Miten ihmeessä porukka jaksaa tehdä 100% työaikaa ja pyörittää perhettä?
Oon kahden kouluikäisen yh ja huomaan et mulla on puhti loppunu ihan täysin. Ikää nyt 44 ja työ hoitoalalla. En missään tapauksessa pystyis tekee enää täyttä työaikaa. Mä yksinkertaisesti vaan sairastuisin siitä työmäärästä ja väsymyksestä. Pystyn tekemään nykyään sen 50%, ja ehkä sillointällöin muutaman lisävuoron jos tarvii rahaa.
Herroiksihan tässä ei elellä ja rahat riittää just peruselämiseen. Toisaalta oon karsinut kaiken niin että pärjää. Pienempi asunto työpaikan vierestä, ei autoa, ei kulutusluottoja tai lainoja, kalliita harrastuksia tai luksusmatkoja.
Mikään materia ei oo niin tärkeetä et joutuisin sen eteen tappaa itteni töihin. Hirveetä olis käydä töissä sen takia että saa jotain autolainaa maksettua.
Teen 120% työviikkoa. Kolme teini-ikäistä lasta. Vaimo tekee 100%.
Eihän lasten hoitaminen, kasvattaminen ja elättäminen ole yhden ihmisen hommaa. Siksi kukaan ei pysty itsekseen lisääntymään. Tämä pitäisi ymmärtää ja sitä kunnioittaa.
Voimaantuneet ja itseriittoiset yh/itsellis äipät tulevat sen kantapään kautta kokemaan. Uupumista edeltää monesti "sairastuminen" vahvuuteen ja itseriittoisuuteen.