Psykologi teki lastensuojeluilmoituksen

Jouduin seksuaalirikoksen uhriksi ja menin siitä jutteleen. Lapsi oli silloin 17v. Minulta esimerkiksi kysyttiin olenko jaksanut siivota ja kokata lapselle ruokaa. Yritin sanoa että ihan normaalisti. Seksuaalirikokseen ei liittynyt mitään erikoista,se vain tapahtui minulle vaikka olen ylikiltti ja ujo ei siis mitään huumeita tai täysin tuntematonta ihmistä liittynyt. Onneksi lapsi täytti pian 18v niin sain vapauden eikä nykyään enään tarvitse stressata tehdäänkö ilmoja. Tosin minulle lapsi on täysikäisenä vieläkin arvokkaampi ja tärkeämpi vaikkei yhteiskunta hänestä enään tee uhria ja hössää.

Vierailija kirjoitti:

Jos minulla on alaikäisen lapsen vanhempi hoidossa ja hän tuo esiin omaa väsymystä, en koskaan tee lasua automaattisesti. Tietenkin pyrin kysymyksilläni saamaan selville, jaksaako vanhempi lapsen kanssa, onko hänellä tukiverkkoa yms. Jos sitten kysymysten jälkeen huoli lapsesta herää, niin sen jälkeen pohditaan YHDESSÄ, voisiko jostain tukitoimista olla perheelle apua. Pohdittuani ääneen lasun tekemistä, selvennän aina myös, mitä lastensuojelu parhaimmillaan tarkoittaa (laajempia tukimahdollisuuksia). Jos vanhempi - usein huostaanoton pelon vuoksi - ei haluaisi lasua, selvennän vielä aina sosiaalitoimen "marssijärjestyksen", eli sen faktan että huostaanotto on vasta viimeinen vaihtoehto, ensin lain mukaan on tarjottava kattavia avohuollon tukitoimia. Ja sitten jätän vanhemman miettimään tukitoimien mahdollisuutta perheen tukemiseksi. Palaan asiaan seuraavalla käyntikerralla, ja suurimmaksi osaksi vanhemmat ymmärtävät tukitoimien olevan perheen etu. Sitten yhteisymmärryksessä vanhemman kanssa teen lastensuojeluilmoituksen, ja tukitoimet voivat alkaa. Tämä on aina paras vaihtoehto ja koskaan ei ole hoitoa täytynyt keskeyttää lasun vuoksi. Jos vanhempi sinnikkäästi vastustaisi lasua ja useamman käyntikerran aikana huoli lapsesta on ja pysyy, silloin perustelen huolellisesti vanhemmalle, miksi minun lain mukaan on pakko tehdä lasu. Ja tämän vanhemmat ovat hyvin ymmärtäneet. Näitä tapauksia on pitkän urani aikana ollut todella vähän. Eikä hoito ole keskeytynyt silloinkaan. Kun on avoin, rehellinen ja pyrkii toimimaan yhteistyössä ja perustelee ratkaisunsa, niin silloin luottamus yleensä säilyy vaikka hankalassa välikädessä joutuukin työskentelemään.

Monimutkaisia asioita kuitenkin, ja on inhimillistä että lasu nostattaa voimakkaita tunteita pintaan.

Jep, juuri näin tulisi toimia, yhteistyössä, eikä selän takana vain ilmoitusta. AP:n psykologilla ei oikein tunnu olevan ihmissuhdetaidot kunnossa, mikä itselleni aikamoinen varoitusmerkki psykologin muustakin osaamisesta. Ihan jo sen takia vaihtaisin terapeuttia.

Valehtelet että pärjäät ja jaksat hyvin. Lakkaa käymästä psykologilla. Yleensä tuollaiset vain rasittavat valmiiksi väsynyttä lisää. Yhtään EU minua auttanut käydä puhumassa terapeutille ja sossutantoille. Neuvot oli kuin ihmisiltä, joilla ei ole lapsia eikä ole ikinä ollut huonoa päivää.

Siis kirjoitin aiemmin eli 17v lapsestani tehtiin lastensuojeluilmoitus kun minä jouduin seksuaalirikoksen uhriksi ja syynä oli että jaksanko huolehtia hänen perustarpeista kuten siivota ja kokata vaikka sanoin että jaksan ettei asia minusta tee holtitonta tai ei tunnollista. Ettei tapahtuma minun persoonaa sillä tavalla ole muuttanut. Kotikäynnillä totesivat että meillä oli siistiä.

Vierailija kirjoitti:

Nämä jotka pelkäävät lastensuojelua ja suhtautuvat siihen vihamielisesti ovat varmaan niitä, joilla on asiat pielessä. Jos kotona on asiat hyvin, mitä ihmeen "pelättävää" sossussa on? Ei se tule hakemaan lapsia pois ilman painavaa syytä. Apua saatetaan tarjota, mutta jos sille ei ole tarvetta, sitä ei tarvitse ottaa vastaan.

Todennäköisesti ap nyt jättää jotain kertomatta. Hän on ehkä psykologille puhunut halustaan tehdä itsemurha tai että pahoinpitelee lapsia väsyneenä. Pelkkä väsymys ei ole syy tehdä lasu, vaikka kyllähän näitä kuulee, että tekivät lasun kun olin minuutin myöhässä neuvolasta. No, se voi olla ihmisen oma tulkinta. Todellinen syy voi olla se, että lapsi on mustelmilla tai vanhempi päihtynyt. Taustalla on aina joku huoli, ja ammattilaisella on velvollisuus tehdä ilmoitus. Jos huoli osoittautuu aiheettomaksi, sitä parempi.

Höpö höpö. Meillä ainakin on kaikki asiat kunnossa, mutta en silti haluaisi lapsistani aiheettomia lastensuojeluilmoituksia. Kyllä sellaisesta iso stressi tulee, vaikka perheessä ei olisi mitään lastensuojelun tarvetta.

Me olemme joutuneet mielenterveysongelmaisen naapurin kiusaamisen kohteeksi, joten näitä asioita on sen tiimoilta joutunut miettimään. Ihme kyllä meistä ei ole tehty lastensuojeluilmoitusta, mutta muita aiheettomia ilmoituksia on tehty sitäkin enemmän. Ja niiden selvittely tarkoittaa AINA suurta stressiä ja kohtuuttomia kustannuksia. Jos ihminen ei haluaisi selvitellä aiheettomia lastensuojeluilmoituksia, niin ei se ole mikään todiste siitä, että perheessä lapset voivat huonosti.

Kaunisnainen---- kirjoitti:

Jouduin seksuaalirikoksen uhriksi ja menin siitä jutteleen. Lapsi oli silloin 17v. Minulta esimerkiksi kysyttiin olenko jaksanut siivota ja kokata lapselle ruokaa. Yritin sanoa että ihan normaalisti. Seksuaalirikokseen ei liittynyt mitään erikoista,se vain tapahtui minulle vaikka olen ylikiltti ja ujo ei siis mitään huumeita tai täysin tuntematonta ihmistä liittynyt. Onneksi lapsi täytti pian 18v niin sain vapauden eikä nykyään enään tarvitse stressata tehdäänkö ilmoja. Tosin minulle lapsi on täysikäisenä vieläkin arvokkaampi ja tärkeämpi vaikkei yhteiskunta hänestä enään tee uhria ja hössää.

Tää on hyvä. Yhteiskunta tekee uhrin sellaisestakin, joka ei uhri ole.

Minulla on kokemus tuosta uhriksi tekemisestä. Se ei tapahtunut lastensuojelussa, mutta yhteiskunnan taholta kuitenkin. Ja kun yhteiskunta on päättänyt, että tässä on uhri, niin siinä ei enää mitkään puheet muuta tilannetta. Itse olin ihmettelemässä tuota uhriksi roolittamista vasta sitten, kun se oli jo tapahtunut. Oli oudoin tilanne missä olen ikinä ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin. Hänellä on lain mukaan velvollisuus tehdä lastensuojeluilmoitus jos käy ilmi jotain joka vaarantaa lapsen kasvuolosuhteet. Kuten vanhemman jaksamattomuus.

Väsymyksestä puhuminen ei tarkoita että ei jaksa huolehtia lapsesta. Yleensä on niin että ne jotka ei oikeastu jaksa huolehtia, eivät kerro väsymisestä kenellekään.

Eli just nämä jotka täällä kehottavat olemaan hiljaa ongelmista. Huomaavatko, että haluamattaan tai tahallaan siirtävät omat ongelmavyyhtinsä lastensa niskoille, kehno vanhemmuus jatkuun sukupolvesta toiseen.

Vierailija kirjoitti:

Lastensuojelu pitäisi lopettaa kokonaan. Tuhosi meidän lasten koko elämän. Emme ole mt- tai päihdeperhe.

On muitakin syitä kuin mt- tai päihdeongelmat.

Esim vanhemmat, jotka laiminlyövät lasten fyysisen terveyden perustarpeet. Uniikeille lumihiutaleille syötetään pelkkiä ituja ja juotetaan hopeavettä päälle.

Ja kyllä esim fyysistä väkivaltaa voi olla ihan selvinpäinkin.

Jos lasu olisi ollut aiheeton, lastenne elämä ei olisi tuhoutunut. He olisivat selvinneet loistavasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistakaa aina kun puhutte lääkärin, psykologin tai papin kanssa, että puhutte heille kuin vaitiolovelvollisuutta ei olisi olemassakaan. Muistakaa myös, että vaitiolovelvollisuutta ei ainoastaan saa, vaan lain mukaan on myös pakko rikkoa tietyissä tapauksissa. Älkää koskaan kertoko itsestänne sellaisia tietoja, joiden joutuessa vääriin käsiin joutoisitte vaikeuksiin. Vaitiolovelvollisuus murtuu niin lainmukaisesti kuin myös laittomasti, esimekiksi Vastaamon kaltaisissa tietomurroissa.

Eli oma nokka on tärkeämpi kuin esimerkiksi omien lasten turvallisuus? Kiinnostava ajatus. Mikä oikeuttaa teidät kohtelemaan kaltoin omia lapsia? Ja vaikka tämä aloitus olisi provo, eikö yleensä hyvä, että yhteiskunta tulee avuksi lasten hyvinvoinnista huolehtimisessa?

Niin, kuka tässä on kaltoinkohdellut lapsiaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistakaa aina kun puhutte lääkärin, psykologin tai papin kanssa, että puhutte heille kuin vaitiolovelvollisuutta ei olisi olemassakaan. Muistakaa myös, että vaitiolovelvollisuutta ei ainoastaan saa, vaan lain mukaan on myös pakko rikkoa tietyissä tapauksissa. Älkää koskaan kertoko itsestänne sellaisia tietoja, joiden joutuessa vääriin käsiin joutoisitte vaikeuksiin. Vaitiolovelvollisuus murtuu niin lainmukaisesti kuin myös laittomasti, esimekiksi Vastaamon kaltaisissa tietomurroissa.

Eli oma nokka on tärkeämpi kuin esimerkiksi omien lasten turvallisuus? Kiinnostava ajatus. Mikä oikeuttaa teidät kohtelemaan kaltoin omia lapsia? Ja vaikka tämä aloitus olisi provo, eikö yleensä hyvä, että yhteiskunta tulee avuksi lasten hyvinvoinnista huolehtimisessa?

Eikö yleensä ole paha, kun yhteiskunta tulee sekoittamaan hyvinvoivan perheen elämää, ja lisää näin pahoinvointia perheissä.

Opettajana parisenkymmentä vuotta toimiessani olen joutunut tekemään neljä lasua. Yksi huoltaja raivostui niin että teki valituksen aviin.

Yritä siinä sitten auttaa ja toimia kuten pitää.

Kaikki tapaukset johtivat lasten voinnin paranemiseen.

Olin aiemmin perheenjäseneni omaishoitaja ja kävin joskus vähän aikaa terapiassa yleistyneen ahdistuneisuushäiriön takia.

Terapeutti kannusti minua kovasti sanomaan ääneen kaikki ikävätkin ajatukset mitä tilanteestani tuli. Kertoi että on ihan normaalia tuntea vihaa jne kun tilanne on noin vaikea, eikä pelkät ajatukset vahingoita ketään eikä niistä tule tuntea syyllisyyttä. Kaikille tulee joskus outoja ajatuksia päähän, ja ahdistunutta ne ahdistavat entisestään: saavat epäilemään (useimmiten ilman syytä) omaa mielenterveyttä.

(Itse asiassa minulla ei edes ollut mitään erityisen vihamielisiä ajatuksia hoidettavaani kohtaan - hyvin katkeria kylläkin - mutta terapeutti oletti niin hanakasti että minulla sellaisia olisi, että oletan sen olevan tosi yleistä.)

Hoidettavani ei ollut lapsi tai muutenkaan vajaakykyinen, mutta tuli nyt mieleen tätä ketjua lukiessa, mitenköhän olisi käynyt jos joku olisi alaikäisen omaishoitaja ja myöntäisi terapiassa miten paljon tilanne ahdistaa ja miten kaikenlaisia omituisia ohimeneviä ajatuksia tulee mieleen. Olisiko se lasun paikka, vaikka terapian pointti nimenomaan olisi käsitellä niitä negatiivisia ajatuksia?

Vierailija kirjoitti:

Kommentteja lukiessa lastensuojelulle on todellakin tarvetta, henkinen väkivalta on myös väkivaltaa.

Missä kommentissa olet nähnyt henkistä väkivaltaa kohdistettavan lapseen? Jännä juttu, että itse en sellaista ole nähnyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos minulla on alaikäisen lapsen vanhempi hoidossa ja hän tuo esiin omaa väsymystä, en koskaan tee lasua automaattisesti. Tietenkin pyrin kysymyksilläni saamaan selville, jaksaako vanhempi lapsen kanssa, onko hänellä tukiverkkoa yms. Jos sitten kysymysten jälkeen huoli lapsesta herää, niin sen jälkeen pohditaan YHDESSÄ, voisiko jostain tukitoimista olla perheelle apua. Pohdittuani ääneen lasun tekemistä, selvennän aina myös, mitä lastensuojelu parhaimmillaan tarkoittaa (laajempia tukimahdollisuuksia). Jos vanhempi - usein huostaanoton pelon vuoksi - ei haluaisi lasua, selvennän vielä aina sosiaalitoimen "marssijärjestyksen", eli sen faktan että huostaanotto on vasta viimeinen vaihtoehto, ensin lain mukaan on tarjottava kattavia avohuollon tukitoimia. Ja sitten jätän vanhemman miettimään tukitoimien mahdollisuutta perheen tukemiseksi. Palaan asiaan seuraavalla käyntikerralla, ja suurimmaksi osaksi vanhemmat ymmärtävät tukitoimien olevan perheen etu. Sitten yhteisymmärryksessä vanhemman kanssa teen lastensuojeluilmoituksen, ja tukitoimet voivat alkaa. Tämä on aina paras vaihtoehto ja koskaan ei ole hoitoa täytynyt keskeyttää lasun vuoksi. Jos vanhempi sinnikkäästi vastustaisi lasua ja useamman käyntikerran aikana huoli lapsesta on ja pysyy, silloin perustelen huolellisesti vanhemmalle, miksi minun lain mukaan on pakko tehdä lasu. Ja tämän vanhemmat ovat hyvin ymmärtäneet. Näitä tapauksia on pitkän urani aikana ollut todella vähän. Eikä hoito ole keskeytynyt silloinkaan. Kun on avoin, rehellinen ja pyrkii toimimaan yhteistyössä ja perustelee ratkaisunsa, niin silloin luottamus yleensä säilyy vaikka hankalassa välikädessä joutuukin työskentelemään.

Monimutkaisia asioita kuitenkin, ja on inhimillistä että lasu nostattaa voimakkaita tunteita pintaan.

Jep, juuri näin tulisi toimia, yhteistyössä, eikä selän takana vain ilmoitusta. AP:n psykologilla ei oikein tunnu olevan ihmissuhdetaidot kunnossa, mikä itselleni aikamoinen varoitusmerkki psykologin muustakin osaamisesta. Ihan jo sen takia vaihtaisin terapeuttia.

Tässäkin on hyvä pitää mielessä, että termit sekoittuvat usein aika iloisesti, varsinkin kun kyseenalaistetaan ammattilaisen osaamista. Tässäkin puhutaan psykologista ja terapeutista, jotka eivät ole sama asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistakaa aina kun puhutte lääkärin, psykologin tai papin kanssa, että puhutte heille kuin vaitiolovelvollisuutta ei olisi olemassakaan. Muistakaa myös, että vaitiolovelvollisuutta ei ainoastaan saa, vaan lain mukaan on myös pakko rikkoa tietyissä tapauksissa. Älkää koskaan kertoko itsestänne sellaisia tietoja, joiden joutuessa vääriin käsiin joutoisitte vaikeuksiin. Vaitiolovelvollisuus murtuu niin lainmukaisesti kuin myös laittomasti, esimekiksi Vastaamon kaltaisissa tietomurroissa.

Eli oma nokka on tärkeämpi kuin esimerkiksi omien lasten turvallisuus? Kiinnostava ajatus. Mikä oikeuttaa teidät kohtelemaan kaltoin omia lapsia? Ja vaikka tämä aloitus olisi provo, eikö yleensä hyvä, että yhteiskunta tulee avuksi lasten hyvinvoinnista huolehtimisessa?

Niin, kuka tässä on kaltoinkohdellut lapsiaan?

Niinpä. Jos joku esim. käy psykologilla niin se ei tarkoita, että kohtelee lapsiaan kaltoin. Ja jos joku ei halua kertoa psykologille kaikkea, se ei tarkoita, että kohtelee lapsiaan kaltoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kommentteja lukiessa lastensuojelulle on todellakin tarvetta, henkinen väkivalta on myös väkivaltaa.

Missä kommentissa olet nähnyt henkistä väkivaltaa kohdistettavan lapseen? Jännä juttu, että itse en sellaista ole nähnyt.

Ei kirjoita jollekin anonyymille idiootille nätisti netissä = lasun paikka, perheessä on varmasti henkistä väkivaltaa lasta kohtaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos minulla on alaikäisen lapsen vanhempi hoidossa ja hän tuo esiin omaa väsymystä, en koskaan tee lasua automaattisesti. Tietenkin pyrin kysymyksilläni saamaan selville, jaksaako vanhempi lapsen kanssa, onko hänellä tukiverkkoa yms. Jos sitten kysymysten jälkeen huoli lapsesta herää, niin sen jälkeen pohditaan YHDESSÄ, voisiko jostain tukitoimista olla perheelle apua. Pohdittuani ääneen lasun tekemistä, selvennän aina myös, mitä lastensuojelu parhaimmillaan tarkoittaa (laajempia tukimahdollisuuksia). Jos vanhempi - usein huostaanoton pelon vuoksi - ei haluaisi lasua, selvennän vielä aina sosiaalitoimen "marssijärjestyksen", eli sen faktan että huostaanotto on vasta viimeinen vaihtoehto, ensin lain mukaan on tarjottava kattavia avohuollon tukitoimia. Ja sitten jätän vanhemman miettimään tukitoimien mahdollisuutta perheen tukemiseksi. Palaan asiaan seuraavalla käyntikerralla, ja suurimmaksi osaksi vanhemmat ymmärtävät tukitoimien olevan perheen etu. Sitten yhteisymmärryksessä vanhemman kanssa teen lastensuojeluilmoituksen, ja tukitoimet voivat alkaa. Tämä on aina paras vaihtoehto ja koskaan ei ole hoitoa täytynyt keskeyttää lasun vuoksi. Jos vanhempi sinnikkäästi vastustaisi lasua ja useamman käyntikerran aikana huoli lapsesta on ja pysyy, silloin perustelen huolellisesti vanhemmalle, miksi minun lain mukaan on pakko tehdä lasu. Ja tämän vanhemmat ovat hyvin ymmärtäneet. Näitä tapauksia on pitkän urani aikana ollut todella vähän. Eikä hoito ole keskeytynyt silloinkaan. Kun on avoin, rehellinen ja pyrkii toimimaan yhteistyössä ja perustelee ratkaisunsa, niin silloin luottamus yleensä säilyy vaikka hankalassa välikädessä joutuukin työskentelemään.

Monimutkaisia asioita kuitenkin, ja on inhimillistä että lasu nostattaa voimakkaita tunteita pintaan.

Jep, juuri näin tulisi toimia, yhteistyössä, eikä selän takana vain ilmoitusta. AP:n psykologilla ei oikein tunnu olevan ihmissuhdetaidot kunnossa, mikä itselleni aikamoinen varoitusmerkki psykologin muustakin osaamisesta. Ihan jo sen takia vaihtaisin terapeuttia.

Tässäkin on hyvä pitää mielessä, että termit sekoittuvat usein aika iloisesti, varsinkin kun kyseenalaistetaan ammattilaisen osaamista. Tässäkin puhutaan psykologista ja terapeutista, jotka eivät ole sama asia.

Psykologia voi kutsua terapeutiksi, mutta terapeutti ei ole välttämättä psykologi tai mitään koulutusta käynyt. Tiedän kyllä tämän. Terapiaa antavaa henkilöä voi kuitenkin aina kutsua terapeutiksi. Eli ihan oikein tuossa kirjoitettu.

Vierailija kirjoitti:

Opettajana parisenkymmentä vuotta toimiessani olen joutunut tekemään neljä lasua. Yksi huoltaja raivostui niin että teki valituksen aviin.

Yritä siinä sitten auttaa ja toimia kuten pitää.

Kaikki tapaukset johtivat lasten voinnin paranemiseen.

Keskustelitko huoltajien kanssa ennen lasun teosta? Mietittekö yhteisesti, miten lapsen tilaa voisi kotona ja koulussa parantaa? Haettiinko lapselle tukitoimia lisää myös koulun puolesta? Itsekin opettaja ja ei ole kukaan huoltaja raivostunut lasusta, kun sen tarvetta ja hyötyjä ja haittoja on yhteistyössä pohdittu. Tietty jos kyseessä oikeasti rikos lasta kohtaan, niin silloin tosiaan poliisille suoraan asian käsittely. 

Vierailija kirjoitti:

Ja taas tehdään lasusta mörkö 😔. Itse teen työkseni lapsiperheiden palvelutarpeen arviointeja ja meille tulee koko hyvinvointialueen lastensuojeluilmoitukset käsiteltäväksi. Jos minä saisin tuollaisen ilmoituksen käsiteltäväksi niin lähinnä soittaisin lapsien vanhemmille ja toteaisin että hienoa kun haette apua jaksamiseen, jos toivotte niin voimme miettiä lisäapua esim. lapsiperheiden kotipalvelusta mikäli tarvitset tilapäistä lastenhoitoapua psykologikäyntien ajaksi. Kiitos ja hei. Joku virtaintoisempi kollega voisi kutsua paikanpäälle tapaamiseen ja kertoa samat asiat.

Milloin teidän toimenkuvaan on alkanut kuulua TikTok videoiden tekeminen?

Mitä tällä yritetään saada aikaan?

Lasuja tehdään aivan liikaa ja tarpeettomasti. Nykyään taitaa jokaisella lapsella ja nuorella olla liuta lasuja rekisterissään. Rekisteri ei poistu edes 18-vuotta täyttäessä. Mikä järki tässä on? Lasuja ei keretä edes käsittelemään kunnolla ja suurin osa hoituu puhelinsoitolla...

Tämän takia Suomen järjestelmä on niin kuormittunut. Keksitään kaikenlaisia arviointeja ja lippulappusia, joita täytellään työpäivät. Niistä ei ole mitään konkreettista hyötyä kenellekään. Ja mihinkään oikeaan tarpeeseen ei ole aikaa keskittyä, koska työmäärä on valtava ja kaikki lippuset on täytettävä määräaikaan mennessä. Hölmöläisten touhua.