Miksi isovanhemmat haluavat tukea lapsiperhettä aina vain ostamalla vaatteita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joillakin ihmisillä vaan on tapana hamstrata kaikkea kirpputorilta kun halvalla saa. Pistäisin itse vaa johonkin kierrätykseen suoraan. Tuo ei ole mitenkään haitallista lasta kohtaan ja en lähtisi välejä sukulaisiin sen takia pilaamaan.

Ei kaikilla ole aikaa kuskailla ylimääräisi vaatteita jatkuvasti kierrätykseen. Varsinkin maaseudulla sinne lähimpään kierrätyspaikkaan voi olla kymmeniä kilometrejä matkaa. 

Maaseudulla kai liikutaan omalla autolla. Eikö ole uffin, kontin keräyslaatikoita? Poisheitettävän tekstiilin keräystä?

Kaupungeissa ainakin liki joka kaupan pihassa uffin laatikko? Ja hyväntekeväsyyskirppareita useampia joiden aulaan tms. Voi laatikkoon heittää lahjoitukset.

Miksi kenenkään pitäisi ajella omalla autollaan satoja kilometrejä kuskailemassa vaatteita, joita ei ole alunperinkään halunnut?

Ettekö te sieltä maalta liiku koskaan minnekään? Kirkonkylään koulun tiöaisuuksiin, lähimpään suurempaan taajamaan vaateostoksille , ym erikoistavaraa ostamaan?

Käy kirkossa, marttailloissa, töissä kukaan?

Tottakai jokainen varmasti pystyisi viemään ne rytkyt Uffiin. Mutta miksi kenenkään pitäisi siivota toisten jälkiä ja hävittää toisten roskia?

Ei minua ainakaan kiinnosta korjata muiden virheitä.

eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän lasten aikanaan saamat vaatelahjat ei olleet kaikki aina sellaisia, että itse olisin ostanut, mutta aina ilahduin kuitenkin siitä, että joku oli halunnut lastani muistaa. Ja huolehdin, että lapsella oli se lahjaksi saatu asu yllä, kun mentiin kylään tai muuten tavattiin lahjan antajaa.

Mutta en mä kyllä ikinä ajatellut, että lahjan antaja jotenkin yritti tukea meitä, toipahan vain omasta mielestään söpön lahjan. Ihan samalla lailla vien sitten vastavierailulle vaikkapa omenapiirakan, vaikken uskokaan saajan olevan mitenkään erityisesti sitä vailla.

Joskus kun on ollut tilanne, että olen ollut taloudellisen tuen tarpeessa, olen sen ihan ääneen sanonut. Ja silloin olen saanut apua sen tarpeellisen asian hankintaan. Isovanhemmat on mielellään halunneet varmistaa, että lapsilla on ollut mahdollisuus ja välineet harrastaa haluamiaan asioita. Samoin mummolassa on ollut aina tarvittaessa hoitopaikka.

Jos nyt sitten joku juhlamekko joskus on ollut mummon eikä minun maun mukainen, niin en kyllä usko, että siitä on mitään haittaa kenellekään koitunut.

Olet järkevä. Sun kanssa olisikin helppo toimia.

Kaikki ei aina voi myötäillä toisen ihmisen maailmaa, kun ei tiedä siitä. Vein aikoinani kummilapselleni lahjaksi kirjoja, koska olen itse lukija ja lapsesta asti sitä ollut. Lapsen äiti oli aina siitä jotenkin närkästynyt, lapsi kyllä tykkäsi lukea ja luimmme yhdessä usein.

Mutta kun tavaraa olisi pitänyt antaa tai rahaa. En lähtenyt siihen peliin mukaan.

Nyt kummilapsi on aikuinen ja sanoo, että hänellä on vieläkin kaikki ne kirjat tallessa ja aikoo pitääkin ja säilyttää omaa tulevaa lastaan varten.

Tuliko mieleesi, että veit saman kirjan kuin äiti oli jo hankkinut tai hän tiesi, että tulee muualtakin?

Yleensä se äiti yrittää jollain tavoin kontrolloida sitä tulvaa ja vinkkaa ihan siksi, että ei tulisi samaa tavaraa monesta suunnasta.

t. kolme tatupatua, neljä samaa ellaa jne.

Ei. Siihen aikaan mitään tatuja ja patuja ei ollutkaan

Ikinä ei heillä kirjoja näkynyt, muuta kuin ne minun lapselle ostamani ja nekään ei olleet mitään ohkaisia kuvakirjoja. Siksi veinkin, kun tiesin, että siinä perheessä ei lapsille lueta.

Ja kirjastojahan ei ole myöskään. Kaikki eivät tosiaan halua ostaa omaksi kirjoja.

Huomaa, että joku sivistymätön mammeli on vetänyt herneen pahasti nenään kirjoista - siis ei oikeesti voi olla noin vaikeaa. Kun joku haluaa satsata sun lasten lukutaitoon ja sivistykseen, niin luulisi sen olevan hyvä asia, varsinkin kun lapsi itse on säilyttänyt nämä tärkeät lahjat.

Tässäkin ketjussa näkee kuinka etuoikeutettuja ja kiittämättömiä nykymammelit on.

Höpsis. Minusta kirja on hieno lahja. Harmittaa vaan, jos joku pelkästään siitä, että kotona ei ole kirjoja näkyvillä tekee päätelmiä, ettei kotona luettaisi.

Päätelmiä ja päätelmiä. Me ihmiset, jotka käydään toistemme luona, ollaan paljon yhteydessä, koska ollaan hyviä ystäviä, me yleensä TUNNEMME toisemme. Ei me tehdä toisistamme päätelmiä heidän kotinsa tavaroiden tms. perusteella, vaan tunnetaan ja tiedetään toisemme ihan muutenkin.

Voi hyvä taivas teidän ajatuksianne.

Ei meidän tarvitse penkoa toistemme kaappeja ja komeroita oppiaksemme tuntemaan heidän tapojaan ja mieltymyksiään. Kyllä ne on elämän varrella tulleet esille ihan ilmankin.

Vai mitä luulette, täytyykö minun penkoa jonkun ystäväni koti löytääkseni sieltä lumilaudan, ja jos en löydä, vasta sittenkö voin olla varma, ettei perheessä kukaan harrasta lumilautailua? Vai uskoisinko ihan ystäväni kertoman ja oman heistä saamani kokemukseni perusteella, että heillä ei lumilautailla?

Se kummi voi olla joku joka ei ole niin kamalan tuttu toisen puolison kanssa, vaan esimerkiksi toisen serkku, joka lähinnä velvollisuudesta on otettu kummiksi tai siksi että puoliso on hänen lastensa kummi.

Meillä on ihan kaikki lastenkirjat meidän vanhempien huoneessa, jonne täytyy vieraiden erikseen mennä eri kerrokseen penkomaan nähdäkseen onko meillä lastenkirjoja lapsille vai ei.

Voi voi. Voi voi. Kaikki on niin vaikeata.

Jos minä olisin se velvollisuuskummi, niin en osallistuisi koko kummiuteen sitä nimellistä velvollisuutta enempää. Lahjat lapselle hankkii se oikea kummi ja sillä siisti.

Mutta jos siltä tuntemattomalta kummilta nyt kuitenkin jotain tahtoo, niin eikö vanhempi voi sanoa, että älä osta ainakaan kirjaa, koska todennäköisesti se on hutiostos, lapsella on jo kirjoja.

Joten unohdetaan nyt ne kirjat sitten, kun niistäkin saatiin aikaan tämmöinen täpinä.

Ei kirjoja, ei vaatteita, ei lahjakortteja.

Miten se raha sitten olisi parhainta antaa? Vanhemman tilille? Vai käteisenä kuoressa?

Vierailija kirjoitti:

Isovanhemmat ovat oman aikakautensa lapsia ja heille on opetettu jo äidinmaidossa vieraanvaraisuuden, lahjojen antaminen ja ettei mennä tyhjin käsin kylään vaan viedään tuliaisisia. Ja on ystävällistä sanoa kohteliaisuuksia esim. kauniista ja tyylikkäästä vaatteesta, mutta nykyään se koetaan vitt...

On tapahtunut kulttuurimuutos. Lahjoja ja tuliaisia ei viedä, vaan perheen äiti/nainen antaa tilauslistan, jota lahjan antajan on noudatetettava, ettei tulisi yllätyksiä. Ja jos pidetään perhejuhlia, kuten häitä, tupareita, sinne vieraat maksavat pääsymaksun, jolla katetaan vieraanvaraisuus ja tarjoilu. Ei edes puolisot osta toisilleen lahjoja tai muista merkkipäiviä, kuten hääpäiviä lahjoin ja kukin. Moni mies on perheessä yksi lapsi lisää, ainakin lapsen asemassa, kun nainen perheen pomo.

Itse olen saanut vanhanajan kasvatuksen, enkä pidä noista tilauslistoista, vaan suvun ja kummilapsien lahjat olen jättänyt ostamatta ja antamatta, kylmän viileesti, ettei tulisi vääriä valitoja ja muistan juhlakalua somessa tai hänen vanhempia ja rahat hyväntekeväisyyteen kehitysmaihin.

Ikävää että sinun lähipiirissäsi on tuollaista.

Itse tunnen onneksi ihan normaaleja ihmisiä ja tykkään kuunnella lahjatoiveita - en koe niitä tilauslistoina tai pääsymaksuna.

Kummilasten vanhemmilta kysyn aina ennen joulua ja merkkipäiviä, mikä olisi mieleistä ja ostan sen. Joskus kun on ollut itselle vieraampi tuote kyseessä, olen saanut linkin sivustolle, josta ko. tuotteen voi tilata.

Olen kokenut sen aivan loistavana apuna ja on ihanaa katsoa lapsen iloa mieleisestä lahjasta.

Lisäksi kummilasten vanhempien vinkit ovat olleet hyvinkin maltillisen hintaisia.

Lapsenlapsia ei vielä ole, mutta jos niitä siunaantuu, ajattelin toimia samalla, hyväksikoetulla tavalla.

N59

Vierailija kirjoitti:

Meille yksi isovanhempi tuo kivoja ja suurimmilta osin sopivan kokoisiakin vaatteita, mutta aivan liikaa. Varsinkin vauvaiässä niitä uhkasi tulla joka tapaamiskerralla, vaikka hän tiesi että saatiin lasten serkuilta suuret kasat vanhoja vaatteita (joista osa samaisen isovanhemman ostamia). Sanottiin ihan suoraan että ostaa niin paljon kun lystää, mutta me ei välttämättä oteta vastaan jos ei ole tarvetta tai vaate sopiva. Monet vaatteet käännytettiin takaisin. Onneksi isovanhempi on normaali ihminen, eikä tästä mitenkään suuttunut ja hyvissä väleissä ollaan edelleen! Shoppailuhimoja yritetään suunnata siihen mihin on tarve. Mutta jos normaali puhe ja pieni rajanveto ei riitä, niin pitäkää tiukempia rajoja. Kenelläkään ei ole oikeutta kantaa turhaa tavaraa jatkuvasti toisten nurkkiin.

Mikä juttu tämä mummojen vaatteidenostovimma muuten on? Miksi ne saa jotain erityisiä kiksejä siitä, että ostetaan lapsenlapselle nimenomaan vaatteita?

Onko se jotenkin sukua sille, että ostetaan pieni valkoinen koira ja sitten sille pinkki takki jota se enimmäkseen ei edes tarvitsisi?

Jotain outoa aikuisten nukkeleikkiä?

Minun on tätä vaikea ymmärtää, kun en ole koskaan saanut mitään kiksejä vauvanvaatteista, saati isompien lapsien. Onneksi siskollani on pari vuotta vanhemmat lapset, se antaa aina omiensa vaatteet meille, niin en ole joutunut päätäni vaivaamaan lastenvaatekysymyksellä isommin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joillakin ihmisillä vaan on tapana hamstrata kaikkea kirpputorilta kun halvalla saa. Pistäisin itse vaa johonkin kierrätykseen suoraan. Tuo ei ole mitenkään haitallista lasta kohtaan ja en lähtisi välejä sukulaisiin sen takia pilaamaan.

Ei kaikilla ole aikaa kuskailla ylimääräisi vaatteita jatkuvasti kierrätykseen. Varsinkin maaseudulla sinne lähimpään kierrätyspaikkaan voi olla kymmeniä kilometrejä matkaa. 

Maaseudulla kai liikutaan omalla autolla. Eikö ole uffin, kontin keräyslaatikoita? Poisheitettävän tekstiilin keräystä?

Kaupungeissa ainakin liki joka kaupan pihassa uffin laatikko? Ja hyväntekeväsyyskirppareita useampia joiden aulaan tms. Voi laatikkoon heittää lahjoitukset.

Miksi kenenkään pitäisi ajella omalla autollaan satoja kilometrejä kuskailemassa vaatteita, joita ei ole alunperinkään halunnut?

Ettekö te sieltä maalta liiku koskaan minnekään? Kirkonkylään koulun tiöaisuuksiin, lähimpään suurempaan taajamaan vaateostoksille , ym erikoistavaraa ostamaan?

Käy kirkossa, marttailloissa, töissä kukaan?

Tottakai jokainen varmasti pystyisi viemään ne rytkyt Uffiin. Mutta miksi kenenkään pitäisi siivota toisten jälkiä ja hävittää toisten roskia?

Ei minua ainakaan kiinnosta korjata muiden virheitä.

eri

Niin no. Jos sulle kuitenkin niitä toisten tuomia "roskia" ilmestyy, niin mitäs sitten tekisit? Kun ei kiinnosta niitä pois siivota?

Sittenhän ei auta muu kuin säilyttää ne. Vai onko joku vaihtoehto vielä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän lasten aikanaan saamat vaatelahjat ei olleet kaikki aina sellaisia, että itse olisin ostanut, mutta aina ilahduin kuitenkin siitä, että joku oli halunnut lastani muistaa. Ja huolehdin, että lapsella oli se lahjaksi saatu asu yllä, kun mentiin kylään tai muuten tavattiin lahjan antajaa.

Mutta en mä kyllä ikinä ajatellut, että lahjan antaja jotenkin yritti tukea meitä, toipahan vain omasta mielestään söpön lahjan. Ihan samalla lailla vien sitten vastavierailulle vaikkapa omenapiirakan, vaikken uskokaan saajan olevan mitenkään erityisesti sitä vailla.

Joskus kun on ollut tilanne, että olen ollut taloudellisen tuen tarpeessa, olen sen ihan ääneen sanonut. Ja silloin olen saanut apua sen tarpeellisen asian hankintaan. Isovanhemmat on mielellään halunneet varmistaa, että lapsilla on ollut mahdollisuus ja välineet harrastaa haluamiaan asioita. Samoin mummolassa on ollut aina tarvittaessa hoitopaikka.

Jos nyt sitten joku juhlamekko joskus on ollut mummon eikä minun maun mukainen, niin en kyllä usko, että siitä on mitään haittaa kenellekään koitunut.

Olet järkevä. Sun kanssa olisikin helppo toimia.

Kaikki ei aina voi myötäillä toisen ihmisen maailmaa, kun ei tiedä siitä. Vein aikoinani kummilapselleni lahjaksi kirjoja, koska olen itse lukija ja lapsesta asti sitä ollut. Lapsen äiti oli aina siitä jotenkin närkästynyt, lapsi kyllä tykkäsi lukea ja luimmme yhdessä usein.

Mutta kun tavaraa olisi pitänyt antaa tai rahaa. En lähtenyt siihen peliin mukaan.

Nyt kummilapsi on aikuinen ja sanoo, että hänellä on vieläkin kaikki ne kirjat tallessa ja aikoo pitääkin ja säilyttää omaa tulevaa lastaan varten.

Tuliko mieleesi, että veit saman kirjan kuin äiti oli jo hankkinut tai hän tiesi, että tulee muualtakin?

Yleensä se äiti yrittää jollain tavoin kontrolloida sitä tulvaa ja vinkkaa ihan siksi, että ei tulisi samaa tavaraa monesta suunnasta.

t. kolme tatupatua, neljä samaa ellaa jne.

Ei. Siihen aikaan mitään tatuja ja patuja ei ollutkaan

Ikinä ei heillä kirjoja näkynyt, muuta kuin ne minun lapselle ostamani ja nekään ei olleet mitään ohkaisia kuvakirjoja. Siksi veinkin, kun tiesin, että siinä perheessä ei lapsille lueta.

Ja kirjastojahan ei ole myöskään. Kaikki eivät tosiaan halua ostaa omaksi kirjoja.

Huomaa, että joku sivistymätön mammeli on vetänyt herneen pahasti nenään kirjoista - siis ei oikeesti voi olla noin vaikeaa. Kun joku haluaa satsata sun lasten lukutaitoon ja sivistykseen, niin luulisi sen olevan hyvä asia, varsinkin kun lapsi itse on säilyttänyt nämä tärkeät lahjat.

Tässäkin ketjussa näkee kuinka etuoikeutettuja ja kiittämättömiä nykymammelit on.

Höpsis. Minusta kirja on hieno lahja. Harmittaa vaan, jos joku pelkästään siitä, että kotona ei ole kirjoja näkyvillä tekee päätelmiä, ettei kotona luettaisi.

Päätelmiä ja päätelmiä. Me ihmiset, jotka käydään toistemme luona, ollaan paljon yhteydessä, koska ollaan hyviä ystäviä, me yleensä TUNNEMME toisemme. Ei me tehdä toisistamme päätelmiä heidän kotinsa tavaroiden tms. perusteella, vaan tunnetaan ja tiedetään toisemme ihan muutenkin.

Voi hyvä taivas teidän ajatuksianne.

Ei meidän tarvitse penkoa toistemme kaappeja ja komeroita oppiaksemme tuntemaan heidän tapojaan ja mieltymyksiään. Kyllä ne on elämän varrella tulleet esille ihan ilmankin.

Vai mitä luulette, täytyykö minun penkoa jonkun ystäväni koti löytääkseni sieltä lumilaudan, ja jos en löydä, vasta sittenkö voin olla varma, ettei perheessä kukaan harrasta lumilautailua? Vai uskoisinko ihan ystäväni kertoman ja oman heistä saamani kokemukseni perusteella, että heillä ei lumilautailla?

Se kummi voi olla joku joka ei ole niin kamalan tuttu toisen puolison kanssa, vaan esimerkiksi toisen serkku, joka lähinnä velvollisuudesta on otettu kummiksi tai siksi että puoliso on hänen lastensa kummi.

Meillä on ihan kaikki lastenkirjat meidän vanhempien huoneessa, jonne täytyy vieraiden erikseen mennä eri kerrokseen penkomaan nähdäkseen onko meillä lastenkirjoja lapsille vai ei.

Voi voi. Voi voi. Kaikki on niin vaikeata.

Jos minä olisin se velvollisuuskummi, niin en osallistuisi koko kummiuteen sitä nimellistä velvollisuutta enempää. Lahjat lapselle hankkii se oikea kummi ja sillä siisti.

Mutta jos siltä tuntemattomalta kummilta nyt kuitenkin jotain tahtoo, niin eikö vanhempi voi sanoa, että älä osta ainakaan kirjaa, koska todennäköisesti se on hutiostos, lapsella on jo kirjoja.

Joten unohdetaan nyt ne kirjat sitten, kun niistäkin saatiin aikaan tämmöinen täpinä.

Ei kirjoja, ei vaatteita, ei lahjakortteja.

Miten se raha sitten olisi parhainta antaa? Vanhemman tilille? Vai käteisenä kuoressa?

En ole sanonut että ei kirjoja vaan että on todella törkeää päättää omin päin olla se sivistyksen airut, joka sivistää jonkun toisen lasta, kun se toinen ei osaa. Kuten tämä yksi täällä sössötti.

Ja että jos ostaa kirjoja, tarkistaa ettei se lapsi saa sitä samaa kirjaa moneen kertaan tai että sitä ei ole jo.

Ylipäätään on fiksua kysyä vanhemmilta mitä lapsi toivoo, mitä hän tarvitsee ja mitä ei ole muuten tulossa.

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli iso riita äitini kanssa siitä krääsävirrasta ja hän sanoi kirjaimellisesti, että hän haluaa tuoda sitä krääsää, jotta lapset kiintyisivät häneen.

Eli onko koko sukupolvi (kun tuntuu olevan yleinen ongelma) jotenkin kiintymyssuhteeltaan häiriintyneitä ja kirjaimellisesti ostavat lastenlasten rakkautta? Eivät osaa osoittaa rakkauttaan muuten kuin tavaralla?

Monilta on taas vieraantunut ihan se mikä on ylimääräistä krääsää ja mikä ei. Mikä tarpeellista ja mikä ei.

Yleensä äärimmäisen niukkasn kulutuksen puolesta puhujat ovat:

-matalatuloisia, uskovaisia, itse tulleet köyhästä perheestä, pitävät säästämistä tärkeänä vaikka joutuisi kituuttamankin.

Näille ihan mikä vaan ei ole välttämätöntä, on pöyristyttävää tuhlausta. Ja herran jestas jos joku tuote joskus jää vähälle käytölle tai olisi virhe ostos mikä synti!

En itsekään tykkää, että rahaa menee kankkulan kaivoon, mutta joskus vaan saattaa tulla jotain turhaakin.

Huvitti kun hm hiusdonitsi ja pinni osastolla joku äippä kovaan ääneen lapselleen *täällä on tätä krääsää" No jos ei käytä pinnejä, niin sitten, mutta miten muuten krääsää?.

Tietenkin joskus edellämainittujakin saattaa hukkua sinne tänne jos ei niin järjestelmällinen ihminen, mutta tuskin kotitalouden talous hirveästi tuollaisista kaatuu. Se on ne isommat pysyvät menot, joissa voi säätää jos voi ja joilla enemmän merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli iso riita äitini kanssa siitä krääsävirrasta ja hän sanoi kirjaimellisesti, että hän haluaa tuoda sitä krääsää, jotta lapset kiintyisivät häneen.

Eli onko koko sukupolvi (kun tuntuu olevan yleinen ongelma) jotenkin kiintymyssuhteeltaan häiriintyneitä ja kirjaimellisesti ostavat lastenlasten rakkautta? Eivät osaa osoittaa rakkauttaan muuten kuin tavaralla?

Monilta on taas vieraantunut ihan se mikä on ylimääräistä krääsää ja mikä ei. Mikä tarpeellista ja mikä ei.

Yleensä äärimmäisen niukkasn kulutuksen puolesta puhujat ovat:

-matalatuloisia, uskovaisia, itse tulleet köyhästä perheestä, pitävät säästämistä tärkeänä vaikka joutuisi kituuttamankin.

Näille ihan mikä vaan ei ole välttämätöntä, on pöyristyttävää tuhlausta. Ja herran jestas jos joku tuote joskus jää vähälle käytölle tai olisi virhe ostos mikä synti!

En itsekään tykkää, että rahaa menee kankkulan kaivoon, mutta joskus vaan saattaa tulla jotain turhaakin.

Huvitti kun hm hiusdonitsi ja pinni osastolla joku äippä kovaan ääneen lapselleen *täällä on tätä krääsää" No jos ei käytä pinnejä, niin sitten, mutta miten muuten krääsää?.

Tietenkin joskus edellämainittujakin saattaa hukkua sinne tänne jos ei niin järjestelmällinen ihminen, mutta tuskin kotitalouden talous hirveästi tuollaisista kaatuu. Se on ne isommat pysyvät menot, joissa voi säätää jos voi ja joilla enemmän merkitystä.

Kahden tyttären äitinä totean että hiuspinnit ja donitsit on niitä joita aivan kaikki kantaa lahjaksi.

Sukulaiset ja kaverit.

Sitten sen oikeasti kokee jo krääsäksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän lasten aikanaan saamat vaatelahjat ei olleet kaikki aina sellaisia, että itse olisin ostanut, mutta aina ilahduin kuitenkin siitä, että joku oli halunnut lastani muistaa. Ja huolehdin, että lapsella oli se lahjaksi saatu asu yllä, kun mentiin kylään tai muuten tavattiin lahjan antajaa.

Mutta en mä kyllä ikinä ajatellut, että lahjan antaja jotenkin yritti tukea meitä, toipahan vain omasta mielestään söpön lahjan. Ihan samalla lailla vien sitten vastavierailulle vaikkapa omenapiirakan, vaikken uskokaan saajan olevan mitenkään erityisesti sitä vailla.

Joskus kun on ollut tilanne, että olen ollut taloudellisen tuen tarpeessa, olen sen ihan ääneen sanonut. Ja silloin olen saanut apua sen tarpeellisen asian hankintaan. Isovanhemmat on mielellään halunneet varmistaa, että lapsilla on ollut mahdollisuus ja välineet harrastaa haluamiaan asioita. Samoin mummolassa on ollut aina tarvittaessa hoitopaikka.

Jos nyt sitten joku juhlamekko joskus on ollut mummon eikä minun maun mukainen, niin en kyllä usko, että siitä on mitään haittaa kenellekään koitunut.

Olet järkevä. Sun kanssa olisikin helppo toimia.

Kaikki ei aina voi myötäillä toisen ihmisen maailmaa, kun ei tiedä siitä. Vein aikoinani kummilapselleni lahjaksi kirjoja, koska olen itse lukija ja lapsesta asti sitä ollut. Lapsen äiti oli aina siitä jotenkin närkästynyt, lapsi kyllä tykkäsi lukea ja luimmme yhdessä usein.

Mutta kun tavaraa olisi pitänyt antaa tai rahaa. En lähtenyt siihen peliin mukaan.

Nyt kummilapsi on aikuinen ja sanoo, että hänellä on vieläkin kaikki ne kirjat tallessa ja aikoo pitääkin ja säilyttää omaa tulevaa lastaan varten.

Tuliko mieleesi, että veit saman kirjan kuin äiti oli jo hankkinut tai hän tiesi, että tulee muualtakin?

Yleensä se äiti yrittää jollain tavoin kontrolloida sitä tulvaa ja vinkkaa ihan siksi, että ei tulisi samaa tavaraa monesta suunnasta.

t. kolme tatupatua, neljä samaa ellaa jne.

Ei. Siihen aikaan mitään tatuja ja patuja ei ollutkaan

Ikinä ei heillä kirjoja näkynyt, muuta kuin ne minun lapselle ostamani ja nekään ei olleet mitään ohkaisia kuvakirjoja. Siksi veinkin, kun tiesin, että siinä perheessä ei lapsille lueta.

Et sinä tiedä mitä he lukee tai ei lue tai mitä heillä on tai ei ole. Vai pengoitko komerot?

Harvapa nyt on niin vieraan perheen kummi, täti tai setä ettei tiedä perheen tapoja. Lukutottumuksia tai sitä ettei perheessä lueta.

Eli ko. ihminen siis todella penkoi komerot. Nice.

Perheet, joissa ei lueta, on aika helppo tunnistaa. Ihan jo yleissivistyksen ja juttujen tason perusteella.

Sitä että onko kodissa kirjoja vai ei, ei näe muuten kuin penkomalla komerot.

No, tietty määrä on aina kirjoja kotona, jos on lukeva perhe. Esim. keskustelun ohessa tulee tarkistettua monia asioita kirjoista (joo, tarkoitan sellaisia, joita Google ei löydä).

Et voi tietää onko kodissa kirjoja muuteb kuin penkomalla sen kodin.

Voin. Keskustelujen perusteella.

Et voi.

Ei sillä ole erityisesti merkitystä, onko kodissa kirjoja, niitä voi jopa ollakin, mutta on eri asia luetaanko niitä.

Joillakin on kirjoja vain näön vuoksi tai peritty vanhemmilta ja annettu olla, joskus niitä vain tulee lahjoiksi tai joku jopa on saattanut itsekin hankkia.

Pointti onkin siinä, luetaanko perheessä ja varsinkin, luetaanko lapselle ja opetetaanko lapsia lukemisen maailmaan.

Kyllä ystävistään jokainen tietää, kuka on lukuihmisiä ja kuka ei.

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli iso riita äitini kanssa siitä krääsävirrasta ja hän sanoi kirjaimellisesti, että hän haluaa tuoda sitä krääsää, jotta lapset kiintyisivät häneen.

Eli onko koko sukupolvi (kun tuntuu olevan yleinen ongelma) jotenkin kiintymyssuhteeltaan häiriintyneitä ja kirjaimellisesti ostavat lastenlasten rakkautta? Eivät osaa osoittaa rakkauttaan muuten kuin tavaralla?

Kauheaa, jos noin on.

Sitäpaitsi luulisi mummoikäisten jo tietävän, että ei lapset siihen kiinny, joka antaa eniten materiaa. Ne kiintyy yleensä eniten siihen, joka kohtelee niitä kuin ihmisiä.

Minä en erityisemmin pidä lapsista, mutta kaikki lapset on minuun aina lääpällään. Syy: kohtelen niitä kuin ihmisiä ja joskus armosta annan niiden tulla mukaani metsäkävelylle ja opetan niille luonnontieteitä. Noin viisivuotiaasta alkaen.

Sitten on mummot käärmeissään kun lapseton täti on enemmän mieleen lapsenlapsille kuin oma mummo!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää ottako niitä vaatteita vastaan! Tai sitten otatte mutta käytte ne läpi antajien edessä ja toteatte että liian pieniä jne ja nakkaatte takaisin ne. Joskus on pakko olla "ilkeä" kuin ikuisesti mieliks :(

Varmasti uhriutuvat mutta jospa sitten oppivat kysymään mitä ja minkä kokoista tarvitsee.

Ei otetakaan, enää. Ei tuo enää mitään, mikä on ihanaa. Ei ole oppinut kysymään mitä eikä minkä kokoisena, koska hän ei mistään hinnasta miniän toiveita toteuta. Tämän on suoraan sanonut. Sitten uhriutui, kun tavarat eivät tulleet käyttöön. Sanoin suoraan, että mun koti ei ole mikään hiton kierrätyskeskuksen välivarasto.

Kun lähtökohtaisesti ei voi tuoda mitään mikä on meidän perheelle tarpeellista tai edes iloksi, niin sitten ei tarvitse tuoda mitään. Muutaman kerran itsesäälissä rypevä mummeli lähti tuomisineen ulvoen. Halveksittava paska, pelkkä manipulointiyritys.

Kuulostat kyllä itse harvinaisen inhottavalta ja manipuloivalta ihmiseltä. Olen varma, että omat lapsesi tulevat aikanaan tarvitsemaan paljon terapiaa, jos käyttäydyt noin törkeästi muitakin ihmisiä kohtaan - vai oletko hävytön ainoastaan vanhuksille?

Sä kuulostat ihmiseltä, joka ei ole joutunut joka tilanteessa ylikävelevän narsistin kynsiin.

Kieltäydyn olemasta yhteyksissä anoppini kanssa ilman, että mieheni on paikalla. Sukujuhlissa siedän häntä mieheni takia. En siis ole edes töykeä hänelle. Muiden kanssa, myös vanhusten, tulen pääsääbtöisesti toimeen. Kukaan muu ei ole tullut mua kotiin haukkumaan, anoppi on tehnyt niin useita kertoja.

Anoppin kanssa tulee toimeen vain jos on hänen kynnysmattona. Mä en siihen suostu. Peruskohteliaat välit eivät onnistu, koska anoppi ei ole valmis kompromisseihin. Paitsi jos saa sanella ehdot, jolloin kyse ei ole enää kompromissista. Jos tämä tekee minusta huonon ihmisen, niin se on sitten voivoi. Pahempi olo mun lapsilla olisi, jos mä olisin jatkuvasti hermorauniona anopin takia.

Vierailija kirjoitti:

Ole kiitollinen. Me ei olla saatu mitään, vaikka isovanhemmat rikkaita ja todella hyvin toimeentulevia. Ovat niin itsekkäitä ja ahneita. 

Niinkin päin voi siis olla. Oletan, että lapsesi isovanhemmat ovat luonteeltaan kylmiä ja välinpitämättömiä.

Kun tuo liian pienen vaatteen niin sanopas että pue saman tien itse päälle. Josko menisi perille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joillakin ihmisillä vaan on tapana hamstrata kaikkea kirpputorilta kun halvalla saa. Pistäisin itse vaa johonkin kierrätykseen suoraan. Tuo ei ole mitenkään haitallista lasta kohtaan ja en lähtisi välejä sukulaisiin sen takia pilaamaan.

Ei kaikilla ole aikaa kuskailla ylimääräisi vaatteita jatkuvasti kierrätykseen. Varsinkin maaseudulla sinne lähimpään kierrätyspaikkaan voi olla kymmeniä kilometrejä matkaa. 

Maaseudulla kai liikutaan omalla autolla. Eikö ole uffin, kontin keräyslaatikoita? Poisheitettävän tekstiilin keräystä?

Kaupungeissa ainakin liki joka kaupan pihassa uffin laatikko? Ja hyväntekeväsyyskirppareita useampia joiden aulaan tms. Voi laatikkoon heittää lahjoitukset.

Miksi kenenkään pitäisi ajella omalla autollaan satoja kilometrejä kuskailemassa vaatteita, joita ei ole alunperinkään halunnut?

Ettekö te sieltä maalta liiku koskaan minnekään? Kirkonkylään koulun tiöaisuuksiin, lähimpään suurempaan taajamaan vaateostoksille , ym erikoistavaraa ostamaan?

Käy kirkossa, marttailloissa, töissä kukaan?

Tottakai jokainen varmasti pystyisi viemään ne rytkyt Uffiin. Mutta miksi kenenkään pitäisi siivota toisten jälkiä ja hävittää toisten roskia?

Ei minua ainakaan kiinnosta korjata muiden virheitä.

eri

Niin no. Jos sulle kuitenkin niitä toisten tuomia "roskia" ilmestyy, niin mitäs sitten tekisit? Kun ei kiinnosta niitä pois siivota?

Sittenhän ei auta muu kuin säilyttää ne. Vai onko joku vaihtoehto vielä?

On. Minä sanon antajalle: "Voit viedä tämän mennessäsi, emme tarvitse sitä. Jos haluat välttämättä tuoda jotain, ole hyvä ja varmista etukäteen, mitä olisimme vailla."

Ei tarvitse montaa kertaa sanoa.

Välit ei valitettavasti mene tuosta poikki, niin hysteerisesti ne ovat lastenlapsiensa perään.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on juuri samanlainen mummo kuin AP:lla. Ostelee vääränkokoisia ja rikkinäisiä vaatteita kirpparilta tai rumia alennusvaatteita kaupasta. T-paitoja talvella ja muuta vastaavaa. Olen laittanut vaatteet suoraan roskiin tai seurakunnan kirpparille.

Luulin, että kaikki käyttävät T-paitoja ympäri vuoden. Kesällä ne ovat päivävaatteita ja talvella alusvaatteen korvaajia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli iso riita äitini kanssa siitä krääsävirrasta ja hän sanoi kirjaimellisesti, että hän haluaa tuoda sitä krääsää, jotta lapset kiintyisivät häneen.

Eli onko koko sukupolvi (kun tuntuu olevan yleinen ongelma) jotenkin kiintymyssuhteeltaan häiriintyneitä ja kirjaimellisesti ostavat lastenlasten rakkautta? Eivät osaa osoittaa rakkauttaan muuten kuin tavaralla?

Monilta on taas vieraantunut ihan se mikä on ylimääräistä krääsää ja mikä ei. Mikä tarpeellista ja mikä ei.

Yleensä äärimmäisen niukkasn kulutuksen puolesta puhujat ovat:

-matalatuloisia, uskovaisia, itse tulleet köyhästä perheestä, pitävät säästämistä tärkeänä vaikka joutuisi kituuttamankin.

Näille ihan mikä vaan ei ole välttämätöntä, on pöyristyttävää tuhlausta. Ja herran jestas jos joku tuote joskus jää vähälle käytölle tai olisi virhe ostos mikä synti!

En itsekään tykkää, että rahaa menee kankkulan kaivoon, mutta joskus vaan saattaa tulla jotain turhaakin.

Huvitti kun hm hiusdonitsi ja pinni osastolla joku äippä kovaan ääneen lapselleen *täällä on tätä krääsää" No jos ei käytä pinnejä, niin sitten, mutta miten muuten krääsää?.

Tietenkin joskus edellämainittujakin saattaa hukkua sinne tänne jos ei niin järjestelmällinen ihminen, mutta tuskin kotitalouden talous hirveästi tuollaisista kaatuu. Se on ne isommat pysyvät menot, joissa voi säätää jos voi ja joilla enemmän merkitystä.

Meillä on turhat ostokset n. 100€ vuodessa. Tarkoitan nyt esim. virhe ostoksia vaatteissa eli lapsi on ehkä niin nirso että ei pidä jotain mitä ostanut tai itse tehnyt niin tyhmästi että ottanut laput pois ennenkin sovitettu. Nuo ei taloutta vie perikatoon.

Täysin turhia on ainoastaan tupakka, alkoholi ja kannabis toki niitäkin voi aikuinen ostaa kohtuullisilla summilla omilla rahoillaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli iso riita äitini kanssa siitä krääsävirrasta ja hän sanoi kirjaimellisesti, että hän haluaa tuoda sitä krääsää, jotta lapset kiintyisivät häneen.

Eli onko koko sukupolvi (kun tuntuu olevan yleinen ongelma) jotenkin kiintymyssuhteeltaan häiriintyneitä ja kirjaimellisesti ostavat lastenlasten rakkautta? Eivät osaa osoittaa rakkauttaan muuten kuin tavaralla?

Monilta on taas vieraantunut ihan se mikä on ylimääräistä krääsää ja mikä ei. Mikä tarpeellista ja mikä ei.

Yleensä äärimmäisen niukkasn kulutuksen puolesta puhujat ovat:

-matalatuloisia, uskovaisia, itse tulleet köyhästä perheestä, pitävät säästämistä tärkeänä vaikka joutuisi kituuttamankin.

Näille ihan mikä vaan ei ole välttämätöntä, on pöyristyttävää tuhlausta. Ja herran jestas jos joku tuote joskus jää vähälle käytölle tai olisi virhe ostos mikä synti!

En itsekään tykkää, että rahaa menee kankkulan kaivoon, mutta joskus vaan saattaa tulla jotain turhaakin.

Huvitti kun hm hiusdonitsi ja pinni osastolla joku äippä kovaan ääneen lapselleen *täällä on tätä krääsää" No jos ei käytä pinnejä, niin sitten, mutta miten muuten krääsää?.

Tietenkin joskus edellämainittujakin saattaa hukkua sinne tänne jos ei niin järjestelmällinen ihminen, mutta tuskin kotitalouden talous hirveästi tuollaisista kaatuu. Se on ne isommat pysyvät menot, joissa voi säätää jos voi ja joilla enemmän merkitystä.

Hassua, minun kokemukseni mukaan yleensä nimenomaan hyvätuloiset ovat hyvin tietoisia kuluttajia ja minimalismiin taipuvaisia. Krääsää ostavat köyhät, jotka kokevat saavansa rahoilleen paremmin vastinetta jostain kolme kympillä -tarjouksista.

Minustakin kaikenlaiset koristepinnit ja hiusdonitsit ovat turhanaikaista krääsää. Se ei estä minua pitämästä 50 e silkkisiä pikkupöksyjä.

Nämä jotka käskevät myydä kirppiksellä jne niitä turhia ei kyllä ymmärrä lapsiperheen arjesta yhtään mitään.

Ei siihen enää tarvita ylimääräistä hommaa kun ei edellistäkään tahdo selvitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä laittaisin lapsen sovittamaan vaatetta siinä tuojan läsnäollessa. Sitten vaan "voi hitsi, kun tämä mummin tuoma paita onkin ihan liian pieni. onneksi mummi voi palauttaa sen kauppaan takaisin ja ostaa seuraavalla kerralla sopivaa kokoa :)"

Ei auta. Anoppi yritti väkisin kolme numeroa liian pientä paitaa lapsen päälle. Kun oli ihan kaupassa kysynyt minkä kokoinen vaate menee 4-vuotiaalle. No, mun lapsi oli melkein viisi, iso ikäisekseen ja muutenkin ko merkin vaatteet ovat mitoitukseltaan pieniä. Kyllä se myyjä tietää.

Ei saanut anoppi sitä paitaa edes pään yli, mutta mikään ei muuttunut. Kun se pieni vaate on söpömpikin!

Näin kesällä yhdessä alessa miten omat vanhemmat  (!) vetivät tuskaisen kouluikäisen lapsen päälle ihan liian ahdasta puseroa. Siis todella kaksin käsin isä ja äiti kiskoivat puseroa  lapsen pään yli. Lapsi huusi kovaa. Paikallaolijat näkivät heti, että vaate oli tarkoitettu pienempää kokoa olevalle lapselle. En tavallisesti sekaannu ihmisten asioihin, mutta sanoin heille kohteliaasti, että te voisitte ehkä sovittaa lapselle isompaa kokoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joillakin ihmisillä vaan on tapana hamstrata kaikkea kirpputorilta kun halvalla saa. Pistäisin itse vaa johonkin kierrätykseen suoraan. Tuo ei ole mitenkään haitallista lasta kohtaan ja en lähtisi välejä sukulaisiin sen takia pilaamaan.

Ei kaikilla ole aikaa kuskailla ylimääräisi vaatteita jatkuvasti kierrätykseen. Varsinkin maaseudulla sinne lähimpään kierrätyspaikkaan voi olla kymmeniä kilometrejä matkaa. 

Maaseudulla kai liikutaan omalla autolla. Eikö ole uffin, kontin keräyslaatikoita? Poisheitettävän tekstiilin keräystä?

Kaupungeissa ainakin liki joka kaupan pihassa uffin laatikko? Ja hyväntekeväsyyskirppareita useampia joiden aulaan tms. Voi laatikkoon heittää lahjoitukset.

Miksi kenenkään pitäisi ajella omalla autollaan satoja kilometrejä kuskailemassa vaatteita, joita ei ole alunperinkään halunnut?

Ettekö te sieltä maalta liiku koskaan minnekään? Kirkonkylään koulun tiöaisuuksiin, lähimpään suurempaan taajamaan vaateostoksille , ym erikoistavaraa ostamaan?

Käy kirkossa, marttailloissa, töissä kukaan?

Tottakai jokainen varmasti pystyisi viemään ne rytkyt Uffiin. Mutta miksi kenenkään pitäisi siivota toisten jälkiä ja hävittää toisten roskia?

Ei minua ainakaan kiinnosta korjata muiden virheitä.

eri

Tuskin ne uffillakaan niistä rikkinäisistä ja tahraisista rytkyistä ilahtuu.