Lue keskustelun säännöt.
Miksi isovanhemmat haluavat tukea lapsiperhettä aina vain ostamalla vaatteita?
23.09.2023 |
Meille olisi paljon enemmän iloa esim. lahjakorteista, joilla saisimme ostettua lapsille tarpeellisia asioita tai vaikka osallistumisesta turvaistuinkuluihin tai vastaaviin kalliisiin hankintoihin. Isovanhemmat tuovat kuitenkin kerta toisensa jälkeen vaatteita, jotka ovat liian pieniä, epäkäytännöllisiä ja rikki (kirppikseltä). Lisäksi tämän seurauksena lapsilla on esim. monia kymmeniä erilaisia paitoja, mutta ei yhtään housuja, kun edes vaatteen tyypistä esitettyjä toiveita ei huomioida. Ei voi myöskään tehdä niin, että ostamme tarpeellisia vaatteita heidän piikkiinsä, koska se vaatteen kuosin valitseminen on ilmeisesti se juttu.
Kommentit (1577)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän lasten aikanaan saamat vaatelahjat ei olleet kaikki aina sellaisia, että itse olisin ostanut, mutta aina ilahduin kuitenkin siitä, että joku oli halunnut lastani muistaa. Ja huolehdin, että lapsella oli se lahjaksi saatu asu yllä, kun mentiin kylään tai muuten tavattiin lahjan antajaa.
Mutta en mä kyllä ikinä ajatellut, että lahjan antaja jotenkin yritti tukea meitä, toipahan vain omasta mielestään söpön lahjan. Ihan samalla lailla vien sitten vastavierailulle vaikkapa omenapiirakan, vaikken uskokaan saajan olevan mitenkään erityisesti sitä vailla.
Joskus kun on ollut tilanne, että olen ollut taloudellisen tuen tarpeessa, olen sen ihan ääneen sanonut. Ja silloin olen saanut apua sen tarpeellisen asian hankintaan. Isovanhemmat on mielellään halunneet varmistaa, että lapsilla on ollut mahdollisuus ja välineet harrastaa haluamiaan asioita. Samoin mummolassa on ollut aina tarvittaessa hoitopaikka.
Jos nyt sitten joku juhlamekko joskus on ollut mummon eikä minun maun mukainen, niin en kyllä usko, että siitä on mitään haittaa kenellekään koitunut.Olet järkevä. Sun kanssa olisikin helppo toimia.
Kaikki ei aina voi myötäillä toisen ihmisen maailmaa, kun ei tiedä siitä. Vein aikoinani kummilapselleni lahjaksi kirjoja, koska olen itse lukija ja lapsesta asti sitä ollut. Lapsen äiti oli aina siitä jotenkin närkästynyt, lapsi kyllä tykkäsi lukea ja luimmme yhdessä usein.
Mutta kun tavaraa olisi pitänyt antaa tai rahaa. En lähtenyt siihen peliin mukaan.
Nyt kummilapsi on aikuinen ja sanoo, että hänellä on vieläkin kaikki ne kirjat tallessa ja aikoo pitääkin ja säilyttää omaa tulevaa lastaan varten.Tuliko mieleesi, että veit saman kirjan kuin äiti oli jo hankkinut tai hän tiesi, että tulee muualtakin?
Yleensä se äiti yrittää jollain tavoin kontrolloida sitä tulvaa ja vinkkaa ihan siksi, että ei tulisi samaa tavaraa monesta suunnasta.
t. kolme tatupatua, neljä samaa ellaa jne.
Ei. Siihen aikaan mitään tatuja ja patuja ei ollutkaan
Ikinä ei heillä kirjoja näkynyt, muuta kuin ne minun lapselle ostamani ja nekään ei olleet mitään ohkaisia kuvakirjoja. Siksi veinkin, kun tiesin, että siinä perheessä ei lapsille lueta.Et sinä tiedä mitä he lukee tai ei lue tai mitä heillä on tai ei ole. Vai pengoitko komerot?
Harvapa nyt on niin vieraan perheen kummi, täti tai setä ettei tiedä perheen tapoja. Lukutottumuksia tai sitä ettei perheessä lueta.
Eli ko. ihminen siis todella penkoi komerot. Nice.
Perheet, joissa ei lueta, on aika helppo tunnistaa. Ihan jo yleissivistyksen ja juttujen tason perusteella.
Sitä että onko kodissa kirjoja vai ei, ei näe muuten kuin penkomalla komerot.
No, tietty määrä on aina kirjoja kotona, jos on lukeva perhe. Esim. keskustelun ohessa tulee tarkistettua monia asioita kirjoista (joo, tarkoitan sellaisia, joita Google ei löydä).
Et voi tietää onko kodissa kirjoja muuteb kuin penkomalla sen kodin.
Taidat itse olla melkoisen utelias, kun olet nyt jankuttanut tuota penkomista kymmeniä kertoja 🙄
Yritä tajuta, että kyllä se lukeneisuus ja sivistyksen taso kuuluu ja näkyy muutenkin. Tässäkin ketjussa näkee monien käytöstapojen puutteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän lasten aikanaan saamat vaatelahjat ei olleet kaikki aina sellaisia, että itse olisin ostanut, mutta aina ilahduin kuitenkin siitä, että joku oli halunnut lastani muistaa. Ja huolehdin, että lapsella oli se lahjaksi saatu asu yllä, kun mentiin kylään tai muuten tavattiin lahjan antajaa.
Mutta en mä kyllä ikinä ajatellut, että lahjan antaja jotenkin yritti tukea meitä, toipahan vain omasta mielestään söpön lahjan. Ihan samalla lailla vien sitten vastavierailulle vaikkapa omenapiirakan, vaikken uskokaan saajan olevan mitenkään erityisesti sitä vailla.
Joskus kun on ollut tilanne, että olen ollut taloudellisen tuen tarpeessa, olen sen ihan ääneen sanonut. Ja silloin olen saanut apua sen tarpeellisen asian hankintaan. Isovanhemmat on mielellään halunneet varmistaa, että lapsilla on ollut mahdollisuus ja välineet harrastaa haluamiaan asioita. Samoin mummolassa on ollut aina tarvittaessa hoitopaikka.
Jos nyt sitten joku juhlamekko joskus on ollut mummon eikä minun maun mukainen, niin en kyllä usko, että siitä on mitään haittaa kenellekään koitunut.Olet järkevä. Sun kanssa olisikin helppo toimia.
Kaikki ei aina voi myötäillä toisen ihmisen maailmaa, kun ei tiedä siitä. Vein aikoinani kummilapselleni lahjaksi kirjoja, koska olen itse lukija ja lapsesta asti sitä ollut. Lapsen äiti oli aina siitä jotenkin närkästynyt, lapsi kyllä tykkäsi lukea ja luimmme yhdessä usein.
Mutta kun tavaraa olisi pitänyt antaa tai rahaa. En lähtenyt siihen peliin mukaan.
Nyt kummilapsi on aikuinen ja sanoo, että hänellä on vieläkin kaikki ne kirjat tallessa ja aikoo pitääkin ja säilyttää omaa tulevaa lastaan varten.Tuliko mieleesi, että veit saman kirjan kuin äiti oli jo hankkinut tai hän tiesi, että tulee muualtakin?
Yleensä se äiti yrittää jollain tavoin kontrolloida sitä tulvaa ja vinkkaa ihan siksi, että ei tulisi samaa tavaraa monesta suunnasta.
t. kolme tatupatua, neljä samaa ellaa jne.
Ei. Siihen aikaan mitään tatuja ja patuja ei ollutkaan
Ikinä ei heillä kirjoja näkynyt, muuta kuin ne minun lapselle ostamani ja nekään ei olleet mitään ohkaisia kuvakirjoja. Siksi veinkin, kun tiesin, että siinä perheessä ei lapsille lueta.Et sinä tiedä mitä he lukee tai ei lue tai mitä heillä on tai ei ole. Vai pengoitko komerot?
Harvapa nyt on niin vieraan perheen kummi, täti tai setä ettei tiedä perheen tapoja. Lukutottumuksia tai sitä ettei perheessä lueta.
Eli ko. ihminen siis todella penkoi komerot. Nice.
Perheet, joissa ei lueta, on aika helppo tunnistaa. Ihan jo yleissivistyksen ja juttujen tason perusteella.
Sitä että onko kodissa kirjoja vai ei, ei näe muuten kuin penkomalla komerot.
No, tietty määrä on aina kirjoja kotona, jos on lukeva perhe. Esim. keskustelun ohessa tulee tarkistettua monia asioita kirjoista (joo, tarkoitan sellaisia, joita Google ei löydä).
Ja mitähän google ei nykypäivänä löydä?
No jos haluat vaikka verrata jonkin teoksen vuoden 1934 käännöstä vuoden 2023 käännökseen, niin kyllä siinä on kiva ne kirjat olla käsillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko asia siten kuten on lapsenlapsellani: tavaraa, krääsää, leluja, kirjoja, pelejä, soittimia ym ym että huoneeseen ei mahdu enää mitään. Siksi ostan lahjaksi juurikin collegepaidan tai yöpuvun tms. Toki kysyn aina koon. Älkää nyt taas tuomitko ja olko happamia. Kyllä niitä vaatteitakin on, myönnän, mutta mitä sitten antaa? Rahan antaminen jollekin eskari ikäiselle tuntuu myös oudolta. Ostan vain joulu- ja synttärilahjan. Nyt jo stressaa kun on synttärit syyskuun lopulla. Emme me mummot tai anopit halua olla ikäviä, mutta mekin olemme vaan ihmisiä emmekä ajatustenlukijoita.
Miksi rahan antaminen eskari-ikäiselle on outoa? Sillä voi tehdä jotain, käydä esimerkiksi leffassa.
Ja tässähän ei vaadittu ajatusten lukemista, vaan korvia.
En itsekään antaisi 6-vuotiaalle rahaa lahjaksi. Sen ikäiselle on kivempi antaa jokin konkreettinen lahja.
Ja sitä ei sitten voi kysyä omalta lapseltaan että mitä lapsenlapsi tarvitsee?
Leffa tai vaikka valokarnevaali on ihan konkreettista. mun syyskuussa syntynyt on jo vuosia saanut lipun valokarnevaaleihin synttärilahjaksi.
Hmmm, eikös se lahjan saajan mielipide ollutkaan tärkein? Itse kysyin lapsenlapselta, mitä haluaa. Äitinsä ei antanut hänen sitä käyttää, kun eiollut hänen mieleensä.
T. Yx anoppi
Miksi sinun on mahdoton kysyä myös niiltä vanhemmilta????
Meillä mummo osti väkisin lapselle kolme numeroa liian pienet vuorittomat keinonahkakengät ja väitti vielä lapsen halunneen ne. Eihän se lapsi siellä kenkäkaupassa tajua, onko ne nyt varmasti oikeanlaiset! Sanoi vain sitten illalla että ne kengät tuntui oudoilta. No kai, kun varpaat oli kaksin kerroin.
Miksi kysyisin vanhemmilta, jos lapsenlapsi haluaa tietyn lelun. Hänellehän se tulee.
Aika kontrolloiva on miniän meininki :D jos joka asia pitää kysymällä kysyä.
No ihan jo esimerkiksi siksi, että se lapsen äiti tietää, mitä muuta lapslele on tulossa lahjaksi, ettet anna samaa lahjaa kuin kolme muuta.
Hah hah, lapsenlapsi sanoi, että äitinsä ei osta tätä hänelle :D
Onko kyseessä tatuointi vai lävistys?
Kuulapyssy.
Katsoin tuotteet Tokmannin ja Kärkkäisen sivuilta ja todellakin olen sitä mieltä itsekin, että tuollaisia ei meidän huusholliin tule. Järkyttäviä kapineita.
Eipä niissä mitään järkyttävää ole, suuri osa normaaleista pojista tykkää räiskiä kuulapyssyillä.
Kuvista päätellen ne on hyvin aidon näköisiä. Ja mitä ne pojat räiskii, eläimiäkö? Vai toisiaan silmiin? Kerääkö ne ne muovikuulat sitten pois vai jääkö ne luontoon?
Yleensä ampuvat eläimiä, jos joku ei ole valvomassa. Itse en ikinä ostaisi lapselle muuten vaan kuulapyssyä. Sen pitäisi alkaa sitten harrastamaan kuulasotaa ihan harrastuksena, jos haluaisi pyssyn.
Höpö höpö. En tiedä millaisissa piireissä liikut, kun eläimiä ammuskellaan.
Vierailija kirjoitti:
Miksi yleensä pitää koko ajan tukea ihmisiä jotka mielestään ovat olleet tarpeeksi aikuisia perustamaan perheen.
Polkupyöriä, mopoja, ruokaa, harrastusrahaa, soittimia jne pitäisi isovanhempien kantaa selkä väärällään.Mummona kuljen kaihoten lasttenvaateosastojen läpi, ihania ulkopukuja, paitoja, collegepukuja mutta en osta.
Ei kelpaisi marketvaate ja vaikea se on ostaa mieleistä.
Voi voi. Euroopassakin on paikkoja, joissa köyhä lapsi ilahtuisi sopivasta tai vähän liian isosta vaatteesta ja vihosta, johon voi piirtää.
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo ole tukemista, vaan hallintaa. Älkää ottako vastaan teille epäsopivia vaatteita.
Miksi kaikesta pitää tehdä niin hankalaa? Jos vaatteita tulee säkkikaupalla, silloin pitää tietysti laittaa rajat ja tehdä selväksi, ettei niitä kaikkia ehdi käyttää. Jos aloittajan vanhemmat kerran ovat tarkkana rahasta, luusisi tämän ymmärtävän. Muuten otatte vaatteet vastaan ja käytätte mueluisammat itse hankitut vaatteet päiväkodissa ja ihmisten ilmoilla. Nää epämieluisammat rymyvaatteina, joiden likaantumisella ei ole niin väliä
Ymmärrän alottajan ongelman. Se on varmaan tuttua useimmille. Tässä on kuitenkin jokin sukupolvikysymys. Isovanhemmat ajttelevat ettei lahjahevosen suuhun ole katsomista. Se mikä heistä näyttää kivalta vaattelta, voi oikeasti olla 10 vuotta vanhaa tyyliltään jatekniikaltaan. Eikä ennen oltu niin tarkkoja toiveiden suhteen. Toivottiin lapselle lahjaksi paita. Nykyään se on tietyn merkin tietty paita tietyn värisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillakin ihmisillä vaan on tapana hamstrata kaikkea kirpputorilta kun halvalla saa. Pistäisin itse vaa johonkin kierrätykseen suoraan. Tuo ei ole mitenkään haitallista lasta kohtaan ja en lähtisi välejä sukulaisiin sen takia pilaamaan.
Ei kaikilla ole aikaa kuskailla ylimääräisi vaatteita jatkuvasti kierrätykseen. Varsinkin maaseudulla sinne lähimpään kierrätyspaikkaan voi olla kymmeniä kilometrejä matkaa.
No miten olisi joku loota tai muovikassi, mihin aina sulloisit sen kierrätykseen menevän vaatekappaleen ja sitten kun joskus käytte siellä kymmenien kilometrien päässä vaikka ohi ajaen, niin heittäisitte sen pussukan sinne kierrätykseen?
Tai yksinkertaisimmillaan heittäisit roskiin?
Ei kai sitä yhtä vaatetta tarvitse lähteä varta vasten johonkin kymmenien kilsojen päähän viemään, puuttuuko sulta joku ruuvi päästä vai miksi et käsitä?
Te vihaiset miniät esitätte usein jotenkin niin yksinkertaista, että pakosti ajattelee että ootteko ihan kädettömiä.
Ylimääräiset lasten vaatteet, joista pääsee eroon yhdellä käden heilautuksella, tuntuu olevan ihan ylivoimaisia päästä eroon.
Minulle ei ole koskaan tehnyt heikkoakaan viskata turha tavara roskasäkkiin. Teidän tuntuu jotenkin olevan pakko säilyttää niitä jossain, miksi ihmeessä? Kierrätyslaatikko kymmenien kilometrien päässä on tekosyy. Itse asiassa ette halua päästä ongelmasta, koska se tekisi elämästä liian helppoa eikä voisi niin kovasti sitä isovanhempaa mollata, kun sen tuomasta tavarasta pääsisi eroon suitsait. Ei, pitää esittää saamatonta ja olla uhri ja marttyyri.
Eikö useimmilla paikkakunnilla ole kauppa, jossa on ilmoitustaulu asiakkaita varten, että voi myydä tai ostaa jotakin. Sinne ilmoitus, että on sen ja sen kokoista lastenvaatetta tarjolla ilmaiseksi, tulkaa hakemaan. Pankaa sinne joukkoon myös itse ostamianne pieneksi käyneitä vaatteitta tai turhia leluja, niin vanhempanne eivät hermostu vaatteiden pois lahjoittamisesta.
Tavallaan se on jo perintöä etukäteen, kun on mukana tekemässä hankintoja, tai muuten jeesaa
Perhettä. Tiukan paikan tullen jonkin laskun maksua ja ruokaa, vaatteita, välineitä urheiluun.
Nuorena he ehkä tarvii apua enempi.
Lapset kasvaa ja tilanne paranee yleensä heilläkin. Töissä olevia ihmisiä.
Hoitoapua myöskin joskus tarvii, olla henkisenä tukena elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi yleensä pitää koko ajan tukea ihmisiä jotka mielestään ovat olleet tarpeeksi aikuisia perustamaan perheen.
Polkupyöriä, mopoja, ruokaa, harrastusrahaa, soittimia jne pitäisi isovanhempien kantaa selkä väärällään.Mummona kuljen kaihoten lasttenvaateosastojen läpi, ihania ulkopukuja, paitoja, collegepukuja mutta en osta.
Ei kelpaisi marketvaate ja vaikea se on ostaa mieleistä.Voi voi. Euroopassakin on paikkoja, joissa köyhä lapsi ilahtuisi sopivasta tai vähän liian isosta vaatteesta ja vihosta, johon voi piirtää.
Niinpä, täällä ei äityleille kelpaa mikään, joten kannattaa mieluummin lahjoittaa rahaa hyväntekeväisyyteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillakin ihmisillä vaan on tapana hamstrata kaikkea kirpputorilta kun halvalla saa. Pistäisin itse vaa johonkin kierrätykseen suoraan. Tuo ei ole mitenkään haitallista lasta kohtaan ja en lähtisi välejä sukulaisiin sen takia pilaamaan.
Ei kaikilla ole aikaa kuskailla ylimääräisi vaatteita jatkuvasti kierrätykseen. Varsinkin maaseudulla sinne lähimpään kierrätyspaikkaan voi olla kymmeniä kilometrejä matkaa.
No miten olisi joku loota tai muovikassi, mihin aina sulloisit sen kierrätykseen menevän vaatekappaleen ja sitten kun joskus käytte siellä kymmenien kilometrien päässä vaikka ohi ajaen, niin heittäisitte sen pussukan sinne kierrätykseen?
Tai yksinkertaisimmillaan heittäisit roskiin?
Ei kai sitä yhtä vaatetta tarvitse lähteä varta vasten johonkin kymmenien kilsojen päähän viemään, puuttuuko sulta joku ruuvi päästä vai miksi et käsitä?
Te vihaiset miniät esitätte usein jotenkin niin yksinkertaista, että pakosti ajattelee että ootteko ihan kädettömiä.
Ylimääräiset lasten vaatteet, joista pääsee eroon yhdellä käden heilautuksella, tuntuu olevan ihan ylivoimaisia päästä eroon.
Minulle ei ole koskaan tehnyt heikkoakaan viskata turha tavara roskasäkkiin. Teidän tuntuu jotenkin olevan pakko säilyttää niitä jossain, miksi ihmeessä? Kierrätyslaatikko kymmenien kilometrien päässä on tekosyy. Itse asiassa ette halua päästä ongelmasta, koska se tekisi elämästä liian helppoa eikä voisi niin kovasti sitä isovanhempaa mollata, kun sen tuomasta tavarasta pääsisi eroon suitsait. Ei, pitää esittää saamatonta ja olla uhri ja marttyyri.Eikö useimmilla paikkakunnilla ole kauppa, jossa on ilmoitustaulu asiakkaita varten, että voi myydä tai ostaa jotakin. Sinne ilmoitus, että on sen ja sen kokoista lastenvaatetta tarjolla ilmaiseksi, tulkaa hakemaan. Pankaa sinne joukkoon myös itse ostamianne pieneksi käyneitä vaatteitta tai turhia leluja, niin vanhempanne eivät hermostu vaatteiden pois lahjoittamisesta.
Itse en usko, että oma mieheni suostusi päivystämään kotona, milloin joku tulee penkomaan jotain isoa vaatekassia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän lasten aikanaan saamat vaatelahjat ei olleet kaikki aina sellaisia, että itse olisin ostanut, mutta aina ilahduin kuitenkin siitä, että joku oli halunnut lastani muistaa. Ja huolehdin, että lapsella oli se lahjaksi saatu asu yllä, kun mentiin kylään tai muuten tavattiin lahjan antajaa.
Mutta en mä kyllä ikinä ajatellut, että lahjan antaja jotenkin yritti tukea meitä, toipahan vain omasta mielestään söpön lahjan. Ihan samalla lailla vien sitten vastavierailulle vaikkapa omenapiirakan, vaikken uskokaan saajan olevan mitenkään erityisesti sitä vailla.
Joskus kun on ollut tilanne, että olen ollut taloudellisen tuen tarpeessa, olen sen ihan ääneen sanonut. Ja silloin olen saanut apua sen tarpeellisen asian hankintaan. Isovanhemmat on mielellään halunneet varmistaa, että lapsilla on ollut mahdollisuus ja välineet harrastaa haluamiaan asioita. Samoin mummolassa on ollut aina tarvittaessa hoitopaikka.
Jos nyt sitten joku juhlamekko joskus on ollut mummon eikä minun maun mukainen, niin en kyllä usko, että siitä on mitään haittaa kenellekään koitunut.Olet järkevä. Sun kanssa olisikin helppo toimia.
Kaikki ei aina voi myötäillä toisen ihmisen maailmaa, kun ei tiedä siitä. Vein aikoinani kummilapselleni lahjaksi kirjoja, koska olen itse lukija ja lapsesta asti sitä ollut. Lapsen äiti oli aina siitä jotenkin närkästynyt, lapsi kyllä tykkäsi lukea ja luimmme yhdessä usein.
Mutta kun tavaraa olisi pitänyt antaa tai rahaa. En lähtenyt siihen peliin mukaan.
Nyt kummilapsi on aikuinen ja sanoo, että hänellä on vieläkin kaikki ne kirjat tallessa ja aikoo pitääkin ja säilyttää omaa tulevaa lastaan varten.Tuliko mieleesi, että veit saman kirjan kuin äiti oli jo hankkinut tai hän tiesi, että tulee muualtakin?
Yleensä se äiti yrittää jollain tavoin kontrolloida sitä tulvaa ja vinkkaa ihan siksi, että ei tulisi samaa tavaraa monesta suunnasta.
t. kolme tatupatua, neljä samaa ellaa jne.
Ei. Siihen aikaan mitään tatuja ja patuja ei ollutkaan
Ikinä ei heillä kirjoja näkynyt, muuta kuin ne minun lapselle ostamani ja nekään ei olleet mitään ohkaisia kuvakirjoja. Siksi veinkin, kun tiesin, että siinä perheessä ei lapsille lueta.Et sinä tiedä mitä he lukee tai ei lue tai mitä heillä on tai ei ole. Vai pengoitko komerot?
Ohiksena huutelen, että minä ainakin tiedän mitä kummilapseni perheessä on tai ei ole. Kummilapsen äiti on ollut paras ystäväni ekasta luokasta alkaen, ollaan yli 40 nyt. Minä todella tunnen hänet, yhtä hyvin kuin oman sisareni, ja olen hänen luonaan lähes yhtä kotonani kuin omassa kodissani. Siksi minä olenkin hänen lapsensa kummi.
Kyllä kummina mun ajatus on tukea vanhempia lapsen kanssa. Jos vanhemmille ei ole itselleen ominaista lukea, mutta minulle on, ja lapsi osoittaa samaa taipumusta, niin minä tuen vanhempia siinä, että heidän ei tarvitse miettiä lapsen lukemisia. Kun ei se heiltä luonnostaan tule. Normaali ihminen pystyy ja osaa kyllä, en minä keksi lapselle harrastuksia joita vanhemmat eivät hyväksy, tai jotka velvoittavat vanhempia johonkin kuskaamisiin tai maksuihin tms.
Et sinä tiedä mitä heillä on, ellet pengo komeroja. Ja se että ylemmyydentuntoa puhkuen arvostelee lapsen perhettä ja tuhahtelee kirjojen puutetta ja vielä selkeästi jatkaa toimintaansa, vaikka näkee äidin pahoittaneen mielensä EI OLE TUKEMISTA.
Pengo komeroita? Mä olen siellä usein auttamassa ystävääni lajittelemaan liian pieneksi käyneitä vaatteita, leluja mitkä ei kiinnosta, ym. Laitetaan ruokaa yhdessä, leivotaan. Tiedän aika tarkkaan mitä missäkin keittiön kaapissa ja vaatekaapissa heillä on. Paitsi hänen miehensä vaatteet, mies hoitaa ne itse. Ei mun tarvi mitenkään penkoa heidän komeroitaan, kun ihan siinä yhdessä ollessa käyn niillä komeroilla muutenkin. Puen lasta kun äiti laittaa ripsiväriä ym.
Mun tapauksessa äiti ei kyllä ole yhtään pahoittanut mieltään mistään kirjoista, vaikka hän ei itse niiden päälle ymmärrä. Lapsen äiti on kyllä välillä ollut pahoilla mielin, mutta ei lahjan takia, vaan sen takia, ettei hän pysty jakamaan tätä asiaa lapsensa kanssa. Hän on kuitenkin ollut onnellinen, että lapsella on joku, jonka kanssa jakaa mielenkiinto, vaikka hän ei asian päälle ymmärrä.
Se sama ohis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ostamiani ja tekemiäni kunnon lasten vaatteita ei miniä pidä lapsella, lapsi saa palella kylmällä ohuissa hepeneissä : (
Me saadaan myös noita ns kunnon vaatteita.
Pieniä, silitettäviä, hankalat koristenapit, kirjoneuleita joiden nurja puoli täynnä langan juoksutuksia
Täysin mahdottomia arjessa.
Ymmärrän täysin. Kävin tänään katsomassa kohtuuhintaisia sormikkaita erästä joulukeräystä varten. Kivoja, juu, mutta ne oli tehtaassa tehty hyvin tiukoiksi ja niiden sisäpuolella todellakin oli lankaa langan perään. Vielä pahempia ovat ohuet kuviolliset nilkkasukat, joita lapsille ja aikuisille tuputetaan. Kun pukee sukkaa päälle, varpaankynsi tarttuu helposti johonkin lankaan ja kynsi repeytyy. Miksei tehdä yksivärisiä sukkia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ostamiani ja tekemiäni kunnon lasten vaatteita ei miniä pidä lapsella, lapsi saa palella kylmällä ohuissa hepeneissä : (
Me saadaan myös noita ns kunnon vaatteita.
Pieniä, silitettäviä, hankalat koristenapit, kirjoneuleita joiden nurja puoli täynnä langan juoksutuksia
Täysin mahdottomia arjessa.
Ymmärrän täysin. Kävin tänään katsomassa kohtuuhintaisia sormikkaita erästä joulukeräystä varten. Kivoja, juu, mutta ne oli tehtaassa tehty hyvin tiukoiksi ja niiden sisäpuolella todellakin oli lankaa langan perään. Vielä pahempia ovat ohuet kuviolliset nilkkasukat, joita lapsille ja aikuisille tuputetaan. Kun pukee sukkaa päälle, varpaankynsi tarttuu helposti johonkin lankaan ja kynsi repeytyy. Miksei tehdä yksivärisiä sukkia?
Me saatiin kaksivuotiaalle tiukka villahaalari jonka koko nurja puoli oli täynnä noita lankalenkkejä.
Hihat ja lahkee ei venyneet yhtään niin että olisi saanut pujotettua sinne oman kätensä suojaamaan sormia ja varpaita.
Se jäi käyttämättä vaikka olikin todella nätti. Täysin käyttökelvoton vain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillakin ihmisillä vaan on tapana hamstrata kaikkea kirpputorilta kun halvalla saa. Pistäisin itse vaa johonkin kierrätykseen suoraan. Tuo ei ole mitenkään haitallista lasta kohtaan ja en lähtisi välejä sukulaisiin sen takia pilaamaan.
Ei kaikilla ole aikaa kuskailla ylimääräisi vaatteita jatkuvasti kierrätykseen. Varsinkin maaseudulla sinne lähimpään kierrätyspaikkaan voi olla kymmeniä kilometrejä matkaa.
No miten olisi joku loota tai muovikassi, mihin aina sulloisit sen kierrätykseen menevän vaatekappaleen ja sitten kun joskus käytte siellä kymmenien kilometrien päässä vaikka ohi ajaen, niin heittäisitte sen pussukan sinne kierrätykseen?
Tai yksinkertaisimmillaan heittäisit roskiin?
Ei kai sitä yhtä vaatetta tarvitse lähteä varta vasten johonkin kymmenien kilsojen päähän viemään, puuttuuko sulta joku ruuvi päästä vai miksi et käsitä?
Te vihaiset miniät esitätte usein jotenkin niin yksinkertaista, että pakosti ajattelee että ootteko ihan kädettömiä.
Ylimääräiset lasten vaatteet, joista pääsee eroon yhdellä käden heilautuksella, tuntuu olevan ihan ylivoimaisia päästä eroon.
Minulle ei ole koskaan tehnyt heikkoakaan viskata turha tavara roskasäkkiin. Teidän tuntuu jotenkin olevan pakko säilyttää niitä jossain, miksi ihmeessä? Kierrätyslaatikko kymmenien kilometrien päässä on tekosyy. Itse asiassa ette halua päästä ongelmasta, koska se tekisi elämästä liian helppoa eikä voisi niin kovasti sitä isovanhempaa mollata, kun sen tuomasta tavarasta pääsisi eroon suitsait. Ei, pitää esittää saamatonta ja olla uhri ja marttyyri.Eikö useimmilla paikkakunnilla ole kauppa, jossa on ilmoitustaulu asiakkaita varten, että voi myydä tai ostaa jotakin. Sinne ilmoitus, että on sen ja sen kokoista lastenvaatetta tarjolla ilmaiseksi, tulkaa hakemaan. Pankaa sinne joukkoon myös itse ostamianne pieneksi käyneitä vaatteitta tai turhia leluja, niin vanhempanne eivät hermostu vaatteiden pois lahjoittamisesta.
Itse en usko, että oma mieheni suostusi päivystämään kotona, milloin joku tulee penkomaan jotain isoa vaatekassia.
Jep, ärsyttäväähän sellainen on ja jostain pois. Aina oletetaan että naiset hoitavat nämä, mutta kukaan ei velvota miestä tuuskaamaan äitinsä tuomien turhien tavaroiden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joillakin ihmisillä vaan on tapana hamstrata kaikkea kirpputorilta kun halvalla saa. Pistäisin itse vaa johonkin kierrätykseen suoraan. Tuo ei ole mitenkään haitallista lasta kohtaan ja en lähtisi välejä sukulaisiin sen takia pilaamaan.
Kumpi tässä ne välit pilaa: se, joka tuo paskaa jota ei haluta, vai se, joka sanoo "kiitos ei"?
Muutenkin kannattaa hyvin tarkkaan miettiä, mihin sukulaisiin on yhteydessä ja mihin ei. Jos et olisi ihmisen kanssa tekemisissä muuten, siis valitsisi sitä ystäväksesi, miksi olisit sen kanssa tekemisissä vain siksi, että se on sukulainen?
Nykyaikana saa valita, eikä kannata haaskata resurssejaan sellaisten ihmisten kanssa vuorovaikuttamiseen, joilta ei saa mitään. Tarkoitan nyt henkisellä tasolla. Ihmiseltä, joka tuo toistuvasti ei-toivottua romua, ei yleensä saa mitään, koska ne ovat kykenemättömiä todelliseen vuorovaikutukseen. Näkevät vain itsensä ja omat tarpeensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän lasten aikanaan saamat vaatelahjat ei olleet kaikki aina sellaisia, että itse olisin ostanut, mutta aina ilahduin kuitenkin siitä, että joku oli halunnut lastani muistaa. Ja huolehdin, että lapsella oli se lahjaksi saatu asu yllä, kun mentiin kylään tai muuten tavattiin lahjan antajaa.
Mutta en mä kyllä ikinä ajatellut, että lahjan antaja jotenkin yritti tukea meitä, toipahan vain omasta mielestään söpön lahjan. Ihan samalla lailla vien sitten vastavierailulle vaikkapa omenapiirakan, vaikken uskokaan saajan olevan mitenkään erityisesti sitä vailla.
Joskus kun on ollut tilanne, että olen ollut taloudellisen tuen tarpeessa, olen sen ihan ääneen sanonut. Ja silloin olen saanut apua sen tarpeellisen asian hankintaan. Isovanhemmat on mielellään halunneet varmistaa, että lapsilla on ollut mahdollisuus ja välineet harrastaa haluamiaan asioita. Samoin mummolassa on ollut aina tarvittaessa hoitopaikka.
Jos nyt sitten joku juhlamekko joskus on ollut mummon eikä minun maun mukainen, niin en kyllä usko, että siitä on mitään haittaa kenellekään koitunut.Olet järkevä. Sun kanssa olisikin helppo toimia.
Kaikki ei aina voi myötäillä toisen ihmisen maailmaa, kun ei tiedä siitä. Vein aikoinani kummilapselleni lahjaksi kirjoja, koska olen itse lukija ja lapsesta asti sitä ollut. Lapsen äiti oli aina siitä jotenkin närkästynyt, lapsi kyllä tykkäsi lukea ja luimmme yhdessä usein.
Mutta kun tavaraa olisi pitänyt antaa tai rahaa. En lähtenyt siihen peliin mukaan.
Nyt kummilapsi on aikuinen ja sanoo, että hänellä on vieläkin kaikki ne kirjat tallessa ja aikoo pitääkin ja säilyttää omaa tulevaa lastaan varten.Tuliko mieleesi, että veit saman kirjan kuin äiti oli jo hankkinut tai hän tiesi, että tulee muualtakin?
Yleensä se äiti yrittää jollain tavoin kontrolloida sitä tulvaa ja vinkkaa ihan siksi, että ei tulisi samaa tavaraa monesta suunnasta.
t. kolme tatupatua, neljä samaa ellaa jne.
Ei. Siihen aikaan mitään tatuja ja patuja ei ollutkaan
Ikinä ei heillä kirjoja näkynyt, muuta kuin ne minun lapselle ostamani ja nekään ei olleet mitään ohkaisia kuvakirjoja. Siksi veinkin, kun tiesin, että siinä perheessä ei lapsille lueta.Ja kirjastojahan ei ole myöskään. Kaikki eivät tosiaan halua ostaa omaksi kirjoja.
Huomaa, että joku sivistymätön mammeli on vetänyt herneen pahasti nenään kirjoista - siis ei oikeesti voi olla noin vaikeaa. Kun joku haluaa satsata sun lasten lukutaitoon ja sivistykseen, niin luulisi sen olevan hyvä asia, varsinkin kun lapsi itse on säilyttänyt nämä tärkeät lahjat.
Tässäkin ketjussa näkee kuinka etuoikeutettuja ja kiittämättömiä nykymammelit on.
Höpsis. Minusta kirja on hieno lahja. Harmittaa vaan, jos joku pelkästään siitä, että kotona ei ole kirjoja näkyvillä tekee päätelmiä, ettei kotona luettaisi.
Päätelmiä ja päätelmiä. Me ihmiset, jotka käydään toistemme luona, ollaan paljon yhteydessä, koska ollaan hyviä ystäviä, me yleensä TUNNEMME toisemme. Ei me tehdä toisistamme päätelmiä heidän kotinsa tavaroiden tms. perusteella, vaan tunnetaan ja tiedetään toisemme ihan muutenkin.
Voi hyvä taivas teidän ajatuksianne.
Ei meidän tarvitse penkoa toistemme kaappeja ja komeroita oppiaksemme tuntemaan heidän tapojaan ja mieltymyksiään. Kyllä ne on elämän varrella tulleet esille ihan ilmankin.
Vai mitä luulette, täytyykö minun penkoa jonkun ystäväni koti löytääkseni sieltä lumilaudan, ja jos en löydä, vasta sittenkö voin olla varma, ettei perheessä kukaan harrasta lumilautailua? Vai uskoisinko ihan ystäväni kertoman ja oman heistä saamani kokemukseni perusteella, että heillä ei lumilautailla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän ne isovanhemmat vain näe jotain kivaa kirppiksellä halvalla, ajattelevat että tämähän menisi Elmerille, ja sitten ostavat sen ja kantavat teille. Siis ihan täydellistä heräteostelua, turha tässä minusta mitään syvällisiä psykologisia merkityksiä.
Joo, samaa mieltä. Nauratti tuo "hallinta"-juttu. Voisiko joku selittää, että miten isovanhemmat "hallitsevat" kun ostavat liian pienen pipon?
Vähän olisi outoa sanoa, että osta pipon sijasta polkupyörä. Ovat hiukan eri hintaisia.
Tai sitten se vaihtoehto, ettei osta mitään. Ainakaan sitä liian pientä pipoa, kun niitä on jo monta.
Tai ettei tuo koululaiselle vauvan sukkia. Ei, vaikka Tuijakin osti omalle lapsenlapselleen. Tuijan pojan poika on 6 kk, meidän poika 6 v.
Tässä kohdassa lukija ajattelee, että ostovimmaisella isovanhemmalla on edennyt dementia, jos ei tajua lapsen kokoa edes osapuilleen. Nuoremepi lapseni sai 10-vuotiaana isältään lahjaksi kaksivuotiaalle tarkoitetut kintaat,.
Vierailija kirjoitti:
Voit kertoa heille toiveesi.
Kiittämätöntä ap:lta. Olisipa edes jonkun vaatteen ostaneet, mutta ei semmoista tapahtunut koskaan. Meille olisi kyllä kelvannut myös kirpparivaatteet. Ihmiset ovat muuttuneet eikä välttämättä parempaan suuntaan. Isovanhemmat ostavat näköjään vääriä vaatteita ja eivät suo tarpeeksi sitä kuuluisaa omaa aikaa lastenlapsiensa vanhemmille. Sehän on usein tullut esille tällä palstalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillakin ihmisillä vaan on tapana hamstrata kaikkea kirpputorilta kun halvalla saa. Pistäisin itse vaa johonkin kierrätykseen suoraan. Tuo ei ole mitenkään haitallista lasta kohtaan ja en lähtisi välejä sukulaisiin sen takia pilaamaan.
Kumpi tässä ne välit pilaa: se, joka tuo paskaa jota ei haluta, vai se, joka sanoo "kiitos ei"?
Muutenkin kannattaa hyvin tarkkaan miettiä, mihin sukulaisiin on yhteydessä ja mihin ei. Jos et olisi ihmisen kanssa tekemisissä muuten, siis valitsisi sitä ystäväksesi, miksi olisit sen kanssa tekemisissä vain siksi, että se on sukulainen?
Nykyaikana saa valita, eikä kannata haaskata resurssejaan sellaisten ihmisten kanssa vuorovaikuttamiseen, joilta ei saa mitään. Tarkoitan nyt henkisellä tasolla. Ihmiseltä, joka tuo toistuvasti ei-toivottua romua, ei yleensä saa mitään, koska ne ovat kykenemättömiä todelliseen vuorovaikutukseen. Näkevät vain itsensä ja omat tarpeensa.
Sä kuulostat juuri niin itsekkäältä tyypiltä, ettei suhun kannata haaskata enempää resursseja. Säälittää muu perheesi, kun on tuollainen pirttihirmu kotona.
Vierailija kirjoitti:
Saatan ostaa lastenlapsille reissutuliaiseksi t-paitoja tai mekkoja. Toistaiseksi kaikki on olleet käytössä
Mutta lahjoista kysyn aina mutä haluavat ja lisäksi laitan vähän rahaa tilille - sen voivat sitten käyttää pyöräilykypärään, nappiksiin tai turvaistuimeen jos haluavat.
Näin minä saan antaa konkreettisesti jotain mutta vanhemnat saavat päättää itse toisesta puolesta. Ei koskaan ongelmia
Rahan laittaminen tilille voi joillekin aiheuttaa todellisia ongelmia, jos perhe on anonut sosiaaliaupua ja sossu/Kela tarkistelee tilejä. Apu on tarkoitettu viimesijaiseksi eikä pankissa saa näkyä mitään ylimääräistä rahantuloa.
Et voi.