Lue keskustelun säännöt.
Miksi isovanhemmat haluavat tukea lapsiperhettä aina vain ostamalla vaatteita?
23.09.2023 |
Meille olisi paljon enemmän iloa esim. lahjakorteista, joilla saisimme ostettua lapsille tarpeellisia asioita tai vaikka osallistumisesta turvaistuinkuluihin tai vastaaviin kalliisiin hankintoihin. Isovanhemmat tuovat kuitenkin kerta toisensa jälkeen vaatteita, jotka ovat liian pieniä, epäkäytännöllisiä ja rikki (kirppikseltä). Lisäksi tämän seurauksena lapsilla on esim. monia kymmeniä erilaisia paitoja, mutta ei yhtään housuja, kun edes vaatteen tyypistä esitettyjä toiveita ei huomioida. Ei voi myöskään tehdä niin, että ostamme tarpeellisia vaatteita heidän piikkiinsä, koska se vaatteen kuosin valitseminen on ilmeisesti se juttu.
Kommentit (1577)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko asia siten kuten on lapsenlapsellani: tavaraa, krääsää, leluja, kirjoja, pelejä, soittimia ym ym että huoneeseen ei mahdu enää mitään. Siksi ostan lahjaksi juurikin collegepaidan tai yöpuvun tms. Toki kysyn aina koon. Älkää nyt taas tuomitko ja olko happamia. Kyllä niitä vaatteitakin on, myönnän, mutta mitä sitten antaa? Rahan antaminen jollekin eskari ikäiselle tuntuu myös oudolta. Ostan vain joulu- ja synttärilahjan. Nyt jo stressaa kun on synttärit syyskuun lopulla. Emme me mummot tai anopit halua olla ikäviä, mutta mekin olemme vaan ihmisiä emmekä ajatustenlukijoita.
Miksi rahan antaminen eskari-ikäiselle on outoa? Sillä voi tehdä jotain, käydä esimerkiksi leffassa.
Ja tässähän ei vaadittu ajatusten lukemista, vaan korvia.
En itsekään antaisi 6-vuotiaalle rahaa lahjaksi. Sen ikäiselle on kivempi antaa jokin konkreettinen lahja.
Ja sitä ei sitten voi kysyä omalta lapseltaan että mitä lapsenlapsi tarvitsee?
Leffa tai vaikka valokarnevaali on ihan konkreettista. mun syyskuussa syntynyt on jo vuosia saanut lipun valokarnevaaleihin synttärilahjaksi.
Hmmm, eikös se lahjan saajan mielipide ollutkaan tärkein? Itse kysyin lapsenlapselta, mitä haluaa. Äitinsä ei antanut hänen sitä käyttää, kun eiollut hänen mieleensä.
T. Yx anoppi
Miksi sinun on mahdoton kysyä myös niiltä vanhemmilta????
Meillä mummo osti väkisin lapselle kolme numeroa liian pienet vuorittomat keinonahkakengät ja väitti vielä lapsen halunneen ne. Eihän se lapsi siellä kenkäkaupassa tajua, onko ne nyt varmasti oikeanlaiset! Sanoi vain sitten illalla että ne kengät tuntui oudoilta. No kai, kun varpaat oli kaksin kerroin.
Miksi kysyisin vanhemmilta, jos lapsenlapsi haluaa tietyn lelun. Hänellehän se tulee.
Aika kontrolloiva on miniän meininki :D jos joka asia pitää kysymällä kysyä.
No ihan jo esimerkiksi siksi, että se lapsen äiti tietää, mitä muuta lapslele on tulossa lahjaksi, ettet anna samaa lahjaa kuin kolme muuta.
Hah hah, lapsenlapsi sanoi, että äitinsä ei osta tätä hänelle :D
Onko kyseessä tatuointi vai lävistys?
Kuulapyssy.
Katsoin tuotteet Tokmannin ja Kärkkäisen sivuilta ja todellakin olen sitä mieltä itsekin, että tuollaisia ei meidän huusholliin tule. Järkyttäviä kapineita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän lasten aikanaan saamat vaatelahjat ei olleet kaikki aina sellaisia, että itse olisin ostanut, mutta aina ilahduin kuitenkin siitä, että joku oli halunnut lastani muistaa. Ja huolehdin, että lapsella oli se lahjaksi saatu asu yllä, kun mentiin kylään tai muuten tavattiin lahjan antajaa.
Mutta en mä kyllä ikinä ajatellut, että lahjan antaja jotenkin yritti tukea meitä, toipahan vain omasta mielestään söpön lahjan. Ihan samalla lailla vien sitten vastavierailulle vaikkapa omenapiirakan, vaikken uskokaan saajan olevan mitenkään erityisesti sitä vailla.
Joskus kun on ollut tilanne, että olen ollut taloudellisen tuen tarpeessa, olen sen ihan ääneen sanonut. Ja silloin olen saanut apua sen tarpeellisen asian hankintaan. Isovanhemmat on mielellään halunneet varmistaa, että lapsilla on ollut mahdollisuus ja välineet harrastaa haluamiaan asioita. Samoin mummolassa on ollut aina tarvittaessa hoitopaikka.
Jos nyt sitten joku juhlamekko joskus on ollut mummon eikä minun maun mukainen, niin en kyllä usko, että siitä on mitään haittaa kenellekään koitunut.Olet järkevä. Sun kanssa olisikin helppo toimia.
Kaikki ei aina voi myötäillä toisen ihmisen maailmaa, kun ei tiedä siitä. Vein aikoinani kummilapselleni lahjaksi kirjoja, koska olen itse lukija ja lapsesta asti sitä ollut. Lapsen äiti oli aina siitä jotenkin närkästynyt, lapsi kyllä tykkäsi lukea ja luimmme yhdessä usein.
Mutta kun tavaraa olisi pitänyt antaa tai rahaa. En lähtenyt siihen peliin mukaan.
Nyt kummilapsi on aikuinen ja sanoo, että hänellä on vieläkin kaikki ne kirjat tallessa ja aikoo pitääkin ja säilyttää omaa tulevaa lastaan varten.Tuliko mieleesi, että veit saman kirjan kuin äiti oli jo hankkinut tai hän tiesi, että tulee muualtakin?
Yleensä se äiti yrittää jollain tavoin kontrolloida sitä tulvaa ja vinkkaa ihan siksi, että ei tulisi samaa tavaraa monesta suunnasta.
t. kolme tatupatua, neljä samaa ellaa jne.
Ei. Siihen aikaan mitään tatuja ja patuja ei ollutkaan
Ikinä ei heillä kirjoja näkynyt, muuta kuin ne minun lapselle ostamani ja nekään ei olleet mitään ohkaisia kuvakirjoja. Siksi veinkin, kun tiesin, että siinä perheessä ei lapsille lueta.Et sinä tiedä mitä he lukee tai ei lue tai mitä heillä on tai ei ole. Vai pengoitko komerot?
Harvapa nyt on niin vieraan perheen kummi, täti tai setä ettei tiedä perheen tapoja. Lukutottumuksia tai sitä ettei perheessä lueta.
Eli ko. ihminen siis todella penkoi komerot. Nice.
Perheet, joissa ei lueta, on aika helppo tunnistaa. Ihan jo yleissivistyksen ja juttujen tason perusteella.
Sitä että onko kodissa kirjoja vai ei, ei näe muuten kuin penkomalla komerot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko asia siten kuten on lapsenlapsellani: tavaraa, krääsää, leluja, kirjoja, pelejä, soittimia ym ym että huoneeseen ei mahdu enää mitään. Siksi ostan lahjaksi juurikin collegepaidan tai yöpuvun tms. Toki kysyn aina koon. Älkää nyt taas tuomitko ja olko happamia. Kyllä niitä vaatteitakin on, myönnän, mutta mitä sitten antaa? Rahan antaminen jollekin eskari ikäiselle tuntuu myös oudolta. Ostan vain joulu- ja synttärilahjan. Nyt jo stressaa kun on synttärit syyskuun lopulla. Emme me mummot tai anopit halua olla ikäviä, mutta mekin olemme vaan ihmisiä emmekä ajatustenlukijoita.
Miksi rahan antaminen eskari-ikäiselle on outoa? Sillä voi tehdä jotain, käydä esimerkiksi leffassa.
Ja tässähän ei vaadittu ajatusten lukemista, vaan korvia.
En itsekään antaisi 6-vuotiaalle rahaa lahjaksi. Sen ikäiselle on kivempi antaa jokin konkreettinen lahja.
Ja sitä ei sitten voi kysyä omalta lapseltaan että mitä lapsenlapsi tarvitsee?
Leffa tai vaikka valokarnevaali on ihan konkreettista. mun syyskuussa syntynyt on jo vuosia saanut lipun valokarnevaaleihin synttärilahjaksi.
Hmmm, eikös se lahjan saajan mielipide ollutkaan tärkein? Itse kysyin lapsenlapselta, mitä haluaa. Äitinsä ei antanut hänen sitä käyttää, kun eiollut hänen mieleensä.
T. Yx anoppi
Miksi sinun on mahdoton kysyä myös niiltä vanhemmilta????
Meillä mummo osti väkisin lapselle kolme numeroa liian pienet vuorittomat keinonahkakengät ja väitti vielä lapsen halunneen ne. Eihän se lapsi siellä kenkäkaupassa tajua, onko ne nyt varmasti oikeanlaiset! Sanoi vain sitten illalla että ne kengät tuntui oudoilta. No kai, kun varpaat oli kaksin kerroin.
Miksi kysyisin vanhemmilta, jos lapsenlapsi haluaa tietyn lelun. Hänellehän se tulee.
Aika kontrolloiva on miniän meininki :D jos joka asia pitää kysymällä kysyä.
No ihan jo esimerkiksi siksi, että se lapsen äiti tietää, mitä muuta lapslele on tulossa lahjaksi, ettet anna samaa lahjaa kuin kolme muuta.
Hah hah, lapsenlapsi sanoi, että äitinsä ei osta tätä hänelle :D
Onko kyseessä tatuointi vai lävistys?
Kuulapyssy.
Katsoin tuotteet Tokmannin ja Kärkkäisen sivuilta ja todellakin olen sitä mieltä itsekin, että tuollaisia ei meidän huusholliin tule. Järkyttäviä kapineita.
Eipä niissä mitään järkyttävää ole, suuri osa normaaleista pojista tykkää räiskiä kuulapyssyillä.
Vierailija kirjoitti:
On kerrottu toiveet, mutta tilanne ei muuttunut mitenkään. Esimerkiksi juuri tuo, että paitoja on paljon, housuista olisi puutetta ja kokotoiveeksi nykykokoa isommat, muuten koolla ei väliä. AP
Näin ulkopuolisen arvaan, että isovanhempien mielestä on hauskaa käydä ostoksilla. Heistä tuntuu tärkeältä ja mielekkäältä ostaa lapsenlapselle joku käyttövaate tai tarpeellinen esine. On paljon ikävämpää antaa rahaa tai lahjakortti -mistä sen tietää mihin se menee? Toisin sanoen antajalle jää mielikuva, ettei ole annettu mitään. Mainitsit myös kirpputorilta ostetut vaatteet. Onko isovanhemmmilla rahat vähissä? Silloin lienee parempi pyytää, etteivät tuhlaisi vähiä rahojaan teidän lapsiinne. Jos heistä on kivaa ostella tavaroita muuten vain, niin he voivat osallistua sellaisene lahjakeräykseen, jossa uudet (siis uudet) vaatteet otetaan vastaan ilolla ja menevät heti käyttöön. Mutta ne saajat eivät asu Suomessa ja keräykset ovat tavallisesti vain kerran vuodessa. Joskus on keräys heti joulun jälkeen. -Tämä on selvästi tavallinen "ongelma", sillä tämänkaltaisia keskusteluja on käyty ennenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertauksen vuoksi vielä, minulle (AP) on ihan ok, että lapsille tuodaan vaatteita, jos ne ovat:
- Oikeaa kokoa (nykyinen koko tai sitä isompi)
- Ehjiä
- Käytännöllisiä (tarkoittaa siis sitä, että niitä ei tarvitse korjata ennen käyttöä ja ne voi esim. huoletta pestä pesukoneessa normaalin lapsiperhearjen kiireessä)
Minulla ei ole aikaa eikä jaksamista korjata rikkinäisiä vaatteita ja harmittaa kun kaappiin kerääntyy niitä liian pieniä vaatteita. Isommalle ostetaan vielä paljon kaikkea vaaleanpunaista kun on tyttö, joten en viitsi niitä liian pieniä ja rikkinäisiä vaaleanpunaisia vaatteita jemmata pienemmälle pojalle. Kuoseista en ole nirso, mutta hieman vanhanaikainen kyllä sen suhteen, että en poikaa päräytä röyhelömekossa pihalle (joku kivittää kohta tästäkin). AP
Jos olet lukenut ketjua, niin huomaat että moni mammeli on tyrmännyt täysin sun listasi. Vaatteet ei käy, lelut ei käy, lahjakortti on väärään kauppaan, jollekin ehkä sopii se raha, mutta toisen mielestä rahan lisäksi pitää olla joku pieni lahjatavara. Ja sitten ihmetellään miksi isovanhemmat ovat hukassa vaatimusten kanssa!
Olen edelleen sitä mieltä, että kun on liikaa rahaa ja nirsoutta, mikään (edes kysytty) ei kelpaa. Ymmärrän hyvin niitä, jotka antavat periksi näiden hemmoteltujen milleniaalien suhteen.
Tuossahan aloittaja kertoo, että nuo olisivat hänestä hyviä lahjoja. Ei kaikki mammelitkaan ole samanlaisia, joten miksi ihmeessä se on niin vaikea kysyä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole rahat vähissä, käyvät kirpputorilla muuten vaan. AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän lasten aikanaan saamat vaatelahjat ei olleet kaikki aina sellaisia, että itse olisin ostanut, mutta aina ilahduin kuitenkin siitä, että joku oli halunnut lastani muistaa. Ja huolehdin, että lapsella oli se lahjaksi saatu asu yllä, kun mentiin kylään tai muuten tavattiin lahjan antajaa.
Mutta en mä kyllä ikinä ajatellut, että lahjan antaja jotenkin yritti tukea meitä, toipahan vain omasta mielestään söpön lahjan. Ihan samalla lailla vien sitten vastavierailulle vaikkapa omenapiirakan, vaikken uskokaan saajan olevan mitenkään erityisesti sitä vailla.
Joskus kun on ollut tilanne, että olen ollut taloudellisen tuen tarpeessa, olen sen ihan ääneen sanonut. Ja silloin olen saanut apua sen tarpeellisen asian hankintaan. Isovanhemmat on mielellään halunneet varmistaa, että lapsilla on ollut mahdollisuus ja välineet harrastaa haluamiaan asioita. Samoin mummolassa on ollut aina tarvittaessa hoitopaikka.
Jos nyt sitten joku juhlamekko joskus on ollut mummon eikä minun maun mukainen, niin en kyllä usko, että siitä on mitään haittaa kenellekään koitunut.Olet järkevä. Sun kanssa olisikin helppo toimia.
Kaikki ei aina voi myötäillä toisen ihmisen maailmaa, kun ei tiedä siitä. Vein aikoinani kummilapselleni lahjaksi kirjoja, koska olen itse lukija ja lapsesta asti sitä ollut. Lapsen äiti oli aina siitä jotenkin närkästynyt, lapsi kyllä tykkäsi lukea ja luimmme yhdessä usein.
Mutta kun tavaraa olisi pitänyt antaa tai rahaa. En lähtenyt siihen peliin mukaan.
Nyt kummilapsi on aikuinen ja sanoo, että hänellä on vieläkin kaikki ne kirjat tallessa ja aikoo pitääkin ja säilyttää omaa tulevaa lastaan varten.Tuliko mieleesi, että veit saman kirjan kuin äiti oli jo hankkinut tai hän tiesi, että tulee muualtakin?
Yleensä se äiti yrittää jollain tavoin kontrolloida sitä tulvaa ja vinkkaa ihan siksi, että ei tulisi samaa tavaraa monesta suunnasta.
t. kolme tatupatua, neljä samaa ellaa jne.
Ei. Siihen aikaan mitään tatuja ja patuja ei ollutkaan
Ikinä ei heillä kirjoja näkynyt, muuta kuin ne minun lapselle ostamani ja nekään ei olleet mitään ohkaisia kuvakirjoja. Siksi veinkin, kun tiesin, että siinä perheessä ei lapsille lueta.Ja kirjastojahan ei ole myöskään. Kaikki eivät tosiaan halua ostaa omaksi kirjoja.
Mä oon duunsrperheestä ja vasta yliopistossa opiskellessani tajusin, että jotkut kirjat kannattaa ostaa omiksi. Olen kiitollinen professorille, joka mun kanssa siitä keskusteli. Kotoa tosiaan en saanut akateemisen ihmisen mallia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko asia siten kuten on lapsenlapsellani: tavaraa, krääsää, leluja, kirjoja, pelejä, soittimia ym ym että huoneeseen ei mahdu enää mitään. Siksi ostan lahjaksi juurikin collegepaidan tai yöpuvun tms. Toki kysyn aina koon. Älkää nyt taas tuomitko ja olko happamia. Kyllä niitä vaatteitakin on, myönnän, mutta mitä sitten antaa? Rahan antaminen jollekin eskari ikäiselle tuntuu myös oudolta. Ostan vain joulu- ja synttärilahjan. Nyt jo stressaa kun on synttärit syyskuun lopulla. Emme me mummot tai anopit halua olla ikäviä, mutta mekin olemme vaan ihmisiä emmekä ajatustenlukijoita.
Miksi rahan antaminen eskari-ikäiselle on outoa? Sillä voi tehdä jotain, käydä esimerkiksi leffassa.
Ja tässähän ei vaadittu ajatusten lukemista, vaan korvia.
En itsekään antaisi 6-vuotiaalle rahaa lahjaksi. Sen ikäiselle on kivempi antaa jokin konkreettinen lahja.
Ja sitä ei sitten voi kysyä omalta lapseltaan että mitä lapsenlapsi tarvitsee?
Leffa tai vaikka valokarnevaali on ihan konkreettista. mun syyskuussa syntynyt on jo vuosia saanut lipun valokarnevaaleihin synttärilahjaksi.
Hmmm, eikös se lahjan saajan mielipide ollutkaan tärkein? Itse kysyin lapsenlapselta, mitä haluaa. Äitinsä ei antanut hänen sitä käyttää, kun eiollut hänen mieleensä.
T. Yx anoppi
Miksi sinun on mahdoton kysyä myös niiltä vanhemmilta????
Meillä mummo osti väkisin lapselle kolme numeroa liian pienet vuorittomat keinonahkakengät ja väitti vielä lapsen halunneen ne. Eihän se lapsi siellä kenkäkaupassa tajua, onko ne nyt varmasti oikeanlaiset! Sanoi vain sitten illalla että ne kengät tuntui oudoilta. No kai, kun varpaat oli kaksin kerroin.
Miksi kysyisin vanhemmilta, jos lapsenlapsi haluaa tietyn lelun. Hänellehän se tulee.
Aika kontrolloiva on miniän meininki :D jos joka asia pitää kysymällä kysyä.
No ihan jo esimerkiksi siksi, että se lapsen äiti tietää, mitä muuta lapslele on tulossa lahjaksi, ettet anna samaa lahjaa kuin kolme muuta.
Hah hah, lapsenlapsi sanoi, että äitinsä ei osta tätä hänelle :D
Onko kyseessä tatuointi vai lävistys?
Kuulapyssy.
Katsoin tuotteet Tokmannin ja Kärkkäisen sivuilta ja todellakin olen sitä mieltä itsekin, että tuollaisia ei meidän huusholliin tule. Järkyttäviä kapineita.
Eipä niissä mitään järkyttävää ole, suuri osa normaaleista pojista tykkää räiskiä kuulapyssyillä.
Kuvista päätellen ne on hyvin aidon näköisiä. Ja mitä ne pojat räiskii, eläimiäkö? Vai toisiaan silmiin? Kerääkö ne ne muovikuulat sitten pois vai jääkö ne luontoon?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko asia siten kuten on lapsenlapsellani: tavaraa, krääsää, leluja, kirjoja, pelejä, soittimia ym ym että huoneeseen ei mahdu enää mitään. Siksi ostan lahjaksi juurikin collegepaidan tai yöpuvun tms. Toki kysyn aina koon. Älkää nyt taas tuomitko ja olko happamia. Kyllä niitä vaatteitakin on, myönnän, mutta mitä sitten antaa? Rahan antaminen jollekin eskari ikäiselle tuntuu myös oudolta. Ostan vain joulu- ja synttärilahjan. Nyt jo stressaa kun on synttärit syyskuun lopulla. Emme me mummot tai anopit halua olla ikäviä, mutta mekin olemme vaan ihmisiä emmekä ajatustenlukijoita.
Miksi rahan antaminen eskari-ikäiselle on outoa? Sillä voi tehdä jotain, käydä esimerkiksi leffassa.
Ja tässähän ei vaadittu ajatusten lukemista, vaan korvia.
En itsekään antaisi 6-vuotiaalle rahaa lahjaksi. Sen ikäiselle on kivempi antaa jokin konkreettinen lahja.
Ja sitä ei sitten voi kysyä omalta lapseltaan että mitä lapsenlapsi tarvitsee?
Leffa tai vaikka valokarnevaali on ihan konkreettista. mun syyskuussa syntynyt on jo vuosia saanut lipun valokarnevaaleihin synttärilahjaksi.
Hmmm, eikös se lahjan saajan mielipide ollutkaan tärkein? Itse kysyin lapsenlapselta, mitä haluaa. Äitinsä ei antanut hänen sitä käyttää, kun eiollut hänen mieleensä.
T. Yx anoppi
Miksi sinun on mahdoton kysyä myös niiltä vanhemmilta????
Meillä mummo osti väkisin lapselle kolme numeroa liian pienet vuorittomat keinonahkakengät ja väitti vielä lapsen halunneen ne. Eihän se lapsi siellä kenkäkaupassa tajua, onko ne nyt varmasti oikeanlaiset! Sanoi vain sitten illalla että ne kengät tuntui oudoilta. No kai, kun varpaat oli kaksin kerroin.
Miksi kysyisin vanhemmilta, jos lapsenlapsi haluaa tietyn lelun. Hänellehän se tulee.
Aika kontrolloiva on miniän meininki :D jos joka asia pitää kysymällä kysyä.
No ihan jo esimerkiksi siksi, että se lapsen äiti tietää, mitä muuta lapslele on tulossa lahjaksi, ettet anna samaa lahjaa kuin kolme muuta.
Hah hah, lapsenlapsi sanoi, että äitinsä ei osta tätä hänelle :D
Onko kyseessä tatuointi vai lävistys?
Kuulapyssy.
Katsoin tuotteet Tokmannin ja Kärkkäisen sivuilta ja todellakin olen sitä mieltä itsekin, että tuollaisia ei meidän huusholliin tule. Järkyttäviä kapineita.
Eipä niissä mitään järkyttävää ole, suuri osa normaaleista pojista tykkää räiskiä kuulapyssyillä.
Kuvista päätellen ne on hyvin aidon näköisiä. Ja mitä ne pojat räiskii, eläimiäkö? Vai toisiaan silmiin? Kerääkö ne ne muovikuulat sitten pois vai jääkö ne luontoon?
Tauluun räiskitään, ja kuulat ovat maatuvia. Se on lähinnä jotkin vassariporukat, jotka eläimiä rääkkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko asia siten kuten on lapsenlapsellani: tavaraa, krääsää, leluja, kirjoja, pelejä, soittimia ym ym että huoneeseen ei mahdu enää mitään. Siksi ostan lahjaksi juurikin collegepaidan tai yöpuvun tms. Toki kysyn aina koon. Älkää nyt taas tuomitko ja olko happamia. Kyllä niitä vaatteitakin on, myönnän, mutta mitä sitten antaa? Rahan antaminen jollekin eskari ikäiselle tuntuu myös oudolta. Ostan vain joulu- ja synttärilahjan. Nyt jo stressaa kun on synttärit syyskuun lopulla. Emme me mummot tai anopit halua olla ikäviä, mutta mekin olemme vaan ihmisiä emmekä ajatustenlukijoita.
Miksi rahan antaminen eskari-ikäiselle on outoa? Sillä voi tehdä jotain, käydä esimerkiksi leffassa.
Ja tässähän ei vaadittu ajatusten lukemista, vaan korvia.
En itsekään antaisi 6-vuotiaalle rahaa lahjaksi. Sen ikäiselle on kivempi antaa jokin konkreettinen lahja.
Ja sitä ei sitten voi kysyä omalta lapseltaan että mitä lapsenlapsi tarvitsee?
Leffa tai vaikka valokarnevaali on ihan konkreettista. mun syyskuussa syntynyt on jo vuosia saanut lipun valokarnevaaleihin synttärilahjaksi.
Hmmm, eikös se lahjan saajan mielipide ollutkaan tärkein? Itse kysyin lapsenlapselta, mitä haluaa. Äitinsä ei antanut hänen sitä käyttää, kun eiollut hänen mieleensä.
T. Yx anoppi
Miksi sinun on mahdoton kysyä myös niiltä vanhemmilta????
Meillä mummo osti väkisin lapselle kolme numeroa liian pienet vuorittomat keinonahkakengät ja väitti vielä lapsen halunneen ne. Eihän se lapsi siellä kenkäkaupassa tajua, onko ne nyt varmasti oikeanlaiset! Sanoi vain sitten illalla että ne kengät tuntui oudoilta. No kai, kun varpaat oli kaksin kerroin.
Miksi kysyisin vanhemmilta, jos lapsenlapsi haluaa tietyn lelun. Hänellehän se tulee.
Aika kontrolloiva on miniän meininki :D jos joka asia pitää kysymällä kysyä.
No ihan jo esimerkiksi siksi, että se lapsen äiti tietää, mitä muuta lapslele on tulossa lahjaksi, ettet anna samaa lahjaa kuin kolme muuta.
Hah hah, lapsenlapsi sanoi, että äitinsä ei osta tätä hänelle :D
Onko kyseessä tatuointi vai lävistys?
Kuulapyssy.
Katsoin tuotteet Tokmannin ja Kärkkäisen sivuilta ja todellakin olen sitä mieltä itsekin, että tuollaisia ei meidän huusholliin tule. Järkyttäviä kapineita.
Eipä niissä mitään järkyttävää ole, suuri osa normaaleista pojista tykkää räiskiä kuulapyssyillä.
Kuvista päätellen ne on hyvin aidon näköisiä. Ja mitä ne pojat räiskii, eläimiäkö? Vai toisiaan silmiin? Kerääkö ne ne muovikuulat sitten pois vai jääkö ne luontoon?
Kannattaa vapautua ennakkoluuloistaan, nykyään kuulat on maatuvia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän lasten aikanaan saamat vaatelahjat ei olleet kaikki aina sellaisia, että itse olisin ostanut, mutta aina ilahduin kuitenkin siitä, että joku oli halunnut lastani muistaa. Ja huolehdin, että lapsella oli se lahjaksi saatu asu yllä, kun mentiin kylään tai muuten tavattiin lahjan antajaa.
Mutta en mä kyllä ikinä ajatellut, että lahjan antaja jotenkin yritti tukea meitä, toipahan vain omasta mielestään söpön lahjan. Ihan samalla lailla vien sitten vastavierailulle vaikkapa omenapiirakan, vaikken uskokaan saajan olevan mitenkään erityisesti sitä vailla.
Joskus kun on ollut tilanne, että olen ollut taloudellisen tuen tarpeessa, olen sen ihan ääneen sanonut. Ja silloin olen saanut apua sen tarpeellisen asian hankintaan. Isovanhemmat on mielellään halunneet varmistaa, että lapsilla on ollut mahdollisuus ja välineet harrastaa haluamiaan asioita. Samoin mummolassa on ollut aina tarvittaessa hoitopaikka.
Jos nyt sitten joku juhlamekko joskus on ollut mummon eikä minun maun mukainen, niin en kyllä usko, että siitä on mitään haittaa kenellekään koitunut.Olet järkevä. Sun kanssa olisikin helppo toimia.
Kaikki ei aina voi myötäillä toisen ihmisen maailmaa, kun ei tiedä siitä. Vein aikoinani kummilapselleni lahjaksi kirjoja, koska olen itse lukija ja lapsesta asti sitä ollut. Lapsen äiti oli aina siitä jotenkin närkästynyt, lapsi kyllä tykkäsi lukea ja luimmme yhdessä usein.
Mutta kun tavaraa olisi pitänyt antaa tai rahaa. En lähtenyt siihen peliin mukaan.
Nyt kummilapsi on aikuinen ja sanoo, että hänellä on vieläkin kaikki ne kirjat tallessa ja aikoo pitääkin ja säilyttää omaa tulevaa lastaan varten.Tuliko mieleesi, että veit saman kirjan kuin äiti oli jo hankkinut tai hän tiesi, että tulee muualtakin?
Yleensä se äiti yrittää jollain tavoin kontrolloida sitä tulvaa ja vinkkaa ihan siksi, että ei tulisi samaa tavaraa monesta suunnasta.
t. kolme tatupatua, neljä samaa ellaa jne.
Ei. Siihen aikaan mitään tatuja ja patuja ei ollutkaan
Ikinä ei heillä kirjoja näkynyt, muuta kuin ne minun lapselle ostamani ja nekään ei olleet mitään ohkaisia kuvakirjoja. Siksi veinkin, kun tiesin, että siinä perheessä ei lapsille lueta.Et sinä tiedä mitä he lukee tai ei lue tai mitä heillä on tai ei ole. Vai pengoitko komerot?
Harvapa nyt on niin vieraan perheen kummi, täti tai setä ettei tiedä perheen tapoja. Lukutottumuksia tai sitä ettei perheessä lueta.
Eli ko. ihminen siis todella penkoi komerot. Nice.
Perheet, joissa ei lueta, on aika helppo tunnistaa. Ihan jo yleissivistyksen ja juttujen tason perusteella.
Sitä että onko kodissa kirjoja vai ei, ei näe muuten kuin penkomalla komerot.
No, tietty määrä on aina kirjoja kotona, jos on lukeva perhe. Esim. keskustelun ohessa tulee tarkistettua monia asioita kirjoista (joo, tarkoitan sellaisia, joita Google ei löydä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää ottako niitä vaatteita vastaan! Tai sitten otatte mutta käytte ne läpi antajien edessä ja toteatte että liian pieniä jne ja nakkaatte takaisin ne. Joskus on pakko olla "ilkeä" kuin ikuisesti mieliks :(
Varmasti uhriutuvat mutta jospa sitten oppivat kysymään mitä ja minkä kokoista tarvitsee.
Ei otetakaan, enää. Ei tuo enää mitään, mikä on ihanaa. Ei ole oppinut kysymään mitä eikä minkä kokoisena, koska hän ei mistään hinnasta miniän toiveita toteuta. Tämän on suoraan sanonut. Sitten uhriutui, kun tavarat eivät tulleet käyttöön. Sanoin suoraan, että mun koti ei ole mikään hiton kierrätyskeskuksen välivarasto.
Kun lähtökohtaisesti ei voi tuoda mitään mikä on meidän perheelle tarpeellista tai edes iloksi, niin sitten ei tarvitse tuoda mitään. Muutaman kerran itsesäälissä rypevä mummeli lähti tuomisineen ulvoen. Halveksittava paska, pelkkä manipulointiyritys.
Kuulostat kyllä itse harvinaisen inhottavalta ja manipuloivalta ihmiseltä. Olen varma, että omat lapsesi tulevat aikanaan tarvitsemaan paljon terapiaa, jos käyttäydyt noin törkeästi muitakin ihmisiä kohtaan - vai oletko hävytön ainoastaan vanhuksille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän lasten aikanaan saamat vaatelahjat ei olleet kaikki aina sellaisia, että itse olisin ostanut, mutta aina ilahduin kuitenkin siitä, että joku oli halunnut lastani muistaa. Ja huolehdin, että lapsella oli se lahjaksi saatu asu yllä, kun mentiin kylään tai muuten tavattiin lahjan antajaa.
Mutta en mä kyllä ikinä ajatellut, että lahjan antaja jotenkin yritti tukea meitä, toipahan vain omasta mielestään söpön lahjan. Ihan samalla lailla vien sitten vastavierailulle vaikkapa omenapiirakan, vaikken uskokaan saajan olevan mitenkään erityisesti sitä vailla.
Joskus kun on ollut tilanne, että olen ollut taloudellisen tuen tarpeessa, olen sen ihan ääneen sanonut. Ja silloin olen saanut apua sen tarpeellisen asian hankintaan. Isovanhemmat on mielellään halunneet varmistaa, että lapsilla on ollut mahdollisuus ja välineet harrastaa haluamiaan asioita. Samoin mummolassa on ollut aina tarvittaessa hoitopaikka.
Jos nyt sitten joku juhlamekko joskus on ollut mummon eikä minun maun mukainen, niin en kyllä usko, että siitä on mitään haittaa kenellekään koitunut.Olet järkevä. Sun kanssa olisikin helppo toimia.
Kaikki ei aina voi myötäillä toisen ihmisen maailmaa, kun ei tiedä siitä. Vein aikoinani kummilapselleni lahjaksi kirjoja, koska olen itse lukija ja lapsesta asti sitä ollut. Lapsen äiti oli aina siitä jotenkin närkästynyt, lapsi kyllä tykkäsi lukea ja luimmme yhdessä usein.
Mutta kun tavaraa olisi pitänyt antaa tai rahaa. En lähtenyt siihen peliin mukaan.
Nyt kummilapsi on aikuinen ja sanoo, että hänellä on vieläkin kaikki ne kirjat tallessa ja aikoo pitääkin ja säilyttää omaa tulevaa lastaan varten.Tuliko mieleesi, että veit saman kirjan kuin äiti oli jo hankkinut tai hän tiesi, että tulee muualtakin?
Yleensä se äiti yrittää jollain tavoin kontrolloida sitä tulvaa ja vinkkaa ihan siksi, että ei tulisi samaa tavaraa monesta suunnasta.
t. kolme tatupatua, neljä samaa ellaa jne.
Ei. Siihen aikaan mitään tatuja ja patuja ei ollutkaan
Ikinä ei heillä kirjoja näkynyt, muuta kuin ne minun lapselle ostamani ja nekään ei olleet mitään ohkaisia kuvakirjoja. Siksi veinkin, kun tiesin, että siinä perheessä ei lapsille lueta.Et sinä tiedä mitä he lukee tai ei lue tai mitä heillä on tai ei ole. Vai pengoitko komerot?
Harvapa nyt on niin vieraan perheen kummi, täti tai setä ettei tiedä perheen tapoja. Lukutottumuksia tai sitä ettei perheessä lueta.
Eli ko. ihminen siis todella penkoi komerot. Nice.
Perheet, joissa ei lueta, on aika helppo tunnistaa. Ihan jo yleissivistyksen ja juttujen tason perusteella.
Sitä että onko kodissa kirjoja vai ei, ei näe muuten kuin penkomalla komerot.
No, tietty määrä on aina kirjoja kotona, jos on lukeva perhe. Esim. keskustelun ohessa tulee tarkistettua monia asioita kirjoista (joo, tarkoitan sellaisia, joita Google ei löydä).
Et voi tietää onko kodissa kirjoja muuteb kuin penkomalla sen kodin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse vihasin tuota. Yritin pitää lapsen vaatekaapin sillä tavalla hallinassa, että kaikki olisi käytännöllistä, sopisivat yhteen ja ennen kaikkea lapsi tykkäisi. Sitten varsinkin anoppi kuskasi jotain pari kokoa liian isoja ysärityylisiä vaatteita. Olivat kyllä uusia. Mies kävi kymmeniä keskusteluja äitinsä kanssa aiheesta, mutta ei mennyt perille.
Itse olisin kyllä mielummin jäänyt ilman mitään apua, jos ainoa tarjolla oleva apu oli tämä. Oikeasti tuotti vain lisää vaivaa ja harmia, roudata autottomana niitä vaatteita pitkän matkan päähän kierrätykseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän lasten aikanaan saamat vaatelahjat ei olleet kaikki aina sellaisia, että itse olisin ostanut, mutta aina ilahduin kuitenkin siitä, että joku oli halunnut lastani muistaa. Ja huolehdin, että lapsella oli se lahjaksi saatu asu yllä, kun mentiin kylään tai muuten tavattiin lahjan antajaa.
Mutta en mä kyllä ikinä ajatellut, että lahjan antaja jotenkin yritti tukea meitä, toipahan vain omasta mielestään söpön lahjan. Ihan samalla lailla vien sitten vastavierailulle vaikkapa omenapiirakan, vaikken uskokaan saajan olevan mitenkään erityisesti sitä vailla.
Joskus kun on ollut tilanne, että olen ollut taloudellisen tuen tarpeessa, olen sen ihan ääneen sanonut. Ja silloin olen saanut apua sen tarpeellisen asian hankintaan. Isovanhemmat on mielellään halunneet varmistaa, että lapsilla on ollut mahdollisuus ja välineet harrastaa haluamiaan asioita. Samoin mummolassa on ollut aina tarvittaessa hoitopaikka.
Jos nyt sitten joku juhlamekko joskus on ollut mummon eikä minun maun mukainen, niin en kyllä usko, että siitä on mitään haittaa kenellekään koitunut.Olet järkevä. Sun kanssa olisikin helppo toimia.
Kaikki ei aina voi myötäillä toisen ihmisen maailmaa, kun ei tiedä siitä. Vein aikoinani kummilapselleni lahjaksi kirjoja, koska olen itse lukija ja lapsesta asti sitä ollut. Lapsen äiti oli aina siitä jotenkin närkästynyt, lapsi kyllä tykkäsi lukea ja luimmme yhdessä usein.
Mutta kun tavaraa olisi pitänyt antaa tai rahaa. En lähtenyt siihen peliin mukaan.
Nyt kummilapsi on aikuinen ja sanoo, että hänellä on vieläkin kaikki ne kirjat tallessa ja aikoo pitääkin ja säilyttää omaa tulevaa lastaan varten.Tuliko mieleesi, että veit saman kirjan kuin äiti oli jo hankkinut tai hän tiesi, että tulee muualtakin?
Yleensä se äiti yrittää jollain tavoin kontrolloida sitä tulvaa ja vinkkaa ihan siksi, että ei tulisi samaa tavaraa monesta suunnasta.
t. kolme tatupatua, neljä samaa ellaa jne.
Ei. Siihen aikaan mitään tatuja ja patuja ei ollutkaan
Ikinä ei heillä kirjoja näkynyt, muuta kuin ne minun lapselle ostamani ja nekään ei olleet mitään ohkaisia kuvakirjoja. Siksi veinkin, kun tiesin, että siinä perheessä ei lapsille lueta.Et sinä tiedä mitä he lukee tai ei lue tai mitä heillä on tai ei ole. Vai pengoitko komerot?
Harvapa nyt on niin vieraan perheen kummi, täti tai setä ettei tiedä perheen tapoja. Lukutottumuksia tai sitä ettei perheessä lueta.
Eli ko. ihminen siis todella penkoi komerot. Nice.
Perheet, joissa ei lueta, on aika helppo tunnistaa. Ihan jo yleissivistyksen ja juttujen tason perusteella.
Sitä että onko kodissa kirjoja vai ei, ei näe muuten kuin penkomalla komerot.
No, tietty määrä on aina kirjoja kotona, jos on lukeva perhe. Esim. keskustelun ohessa tulee tarkistettua monia asioita kirjoista (joo, tarkoitan sellaisia, joita Google ei löydä).
Ja mitähän google ei nykypäivänä löydä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko asia siten kuten on lapsenlapsellani: tavaraa, krääsää, leluja, kirjoja, pelejä, soittimia ym ym että huoneeseen ei mahdu enää mitään. Siksi ostan lahjaksi juurikin collegepaidan tai yöpuvun tms. Toki kysyn aina koon. Älkää nyt taas tuomitko ja olko happamia. Kyllä niitä vaatteitakin on, myönnän, mutta mitä sitten antaa? Rahan antaminen jollekin eskari ikäiselle tuntuu myös oudolta. Ostan vain joulu- ja synttärilahjan. Nyt jo stressaa kun on synttärit syyskuun lopulla. Emme me mummot tai anopit halua olla ikäviä, mutta mekin olemme vaan ihmisiä emmekä ajatustenlukijoita.
Miksi rahan antaminen eskari-ikäiselle on outoa? Sillä voi tehdä jotain, käydä esimerkiksi leffassa.
Ja tässähän ei vaadittu ajatusten lukemista, vaan korvia.
En itsekään antaisi 6-vuotiaalle rahaa lahjaksi. Sen ikäiselle on kivempi antaa jokin konkreettinen lahja.
Ja sitä ei sitten voi kysyä omalta lapseltaan että mitä lapsenlapsi tarvitsee?
Leffa tai vaikka valokarnevaali on ihan konkreettista. mun syyskuussa syntynyt on jo vuosia saanut lipun valokarnevaaleihin synttärilahjaksi.
Hmmm, eikös se lahjan saajan mielipide ollutkaan tärkein? Itse kysyin lapsenlapselta, mitä haluaa. Äitinsä ei antanut hänen sitä käyttää, kun eiollut hänen mieleensä.
T. Yx anoppi
Miksi sinun on mahdoton kysyä myös niiltä vanhemmilta????
Meillä mummo osti väkisin lapselle kolme numeroa liian pienet vuorittomat keinonahkakengät ja väitti vielä lapsen halunneen ne. Eihän se lapsi siellä kenkäkaupassa tajua, onko ne nyt varmasti oikeanlaiset! Sanoi vain sitten illalla että ne kengät tuntui oudoilta. No kai, kun varpaat oli kaksin kerroin.
Miksi kysyisin vanhemmilta, jos lapsenlapsi haluaa tietyn lelun. Hänellehän se tulee.
Aika kontrolloiva on miniän meininki :D jos joka asia pitää kysymällä kysyä.
No ihan jo esimerkiksi siksi, että se lapsen äiti tietää, mitä muuta lapslele on tulossa lahjaksi, ettet anna samaa lahjaa kuin kolme muuta.
Hah hah, lapsenlapsi sanoi, että äitinsä ei osta tätä hänelle :D
Onko kyseessä tatuointi vai lävistys?
Kuulapyssy.
Katsoin tuotteet Tokmannin ja Kärkkäisen sivuilta ja todellakin olen sitä mieltä itsekin, että tuollaisia ei meidän huusholliin tule. Järkyttäviä kapineita.
Eipä niissä mitään järkyttävää ole, suuri osa normaaleista pojista tykkää räiskiä kuulapyssyillä.
Niillä pitää mennä ampumaan niille tarkoitettuun paikkaan. Ei saa räiskiä ulkona tai julkisilla paikoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän lasten aikanaan saamat vaatelahjat ei olleet kaikki aina sellaisia, että itse olisin ostanut, mutta aina ilahduin kuitenkin siitä, että joku oli halunnut lastani muistaa. Ja huolehdin, että lapsella oli se lahjaksi saatu asu yllä, kun mentiin kylään tai muuten tavattiin lahjan antajaa.
Mutta en mä kyllä ikinä ajatellut, että lahjan antaja jotenkin yritti tukea meitä, toipahan vain omasta mielestään söpön lahjan. Ihan samalla lailla vien sitten vastavierailulle vaikkapa omenapiirakan, vaikken uskokaan saajan olevan mitenkään erityisesti sitä vailla.
Joskus kun on ollut tilanne, että olen ollut taloudellisen tuen tarpeessa, olen sen ihan ääneen sanonut. Ja silloin olen saanut apua sen tarpeellisen asian hankintaan. Isovanhemmat on mielellään halunneet varmistaa, että lapsilla on ollut mahdollisuus ja välineet harrastaa haluamiaan asioita. Samoin mummolassa on ollut aina tarvittaessa hoitopaikka.
Jos nyt sitten joku juhlamekko joskus on ollut mummon eikä minun maun mukainen, niin en kyllä usko, että siitä on mitään haittaa kenellekään koitunut.Olet järkevä. Sun kanssa olisikin helppo toimia.
Kaikki ei aina voi myötäillä toisen ihmisen maailmaa, kun ei tiedä siitä. Vein aikoinani kummilapselleni lahjaksi kirjoja, koska olen itse lukija ja lapsesta asti sitä ollut. Lapsen äiti oli aina siitä jotenkin närkästynyt, lapsi kyllä tykkäsi lukea ja luimmme yhdessä usein.
Mutta kun tavaraa olisi pitänyt antaa tai rahaa. En lähtenyt siihen peliin mukaan.
Nyt kummilapsi on aikuinen ja sanoo, että hänellä on vieläkin kaikki ne kirjat tallessa ja aikoo pitääkin ja säilyttää omaa tulevaa lastaan varten.Tuliko mieleesi, että veit saman kirjan kuin äiti oli jo hankkinut tai hän tiesi, että tulee muualtakin?
Yleensä se äiti yrittää jollain tavoin kontrolloida sitä tulvaa ja vinkkaa ihan siksi, että ei tulisi samaa tavaraa monesta suunnasta.
t. kolme tatupatua, neljä samaa ellaa jne.
Ei. Siihen aikaan mitään tatuja ja patuja ei ollutkaan
Ikinä ei heillä kirjoja näkynyt, muuta kuin ne minun lapselle ostamani ja nekään ei olleet mitään ohkaisia kuvakirjoja. Siksi veinkin, kun tiesin, että siinä perheessä ei lapsille lueta.Et sinä tiedä mitä he lukee tai ei lue tai mitä heillä on tai ei ole. Vai pengoitko komerot?
Harvapa nyt on niin vieraan perheen kummi, täti tai setä ettei tiedä perheen tapoja. Lukutottumuksia tai sitä ettei perheessä lueta.
Eli ko. ihminen siis todella penkoi komerot. Nice.
Perheet, joissa ei lueta, on aika helppo tunnistaa. Ihan jo yleissivistyksen ja juttujen tason perusteella.
Ja varsinkin jos on kyseessä ystävä, jonka on tuntenut pienestä asti ja jonka tuntee niin hyvin kuin ihmisen tuntea voi. Mullakin ystävä, jota ei kirjojen lukeminen kiinnosta tipan tippaa ja oikein kehuskelee sillä, ettei ole koulukirjojen lisäksi lukenut yhtään ainutta kirjaa eikä lue. Kirjastossa ei ole käynyt ikinä. Urheilu on kaikki kaikessa ja kaikki tekeminen liittyy siihen, lapsiakaan ei ole kannustettu lukemaan milloinkaan. Lukeminen tuntuu ajan hukalta kuulemma. Lehdenkin lukeminen on työlästä.
Pystyy sitä näköjään niinkin elämään ja ihan kavereita ollaan edelleen, mutta minä olen ahkera lukemaan.
Ei heillä ole kirjoja missään kaapeissa piilossa, mitä järkeä siinä nyt olisikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän lasten aikanaan saamat vaatelahjat ei olleet kaikki aina sellaisia, että itse olisin ostanut, mutta aina ilahduin kuitenkin siitä, että joku oli halunnut lastani muistaa. Ja huolehdin, että lapsella oli se lahjaksi saatu asu yllä, kun mentiin kylään tai muuten tavattiin lahjan antajaa.
Mutta en mä kyllä ikinä ajatellut, että lahjan antaja jotenkin yritti tukea meitä, toipahan vain omasta mielestään söpön lahjan. Ihan samalla lailla vien sitten vastavierailulle vaikkapa omenapiirakan, vaikken uskokaan saajan olevan mitenkään erityisesti sitä vailla.
Joskus kun on ollut tilanne, että olen ollut taloudellisen tuen tarpeessa, olen sen ihan ääneen sanonut. Ja silloin olen saanut apua sen tarpeellisen asian hankintaan. Isovanhemmat on mielellään halunneet varmistaa, että lapsilla on ollut mahdollisuus ja välineet harrastaa haluamiaan asioita. Samoin mummolassa on ollut aina tarvittaessa hoitopaikka.
Jos nyt sitten joku juhlamekko joskus on ollut mummon eikä minun maun mukainen, niin en kyllä usko, että siitä on mitään haittaa kenellekään koitunut.Olet järkevä. Sun kanssa olisikin helppo toimia.
Kaikki ei aina voi myötäillä toisen ihmisen maailmaa, kun ei tiedä siitä. Vein aikoinani kummilapselleni lahjaksi kirjoja, koska olen itse lukija ja lapsesta asti sitä ollut. Lapsen äiti oli aina siitä jotenkin närkästynyt, lapsi kyllä tykkäsi lukea ja luimmme yhdessä usein.
Mutta kun tavaraa olisi pitänyt antaa tai rahaa. En lähtenyt siihen peliin mukaan.
Nyt kummilapsi on aikuinen ja sanoo, että hänellä on vieläkin kaikki ne kirjat tallessa ja aikoo pitääkin ja säilyttää omaa tulevaa lastaan varten.Tuliko mieleesi, että veit saman kirjan kuin äiti oli jo hankkinut tai hän tiesi, että tulee muualtakin?
Yleensä se äiti yrittää jollain tavoin kontrolloida sitä tulvaa ja vinkkaa ihan siksi, että ei tulisi samaa tavaraa monesta suunnasta.
t. kolme tatupatua, neljä samaa ellaa jne.
Ei. Siihen aikaan mitään tatuja ja patuja ei ollutkaan
Ikinä ei heillä kirjoja näkynyt, muuta kuin ne minun lapselle ostamani ja nekään ei olleet mitään ohkaisia kuvakirjoja. Siksi veinkin, kun tiesin, että siinä perheessä ei lapsille lueta.Et sinä tiedä mitä he lukee tai ei lue tai mitä heillä on tai ei ole. Vai pengoitko komerot?
Harvapa nyt on niin vieraan perheen kummi, täti tai setä ettei tiedä perheen tapoja. Lukutottumuksia tai sitä ettei perheessä lueta.
Eli ko. ihminen siis todella penkoi komerot. Nice.
Perheet, joissa ei lueta, on aika helppo tunnistaa. Ihan jo yleissivistyksen ja juttujen tason perusteella.
Sitä että onko kodissa kirjoja vai ei, ei näe muuten kuin penkomalla komerot.
No, tietty määrä on aina kirjoja kotona, jos on lukeva perhe. Esim. keskustelun ohessa tulee tarkistettua monia asioita kirjoista (joo, tarkoitan sellaisia, joita Google ei löydä).
Et voi tietää onko kodissa kirjoja muuteb kuin penkomalla sen kodin.
Voin. Keskustelujen perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko asia siten kuten on lapsenlapsellani: tavaraa, krääsää, leluja, kirjoja, pelejä, soittimia ym ym että huoneeseen ei mahdu enää mitään. Siksi ostan lahjaksi juurikin collegepaidan tai yöpuvun tms. Toki kysyn aina koon. Älkää nyt taas tuomitko ja olko happamia. Kyllä niitä vaatteitakin on, myönnän, mutta mitä sitten antaa? Rahan antaminen jollekin eskari ikäiselle tuntuu myös oudolta. Ostan vain joulu- ja synttärilahjan. Nyt jo stressaa kun on synttärit syyskuun lopulla. Emme me mummot tai anopit halua olla ikäviä, mutta mekin olemme vaan ihmisiä emmekä ajatustenlukijoita.
Miksi rahan antaminen eskari-ikäiselle on outoa? Sillä voi tehdä jotain, käydä esimerkiksi leffassa.
Ja tässähän ei vaadittu ajatusten lukemista, vaan korvia.
En itsekään antaisi 6-vuotiaalle rahaa lahjaksi. Sen ikäiselle on kivempi antaa jokin konkreettinen lahja.
Ja sitä ei sitten voi kysyä omalta lapseltaan että mitä lapsenlapsi tarvitsee?
Leffa tai vaikka valokarnevaali on ihan konkreettista. mun syyskuussa syntynyt on jo vuosia saanut lipun valokarnevaaleihin synttärilahjaksi.
Hmmm, eikös se lahjan saajan mielipide ollutkaan tärkein? Itse kysyin lapsenlapselta, mitä haluaa. Äitinsä ei antanut hänen sitä käyttää, kun eiollut hänen mieleensä.
T. Yx anoppi
Miksi sinun on mahdoton kysyä myös niiltä vanhemmilta????
Meillä mummo osti väkisin lapselle kolme numeroa liian pienet vuorittomat keinonahkakengät ja väitti vielä lapsen halunneen ne. Eihän se lapsi siellä kenkäkaupassa tajua, onko ne nyt varmasti oikeanlaiset! Sanoi vain sitten illalla että ne kengät tuntui oudoilta. No kai, kun varpaat oli kaksin kerroin.
Miksi kysyisin vanhemmilta, jos lapsenlapsi haluaa tietyn lelun. Hänellehän se tulee.
Aika kontrolloiva on miniän meininki :D jos joka asia pitää kysymällä kysyä.
No ihan jo esimerkiksi siksi, että se lapsen äiti tietää, mitä muuta lapslele on tulossa lahjaksi, ettet anna samaa lahjaa kuin kolme muuta.
Hah hah, lapsenlapsi sanoi, että äitinsä ei osta tätä hänelle :D
Onko kyseessä tatuointi vai lävistys?
Kuulapyssy.
Katsoin tuotteet Tokmannin ja Kärkkäisen sivuilta ja todellakin olen sitä mieltä itsekin, että tuollaisia ei meidän huusholliin tule. Järkyttäviä kapineita.
Eipä niissä mitään järkyttävää ole, suuri osa normaaleista pojista tykkää räiskiä kuulapyssyillä.
Kuvista päätellen ne on hyvin aidon näköisiä. Ja mitä ne pojat räiskii, eläimiäkö? Vai toisiaan silmiin? Kerääkö ne ne muovikuulat sitten pois vai jääkö ne luontoon?
Yleensä ampuvat eläimiä, jos joku ei ole valvomassa. Itse en ikinä ostaisi lapselle muuten vaan kuulapyssyä. Sen pitäisi alkaa sitten harrastamaan kuulasotaa ihan harrastuksena, jos haluaisi pyssyn.
Perheet, joissa ei lueta, on aika helppo tunnistaa. Ihan jo yleissivistyksen ja juttujen tason perusteella.