Psykologi teki lastensuojeluilmoituksen

Vierailija kirjoitti:

Hei ap! Onko sulla pieniä lapsia? Onko kukaan tarjonnut tukiperhetoimintaa? Yllättävän vähän tarjotaan perheille vaikka tarjolla on paljon tukiperheitä, jotka voisivat ottaa hoitaakseen noin kerran kuukaudessa lapset, että saisi omaa aikaa.

Mitä muuta kautta saa tukiperheitä kuin lastensuojelusta?

Osalle perheistä kyllä todetaan, että vain lastensuojelun kautta on tukiperhe mahdollista saada.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monille tässä ketjussa omat fiilikset näyttävät merkitsevän enemmän kuin lasten elämä, jonka lastensuojelu voi viime kädessä turvata. Joskus ilmoitus tehdään varmuuden vuoksi, mutta parempi tehdä ns. turhaan kuin jättää tekemättä. Vanhemman paha mieli on pieni hinta sille, että yhdenkin lapsen elämä saadaan pelastettua.

Se vanhempihan itse kyllä tietää, onko ladu turha vai ei. Ymmärrettävää, että vituttaa turhat lasut.

No kuule, kun niitäkin vanhempia vituttaa joiden lapsista se lasu on tehty ihan syystä! Harva itse tajuaa, tai ainakaan myöntää, että lasu on oikeasti ihan perustelu, eikä kotona kaikki ole kunnossa.

Osa ihmisistä hakee ihan itse apua lastensuojelusta tai pyytää joltain puolitutulla suoraan tai vihjaten avun tarpeesta. Parisuhde väkivalta tilanteissa ei voi aina heti suoraan kertoa, mistä on kyse ettei perheen tilanne hankaloidu. Työntekijät eivät valitettavasti tunnista näitä tilanteita kovin helpolla. Terveydenhuollolle saattaa olla aikaisimpia havaintoja tilanteiden kehittymisestä, joihin on sieltä vaikea puuttua ajoissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa järkyttää se, että monille se oma häpeä ja stressi lasusta painaa enemmän kuin lasten hätä. Jos omilla lapsilla ei ole hätää, lasu ei aiheuta toimia. Ja toimet taas tarkoittavat harvoin huostaanottoa, jonka moni automaattisesti yhdistää lasuun. Mutta better safe than sorry.

Opettajilla, psykologeilla yms. on velvollisuus tehdä lasu, jos huoli herää, ja lastensuojelu ryhtyy toimiin, jos on aihetta. Aika usein vanhemmat pitävät itseään täydellisinä ja ovat sitä mieltä, että kaikki on ok, vaikka lapsi eläisi vakavan kaltoinkohtelun tai laiminlyönnin alla. Vedotaan siihen, että lastensuojelua tarvitsevat vain moniongelmaiset päihdeperheet, mutta kyllä niitä ongelmia on myös perheissä, joissa kaikki on ulospäin hyvin.

"Jos omilla lapsilla ei ole hätää, lasu ei aiheuta toimia." Arviointi voi kestää ensipuhelusta 3 kk eteenpäin siihen tietoon, avataanko asiakkuus vai ei. Lasuilmoitus voi olla äärimmäisen stressaava kokemus, vaikka yhtään mitään hätää lapsella ei olisi ollut. Lasun piirissä oleminen voi aiheuttaa esim. sen, ettei saa apua mahdollisissa hedelmättömyysongelmissa. Tiedätkö yhtään, millaista on syyttömänä valvoa kuukausikaupalla öitä ja pohtia, joutuuko myymään kotinsa ja lähtemään perheen kanssa ulkomaille etsimään paikkaansa? Jot et tiedä, älä ala selittelemään, ettei lasu voi aiheuttaa mitään kaiken ollessa lapsella hyvin.

Jos valvot öitä ja olet ulkomaille lähdössä laskun takia, sille todellakin on jokin syy. Vainoharhasu ovat sitä luokkaa, että lapsesi todennäköisesti kärsivät ja ongelmasi näkyvät myös ulospäin. Lasu on tehty ihan syystä.

Sellaiset kiusaajafantasiat siellä.

Sellaiset vainoharhat siellä. Ihmisen täytyy olla todella sekaisin, jos hän lähtee ulkomaille lasun takia. Silloin lasu on tehty hyvästä syystä, koska lapsilla on luultavasti iso hätä, jos vanhemmalla kerran on syytä pelätä sossua. Lapsiaan kaltoinkihteleva canhempi vanhempi, jolle oma maine on tärkeämpi kuin lapsen hyvinvointi, on kiusaaja.

Mahtaa sinua v#tuttaa info, että asiakkuutta ei avattu. Ja en ole vainoharhainen, kärsiviä lapsia ei ole, kaltoinkohtelua ei ole ikinä tapahtunut eikä myöskään ulospäin näkyviä ongelmia, joihin aiemmassa viestissäsi viittaat. Mielenkiintoista, että teet tuollaisia syyttäviä ja suorastaan päällekäyviä faktoina julistettuja johtopäätöksiä pelkästä tekstistäni, jonka sitä paitsi tulkitsit väärin. En olisi ollut lähdössä ulkomaille "vain" lasuasiakkuuden vuoksi, vaan siksi, jos en olisi saanut hoitoa sen vuoksi. Valvoin siksi, koska en tiennyt, mitä tulee tapahtumaan. Sinuna harkitsisin kyllä jonkinlaista koulun kertaamista tai ainakin lukemisen ja luetun ymmärtämisen harjoittelua.

Siis mikä siinä lastensuojelussa sitten stressaa, jos kerran kaikki on hyvin? Meistä tehtiin ilmoitus koska olin osastolla, kävivät kerran ja juteltiin mukavia, ei jatkoja. Ei ollut mitään syytä pelätä. Jotain apua kotiin olisi voitu saada, tarvetta ei silloin ollut. Kyllä ihmetyttää, miksi lasu pelottaa jos ei muka ole mitään luurankoja kaapissa.

Miksipä ei samantien tehdä jokaikisestä alaikäisen vanhemmasta syyniä? Jos joku ahdistuu siitä, niin aletaan vain heittämään, että mitäs luurankoja sinulla on kaapisssasi. Mikset ole iloinen tästä syynistä ja kuukausien odottelusta, niin kuin kunnollisten vanhempien kuuluu olla?

Hyvä idea mutta oletko kuullut että lastensuojelun sosssuista on huutava pula. Ei ole porukkaa tuota toteuttamaan.

Onhan siellä, niitä lapsettomia vastavalmistuneita tai wannabee- sossuja, ja toisaalta niitä vanhempia, joilla vahva ja epäluuloinen luonne, rahan tarve ja vallan himo 😅

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monille tässä ketjussa omat fiilikset näyttävät merkitsevän enemmän kuin lasten elämä, jonka lastensuojelu voi viime kädessä turvata. Joskus ilmoitus tehdään varmuuden vuoksi, mutta parempi tehdä ns. turhaan kuin jättää tekemättä. Vanhemman paha mieli on pieni hinta sille, että yhdenkin lapsen elämä saadaan pelastettua.

Se vanhempihan itse kyllä tietää, onko ladu turha vai ei. Ymmärrettävää, että vituttaa turhat lasut.

No kuule, kun niitäkin vanhempia vituttaa joiden lapsista se lasu on tehty ihan syystä! Harva itse tajuaa, tai ainakaan myöntää, että lasu on oikeasti ihan perustelu, eikä kotona kaikki ole kunnossa.

Osa ihmisistä hakee ihan itse apua lastensuojelusta tai pyytää joltain puolitutulla suoraan tai vihjaten avun tarpeesta. Parisuhde väkivalta tilanteissa ei voi aina heti suoraan kertoa, mistä on kyse ettei perheen tilanne hankaloidu. Työntekijät eivät valitettavasti tunnista näitä tilanteita kovin helpolla. Terveydenhuollolle saattaa olla aikaisimpia havaintoja tilanteiden kehittymisestä, joihin on sieltä vaikea puuttua ajoissa.

Mutuilu on ammattilaisen pahin virhe. Tämän tietää jokainen. Mistä sä keksit yhdistää ap:n tilanteeseen tuon homman? Onhan sulla itselläskin varmaan jotain ongelmia, ei mekään keksitä että sulla on vaikkapa pahoja traumoja ja tarvisit terapiaa.

Vierailija kirjoitti:

Hei ap! Onko sulla pieniä lapsia? Onko kukaan tarjonnut tukiperhetoimintaa? Yllättävän vähän tarjotaan perheille vaikka tarjolla on paljon tukiperheitä, jotka voisivat ottaa hoitaakseen noin kerran kuukaudessa lapset, että saisi omaa aikaa.

Tarjolla on paljon tukiperheitä? Missä? Yleensä näihin on jopa yli vuoden jono.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa järkyttää se, että monille se oma häpeä ja stressi lasusta painaa enemmän kuin lasten hätä. Jos omilla lapsilla ei ole hätää, lasu ei aiheuta toimia. Ja toimet taas tarkoittavat harvoin huostaanottoa, jonka moni automaattisesti yhdistää lasuun. Mutta better safe than sorry.

Opettajilla, psykologeilla yms. on velvollisuus tehdä lasu, jos huoli herää, ja lastensuojelu ryhtyy toimiin, jos on aihetta. Aika usein vanhemmat pitävät itseään täydellisinä ja ovat sitä mieltä, että kaikki on ok, vaikka lapsi eläisi vakavan kaltoinkohtelun tai laiminlyönnin alla. Vedotaan siihen, että lastensuojelua tarvitsevat vain moniongelmaiset päihdeperheet, mutta kyllä niitä ongelmia on myös perheissä, joissa kaikki on ulospäin hyvin.

"Jos omilla lapsilla ei ole hätää, lasu ei aiheuta toimia." Arviointi voi kestää ensipuhelusta 3 kk eteenpäin siihen tietoon, avataanko asiakkuus vai ei. Lasuilmoitus voi olla äärimmäisen stressaava kokemus, vaikka yhtään mitään hätää lapsella ei olisi ollut. Lasun piirissä oleminen voi aiheuttaa esim. sen, ettei saa apua mahdollisissa hedelmättömyysongelmissa. Tiedätkö yhtään, millaista on syyttömänä valvoa kuukausikaupalla öitä ja pohtia, joutuuko myymään kotinsa ja lähtemään perheen kanssa ulkomaille etsimään paikkaansa? Jot et tiedä, älä ala selittelemään, ettei lasu voi aiheuttaa mitään kaiken ollessa lapsella hyvin.

Jos valvot öitä ja olet ulkomaille lähdössä laskun takia, sille todellakin on jokin syy. Vainoharhasu ovat sitä luokkaa, että lapsesi todennäköisesti kärsivät ja ongelmasi näkyvät myös ulospäin. Lasu on tehty ihan syystä.

Sellaiset kiusaajafantasiat siellä.

Sellaiset vainoharhat siellä. Ihmisen täytyy olla todella sekaisin, jos hän lähtee ulkomaille lasun takia. Silloin lasu on tehty hyvästä syystä, koska lapsilla on luultavasti iso hätä, jos vanhemmalla kerran on syytä pelätä sossua. Lapsiaan kaltoinkihteleva canhempi vanhempi, jolle oma maine on tärkeämpi kuin lapsen hyvinvointi, on kiusaaja.

Mahtaa sinua v#tuttaa info, että asiakkuutta ei avattu. Ja en ole vainoharhainen, kärsiviä lapsia ei ole, kaltoinkohtelua ei ole ikinä tapahtunut eikä myöskään ulospäin näkyviä ongelmia, joihin aiemmassa viestissäsi viittaat. Mielenkiintoista, että teet tuollaisia syyttäviä ja suorastaan päällekäyviä faktoina julistettuja johtopäätöksiä pelkästä tekstistäni, jonka sitä paitsi tulkitsit väärin. En olisi ollut lähdössä ulkomaille "vain" lasuasiakkuuden vuoksi, vaan siksi, jos en olisi saanut hoitoa sen vuoksi. Valvoin siksi, koska en tiennyt, mitä tulee tapahtumaan. Sinuna harkitsisin kyllä jonkinlaista koulun kertaamista tai ainakin lukemisen ja luetun ymmärtämisen harjoittelua.

En ole syytellyt, mutta ilmeisesti olet jostain syystä syyllistynyt. Jokin tarve sinulla on selitellä lasu-taustojasi ja hyökätä täällä aggressiivisesti. Voi sitten miettiä, mistä se kumpuaa.

Valitettavasti olen nähnyt, että ongelmaiset, lapsiaan kaltoinkohtelevat ja elämänhallinnaltaan heikot vanhemmat pääsääntöisesti suhtautuvat vihamielisesti viranomaisiin eivätkä näe itsessään vikaa. Syyt ovat aina muualla.

Miksi hyökkäät ja luulottelet ja yleistät niin paljon? Et näe omassa verbaliikassasi aggressiota tai patoumia jotka kohdistuu ventovieraaseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monille tässä ketjussa omat fiilikset näyttävät merkitsevän enemmän kuin lasten elämä, jonka lastensuojelu voi viime kädessä turvata. Joskus ilmoitus tehdään varmuuden vuoksi, mutta parempi tehdä ns. turhaan kuin jättää tekemättä. Vanhemman paha mieli on pieni hinta sille, että yhdenkin lapsen elämä saadaan pelastettua.

Olisikin mielenkiintoista, jos joku tekisi tutkimuksen siitä, mikä on tuhansien, kymmenien tuhansien tai satojen tuhansien vanhempien pahan mielen hinta versus yksi pelastettu lapsi. Tuntuu siltä, että lastensuojelun aiheuttamia tuhoja aliarvioidaan päätöksenteossa.

Kyse ei varmasti läheskään kaikilla ole vain pahasta mielestä, vaan esim. hoitosuhteen keskeyttämisestä tai mieltä painavien asioiden panttaamisesta, fyysisistä ja henkisistä stressireaktioista, taloudellisesta menetyksestä (sossun tapaamiset virka-ajalla, jolloin osan täytyy väistämättä hakea palkatonta poissaoloa) ym.

Miten lasun asiakkuus aiheuttaa hoitosuhteen keskeytymisen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on erikoisia ajattelutapoja! Siis mitä pahaa lastensuojelussa on? Jos on väsynyt lastensuojelun kautta saa hyvin apua tilanteeseen. Silloin on paremmat mahdollisuudet eri palveluihin.

Itse yksinhuoltajana sain lastensuojelun kautta esim. tukiperheen ja lastenhoitoapua itselleni maksuttomasti esim. 5 tuntia viikottain. 59

Itselläni pelkkää hyvää sanottavaa lastensuojelun palveluista.

Joillakin kyllä hyvin erikoinen käsitys, ei voi muuta ku ihmetellä. Turha kitistä että väsynyt eikä jaksa, kun ei ole edes valmis ottamaan apua vastaan. Siis mitä ihmiset pelkää lastensuojelussa? Hui nyt ne ottaa lapset huostaan kun äiti on vähän väsynyt! Hohhoijaa.. ei liity millään tavalla huostaanottoon, kuin hyvin harvoissa tapauksissa. Se on niin paljon kaikkea muuta. Kannattaisi laittaa lapsi/lapset etusijalle ja miettiä, onko heidän edun mukaista jos äiti ei jaksa/voi hyvin ja ottaa kaikki mahdollinen apu vastaan, ennenkuin tilanne pääsee pahenemaan.

Aivan! Pelkkä väsymys ei missään tapauksessa riitä huostaanottoon. Aika vakavaa laiminlyöntiä pitää olla, että tuohon lähdetään. Ja jos on, niin silloinhan on ihan syytäkin ottaa lapset turvaan.

Ei tarvitse olla laiminlyöntejä. Nepsy-lapsia voidaan huostaanottaa ihan vain siksi, että muuten näille ei saada riittävää ulkopuolista tukea. Koska resurssit eivät riitä. Huostaanotto voi olla ainoa keino saada palveluita.

Nepsy taitaa olla kykyään muotisana. Nepsyille on kyllä ihan oikeaakin apua tarjolla. Sitä ei tee oloja heikentävä laitoshoito. Ellei syy ole tilanteen mahdottomuus muutenkin. Hyvänen aika taas! Minkälainen ihminen pelottelee huostaanotoilla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monille tässä ketjussa omat fiilikset näyttävät merkitsevän enemmän kuin lasten elämä, jonka lastensuojelu voi viime kädessä turvata. Joskus ilmoitus tehdään varmuuden vuoksi, mutta parempi tehdä ns. turhaan kuin jättää tekemättä. Vanhemman paha mieli on pieni hinta sille, että yhdenkin lapsen elämä saadaan pelastettua.

Olisikin mielenkiintoista, jos joku tekisi tutkimuksen siitä, mikä on tuhansien, kymmenien tuhansien tai satojen tuhansien vanhempien pahan mielen hinta versus yksi pelastettu lapsi. Tuntuu siltä, että lastensuojelun aiheuttamia tuhoja aliarvioidaan päätöksenteossa.

Kyse ei varmasti läheskään kaikilla ole vain pahasta mielestä, vaan esim. hoitosuhteen keskeyttämisestä tai mieltä painavien asioiden panttaamisesta, fyysisistä ja henkisistä stressireaktioista, taloudellisesta menetyksestä (sossun tapaamiset virka-ajalla, jolloin osan täytyy väistämättä hakea palkatonta poissaoloa) ym.

Miten lasun asiakkuus aiheuttaa hoitosuhteen keskeytymisen?

Vanhempi, jonka lapsesta hoitaja on tehnyt lasun, ei ehkä halua jatkaa hoitosuhdetta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monille tässä ketjussa omat fiilikset näyttävät merkitsevän enemmän kuin lasten elämä, jonka lastensuojelu voi viime kädessä turvata. Joskus ilmoitus tehdään varmuuden vuoksi, mutta parempi tehdä ns. turhaan kuin jättää tekemättä. Vanhemman paha mieli on pieni hinta sille, että yhdenkin lapsen elämä saadaan pelastettua.

Olisikin mielenkiintoista, jos joku tekisi tutkimuksen siitä, mikä on tuhansien, kymmenien tuhansien tai satojen tuhansien vanhempien pahan mielen hinta versus yksi pelastettu lapsi. Tuntuu siltä, että lastensuojelun aiheuttamia tuhoja aliarvioidaan päätöksenteossa.

Kyse ei varmasti läheskään kaikilla ole vain pahasta mielestä, vaan esim. hoitosuhteen keskeyttämisestä tai mieltä painavien asioiden panttaamisesta, fyysisistä ja henkisistä stressireaktioista, taloudellisesta menetyksestä (sossun tapaamiset virka-ajalla, jolloin osan täytyy väistämättä hakea palkatonta poissaoloa) ym.

Miten lasun asiakkuus aiheuttaa hoitosuhteen keskeytymisen?

No mietipä nyt vähän. Johan ap:kin sitä kirjoitti ihan ekassa viestissään, että täytyy varmaan lopettaa psykologin luona käyminen, koska luottamus meni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monille tässä ketjussa omat fiilikset näyttävät merkitsevän enemmän kuin lasten elämä, jonka lastensuojelu voi viime kädessä turvata. Joskus ilmoitus tehdään varmuuden vuoksi, mutta parempi tehdä ns. turhaan kuin jättää tekemättä. Vanhemman paha mieli on pieni hinta sille, että yhdenkin lapsen elämä saadaan pelastettua.

Olisikin mielenkiintoista, jos joku tekisi tutkimuksen siitä, mikä on tuhansien, kymmenien tuhansien tai satojen tuhansien vanhempien pahan mielen hinta versus yksi pelastettu lapsi. Tuntuu siltä, että lastensuojelun aiheuttamia tuhoja aliarvioidaan päätöksenteossa.

Kyse ei varmasti läheskään kaikilla ole vain pahasta mielestä, vaan esim. hoitosuhteen keskeyttämisestä tai mieltä painavien asioiden panttaamisesta, fyysisistä ja henkisistä stressireaktioista, taloudellisesta menetyksestä (sossun tapaamiset virka-ajalla, jolloin osan täytyy väistämättä hakea palkatonta poissaoloa) ym.

Miten lasun asiakkuus aiheuttaa hoitosuhteen keskeytymisen?

No mietipä nyt vähän. Johan ap:kin sitä kirjoitti ihan ekassa viestissään, että täytyy varmaan lopettaa psykologin luona käyminen, koska luottamus meni.

Harmi. Itse olen työssäni tehnyt useita lasuilmoituksia, eikä kukaan vanhempi ole hoitoa siihen katkaissut.

Yksi joka pillastui ilmoituksesta ja huusi ja valitti, oli sellainen jonka lapsi oli hiukan myöhemmin osastohoidossa voidessaan todella pahoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa järkyttää se, että monille se oma häpeä ja stressi lasusta painaa enemmän kuin lasten hätä. Jos omilla lapsilla ei ole hätää, lasu ei aiheuta toimia. Ja toimet taas tarkoittavat harvoin huostaanottoa, jonka moni automaattisesti yhdistää lasuun. Mutta better safe than sorry.

Opettajilla, psykologeilla yms. on velvollisuus tehdä lasu, jos huoli herää, ja lastensuojelu ryhtyy toimiin, jos on aihetta. Aika usein vanhemmat pitävät itseään täydellisinä ja ovat sitä mieltä, että kaikki on ok, vaikka lapsi eläisi vakavan kaltoinkohtelun tai laiminlyönnin alla. Vedotaan siihen, että lastensuojelua tarvitsevat vain moniongelmaiset päihdeperheet, mutta kyllä niitä ongelmia on myös perheissä, joissa kaikki on ulospäin hyvin.

"Jos omilla lapsilla ei ole hätää, lasu ei aiheuta toimia." Arviointi voi kestää ensipuhelusta 3 kk eteenpäin siihen tietoon, avataanko asiakkuus vai ei. Lasuilmoitus voi olla äärimmäisen stressaava kokemus, vaikka yhtään mitään hätää lapsella ei olisi ollut. Lasun piirissä oleminen voi aiheuttaa esim. sen, ettei saa apua mahdollisissa hedelmättömyysongelmissa. Tiedätkö yhtään, millaista on syyttömänä valvoa kuukausikaupalla öitä ja pohtia, joutuuko myymään kotinsa ja lähtemään perheen kanssa ulkomaille etsimään paikkaansa? Jot et tiedä, älä ala selittelemään, ettei lasu voi aiheuttaa mitään kaiken ollessa lapsella hyvin.

Jos valvot öitä ja olet ulkomaille lähdössä laskun takia, sille todellakin on jokin syy. Vainoharhasu ovat sitä luokkaa, että lapsesi todennäköisesti kärsivät ja ongelmasi näkyvät myös ulospäin. Lasu on tehty ihan syystä.

Sellaiset kiusaajafantasiat siellä.

Sellaiset vainoharhat siellä. Ihmisen täytyy olla todella sekaisin, jos hän lähtee ulkomaille lasun takia. Silloin lasu on tehty hyvästä syystä, koska lapsilla on luultavasti iso hätä, jos vanhemmalla kerran on syytä pelätä sossua. Lapsiaan kaltoinkihteleva canhempi vanhempi, jolle oma maine on tärkeämpi kuin lapsen hyvinvointi, on kiusaaja.

Mahtaa sinua v#tuttaa info, että asiakkuutta ei avattu. Ja en ole vainoharhainen, kärsiviä lapsia ei ole, kaltoinkohtelua ei ole ikinä tapahtunut eikä myöskään ulospäin näkyviä ongelmia, joihin aiemmassa viestissäsi viittaat. Mielenkiintoista, että teet tuollaisia syyttäviä ja suorastaan päällekäyviä faktoina julistettuja johtopäätöksiä pelkästä tekstistäni, jonka sitä paitsi tulkitsit väärin. En olisi ollut lähdössä ulkomaille "vain" lasuasiakkuuden vuoksi, vaan siksi, jos en olisi saanut hoitoa sen vuoksi. Valvoin siksi, koska en tiennyt, mitä tulee tapahtumaan. Sinuna harkitsisin kyllä jonkinlaista koulun kertaamista tai ainakin lukemisen ja luetun ymmärtämisen harjoittelua.

Siis mikä siinä lastensuojelussa sitten stressaa, jos kerran kaikki on hyvin? Meistä tehtiin ilmoitus koska olin osastolla, kävivät kerran ja juteltiin mukavia, ei jatkoja. Ei ollut mitään syytä pelätä. Jotain apua kotiin olisi voitu saada, tarvetta ei silloin ollut. Kyllä ihmetyttää, miksi lasu pelottaa jos ei muka ole mitään luurankoja kaapissa.

Miksipä ei samantien tehdä jokaikisestä alaikäisen vanhemmasta syyniä? Jos joku ahdistuu siitä, niin aletaan vain heittämään, että mitäs luurankoja sinulla on kaapisssasi. Mikset ole iloinen tästä syynistä ja kuukausien odottelusta, niin kuin kunnollisten vanhempien kuuluu olla?

Voishan sitä muuten vaikka tehdä, mutta eihän resurssit mitenkään riittäis. Jos kuitenkin on pienikin epäily, ettei lapsen olosuhteissa kaikki ole kunnossa, on ihan hyvä että tilanne käydään tsekkaamassa.

Siis oikeasti jonkun mielestä olisi ok ja jees syynätä läpi jokainen perhe Suomessa ihan vain varalta? Ei luoja. Että Suomen lapsiperheasiat kuntoon sillä, että kysellään kaikkea ja tehdään kotikäynti jokaiseen perheeseen ja sitten päätetään, laitetaanko lasu-asiakkuus vai ei. Ja jos jotakuta ei miellyttäisi tällainen, niin syyllistetään salailevaksi piilohirviöksi ja avataan asiakkuus. Tällaista voisi ehkä kuvitella johonkin muinaiseen Itä-Saksaan tai Pohjois-Koreaan, mutta ei moderniin Suomeen.

Höpööö kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monille tässä ketjussa omat fiilikset näyttävät merkitsevän enemmän kuin lasten elämä, jonka lastensuojelu voi viime kädessä turvata. Joskus ilmoitus tehdään varmuuden vuoksi, mutta parempi tehdä ns. turhaan kuin jättää tekemättä. Vanhemman paha mieli on pieni hinta sille, että yhdenkin lapsen elämä saadaan pelastettua.

Se vanhempihan itse kyllä tietää, onko ladu turha vai ei. Ymmärrettävää, että vituttaa turhat lasut.

No kuule, kun niitäkin vanhempia vituttaa joiden lapsista se lasu on tehty ihan syystä! Harva itse tajuaa, tai ainakaan myöntää, että lasu on oikeasti ihan perustelu, eikä kotona kaikki ole kunnossa.

Osa ihmisistä hakee ihan itse apua lastensuojelusta tai pyytää joltain puolitutulla suoraan tai vihjaten avun tarpeesta. Parisuhde väkivalta tilanteissa ei voi aina heti suoraan kertoa, mistä on kyse ettei perheen tilanne hankaloidu. Työntekijät eivät valitettavasti tunnista näitä tilanteita kovin helpolla. Terveydenhuollolle saattaa olla aikaisimpia havaintoja tilanteiden kehittymisestä, joihin on sieltä vaikea puuttua ajoissa.

Mutuilu on ammattilaisen pahin virhe. Tämän tietää jokainen. Mistä sä keksit yhdistää ap:n tilanteeseen tuon homman? Onhan sulla itselläskin varmaan jotain ongelmia, ei mekään keksitä että sulla on vaikkapa pahoja traumoja ja tarvisit terapiaa.

Ei ollut tarkoitettu kohdistumaan mitenkään ap:n tilanteeseen mitenkään. Yleisenä tilanteena todettua siitä miten asiat voi ihmisillä olla. Hyvä, että kommentit näinkin selkenee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monille tässä ketjussa omat fiilikset näyttävät merkitsevän enemmän kuin lasten elämä, jonka lastensuojelu voi viime kädessä turvata. Joskus ilmoitus tehdään varmuuden vuoksi, mutta parempi tehdä ns. turhaan kuin jättää tekemättä. Vanhemman paha mieli on pieni hinta sille, että yhdenkin lapsen elämä saadaan pelastettua.

Olisikin mielenkiintoista, jos joku tekisi tutkimuksen siitä, mikä on tuhansien, kymmenien tuhansien tai satojen tuhansien vanhempien pahan mielen hinta versus yksi pelastettu lapsi. Tuntuu siltä, että lastensuojelun aiheuttamia tuhoja aliarvioidaan päätöksenteossa.

Kyse ei varmasti läheskään kaikilla ole vain pahasta mielestä, vaan esim. hoitosuhteen keskeyttämisestä tai mieltä painavien asioiden panttaamisesta, fyysisistä ja henkisistä stressireaktioista, taloudellisesta menetyksestä (sossun tapaamiset virka-ajalla, jolloin osan täytyy väistämättä hakea palkatonta poissaoloa) ym.

Miten lasun asiakkuus aiheuttaa hoitosuhteen keskeytymisen?

No mietipä nyt vähän. Johan ap:kin sitä kirjoitti ihan ekassa viestissään, että täytyy varmaan lopettaa psykologin luona käyminen, koska luottamus meni.

Harmi. Itse olen työssäni tehnyt useita lasuilmoituksia, eikä kukaan vanhempi ole hoitoa siihen katkaissut.

Yksi joka pillastui ilmoituksesta ja huusi ja valitti, oli sellainen jonka lapsi oli hiukan myöhemmin osastohoidossa voidessaan todella pahoin.

Ai jaa. Itse lopettaisin.

Ei näitä taas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on erikoisia ajattelutapoja! Siis mitä pahaa lastensuojelussa on? Jos on väsynyt lastensuojelun kautta saa hyvin apua tilanteeseen. Silloin on paremmat mahdollisuudet eri palveluihin.

Itse yksinhuoltajana sain lastensuojelun kautta esim. tukiperheen ja lastenhoitoapua itselleni maksuttomasti esim. 5 tuntia viikottain. 59

Itselläni pelkkää hyvää sanottavaa lastensuojelun palveluista.

Joillakin kyllä hyvin erikoinen käsitys, ei voi muuta ku ihmetellä. Turha kitistä että väsynyt eikä jaksa, kun ei ole edes valmis ottamaan apua vastaan. Siis mitä ihmiset pelkää lastensuojelussa? Hui nyt ne ottaa lapset huostaan kun äiti on vähän väsynyt! Hohhoijaa.. ei liity millään tavalla huostaanottoon, kuin hyvin harvoissa tapauksissa. Se on niin paljon kaikkea muuta. Kannattaisi laittaa lapsi/lapset etusijalle ja miettiä, onko heidän edun mukaista jos äiti ei jaksa/voi hyvin ja ottaa kaikki mahdollinen apu vastaan, ennenkuin tilanne pääsee pahenemaan.

Aivan! Pelkkä väsymys ei missään tapauksessa riitä huostaanottoon. Aika vakavaa laiminlyöntiä pitää olla, että tuohon lähdetään. Ja jos on, niin silloinhan on ihan syytäkin ottaa lapset turvaan.

Ei tarvitse olla laiminlyöntejä. Nepsy-lapsia voidaan huostaanottaa ihan vain siksi, että muuten näille ei saada riittävää ulkopuolista tukea. Koska resurssit eivät riitä. Huostaanotto voi olla ainoa keino saada palveluita.

Nepsy taitaa olla kykyään muotisana. Nepsyille on kyllä ihan oikeaakin apua tarjolla. Sitä ei tee oloja heikentävä laitoshoito. Ellei syy ole tilanteen mahdottomuus muutenkin. Hyvänen aika taas! Minkälainen ihminen pelottelee huostaanotoilla?

Ammatillisia perhekotejakin on. Ne eivät ole laitosmaisia.

"Minä olisin mielellään ottanut apua vastaan kun olin väsynyt pienten lasten kanssa. Mutta kukaan ei sitä tarjonnut. Ei lastensuojelu tarkoita yhtä kuin huostaanotto. Sinulla on nyt turhia pelkoja."

Lastensuojelun apu on sitä, että pari tätiä tulee istumaan pariksi tunniksi sohvalle kyselemään kaikkea mahdollista taivaan ja maan väliltä. Lastenhoitoon eivät osallistu millään tavalla. Jos jotain väsynyttä keskustelu parin tädin kanssa helpottaa, niin ei muuta kuin lasusta juttuseuraa pyytämään.

Ap. Itse lopettaisin käynnit tuollaisella psykologilla. Eihän tuolle nyt uskalla sanoa yhtään mitään, kun lasua pukkaa joka asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Minä olisin mielellään ottanut apua vastaan kun olin väsynyt pienten lasten kanssa. Mutta kukaan ei sitä tarjonnut. Ei lastensuojelu tarkoita yhtä kuin huostaanotto. Sinulla on nyt turhia pelkoja.

Lastensuojelun erittäin iso ongelma on se, että se oikeasti voi käydä päälle "täydellä voimalla" vaikka syytä ei olisi. Sitten monet selvät tapaukset sivuutetaan käytännössä täysin. En viitsi edes kertoa esimerkkitapauksia jälkimmäisestä. Jokainen uutisia vuosia seurannut tietää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa järkyttää se, että monille se oma häpeä ja stressi lasusta painaa enemmän kuin lasten hätä. Jos omilla lapsilla ei ole hätää, lasu ei aiheuta toimia. Ja toimet taas tarkoittavat harvoin huostaanottoa, jonka moni automaattisesti yhdistää lasuun. Mutta better safe than sorry.

Opettajilla, psykologeilla yms. on velvollisuus tehdä lasu, jos huoli herää, ja lastensuojelu ryhtyy toimiin, jos on aihetta. Aika usein vanhemmat pitävät itseään täydellisinä ja ovat sitä mieltä, että kaikki on ok, vaikka lapsi eläisi vakavan kaltoinkohtelun tai laiminlyönnin alla. Vedotaan siihen, että lastensuojelua tarvitsevat vain moniongelmaiset päihdeperheet, mutta kyllä niitä ongelmia on myös perheissä, joissa kaikki on ulospäin hyvin.

"Jos omilla lapsilla ei ole hätää, lasu ei aiheuta toimia." Arviointi voi kestää ensipuhelusta 3 kk eteenpäin siihen tietoon, avataanko asiakkuus vai ei. Lasuilmoitus voi olla äärimmäisen stressaava kokemus, vaikka yhtään mitään hätää lapsella ei olisi ollut. Lasun piirissä oleminen voi aiheuttaa esim. sen, ettei saa apua mahdollisissa hedelmättömyysongelmissa. Tiedätkö yhtään, millaista on syyttömänä valvoa kuukausikaupalla öitä ja pohtia, joutuuko myymään kotinsa ja lähtemään perheen kanssa ulkomaille etsimään paikkaansa? Jot et tiedä, älä ala selittelemään, ettei lasu voi aiheuttaa mitään kaiken ollessa lapsella hyvin.

Jos valvot öitä ja olet ulkomaille lähdössä laskun takia, sille todellakin on jokin syy. Vainoharhasu ovat sitä luokkaa, että lapsesi todennäköisesti kärsivät ja ongelmasi näkyvät myös ulospäin. Lasu on tehty ihan syystä.

Sellaiset kiusaajafantasiat siellä.

Sellaiset vainoharhat siellä. Ihmisen täytyy olla todella sekaisin, jos hän lähtee ulkomaille lasun takia. Silloin lasu on tehty hyvästä syystä, koska lapsilla on luultavasti iso hätä, jos vanhemmalla kerran on syytä pelätä sossua. Lapsiaan kaltoinkihteleva canhempi vanhempi, jolle oma maine on tärkeämpi kuin lapsen hyvinvointi, on kiusaaja.

Mahtaa sinua v#tuttaa info, että asiakkuutta ei avattu. Ja en ole vainoharhainen, kärsiviä lapsia ei ole, kaltoinkohtelua ei ole ikinä tapahtunut eikä myöskään ulospäin näkyviä ongelmia, joihin aiemmassa viestissäsi viittaat. Mielenkiintoista, että teet tuollaisia syyttäviä ja suorastaan päällekäyviä faktoina julistettuja johtopäätöksiä pelkästä tekstistäni, jonka sitä paitsi tulkitsit väärin. En olisi ollut lähdössä ulkomaille "vain" lasuasiakkuuden vuoksi, vaan siksi, jos en olisi saanut hoitoa sen vuoksi. Valvoin siksi, koska en tiennyt, mitä tulee tapahtumaan. Sinuna harkitsisin kyllä jonkinlaista koulun kertaamista tai ainakin lukemisen ja luetun ymmärtämisen harjoittelua.

Siis mikä siinä lastensuojelussa sitten stressaa, jos kerran kaikki on hyvin? Meistä tehtiin ilmoitus koska olin osastolla, kävivät kerran ja juteltiin mukavia, ei jatkoja. Ei ollut mitään syytä pelätä. Jotain apua kotiin olisi voitu saada, tarvetta ei silloin ollut. Kyllä ihmetyttää, miksi lasu pelottaa jos ei muka ole mitään luurankoja kaapissa.

Miksipä ei samantien tehdä jokaikisestä alaikäisen vanhemmasta syyniä? Jos joku ahdistuu siitä, niin aletaan vain heittämään, että mitäs luurankoja sinulla on kaapisssasi. Mikset ole iloinen tästä syynistä ja kuukausien odottelusta, niin kuin kunnollisten vanhempien kuuluu olla?

Voishan sitä muuten vaikka tehdä, mutta eihän resurssit mitenkään riittäis. Jos kuitenkin on pienikin epäily, ettei lapsen olosuhteissa kaikki ole kunnossa, on ihan hyvä että tilanne käydään tsekkaamassa.

Siis oikeasti jonkun mielestä olisi ok ja jees syynätä läpi jokainen perhe Suomessa ihan vain varalta? Ei luoja. Että Suomen lapsiperheasiat kuntoon sillä, että kysellään kaikkea ja tehdään kotikäynti jokaiseen perheeseen ja sitten päätetään, laitetaanko lasu-asiakkuus vai ei. Ja jos jotakuta ei miellyttäisi tällainen, niin syyllistetään salailevaksi piilohirviöksi ja avataan asiakkuus. Tällaista voisi ehkä kuvitella johonkin muinaiseen Itä-Saksaan tai Pohjois-Koreaan, mutta ei moderniin Suomeen.

No kyllähän sitä on jonkinlaisesta vanhemmuus-ajokortista haaveiltu. Mutta utopiaa toimiva systeemi tietysti on. Neuvola ja koulu syynäävät perheet perustasolla ja ohjaavat enemmän tarvitsevat eteenpäin, esim lastensuojeluun.

"Itse olen työssäni tehnyt useita lasuilmoituksia, eikä kukaan vanhempi ole hoitoa siihen katkaissut."

Valitattavasti Suomessa on paljon niin alistettuja ihmisiä, että jatkavat hoitoa silloinkin kun ilmiselvästi ei pitäisi. Itsekin kuuluin näihin aikoinaan, ja annoin psykologin kohdella itseäni huonosti vuosia. Onneksi nykyisin osaan puolustaa itseäni, ja sekös näitä ammattilaisia kismittää, kun en enää suostu kaikkiin heidän oikkuihinsa, vaan sanon suoraan, että minulla on oikeus hyvään kohteluun, tämä ei ole hyvää kohtelua, eikä minun tarvitse tähän suostua.

Onnea vaan lasutteluun. Toivottavasti muistat sen, että oikeat tapaukset jäävät ilman sosiaalityöntekijän huomioita sen vuoksi, kun sossujen aika menee näiden sarjalasuttelijoiden tekemien ilmoitusten perkaamiseen.