovat jo aikuisia, niin miten sinä edelleen olet täällä valittamassa isovanhemmista? Eikö olisi jo aika siirtyä eteenpäin ja keskittyä johonkin muuhun, ehkäpä terapiaan jotta tuo pakkomielle hellittäisi?
Tämä on keskustelupalsta, Keskustelupalstat toimii silleen, että kukin keskustelija käy sinne kirjoittamassa mielipiteensä tai omakohtaisen kokemuksensa. Jotkut jää pitemmäksi aikaa jankkaamaan jotain, suurin osa poistuu muuhun elämäänsä hetken keskusteltuaan.
Ja sitten on tämä ivaava riehuja, joka jumittaa ketjuihin räyhäämään.
Todennäköisesti heitä on useampia, eivätkä he ymmärrä, että suurimmalla osalla ihmisistä on paljon muutakin elämää kuin se keskustelupalsta. Että ne muut ihmiset vaan käy täällä kertomassa oman kokemuksensa ja ottamassa osaa keskusteluun, ja jatkavat sitten matkaa, eivätkä jää asumaan ja viettämään suurinta osaa ajastaan jankaten ja vatvoen samaa asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kerrottu toiveet, mutta tilanne ei muuttunut mitenkään. Esimerkiksi juuri tuo, että paitoja on paljon, housuista olisi puutetta ja kokotoiveeksi nykykokoa isommat, muuten koolla ei väliä. AP
Ääliöpariskunta ääliösuvuista, sellaista se teillä sitten on.
Meillä on toiminut hyvin kun kaikki ovat fiksuja ihmisiä ja asioista keskustellaan. Jopa me sisarukset yhdistämme voimamme ja ostamme serkuksille aina jonkun kalliin synttärilahjan, joka lapsen toive, yhdessä. Vältämme pikkusälän kertymistä, ostamme laatupyöriä, lasketteluvälineitä, kalliimpia vaatteita, kivoja huonekaluja lasten huoneisiin, osallistumme kivan matkan kustannuksiin jne. Pysyy kaapit siisteinä ja lapsi saa mitä haluaa ja tarvitsee.Valitettavasti siihen ei oikein voi vaikuttaa, jos oma suku ei ole fiksua porukkaa.
Vielä vähemmän siihen puolisonsa sukuun voi vaikuttaa.
Jokainen voi vaikuttaa omaan käytökseensä. Voit käyttäytyä itse paremmin kuin ihmiset, joista valitat. Jos kohtelet ihmisiä (myös isovanhempia) kunnioittavasti, kommunikointi ja yhteiselo sujuu paremmin, ja lapsetkin saavat hyvän esimerkin.
Voi myös valita, ettei ole niiden elämää ankeuttavien isovanhempien kanssa tekemisissä. Oikeasti on varsin rankka toimenpide. Mutta, jos isovanhemmista on jatkuvasti harmia ja iloa ei koskaan, niin tavan vuoksi ei ole pakko sietää että välit säilyvät "lasten takia".
Tuo on sinun valintasi, ei tosin kovin aikuista käytöstä, mutta ilmeisesti enempää järkeä ei ole annettu. Muista, että lapset seuraavat käytöstäsi, ja seuraava johon välit katkaistaan, olet hyvin todennäköisesti sinä.
No minä olen sanonut aikuisille lapsilleni, että jos vähänkään osoitan merkkejä samasta häiriökäyttäytymisestä, niin eivät ole tekemisissä. Sen verran raskas kokemus oli kaikille.
Mun äiti on myös kysellyt moneen kertaa että eihän tuppaudu liikaa ja että sanonhan varmasti jos hän käyttäytyy häiritsevästi. Oma äitinsä oli nimittäin sitä päsmäröivää sorttia, vaikkakaan ei ollenkaan niin paha kuin monessa kuvauksessa täällä, eikä hän halua olla samanlainen. Äiti on myös ikänsä tehnyt töitä lapsiperheiden parissa ja tietää, että ongelmaisovanhempia on (toki myös pelastajaisovanhempia, jotka kannattelee huonosti pärjäävää perhettä, mutta ne ei nyt ollut tämän ketjun aihe).
Olisikin mukavaa kerrankin lukea ketju pelastajaisovanhemmista. Täällä on vain järjetön määrä näitä isovanhempien ja anoppien haukkumisketjuja, ei koskaan mitään kiitosta avusta.
Alkuun luulin, että nykyäidit kirjoittelee näihin, mutta ilmeisesti samat valittajat vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen kertovat samat tarinat hieman uudelleen väritettyinä uudelleen ja uudelleen. Onhan se aika säälittävää.
Eihän siinä ole mitään keskusteltavaa, jos kaikki menee hyvin. Tässäkin ketjussa on tosin useita kommentteja, joissa kehutaan omaa äitiä ja anoppia, mutta niitä ei vissiin sit lasketa?
En kyllä hetkeäkään usko että täällä olisi vain yksittäisiä ihmisiä kirjoittelemassa monikymmensivuisia ketjuja aina uudelleen ja uudelleen. Todennäköisesti sama ongelma vaan koskettaa monia, eri ikäisiäkin ihmisiä. Minun oma mummoni on ollut tämän aloituksessa kuvatun kaltainen, eli en usko että kyse olisi edes mitenkään yhden ikäluokan ongelmasta, vaan äiti/anoppisuhdeongelmia on sukupolvesta toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka sen anopin bruttoeläke olisi 3500 euroa hupenee sekin jos vaikka kahden lapsensa lasten tarpeet täyttää, pyörät, harrastusmaksut, laatuvaatteet.
Jos vaikka molempien lastensa perheiden , hyvätuloisten, miehen ja vaimon, vuositulot 150 000 euroa ja silti ootellaan isovanhemoien tukea . Ja hyvätuloisille on normaali lastenvaate krääsää tai marketpyörä tai market-luistimet.
Ja noita anoppeja, jonka eläke on 3500€/kk tai suurempi on 0.7% kaikista naiseläkkeensaajista. Näin eläkevak.yhtiön tilastot kertovat maksetuista eläkkeistä. Ja 3500€ brutto tarkoitaa 2300€ käteen.
Se kymppi per synttäri ei kaada edes sen pientä eläkettä nostavan mummon taloutta. Kympistä tässä puhutaan, vuositasolla.
Pieni korjaus: kymppi per synttäri, nimppari, joulu, jne. JA per lastenlapsi. Kyllä se alkaa tuntua keskituloisenkin kukkarossa. Sitä paitsi, nykylapsille ei kovin kummoista lahjaa kympillä saa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka sen anopin bruttoeläke olisi 3500 euroa hupenee sekin jos vaikka kahden lapsensa lasten tarpeet täyttää, pyörät, harrastusmaksut, laatuvaatteet.
Jos vaikka molempien lastensa perheiden , hyvätuloisten, miehen ja vaimon, vuositulot 150 000 euroa ja silti ootellaan isovanhemoien tukea . Ja hyvätuloisille on normaali lastenvaate krääsää tai marketpyörä tai market-luistimet.
Ja noita anoppeja, jonka eläke on 3500€/kk tai suurempi on 0.7% kaikista naiseläkkeensaajista. Näin eläkevak.yhtiön tilastot kertovat maksetuista eläkkeistä. Ja 3500€ brutto tarkoitaa 2300€ käteen.
Se kymppi per synttäri ei kaada edes sen pientä eläkettä nostavan mummon taloutta. Kympistä tässä puhutaan, vuositasolla.
Pieni korjaus: kymppi per synttäri, nimppari, joulu, jne. JA per lastenlapsi. Kyllä se alkaa tuntua keskituloisenkin kukkarossa. Sitä paitsi, nykylapsille ei kovin kummoista lahjaa kympillä saa.
10e kolme kertaa vuodessa keskimääräiselle neljälle lapsenlapselle ei kyllä pitäisi heilauttaa keskituloisen kukkaroa millään tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kerrottu toiveet, mutta tilanne ei muuttunut mitenkään. Esimerkiksi juuri tuo, että paitoja on paljon, housuista olisi puutetta ja kokotoiveeksi nykykokoa isommat, muuten koolla ei väliä. AP
Ääliöpariskunta ääliösuvuista, sellaista se teillä sitten on.
Meillä on toiminut hyvin kun kaikki ovat fiksuja ihmisiä ja asioista keskustellaan. Jopa me sisarukset yhdistämme voimamme ja ostamme serkuksille aina jonkun kalliin synttärilahjan, joka lapsen toive, yhdessä. Vältämme pikkusälän kertymistä, ostamme laatupyöriä, lasketteluvälineitä, kalliimpia vaatteita, kivoja huonekaluja lasten huoneisiin, osallistumme kivan matkan kustannuksiin jne. Pysyy kaapit siisteinä ja lapsi saa mitä haluaa ja tarvitsee.Valitettavasti siihen ei oikein voi vaikuttaa, jos oma suku ei ole fiksua porukkaa.
Vielä vähemmän siihen puolisonsa sukuun voi vaikuttaa.
Jokainen voi vaikuttaa omaan käytökseensä. Voit käyttäytyä itse paremmin kuin ihmiset, joista valitat. Jos kohtelet ihmisiä (myös isovanhempia) kunnioittavasti, kommunikointi ja yhteiselo sujuu paremmin, ja lapsetkin saavat hyvän esimerkin.
Voi myös valita, ettei ole niiden elämää ankeuttavien isovanhempien kanssa tekemisissä. Oikeasti on varsin rankka toimenpide. Mutta, jos isovanhemmista on jatkuvasti harmia ja iloa ei koskaan, niin tavan vuoksi ei ole pakko sietää että välit säilyvät "lasten takia".
Tuo on sinun valintasi, ei tosin kovin aikuista käytöstä, mutta ilmeisesti enempää järkeä ei ole annettu. Muista, että lapset seuraavat käytöstäsi, ja seuraava johon välit katkaistaan, olet hyvin todennäköisesti sinä.
No minä olen sanonut aikuisille lapsilleni, että jos vähänkään osoitan merkkejä samasta häiriökäyttäytymisestä, niin eivät ole tekemisissä. Sen verran raskas kokemus oli kaikille.
Kun kerran lapsesi ovat jo aikuisia, niin miten sinä edelleen olet täällä valittamassa isovanhemmista? Eikö olisi jo aika siirtyä eteenpäin ja keskittyä johonkin muuhun, ehkäpä terapiaan jotta tuo pakkomielle hellittäisi?
Tämä on keskustelupalsta, Keskustelupalstat toimii silleen, että kukin keskustelija käy sinne kirjoittamassa mielipiteensä tai omakohtaisen kokemuksensa. Jotkut jää pitemmäksi aikaa jankkaamaan jotain, suurin osa poistuu muuhun elämäänsä hetken keskusteltuaan.
Wau, ihanko totta? Miksi sitten kymmenissä ketjuissa on suurin piirtein samat valitukset? Käy keskustelu aika tylsäksi, kun sama ulina jatkuu vuodesta toiseen. Ilmeisesti joillakin ei ole muuta elämää.
Olen noin vuoden seurannut näitä keskusteluja. Samat tarinat, ehkä vähän lisäten toistuu. Rajaton ja narsisti , suurten ikäluokkien huonous toistuu. Anoppien avaimet, salaa verhojen vaihto , liuan aikaisin aamulla tulo, liian pitkät vierailur, huonot lahjat, ilkeet kälyt.
Ja sitten paljastuu, tarinat ovat 20 vuoota vanhoja, anoppi kuollut ja ne taaperot jo omillaan, älynneet lähteä vaikka Rovaniemelle opiskelemaan.
Alue: Aihe vapaa
Voi myös valita, ettei ole niiden elämää ankeuttavien isovanhempien kanssa tekemisissä. Oikeasti on varsin rankka toimenpide. Mutta, jos isovanhemmista on jatkuvasti harmia ja iloa ei koskaan, niin tavan vuoksi ei ole pakko sietää että välit säilyvät "lasten takia".