Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten ihmeessä porukka jaksaa tehdä 100% työaikaa ja pyörittää perhettä?
23.09.2023 |
Oon kahden kouluikäisen yh ja huomaan et mulla on puhti loppunu ihan täysin. Ikää nyt 44 ja työ hoitoalalla. En missään tapauksessa pystyis tekee enää täyttä työaikaa. Mä yksinkertaisesti vaan sairastuisin siitä työmäärästä ja väsymyksestä. Pystyn tekemään nykyään sen 50%, ja ehkä sillointällöin muutaman lisävuoron jos tarvii rahaa.
Herroiksihan tässä ei elellä ja rahat riittää just peruselämiseen. Toisaalta oon karsinut kaiken niin että pärjää. Pienempi asunto työpaikan vierestä, ei autoa, ei kulutusluottoja tai lainoja, kalliita harrastuksia tai luksusmatkoja.
Mikään materia ei oo niin tärkeetä et joutuisin sen eteen tappaa itteni töihin. Hirveetä olis käydä töissä sen takia että saa jotain autolainaa maksettua.
Kommentit (81)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyihmisistä on tullut ihan laiskoja limanuljaskoja. Sata vuotta sitten työpäivät oli 12-14 tuntisia, myös lauantai oli työpäivä. Töitä tehtiin sateella, pakkasella ja millä kelillä hyvänsä. Emännät pyöritti koteja ilman sähköä ja sen tuomia mukavuuksia. Paljon sairastettiin ja nähtiin nälkääkin. Elämä oli rankkuusasteeltaan aivan eri mittaluokassa mitä nyt. Rahaa tuli se mikä työllä tuli, eikä ollut kela-goldin tukiaisia.
Nyt jengi hajoaa pähkinöiksi, kun siistin sisätyön 7,5h jälkeen pitäisi jaksaa hakea valmiit einekset Alepasta ja lämmittää ne lapsille. Ihmisillä on enemmän vapaa-aikaa kuin koskaan historiassa. Silti on niiiiin rankkaa, että ihan itkettää.
Hajosihan ne tuolloinkin. Kuolivat siihen hajoamiseensa nelikymppisinä.
Ei ne sentään tuolloin vitutukseen kuolleet, mitä paavo väyrynen joskus kysyikin. Kyllä syynä oli heikko ravinto ja sairaudet. Ja voithan sä mennä katsomaan elämään vaikka Kalkuttan kaduille. Siellä koko perhe pienimmistä alkaen raataa kellon ympäri ties mitä muoviroskaa keräten, että saavat syödäkseen. Siellä jos kerrottaisiin suomalaisen isän/äidin ahdingosta näissä olosuhteissa ja näillä työmäärillä, niin nauruun kuolisivat.
No mitä hittoa, saako he jo valittaa vähäsen kovaa kohtaloa? Jossain on kuitenkin vielä joku joka ei löydä sitä muoviroskaakaan ja kadehtii sitä roskien kerääjää ja syö vielä harvemmin. 🙄 Ehkä kaikenlainen valittaminen pitää kieltää. Siinä vaiheessa saa vähän valittaa kun makaa kuolinvuoteella nälkään kuolemassa. Näinkö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tehnyt viimeiset kahdeksan vuotta 80-85% työaikaa. Tämä helpottaa paljon arkea ja omaa jaksamista. Sain myös enemmän energiaa, kun vaihdoin kokonaan päivätöihin. Meillä kolme lasta, nuorin eskarissa, kaksi muuta ala-asteella. Mieheni reissaan omien töidensä puolesta jnkv. Mistään ei ole varsinaisesti täytynyt luopua, vaikken tee täyttä työaikaa ja elämänlaatu on huomattavasti parempi tällä järjestelyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyihmisistä on tullut ihan laiskoja limanuljaskoja. Sata vuotta sitten työpäivät oli 12-14 tuntisia, myös lauantai oli työpäivä. Töitä tehtiin sateella, pakkasella ja millä kelillä hyvänsä. Emännät pyöritti koteja ilman sähköä ja sen tuomia mukavuuksia. Paljon sairastettiin ja nähtiin nälkääkin. Elämä oli rankkuusasteeltaan aivan eri mittaluokassa mitä nyt. Rahaa tuli se mikä työllä tuli, eikä ollut kela-goldin tukiaisia.
Nyt jengi hajoaa pähkinöiksi, kun siistin sisätyön 7,5h jälkeen pitäisi jaksaa hakea valmiit einekset Alepasta ja lämmittää ne lapsille. Ihmisillä on enemmän vapaa-aikaa kuin koskaan historiassa. Silti on niiiiin rankkaa, että ihan itkettää.
Oletko eläkkeellä, et elä tämän päivän todellisuutta. Päiväkotimatkat ja työmatkat saattavat viedä paljonkin aikaa isoissa kaupungeissa. Harvan tuöpäivä oikeasti on 7,5 h vaan työ kuormittaa kotonakin. Digitalisaation myötä kaikki on jatkuvassa muutoksessa ja on sopeuduttava oppimaan elinikäisesti. Siltikään kaikille ei riitä töitä kunnon palkalla. Harva syöttää lapsille jatkuvasti eineksiä vaan aterioita ja välipaloja tehdään lapsille itselle. Monet kuskaavat useampaakin lasta moneen eri harradtukseen viikon aikana. Kotona siivotaan, pyykätään, hoidetaan pihaa, lasten kouluasioita, harrastusasioita jne. Ennen elämä oli paljon yksinkertaisempaa ja vaatimuksia esimerkiksi vanhemmille ei juuri ollut. Kunhan leivän ja jonkinlaiset rytkyt lapsille sai. Ei voi verrata mitään sadan vuodrn takaisia asioita tähän päivään.
Eli sun argumenttisi on, että entisvanhaan päästiin helpommalla? :D
Jotkuthan vaan jaksaa mitä vaan. Tiedän muutaman.
Mutta ei kaikki jaksa. Olemme erilaisia.
Itse olen 43v ja kolmen peruskouluikäisen vanhempi. Töitä teen 110%, koska yritysjohtajana minulla ei ole mitään työaikoja. Illat ja viikonloput onkin sitten autokuskin hommia eri harrastuksiin ympäri Pk-seutua.
En koe sitä rankaksi, koska pidän työstäni ja rakastan lapsiani. Haluan myös tarjota heille harrastusmahdollisuudet ja olla mukana harrastustoiminnassa.
Tämä lasten rumba tosin jaetaan vaimon kanssa, eli ei voi ihan verrata yh-elämään. Vaimo kans 100% työajalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne jotka eniten uhriutuu todellisuudessa tekee kaikkein vähiten. Kokemukseni mukaan ap:n kaltaiset eivät todellakaan ole niitä ylihuolehtivimpia tai parhaita äitejä, mutta joka suuntaan kyllä jaksetaan toitottaa yksinhuoltajuutta ja sen raskautta.
Minun kokemukseni mukaan tuollaiset toisten lyttääjät ei tee senkään vertaa. Itsellä kun on kädet täynnä omasta elämästä niin eipä paljon jaksa enää kyttäillä toisten tekemisiä ja tekemättä jättämisiä.
Eihän sitä tarvitse kyttäillä, kyllä ap:n takaiset yh-uhriäidit jaksaa sitä omaa kilpeään kiilottaa aina tilaisuuden tullen. Hienosti ap:kin oli muka huolissaan toisten jaksamisesta, mutta pihvi olikin se, miten hänellä on niin kamalan, kamalan vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko raudanpuute mahdollisesti, onko ferritiiniä mitattu? Raudanpuute ilman anemiaa vaivaa etenkin sukukypsiä naisia. Tai lähestyvät vaihdevuodet? Liian vähän D-vitamiinia? Kilpirauhasen vajaatoimintaa?
Usein syy väsymykseen löytyy jostakin edellämainitusta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen myös yh. Minulla on yksi lapsi. Meillä on koko ajan jonkin verran sotkuista. Käytetään jonkin verran eineksiä ja lapsi on opetettu kotihommiin. Hänellä on muutama yksinkertainen ruoka, joita tekee. Lisäksi hän pesee pyykkiä ja siivoaa.
En jaksaisi, jos olisin yksin vastuussa.
Kaikki nämä ja silti jaksaminen loppu?
Oletko tsekannut ferriinitasot, sairas sä olet jos noin vähästä uupuu.
No, nimenomaan näillä jaksaa ja jaksaa siten, että sisälukutaitokin pysyy tallella. Ihan mielenkiinnosta kysyn, että mistä kohtaa luit, että jaksaminen on loppu?
Olisinhan toki voinut kirjoittaa, että juuri näillä jaksaa liikkua, viedä harrastuksiin, käydä omissa harrastuksissa, opiskella, tehdä vapaaehtoistöitä, soittaa instrumenttia, hoitaa sosiaalista elämää jne. Kasvattaa lapsi niin, että hänellä oli mahdollisuus päästä mihin tahansa lukioon Suomessa.
Lisäksi luen, käyn museoissa, taidenäyttelyissä, teatterissa, elokuvissa jne lapseni kanssa.
Mielestäni tuollainen itsekehulista vaan ei ap:ta mitenkään olisi auttanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen, että oletko ap ylipainoinen tai muuten sairas tai henkisesti epävakaa? Kyllähän normaali, terve aikuinen jaksaa käydä työssä ja hoitaa itseään, lapsiaan ja kotiaan. Monta tuntia jää perustyöpäivän jälkeen aikaa muulle. Jos teet 50% työaikaa niin sullahan jää ihan tolkuttomasti aikaa joka päivä kaikkeen muuhun. Että miten et muka jaksaisi tehdä täyttä päivää en vaan tajua. Onko laiskuutta?
Ihmiset on varmaan erilaisia. Minä olen normaalipainoinen, terve kuin pukki ja henkisestikin voin hyvin, kuntoilen ja ulkoilen ja nukun niin paljon kun vain ehdin. Työni on mielekästä ja voin itse vaikuttaa päiviini erittäin paljon. Meillä on yksi lapsi, joka ei ole erityisen vaativa, ja jota mies vielä hoitaa kotona. Silti täysi työaika tuntuu kuluttavalta ja vie liikaa voimia kaikelta muulta. Laiska kyllä saatan olla, mutta ei sen myöntäminen mulle yhtään enempää voimsvaroja tuo!
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen, että oletko ap ylipainoinen tai muuten sairas tai henkisesti epävakaa? Kyllähän normaali, terve aikuinen jaksaa käydä työssä ja hoitaa itseään, lapsiaan ja kotiaan. Monta tuntia jää perustyöpäivän jälkeen aikaa muulle. Jos teet 50% työaikaa niin sullahan jää ihan tolkuttomasti aikaa joka päivä kaikkeen muuhun. Että miten et muka jaksaisi tehdä täyttä päivää en vaan tajua. Onko laiskuutta?
Samaa ajattelin minäkin. Ihan normielämää tuo on
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykyihmisistä on tullut ihan laiskoja limanuljaskoja. Sata vuotta sitten työpäivät oli 12-14 tuntisia, myös lauantai oli työpäivä. Töitä tehtiin sateella, pakkasella ja millä kelillä hyvänsä. Emännät pyöritti koteja ilman sähköä ja sen tuomia mukavuuksia. Paljon sairastettiin ja nähtiin nälkääkin. Elämä oli rankkuusasteeltaan aivan eri mittaluokassa mitä nyt. Rahaa tuli se mikä työllä tuli, eikä ollut kela-goldin tukiaisia.
Nyt jengi hajoaa pähkinöiksi, kun siistin sisätyön 7,5h jälkeen pitäisi jaksaa hakea valmiit einekset Alepasta ja lämmittää ne lapsille. Ihmisillä on enemmän vapaa-aikaa kuin koskaan historiassa. Silti on niiiiin rankkaa, että ihan itkettää.
Hyvin kirjoitettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyihmisistä on tullut ihan laiskoja limanuljaskoja. Sata vuotta sitten työpäivät oli 12-14 tuntisia, myös lauantai oli työpäivä. Töitä tehtiin sateella, pakkasella ja millä kelillä hyvänsä. Emännät pyöritti koteja ilman sähköä ja sen tuomia mukavuuksia. Paljon sairastettiin ja nähtiin nälkääkin. Elämä oli rankkuusasteeltaan aivan eri mittaluokassa mitä nyt. Rahaa tuli se mikä työllä tuli, eikä ollut kela-goldin tukiaisia.
Nyt jengi hajoaa pähkinöiksi, kun siistin sisätyön 7,5h jälkeen pitäisi jaksaa hakea valmiit einekset Alepasta ja lämmittää ne lapsille. Ihmisillä on enemmän vapaa-aikaa kuin koskaan historiassa. Silti on niiiiin rankkaa, että ihan itkettää.
Sit vielä valitetaan että ollaan "aina" töissä vaikka harva tekee edes 40 h viikossa.
Hyvin kirjoitettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykyihmisistä on tullut ihan laiskoja limanuljaskoja. Sata vuotta sitten työpäivät oli 12-14 tuntisia, myös lauantai oli työpäivä. Töitä tehtiin sateella, pakkasella ja millä kelillä hyvänsä. Emännät pyöritti koteja ilman sähköä ja sen tuomia mukavuuksia. Paljon sairastettiin ja nähtiin nälkääkin. Elämä oli rankkuusasteeltaan aivan eri mittaluokassa mitä nyt. Rahaa tuli se mikä työllä tuli, eikä ollut kela-goldin tukiaisia.
Nyt jengi hajoaa pähkinöiksi, kun siistin sisätyön 7,5h jälkeen pitäisi jaksaa hakea valmiit einekset Alepasta ja lämmittää ne lapsille. Ihmisillä on enemmän vapaa-aikaa kuin koskaan historiassa. Silti on niiiiin rankkaa, että ihan itkettää.
Sinäkö olet elänyt tuolloin? Tiedät mistä puhut?
Koko suku hoiti lapsia, ei vain äiti tai isä. Yhteisöllisyys kukoisti.
Ja mitä tulee tuohon rankkuuteen, niin ihmiset eivät yleisesti ottaen eläneet vanhoiksi. Olisiko sellainen elämä hienoa. Tavoiteltavaa?
Ei voi verrata nykyisyyteen. Monet asiat ovat muuttuneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen, että oletko ap ylipainoinen tai muuten sairas tai henkisesti epävakaa? Kyllähän normaali, terve aikuinen jaksaa käydä työssä ja hoitaa itseään, lapsiaan ja kotiaan. Monta tuntia jää perustyöpäivän jälkeen aikaa muulle. Jos teet 50% työaikaa niin sullahan jää ihan tolkuttomasti aikaa joka päivä kaikkeen muuhun. Että miten et muka jaksaisi tehdä täyttä päivää en vaan tajua. Onko laiskuutta?
Oletko sinä kehitysvammainen?
En ole. Olen ihan normaali, työssäkäyvä, kolmen lapsen äiti. Eihän tuo nyt tervettä ole, ettei pysty elämään normaalia elämää täyden työpäivän ohessa. Ihmisessä jotain vikaa. Mutta tällaista se kai nykyään on. Mitään vastoinkäymistä tai rankempaa elämä ei kestetä.
En tiedä ja siksi jätin lapset hankkimatta. Aika näyttää kaduttaako myöhemmin sillä en ole vannoutunut vela. Tuntuu vaan että hyvä kun jaksaa itsestään huolehtia työn ohella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen, että oletko ap ylipainoinen tai muuten sairas tai henkisesti epävakaa? Kyllähän normaali, terve aikuinen jaksaa käydä työssä ja hoitaa itseään, lapsiaan ja kotiaan. Monta tuntia jää perustyöpäivän jälkeen aikaa muulle. Jos teet 50% työaikaa niin sullahan jää ihan tolkuttomasti aikaa joka päivä kaikkeen muuhun. Että miten et muka jaksaisi tehdä täyttä päivää en vaan tajua. Onko laiskuutta?
Töissä 8h plus ruokatunti 30min.
Työmatkat 2,5h päivä
Nukkuminen 8hEi siinä ihan kauhean monta tuntia jää vuorokaudesta.
No tämä on pskapuhetta. Hoitoalan työtä saat kyllä alle 2,5h työmatkojen päästä kotoa. Elämä on valintoja. Kuka hullu yh edes pitäis työpaikkaa noin kaukaa kotoa. Mitä jos jotain sattuu ja lapset tarvii sua tai apua. Ihan totta nyt..
Eipä ole vaihtoehtoja joten en edes ole miettinyt asiaa.
Olen halunnut lapsia, kodin ja ruokaa joten ne pitää jotenkin maksaa.
Siispä olen tehnyt töitä ja mieheni myös
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen, että oletko ap ylipainoinen tai muuten sairas tai henkisesti epävakaa? Kyllähän normaali, terve aikuinen jaksaa käydä työssä ja hoitaa itseään, lapsiaan ja kotiaan. Monta tuntia jää perustyöpäivän jälkeen aikaa muulle. Jos teet 50% työaikaa niin sullahan jää ihan tolkuttomasti aikaa joka päivä kaikkeen muuhun. Että miten et muka jaksaisi tehdä täyttä päivää en vaan tajua. Onko laiskuutta?
Ihmiset on varmaan erilaisia. Minä olen normaalipainoinen, terve kuin pukki ja henkisestikin voin hyvin, kuntoilen ja ulkoilen ja nukun niin paljon kun vain ehdin. Työni on mielekästä ja voin itse vaikuttaa päiviini erittäin paljon. Meillä on yksi lapsi, joka ei ole erityisen vaativa, ja jota mies vielä hoitaa kotona. Silti täysi työaika tuntuu kuluttavalta ja vie liikaa voimia kaikelta muulta. Laiska kyllä saatan olla, mutta ei sen myöntäminen mulle yhtään enempää voimsvaroja tuo!
Minulla se etten jaksa näkyy töissä. En pidä työtäni mielekkäänä ja ajatukset harhailee muualle. Ennen pidin työstäni, nyt se on merkitysetön, pelkkä rahan lähde.
Olisin paljon mieluummin lasteni kanssa. Olisi ihanaa jos useammin voisi istuskella illalla pelaamassa lautapelit yhdessä kaikessa rauhassa.
Alue: Aihe vapaa
Yksinhuoltajan rankkuudessa ei yleensä ole kyse laiskuudesta vaan henkisestä yksin vastuussa olemisesta mikä tekee siitä raskaan. Teini-ikä lisää tätä rankkuutta. Pienten kanssa yl on helpompaa.