Lapsi ei ole niin kallis kuin lapseton saattaisi ajatella

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikista pienistä lapsista tulee teinejä. Teini-ikäinen tarvitsee ruokaa enemmän, pojat etenkin syövät ihan älyttömiä määriä. Oma huone teinille = isommat asuinkustannukset. Vaatteet ja kengät, pyörä, bussilippu, kännykkä + liittymä, harrasteet, kampaamo/parturi, vanhojen tanssit, valmistujaisjuhlat...ei ole halpaa. On laskettu että keskimäärin lapsen saattaminen aikuiseksi maksaa 120 000 euroa. Kyllä se honkin verran on minusta.

Ruokaa on monen hintaista, oma huone ei ole välttämätön, vaatteita ja polkupyöriä on monen hintaisia, bussilippu ei yleensä ole välttämätön, kännykkään voi hankkia prepaid-liittymän noin 10 eurolla per vuosi (pieni käyttö), ohjatut eli kalliit harrastukset eivät ole välttämättömiä, lapsen tukan voi leikata itse, vanhojen tansseihin ei tarvitse osallistua ja valmistujaisjuhlia voi olla monen sorttisia.

... Tadaa, näin on säästetty varmaan puolet tuosta 120.000 eurosta.

Kyllä viimeistään 10-vuotiaalla pitää olla oma huone, kunnon pyörä ja muitakin vaatteita kuin kirppislöydöt.

Vanhojen tanssit yms. ovat tärkeitä siirtymärituaaleja.

No ei tarvitse olla omaa huonetta ja kirppislöydöt voivat olla uudenveroisia. Tyttären käytettynä ostettu vanhojentanssipuku oli mielestäni laadukkaampi ja kauniimpi kuin monen muun tytön uutena ostettu vanhojentanssipuku. Työtähän se toki teettää etsiä niitä edullisia vaihtoehtoja. Paljon pitää myös ennakoida hankinnoissaan.

Entäs sen tyttären mielestä, joka ei saanut valita mieleistään pukua, vaan sai tyytyä siihen, minkä löysit halvalla?

Kun olen lapsia mennyt hankkimaan, haluan heille myös tarjota muutakin kuin ruokaa ja katon pään päälle. Enkä tarkoita mitään luksusta, esim etelänmatkoihin ei meillä ole varaa. Mutta lapsella on mieluinen, kalliimpi harrastus ja vaatteet saa ostaa mieleisensä uutena. Harrastus ja liikuntavälineet laadukkaita, jotta esim koulussakin on hiihto ja luistelu mukavampaa kuin surkeilla välineillä. Ja mitä tulee tähän että joku ei halua lapsia koska ne tulevat kalliiksi, niin ymmärrän kyllä ihan täysin. Mielestäni kenenkään ei pidä tehdä lapsia koska joku toinen haluaa, ei kenenkään mielipiteestä eikä painostuksesta. Vain jos itse aidosti haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikista pienistä lapsista tulee teinejä. Teini-ikäinen tarvitsee ruokaa enemmän, pojat etenkin syövät ihan älyttömiä määriä. Oma huone teinille = isommat asuinkustannukset. Vaatteet ja kengät, pyörä, bussilippu, kännykkä + liittymä, harrasteet, kampaamo/parturi, vanhojen tanssit, valmistujaisjuhlat...ei ole halpaa. On laskettu että keskimäärin lapsen saattaminen aikuiseksi maksaa 120 000 euroa. Kyllä se honkin verran on minusta.

Ruokaa on monen hintaista, oma huone ei ole välttämätön, vaatteita ja polkupyöriä on monen hintaisia, bussilippu ei yleensä ole välttämätön, kännykkään voi hankkia prepaid-liittymän noin 10 eurolla per vuosi (pieni käyttö), ohjatut eli kalliit harrastukset eivät ole välttämättömiä, lapsen tukan voi leikata itse, vanhojen tansseihin ei tarvitse osallistua ja valmistujaisjuhlia voi olla monen sorttisia.

... Tadaa, näin on säästetty varmaan puolet tuosta 120.000 eurosta.

Kyllä viimeistään 10-vuotiaalla pitää olla oma huone, kunnon pyörä ja muitakin vaatteita kuin kirppislöydöt.

Vanhojen tanssit yms. ovat tärkeitä siirtymärituaaleja.

No ei tarvitse olla omaa huonetta ja kirppislöydöt voivat olla uudenveroisia. Tyttären käytettynä ostettu vanhojentanssipuku oli mielestäni laadukkaampi ja kauniimpi kuin monen muun tytön uutena ostettu vanhojentanssipuku. Työtähän se toki teettää etsiä niitä edullisia vaihtoehtoja. Paljon pitää myös ennakoida hankinnoissaan.

Entäs sen tyttären mielestä, joka ei saanut valita mieleistään pukua, vaan sai tyytyä siihen, minkä löysit halvalla?

Tytär oli tietysti mukana sovittamassa ja oli oikein tyytyväinen.

Aikuisten tehtävänä on tuottaa lapsille pettymyksiä ja opettaa, ettei kaikkea saa mitä haluaa. Tarkoitan siis, että elämässä väistämättä ei aina käy niin kuin haluaa ja on aivan tervettä oppia jo lapsena siihen että ihan kaikkea haluamaansa ei saa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikista pienistä lapsista tulee teinejä. Teini-ikäinen tarvitsee ruokaa enemmän, pojat etenkin syövät ihan älyttömiä määriä. Oma huone teinille = isommat asuinkustannukset. Vaatteet ja kengät, pyörä, bussilippu, kännykkä + liittymä, harrasteet, kampaamo/parturi, vanhojen tanssit, valmistujaisjuhlat...ei ole halpaa. On laskettu että keskimäärin lapsen saattaminen aikuiseksi maksaa 120 000 euroa. Kyllä se honkin verran on minusta.

Kyllä kuluihin voi pitkälti vaikuttaa. Itsellä ei ollut varaa ostaa kuin vaatimaton kolmio, kun kolmas lapsi oli syntynyt 5 vuoden sisään. Lapset sinnittelivät samassa huoneessa aikuiseksi asti. Tytär sai vanhempien pienen makuuhuoneen päiväsaikaan omaan käyttöön, koska on erityislapsi. Huoneeseen mahtui juuri ja juuri työpöytä.

Vauvatavarat rattaita myöten ostettiin pääasiassa käytettyinä ja kierrätettiin lapselta toiselle ennen kuin myytiin tai lahjoitettiin eteenpäin. Vaatteita hankittiin lähinnä kirppareilta tai hyvistä alennusmyynneistä. Tyttö/poikavaatteita vaihdettiin siskon kesken jonkin verran. Kenkiä ostettiin alennuksista tuleville kausille, mutta jokunen hutikin tuli, jos jalan kasvu ennakoitiin väärin ja hutit myytiin kirpparilla.

Pyörät yms. urheiluvälineet ostettiin joko suurella alennuksella tarjouksesta tai käytettyinä, kierrätettiin lapselta toiselle ja myytiin pieneksi jääneet pois. Koulut olivat kävelymatkan päässä paitsi tytön erityisluokkaan oli kulku koulutaksilla, joten lasten bussilippuja ei pitkään aikaan tarvittu. Kännykät meillä hankittiin lapsille normaalia myöhempään, kun kaikilla luokkakavereilla oli jo pitkään ollut omat kännykät. Tietokonettakaan ei pitkiin aikoihin perheessä ollut.

Harrastuksena oli halpa partio, joskin (käytettyjä) retkivarusteita piti haalia, sekä pianonsoitto käytettynä ostetulla digipianolla ja yksityisopettaja kävi antamassa pianotunnit kotona kaikille kolmelle samalla kertaa 10 vuoden ajan.

Tukat leikattiin pääosin kotona. Toinen poika ei vielä 23-vuotiaanakaan ole koskaan käynyt oikeassa parturissa. Nyt leikkaa tukkansa itse. Minäkään en enää koskaan käy parturissa vaan leikkaan tukkani itse.

Tytölle hankittiin käytetty vanhojentanssipuku halvalla ja nutturakampaus tehtiin itse. Pojat eivät halunneet osallistua omiin vanhojentansseihinsa. YO-juhlista kahdet saatiin pidettyä kätevästi sisaren perheen kanssa samaan aikaan yhteisjuhlina, kolmannet juhlat pidettiin sitten pienimuotoisesti pikku kolmiossamme. Pojille juhlapuvut löytyivät kirpparilta, tytölle ostettiin uusi mekko.

Niin, ruoka tosiaan maksaa, mutta meillä on hyödynnetty kaupan -60% ilta-ale niin kauan kuin tuo alekäytäntö on ollut voimassa. Se on kyllä sanottava, ettei vastuu lapsista ole heidän täysi-ikäistyttyäänkään loppunut. Vaikka vain yksi opiskelija asuu enää kotona, käyvät kotoa muuttaneet edelleen välillä kotona ja saavat tietysti silloin ruokaa. Kotoa muuttoa on myös avustettu haalimalla tori.fi:n kautta heille ilmaisia kalusteita yms. kodin tavaroita.

Kaikki eivät halua, että heidän lastensa elemä on vain sinnittelyä. On varmaan ollut melkoista, kun kolme teiniä, eri sukupuolia ja yksi on vielä erityislapsi, elää yhdessä huoneessa, johon hädintuskin mahtuu työpöytää. 

Onnistuit tuolla tavalla kasvattamaan pojat, jotka eivät halunneet osallistua vanhojentansseihinsa. Kaikki meistä muistavat omista lukioajoistaan, keitä olivat ne nuoret, jotka eivät osallistuneet vanhojentansseihin. He olivat niitä syrjäytyneitä nuoria, joilla ei ollut kavereita eikä toivoa löytää itselleen tanssiparia. Voitko mitenkään uskoa, että pelkissä kirppisvaatteissa ja äidin leikkaamalla tukalla liikkumisella olisi voinut olla minkäänlaista vaikutusta vaikkapa lasten itsetuntoon ja sitä kautta sosiaalisiin suhteisiin? 

Eiväthän ne lapset siellä nukkumahuoneessa koko aikaa "sinnitelleet". Tytöllä oli työpöytä toisessa huoneessa, olohuoneen työpöytä ja erillisen keittiön pöytäkin olivat käytettävissä. Kesällä ollaan oltu paljon ulkona, käyty maalla ja hoidettu vuokrapalstaa.

Tyttärellä on asperger, vanhemmalla pojallakin autismin kirjon piirteenä HFA. Nämä eivät tiettävästi ainakaan yksistään johdu kasvatuksesta. Luultavasti nuoremmalla pojallakin samoja piirteitä, mutta ei diagnoosia. Oli poikien oma valinta, etteivät piitanneet vanhojen tansseista. Tanssiparin varmasti olisivat saaneet, kun pojista oli tansseissa pulaa. Vanhemman pojan kaveripoikakaan ei halunnut vanhojen tansseihin. Ovat muuten pojat edelleen hyviä kavereita. Opiskelevatkin samaa alaa.

Täällä on kyllä kumma käsitys kirppisvaatteista, jotka ovat aivan tavallisia, jopa tyylikkäitäkin vaatteita. Eivät oppilaat erota sitä, kenellä on kaupasta ostetut vaatteet. Nythän jopa liian hienot lenkkarit esim. ovat jo turvallisuusriski lapselle. Niitä kun ihan puukon kanssa on lapsilta ryöstetty. Silti väen väkisin näitä pitää omille lapsille ostaa, että saa tuntea paremmuutta kasvattajana.

Olen leikannut tosiaan lasten hiukset jo niin pitkään, että leikkuujälki on siisti ja minulla on hyvät parturivälineet.

Nyt kun valtion budjetissakin vaaditaan säästöjä ja edellishallituksen "tuhlailevaa" velanottoa moititaan, on kumma, että oma valintani säästää mieluummin kuin ottaa valtavia velkoja tai uhrata lasten kanssa käytetty aika rahan perässä juoksemiseen, aiheuttaa näin suurta porua.

Ja se pitää vielä mainita, että olen itse ollut yli 30 vuotta vientiteollisuudessa töissä kohtuu hyvällä palkalla ansaitsemassa aitoa verotuloa Suomelle enkä siis ole mikään sossuelätti tai miehen siivellä elävä huutelija. Illat ja viikonloput vietin perheen kanssa. Asunto ostettiin tarkoituksella 15 minuutin kävelymatkan päästä työpaikkaa eli hyvin olen lasteni seurassa ehtinyt olla.

Kyllähän lapsiin saa rahaa kulumaan sen minkä haluaa, kun pitää pienestä pitäen pukea merkkivaatteisiin. Kauheaa olisi, jos jäisi kiinni kirpparivaatteiden käytöstä. Tämä merkkitietoisuus imeytyy lapsiin ja alkavat teineinä vaatia entistä kalliimpia vaatteita. Jos eivät saa, varastavat toisilta. Kiusaavat sitten myös taviksia, joilla ei merkkivaatteita ole. Mahdottomaksi on mennyt tämä kulutusyhteiskunta. Pääasia on saada someen somia kuvia kullannupuista, mutta vuorovaikutus lapsiin on shoppailureissujen tasolla.

Lapsi on niin kallis kuin siitä haluaa tehdä. Väsäähän jotkut koirallekin oman huoneen kalusteineen.

Hmm itse olen lapsetonikisinkkumies. 

Kyllä minusta lapsi vaikuttaa tosi kalliille tai sitten palkkani on surkea.

Miten minulla olisi varaa lapseen/lapsiin kun palkkani on nettona 2200e/kk, asuminen vie 800e/kk,auto vie 300e/kk ja laskut vie sen 100e/kk. Mulle jää noin 1000e/kk rahaa siis elämiseen ja en kyllä tiedä miten mä voisin elättää sillä esimerkiksi kahta lasta, mitä jos ne lapset haluaa harrastaa jotain? 

M33

Vierailija kirjoitti:

Hmm itse olen lapsetonikisinkkumies. 

Kyllä minusta lapsi vaikuttaa tosi kalliille tai sitten palkkani on surkea.

Miten minulla olisi varaa lapseen/lapsiin kun palkkani on nettona 2200e/kk, asuminen vie 800e/kk,auto vie 300e/kk ja laskut vie sen 100e/kk. Mulle jää noin 1000e/kk rahaa siis elämiseen ja en kyllä tiedä miten mä voisin elättää sillä esimerkiksi kahta lasta, mitä jos ne lapset haluaa harrastaa jotain? 

M33

Puolison kanssa tuo voisi onnistua, jos puolisokin tienaa jotain.

Mahtavaa! Kiva kuulla teidän kokemuksesta. En ole varma miksi kommentoin tähän, mutta itse taas käytän lapseeni rahaa niin paljon kuin vaan tarvitsee ja enemmänkin. Jos siis saan lapsen joskus ja tämä yritys tuottaa tulosta. Jos ei niin maksan ihan mitä vaan kaikista mahdollisista hoidoista. En voisi kuvitella mitään syytä olla "hankkimatta" lasta. Kumpa sen vain voisi tuosta noin vaan hankkia..

Entäs sitten, jos saat moniallergisen ja sairaan lapsen? Pelkkä maidonkorvike voi olla lääkekaton verran vuodessa eli 600 euroa, joka tietenkin maksetaan heti alkuvuonna parissa erässä. Sairaalamatkojen katto on 300 euroa vuosi ja sairaalamaksujen katto jotain 600 euroa vuosi. Ansionmenetykset siihen sitten päälle, ja niille ei loppua tule. Nämä lapset kun tarvitsevat vanhempiensa apua koko elämänsä.