Miten ihmeessä porukka jaksaa tehdä 100% työaikaa ja pyörittää perhettä?

Ihan varmasti raskasta yksinhuoltajana, kyllähän tätä ihan hyvin jaksaa kun on puoliso ja jaetaan vastuuta. Itse 42, lapset kouluikäisiä joten siinäkin mielessä helpompaa vs. pienten lasten kanssa. Pidän myös työstäni, sinne meneminen ei ole työn ja tuskan takana enkä koe että vapaa-aikana pitää palautua. Ehkä olemme olleet myös onnekkaita ja valinnat ovat olleet hyviä. Ollaan saatu rakennettua mukava elämä, on hyvät tulot ja tärkeintä tietenkin, viihdymme yhdessä. Kyllähän tässä hyvin jaksaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulee mieleen, että oletko ap ylipainoinen tai muuten sairas tai henkisesti epävakaa? Kyllähän normaali, terve aikuinen jaksaa käydä työssä ja hoitaa itseään, lapsiaan ja kotiaan. Monta tuntia jää perustyöpäivän jälkeen aikaa muulle. Jos teet 50% työaikaa niin sullahan jää ihan tolkuttomasti aikaa joka päivä kaikkeen muuhun. Että miten et muka jaksaisi tehdä täyttä päivää en vaan tajua. Onko laiskuutta?

Töissä 8h plus ruokatunti 30min.

Työmatkat 2,5h päivä

Nukkuminen 8h

Ei siinä ihan kauhean monta tuntia jää vuorokaudesta.

Suomalaisen työmatka on keskimäärin alle puoli tuntia suuntaansa, joten sulla menee työmatkoihin yli 1,5 tuntia joka matka enemmän kuin meillä muilla keskiarvoisesti. Se puolitoista tuntia on jo aika merkittävä aika!

Niin noh, asuessani Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla, työmatkani ei koskaan ollut alle puoli tuntia.

Julkisilla menee helposti se 40-50min johonkin 10km matkaan.

Kaikkien työ ei ole yhtä raskasta kuin hoitajilla. Tosin on mulla yksi hoitajakaverikin, joka on pyörittänyt arkea yksin jo jonkun 7 vuotta, lastensa isä kun ratkesi ryyppäämään... Jotenkin se vaan selviää ja ehtii urheilla ja harrastaakin, ja koti on aina siisti. Toki hänellä on läheinen äiti ja sisko jotka on olleet paljon apuna, varsinkin kun lapset oli pieniä eivätkä pärjänneet yövuoroja yksin kotona. Nyt hän toisaalta auttaa tätä siskoaan jolla on kaksi pientä lasta. Joillain on vaan energiaa enemmän kuin toisilla, en muuta selitystä keksi.

Vierailija kirjoitti:

Täällä yh, kaksi kouluikäistä lasta, koira, kokoaikainen toimistotyö. Jaksan miten jaksan. Lapsilla ei ole paljon kuljetusta vaativia harrastuksia. Rima aika matalalla esim. siisteyden suhteen. Ei nyt missään läävässä asuta, mutta en imuroi edes joka viikko. Ruokaa yritän tehdä joka päivä ja pitää normaaliuden tunteen siinä mielessä.

Olen myös hakenut opiskelemaan nyt amk:hon monimuoto-opiskeluun, koska palkkaa on pakko saada ylös ennen kuin lapset on siinä iässä että elarit ja lapsilisä loppuu. Näillä tuloilla en pysty heitä enää siinä vaiheessa elättämään, ja miten sitten opiskelevat lukiossa tai ammattiin. En ymmärrä miten tämä on ajateltu että onnistuisi? Onko tarkoitus että yh:t heittää lapset ulos kun täyttävät 18 v.?

Huh onneksi lapsilla ei ole enää harrastuksia niin niitäkin ehtii tapaamaan välillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsille vastuuta huushollin pyörittämisestä, ja lopeta tuo yh-uhriutuminen. Elämä on valintoja,

Oletko kehitysvammainen?

En ole, älykkyydeltäni olen reilusti keskiason yläpuolella ja valmistunut maisteriksi Helsingin yliopistosta. Entäs mtien on oma laitasi? Miten tämä muuten liittyy asiaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kahden lapsen totaaliyh, teen 100% työaikaa hoitoalalla ja kaiken pyörittäminen kyllä onnistuu. Molemmat lapset on nepsyjä, ja arki on pakko olla hyvin strukturoitua, että ei hajoa homma käsiin. Hyvin jaksan kun huolehdin siitä, että saan itse riittävästi liikuntaa ja unta. Luovuin alkoholista kokonaan ja menen yleensä nukkumaan heti kun lapset rauhoittuu klo 21 aikaan.

Saanko olla utelias ja kysyä, miten sinusta tuli kahden nepsylapsen totaaliyksinhuoltaja? 

Koska lasten isä ei jaksanut ja häipyi? Nepsylapset lisää avioeron riskiä paljon. Ja useimmiten se nepsyys selviää vasta likempänä kouluikää, johon mennessä on jo se toinenkin lapsi ehditty hankkia.

Välillä mietin onko jotkut todella noin hidasälyisiä vai onko tämmöiset kommentit vaan provoja?

Minä taas ihmettelen, miksi vastaat kysymykseen, joka ei ollut sinulle osoitettu.

Nykyään elämää vain suoritetaan. Koulu ja päivätarhatkin ovat lopulta vain nuorten ja lasten säilytyslaitoksia. Tietysti siellä osa oppiikin jotain, mutta varmasti samat oppimistulokset voitaisiin saavuttaa paljon lyhyemmässäkin ajassa. Ihmiset laitostetaan varhain ja opetetaan tekemään epäkiinnostavia asioita useita tunteja päivässä paikassa, jossa he eivät vapaaehtoisesti edes välttämättä haluaisi olla, jotta he  suostuvat myöhemmin aikuisina tekemään täyttä viikkoa palkkatyötä.

Tietystikään työttömäksi jääminenkään ja tukien varassa oleilu ei ole hyväksyttävää, mutta mielestäni työ ja vapaa-aika eivät ole  nykyjärjestelmässä hyvin tasapainossa. Työelämä vaatii ihan liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä yh, kaksi kouluikäistä lasta, koira, kokoaikainen toimistotyö. Jaksan miten jaksan. Lapsilla ei ole paljon kuljetusta vaativia harrastuksia. Rima aika matalalla esim. siisteyden suhteen. Ei nyt missään läävässä asuta, mutta en imuroi edes joka viikko. Ruokaa yritän tehdä joka päivä ja pitää normaaliuden tunteen siinä mielessä.

Olen myös hakenut opiskelemaan nyt amk:hon monimuoto-opiskeluun, koska palkkaa on pakko saada ylös ennen kuin lapset on siinä iässä että elarit ja lapsilisä loppuu. Näillä tuloilla en pysty heitä enää siinä vaiheessa elättämään, ja miten sitten opiskelevat lukiossa tai ammattiin. En ymmärrä miten tämä on ajateltu että onnistuisi? Onko tarkoitus että yh:t heittää lapset ulos kun täyttävät 18 v.?

Huh onneksi lapsilla ei ole enää harrastuksia niin niitäkin ehtii tapaamaan välillä.

Opiskelu tapahtuisi lähinnä etänä kotona. Toivon vaan että pääsen sisään, muuten tämä koko korttitalo sortuu muutaman vuoden päästä.

Mitään uutta parisuhdetta on kyllä turha haaveilla. Eipä sillä että oikein jaksaisikaan.

Nykyihmisistä on tullut ihan laiskoja limanuljaskoja. Sata vuotta sitten työpäivät oli 12-14 tuntisia, myös lauantai oli työpäivä. Töitä tehtiin sateella, pakkasella ja millä kelillä hyvänsä. Emännät pyöritti koteja ilman sähköä ja sen tuomia mukavuuksia. Paljon sairastettiin ja nähtiin nälkääkin. Elämä oli rankkuusasteeltaan aivan eri mittaluokassa mitä nyt. Rahaa tuli se mikä työllä tuli, eikä ollut kela-goldin tukiaisia.

Nyt jengi hajoaa pähkinöiksi, kun siistin sisätyön 7,5h jälkeen pitäisi jaksaa hakea valmiit einekset Alepasta ja lämmittää ne lapsille. Ihmisillä on enemmän vapaa-aikaa kuin koskaan historiassa. Silti on niiiiin rankkaa, että ihan itkettää.

Mä en jaksanut, kolme lasta ja täysin yksin pyöritin. Jokaisella lapsella omat ongelmat. Nuorin toistuvasti sairaalahoidossa ym.

Pääsin eläkkeelle. Nyt kaikki lähteneet opiskelemaan ja itselle elämä hymyilee, tosin pienellä eläkkeellä mutta ei haittaa.

Ne jotka eniten uhriutuu todellisuudessa tekee kaikkein vähiten. Kokemukseni mukaan ap:n kaltaiset eivät todellakaan ole niitä ylihuolehtivimpia tai parhaita äitejä, mutta joka suuntaan kyllä jaksetaan toitottaa yksinhuoltajuutta ja sen raskautta.

Vierailija kirjoitti:

Nykyihmisistä on tullut ihan laiskoja limanuljaskoja. Sata vuotta sitten työpäivät oli 12-14 tuntisia, myös lauantai oli työpäivä. Töitä tehtiin sateella, pakkasella ja millä kelillä hyvänsä. Emännät pyöritti koteja ilman sähköä ja sen tuomia mukavuuksia. Paljon sairastettiin ja nähtiin nälkääkin. Elämä oli rankkuusasteeltaan aivan eri mittaluokassa mitä nyt. Rahaa tuli se mikä työllä tuli, eikä ollut kela-goldin tukiaisia.

Nyt jengi hajoaa pähkinöiksi, kun siistin sisätyön 7,5h jälkeen pitäisi jaksaa hakea valmiit einekset Alepasta ja lämmittää ne lapsille. Ihmisillä on enemmän vapaa-aikaa kuin koskaan historiassa. Silti on niiiiin rankkaa, että ihan itkettää.

Hajosihan ne tuolloinkin. Kuolivat siihen hajoamiseensa nelikymppisinä.

Vierailija kirjoitti:

Ne jotka eniten uhriutuu todellisuudessa tekee kaikkein vähiten. Kokemukseni mukaan ap:n kaltaiset eivät todellakaan ole niitä ylihuolehtivimpia tai parhaita äitejä, mutta joka suuntaan kyllä jaksetaan toitottaa yksinhuoltajuutta ja sen raskautta.

Minun kokemukseni mukaan tuollaiset toisten lyttääjät ei tee senkään vertaa. Itsellä kun on kädet täynnä omasta elämästä niin eipä paljon jaksa enää kyttäillä toisten tekemisiä ja tekemättä jättämisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaksaa kun on lasten isä kuvioissa. Käytetään siivouspalveluja ja suurimmat ostokset tilataan ovelle. Lapset opetettu jo pienestä itsenäisiksi, ovat nyt teinejä. Ulkoillaan paljon yhdessä perheenä tai teinit itsekseen niin ei tule sotkua kotona, pysytään myös virkeässä kunnossa.

Mitä jaksamista siinä on jos lapset on jo teinejä?

Luuletko, että teinit eivät syö, käy harrastuksissa, ettei teinikodisss tarvitse siivota, hoitaa pyykkejä, kotia, pihaa, autoja ym huoltajan velvoitteita.

Vierailija kirjoitti:

Nykyihmisistä on tullut ihan laiskoja limanuljaskoja. Sata vuotta sitten työpäivät oli 12-14 tuntisia, myös lauantai oli työpäivä. Töitä tehtiin sateella, pakkasella ja millä kelillä hyvänsä. Emännät pyöritti koteja ilman sähköä ja sen tuomia mukavuuksia. Paljon sairastettiin ja nähtiin nälkääkin. Elämä oli rankkuusasteeltaan aivan eri mittaluokassa mitä nyt. Rahaa tuli se mikä työllä tuli, eikä ollut kela-goldin tukiaisia.

Nyt jengi hajoaa pähkinöiksi, kun siistin sisätyön 7,5h jälkeen pitäisi jaksaa hakea valmiit einekset Alepasta ja lämmittää ne lapsille. Ihmisillä on enemmän vapaa-aikaa kuin koskaan historiassa. Silti on niiiiin rankkaa, että ihan itkettää.

Aiemmin Suomessa maatalous työllisti hyvin paljon ihmisiä. Elinajanodotekin oli tietysti alhaisempi noina aikoina. Väittäisin, että maataloustyö ei kuitenkaan ole henkisesti yhtä rankkaa kuin nykyinen työelämä. Ei minunkaan mummollani ollut mitään rasittavaa pomoa, työkavereita, asiakkaita tai verkostokumppaneja hänen riesanaan. Lehmien lypsyt piti tietysti hoitaa ja muut maataloushommat kuten kylvöt kalenterin mukaan. Minkään minuuttiaikataulun mukaan ei kuitenkaan tarvinnut mennä kuten nykyään.

Vierailija kirjoitti:

Nykyihmisistä on tullut ihan laiskoja limanuljaskoja. Sata vuotta sitten työpäivät oli 12-14 tuntisia, myös lauantai oli työpäivä. Töitä tehtiin sateella, pakkasella ja millä kelillä hyvänsä. Emännät pyöritti koteja ilman sähköä ja sen tuomia mukavuuksia. Paljon sairastettiin ja nähtiin nälkääkin. Elämä oli rankkuusasteeltaan aivan eri mittaluokassa mitä nyt. Rahaa tuli se mikä työllä tuli, eikä ollut kela-goldin tukiaisia.

Nyt jengi hajoaa pähkinöiksi, kun siistin sisätyön 7,5h jälkeen pitäisi jaksaa hakea valmiit einekset Alepasta ja lämmittää ne lapsille. Ihmisillä on enemmän vapaa-aikaa kuin koskaan historiassa. Silti on niiiiin rankkaa, että ihan itkettää.

Tiesitkö että keski-ajan maaorjillakin oli enemmän vapaa-aikaa kuin nykyihmisillä. Maaseudulla nuo 12 tuntiset työpäivät olivat sitä lähinnä kesällä, talvisin lepäiltiin enemmän. Juhlia ja vapaita vietettiin päiväkaudet. Vasta teollistuminen toi tullessaan jatkuvat pitkät työputket ja vuorotyöt.

Nykyisin työelämä on uuvuttavaa, väkeä vähennetään ja työtä tehostetaan vuosi vuodelta, ihan joka alalla. Kaikki eivät jaksa, uupuvat ja jäävät pitkille sairauslomille. Työpaikkoja vaihdetaan paljon ja työntekijöitä erotetaan parin vuoden välein järjestettävillä muutosneuvotteluilla. Saikuttajat, valittajat ja hitaimmat saavat aina lähteä, ruskean kirjekuoren kanssa, joten uusia voidaan palkata tilalle. Rekrytointeja, perehdyttämistä, muutosneuvottelu, rekrytoinnit, perehdyttämiset, muut..... 

Olisipa jossain lista hyvistä työnantajista, joille työskenteleminen olisi kunnia ja juhlaa. Sydämestä kumpuaisi parhaansa tekemisen tahto ja työstä voisi nauttia. Stressiä olisi vain ajoittain. Palkastakin voisi vähän nipistää, jos tällaiseen paikkaan, jossa työntekijää arvostetaan ja häneen luotetaan, pääsisi olisin onnellinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyihmisistä on tullut ihan laiskoja limanuljaskoja. Sata vuotta sitten työpäivät oli 12-14 tuntisia, myös lauantai oli työpäivä. Töitä tehtiin sateella, pakkasella ja millä kelillä hyvänsä. Emännät pyöritti koteja ilman sähköä ja sen tuomia mukavuuksia. Paljon sairastettiin ja nähtiin nälkääkin. Elämä oli rankkuusasteeltaan aivan eri mittaluokassa mitä nyt. Rahaa tuli se mikä työllä tuli, eikä ollut kela-goldin tukiaisia.

Nyt jengi hajoaa pähkinöiksi, kun siistin sisätyön 7,5h jälkeen pitäisi jaksaa hakea valmiit einekset Alepasta ja lämmittää ne lapsille. Ihmisillä on enemmän vapaa-aikaa kuin koskaan historiassa. Silti on niiiiin rankkaa, että ihan itkettää.

Hajosihan ne tuolloinkin. Kuolivat siihen hajoamiseensa nelikymppisinä.

Ei ne sentään tuolloin vitutukseen kuolleet, mitä paavo väyrynen joskus kysyikin. Kyllä syynä oli heikko ravinto ja sairaudet. Ja voithan sä mennä katsomaan elämään vaikka Kalkuttan kaduille. Siellä koko perhe pienimmistä alkaen raataa kellon ympäri ties mitä muoviroskaa keräten, että saavat syödäkseen. Siellä jos kerrottaisiin suomalaisen isän/äidin ahdingosta näissä olosuhteissa ja näillä työmäärillä, niin nauruun kuolisivat.

Tai tehdä kokopäiväopiskelua ja kokopäivätöitä samanaikaisesti! Joskus olen jaksanut itsekin.

Vierailija kirjoitti:

Nykyihmisistä on tullut ihan laiskoja limanuljaskoja. Sata vuotta sitten työpäivät oli 12-14 tuntisia, myös lauantai oli työpäivä. Töitä tehtiin sateella, pakkasella ja millä kelillä hyvänsä. Emännät pyöritti koteja ilman sähköä ja sen tuomia mukavuuksia. Paljon sairastettiin ja nähtiin nälkääkin. Elämä oli rankkuusasteeltaan aivan eri mittaluokassa mitä nyt. Rahaa tuli se mikä työllä tuli, eikä ollut kela-goldin tukiaisia.

Nyt jengi hajoaa pähkinöiksi, kun siistin sisätyön 7,5h jälkeen pitäisi jaksaa hakea valmiit einekset Alepasta ja lämmittää ne lapsille. Ihmisillä on enemmän vapaa-aikaa kuin koskaan historiassa. Silti on niiiiin rankkaa, että ihan itkettää.

Oletko eläkkeellä, et elä tämän päivän todellisuutta. Päiväkotimatkat ja työmatkat saattavat viedä paljonkin aikaa isoissa kaupungeissa. Harvan tuöpäivä oikeasti on 7,5 h vaan työ kuormittaa kotonakin. Digitalisaation myötä kaikki on jatkuvassa muutoksessa ja on sopeuduttava oppimaan elinikäisesti. Siltikään kaikille ei riitä töitä kunnon palkalla. Harva syöttää lapsille jatkuvasti eineksiä vaan aterioita ja välipaloja tehdään lapsille itselle. Monet kuskaavat useampaakin lasta moneen eri harradtukseen viikon aikana. Kotona siivotaan, pyykätään, hoidetaan pihaa, lasten kouluasioita, harrastusasioita jne. Ennen elämä oli paljon yksinkertaisempaa ja vaatimuksia esimerkiksi vanhemmille ei juuri ollut. Kunhan leivän ja jonkinlaiset rytkyt lapsille sai. Ei voi verrata mitään sadan vuodrn takaisia asioita tähän päivään.