Psykologi teki lastensuojeluilmoituksen

Luottamussuhteen rikkominen traumatisoi ja uuvuttaa "potilasta" vielä entistäkin enemmän ja aikaansaa syvää ja pitkäkestoista epäluottamusta palveluntarjoajaa kohtaan. Näihin psykologin palveluihin tulee suhtautua samalla tavalla kuin jos menisi keskelle vilkasta katua kertomaan arkaluonteisia asioita itsestään. Jos se tuntuu ok:lta, niin sitten voi kertoa asioita myös psykologille. Muussa tapauksessa ei missään nimessä kannata. 

Itse olin samanlaisessa tilanteessa. Minulle soitettiin lastensuojelusta ja tarjottiin 2h perhetyöntekijän apa viikossa. Ihana hoitaja vie lapset ulos leikkimään, jolloin voin itse levätä.

Vaikka lapsista tehtiin lastensuojeluolmoitus, työntekijä sieltä soitteli ja juttelimme kauan. Asiakkuutta ei aloitettu, vaan perhehoitaja tulee neuvolan kautta.

Oppikaa ihmiset ottamaan apua vastaan.

Dldk kirjoitti:

Käyttäväthän lapset ja nuoretkin mielenterveyspalveluita, eikä sosiaali ole tuolloin mukana pitämässä asiakkuutta auki, vaikka 6 vuotta. Aika pitkä aika olla kytättävänä.

Voi kuule, kyllä myös alaikäisten psykologikäynneistä on tehty lasuja.

"Oppikaa ihmiset ottamaan apua vastaan."

Osalla on ongelmia, joihin apua ei saa. Silloin on turha tehdä lasua, koska mitkään lasun käytettävissä olevat keinot eivät asioita helpota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yllättävän vähästä voi näköjään lasun saada, uskokaa pois. Vastailin kerran lapsen koululta tulleeseen koko perheen hyvinvointikyselyyn (sellainen raksi ruutuun -lomake) että juu, kyllä, toinen vanhempi on ollut toisinaan väsynyt/uupunut. Sieltä sitten virkaintoinen terveydenhoitaja soitti perään ja halusi keskustella asiasta ja tehdä ennakoivan lastensuojeluilmoituksen meistä, koska tosiaan lapsen toinen vanhempi on välillä uupunut ja sen takia huonotuulinen.

Sain ihan tosissaan selittää, että sille ei ole tarvetta. Oli tosi ahdistava tilanne. Olemme aivan tavallinen ja hyvinvoiva perhe emmekä kaipaa ketään keskustelemaan tai tarkkailemaan tänne. Meillä on ihan hyvä mielenterveys jne. Onneksi lopulta uskoi. Enpä tiennyt, että hyvä vanhempi ei saa väsyä tai olla koskaan huonotuulinen. No hyvä tietää sekin.

Erikoinen yleisoletus kyllä, että ikään kuin keskustelu tai tarkkailu veisi ihmisiltä ylipäätään uupumuksen tai huonon olon pois. Ehkä se joillain toimiikin, mutta ei kaikilla.

Jos se kerran jollain toimii, niin miksi ei sitten kokeiltaisi?

Vierailija kirjoitti:

Aina kun esim lehdissä on juttuja näistä "lasu tehtiin turhaan"-ihmisistä, niin mystisesti siellä kuitenkin löytyy aina jotain ongelmaa taustalta, jobka takia lapset kärsii.

Niin kuin mitä? Esimerkkejä? Mistä tiedät, että lapset kärsivät etkä vain kuvittele sitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yllättävän vähästä voi näköjään lasun saada, uskokaa pois. Vastailin kerran lapsen koululta tulleeseen koko perheen hyvinvointikyselyyn (sellainen raksi ruutuun -lomake) että juu, kyllä, toinen vanhempi on ollut toisinaan väsynyt/uupunut. Sieltä sitten virkaintoinen terveydenhoitaja soitti perään ja halusi keskustella asiasta ja tehdä ennakoivan lastensuojeluilmoituksen meistä, koska tosiaan lapsen toinen vanhempi on välillä uupunut ja sen takia huonotuulinen.

Sain ihan tosissaan selittää, että sille ei ole tarvetta. Oli tosi ahdistava tilanne. Olemme aivan tavallinen ja hyvinvoiva perhe emmekä kaipaa ketään keskustelemaan tai tarkkailemaan tänne. Meillä on ihan hyvä mielenterveys jne. Onneksi lopulta uskoi. Enpä tiennyt, että hyvä vanhempi ei saa väsyä tai olla koskaan huonotuulinen. No hyvä tietää sekin.

Erikoinen yleisoletus kyllä, että ikään kuin keskustelu tai tarkkailu veisi ihmisiltä ylipäätään uupumuksen tai huonon olon pois. Ehkä se joillain toimiikin, mutta ei kaikilla.

Jos se kerran jollain toimii, niin miksi ei sitten kokeiltaisi?

Kaikki eivät halua. Pitää antaa ihmiselle tilaa, jos toinen sitä haluaa tai tarvitsee. Väkisin keskustelettaminen jonkun ulkopuolisen kanssa voi olla oikeasti aika vahingollista. Varsinkin jos siihen liittyy jotain uhkakuvia (esim. nyt sinun on keskusteltava tai avataan lasu-asiakkuus ja siitä seuraa sitä ja tota).

Vähän niin kuin joitain energisoi seksuaalinen kanssakäyminen, mutta ei silti ole ihan okei laittaa toista väkisin seksuaaliseen kanssakäymiseen perustellen, että kokeillaan tätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa harkita tosiaan sanansa huolella asioidessa. Pyrkimys on hyvä mutta keinot kyseenalaiset.

Itse jouduin pakkohoitoon 4 kuukaudeksi kirjoittaessani ihan vaan mielipidekirjoituksen nettiin. Olin kirjautuneena eräälle uutissivustolle nimimerkillä, mutta rekistöityessäni sivustolle, antanut oikeat nimitiedot. Joku halusi ymmärtää kirjoitukseni väärin, ja sai näin minut tarkkailujaksolle lukkojen taakse. Itselleni jäi epäselväksi pakkohoidon syy, mutta henkilökuntaan kuuluva totesi että teetän töitä heille, liekö ollut syy.. Siirsin tuon episodin jälkeen kirjat toiseen maahan.

Eli huonolla tolalla asiat diagnosoiduilla edes normaaliin mielipide ilmaisuun, saati terapioihin.

Nyt kuulostaa kyllä aika vaikeasti uskottavalta. Mitä oikein kirjoitit? Kai tiedät, että Suomessa ei pelkän mielipiteen vuoksi suljeta minnekään? Pakkohoidossa on tiukat kriteerit. Mikään mielipidekirjoitus ei taida niitä täyttää.

Äitiäni ei otettu pakkohoitoon edes kolmannen it*ariyrityksen jälkeen, joten kovasti ihmettelen mitä ihmettä olet kirjoitellut. Ketään ei heppoisin perustein oteta tarkkailujaksolle, etenkin kun paikkoja on aivan liian vähän!

Nykyään on osastohoitopaikkoja vähän. Onko tuo ensin mainittu 4kk:n hoito tapahtunut mahdollisesti kauemman aikaa sitten, jolloin ei ole ollut välttämättä osastopaikat niin täynnä.

Pitkäksikin aikaa suunniteltuja osastohoitoja lopetetaan nopeammin, mikäli huomataan ettei osastohoidolle ole mitään tarvetta. Tilanteesta voi löytyä silloin mainintaa jossain kohtaa kirjauksista, että on vain epäily jostain dg:stä. Omaa elämää dg:t voi tietenkin jatkossa lähteä huonolla tuurilla elämään kirjauksissa ihmisten elämää hankaloittamaan, mikäli niitä dg:ja ei ehditä oikaista kuntoon. Lääkehoidon aloitusten kohdalla os:illa toivottavasti jatkossa seurataan riittävä aika ilman lääkkeitä ihmisten terveydentilaa, jotta varmistuu, ettei turhia lääkityksiä aloiteta. Taitaahan näihin asioihin mahdollisesti jonkinlaista (onko riittävää?) muutosta tulla, mikäli enemmän ihmisiä on päättämässä lääkityksen aloituksista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa harkita tosiaan sanansa huolella asioidessa. Pyrkimys on hyvä mutta keinot kyseenalaiset.

Itse jouduin pakkohoitoon 4 kuukaudeksi kirjoittaessani ihan vaan mielipidekirjoituksen nettiin. Olin kirjautuneena eräälle uutissivustolle nimimerkillä, mutta rekistöityessäni sivustolle, antanut oikeat nimitiedot. Joku halusi ymmärtää kirjoitukseni väärin, ja sai näin minut tarkkailujaksolle lukkojen taakse. Itselleni jäi epäselväksi pakkohoidon syy, mutta henkilökuntaan kuuluva totesi että teetän töitä heille, liekö ollut syy.. Siirsin tuon episodin jälkeen kirjat toiseen maahan.

Eli huonolla tolalla asiat diagnosoiduilla edes normaaliin mielipide ilmaisuun, saati terapioihin.

Nyt kuulostaa kyllä aika vaikeasti uskottavalta. Mitä oikein kirjoitit? Kai tiedät, että Suomessa ei pelkän mielipiteen vuoksi suljeta minnekään? Pakkohoidossa on tiukat kriteerit. Mikään mielipidekirjoitus ei taida niitä täyttää.

Äitiäni ei otettu pakkohoitoon edes kolmannen it*ariyrityksen jälkeen, joten kovasti ihmettelen mitä ihmettä olet kirjoitellut. Ketään ei heppoisin perustein oteta tarkkailujaksolle, etenkin kun paikkoja on aivan liian vähän!

Nykyään on osastohoitopaikkoja vähän. Onko tuo ensin mainittu 4kk:n hoito tapahtunut mahdollisesti kauemman aikaa sitten, jolloin ei ole ollut välttämättä osastopaikat niin täynnä.

Pitkäksikin aikaa suunniteltuja osastohoitoja lopetetaan nopeammin, mikäli huomataan ettei osastohoidolle ole mitään tarvetta. Tilanteesta voi löytyä silloin mainintaa jossain kohtaa kirjauksista, että on vain epäily jostain dg:stä. Omaa elämää dg:t voi tietenkin jatkossa lähteä huonolla tuurilla elämään kirjauksissa ihmisten elämää hankaloittamaan, mikäli niitä dg:ja ei ehditä oikaista kuntoon. Lääkehoidon aloitusten kohdalla os:illa toivottavasti jatkossa seurataan riittävä aika ilman lääkkeitä ihmisten terveydentilaa, jotta varmistuu, ettei turhia lääkityksiä aloiteta. Taitaahan näihin asioihin mahdollisesti jonkinlaista (onko riittävää?) muutosta tulla, mikäli enemmän ihmisiä on päättämässä lääkityksen aloituksista.

Ei tuollaista ole tapahtunut ikinä. Tyyppi on keksinyt tarinan päästään motiivinaan varmaan osoittaa, että täällä keksitään ties mitä sontaa ja syötetään se totena ihmisille.

Pakkohoitoon ei todellakaan joudu mielipidekirjoituksesta, se olisi laitonta. Ja mietitäänpä, kenellä on oikeus ylipäätään uutissivuston henkilötietoihin. Poliisilla rikostapauksissa, ei terveydenhuollolla.

Pakkohoitoon ei joudu helpolla, mutta lasu tulee liiankin helpolla.

Vierailija kirjoitti:

Lastensuojelu ottaa yhteyttä. Kiellät kaiken ja sanot, että väärinkäsitys ja oli vain yksi psykologikäynti, jolloin väsytti ja tuli väärinkäsitys.

Perhesosiaalityö ottaa yhteyttä. Ja kun kerrot tuon, niin se on yhdellä puhelulla tai tapaamisella käsitelty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lastensuojelu ottaa yhteyttä. Kiellät kaiken ja sanot, että väärinkäsitys ja oli vain yksi psykologikäynti, jolloin väsytti ja tuli väärinkäsitys.

Perhesosiaalityö ottaa yhteyttä. Ja kun kerrot tuon, niin se on yhdellä puhelulla tai tapaamisella käsitelty.

Kaikilla ei hoidu yhdellä puhelulla. Meille tuli kutsu juttelemaan kasvokkain ja sen jälkeen vielä mm. päiväkotisoitto ja kotikäynti, ja koko juttu ei edes liittynyt lapseen.

Vierailija kirjoitti:

Opettajana parisenkymmentä vuotta toimiessani olen joutunut tekemään neljä lasua. Yksi huoltaja raivostui niin että teki valituksen aviin.

Yritä siinä sitten auttaa ja toimia kuten pitää.

Kaikki tapaukset johtivat lasten voinnin paranemiseen.

Tämä on pöyristyttävä viesti. Kirjoittaja valittaa siitä, miten rankkaa oli lasun tekeminen. Ilmeisesti sen olisi pitänyt olla yksinomaan palkitseva kokemus, ja tämä valitus on kontribuutio keskusteluun, jossa yritetään jälleen kerran turhaan muistuttaa, että lasu aiheuttaa vahinkoa perheille lähtökohtaisesti aina, silloinkin kun siitä seuraa hyviäkin asioita. Jos tätä lähtökohtakustannusta ei hyväksytä tosiasiaksi, ei keskustelija osoita minkäänasteista täyspäisyyttä. Joko puuttuu järkeä tai sydäntä. 

Miten voi kehdata valittaa lasun tekemisen raskautta samaan aikaan kun ilmeisesti ei piittaa lainkaan perheen kokemasta lasun selvittelyn raskaudesta?

Tässä jatkuvasti unohdetaan aktiivisesti sekin, että vaikka todennäköisesti lapsiaan ei lasun myötä menetä, se on kuitenkin mahdollista. On aivan yhtä inhimillistä pelätä hyvin epätodennäköistä mutta karmaisevaa menetystä kuin toivoa lottovoittoa. Ja kuitenkin meillä on paljon enemmän huostaanotettuja lapsia kuin lottovoittajia. Valitus aviin ei johtane mihinkään kovin radikaaliin menetykseen, eikä ainakaan siihen, että opettajan lapset viedään laitokseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mielenterveyden ongelma tai väsymys ole mikään automaattinen syy tehdä ilmoituksia, muutenhan niitä pitäisi tehdä joka ikinen päivä useita. On oltava joku syy miksi herää huoli lapsesta. Siinä on lain edellyttämä velvollisuus ilmoittaa jos huoli on. Jos jätät sen tekemättä ja jotain tapahtuu olet vastuussa asiasta. Me kaikki varmasti muistamme nämä surulliset tapaukset joissa ammattilaiset ei ole reagoineet. Se työntekijä ei voi aina tietää onko se herännyt huoli aiheellinen vai ei, tämän selvittäminen on lastensuojelun tehtävä eikä sitä ilmoitusta saa jättää tekemättä siksi ettei ole varma. Jos lastensuojelu sitten toteaa että kaikki on ok, niin sehän on hyvä. En ymmärrä minkä ihmeen takia moni kuvittelee, että terveydenhuollon ammattihenkilöt huvin vuoksi ja kiusallaan ilmoituksen tekevät. Minkä ihmeen takia? Ja siihen virkavelvollisuuteen vetoaminen on ihan oikea peruste, koska tämä todellakin sitoo ammattihenkilöitä.

Ensin sanot, ettei väsymys ole riittävä syy tehdä ilmoitusta. Mutta sitten perään suollat rivikaupalla, että juuri siitä mitättömästäkin syystä on kuitenkin velvollisuus tehdä ilmoitus.

Mitäpä jos et hysterisoisi asioita, vaan tekisit ilmoituksen vasta todellisesta huolesta, et kuvitellusta huolesta. Väsymys ei ole syy tehdä lastensuojeluilmoitusta. Kuten yllä on jo sanottu, niin jokainen on joskus väsynyt.

Sanottiin, että kun herää huoli lapsesta se ilmoitus on tehtävä. Miten ammattilainen voi aina luotettavasti tietää onko huoli todellinen vai kuviteltu? Esim. joku lääkäri vastaanottokäynnillä, miten hän arvioi luotettavasti lyhyen tapaamisen perusteella että huoli on turha? Toinen vaihtoehto on, että kukaan ei tee mitään ilmoituksia tai sitten reagoidaan vasta kun kiistattomasti tapahtuu jotain vakavaa. Silloin asiat on ehtineet jo mennä liian pitkälle.

Ei voi luotettavasti tietää, ja se pitäisi lainlaatijankin ymmärtää. Ammattilaisuuteen nojataan ikään kuin tutkinto tekisi ihmisestä jumalan edustajan maan päällä. Ja valitettavasti sen takia vaaditaan käytännössä, että mikä tahansa orastava tuntemus pitäisi tulkita huoleksi. Eli varmuuskertoimella on taipumus aina vain kasvaa. Näin siitä huolimatta, että alkuperäiset huoliteorian keksijät käsittääkseni ymmärsivät luoneensa hirviön ja luopuivat siitä. 

Joukkohysterian vallassa vedotaan yhteen tai nyt kahteen hengiltä rääkättyyn lapseen, ja näiden tapausta käytetään vertailukohtana, jota vasten mikä tahansa huolentynkä kuuluu paisuttaa överiksi. Koska emmehän voi tietää, etteikö tässä tapauksessa juuri ole itämässä se kolmas. Tällaisessa työotteessa ei ole ammattimaisuuden poikastakaan. Ensimmäisessä tapauksessa oli ilmeistä, että jotain pitää tehdä, koska ilmoituksia sateli. Toisessa käytettiin huumeita rajumman kautta ja oli ilmeisesti muutakin oikeasti huolestuttavaa. Näitä vasten ei mitenkään voi perustella sitä, että väestöä seulotaan ensin harvapiikkisellä heinäharavalla, sitten lehtiharavalla, mutta koska edelleen karmeita pääsee tapahtumaan, päätetäänkin siirtyä kampaan ja nyt haaveillaan, että kunhan resurssit saadaan täikamman ostoon, sitten ei enää kukaan livahda piikkien läpi. Seuraavaksi voimmekin siirtyä yhteiskuntamalliin, jossa viranomainen on jokaisen ainoa omainen koska todelliset omaiset on menetetty vuoronperäisten ilmiantojen aiheuttamiin välirikkoihin, ja jokaiselle lapsiperheelle jatkossa pitää palkata nimikko-omainen, joka muuttaa perheeseen asumaan. Sitten voimme olla riittävän varmoja. 

Toki tämä hoitaisi työttömyyshuolet kerralla. 

Vierailija kirjoitti:

Ilmoitusvelvollisten on noudatettava lakia. Tehkää aloite lain muuttaniseksi, keiden mielestä lakia pitää muuttaa. Tuskin kukaan työntekijä haluaa syytettä ilmoitusvelvollisuuden rikkomisesta, jos jotain sattuu. Onhan näistä valitettavia esimerkkejä. Kodinhoitajat pitäisi saada takaisin.

Minua ihmetyttää tämä asia. Että kun alalla ei ihmiset pysy, stressiä ja kiirettä ja huolta ja vastuuta on liikaa ja palkka liian pieni. Niin miksi te ette itse lähde vaatimaan lakimuutosta ja vähintään sen tulkinnan lieventämistä järkeviin mittasuhteisiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmoitusvelvollisten on noudatettava lakia. Tehkää aloite lain muuttaniseksi, keiden mielestä lakia pitää muuttaa. Tuskin kukaan työntekijä haluaa syytettä ilmoitusvelvollisuuden rikkomisesta, jos jotain sattuu. Onhan näistä valitettavia esimerkkejä. Kodinhoitajat pitäisi saada takaisin.

Minua ihmetyttää tämä asia. Että kun alalla ei ihmiset pysy, stressiä ja kiirettä ja huolta ja vastuuta on liikaa ja palkka liian pieni. Niin miksi te ette itse lähde vaatimaan lakimuutosta ja vähintään sen tulkinnan lieventämistä järkeviin mittasuhteisiin?

Ei millään alalla noista yleisimmistä ole mitään ilmoitusvelvollisuutta siitä, että joku vanhempi sanoo olevansa väsy!

Tilanteet koskee sitten enempi todellisia riskiperheitä, joista voi jälkikäteen jonkun pahan jutun tapahduttua rapsahtaa virkaviirhe perheen tai perheen lasten kanssa työskenteleville, jos ollut näkyvissä pitkään ne asiat. Kai tuon nyt jokainen tajuaa! Onneksi nyt useimpiin alan ammatteihin on se korkeakoulututkinto, ettei järjetön pääse huseeraamaan, vainoilemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmoitusvelvollisten on noudatettava lakia. Tehkää aloite lain muuttaniseksi, keiden mielestä lakia pitää muuttaa. Tuskin kukaan työntekijä haluaa syytettä ilmoitusvelvollisuuden rikkomisesta, jos jotain sattuu. Onhan näistä valitettavia esimerkkejä. Kodinhoitajat pitäisi saada takaisin.

Minua ihmetyttää tämä asia. Että kun alalla ei ihmiset pysy, stressiä ja kiirettä ja huolta ja vastuuta on liikaa ja palkka liian pieni. Niin miksi te ette itse lähde vaatimaan lakimuutosta ja vähintään sen tulkinnan lieventämistä järkeviin mittasuhteisiin?

Joku vuosi sitten oli kansalaisaloite lastensuojelun mielivallan muuttamiseksi lakimuutoksella, mutta allekirjoituksia ei tullut tarpeeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmoitusvelvollisten on noudatettava lakia. Tehkää aloite lain muuttaniseksi, keiden mielestä lakia pitää muuttaa. Tuskin kukaan työntekijä haluaa syytettä ilmoitusvelvollisuuden rikkomisesta, jos jotain sattuu. Onhan näistä valitettavia esimerkkejä. Kodinhoitajat pitäisi saada takaisin.

Minua ihmetyttää tämä asia. Että kun alalla ei ihmiset pysy, stressiä ja kiirettä ja huolta ja vastuuta on liikaa ja palkka liian pieni. Niin miksi te ette itse lähde vaatimaan lakimuutosta ja vähintään sen tulkinnan lieventämistä järkeviin mittasuhteisiin?

Pari vuotta sitten oli kansalaisaloite lastensuojelun mielivallan purkamiseksi lakimuutoksella, mutta allekirjoituksia ei tullut tarpeeksi.

Korjaus kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmoitusvelvollisten on noudatettava lakia. Tehkää aloite lain muuttaniseksi, keiden mielestä lakia pitää muuttaa. Tuskin kukaan työntekijä haluaa syytettä ilmoitusvelvollisuuden rikkomisesta, jos jotain sattuu. Onhan näistä valitettavia esimerkkejä. Kodinhoitajat pitäisi saada takaisin.

Minua ihmetyttää tämä asia. Että kun alalla ei ihmiset pysy, stressiä ja kiirettä ja huolta ja vastuuta on liikaa ja palkka liian pieni. Niin miksi te ette itse lähde vaatimaan lakimuutosta ja vähintään sen tulkinnan lieventämistä järkeviin mittasuhteisiin?

Ei millään alalla noista yleisimmistä ole mitään ilmoitusvelvollisuutta siitä, että joku vanhempi sanoo olevansa väsy!

Tilanteet koskee sitten enempi todellisia riskiperheitä, joista voi jälkikäteen jonkun pahan jutun tapahduttua rapsahtaa virkaviirhe perheen tai perheen lasten kanssa työskenteleville, jos ollut näkyvissä pitkään ne asiat. Kai tuon nyt jokainen tajuaa! Onneksi nyt useimpiin alan ammatteihin on se korkeakoulututkinto, ettei järjetön pääse huseeraamaan, vainoilemaan.

Siinäpä se, että näissä keskusteluissa toistuvasti opettajat, päivähoidon ja neuvolan työntekijät ja en tiedä ketkä käyttäytyvät kuin peura ajovaloissa. Samaan aikaan syyttäen vanhempia siitä, että nämä reagoivat ollenkaan heidän aiheuttamaansa paineeseen. Lingotaan syytöksiä siitä, että vanhemmat pelkäävät, vaikka he itse pelkäävät ihan yhtä lailla virkavirhettä tms. Mikä on erittäin huolestuttava ilmiö, ja voi viedä vielä syvemmälle hysteriaan. Lain muotoilut näyttävät olevan niin vaikeasti mitattavissa, että laki todellakin on niin kuin se tulkitaan, ja tulkinta on liian jyrkkä.

Ei tätä ongelmaa, jos sellainen myönnetään olevan tottakaan, voi ratkaista kansalaisaloittein, koska niitä kirjoittavat ne, joilla on oma lapsi ojassa, ja ne koetaan lähtökohtaisesti epäluotettaviksi. Jos sosiaalityöntekijöillä on itsellään tietoa ylilyönneistä ja näkemystä siitä, miten työtaakkaa voitaisiin järkeistää, heidän pitää saada muutos itse aikaan. Alansa tutkijoiden kautta jos ei muuten. 

Olisi kiva tietää, jos tällaista keskustelua on alalla käyty.

Nyt sanon kaikkille ketkä luulee että Sossut "auttavat" , pysykää kaukana ja älkää ikinä Suomessa valittako elämästä! Ei missään paikassa. Se apu mitä he tarjoavat on sitä luokkaa että "jos kerran et pärjää - ei hätää, me otetaan se lapsi".

Olen itse ollut 4v lasulla ja mun lapsesta on kerran tehty lasu päiväkodista. Huom! Asia mistä ne teki oli täysin aiheeton eikä pitänyt paikkaansa. Toinen juttu kun tuli et ne käänsi sen  asian ihan toiseen suuntaan. Yhtäkkiä ne olikin huolissaan ettei meillä vanhemmilla ole tukiverkostoa. Sillei joo, niin miten se nyt liittyy tähän?! Lopulta ne soitti perään ja kertoi ettei ole tarvetta ja blaa blaa, mutta kysyivät miksi oli itsellä naama rypyssä. Minä itse olin niin pettynyt , olen itse päässyt täysikäisenä vasta sossuista ja laitoksista eroon. Vihdoin mulla on oma elämä missä kasvatan omia lapsia puolison kanssa, odotan kolmatta... ja kaiken keskelle tulee ne Sossut taas elämään. Kaksi viikkoa olin ajatuksissa miksi joku on voinut päiväkodissa toullaista tehdä, koska ei osia oikeesti pitänyt paikkaansa. Ja sitten kun Sossut haastatteli mut niin tietysti mulle nousi kyyneleet. Sain kyllä heistä sen kuvan että teidän mielestä valehtelen, jos kerran kyyneleet tuli silmistä. Tuli semmoinen paskattu olo ja "huono äiti" merkki otsaan. Siksi aikaisemmin lopetin kaikki mahdolliset "avut". Kävin tosiaan neuvolan perhenohjaajan luona johon luotin,  ja se luottamus meni saman tien sitten oli kuntoutus kelasta josta en oikeesti saannut itselleen apua. 

Voitte heittää kiviä ja syyttää mua tästä mielenpiteestä, mutta ihan oikeesti muistakaa että jos haluatte täältä valtiolta saada apua niin kaipaatte itselle kuopan. Koittakaa pärjätä itse tässä maassa ja luottakaa Jumalaan, hän kyllä kuulee teidät.  

No hui hyi!