Miksi isovanhemmat haluavat tukea lapsiperhettä aina vain ostamalla vaatteita?

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapsenlapset saavat synttärinä ja jouluna kortin, ei muuta. En halua olla se isoäiti, jonka ostoksia moititaan julkisesti. Jos poikani sanoo, että pitäisi ostaa Tovelle pyörä, niin hymyilen lämpimästi ja muistelen, miten poikani pienenä nautti fillaroinnista. En sanallakaan osoita, että olisin halukas pyörän maksamaan, koska todennäköisesti tarjoamani summa olisi väärä ja siitä saisi aiheen valittaa.

Jos en kelpaa tällaisena lahjattomana isovanhempana, niin se on lastenlasteni vanhempien päätös, ei minun. Heillä on täysi oikeus katkaista yhteydenpito vedoten siihen, että en suostu elinkustannustensa maksajaksi.

Näin se on parasta tehdä. Itsekin toimin samoin. Kieltämättä tyttäreni lapsille osteskelen joskus kaikenlaista kivaa, koska heillä sitä arvostetaan. Ei ehkä ihan tasapuolista, mutta sille on syynsä. Lapsenlapsille olen kaikille tietysti muuten tasapuolinen, mutta enemmän vietän aikaa tyttäreni lapsen kanssa, koska hän tuo lapsia meille kylään ja hoitoon, ja kutsuu meitä kahville ja syömään.

Itselleni sopii tämä ihan näinkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapsenlapset saavat synttärinä ja jouluna kortin, ei muuta. En halua olla se isoäiti, jonka ostoksia moititaan julkisesti. Jos poikani sanoo, että pitäisi ostaa Tovelle pyörä, niin hymyilen lämpimästi ja muistelen, miten poikani pienenä nautti fillaroinnista. En sanallakaan osoita, että olisin halukas pyörän maksamaan, koska todennäköisesti tarjoamani summa olisi väärä ja siitä saisi aiheen valittaa.

Jos en kelpaa tällaisena lahjattomana isovanhempana, niin se on lastenlasteni vanhempien päätös, ei minun. Heillä on täysi oikeus katkaista yhteydenpito vedoten siihen, että en suostu elinkustannustensa maksajaksi.

Sinulla ja lapsillasi on kyllä todella oudot välit, kun ette pysty juttelemaan mistään.

Ihan oikein, että hän tekee noin, koska kuka hullu isovanhempikaan haluaa olla mikään ostoautomaatti. Eihän hän tuossa mitenkään sano, että mistään ei pystyttäisi juttelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletus on siis isovanhempien olevan lahja/ raha- automaatteja ja mummojen hoitoautomaatteja. Vaikkei mikään kelpaakaan.

Missään nimessä miniät ei kuitenkaan heistä pidä ja ovat lisäksi mustasukkaisia lapsistaan.

Mustasukkaisia lapsistaan? Mitä ihmettä tällä tarkoitat?

Varmaan sitä, että haluavat kontrolloida lapsen suhdetta isovanhempiin ja eivät pidä, jos lapsi kiintyy muihin kuin äitiin. - eri

Jaa, meillä oli anopilla kova huoli, ettei lapsi vaan kiinny äitiin. Mummi oli omasta mielestään poikamme tärkein ihminen. Ihan itse kertoi tämän.

Tässä on myös herännyt ajatuksia tuosta "tukeminen"-sanasta monilla ja toisaalta herättänyt itsellänikin nyt ajatuksia, että ehkä tosiaan tarkoituksena on oman shoppailuhimon tyydyttäminen, eikä niinkään tukeminen, kuten olen ajatellut. Ehkä siksi eivät halua osallistua esim. turvaistuimen hankintaan tms. asioihin, vaan haluavat ostaa vain niitä tiettyjä vaatteita. Joku myös kysyi aiemmin, olisiko ok, että isovanhemmat olisivat osallistuneet lapsen pyörän hankintaan samalla hinnalla kuin toivat sen liian pienen kympin arvoisen pipon. Kyllä! Kymppi pois pyörän hinnasta on meille tarpeellista, se liian pieni pipo ei. Eikä se kymppi jää kaappiin pyörimään. AP

Vierailija kirjoitti:

Voit kertoa heille toiveesi.

Aina voi tietenkin esittää toiveensa. Mutta jos isovanhempi on "minuahan ei nuoret määräile" -tyyppiä, hän ostaa ihan varmasti jotain muuta kuin on toivottu. Tai jos isovanhempi kokee tulevansa hyväksikäytetyksi, jos ostaa sitä, mitä miniä tai tytär pyytää.

Aikoinaan ei kukaan "tukenut" , ei tuonut lahjoja kuin kälyn perheen kanssa lapsillemme keskenään. Mutta ei vaatetta.

Eipä tarvinnut riidellä kenenkään kanssa. Nämä kirpparijut tulivat kun lapset olivat jo n. 10. Silloin muistan kun vietiin vaatteita ( uutena ostettuja perusvaatetta) itsemyyntipäivinä kerrankin saatiin 600 mk mikä oli hyvä raha 90- luvun alussa.

Kummit tuli "huonost valittua."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voit kertoa heille toiveesi.

Aina voi tietenkin esittää toiveensa. Mutta jos isovanhempi on "minuahan ei nuoret määräile" -tyyppiä, hän ostaa ihan varmasti jotain muuta kuin on toivottu. Tai jos isovanhempi kokee tulevansa hyväksikäytetyksi, jos ostaa sitä, mitä miniä tai tytär pyytää.

Kuulostaa, että miniä on tyyppiä minua ei mummot määräile! Hauras on miniän itsetunto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tunteen. Anoppi toi 2-vuotiaalle juuri varmaankin viidennet farkut. Ei ole yksiäkään niistä käyttänyt! On niin epäkäytännölliset tuon ikäisellä, ei touhuava taapero farkkuja tarvitse mihinkään. Haluan pukea hänelle pehmeitä ja joustavia vaatteita joissa on hyvä leikkiä. Ei oteta kuuleviin korviin, kun olen puhunut että jos jotain haluaa tuoda niin esim sukat on sellaisia joita kuluu koko ajan ja vaihtosukkia saa olla paljon märillä keleillä.

Tee turhista vaatteista anopille joulupaketti. Menee varmasti vihje perille. 

Jos vain mahdollista, niin hän voisi myydä ne kylmästi eteenpäin. Varmasti menisivät kaupaksi.

Kannattaa muistaa että kun tuote on vaihtanut omistajaa, niin päätösvalta siitä mitä sillä / sille tekee, on yksinomaan uudella omistajalla.

- ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voit kertoa heille toiveesi.

Aina voi tietenkin esittää toiveensa. Mutta jos isovanhempi on "minuahan ei nuoret määräile" -tyyppiä, hän ostaa ihan varmasti jotain muuta kuin on toivottu. Tai jos isovanhempi kokee tulevansa hyväksikäytetyksi, jos ostaa sitä, mitä miniä tai tytär pyytää.

Kuulostaa, että miniä on tyyppiä minua ei mummot määräile! Hauras on miniän itsetunto.

No eihän siellä miniän perheessä kuulukaan muiden määräillä. Tuskin se miniä sinne anopin huusholliin menee käskyttämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko asia siten kuten on lapsenlapsellani: tavaraa, krääsää, leluja, kirjoja, pelejä, soittimia ym ym että huoneeseen ei mahdu enää mitään. Siksi ostan lahjaksi juurikin collegepaidan tai yöpuvun tms. Toki kysyn aina koon. Älkää nyt taas tuomitko ja olko happamia. Kyllä niitä vaatteitakin on, myönnän, mutta mitä sitten antaa? Rahan antaminen jollekin eskari ikäiselle tuntuu myös oudolta. Ostan vain joulu- ja synttärilahjan. Nyt jo stressaa kun on synttärit syyskuun lopulla. Emme me mummot tai anopit halua olla ikäviä, mutta mekin olemme vaan ihmisiä emmekä ajatustenlukijoita.

Miksi rahan antaminen eskari-ikäiselle on outoa? Sillä voi tehdä jotain, käydä esimerkiksi leffassa.

Ja tässähän ei vaadittu ajatusten lukemista, vaan korvia.

En itsekään antaisi 6-vuotiaalle rahaa lahjaksi. Sen ikäiselle on kivempi antaa jokin konkreettinen lahja.

Ja sitä ei sitten voi kysyä omalta lapseltaan että mitä lapsenlapsi tarvitsee?

Leffa tai vaikka valokarnevaali on ihan konkreettista. mun syyskuussa syntynyt on jo vuosia saanut lipun valokarnevaaleihin synttärilahjaksi.

Hmmm, eikös se lahjan saajan mielipide ollutkaan tärkein? Itse kysyin lapsenlapselta, mitä haluaa. Äitinsä ei antanut hänen sitä käyttää, kun eiollut hänen mieleensä.

T. Yx anoppi

Miksi sinun on mahdoton kysyä myös niiltä vanhemmilta????

Meillä mummo osti väkisin lapselle kolme numeroa liian pienet vuorittomat keinonahkakengät ja väitti vielä lapsen halunneen ne. Eihän se lapsi siellä kenkäkaupassa tajua, onko ne nyt varmasti oikeanlaiset! Sanoi vain sitten illalla että ne kengät tuntui oudoilta. No kai, kun varpaat oli kaksin kerroin.

Miksi kysyisin vanhemmilta, jos lapsenlapsi haluaa tietyn lelun. Hänellehän se tulee.

Aika kontrolloiva on miniän meininki :D jos joka asia pitää kysymällä kysyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapsenlapset saavat synttärinä ja jouluna kortin, ei muuta. En halua olla se isoäiti, jonka ostoksia moititaan julkisesti. Jos poikani sanoo, että pitäisi ostaa Tovelle pyörä, niin hymyilen lämpimästi ja muistelen, miten poikani pienenä nautti fillaroinnista. En sanallakaan osoita, että olisin halukas pyörän maksamaan, koska todennäköisesti tarjoamani summa olisi väärä ja siitä saisi aiheen valittaa.

Jos en kelpaa tällaisena lahjattomana isovanhempana, niin se on lastenlasteni vanhempien päätös, ei minun. Heillä on täysi oikeus katkaista yhteydenpito vedoten siihen, että en suostu elinkustannustensa maksajaksi.

Sinulla ja lapsillasi on kyllä todella oudot välit, kun ette pysty juttelemaan mistään.

Miten niin? Kyllähän me juttelemme vaikka mistä.

Kyllä kai se miniä itse päättää mitä vaatteita lapset käyttävät, kun ne kerran huoltaa ja peseekin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voit kertoa heille toiveesi.

Aina voi tietenkin esittää toiveensa. Mutta jos isovanhempi on "minuahan ei nuoret määräile" -tyyppiä, hän ostaa ihan varmasti jotain muuta kuin on toivottu. Tai jos isovanhempi kokee tulevansa hyväksikäytetyksi, jos ostaa sitä, mitä miniä tai tytär pyytää.

Kuulostaa, että miniä on tyyppiä minua ei mummot määräile! Hauras on miniän itsetunto.

No eihän siellä miniän perheessä kuulukaan muiden määräillä. Tuskin se miniä sinne anopin huusholliin menee käskyttämään.

Kyllä perheessä muillakin nykypäivänä voisi olla sananvaltaa kuin justiinalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko asia siten kuten on lapsenlapsellani: tavaraa, krääsää, leluja, kirjoja, pelejä, soittimia ym ym että huoneeseen ei mahdu enää mitään. Siksi ostan lahjaksi juurikin collegepaidan tai yöpuvun tms. Toki kysyn aina koon. Älkää nyt taas tuomitko ja olko happamia. Kyllä niitä vaatteitakin on, myönnän, mutta mitä sitten antaa? Rahan antaminen jollekin eskari ikäiselle tuntuu myös oudolta. Ostan vain joulu- ja synttärilahjan. Nyt jo stressaa kun on synttärit syyskuun lopulla. Emme me mummot tai anopit halua olla ikäviä, mutta mekin olemme vaan ihmisiä emmekä ajatustenlukijoita.

Miksi rahan antaminen eskari-ikäiselle on outoa? Sillä voi tehdä jotain, käydä esimerkiksi leffassa.

Ja tässähän ei vaadittu ajatusten lukemista, vaan korvia.

En itsekään antaisi 6-vuotiaalle rahaa lahjaksi. Sen ikäiselle on kivempi antaa jokin konkreettinen lahja.

Ja sitä ei sitten voi kysyä omalta lapseltaan että mitä lapsenlapsi tarvitsee?

Leffa tai vaikka valokarnevaali on ihan konkreettista. mun syyskuussa syntynyt on jo vuosia saanut lipun valokarnevaaleihin synttärilahjaksi.

Hmmm, eikös se lahjan saajan mielipide ollutkaan tärkein? Itse kysyin lapsenlapselta, mitä haluaa. Äitinsä ei antanut hänen sitä käyttää, kun eiollut hänen mieleensä.

T. Yx anoppi

Miksi sinun on mahdoton kysyä myös niiltä vanhemmilta????

Meillä mummo osti väkisin lapselle kolme numeroa liian pienet vuorittomat keinonahkakengät ja väitti vielä lapsen halunneen ne. Eihän se lapsi siellä kenkäkaupassa tajua, onko ne nyt varmasti oikeanlaiset! Sanoi vain sitten illalla että ne kengät tuntui oudoilta. No kai, kun varpaat oli kaksin kerroin.

Miksi kysyisin vanhemmilta, jos lapsenlapsi haluaa tietyn lelun. Hänellehän se tulee.

Aika kontrolloiva on miniän meininki :D jos joka asia pitää kysymällä kysyä.

No ihan jo esimerkiksi siksi, että se lapsen äiti tietää, mitä muuta lapslele on tulossa lahjaksi, ettet anna samaa lahjaa kuin kolme muuta.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kai se miniä itse päättää mitä vaatteita lapset käyttävät, kun ne kerran huoltaa ja peseekin?

Jaa, kyllä meillä lapset saavat itse valita vaatteensa, ja mieskin, vaikka minä ne pesen :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapsenlapset saavat synttärinä ja jouluna kortin, ei muuta. En halua olla se isoäiti, jonka ostoksia moititaan julkisesti. Jos poikani sanoo, että pitäisi ostaa Tovelle pyörä, niin hymyilen lämpimästi ja muistelen, miten poikani pienenä nautti fillaroinnista. En sanallakaan osoita, että olisin halukas pyörän maksamaan, koska todennäköisesti tarjoamani summa olisi väärä ja siitä saisi aiheen valittaa.

Jos en kelpaa tällaisena lahjattomana isovanhempana, niin se on lastenlasteni vanhempien päätös, ei minun. Heillä on täysi oikeus katkaista yhteydenpito vedoten siihen, että en suostu elinkustannustensa maksajaksi.

Näin se on parasta tehdä. Itsekin toimin samoin. Kieltämättä tyttäreni lapsille osteskelen joskus kaikenlaista kivaa, koska heillä sitä arvostetaan. Ei ehkä ihan tasapuolista, mutta sille on syynsä. Lapsenlapsille olen kaikille tietysti muuten tasapuolinen, mutta enemmän vietän aikaa tyttäreni lapsen kanssa, koska hän tuo lapsia meille kylään ja hoitoon, ja kutsuu meitä kahville ja syömään.

Itselleni sopii tämä ihan näinkin.

Minä en osta edes tyttären lapsille. Jos en tyhjin käsin tällaisena kelpaa lapsilleni ja lapsenlapsilleni, niin sitten he eivät ole yhdessä vietettävän ajan arvoisia. Käytän mieluummin vapaa-aikani vaikka ulkoiluttamalla vanhuksia, joille ei tarvitse viedä kahvia ja pullaa ja maksaa elokuvalippujaan, jotta kelpaa seuraksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko asia siten kuten on lapsenlapsellani: tavaraa, krääsää, leluja, kirjoja, pelejä, soittimia ym ym että huoneeseen ei mahdu enää mitään. Siksi ostan lahjaksi juurikin collegepaidan tai yöpuvun tms. Toki kysyn aina koon. Älkää nyt taas tuomitko ja olko happamia. Kyllä niitä vaatteitakin on, myönnän, mutta mitä sitten antaa? Rahan antaminen jollekin eskari ikäiselle tuntuu myös oudolta. Ostan vain joulu- ja synttärilahjan. Nyt jo stressaa kun on synttärit syyskuun lopulla. Emme me mummot tai anopit halua olla ikäviä, mutta mekin olemme vaan ihmisiä emmekä ajatustenlukijoita.

Miksi rahan antaminen eskari-ikäiselle on outoa? Sillä voi tehdä jotain, käydä esimerkiksi leffassa.

Ja tässähän ei vaadittu ajatusten lukemista, vaan korvia.

En itsekään antaisi 6-vuotiaalle rahaa lahjaksi. Sen ikäiselle on kivempi antaa jokin konkreettinen lahja.

Ja sitä ei sitten voi kysyä omalta lapseltaan että mitä lapsenlapsi tarvitsee?

Leffa tai vaikka valokarnevaali on ihan konkreettista. mun syyskuussa syntynyt on jo vuosia saanut lipun valokarnevaaleihin synttärilahjaksi.

Hmmm, eikös se lahjan saajan mielipide ollutkaan tärkein? Itse kysyin lapsenlapselta, mitä haluaa. Äitinsä ei antanut hänen sitä käyttää, kun eiollut hänen mieleensä.

T. Yx anoppi

Miksi sinun on mahdoton kysyä myös niiltä vanhemmilta????

Meillä mummo osti väkisin lapselle kolme numeroa liian pienet vuorittomat keinonahkakengät ja väitti vielä lapsen halunneen ne. Eihän se lapsi siellä kenkäkaupassa tajua, onko ne nyt varmasti oikeanlaiset! Sanoi vain sitten illalla että ne kengät tuntui oudoilta. No kai, kun varpaat oli kaksin kerroin.

Miksi kysyisin vanhemmilta, jos lapsenlapsi haluaa tietyn lelun. Hänellehän se tulee.

Aika kontrolloiva on miniän meininki :D jos joka asia pitää kysymällä kysyä.

No ihan jo esimerkiksi siksi, että se lapsen äiti tietää, mitä muuta lapslele on tulossa lahjaksi, ettet anna samaa lahjaa kuin kolme muuta.

Hah hah, lapsenlapsi sanoi, että äitinsä ei osta tätä hänelle :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joillakin ihmisillä vaan on tapana hamstrata kaikkea kirpputorilta kun halvalla saa. Pistäisin itse vaa johonkin kierrätykseen suoraan. Tuo ei ole mitenkään haitallista lasta kohtaan ja en lähtisi välejä sukulaisiin sen takia pilaamaan.

Ei kaikilla ole aikaa kuskailla ylimääräisi vaatteita jatkuvasti kierrätykseen. Varsinkin maaseudulla sinne lähimpään kierrätyspaikkaan voi olla kymmeniä kilometrejä matkaa. 

Maaseudulla kai liikutaan omalla autolla. Eikö ole uffin, kontin keräyslaatikoita? Poisheitettävän tekstiilin keräystä?

Kaupungeissa ainakin liki joka kaupan pihassa uffin laatikko? Ja hyväntekeväsyyskirppareita useampia joiden aulaan tms. Voi laatikkoon heittää lahjoitukset.

Miksi kenenkään pitäisi ajella omalla autollaan satoja kilometrejä kuskailemassa vaatteita, joita ei ole alunperinkään halunnut?

Teidän roskis on varmaan suhteellisen lähellä. Vaikea ymmärtää?

Ei maalla ole jätehuoltoa, eikä rouvilla ymmärrystä. Sinne vajojen nurkkiin kasataan niin kanisterit kuin käytöstä poistetut vaatteet[/quote

Tehkää nuotio pihaan vaatteista. Tai polttakaa uunissa. Eikös maalla leivinuunit ole yleisiä

Kumma uikuttaja aloittaja. Ei muka pääse eroon vaatteista. Kyllä on uusavutonta porukkaa koko porukka,

niin miniät kuin anopit näköjään. Ilmeisesti aloittaja ei tule omillaan toimeen, anopin pitäisi kantaa rahaa rouvan kuluihin. Raha ainakin tuntuisi kelpaavan.

Jokaisessa niemessä ja notkossa, myös maalla on kirrätyspisteet, myös vaatteille, se on lakisääteinen.

On, mutta kysymys edelleen kuuluu, mitä helvetin järkeä on ostaa tarpeetonta???

Ei olekaan. Kannattaa vaan lakata ostamasta tavaraa nuorelle polvelle. Käydä muuten vaan tapaamassa. Tuoda vaikka karkkipussi lapsille.

Oi oi. Karkkipussi se vasta väärin onkin. Vie vaikka palapeli tai pieni legosetti.

Ei hyvänen aika ainakaan karkkia uskalla viedä, meidän Liisapetteriä ei saa totuttaa makeaan (tosin vanhemmat itse ostavat sitä karkkia, mutta ilmeisesti se on "parempaa"). Palapeli on varmasti väärän värinen, mallinen tai ei ikäsopiva, ja legot väärää sarjaa. Näille nykymammeleille elämä on niin vaikeaa ja rankkaa, varsinkin lahjojen saaminen.

No on se kyllä hemmetti vie joillekin vaikeaa tuo lahjojenkin ostaminen. Miten voi olla niin vaikea katsoa minkä ikäiselle palapeli tai legosetti on tarkoitettu? Tällaiset avautumiset kertoo vain siitä, että tosiasiassa niitä lapsia ei edes tunneta, ei olla kiinnostuneita heidän mielenkiinnonkohteistaan ja leikeistään, kunhan pitää vaan saada ostaa jotain.

Niin. Ei minua kiinnostakaan. Mutta kun en ole vienyt lapselle mitään, olen saanut kuulla selän takana puhutun, miten törkeä olin, kun en lasta lahjalla huomioinut.

Jos oikein ymmärsin, ap haluaa, että isovanhemmat antavat rahaa. Se on eri asia kuin synttärilahjat sun muut. Mikään perhe ei voi satunnaisten lahjojen varaan laskea lasten vaatekaappia.

Isovanhemmat ei selvästi halua osallistua teidän juokseviin kuluihin. Sitähän se on, jos isovanhempien vastuulle vieritetään sitä, ettei lapsella ole tarpeeksi housuja tai vastaavaa. Ja että olisi, pitäisi antaa rahaa tai lahjakortteja.

Minusta vanhemmat ihan itse vastaa siitä, että lapsella on tarpeeksi sukkia, housuja jne. Isovanhempien lahjat on parhaimmillaan ylimääräistä extraa. Ei se heidän vastuulla ole, että lapsen vaatekaappi on kokonaisuudessaan kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Jos oikein ymmärsin, ap haluaa, että isovanhemmat antavat rahaa. Se on eri asia kuin synttärilahjat sun muut. Mikään perhe ei voi satunnaisten lahjojen varaan laskea lasten vaatekaappia.

Isovanhemmat ei selvästi halua osallistua teidän juokseviin kuluihin. Sitähän se on, jos isovanhempien vastuulle vieritetään sitä, ettei lapsella ole tarpeeksi housuja tai vastaavaa. Ja että olisi, pitäisi antaa rahaa tai lahjakortteja.

Minusta vanhemmat ihan itse vastaa siitä, että lapsella on tarpeeksi sukkia, housuja jne. Isovanhempien lahjat on parhaimmillaan ylimääräistä extraa. Ei se heidän vastuulla ole, että lapsen vaatekaappi on kokonaisuudessaan kunnossa.

Et ymmärtänyt oikein.