Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsi ei ole niin kallis kuin lapseton saattaisi ajatella
23.09.2023 |
Saimme lapsemme opiskelijoina, joten alusta asti oli selvää, että melkein kaikki mahdollinen hankitaan käytettynä. Ilokseni sain jo silloin 10 vuotta sitten raskaana huomata, että tori.fi oli aivan täynnä puoli-ilmaista hyväkuntoista vauvakamaa ja vaatteita. Ostan edelleen vaatteita ja leluja/kirjoja/ym pääosin torista ja kirppiksiltä vaikka molempien palkat on nykyään 4000-4500€/kk. Paljon tulee myös synttärilahjoina.
Myöhemmin kuvioihin tulee harrastuksia ja muuta, mutta on niitä edullisiaki harrastuksia vaikka kuinka :) Meillä lapsi harrastaa karatea tällä hetkellä ja ei ole kallista.
Jos yhtään mietitte, että haluaisitte lapsen, niin älkää ainakaan lykätkö päätöstä kustannussyistä. Pointtini on, että pienen lapsen hintalappu on todella helposti itse säädeltävissä :) ja vaikka nykyään lapsen hankkiminen ei tunnu enää olevan muodissa, niin oma kokemukseni on, että lapsi on elämäni ihanin asia.
Kommentit (430)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä se muuten johtuu, että lapsilla pitää olla harrastuksia mutta aikuisilla niitä ei tarvita? En tunne yhtään aikuista joka kävisi esim. jääkiekkoseuran harjoituksissa tai pianotunneilla.
Ympäri Suomen on ihan jokaisessa pitäjässä kansalaisopistoja, jotka suorastaan pullistelee aikuisia, harrastavia ihmisiä. Jokaisessa ryhmässä on vetäjä olipa kyse kielten opiskelusta, kokkikurssista tai joogasta. Todella outoa, että et itse tunne yhtään ihmistä, jolla on tuollainen harrastus.
Todella suosittuja. Pappa on esimerkiksi kokkausryhmässä. Ystävänsä oli houkutellut mukaan. Mummo opiskelee kieliä. Yhdessä käyvät kolme kertaa viikossa uimassa ja samalla kuntosalilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis... ymmärrättekö te että ne hienotkin merkkirattaat, vaatteet ja tavarat saa ostettua lapselle hyväkuntoisina/ välillä jopa uutena kirppiksiltä ja nettikirppiksiltä? Se että ostaa torista ei tarkoita mitään koinsyömää, vaan ihan samaa kamaa mitä kaupastakin saa. Ei lapsi siinä mitenkään erotu muista lapsista, eikä se ole vanhemmalle mikään meriitti, että on "panostanut" ostamalla aina kaiken uutena.
Eli lapsen ei tarvitse olla niin kallis, kuin mitä saattaisi kuvitella. Rahaa lapseen menee ja se on sanomattakin selvää, mutta se kuinka paljon sitä menee, riippuu siitä kuinka fiksu kuluttaja on.
Me asuimme yksiössä ennen lasta ja vähän ennen syntymää muutimme kolmioon. Ostimme myös auton koska asuinalue vaihtui ja ilman autoa elämä liian haastavaa. Ne merkkirattaat ja vaatteet saimme lahjana tai käytettynä. Mutta hienoa että on kaltaisiasi sormi pystyssä päteviä fiksuja kuluttaja.
Et tainnut ihan ymmärtää pointtia? Tuossahan sanottiin, että lapsista on kuluja, mut kuinka paljon, siihen voi vaikuttaa. Tekin olisitte voineet käyttää vielä paljon enemmän rahaa jos olisitte ostaneet itse uutena ne merkkivaununne ja vaatteenne. Mutta teitte valintoja jotka tuli edullisemmaksi. Tai mietitte mihin haluatte panostaa, tässä tapauksessa tilavampaan asuntoon (ja aika perseestähän se olisi lapsen kanssa yksiössä asuakin).
Ei vaan hain sitä että todellisuudessa aika harva ostaa ainakin tässä todellisuudessa missä me elämme itse ne merkkituotteet hankkii ja varsinkaan uutena. Lähes jokaiselle on isovanhemmat ostaneet vaunuja tai muuta ja heille on ollut tärkeää ne tietyt merkit. Tai muu sukukin mutta vähemmissä määrin. Heillä tuntuu siis olevan sitä kilpailua keskenään. Taisimme vasta kouluikäiselle ostaa ensimmäisen uuden takin kaupasta itse ja hänellä oli niitä tietysti ollut koko ajan siihenkin asti. Mummot ostivat jokaisen siihen asti ja kaikki olivat merkkituotteita.
En minä kyllä tunne ketään, jolle isovanhemmat ois ostaneet kalliita vaunuja tai merkkituotteita.
Oikeasti?
Vierailija kirjoitti:
Itse olen aina ihmetellyt tuota, että teinipojat syö konkurssiin ja hirveitä määriä..itselläni 3poikaa joista nuorin 13 ja ei ole vielä syöminen kyllä lähtenyt kellään käsistä..en pidä terveenäkään syödä järjettömiä määriä. Tottakai teini syö enenmän kun 1-vee, mutta tuntuu liioitteluilta nuo jutut.
Minulla on kaksi teiniä aina kaksi viikkoa kerrallaan ja sen ajan kannan lähes joka päivä ruokaa kaupasta (ei ole autoa). Seuraavat kaksi viikkoa syön jämiä ja käyn ehkä kaksi kertaa kaupassa täydentämässä jääkaappia.
Meillä syödään paljon kasviksia ja laitetaan paljon ruokaa, se lisää kaupasta kannettavan ruuan volyymia. Viimeksi oli kokonainen kaali, pari kiloa perunaa, porkkapussi, 1,5 kiloa hedelmiä, pari kurkkua jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis... ymmärrättekö te että ne hienotkin merkkirattaat, vaatteet ja tavarat saa ostettua lapselle hyväkuntoisina/ välillä jopa uutena kirppiksiltä ja nettikirppiksiltä? Se että ostaa torista ei tarkoita mitään koinsyömää, vaan ihan samaa kamaa mitä kaupastakin saa. Ei lapsi siinä mitenkään erotu muista lapsista, eikä se ole vanhemmalle mikään meriitti, että on "panostanut" ostamalla aina kaiken uutena.
Eli lapsen ei tarvitse olla niin kallis, kuin mitä saattaisi kuvitella. Rahaa lapseen menee ja se on sanomattakin selvää, mutta se kuinka paljon sitä menee, riippuu siitä kuinka fiksu kuluttaja on.
Me asuimme yksiössä ennen lasta ja vähän ennen syntymää muutimme kolmioon. Ostimme myös auton koska asuinalue vaihtui ja ilman autoa elämä liian haastavaa. Ne merkkirattaat ja vaatteet saimme lahjana tai käytettynä. Mutta hienoa että on kaltaisiasi sormi pystyssä päteviä fiksuja kuluttaja.
Et tainnut ihan ymmärtää pointtia? Tuossahan sanottiin, että lapsista on kuluja, mut kuinka paljon, siihen voi vaikuttaa. Tekin olisitte voineet käyttää vielä paljon enemmän rahaa jos olisitte ostaneet itse uutena ne merkkivaununne ja vaatteenne. Mutta teitte valintoja jotka tuli edullisemmaksi. Tai mietitte mihin haluatte panostaa, tässä tapauksessa tilavampaan asuntoon (ja aika perseestähän se olisi lapsen kanssa yksiössä asuakin).
Ei vaan hain sitä että todellisuudessa aika harva ostaa ainakin tässä todellisuudessa missä me elämme itse ne merkkituotteet hankkii ja varsinkaan uutena. Lähes jokaiselle on isovanhemmat ostaneet vaunuja tai muuta ja heille on ollut tärkeää ne tietyt merkit. Tai muu sukukin mutta vähemmissä määrin. Heillä tuntuu siis olevan sitä kilpailua keskenään. Taisimme vasta kouluikäiselle ostaa ensimmäisen uuden takin kaupasta itse ja hänellä oli niitä tietysti ollut koko ajan siihenkin asti. Mummot ostivat jokaisen siihen asti ja kaikki olivat merkkituotteita.
En minä kyllä tunne ketään, jolle isovanhemmat ois ostaneet kalliita vaunuja tai merkkituotteita.
Oikeasti?
En minäkään tunne. Itse aion kyllä auttaa omia lapsiani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo vauvan voi laittaa pärekoppaan ja antaa tissistä maitoa. Mutta kyllä ne kulut kasvaa lapsen kasvun mukana. Tollaset teini-ikäiset pelkästään syö mut perikatoon joka kuukausi. Sit pitää vielä maksaa asuminen (molemmilla omat huoneet kun eri sukupuolta), vedellä lotraamiset, jatkuvasti saa ostaa vaatetta ja kenkiä kun vanhat jää silmänräpäyksessä pieneksi ja kengät voi kulua skeittaavan pojan käytössä viikossa, puhelimet ja liittymät, toisella säännöllinen lääkitys johon menee rahaa, harrastukset halpoja mutta puhutaan silti satasista vuodessa, jotain viikkorahaakin niille on annettava että voivat tehdä normaaleja, teini-ikään kuuluvia asioita ystävien kanssa kuten käydä leffassa tai mäkkärissä tai glitterissä tai koulun myyjäisissä. Bussikortti maksaa, ajokoulu maksaa, koulujen leirikoulut maksaa, ystävien synttärit maksaa, hiustenleikkuut maksaa (joo, leikkasin pitkään itse mutta kampaaja en oo ja teini-ikäinen huomaa sen jo) jnejne.
Lapsi ON kallis. Kallis vaikka ei elettäisi ja törsättäisi hulppeasti. Suomi on kallis maa.
Siis ylemmän keskiluokan elintason ylläpitäminen on kallista ja tavallisten ihmisten näkökulmasta monin tavoin absurdiakin. Esim. tuo kengät jotka kuluvat viikossa.
Mopoikäiseltä kengistä voi kulua pohjat parissa tunnissa kun roikottaa jalkoja maassa. Aikuisen näkökulmasta täysin tyhmää, mutta teineillä nyt saattaa tuollainenkin pälkähtää mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen aina ihmetellyt tuota, että teinipojat syö konkurssiin ja hirveitä määriä..itselläni 3poikaa joista nuorin 13 ja ei ole vielä syöminen kyllä lähtenyt kellään käsistä..en pidä terveenäkään syödä järjettömiä määriä. Tottakai teini syö enenmän kun 1-vee, mutta tuntuu liioitteluilta nuo jutut.
14-17-vuotiaiden tyttöjen viitteellinen energiantarve on 2340 kcal (9,3 MJ)/vrk ja poikien 2820 kcal (11,8 MJ) /vrk.
Kasvaminen vaatii energiaa ja teinipojat voi kasvaa hurjaa tahtia. Ja lisää siihen paljon liikuntaa harrastava poika niin voi tarvita hyvin tuota enemmänkin. Vertailuksi tähän voidaan laittaa aikuisen naisen keskimääräinen energiantarve, joka on 1800-2100 kcal/vrk.
Lähde:
https://www.ruokavirasto.fi/elintarvikkeet/terveytta-edistava-ruokavali…
Voi olla että sun pojat on jotenkin pienikokoisia ja vähän liikkuvia. Itse olen 162 cm/60 kg ja kyllä mun 12v poika syö jo helposti saman verran kuin minä itse, koko ajan tuntuu tahti (ja pituuskasvu) kiihtyvän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis... ymmärrättekö te että ne hienotkin merkkirattaat, vaatteet ja tavarat saa ostettua lapselle hyväkuntoisina/ välillä jopa uutena kirppiksiltä ja nettikirppiksiltä? Se että ostaa torista ei tarkoita mitään koinsyömää, vaan ihan samaa kamaa mitä kaupastakin saa. Ei lapsi siinä mitenkään erotu muista lapsista, eikä se ole vanhemmalle mikään meriitti, että on "panostanut" ostamalla aina kaiken uutena.
Eli lapsen ei tarvitse olla niin kallis, kuin mitä saattaisi kuvitella. Rahaa lapseen menee ja se on sanomattakin selvää, mutta se kuinka paljon sitä menee, riippuu siitä kuinka fiksu kuluttaja on.
Me asuimme yksiössä ennen lasta ja vähän ennen syntymää muutimme kolmioon. Ostimme myös auton koska asuinalue vaihtui ja ilman autoa elämä liian haastavaa. Ne merkkirattaat ja vaatteet saimme lahjana tai käytettynä. Mutta hienoa että on kaltaisiasi sormi pystyssä päteviä fiksuja kuluttaja.
Et tainnut ihan ymmärtää pointtia? Tuossahan sanottiin, että lapsista on kuluja, mut kuinka paljon, siihen voi vaikuttaa. Tekin olisitte voineet käyttää vielä paljon enemmän rahaa jos olisitte ostaneet itse uutena ne merkkivaununne ja vaatteenne. Mutta teitte valintoja jotka tuli edullisemmaksi. Tai mietitte mihin haluatte panostaa, tässä tapauksessa tilavampaan asuntoon (ja aika perseestähän se olisi lapsen kanssa yksiössä asuakin).
Ei vaan hain sitä että todellisuudessa aika harva ostaa ainakin tässä todellisuudessa missä me elämme itse ne merkkituotteet hankkii ja varsinkaan uutena. Lähes jokaiselle on isovanhemmat ostaneet vaunuja tai muuta ja heille on ollut tärkeää ne tietyt merkit. Tai muu sukukin mutta vähemmissä määrin. Heillä tuntuu siis olevan sitä kilpailua keskenään. Taisimme vasta kouluikäiselle ostaa ensimmäisen uuden takin kaupasta itse ja hänellä oli niitä tietysti ollut koko ajan siihenkin asti. Mummot ostivat jokaisen siihen asti ja kaikki olivat merkkituotteita.
En minä kyllä tunne ketään, jolle isovanhemmat ois ostaneet kalliita vaunuja tai merkkituotteita.
Oikeasti?
No en. Kyllä siis isovanhemmat lahjoja ostaa, mutta että ne merkkituotteet ois just isovanhempien toive, juu ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jep. Minä olen kasvanut perheessä, jossa lapsiin ei käytetty rahaa. Vaatteina minulla oli isonveljen ja isonsiskon vanhat. Mitään maksullisia harrastuksia ei ollut. Missään ei matkusteltu, olin 23 kun oli omaa rahaa käydä Ruotsin-risteilyllä.
Aikamoinen osattomuus.
Ruokaa ja huolenpitoa sait kuitenkin ja varmaan ihan hyvän pohjan elämään kaikesta huolimatta. Rakkautta ei määritellä tavaroilla ja lomamatkoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis... ymmärrättekö te että ne hienotkin merkkirattaat, vaatteet ja tavarat saa ostettua lapselle hyväkuntoisina/ välillä jopa uutena kirppiksiltä ja nettikirppiksiltä? Se että ostaa torista ei tarkoita mitään koinsyömää, vaan ihan samaa kamaa mitä kaupastakin saa. Ei lapsi siinä mitenkään erotu muista lapsista, eikä se ole vanhemmalle mikään meriitti, että on "panostanut" ostamalla aina kaiken uutena.
Eli lapsen ei tarvitse olla niin kallis, kuin mitä saattaisi kuvitella. Rahaa lapseen menee ja se on sanomattakin selvää, mutta se kuinka paljon sitä menee, riippuu siitä kuinka fiksu kuluttaja on.
Vo herra jumala, luuletko olevasi ainoa ihminen, joka tuo on hoksannut?
Rattaat, vaatteet ja tavarat ei kuitenkaan ole merkittävässä roolissa, kun tarkastellaan lapsesta aiheutuvia kuluja. Tajuatko sinä sen?
No kyllä minä väittäisin että ovat merkittävässä roolissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä se muuten johtuu, että lapsilla pitää olla harrastuksia mutta aikuisilla niitä ei tarvita? En tunne yhtään aikuista joka kävisi esim. jääkiekkoseuran harjoituksissa tai pianotunneilla.
Kyllä monet aikuiset käy soittotunneilla ja harrastaa myös seurassa. Aikuinen toki osaa myös itse ohjata itseään aktiiviseen tekemiseen. Lapsilla seurassa tai tunneilla harrastuksesta tulee säännöllinen, oikeasti ja oppiikin jotain. Etkai kuvittele, et lapsi oppisi itsekseen pelaamaan jääkiekkoa, taitoluistelua, balettia tai mitä tahansa vähänkin vaativampaa jotenkin itsekseen. Lisäksi yhdessä harrastaminen on mielekästä, ja mm. sosiaalisesti opettavaista ja päiviin tulee merkitystä. Harvoin pelkkä kotona istuminen ja muu epämääräinen hengailu ja haahuilu mitään hyvää tuo.
Siis lapsi ei ilman palkattua valmentajaa pysty muuta kuin istumaan kotona ja epämääräisesti hengailemaan ja haahuilemaan.
Siis tiedätkö ketään lasta, joka omatoimisesti olisi oppinut taitavaksi ballerinaksi, jääkiekkoilijaksi, ratsastajaksi, koripalloilijaksi, jalkapalloilijaksi, pianistiksi tms. Tiedätkö edes ketään lasta, joka lähes joka päivä menee vaikka itsenäisesti tai vanhemman kanssa juoksemaan tunniksi, kun muut lapset tekevät yhdessä kaikkea hauskaa ohjatusti. Meilläpäin ainakin ne lapset ja nuoret, jotka eivät harrasta, ovat joko yksinäisiä kotona ja puhelimella nyhjääjiä tai sitten hengaillaan kauppakeskuksissa, ostetaan halpaa pikaruokaa, kuljeskellasn epämääräisissä jengeissä jne.
Miksi lapsen pitää pyrkiä olemaan huippu? Esim. jos miettii uimassa käymistä, niin lapsilla on se ns. uimaharrastus missä kauhovat veren maku suussa valmentajan käskyjen mukaan. Kun taas aikuiset uivat ihan omaan tahtiin sen mukaan kun hyvältä tuntuu.
Aikuinen uimaan ja siihen laidalle joku "valmentaja" huutamaan käskyjä sekä punnitsemaan rasvaprosenttia tai huomauttelemaan ruokailuista jne. Lajiksi voi vaihtaa melkein minkä tahansa. Voisi harrastus loppua melko nopeasti aikuisen kohdalla. Lapsen kasvavat tähän tavoitteelliseen urheiluun eivätkä tiedä muusta. Lisäksi vanhemmat näkevät tenavassa uuden supertähden ja ehkä jopa rikkaudet tietysti lajista riippuen. Kilpauintihan on hyvin raadollinen laji esimerkiksi. Järkyttävän kaukana siitä kun itse käy vähän uiskentelemassa altaassa niin että tuntuu hyvältä ja siihen mukavat löylyt päälle sekä ehkä joskus kahviossakin herkuttelemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä se muuten johtuu, että lapsilla pitää olla harrastuksia mutta aikuisilla niitä ei tarvita? En tunne yhtään aikuista joka kävisi esim. jääkiekkoseuran harjoituksissa tai pianotunneilla.
Kyllä monet aikuiset käy soittotunneilla ja harrastaa myös seurassa. Aikuinen toki osaa myös itse ohjata itseään aktiiviseen tekemiseen. Lapsilla seurassa tai tunneilla harrastuksesta tulee säännöllinen, oikeasti ja oppiikin jotain. Etkai kuvittele, et lapsi oppisi itsekseen pelaamaan jääkiekkoa, taitoluistelua, balettia tai mitä tahansa vähänkin vaativampaa jotenkin itsekseen. Lisäksi yhdessä harrastaminen on mielekästä, ja mm. sosiaalisesti opettavaista ja päiviin tulee merkitystä. Harvoin pelkkä kotona istuminen ja muu epämääräinen hengailu ja haahuilu mitään hyvää tuo.
Siis lapsi ei ilman palkattua valmentajaa pysty muuta kuin istumaan kotona ja epämääräisesti hengailemaan ja haahuilemaan.
Siis tiedätkö ketään lasta, joka omatoimisesti olisi oppinut taitavaksi ballerinaksi, jääkiekkoilijaksi, ratsastajaksi, koripalloilijaksi, jalkapalloilijaksi, pianistiksi tms. Tiedätkö edes ketään lasta, joka lähes joka päivä menee vaikka itsenäisesti tai vanhemman kanssa juoksemaan tunniksi, kun muut lapset tekevät yhdessä kaikkea hauskaa ohjatusti. Meilläpäin ainakin ne lapset ja nuoret, jotka eivät harrasta, ovat joko yksinäisiä kotona ja puhelimella nyhjääjiä tai sitten hengaillaan kauppakeskuksissa, ostetaan halpaa pikaruokaa, kuljeskellasn epämääräisissä jengeissä jne.
Miksi lapsen pitää pyrkiä olemaan huippu? Esim. jos miettii uimassa käymistä, niin lapsilla on se ns. uimaharrastus missä kauhovat veren maku suussa valmentajan käskyjen mukaan. Kun taas aikuiset uivat ihan omaan tahtiin sen mukaan kun hyvältä tuntuu.
On mielekkäämpää tehdä jotain minkä osaa. Yleensä ihmiset haluavat kehittyä paremmaksi. Eikö ole ihan luonnollista, että lapsi haluaa olla hyvä pelaaja joukkueessaan eikä kentän huonoin?
Kyllä aikuisetkin on kovia vertailemaan itseään muihin ja pyrkimään parempaan. Ohjaan liikuntaa seurassa, jossa mennään hyvä fiilis ja terveys edellä, todella matalan kynnyksen toimintaa. Silti saan usein kuunnella selittelyjä ja anteeksipyyntöjä liikkujilta. "Minulla on ollut selkä huonona, niin en pääse niin nopeasti lattialle." Juu ei se mitään, kaikki saa mennä omaan tahtiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapsi on normaali sekä luonteeltaan kiltti ja tottelevainen, ei ole ongelmaa. Mutta jos on erityislapsi, joka tarvitsee kaikkea erityistä ja luonteeltaan vaativainen, niin sitten olet pulassa. Ei sitä voi etukäteen tietää, lapsen hankkiminen on aina riskipeliä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis... ymmärrättekö te että ne hienotkin merkkirattaat, vaatteet ja tavarat saa ostettua lapselle hyväkuntoisina/ välillä jopa uutena kirppiksiltä ja nettikirppiksiltä? Se että ostaa torista ei tarkoita mitään koinsyömää, vaan ihan samaa kamaa mitä kaupastakin saa. Ei lapsi siinä mitenkään erotu muista lapsista, eikä se ole vanhemmalle mikään meriitti, että on "panostanut" ostamalla aina kaiken uutena.
Eli lapsen ei tarvitse olla niin kallis, kuin mitä saattaisi kuvitella. Rahaa lapseen menee ja se on sanomattakin selvää, mutta se kuinka paljon sitä menee, riippuu siitä kuinka fiksu kuluttaja on.
Tottakai ymmärrän. Maksaa ne silti satasia, ei kukaan myy tonnin hyväkuntoisia merkkivaunuja 50 eurolla tai jos myy, kannattaa laittaa myös lottokuponki vetämään.
Pitääkö olla merkkivaunut? Ja jos pitää niin onko niiden oltava viime vuosien mallia? Nämä ovat niitä päätöksiä jotka määrittelevat rahanmenon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep. Minä olen kasvanut perheessä, jossa lapsiin ei käytetty rahaa. Vaatteina minulla oli isonveljen ja isonsiskon vanhat. Mitään maksullisia harrastuksia ei ollut. Missään ei matkusteltu, olin 23 kun oli omaa rahaa käydä Ruotsin-risteilyllä.
Aikamoinen osattomuus.
Ruokaa ja huolenpitoa sait kuitenkin ja varmaan ihan hyvän pohjan elämään kaikesta huolimatta. Rakkautta ei määritellä tavaroilla ja lomamatkoilla.
No ei voi niilläkään kyllä kehua.
Vierailija kirjoitti:
Siis... ymmärrättekö te että ne hienotkin merkkirattaat, vaatteet ja tavarat saa ostettua lapselle hyväkuntoisina/ välillä jopa uutena kirppiksiltä ja nettikirppiksiltä? Se että ostaa torista ei tarkoita mitään koinsyömää, vaan ihan samaa kamaa mitä kaupastakin saa. Ei lapsi siinä mitenkään erotu muista lapsista, eikä se ole vanhemmalle mikään meriitti, että on "panostanut" ostamalla aina kaiken uutena.
Eli lapsen ei tarvitse olla niin kallis, kuin mitä saattaisi kuvitella. Rahaa lapseen menee ja se on sanomattakin selvää, mutta se kuinka paljon sitä menee, riippuu siitä kuinka fiksu kuluttaja on.
Loppupeleissä ne vaunut ,rattaat, sängyt ja hoitopöydät eivät ole se olennaisin kulu , niitähän tarvitaan vaan lyhyt aika, vaan se asumiskulu , ruoka, vaatteet, harrastukset ym. Johon rahaa kuluu päivittäin kuukausittain vuosittain
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis... ymmärrättekö te että ne hienotkin merkkirattaat, vaatteet ja tavarat saa ostettua lapselle hyväkuntoisina/ välillä jopa uutena kirppiksiltä ja nettikirppiksiltä? Se että ostaa torista ei tarkoita mitään koinsyömää, vaan ihan samaa kamaa mitä kaupastakin saa. Ei lapsi siinä mitenkään erotu muista lapsista, eikä se ole vanhemmalle mikään meriitti, että on "panostanut" ostamalla aina kaiken uutena.
Eli lapsen ei tarvitse olla niin kallis, kuin mitä saattaisi kuvitella. Rahaa lapseen menee ja se on sanomattakin selvää, mutta se kuinka paljon sitä menee, riippuu siitä kuinka fiksu kuluttaja on.
Tottakai ymmärrän. Maksaa ne silti satasia, ei kukaan myy tonnin hyväkuntoisia merkkivaunuja 50 eurolla tai jos myy, kannattaa laittaa myös lottokuponki vetämään.
Ei myy 50 eurolla, mutta saattaa myydä esim puolet halvemmalla. Kun toistat tämän kaavan melkein joka hankinnan kohdalla vuosien ja vuosien ajan, niin hoksaat millaisista säästöistä puhutaan.
Niin? Olen vähävarainen ja tehnyt noin lasten hankintojen suhteen jo 10 vuotta. Silti lapsiin menee useampi 100€/kk, varmaan lähemmäs tonni.
Siksi minusta ei pidä esim. nuorille väittää, että lasten hankinta ei olisi kallista jos kuluttaa järkevästi. Koska kyllä se on, suhteessa keskivertosuomalaisen palkkatasoon. Hiton kallista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis... ymmärrättekö te että ne hienotkin merkkirattaat, vaatteet ja tavarat saa ostettua lapselle hyväkuntoisina/ välillä jopa uutena kirppiksiltä ja nettikirppiksiltä? Se että ostaa torista ei tarkoita mitään koinsyömää, vaan ihan samaa kamaa mitä kaupastakin saa. Ei lapsi siinä mitenkään erotu muista lapsista, eikä se ole vanhemmalle mikään meriitti, että on "panostanut" ostamalla aina kaiken uutena.
Eli lapsen ei tarvitse olla niin kallis, kuin mitä saattaisi kuvitella. Rahaa lapseen menee ja se on sanomattakin selvää, mutta se kuinka paljon sitä menee, riippuu siitä kuinka fiksu kuluttaja on.
Tottakai ymmärrän. Maksaa ne silti satasia, ei kukaan myy tonnin hyväkuntoisia merkkivaunuja 50 eurolla tai jos myy, kannattaa laittaa myös lottokuponki vetämään.
Pitääkö olla merkkivaunut? Ja jos pitää niin onko niiden oltava viime vuosien mallia? Nämä ovat niitä päätöksiä jotka määrittelevat rahanmenon.
Päätöksiä joilla ei ole kokonaisuuden kannalta yhtään mitään merkitystä.
eri
Vierailija kirjoitti:
Jep. Minä olen kasvanut perheessä, jossa lapsiin ei käytetty rahaa. Vaatteina minulla oli isonveljen ja isonsiskon vanhat. Mitään maksullisia harrastuksia ei ollut. Missään ei matkusteltu, olin 23 kun oli omaa rahaa käydä Ruotsin-risteilyllä.
Aikamoinen osattomuus.
Samoin. Eikä ollut kyse köyhyydestä, vaan nuukuudesta.
Lapsena ei haitannut kulkea serkkujen vanhoissa ja äidin ompelemissa vaatteissa, eikä se, ettei ollut mitään muita harrastuksia kuin lukeminen ja piirtäminen. Se vähän haittasi, ettei koskaan käyty missään, esim. huvipuistoissa ja muissa kesälomilla, joihin koulukaverit pääsi.
Yläkouluikäisenä alkoi risoa kulkea niissä saaduissa lumpuissa ja uutenakin ostetuissa vaatteissa, koska äiti määräsi, millaisia niiden piti olla ja olivat aina monta kokoa liian suuria, koska "pitää olla kasvunvaraa", enkä saanut ikinä mitään muodikasta, vaan jotain lähinnä kuusikymppisille tarkoitettuja telttoja. Olin kuitenkin ihan normaalipainoinen nuori, ettei siksi olisi sellaisia tarvinnut hankkia, ettei mikään muu mahtunut. Sekin oli kurjaa, ettei ollut mitään harrastusta, ja missään käymättömyys korostui teininä entisestään. Meillä ei ollut myöskään mitään muuta viihde-elektroniikkaa kuin ikivanha telkkari ja radio. Ei edes videonauhuria, joka silloin oli käytännössä kaikilla, kenellä olk tv. Puhumattakaan pelikonsolista tai tietokoneesta. Kännykän sain ostettua täysi-ikäisenä omilla rahoilla. Mikään uskonnollinen vakaumus tässä ei ollut taustalla, vaan pelkästään vanhempien nuukuus ja kai jonkinasteinen välinpitämättömyys. Kyllä meistä siis huolta pidettiin, oli ruokaa ja muuten perusasiat kunnossa, mutta lasten/nuorten maailma ja sosiaaliset tarpeet ei kiinnostaneet vanhempiani yhtään. Ihan sama, että jäin ulkopuoliseksi ja tulin kiusatuksi, kun en ikinä päässyt mihinkään, käynyt missään, pukeuduin kummallisesti jne.
Nykyään on varmasti vielä tärkeämpää kuulua joukkoon kuin ysärillä, eli en todellakaan suosittele tekemään lapsia, jos asenne on tuo, ettei ne mitään muuta tarvitse kuin katon pään päälle ja jotain syötävää joskus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis... ymmärrättekö te että ne hienotkin merkkirattaat, vaatteet ja tavarat saa ostettua lapselle hyväkuntoisina/ välillä jopa uutena kirppiksiltä ja nettikirppiksiltä? Se että ostaa torista ei tarkoita mitään koinsyömää, vaan ihan samaa kamaa mitä kaupastakin saa. Ei lapsi siinä mitenkään erotu muista lapsista, eikä se ole vanhemmalle mikään meriitti, että on "panostanut" ostamalla aina kaiken uutena.
Eli lapsen ei tarvitse olla niin kallis, kuin mitä saattaisi kuvitella. Rahaa lapseen menee ja se on sanomattakin selvää, mutta se kuinka paljon sitä menee, riippuu siitä kuinka fiksu kuluttaja on.
Tottakai ymmärrän. Maksaa ne silti satasia, ei kukaan myy tonnin hyväkuntoisia merkkivaunuja 50 eurolla tai jos myy, kannattaa laittaa myös lottokuponki vetämään.
Ei myy 50 eurolla, mutta saattaa myydä esim puolet halvemmalla. Kun toistat tämän kaavan melkein joka hankinnan kohdalla vuosien ja vuosien ajan, niin hoksaat millaisista säästöistä puhutaan.
Jep. Voi ostaa ne tonnin vaunut 500e ja myydä ne sit oman käytön jälkeen vaikkapa 250e hintaan. Ja joku ostaa sit ne merkkivaunut sillä 250e hinnalla ja käyttää niitä ja antaa tai jopa myy vielä eteenpäinkin. Joten ne tonnin vaunut tuli ekalle maksamaan 500e ja toiselle käyttäjälle 250e, kolmannelle ehkä 200 ja viimeinen sai ne kuluneet merkkivaunut viidellä kympillä.
Alue: Aihe vapaa
En minä kyllä tunne ketään, jolle isovanhemmat ois ostaneet kalliita vaunuja tai merkkituotteita.