Lue keskustelun säännöt.
Oltiinko 80-luvulla rikkaampia kuin nykyään?
22.09.2023 |
Joka kunnassa oli oma terveyskeskus ja lääkärille sai ajan aina kun oli pienikin vaiva.
Nykyään pahoinvointialueet sulkevat terveyskeskuksia, päivystykset ovat kriisissä ja lääkäriaikaa ei saa ikinä. Mitä on tapahtunut ja miksi?
Kommentit (308)
Kyllähän näin jälkeenpäin tarkasteltuna 1980-luku oli yhteiskunnallisesti ja taloudellisesti tietynlainen huippupiste tavallisen kansalaisen kannalta. Ongelmia oli, puutteita oli, mutta kokonaisuutena silloin oltiin rikkaampia ja optimistisempia kuin nykyään. Vasemmisto oli rakentanut hyvinvointiyhteiskuntaa vuosikymmenien ajan ja toteutti lupauksensa duunareille olojen parantamisesta. Työn teolla pärjäsi ja se lisäsi motivaatiota työn tekoon, verorahoille sai vastinetta, ympäristö oli lasten kasvattamiseen turvallinen ja toiveikas.
Vasemmisto teki itsensä siis tarpeettomaksi, hyvinvoiva jengi duunareista lähtien siirtyi äänestämään oikeistoa ja tätä vahvisti myös itäblokin romahtaminen, reaganismi ja thatcherismi, joita täälläkin ihailtiin, oikeistolaistumista ei hidastanut edes suuri varoitusmerkki, 90-luvun lama, päinvastoin, sekin laitettiin jotenkin vasemmistolaispolitiikan synniksi, ei varoitukseksi hallitsemattomasta kapitalismista.
Maailman ylipäätään on oikeistolaistunut enemmän ja enemmän viime vuosikymmenien aikaan, hyvinvointiyhteiskunnat ovat muisto vain, talousliberalismia ihailtiin kritiikittä aina vuoden 2008 romahdukseen asti. Tuolloin tuli se toinen hallitsemattoman kapitalismin rommaus. Oikeistolaistumisen huippu on toistaiseksi ollut 2014-2015, Pohjoismaiden oikeistohallitukset halusivat ja haluavat halpaa mmuuttoväkeä miljoonia (Ruotsin kokkareiden Rheinfeld: Öppna era hjärtan...), Trumpin kausi USA:ssa, kun samaan aikaan Venäjällä Trumpin aateveli valmisteli valmistelujaan ja pisti näkyville yhden Euroopan kiristyskeinonsa: hallitsemattoman mmuuttovyöryn, heh.
Hallitsematon tuntuu olevan nyky-yhteiskuntien avainsana. Taudit, ihmiset ja talous leviää hallitsemattomasti, jolloin yhteiskuntien ilmapiiristä tulee pelokas, vihamielinen, toivoton, näköalaton. Ja se on köyhyyttä se. Vaikka olisi rahaa ja teknologiaa ja kakskymmentä juustomerkkiä ja sata tv-kanavaa valittavana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla tyydyttiin vähempään. Ei silloin ollut kaikilla lapsilla omia huoneita ja kalliita harrastuksia. Ei pidetty mitenkään köyhänä jos ei käyty ulkomailla tai omistettu autoa.
Ei pidä paikkaansa, oli omat huoneet, harrastuksia ja jokaisessa kotitaloudessa auto.
Talous oli ylikuumentunut, pankit tyrkyttivät lainarahaa ja moni ylivelkaantuikin. Rahaa kulutettiin ja uskottiin, että tilanne jatkuu samanlaisena tästä ikuisuuteen.
Seuraavalla vuosikymmenellä sitten maksettiin karvaasti.
Lainarahaa ottivat pääosin yritykset, tavallinen pulliainen ei noista lainoista päässyt osalliseksi.
Selitettiin kyllä julkisesti ja varsinkin tietyt poliitikot selittelivät liiasta lainanotosta, unohtivat että kelle tai keille lainahanat aukesivat, kun suomenkin pankkimaailma vapautui.
Vierailija kirjoitti:
Paradoksaalisesti vegaaneihin suhtauduttiin kasarilla positiivisemmin kuin nykyään.
Veganismista ei puhuttu mediassa ollenkaan, eikä asiaa tunkettu väkisin ihmisten kurkusta alas.
Vegaaneja oli jo silloin, mutta he olivat hiljaa, ja media oli hiljaa. Siihen aikaan jos tapasi kasvissyöjän, niin olin ihan että vau! rokkenroll! Olin kiinnostunut, utelias, koska se oli niin ufo juttu.
Nykyään aihe tulee korvista ulos enkä halua kuulla siitä enää mitään missään. Overload.
Kasvissyöntiä ja vegaaniutta oli kyllä ihan kovasti 1980-luvulla. Ei se toki mitään valtavirtaa ollut mutta ihan suuri ryhmä kuitenkin. Tärkeitä termejä olivat myös laktovegetaristi ja lakto-ovo-vegetaristi.
Näissä piireissä esimerkiksi idättäminen oli tosi kuva juttu. Luonnon aarteita mehustettiin ja kuivattiin. Monella oli erilaisia teeaineksia luonnosta valtavasti kerättynä ja kuivattuna, ne säilöttiin paperipusseihin. Kuivattamiseen oli oma kuivuri ja lisäksi hapatettiin? (Sori en osaa termejä) mutta siis tehtiin hapankaalia ties mitä. Hilloaminen ja säilöminen oli silloin myös yleisiä joka kodin harrasteita.
Biodynaamisesti viljely oli 1980-luvulla myös kova sama. Omat yrtit tuli omasta pellosta ja tietysti perinteisemmät kasvikset ja juurekset myös. Ituhipeillä oli maaseudulla monesti myös omat kanat ja vuohet, joista saatiin munat ja kutunjuusto.
Ylipäätään 1980-luvulla kasvissyönti ja vegaanius oli tekevän ihmisen valintoja, nythän se on vähän sitä että purnataan kun ei ole vegaanista kouluruokaa nönnönnöö. Rinnakkaisluokallani oli kasvissyöjätyttö, joka tarkoitti sitä että koulun keittäjä siilasi hänelle lounassopasta pelkkää pottua ja porkkanaa lautaselle.
Vierailija kirjoitti:
Duunarit olivat 80-luvulla rikkaampia kuin nyt, mutta sileäkätiset ovat nyt rikkaampia.
Eivätkä olleet; reaalitulojen mediaani on nyt 1,5x sen mitä 80-luvulla ja täten elintaso 1,5x sen mitä 80-luvulla keskiverto suomalaisella. Ylimmissä tuloluokissa kehitys on toki ollut paljon nopeampaa ja menee vieläkin paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1980-luvulla pääsi terveydenhoitoon, mutta ei silloin kauheasti osattu tehdä. Siis pääsääntöisesti ne jotka ovat nyt sairaalassa osastohoidossa, olisivat 1980-luvulla kuolleita.
1980-luvulla syöpä oli aika lailla kuolemantuomio ja pohdittiin jopa sitä, pitäisikö potilaalla itselleen edes kertoa diagnoosia. 80-luvulla miehillä oli enemmän sydäntauteja ja niiden ensioireena oli usein sydänperäinen äkkikuolema. Katukuvassa näkyi myös enemmän aivoinfarktin saaneita, joilla toinen puoli kasvoista roikkui halvaantuneena. Suinkaan kaikki eivät kuolleet ensimmäiseen infarktiin, mutta heistä suuri osa sai vuoden sisällä toisenkin infarktin.
Terveyskeskukseen sai kyllä lääkärille ajan ja siellä mittailtiin verenpainetta. Siihen oli kyllä lääkkeet mutta nykymallin mukaan huonompia nekin.
Tästä kaikesta seurasi sekin posiiivinen seikka, että muistisairaudet olivat lähes tuntemattomia. Kun ihmisten annettiin luolla ajallaan.
No höps, tuo ei pidä paikkaansa. Silloin niitä vaan kutsuttiin höppäniksi vanhuksiksi. Eniten on pidentyneet juurikin ne terveet vuodet. 80-luvullakin tehtiin jo keinonivelleikkauksia mutta eivät olleet kamalan yleisiä eikä ne aina kovin hyvin menneet. Silloin jos 50-vuotiaalla oli fyysisen työn jäljiltä polvi tai lonkka rikki, niin sitten oli vaan joku paikka kipeä. Oma ukkini ontui viimeiset 20 vuottansa, sellaista se vain oli. Silloin myös koettiin, että vanhuuteen kuuluu osana kaikenlaiset krempat. Saattoi niihin ottaa aspiriinia ja Buranakin yleistyi kasarin loppupuolella. Koti oli hyvä paikka eikä kipeät ihmiset sieltä kovin kauas poistuneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän näin jälkeenpäin tarkasteltuna 1980-luku oli yhteiskunnallisesti ja taloudellisesti tietynlainen huippupiste tavallisen kansalaisen kannalta. Ongelmia oli, puutteita oli, mutta kokonaisuutena silloin oltiin rikkaampia ja optimistisempia kuin nykyään. Vasemmisto oli rakentanut hyvinvointiyhteiskuntaa vuosikymmenien ajan ja toteutti lupauksensa duunareille olojen parantamisesta. Työn teolla pärjäsi ja se lisäsi motivaatiota työn tekoon, verorahoille sai vastinetta, ympäristö oli lasten kasvattamiseen turvallinen ja toiveikas.
Vasemmisto teki itsensä siis tarpeettomaksi, hyvinvoiva jengi duunareista lähtien siirtyi äänestämään oikeistoa ja tätä vahvisti myös itäblokin romahtaminen, reaganismi ja thatcherismi, joita täälläkin ihailtiin, oikeistolaistumista ei hidastanut edes suuri varoitusmerkki, 90-luvun lama, päinvastoin, sekin laitettiin jotenkin vasemmistolaispolitiikan synniksi, ei varoitukseksi hallitsemattomasta kapitalismista.
Maailman ylipäätään on oikeistolaistunut enemmän ja enemmän viime vuosikymmenien aikaan, hyvinvointiyhteiskunnat ovat muisto vain, talousliberalismia ihailtiin kritiikittä aina vuoden 2008 romahdukseen asti. Tuolloin tuli se toinen hallitsemattoman kapitalismin rommaus. Oikeistolaistumisen huippu on toistaiseksi ollut 2014-2015, Pohjoismaiden oikeistohallitukset halusivat ja haluavat halpaa mmuuttoväkeä miljoonia (Ruotsin kokkareiden Rheinfeld: Öppna era hjärtan...), Trumpin kausi USA:ssa, kun samaan aikaan Venäjällä Trumpin aateveli valmisteli valmistelujaan ja pisti näkyville yhden Euroopan kiristyskeinonsa: hallitsemattoman mmuuttovyöryn, heh.
Hallitsematon tuntuu olevan nyky-yhteiskuntien avainsana. Taudit, ihmiset ja talous leviää hallitsemattomasti, jolloin yhteiskuntien ilmapiiristä tulee pelokas, vihamielinen, toivoton, näköalaton. Ja se on köyhyyttä se. Vaikka olisi rahaa ja teknologiaa ja kakskymmentä juustomerkkiä ja sata tv-kanavaa valittavana.
Ihan täyttä paskaa. 80-luvulla ei todellakaan oltu rikkaampia ja valinnanvaraa oli kuin Neuvostoliitossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
silloin oli 3 työntekijää elätettävää kohden, nykyään on 2 elätettävää työntekijää kohden.
80-luvulla ei ollut paljoa työttömiä, koska melkein kaikille oli älyään vastaavia hommia: apupoika ojentamassa nauloja rakennustyömaalla, aputyttö syöttämässä ja kylvettämässä potilaita ja sihteeri kirjoittamassa saneluita. Nyt lääkärien ja hoitajien pitää tehdä kaikki itse.
Koska ei ole rahaa palkata aputyövoimaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla ei meidän perheessä tiedetty muuta kuin köyhyyttä ja kurjuutta. Ruokana oli yleensä puuroja ja vellejä, pyhänä saattoi olla vaikka perunaa suolakalalla. Koko perhellä oli yhteisessä käytössä yksi polkupyörä jota isä yleensä käytti kun kävi töissä. Kouluun piti kävellä ja kotiin palata aina nälkäisenä, kouluruokaan ei meillä ollut rahaa.
Kouluruokailu oli kaikille ilmaista 80-luvulla...
Ei muuten tasan ollut. Muistan kun isäni kirosi kouluruokalaskuja.
1976 syntynyt eri.
"Vuosina 19721977 siirryttäessä peruskouluun laki edellytti, että kaikkien peruskouluikäisten tuli saada ilmainen lämmin ateria. Samalla tämä oikeus laajennettiin myös lukioihin ja ammattikouluihin."
Wikipedia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla ei meidän perheessä tiedetty muuta kuin köyhyyttä ja kurjuutta. Ruokana oli yleensä puuroja ja vellejä, pyhänä saattoi olla vaikka perunaa suolakalalla. Koko perhellä oli yhteisessä käytössä yksi polkupyörä jota isä yleensä käytti kun kävi töissä. Kouluun piti kävellä ja kotiin palata aina nälkäisenä, kouluruokaan ei meillä ollut rahaa.
Kouluruokailu oli kaikille ilmaista 80-luvulla...
Ei muuten tasan ollut. Muistan kun isäni kirosi kouluruokalaskuja.
1976 syntynyt eri.
Suomessa on ollut maksuton kouluruokailu vuodesta 1948.
Koski vain kansakouluja. Oppikouluissa olu maksettava ruoka itse.
Vasta peruskoulussa oli kaikilla ilmainen ruokailu.
Peruskoulut tulivat 1970-luvun aikana. Nyt on puhe 1980-luvusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän näin jälkeenpäin tarkasteltuna 1980-luku oli yhteiskunnallisesti ja taloudellisesti tietynlainen huippupiste tavallisen kansalaisen kannalta. Ongelmia oli, puutteita oli, mutta kokonaisuutena silloin oltiin rikkaampia ja optimistisempia kuin nykyään. Vasemmisto oli rakentanut hyvinvointiyhteiskuntaa vuosikymmenien ajan ja toteutti lupauksensa duunareille olojen parantamisesta. Työn teolla pärjäsi ja se lisäsi motivaatiota työn tekoon, verorahoille sai vastinetta, ympäristö oli lasten kasvattamiseen turvallinen ja toiveikas.
Vasemmisto teki itsensä siis tarpeettomaksi, hyvinvoiva jengi duunareista lähtien siirtyi äänestämään oikeistoa ja tätä vahvisti myös itäblokin romahtaminen, reaganismi ja thatcherismi, joita täälläkin ihailtiin, oikeistolaistumista ei hidastanut edes suuri varoitusmerkki, 90-luvun lama, päinvastoin, sekin laitettiin jotenkin vasemmistolaispolitiikan synniksi, ei varoitukseksi hallitsemattomasta kapitalismista.
Maailman ylipäätään on oikeistolaistunut enemmän ja enemmän viime vuosikymmenien aikaan, hyvinvointiyhteiskunnat ovat muisto vain, talousliberalismia ihailtiin kritiikittä aina vuoden 2008 romahdukseen asti. Tuolloin tuli se toinen hallitsemattoman kapitalismin rommaus. Oikeistolaistumisen huippu on toistaiseksi ollut 2014-2015, Pohjoismaiden oikeistohallitukset halusivat ja haluavat halpaa mmuuttoväkeä miljoonia (Ruotsin kokkareiden Rheinfeld: Öppna era hjärtan...), Trumpin kausi USA:ssa, kun samaan aikaan Venäjällä Trumpin aateveli valmisteli valmistelujaan ja pisti näkyville yhden Euroopan kiristyskeinonsa: hallitsemattoman mmuuttovyöryn, heh.
Hallitsematon tuntuu olevan nyky-yhteiskuntien avainsana. Taudit, ihmiset ja talous leviää hallitsemattomasti, jolloin yhteiskuntien ilmapiiristä tulee pelokas, vihamielinen, toivoton, näköalaton. Ja se on köyhyyttä se. Vaikka olisi rahaa ja teknologiaa ja kakskymmentä juustomerkkiä ja sata tv-kanavaa valittavana.
Ihan täyttä paskaa. 80-luvulla ei todellakaan oltu rikkaampia ja valinnanvaraa oli kuin Neuvostoliitossa.
Ihan oikeesti? Suomen valinnanvara 80-luvulla oli uskomaton Neukkuun verrattuna!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavanomainen kuukausipalkka oli alle 1000 € nykyrahassa. Päätelkää siitä minkälainen oli elintaso. Ei todellakaan ollut yltäkylläisyyttä tavallisilla ihmisillä.
Mistä ihmeestä sinä tuon 1000€ revit? Sain opiskelijana kesäduunissa nimellisesti melkein tuon 1980-luvun lopulla, mutta hintataso on sen jälkeen noussut kymmeniä prosentteja.
Aloitit työt v. 1986 keskisuuressa rakennusliikkeesä pääkirjanpitäjänä ja vastasin taloushallinnosta ja palkka oli 10.500mk/kk eli vajaa 2000€/kk. Ja ihmettelin, miten ne voi maksaa mulle niin paljon. Kun työnjohto/rakennusinsinöörit saivat tuon alle.
Muut toimistossa saivat 3500-5000 mk/kkFirman toimitusjohtajan palkka oli 25.000 mk eli 4000€/kk joka oli hirveän iso.
Ja jos teet lukuihin inflaatiokorjauksen, huomaat, että vuoden 2023 rahassa palkkasi 10500 markkaa olisi noin 3760 euroa. Surffaa Tilastokeskuksen rahsnarvomuuntimeen. Se pieninkin muistamasi palkka 3500 mk on yli 1200 euroa nykyrahassa, ei missään tapauksessa alle tonnia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla töissä oli mukavaa. Töitä tehtiin hyvällä asenteella, turhia saikuttelematta. Töitä sai kaikki, myös nuoret kesätöitä, esim. raksoilla. Toisin kuin nykyään, kun halpatyövoima vie nämä työpaikat.
80-luvulla ei hiostettu koko ajan tekemään enemmän ja enemmän, näin ollen ei ollut yhteiskunnalle kalliiksi tulevia burn outeja, nykykielellä työuupumisia. Töissä myös viihdyttiin ja varmasti samalla tehtiin parempaa tulosta. Jatkuvaan rekrytointiin ei palanut aikaa ja rahaa, työpaikassa pysyttiin pitkään.
Kun työttöminä oli vain oikeasti jotenkin syrjäytyneet, yhteiskunnassa oli vähemmän ongelmia. Toki suomalaisessa yhteiskunnassa on aina ollut alkoholisteja, mutta heistä oli harvoin haittaa muille kuin omille perheille. Toisin kun nykyisistä huumehörhöistä ja katujengeistä.
Kasarilla töitä oli melkein kaikille oman älykkyyskapasiteetin mukaan. Vähän tyhmempikin pääsi apupojaksi esim. raksalle tai satamaan. Töissä oli mukavaa, kun kaikki saivat tehdä oman osaamisensa mukaisia tehtäviä. Työntekijät ja pomot eivät olleet toistensa vihollisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80 luku oli parasta aikaa ihmiskunnan historiassa ja siitä ollaan menty jatkuvasti kiihtyvällä tahdilla alas päin. Tämä on fakta, eikä se alapeukuttamalla muuksi muutu.
Muuten näin, mutta se minua 80-luvussa rassaa, ettei internettiä vielä ollut.
Eipä sellaista osattu kaivata. Ihmiset tapasivat enemmän toisiaan, kun ei tarvinnut käyttää kaikkea aikaansa ruudun toljottamiseen.
Ennen internettiä täytyi olla luova aikansa kuluttamisessa. Harrastaa, tavata ihmisiä ja tehdä yhdessä, lukea romaaneja. No televisio jo oli, mutta ei sieltä ennen iltakuutta tullut oikein mitään.
Ei kasarilla tarvinnut aikaa erikseen "kuluttaa", töissä käytiin klo 8-16, sitten käytiin kaupassa ja laitettiin perheelle kotiruokaa, syötiin yhdessä ja siinä vaiheessa kello olikin jo 18.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1980-luvulla tavara oli kallista. Tätä ei nykynuoriso edes käsitä! 😀 Vaatteet olivat kalliita, ja oli ihan normaalia että teinillä oli vaikkapa kahdet housut. 80-luvulla isoissa kaupungeissa oli jotain kirppareita, mutta niihin ei kunnon ihmiset menneet vaan niitä pidettiin ludepesinä. 90-luvun lamassa kun rahat olivat loppu, alkoivat ihmiset löytää kirppareilla ostamisen ja myymisen. Jossain kohdin 90-lukua tulivat sitten vähin erin halvat vaatteiden ketjuliikkeet. Niiden mukana tuli myös sesonkimuoti. Sitä ennen jos ei talvitakki mennyt kaupaksi, se vietiin kesäkaudella varastoon ja otettiin taas seuraavana syksynä uudelleen myyntiin.
Lastensaaminen oli iso taloudellinen ponnistus ihan senkin vuoksi, että lapset piti vaatettaa. Lapsilisistä puhuttiin silloin enemmän vaaterahana. Vauvansänky ja hoitopöytä olivat myös isoja ostoksia (toki huonekalut ylipäätään olivat kalliita). Neuvoloissa painotettiin silloin ja vielä 1990-luvun puolellakin sitä, oliko vauvalle tehty kaikki tarpeelliset hankinnat. Lastenvaunut toki olivat myös tosi iso ostos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80 luku oli parasta aikaa ihmiskunnan historiassa ja siitä ollaan menty jatkuvasti kiihtyvällä tahdilla alas päin. Tämä on fakta, eikä se alapeukuttamalla muuksi muutu.
Muuten näin, mutta se minua 80-luvussa rassaa, ettei internettiä vielä ollut.
Eipä sellaista osattu kaivata. Ihmiset tapasivat enemmän toisiaan, kun ei tarvinnut käyttää kaikkea aikaansa ruudun toljottamiseen.
Ennen internettiä täytyi olla luova aikansa kuluttamisessa. Harrastaa, tavata ihmisiä ja tehdä yhdessä, lukea romaaneja. No televisio jo oli, mutta ei sieltä ennen iltakuutta tullut oikein mitään.
Ei kasarilla tarvinnut aikaa erikseen "kuluttaa", töissä käytiin klo 8-16, sitten käytiin kaupassa ja laitettiin perheelle kotiruokaa, syötiin yhdessä ja siinä vaiheessa kello olikin jo 18.
Lähikauppa myös meni kiinni joko klo 17 tai klo 18, lauantaisin aiemmin ja sunnuntaisin oli kaikki kaupat suljettu.
Vierailija kirjoitti:
1980-luvulla tavara oli kallista. Tätä ei nykynuoriso edes käsitä! 😀 Vaatteet olivat kalliita, ja oli ihan normaalia että teinillä oli vaikkapa kahdet housut. 80-luvulla isoissa kaupungeissa oli jotain kirppareita, mutta niihin ei kunnon ihmiset menneet vaan niitä pidettiin ludepesinä. 90-luvun lamassa kun rahat olivat loppu, alkoivat ihmiset löytää kirppareilla ostamisen ja myymisen. Jossain kohdin 90-lukua tulivat sitten vähin erin halvat vaatteiden ketjuliikkeet. Niiden mukana tuli myös sesonkimuoti. Sitä ennen jos ei talvitakki mennyt kaupaksi, se vietiin kesäkaudella varastoon ja otettiin taas seuraavana syksynä uudelleen myyntiin.
Lastensaaminen oli iso taloudellinen ponnistus ihan senkin vuoksi, että lapset piti vaatettaa. Lapsilisistä puhuttiin silloin enemmän vaaterahana. Vauvansänky ja hoitopöytä olivat myös isoja ostoksia (toki huonekalut ylipäätään olivat kalliita). Neuvoloissa painotettiin silloin ja vielä 1990-luvun puolellakin sitä, oliko vauvalle tehty kaikki tarpeelliset hankinnat. Lastenvaunut toki olivat myös tosi iso ostos.
Vaatteita ommeltiin ja neulottiin itse eikä seurattu muotia. Ihmiset olivat hoikkia eikä aikuisten vaatekoko kasvanut elämän aikana paljoakaan. Tyttöystävät neuloivat poikaystäville villapaitoja tai vähintään villasukat rakkaudenosoituksena. Raskausaikaa varten oli lehdissä vinkkejä, miten lempivaatteiden saumat kannatti avata ja ommella vaatteen kokoa kasvattavat jatkopalat, jotka poistettiin sitten kun äiti oli palautunut entisiin mittoihinsa, ja näin samoja vaatteita saatettiin käyttää vuosikausia.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä! Tuet olivat suurempia kuin nykyään. Elitaso korkeampi (paljon).
Äitini oli yksinhuoltaja. Nyt itse työssäkäyvä yksinhuoltaja. Äitini on kertonut että oli onnekas kun oli tuolloin 80-luvulla yksinhuoltaja. Tuet olivat paljon paremmat. Minä elän kuulemma vain pienellä murto-osalla tuloista ja eduista joita sai tuolloin. Ei koskaan ollut pulaa perusruokatarvikketsta. Nykyisin ei voi edes unelmoida muusta kuin halvimmista elintarvikkeista makaronia, banaaneja, satunnainen 1krt viikossa lihaa jne,
Aika uskomatonta. Ruoka, asuminen -kaikki oli suhteessa halvempaa kuin nykyisin. Palkatkin parempia.
Silloinkin oli puhetta kuinka yksinhuoltaja perheiden lapset ovat vähäosaisia ja vaarassa syrjääntyä, vaikka elintaso oli paljon korkeampi.
Nyt Orpo leikkaa jo valmiiksi pienistä etuuksista, jotka auttavat palkan lisäksi, jotta juuri ja juuri pysyy hengissä? Millä sitten nykyisin pitäisi elää? Kahta työtä en voi yksinhuoltajan ottaa, eikä ole autoa, joten ajallisestikin olisi haastavaa. Elämä on vain ja ainoastaan säästämistä KAIKESTA.
Mihin suomi on menossa?? Ei täällä kohta voi asua ja elää. Miksi suomi ei pidä huolta omistaan? Tuntuu että tietyt ryhmät saavat enemmän kuin kantasuomalaiset??
No höpö. 😂 1980-luvulla kahvi ja voi olivat kalliita, ei sellaisiin ollut vähäosaisilla varaa. Makaroni oli kallista ulkomaista hapatusta, vähäosaiset söivät vuoden jokaisena päivänä pottuja. Jos kaipasi vaihtelua niin joskus saattoi keittää porkkanoita seuraksi. 1980-luvulla köyhien ruoka oli ruskea kastike, eli pannulla vehnäjauhoja ruskistettiin ja tehtiin kastikkeeksi. Tämä kelpasi köyhille siis pottujen kanssa sellaisenaan, joskus saattoi olla reteesti pyhäruokaa ja vaikka makkaraa kastikkeen jatkeena. Ja köyhät ja hedelmät 1980-luvulla, eipäs nyt hupsita. Ja ihan tutkitusti ravitsemusmenot veivät silloin isomman osan tuloista kuin nykyään.
1980-luvulla pienituloisen vinkumassa autoa töissäkäymiseen olisi ollut törkimys ja häntä olisi pilkattu pitkään.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä! Tuet olivat suurempia kuin nykyään. Elitaso korkeampi (paljon).
Äitini oli yksinhuoltaja. Nyt itse työssäkäyvä yksinhuoltaja. Äitini on kertonut että oli onnekas kun oli tuolloin 80-luvulla yksinhuoltaja. Tuet olivat paljon paremmat. Minä elän kuulemma vain pienellä murto-osalla tuloista ja eduista joita sai tuolloin. Ei koskaan ollut pulaa perusruokatarvikketsta. Nykyisin ei voi edes unelmoida muusta kuin halvimmista elintarvikkeista makaronia, banaaneja, satunnainen 1krt viikossa lihaa jne,
Aika uskomatonta. Ruoka, asuminen -kaikki oli suhteessa halvempaa kuin nykyisin. Palkatkin parempia.
Silloinkin oli puhetta kuinka yksinhuoltaja perheiden lapset ovat vähäosaisia ja vaarassa syrjääntyä, vaikka elintaso oli paljon korkeampi.
Nyt Orpo leikkaa jo valmiiksi pienistä etuuksista, jotka auttavat palkan lisäksi, jotta juuri ja juuri pysyy hengissä? Millä sitten nykyisin pitäisi elää? Kahta työtä en voi yksinhuoltajan ottaa, eikä ole autoa, joten ajallisestikin olisi haastavaa. Elämä on vain ja ainoastaan säästämistä KAIKESTA.
Mihin suomi on menossa?? Ei täällä kohta voi asua ja elää. Miksi suomi ei pidä huolta omistaan? Tuntuu että tietyt ryhmät saavat enemmän kuin kantasuomalaiset??
Kasarilla yksinhuoltajat olivat paarialuokkaa, mikäli eivät olleet kunniallisia leskiä. Kouluissa puhuttiin vanhemmille au-lapsista (avioliiton ulkopuoliset lapset), mikä oli sivistynyt kiertoilmaisu äpäröille. Ymmärrettiin, että nämä tarvitsevat erityistä tuloa kun tulevat niin saastaisesta taustasta. 😆 Jos oikeasti olisit kasarilla ollut äpärälapsi niin et sitä täällä selittäisi tuohon sävyyn.
Jotkut olivat rikkaita, jotkut köyhiä. Itse olin enimmäkseen köyhä kuin kirkonrotta, mutta onnistuin vähistä rahoistani silti säästämään 80-luvulla neljä etelänmatkaa. Ne ostin tietenkin äkkilähtöinä.
Asiaa auttoi, että vuosikymmenen alkupuolella asuin vielä vanhempieni kanssa.
Tästä kaikesta seurasi sekin posiiivinen seikka, että muistisairaudet olivat lähes tuntemattomia. Kun ihmisten annettiin luolla ajallaan.