Lue keskustelun säännöt.
Miksi isovanhemmat haluavat tukea lapsiperhettä aina vain ostamalla vaatteita?
23.09.2023 |
Meille olisi paljon enemmän iloa esim. lahjakorteista, joilla saisimme ostettua lapsille tarpeellisia asioita tai vaikka osallistumisesta turvaistuinkuluihin tai vastaaviin kalliisiin hankintoihin. Isovanhemmat tuovat kuitenkin kerta toisensa jälkeen vaatteita, jotka ovat liian pieniä, epäkäytännöllisiä ja rikki (kirppikseltä). Lisäksi tämän seurauksena lapsilla on esim. monia kymmeniä erilaisia paitoja, mutta ei yhtään housuja, kun edes vaatteen tyypistä esitettyjä toiveita ei huomioida. Ei voi myöskään tehdä niin, että ostamme tarpeellisia vaatteita heidän piikkiinsä, koska se vaatteen kuosin valitseminen on ilmeisesti se juttu.
Kommentit (1577)
521/1577
|
24.09.2023 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko asia siten kuten on lapsenlapsellani: tavaraa, krääsää, leluja, kirjoja, pelejä, soittimia ym ym että huoneeseen ei mahdu enää mitään. Siksi ostan lahjaksi juurikin collegepaidan tai yöpuvun tms. Toki kysyn aina koon. Älkää nyt taas tuomitko ja olko happamia. Kyllä niitä vaatteitakin on, myönnän, mutta mitä sitten antaa? Rahan antaminen jollekin eskari ikäiselle tuntuu myös oudolta. Ostan vain joulu- ja synttärilahjan. Nyt jo stressaa kun on synttärit syyskuun lopulla. Emme me mummot tai anopit halua olla ikäviä, mutta mekin olemme vaan ihmisiä emmekä ajatustenlukijoita.
Miksi rahan antaminen eskari-ikäiselle on outoa? Sillä voi tehdä jotain, käydä esimerkiksi leffassa.
Ja tässähän ei vaadittu ajatusten lukemista, vaan korvia.
En itsekään antaisi 6-vuotiaalle rahaa lahjaksi. Sen ikäiselle on kivempi antaa jokin konkreettinen lahja.
Ja sitä ei sitten voi kysyä omalta lapseltaan että mitä lapsenlapsi tarvitsee?
Leffa tai vaikka valokarnevaali on ihan konkreettista. mun syyskuussa syntynyt on jo vuosia saanut lipun valokarnevaaleihin synttärilahjaksi.
Hmmm, eikös se lahjan saajan mielipide ollutkaan tärkein? Itse kysyin lapsenlapselta, mitä haluaa. Äitinsä ei antanut hänen sitä käyttää, kun eiollut hänen mieleensä.
T. Yx anoppi
Miksi sinun on mahdoton kysyä myös niiltä vanhemmilta????
Meillä mummo osti väkisin lapselle kolme numeroa liian pienet vuorittomat keinonahkakengät ja väitti vielä lapsen halunneen ne. Eihän se lapsi siellä kenkäkaupassa tajua, onko ne nyt varmasti oikeanlaiset! Sanoi vain sitten illalla että ne kengät tuntui oudoilta. No kai, kun varpaat oli kaksin kerroin.
Miksi kysyisin vanhemmilta, jos lapsenlapsi haluaa tietyn lelun. Hänellehän se tulee.
Aika kontrolloiva on miniän meininki :D jos joka asia pitää kysymällä kysyä.
No ihan jo esimerkiksi siksi, että se lapsen äiti tietää, mitä muuta lapslele on tulossa lahjaksi, ettet anna samaa lahjaa kuin kolme muuta.
Hah hah, lapsenlapsi sanoi, että äitinsä ei osta tätä hänelle :D
Mutta kolme muuta voi hyvinkin ostaa. Siinä sitten pönötät uniikin lahjasi kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä on myös herännyt ajatuksia tuosta "tukeminen"-sanasta monilla ja toisaalta herättänyt itsellänikin nyt ajatuksia, että ehkä tosiaan tarkoituksena on oman shoppailuhimon tyydyttäminen, eikä niinkään tukeminen, kuten olen ajatellut. Ehkä siksi eivät halua osallistua esim. turvaistuimen hankintaan tms. asioihin, vaan haluavat ostaa vain niitä tiettyjä vaatteita. Joku myös kysyi aiemmin, olisiko ok, että isovanhemmat olisivat osallistuneet lapsen pyörän hankintaan samalla hinnalla kuin toivat sen liian pienen kympin arvoisen pipon. Kyllä! Kymppi pois pyörän hinnasta on meille tarpeellista, se liian pieni pipo ei. Eikä se kymppi jää kaappiin pyörimään. AP
Täällä yksi äiti kertoi etteivät lapset tiedä saamistaan rahalahjoista, heille ei kerrota.
Muistaako kaikki joita isovanhempi tukee pyörän ostossa, harrastusmaksussa jne kertoa lapselle isovanhempien olevan mukana?
Vauvanistuin nyt tietysti on lasten vanhemmille, he kiittäkööt jos muistavat. Vauvat ei osaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko asia siten kuten on lapsenlapsellani: tavaraa, krääsää, leluja, kirjoja, pelejä, soittimia ym ym että huoneeseen ei mahdu enää mitään. Siksi ostan lahjaksi juurikin collegepaidan tai yöpuvun tms. Toki kysyn aina koon. Älkää nyt taas tuomitko ja olko happamia. Kyllä niitä vaatteitakin on, myönnän, mutta mitä sitten antaa? Rahan antaminen jollekin eskari ikäiselle tuntuu myös oudolta. Ostan vain joulu- ja synttärilahjan. Nyt jo stressaa kun on synttärit syyskuun lopulla. Emme me mummot tai anopit halua olla ikäviä, mutta mekin olemme vaan ihmisiä emmekä ajatustenlukijoita.
Miksi rahan antaminen eskari-ikäiselle on outoa? Sillä voi tehdä jotain, käydä esimerkiksi leffassa.
Ja tässähän ei vaadittu ajatusten lukemista, vaan korvia.
En itsekään antaisi 6-vuotiaalle rahaa lahjaksi. Sen ikäiselle on kivempi antaa jokin konkreettinen lahja.
Ja sitä ei sitten voi kysyä omalta lapseltaan että mitä lapsenlapsi tarvitsee?
Leffa tai vaikka valokarnevaali on ihan konkreettista. mun syyskuussa syntynyt on jo vuosia saanut lipun valokarnevaaleihin synttärilahjaksi.
Hmmm, eikös se lahjan saajan mielipide ollutkaan tärkein? Itse kysyin lapsenlapselta, mitä haluaa. Äitinsä ei antanut hänen sitä käyttää, kun eiollut hänen mieleensä.
T. Yx anoppi
Miksi sinun on mahdoton kysyä myös niiltä vanhemmilta????
Meillä mummo osti väkisin lapselle kolme numeroa liian pienet vuorittomat keinonahkakengät ja väitti vielä lapsen halunneen ne. Eihän se lapsi siellä kenkäkaupassa tajua, onko ne nyt varmasti oikeanlaiset! Sanoi vain sitten illalla että ne kengät tuntui oudoilta. No kai, kun varpaat oli kaksin kerroin.
Miksi kysyisin vanhemmilta, jos lapsenlapsi haluaa tietyn lelun. Hänellehän se tulee.
Aika kontrolloiva on miniän meininki :D jos joka asia pitää kysymällä kysyä.
Lapsi toivoo sellaisen jättipehmon, joka vie neliön verran lattiapinta-alaa. Lapsen äiti ei sellaista halua, koska lapsi on jonossa astma- ja allergiatutkimuksiin ja lapsen huone on muutenkin liian pieni. Todellakin kannattaa lapsen vanhemmilta kysyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Serkkuni perhe sai toisen lapsensa ja heillä anoppi eli tätini innostui neulomaan villa-hahtuvalangasta sukkia, pipoja, villatakkeja jne. Tiedättekö sen villalangan, joka huopuu kuumassa vedessä? Perheen äiti ja isä olivat tiukillä sekä ajallisesti että rahallisesti tuolloin niinkuin vähän kaikki nuoret perheet ovat.
Miniä-parka sitten erehtyi pesemään nämä vaatekappaleet pesukoneessa ja nehän kutistuivat ja menivät ihan käyttökelvottomiksi. Voi mikä poru siitä nousi kun tätini sisaruksineen, äitini mukaanlukien, arvostelivat miniän taloustaitoja. Ennen sitä jouduttiin avannolla pesemään ja nykyään ei edes sukkia saada pestyä jne. Kukaan kyseisistä mammoista ei ole avantoon käsiänsä kastellut vaan ihan pesukoneessa ovat pyykkinsä pyörittäneet.
Tuli ajatus, että ihan kuin tarkoituksella oli valittu lapsiperheeseen mahdollisimman hankala materaali, ja sitten jänskätty mitehän miniä tämän klaaraa. Olsi ollut edes seiskaveikkaa ne tekeleet.
Meille tuodaan
- vain silitettäviä vaatteita ja sitten itketään miksi niitä ei käytetä tai miksi niitä ei silitetä joka käyttökertaan
- just jotain ihmeellistä angoraneuletta tms. josta irtoaa hahtuvia kurkkuun ja siksi astmainen lapsi ei voi niitä käyttää
- koristenapillisia joita lapset ei saa itse puettua, sitten räyhätään miten äiti ei edes lastaan pue
- nauhakenkiä, ks yllä
- kirjoneuleita, joita lapsi ei saa puettua, koska sormet tarttuu nurjan puolen lankoihin
Ja kyllä, kyllä epäilen että on ihan tahallista
Nykyisin monet aikuisetkin tarvitsevat tarralenkkareita. Mutta jospa vaikja mummo osaisi opettaa lapsen tekemään solmun ja solmimaan kengännauhat. Kyllä kerhoikäinen jo oppii jos opetetaan.
Ehkä ne "hankalat vaatteet" tulee käytettyä pyhävaatteina jos ruuhkavuosiäiti ehtii viikonloppuna vetäistä pusakan lapsen päälle.
Mikä on pyhävaate?
Jaa a. Suomen kieli nuoremmilla köyhtyy koko ajan. Mietis, se mikä pistetään päälle kun mennään kahdeksi tunniksi mummolaan, lasten teatteriin tai musatapahtumaan.
Tai kotona ihan vaan kun vaikka syödään äidin syntymäpäivänä perheen kanssa kakkua, jokainen vähän siistimpänä.
Ei nykyihmiset pistä parempaa päälle, sehän olisi PÖNÖTYSTÄ! Hui kamalaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko asia siten kuten on lapsenlapsellani: tavaraa, krääsää, leluja, kirjoja, pelejä, soittimia ym ym että huoneeseen ei mahdu enää mitään. Siksi ostan lahjaksi juurikin collegepaidan tai yöpuvun tms. Toki kysyn aina koon. Älkää nyt taas tuomitko ja olko happamia. Kyllä niitä vaatteitakin on, myönnän, mutta mitä sitten antaa? Rahan antaminen jollekin eskari ikäiselle tuntuu myös oudolta. Ostan vain joulu- ja synttärilahjan. Nyt jo stressaa kun on synttärit syyskuun lopulla. Emme me mummot tai anopit halua olla ikäviä, mutta mekin olemme vaan ihmisiä emmekä ajatustenlukijoita.
Miksi rahan antaminen eskari-ikäiselle on outoa? Sillä voi tehdä jotain, käydä esimerkiksi leffassa.
Ja tässähän ei vaadittu ajatusten lukemista, vaan korvia.
En itsekään antaisi 6-vuotiaalle rahaa lahjaksi. Sen ikäiselle on kivempi antaa jokin konkreettinen lahja.
Ja sitä ei sitten voi kysyä omalta lapseltaan että mitä lapsenlapsi tarvitsee?
Leffa tai vaikka valokarnevaali on ihan konkreettista. mun syyskuussa syntynyt on jo vuosia saanut lipun valokarnevaaleihin synttärilahjaksi.
Hmmm, eikös se lahjan saajan mielipide ollutkaan tärkein? Itse kysyin lapsenlapselta, mitä haluaa. Äitinsä ei antanut hänen sitä käyttää, kun eiollut hänen mieleensä.
T. Yx anoppi
Miksi sinun on mahdoton kysyä myös niiltä vanhemmilta????
Meillä mummo osti väkisin lapselle kolme numeroa liian pienet vuorittomat keinonahkakengät ja väitti vielä lapsen halunneen ne. Eihän se lapsi siellä kenkäkaupassa tajua, onko ne nyt varmasti oikeanlaiset! Sanoi vain sitten illalla että ne kengät tuntui oudoilta. No kai, kun varpaat oli kaksin kerroin.
Miksi kysyisin vanhemmilta, jos lapsenlapsi haluaa tietyn lelun. Hänellehän se tulee.
Aika kontrolloiva on miniän meininki :D jos joka asia pitää kysymällä kysyä.
No ihan jo esimerkiksi siksi, että se lapsen äiti tietää, mitä muuta lapslele on tulossa lahjaksi, ettet anna samaa lahjaa kuin kolme muuta.
Hah hah, lapsenlapsi sanoi, että äitinsä ei osta tätä hänelle :D
Mutta kolme muuta voi hyvinkin ostaa. Siinä sitten pönötät uniikin lahjasi kanssa.
Mutta sehän on hyvä, niin sinäkin saat iloa jostain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko asia siten kuten on lapsenlapsellani: tavaraa, krääsää, leluja, kirjoja, pelejä, soittimia ym ym että huoneeseen ei mahdu enää mitään. Siksi ostan lahjaksi juurikin collegepaidan tai yöpuvun tms. Toki kysyn aina koon. Älkää nyt taas tuomitko ja olko happamia. Kyllä niitä vaatteitakin on, myönnän, mutta mitä sitten antaa? Rahan antaminen jollekin eskari ikäiselle tuntuu myös oudolta. Ostan vain joulu- ja synttärilahjan. Nyt jo stressaa kun on synttärit syyskuun lopulla. Emme me mummot tai anopit halua olla ikäviä, mutta mekin olemme vaan ihmisiä emmekä ajatustenlukijoita.
Miksi rahan antaminen eskari-ikäiselle on outoa? Sillä voi tehdä jotain, käydä esimerkiksi leffassa.
Ja tässähän ei vaadittu ajatusten lukemista, vaan korvia.
En itsekään antaisi 6-vuotiaalle rahaa lahjaksi. Sen ikäiselle on kivempi antaa jokin konkreettinen lahja.
Ja sitä ei sitten voi kysyä omalta lapseltaan että mitä lapsenlapsi tarvitsee?
Leffa tai vaikka valokarnevaali on ihan konkreettista. mun syyskuussa syntynyt on jo vuosia saanut lipun valokarnevaaleihin synttärilahjaksi.
Hmmm, eikös se lahjan saajan mielipide ollutkaan tärkein? Itse kysyin lapsenlapselta, mitä haluaa. Äitinsä ei antanut hänen sitä käyttää, kun eiollut hänen mieleensä.
T. Yx anoppi
Miksi sinun on mahdoton kysyä myös niiltä vanhemmilta????
Meillä mummo osti väkisin lapselle kolme numeroa liian pienet vuorittomat keinonahkakengät ja väitti vielä lapsen halunneen ne. Eihän se lapsi siellä kenkäkaupassa tajua, onko ne nyt varmasti oikeanlaiset! Sanoi vain sitten illalla että ne kengät tuntui oudoilta. No kai, kun varpaat oli kaksin kerroin.
Miksi kysyisin vanhemmilta, jos lapsenlapsi haluaa tietyn lelun. Hänellehän se tulee.
Aika kontrolloiva on miniän meininki :D jos joka asia pitää kysymällä kysyä.
Lapsi toivoo sellaisen jättipehmon, joka vie neliön verran lattiapinta-alaa. Lapsen äiti ei sellaista halua, koska lapsi on jonossa astma- ja allergiatutkimuksiin ja lapsen huone on muutenkin liian pieni. Todellakin kannattaa lapsen vanhemmilta kysyä.
Se on selvä, anopin tuoma lahja on aina väärä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko asia siten kuten on lapsenlapsellani: tavaraa, krääsää, leluja, kirjoja, pelejä, soittimia ym ym että huoneeseen ei mahdu enää mitään. Siksi ostan lahjaksi juurikin collegepaidan tai yöpuvun tms. Toki kysyn aina koon. Älkää nyt taas tuomitko ja olko happamia. Kyllä niitä vaatteitakin on, myönnän, mutta mitä sitten antaa? Rahan antaminen jollekin eskari ikäiselle tuntuu myös oudolta. Ostan vain joulu- ja synttärilahjan. Nyt jo stressaa kun on synttärit syyskuun lopulla. Emme me mummot tai anopit halua olla ikäviä, mutta mekin olemme vaan ihmisiä emmekä ajatustenlukijoita.
Miksi rahan antaminen eskari-ikäiselle on outoa? Sillä voi tehdä jotain, käydä esimerkiksi leffassa.
Ja tässähän ei vaadittu ajatusten lukemista, vaan korvia.
En itsekään antaisi 6-vuotiaalle rahaa lahjaksi. Sen ikäiselle on kivempi antaa jokin konkreettinen lahja.
Ja sitä ei sitten voi kysyä omalta lapseltaan että mitä lapsenlapsi tarvitsee?
Leffa tai vaikka valokarnevaali on ihan konkreettista. mun syyskuussa syntynyt on jo vuosia saanut lipun valokarnevaaleihin synttärilahjaksi.
Hmmm, eikös se lahjan saajan mielipide ollutkaan tärkein? Itse kysyin lapsenlapselta, mitä haluaa. Äitinsä ei antanut hänen sitä käyttää, kun eiollut hänen mieleensä.
T. Yx anoppi
Miksi sinun on mahdoton kysyä myös niiltä vanhemmilta????
Meillä mummo osti väkisin lapselle kolme numeroa liian pienet vuorittomat keinonahkakengät ja väitti vielä lapsen halunneen ne. Eihän se lapsi siellä kenkäkaupassa tajua, onko ne nyt varmasti oikeanlaiset! Sanoi vain sitten illalla että ne kengät tuntui oudoilta. No kai, kun varpaat oli kaksin kerroin.
Miksi kysyisin vanhemmilta, jos lapsenlapsi haluaa tietyn lelun. Hänellehän se tulee.
Aika kontrolloiva on miniän meininki :D jos joka asia pitää kysymällä kysyä.
No ihan jo esimerkiksi siksi, että se lapsen äiti tietää, mitä muuta lapslele on tulossa lahjaksi, ettet anna samaa lahjaa kuin kolme muuta.
Hah hah, lapsenlapsi sanoi, että äitinsä ei osta tätä hänelle :D
Onko kyseessä tatuointi vai lävistys?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos oikein ymmärsin, ap haluaa, että isovanhemmat antavat rahaa. Se on eri asia kuin synttärilahjat sun muut. Mikään perhe ei voi satunnaisten lahjojen varaan laskea lasten vaatekaappia.
Isovanhemmat ei selvästi halua osallistua teidän juokseviin kuluihin. Sitähän se on, jos isovanhempien vastuulle vieritetään sitä, ettei lapsella ole tarpeeksi housuja tai vastaavaa. Ja että olisi, pitäisi antaa rahaa tai lahjakortteja.
Minusta vanhemmat ihan itse vastaa siitä, että lapsella on tarpeeksi sukkia, housuja jne. Isovanhempien lahjat on parhaimmillaan ylimääräistä extraa. Ei se heidän vastuulla ole, että lapsen vaatekaappi on kokonaisuudessaan kunnossa.
Et ymmärtänyt oikein.
Niinkö? Ap kirjoittaa, että haluaisivat lahjakortteja ja rahaa esim. hankintoihin. Kyllä se siltä kuulostaa, että haluavat isovanhemmat peruselämän osarahoittajiksi.
Lisäksi hän manaa isovanhempia, kun kaapissa ei ole tarpeeksi housuja. Ei kai se nyt ole heidän vika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko asia siten kuten on lapsenlapsellani: tavaraa, krääsää, leluja, kirjoja, pelejä, soittimia ym ym että huoneeseen ei mahdu enää mitään. Siksi ostan lahjaksi juurikin collegepaidan tai yöpuvun tms. Toki kysyn aina koon. Älkää nyt taas tuomitko ja olko happamia. Kyllä niitä vaatteitakin on, myönnän, mutta mitä sitten antaa? Rahan antaminen jollekin eskari ikäiselle tuntuu myös oudolta. Ostan vain joulu- ja synttärilahjan. Nyt jo stressaa kun on synttärit syyskuun lopulla. Emme me mummot tai anopit halua olla ikäviä, mutta mekin olemme vaan ihmisiä emmekä ajatustenlukijoita.
Miksi rahan antaminen eskari-ikäiselle on outoa? Sillä voi tehdä jotain, käydä esimerkiksi leffassa.
Ja tässähän ei vaadittu ajatusten lukemista, vaan korvia.
En itsekään antaisi 6-vuotiaalle rahaa lahjaksi. Sen ikäiselle on kivempi antaa jokin konkreettinen lahja.
Ja sitä ei sitten voi kysyä omalta lapseltaan että mitä lapsenlapsi tarvitsee?
Leffa tai vaikka valokarnevaali on ihan konkreettista. mun syyskuussa syntynyt on jo vuosia saanut lipun valokarnevaaleihin synttärilahjaksi.
Hmmm, eikös se lahjan saajan mielipide ollutkaan tärkein? Itse kysyin lapsenlapselta, mitä haluaa. Äitinsä ei antanut hänen sitä käyttää, kun eiollut hänen mieleensä.
T. Yx anoppi
Miksi sinun on mahdoton kysyä myös niiltä vanhemmilta????
Meillä mummo osti väkisin lapselle kolme numeroa liian pienet vuorittomat keinonahkakengät ja väitti vielä lapsen halunneen ne. Eihän se lapsi siellä kenkäkaupassa tajua, onko ne nyt varmasti oikeanlaiset! Sanoi vain sitten illalla että ne kengät tuntui oudoilta. No kai, kun varpaat oli kaksin kerroin.
Miksi kysyisin vanhemmilta, jos lapsenlapsi haluaa tietyn lelun. Hänellehän se tulee.
Aika kontrolloiva on miniän meininki :D jos joka asia pitää kysymällä kysyä.
Lapsi toivoo sellaisen jättipehmon, joka vie neliön verran lattiapinta-alaa. Lapsen äiti ei sellaista halua, koska lapsi on jonossa astma- ja allergiatutkimuksiin ja lapsen huone on muutenkin liian pieni. Todellakin kannattaa lapsen vanhemmilta kysyä.
Se on selvä, anopin tuoma lahja on aina väärä.
Haluaisitko sinä tuollaisen jättipehmon itsellesi lahjaksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hauska muuten sinänsä, kun keskustelussa on käyty läpi mm. näitä lelujen tuomisia. Nyt kun mietin, niin en keksi yhtään "väärää" lelua, jota meille voisi tuoda (ellei ole täysin eri ikäiselle suunnattu), joten nuo lelut ym. kirjat ja vastaavat tuomiset voisivat olla jopa helpompia, kun niissä ei tarvitse huomioida esim. kokoa kuten vaatteissa. Vähän ohi ketjun aiheen, mutta leluja meille ei muistaakseni ole koskaan tuotu. Sehän tässä vähän ideana olikin, että miksi vain niitä vaatteita? AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko asia siten kuten on lapsenlapsellani: tavaraa, krääsää, leluja, kirjoja, pelejä, soittimia ym ym että huoneeseen ei mahdu enää mitään. Siksi ostan lahjaksi juurikin collegepaidan tai yöpuvun tms. Toki kysyn aina koon. Älkää nyt taas tuomitko ja olko happamia. Kyllä niitä vaatteitakin on, myönnän, mutta mitä sitten antaa? Rahan antaminen jollekin eskari ikäiselle tuntuu myös oudolta. Ostan vain joulu- ja synttärilahjan. Nyt jo stressaa kun on synttärit syyskuun lopulla. Emme me mummot tai anopit halua olla ikäviä, mutta mekin olemme vaan ihmisiä emmekä ajatustenlukijoita.
Miksi rahan antaminen eskari-ikäiselle on outoa? Sillä voi tehdä jotain, käydä esimerkiksi leffassa.
Ja tässähän ei vaadittu ajatusten lukemista, vaan korvia.
En itsekään antaisi 6-vuotiaalle rahaa lahjaksi. Sen ikäiselle on kivempi antaa jokin konkreettinen lahja.
Ja sitä ei sitten voi kysyä omalta lapseltaan että mitä lapsenlapsi tarvitsee?
Leffa tai vaikka valokarnevaali on ihan konkreettista. mun syyskuussa syntynyt on jo vuosia saanut lipun valokarnevaaleihin synttärilahjaksi.
Hmmm, eikös se lahjan saajan mielipide ollutkaan tärkein? Itse kysyin lapsenlapselta, mitä haluaa. Äitinsä ei antanut hänen sitä käyttää, kun eiollut hänen mieleensä.
T. Yx anoppi
Miksi sinun on mahdoton kysyä myös niiltä vanhemmilta????
Meillä mummo osti väkisin lapselle kolme numeroa liian pienet vuorittomat keinonahkakengät ja väitti vielä lapsen halunneen ne. Eihän se lapsi siellä kenkäkaupassa tajua, onko ne nyt varmasti oikeanlaiset! Sanoi vain sitten illalla että ne kengät tuntui oudoilta. No kai, kun varpaat oli kaksin kerroin.
Miksi kysyisin vanhemmilta, jos lapsenlapsi haluaa tietyn lelun. Hänellehän se tulee.
Aika kontrolloiva on miniän meininki :D jos joka asia pitää kysymällä kysyä.
No ihan jo esimerkiksi siksi, että se lapsen äiti tietää, mitä muuta lapslele on tulossa lahjaksi, ettet anna samaa lahjaa kuin kolme muuta.
Hah hah, lapsenlapsi sanoi, että äitinsä ei osta tätä hänelle :D
Onko kyseessä tatuointi vai lävistys?
Kuulapyssy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehdottakaa isovanhemmille yhteisiä shoppailureissuja. Toimii varsinkin jos lapset ovat jo kouluikäisiä.
Ei välttämättä. Tuollaiset jyräävät teininkin...
Itse olin papan kanssa pyöräostoksilla ja tulin kotiin mummopyörällä, koska satula oli kuulemma naiselle sopivampi kuin haluamassani maaatopyörässä. Mummopyörä oli kalliimpikin...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos oikein ymmärsin, ap haluaa, että isovanhemmat antavat rahaa. Se on eri asia kuin synttärilahjat sun muut. Mikään perhe ei voi satunnaisten lahjojen varaan laskea lasten vaatekaappia.
Isovanhemmat ei selvästi halua osallistua teidän juokseviin kuluihin. Sitähän se on, jos isovanhempien vastuulle vieritetään sitä, ettei lapsella ole tarpeeksi housuja tai vastaavaa. Ja että olisi, pitäisi antaa rahaa tai lahjakortteja.
Minusta vanhemmat ihan itse vastaa siitä, että lapsella on tarpeeksi sukkia, housuja jne. Isovanhempien lahjat on parhaimmillaan ylimääräistä extraa. Ei se heidän vastuulla ole, että lapsen vaatekaappi on kokonaisuudessaan kunnossa.
Et ymmärtänyt oikein.
Niinkö? Ap kirjoittaa, että haluaisivat lahjakortteja ja rahaa esim. hankintoihin. Kyllä se siltä kuulostaa, että haluavat isovanhemmat peruselämän osarahoittajiksi.
Lisäksi hän manaa isovanhempia, kun kaapissa ei ole tarpeeksi housuja. Ei kai se nyt ole heidän vika.
Montakymmentä viestiä meinasit jankata tuosta? Sama asia monessa eri viestissä, tajuttu jo, et ymmärrä lukemaasi. - ohis -
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko asia siten kuten on lapsenlapsellani: tavaraa, krääsää, leluja, kirjoja, pelejä, soittimia ym ym että huoneeseen ei mahdu enää mitään. Siksi ostan lahjaksi juurikin collegepaidan tai yöpuvun tms. Toki kysyn aina koon. Älkää nyt taas tuomitko ja olko happamia. Kyllä niitä vaatteitakin on, myönnän, mutta mitä sitten antaa? Rahan antaminen jollekin eskari ikäiselle tuntuu myös oudolta. Ostan vain joulu- ja synttärilahjan. Nyt jo stressaa kun on synttärit syyskuun lopulla. Emme me mummot tai anopit halua olla ikäviä, mutta mekin olemme vaan ihmisiä emmekä ajatustenlukijoita.
Miksi rahan antaminen eskari-ikäiselle on outoa? Sillä voi tehdä jotain, käydä esimerkiksi leffassa.
Ja tässähän ei vaadittu ajatusten lukemista, vaan korvia.
En itsekään antaisi 6-vuotiaalle rahaa lahjaksi. Sen ikäiselle on kivempi antaa jokin konkreettinen lahja.
Ja sitä ei sitten voi kysyä omalta lapseltaan että mitä lapsenlapsi tarvitsee?
Leffa tai vaikka valokarnevaali on ihan konkreettista. mun syyskuussa syntynyt on jo vuosia saanut lipun valokarnevaaleihin synttärilahjaksi.
Hmmm, eikös se lahjan saajan mielipide ollutkaan tärkein? Itse kysyin lapsenlapselta, mitä haluaa. Äitinsä ei antanut hänen sitä käyttää, kun eiollut hänen mieleensä.
T. Yx anoppi
Miksi sinun on mahdoton kysyä myös niiltä vanhemmilta????
Meillä mummo osti väkisin lapselle kolme numeroa liian pienet vuorittomat keinonahkakengät ja väitti vielä lapsen halunneen ne. Eihän se lapsi siellä kenkäkaupassa tajua, onko ne nyt varmasti oikeanlaiset! Sanoi vain sitten illalla että ne kengät tuntui oudoilta. No kai, kun varpaat oli kaksin kerroin.
Miksi kysyisin vanhemmilta, jos lapsenlapsi haluaa tietyn lelun. Hänellehän se tulee.
Aika kontrolloiva on miniän meininki :D jos joka asia pitää kysymällä kysyä.
Lapsi toivoo sellaisen jättipehmon, joka vie neliön verran lattiapinta-alaa. Lapsen äiti ei sellaista halua, koska lapsi on jonossa astma- ja allergiatutkimuksiin ja lapsen huone on muutenkin liian pieni. Todellakin kannattaa lapsen vanhemmilta kysyä.
Se on selvä, anopin tuoma lahja on aina väärä.
Haluaisitko sinä tuollaisen jättipehmon itsellesi lahjaksi?
Se ei ollut siis se lahja, mutta joo voisin ottaa ja antaisin koiralleni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos oikein ymmärsin, ap haluaa, että isovanhemmat antavat rahaa. Se on eri asia kuin synttärilahjat sun muut. Mikään perhe ei voi satunnaisten lahjojen varaan laskea lasten vaatekaappia.
Isovanhemmat ei selvästi halua osallistua teidän juokseviin kuluihin. Sitähän se on, jos isovanhempien vastuulle vieritetään sitä, ettei lapsella ole tarpeeksi housuja tai vastaavaa. Ja että olisi, pitäisi antaa rahaa tai lahjakortteja.
Minusta vanhemmat ihan itse vastaa siitä, että lapsella on tarpeeksi sukkia, housuja jne. Isovanhempien lahjat on parhaimmillaan ylimääräistä extraa. Ei se heidän vastuulla ole, että lapsen vaatekaappi on kokonaisuudessaan kunnossa.
Et ymmärtänyt oikein.
Niinkö? Ap kirjoittaa, että haluaisivat lahjakortteja ja rahaa esim. hankintoihin. Kyllä se siltä kuulostaa, että haluavat isovanhemmat peruselämän osarahoittajiksi.
Lisäksi hän manaa isovanhempia, kun kaapissa ei ole tarpeeksi housuja. Ei kai se nyt ole heidän vika.
Itse ostan mieluusti pienille lapsille lahjaksi jotain tarpeellista ja sellaista, josta vanhemmat tykkää. Pieniä lapsia kiinnostaa vain se lahjapaperi enkä usko, että he ovat pahoillaan, kun päällä on mukava vaate. En pidä sitä perheen peruselämän rahoittamisena. Sitten voisin pitää, jos yksivuotiaalle toivotaan lahjaksi partakonetta.
Vierailija kirjoitti:
Meillä mummo muutti pienempään asuntoon ja karsi tavaraa.
Minusta olisi ollut normaalia, että kutsuu katsomaan niistä, mitä ei itse halua enää mukaansa eikä saa myytyä ne, joita me oikeasti tarvitsisimme.
Ei. Hän halusi päättää vielä senkin, että seuloo sieltä roskiin menevistä oman tahtonsa mukaisesti sen, mitä meille työntää. Mm. todella ruman valtavan monikymmenosaisen ysäriastiaston mun opiskelijalle, joka asuu 17 neliön asunnossa. Astmaa sairastavalle yläkoululaiselle pölyä puskevat pörrömatot, jotka ei sovi mihinkään hänen huoneessaan.
En ymmärrä tällaista käytöstä ollenkaan.
No, ette ksi ottanu noita vastaan? Kamala mummu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos oikein ymmärsin, ap haluaa, että isovanhemmat antavat rahaa. Se on eri asia kuin synttärilahjat sun muut. Mikään perhe ei voi satunnaisten lahjojen varaan laskea lasten vaatekaappia.
Isovanhemmat ei selvästi halua osallistua teidän juokseviin kuluihin. Sitähän se on, jos isovanhempien vastuulle vieritetään sitä, ettei lapsella ole tarpeeksi housuja tai vastaavaa. Ja että olisi, pitäisi antaa rahaa tai lahjakortteja.
Minusta vanhemmat ihan itse vastaa siitä, että lapsella on tarpeeksi sukkia, housuja jne. Isovanhempien lahjat on parhaimmillaan ylimääräistä extraa. Ei se heidän vastuulla ole, että lapsen vaatekaappi on kokonaisuudessaan kunnossa.
Et ymmärtänyt oikein.
Niinkö? Ap kirjoittaa, että haluaisivat lahjakortteja ja rahaa esim. hankintoihin. Kyllä se siltä kuulostaa, että haluavat isovanhemmat peruselämän osarahoittajiksi.
Lisäksi hän manaa isovanhempia, kun kaapissa ei ole tarpeeksi housuja. Ei kai se nyt ole heidän vika.
Ei, ei, ei. Lahjakortti ym. osallistuminen TARPEELLISIIN hankintoihin oli ehdotukseni aiheen ratkaisuun (jos jotain haluaa tuoda), kun en enää muutakaan keksinyt. Minulle on myös ok, ettei tuoda mitään. AP
Vierailija kirjoitti:
Kertauksen vuoksi vielä, minulle (AP) on ihan ok, että lapsille tuodaan vaatteita, jos ne ovat:
- Oikeaa kokoa (nykyinen koko tai sitä isompi)
- Ehjiä
- Käytännöllisiä (tarkoittaa siis sitä, että niitä ei tarvitse korjata ennen käyttöä ja ne voi esim. huoletta pestä pesukoneessa normaalin lapsiperhearjen kiireessä)
Minulla ei ole aikaa eikä jaksamista korjata rikkinäisiä vaatteita ja harmittaa kun kaappiin kerääntyy niitä liian pieniä vaatteita. Isommalle ostetaan vielä paljon kaikkea vaaleanpunaista kun on tyttö, joten en viitsi niitä liian pieniä ja rikkinäisiä vaaleanpunaisia vaatteita jemmata pienemmälle pojalle. Kuoseista en ole nirso, mutta hieman vanhanaikainen kyllä sen suhteen, että en poikaa päräytä röyhelömekossa pihalle (joku kivittää kohta tästäkin). AP
Jos olet lukenut ketjua, niin huomaat että moni mammeli on tyrmännyt täysin sun listasi. Vaatteet ei käy, lelut ei käy, lahjakortti on väärään kauppaan, jollekin ehkä sopii se raha, mutta toisen mielestä rahan lisäksi pitää olla joku pieni lahjatavara. Ja sitten ihmetellään miksi isovanhemmat ovat hukassa vaatimusten kanssa!
Olen edelleen sitä mieltä, että kun on liikaa rahaa ja nirsoutta, mikään (edes kysytty) ei kelpaa. Ymmärrän hyvin niitä, jotka antavat periksi näiden hemmoteltujen milleniaalien suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mummo muutti pienempään asuntoon ja karsi tavaraa.
Minusta olisi ollut normaalia, että kutsuu katsomaan niistä, mitä ei itse halua enää mukaansa eikä saa myytyä ne, joita me oikeasti tarvitsisimme.
Ei. Hän halusi päättää vielä senkin, että seuloo sieltä roskiin menevistä oman tahtonsa mukaisesti sen, mitä meille työntää. Mm. todella ruman valtavan monikymmenosaisen ysäriastiaston mun opiskelijalle, joka asuu 17 neliön asunnossa. Astmaa sairastavalle yläkoululaiselle pölyä puskevat pörrömatot, jotka ei sovi mihinkään hänen huoneessaan.
En ymmärrä tällaista käytöstä ollenkaan.
No, ette ksi ottanu noita vastaan? Kamala mummu.
No ei otettu ei. Siinä sitten vaan katsottiin että roskiskuormaan meni mm kattiloita ja pöytätabletit, joista se opiskelija olisi oikeasti hyötynytkin.