Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
HS: Ihminen valitsee todennäköisesti suunnilleen samalla henkisellä tasolla olevan kumppanin, jolla on samankaltainen maailmankatsomus
Kommentit (500)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
00340 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
00340 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
00340 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
00340 kirjoitti:
Lähes kaikki jutussa mainituista asioista on tutkittu jo aiemminkin, itsekin olen usein täällä sanonut, että pariskunnilla on samaa tasoa oleva äo (ainakin 20v. vanha tutkimustulos) ja muutenkin puhunut samankaltaisuuden merkityksestä parinvalinnassa. Myös tasokeskusteluissa olen kirjoittanut siitä - tärkein lienee yhteiskuntaluokka, koska se sitoo monia artikkelissakin mainittuja asioita yhteen.
Tasoteoria tulee tuohon rinnalle, sillä myös siinä pätee samankaltaisuus eli ne parit päätyvät yhteen, joilla on samantasoinen kysyntä. Kysyntä muodostuu hieman eri tavoin sukupuolten välillä ja tästäkin on olemassa iso joukko yksittäisiä tutkimustuloksia, jotka tukevat tasoteorian väitteitä.
Tasoteoria on siitä jännä teoria että se on niin mukautuvainen että se voidaan tunkea melkein minkä tahansa muun pariutumistutkimustuloksen rinnalle ja väittää että ei se ole ristiriidassa sen kanssa. No ei olekaan. Se vain on niin suppea ja yleisluontoinen että se ei selitä kuin vain pienen osan pariutumisesta.
Tasoteoria on mukautuvainen sen vuoksi, ettei se ole tieteellinen teoria. Suppea ja yleisluontoinen sen sijaan on hyvän teorian merkki. Tässä keskustelunaiheena oleva tutkimustuloksen uutisointi herättää minussa epäilyksiä, koska se on niin laaja-alainen. Tuollaisia tutkimustuloksia noin epämääräisillä (ei-tarkkarajaisilla) parametreillä ei ole kovinkaan helppo saada.
Tänne on linkattu useita tasoteoriaan liittyviä tutkimuksia (121212 on sen tehnyt), ne herättävät poikkeuksetta vastustusta, koska ne liittyvät parinvalintaan ulkonäkö edellä. Minusta on yksinkertaisesti tyhmää väittää, ettei parinvalinnassa myös ulkonäöllä olisi iso merkitys.
Harmi kun se eilinen pitkä keskustelu on poistettu, koska en ehtinyt lukea minulle osoitettua linkkiä, kun olin saunomassa. Ajattelin lukea ja kommentoida tänään. Nyt en edes muista aihetta, että olisin voinut löytää sen, Hesarista taisi olla.
Tottakai ulkonäöllä = ulkoisella olemuksella on merkitystä. Useimmiten pariutuminen alkaa tilanteesta, jossa ulkonäkö joko herättää kiinnostuksen tai sitten ei. Poikkeuksena suhteet, jotka syntyvät, kun pitkään ystävinä, työkavereina tms olleet ihmiset havahtuvat huomaamaan, että heidän välillään on muutakin. Jokainen aivan varmasti omasta kokemuksestaan tietää, että toiset ihmiset vetävät puoleensa, useimpia kohtaan ei synny mitään reaktiota, heitä ei edes huomaa, ja jotkut voivat vaikuttaa suorastaan vastenmielisiltä. Niin kadulla, baarissa kuin jossain sovelluksissa.
Mutta tasoteoriajankutuksessa on turhauttavaa se, että vaikka meistä ihmisistä (ja myös palstalaisista) suurin osa on aivan tavallisia ihmisiä, niin esimerkit haetaan jostain julkkiksista ja miljonääreistä. Eivät ne liikuta meitä millään tavalla. Ei näissä keskusteluissa ole miesmalleja tai jääkiekkoilijoita eikä heistä haaveilevia naisia. Me olemme ihan niitä taviksia, jotka harvoin kääntävät päitä ulkona liikkuessaan, mutta omalle rakkaallemme olemme erityisiä ja ainutlaatuisia.
Olen samaa mieltä siitä, että työkaverin tai kaveripiirin kautta tutustuessa ulkonäöllä on pienempi merkitys. Itseäni keskustelussa kiinnostaa nykyään enemmän se miksi tasoteoria koetaan niin häiritseväksi, että siitä keskusteluun uhrataan niin valtavan paljon aikaa. Siitä on muodostunut ainakin keino purkaa omia pettymyksiä miehiä kohtaan yleensä. Siihen tuntuu myös liittyvän ideologiaa siitä miten pariutuminen on henkistä jos se on oikeanlaista, jolloin miehinen näkökulma seksikkyydestä ja käytännön asioista tuntuu karsilta ja ikävältä.
Jaa. No minulla ei ainakaan ole mitään varsinaisia pettymyksiä miesten suhteen, ja olen biseksuaali, eli suhteita on ollut naistenkin kanssa - ja jos olisin pettynyt miehiin, olisi tavallaan helppo "vaihtaa" naisiin, kun sekin puoli on minussa aika vahva. Itse olen kokenut tasoteorian liian kaavamaisena ja edustavan pikemminkni amerikkalaisen keskiluokan ihanteita. En koe, että se on sovellettavissa Suomen olosuhteisiin. Koen myös, että siinä huomioidaan vain tietynlaiset asiat, kun parinmuodostus ja jopa kiinnostus, vetovoima ja ulkonäölliset preferenssit ovat paljon moniulotteisempia. Tasoteorian yksi heikkous on myös se, että se ei ota huomioon yksilöllistä variaatiota, mutta se ei myöskään huomioi eri ihmissryhmien (alakulttuurit, yhteiskuntaluokat, yms) sisällä vallitsevia yleisiä, keskenään erilaisia ihanteita.
En myöskään ymmärrä väitettäsi siitä, että naiset olisivat väittäneet pariutumista vain henkiseksi. Päinvastoin, varmaan kaikissa ketjuissa naiset ovat todenneet, että vetovoimalla ja ulkonäöllä on merkitystä. Varmaan ihmisiä vain häiritsee se, että heidän oma kokemuksensa siitä, mikä on seksikästä, sivuutetaan täysin, ja joku alkaa ulkoapäin setäselitellä, millaista naisen seksuaalinen halu on tai mihin se kohdistuu.
Olitko sinäkin mukana keskusteluissa jo kolme vuotta sitten, kun itse aloitin? Silloinkin oli joku fiksu biseksuaali nainen mukana.
Eivät kaikki naiset ole väittäneet pariutumista henkiseksi, mutta näissä keskusteluissa on aina joukko naisia, jotka niin tekevät. Eivätkä kaikki naiset suinkaan tasoteoriaa vastusta, silloin kun aloitin, oli iso joukko naisia, jotka kuuntelivat kiinnostuneina 12121212:n juttuja ja ottivat onkeensa niin kun itsekin tein. En kaikesta, mutta monesta asiasta. Ja on myös miehiä, jotka eivät koe tasoteoriaa omakseen.
Alan kallistua uskomaan, että olet Pikkukakkonen joka yrittää luoda itselleen uuden identiteetin, koska tietää että Pikkukakkosena kirjoitetut kommentit lähtevät lukematta poistoon.
Meinasin laittaa ihan samaa. Alkaa menemään tuo fanipoikailu niin nololla tavalla yli.
Heh. Toivottavasti 1212121 lukee viestini. Ihan vilpittömästi tarkoitan sanani. 121212 kyllä tietää, että ole häntä jahtaileva vanhempi setämies :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla homma toimii niin, että jos ihminen on hyvännäköinen, minussa herää alustava kiinnostus häntä kohtaan. Se että syveneekö kiinnostukseni, riippuu ihan sen ihmisen luonteesta.
Eli mulla homma menee ikään kuin kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa vain ja ainoastaan ulkonäöllä on merkitystä, ja jos ihminen "läpäisee" sen ensimmäisen vaiheen, niin sen jälkeen vain luonne merkkaa.
En ikinä voisi ottaa rumaa ihmistä kumppaniksi, vaikka hänellä olisi maailman kultaisin luonne.
Tuossahan se juurikin on. Se ongelma, josta moni aina jankuttaa. "Maailman kultaisin luonne", mutta ulkonäkö ratkaisee.
Ei sillä kultaisella luonteella tee mitään parisuhdemarkkinoilla, jos ulkokuori on epämiellyttävän näköinen.
Naamataulu on se, jonka syntymässä saa. Ei sitä itse voi valita.
Ymmärrätkö pointin? Kirjaimellisesti, se sinun perimäsi määrittää naaman "viehättävyyden", joten esimerkiksi kaunis nainen tai komea mies saavat jo valtavan etumatkan moneen muuhun verrattuna. Ulkonäöllä pääsee myös paikkoihin, joihin ilman sitä ei ole asiaa. Sillä saa myös etuja, joita ei ole ansainnut millään lailla.
Usein kuulee, kuinka "omalla työllään on kaikki ansaittu" - ihan kuin sillä ulkonäöllä ei olisi ollut mitään merkitystä. Kuten se, että saat helposti kavereita. Tai se, että vaikutat luotettavammalta (juuri niin, ulkonäkö muuttaa myös arviota luotettavuudesta), eli saatko lainaa, voi hyvin riippua naamasta.
Kyllä siinä pitää olla jo ihan huomattavan kaunis tai komea että sellaista ihan selkeää etua saa. Puhutaan jo ihan muutamista prosenteista ihmisistä.
Entä sitten? Tällä jankkaukselle kasvosi eivät muutu kauniimmiksi. Joo kauniit on kauniita, mutta entä sitten? Me muutkin pariudumme onnellisesti. Jos emme siis jää säälimään itseämme, että yhyy, jotkut on muo kauniimpia!
No sitä sitten että on aika turha pohtia sen kauneimman prosentin pariutumista tai menestystä elämässä koska se tosiaan koskee vain sitä prosenttia, ei muita.
00340 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
00340 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
00340 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
00340 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
00340 kirjoitti:
Lähes kaikki jutussa mainituista asioista on tutkittu jo aiemminkin, itsekin olen usein täällä sanonut, että pariskunnilla on samaa tasoa oleva äo (ainakin 20v. vanha tutkimustulos) ja muutenkin puhunut samankaltaisuuden merkityksestä parinvalinnassa. Myös tasokeskusteluissa olen kirjoittanut siitä - tärkein lienee yhteiskuntaluokka, koska se sitoo monia artikkelissakin mainittuja asioita yhteen.
Tasoteoria tulee tuohon rinnalle, sillä myös siinä pätee samankaltaisuus eli ne parit päätyvät yhteen, joilla on samantasoinen kysyntä. Kysyntä muodostuu hieman eri tavoin sukupuolten välillä ja tästäkin on olemassa iso joukko yksittäisiä tutkimustuloksia, jotka tukevat tasoteorian väitteitä.
Tasoteoria on siitä jännä teoria että se on niin mukautuvainen että se voidaan tunkea melkein minkä tahansa muun pariutumistutkimustuloksen rinnalle ja väittää että ei se ole ristiriidassa sen kanssa. No ei olekaan. Se vain on niin suppea ja yleisluontoinen että se ei selitä kuin vain pienen osan pariutumisesta.
Tasoteoria on mukautuvainen sen vuoksi, ettei se ole tieteellinen teoria. Suppea ja yleisluontoinen sen sijaan on hyvän teorian merkki. Tässä keskustelunaiheena oleva tutkimustuloksen uutisointi herättää minussa epäilyksiä, koska se on niin laaja-alainen. Tuollaisia tutkimustuloksia noin epämääräisillä (ei-tarkkarajaisilla) parametreillä ei ole kovinkaan helppo saada.
Tänne on linkattu useita tasoteoriaan liittyviä tutkimuksia (121212 on sen tehnyt), ne herättävät poikkeuksetta vastustusta, koska ne liittyvät parinvalintaan ulkonäkö edellä. Minusta on yksinkertaisesti tyhmää väittää, ettei parinvalinnassa myös ulkonäöllä olisi iso merkitys.
Harmi kun se eilinen pitkä keskustelu on poistettu, koska en ehtinyt lukea minulle osoitettua linkkiä, kun olin saunomassa. Ajattelin lukea ja kommentoida tänään. Nyt en edes muista aihetta, että olisin voinut löytää sen, Hesarista taisi olla.
Tottakai ulkonäöllä = ulkoisella olemuksella on merkitystä. Useimmiten pariutuminen alkaa tilanteesta, jossa ulkonäkö joko herättää kiinnostuksen tai sitten ei. Poikkeuksena suhteet, jotka syntyvät, kun pitkään ystävinä, työkavereina tms olleet ihmiset havahtuvat huomaamaan, että heidän välillään on muutakin. Jokainen aivan varmasti omasta kokemuksestaan tietää, että toiset ihmiset vetävät puoleensa, useimpia kohtaan ei synny mitään reaktiota, heitä ei edes huomaa, ja jotkut voivat vaikuttaa suorastaan vastenmielisiltä. Niin kadulla, baarissa kuin jossain sovelluksissa.
Mutta tasoteoriajankutuksessa on turhauttavaa se, että vaikka meistä ihmisistä (ja myös palstalaisista) suurin osa on aivan tavallisia ihmisiä, niin esimerkit haetaan jostain julkkiksista ja miljonääreistä. Eivät ne liikuta meitä millään tavalla. Ei näissä keskusteluissa ole miesmalleja tai jääkiekkoilijoita eikä heistä haaveilevia naisia. Me olemme ihan niitä taviksia, jotka harvoin kääntävät päitä ulkona liikkuessaan, mutta omalle rakkaallemme olemme erityisiä ja ainutlaatuisia.
Olen samaa mieltä siitä, että työkaverin tai kaveripiirin kautta tutustuessa ulkonäöllä on pienempi merkitys. Itseäni keskustelussa kiinnostaa nykyään enemmän se miksi tasoteoria koetaan niin häiritseväksi, että siitä keskusteluun uhrataan niin valtavan paljon aikaa. Siitä on muodostunut ainakin keino purkaa omia pettymyksiä miehiä kohtaan yleensä. Siihen tuntuu myös liittyvän ideologiaa siitä miten pariutuminen on henkistä jos se on oikeanlaista, jolloin miehinen näkökulma seksikkyydestä ja käytännön asioista tuntuu karsilta ja ikävältä.
Jaa. No minulla ei ainakaan ole mitään varsinaisia pettymyksiä miesten suhteen, ja olen biseksuaali, eli suhteita on ollut naistenkin kanssa - ja jos olisin pettynyt miehiin, olisi tavallaan helppo "vaihtaa" naisiin, kun sekin puoli on minussa aika vahva. Itse olen kokenut tasoteorian liian kaavamaisena ja edustavan pikemminkni amerikkalaisen keskiluokan ihanteita. En koe, että se on sovellettavissa Suomen olosuhteisiin. Koen myös, että siinä huomioidaan vain tietynlaiset asiat, kun parinmuodostus ja jopa kiinnostus, vetovoima ja ulkonäölliset preferenssit ovat paljon moniulotteisempia. Tasoteorian yksi heikkous on myös se, että se ei ota huomioon yksilöllistä variaatiota, mutta se ei myöskään huomioi eri ihmissryhmien (alakulttuurit, yhteiskuntaluokat, yms) sisällä vallitsevia yleisiä, keskenään erilaisia ihanteita.
En myöskään ymmärrä väitettäsi siitä, että naiset olisivat väittäneet pariutumista vain henkiseksi. Päinvastoin, varmaan kaikissa ketjuissa naiset ovat todenneet, että vetovoimalla ja ulkonäöllä on merkitystä. Varmaan ihmisiä vain häiritsee se, että heidän oma kokemuksensa siitä, mikä on seksikästä, sivuutetaan täysin, ja joku alkaa ulkoapäin setäselitellä, millaista naisen seksuaalinen halu on tai mihin se kohdistuu.
Olitko sinäkin mukana keskusteluissa jo kolme vuotta sitten, kun itse aloitin? Silloinkin oli joku fiksu biseksuaali nainen mukana.
Eivät kaikki naiset ole väittäneet pariutumista henkiseksi, mutta näissä keskusteluissa on aina joukko naisia, jotka niin tekevät. Eivätkä kaikki naiset suinkaan tasoteoriaa vastusta, silloin kun aloitin, oli iso joukko naisia, jotka kuuntelivat kiinnostuneina 12121212:n juttuja ja ottivat onkeensa niin kun itsekin tein. En kaikesta, mutta monesta asiasta. Ja on myös miehiä, jotka eivät koe tasoteoriaa omakseen.
Alan kallistua uskomaan, että olet Pikkukakkonen joka yrittää luoda itselleen uuden identiteetin, koska tietää että Pikkukakkosena kirjoitetut kommentit lähtevät lukematta poistoon.
Meinasin laittaa ihan samaa. Alkaa menemään tuo fanipoikailu niin nololla tavalla yli.
Heh. Toivottavasti 1212121 lukee viestini. Ihan vilpittömästi tarkoitan sanani. 121212 kyllä tietää, että ole häntä jahtaileva vanhempi setämies :)
Pikkujaska on kirjolla, pahasti.
Vierailija kirjoitti:
minä uskon, että se valinta tapahtuu jollain kemia-energia-tasolla. Me itse olemme magneetteja, ja se ihminen, jollaista vedämme puoleemme, kertoo kyllä paljon itsestämme. Sitä en tiedä, miksi kaikki asiat toisessa ei magnetisoi (toinen on osaltaan hyvinkin erilainen kuin minä), ja onko siinä aina jokin tietty, mikä magnetisoi.
Tähän perustuu se, miksi vetävät kerta toisensa jälkeen puoleensa alkoholistin. Muutos tapahtuu vasta, kun itse muuttuu. Kun tuo magneettinen sidos häviää.
Ei siinä ole mitään yliluonnollista, vaan taustan psykologiset kokemukset vaikuttavat ja moni alitajuisesti hakee "parantavaa" kokemusta lapsuuden kokemuksiin.
Toisekseen biologiselta puolelta lisääntymiseen yhteensopivat geenit vetävät toisiaan puoleensa. Jotkut "tuoksuvat oikealta" ja toiset eivät. Toisaalta esim. e-pillerit voivat sotkea tätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla homma toimii niin, että jos ihminen on hyvännäköinen, minussa herää alustava kiinnostus häntä kohtaan. Se että syveneekö kiinnostukseni, riippuu ihan sen ihmisen luonteesta.
Eli mulla homma menee ikään kuin kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa vain ja ainoastaan ulkonäöllä on merkitystä, ja jos ihminen "läpäisee" sen ensimmäisen vaiheen, niin sen jälkeen vain luonne merkkaa.
En ikinä voisi ottaa rumaa ihmistä kumppaniksi, vaikka hänellä olisi maailman kultaisin luonne.
Tuossahan se juurikin on. Se ongelma, josta moni aina jankuttaa. "Maailman kultaisin luonne", mutta ulkonäkö ratkaisee.
Ulkonäkö voi olla yksi ratkaiseva tekijä. Mutta niin voi olla luonnekin. Maailman komein tai kaunein ulkonäkö ei usemmilla auta jos luonne on ihan kamala.
Se ulkonäkö kuitenkin avaa oven, niin sanotusti. Pelkällä luonteella ei pääse edes rappukäytävään. Varsinkin, jos ei edes saa mahdollisuutta tuoda sitä esiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla homma toimii niin, että jos ihminen on hyvännäköinen, minussa herää alustava kiinnostus häntä kohtaan. Se että syveneekö kiinnostukseni, riippuu ihan sen ihmisen luonteesta.
Eli mulla homma menee ikään kuin kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa vain ja ainoastaan ulkonäöllä on merkitystä, ja jos ihminen "läpäisee" sen ensimmäisen vaiheen, niin sen jälkeen vain luonne merkkaa.
En ikinä voisi ottaa rumaa ihmistä kumppaniksi, vaikka hänellä olisi maailman kultaisin luonne.
Tuossahan se juurikin on. Se ongelma, josta moni aina jankuttaa. "Maailman kultaisin luonne", mutta ulkonäkö ratkaisee.
Ei sillä kultaisella luonteella tee mitään parisuhdemarkkinoilla, jos ulkokuori on epämiellyttävän näköinen.
Suurin osa ihmisistä on ihan taviksia, ei kauniita tai rumia. Ja silloin sillä kultaisella luonteella tekee pariutumisessa tosi paljon.
Olen samaa mieltä. Pointtini olikin enemmän se, että jos ihminen on ruma, niin hänen kultaisesta luonteestaan ei ole mitään hyötyä parisuhdemarkkinoilla, koska ei kukaan halua rumaa kumppania.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla homma toimii niin, että jos ihminen on hyvännäköinen, minussa herää alustava kiinnostus häntä kohtaan. Se että syveneekö kiinnostukseni, riippuu ihan sen ihmisen luonteesta.
Eli mulla homma menee ikään kuin kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa vain ja ainoastaan ulkonäöllä on merkitystä, ja jos ihminen "läpäisee" sen ensimmäisen vaiheen, niin sen jälkeen vain luonne merkkaa.
En ikinä voisi ottaa rumaa ihmistä kumppaniksi, vaikka hänellä olisi maailman kultaisin luonne.
Tuossahan se juurikin on. Se ongelma, josta moni aina jankuttaa. "Maailman kultaisin luonne", mutta ulkonäkö ratkaisee.
No onneksi meitä on moneksi.
Itselläni on rakas ja arvostamani puoliso, joka varmaan monen silmissä on "ruma" tai ainakin hänellä on monia ei-viehättävänä pidettyjä piirteitä. Toki hän pitää itsensä siistinä ja myös hankkii jopa uusia vaatteita...Ai niin, mutta olen myös katsonut peiliin, ja näen itseni ihan realistisin silmin....
Mahtaako tämä olla joku sukupolvikysymys? Vaiko sukupuoli?
Mutta omassa tuttavapiirissä ainakin naiset (40-50v) kyllä varmasti ovat kovin yksimielisiä siitä että joku george clooney on hurmaava mies - mutta eivät tuon näköistä itselleen haluaisi tai haaveilisi. Parisuhteessa parempi on ihan toinen tyyppi.
Mutta onko niin, että miehet noin keskimäärin (nykyään?) katsovat sitä porukan kuuminta babeä, mielellään jotain Sara Chafakia, ja jos/kun he eivät häntä saa raahattua kotiluolaansa niin "kaikki naiset ovat pinnallisia pskiaisia"?Miesten ja naisten pinnallisuudesta:
Tätä palstaa kun selaa, niin usein saa lukea kuinka naiset syyttävät miehiä pinnallisuudesta, ja kuinka miehet syyttävät naisia pinnallisuudesta.
Oli se lopullinen totuus asiasta mikä hyvänsä, niin vaikuttaa siltä että naiset täysin vilpittömästi uskovat miesten olevan äärimmäisen pinnallisia, ja miehet täysin vilpittömästi uskovat että naiset ovat äärimmäisen pinnallisia.
Oma elämänkokemus on osoittanut minulle, että keskimäärin miehet ja naiset on ihan yhtä pinnallisia.
Ja yhtä tyhmiä. Sivusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla homma toimii niin, että jos ihminen on hyvännäköinen, minussa herää alustava kiinnostus häntä kohtaan. Se että syveneekö kiinnostukseni, riippuu ihan sen ihmisen luonteesta.
Eli mulla homma menee ikään kuin kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa vain ja ainoastaan ulkonäöllä on merkitystä, ja jos ihminen "läpäisee" sen ensimmäisen vaiheen, niin sen jälkeen vain luonne merkkaa.
En ikinä voisi ottaa rumaa ihmistä kumppaniksi, vaikka hänellä olisi maailman kultaisin luonne.
Tuossahan se juurikin on. Se ongelma, josta moni aina jankuttaa. "Maailman kultaisin luonne", mutta ulkonäkö ratkaisee.
Ulkonäkö voi olla yksi ratkaiseva tekijä. Mutta niin voi olla luonnekin. Maailman komein tai kaunein ulkonäkö ei usemmilla auta jos luonne on ihan kamala.
Se ulkonäkö kuitenkin avaa oven, niin sanotusti. Pelkällä luonteella ei pääse edes rappukäytävään. Varsinkin, jos ei edes saa mahdollisuutta tuoda sitä esiin.
Kyllä pääsee, irl juuri pääsee. Ruma nörtti voi osoittautua hyväksi tyypiksi, ja unohtuu että hän on ruma. Olen nähnyt tämän harrastuksessani, aika pian se ulkonäkö unohtuu kun tehdään juttuja yhdessä.
Sitten jos "elämä" on pelkkää tinderklikkailua, niin ei pääse.
Tosin jos vaivaa se kuspäinen luonne, niin missään ei ole pidetty. Aika monella täällä jankkaajalla se luonne on se varsinainen ongelma. Ja se näkyy eleissä ja ilmeissä, piilokatkera ilme tekee kuvasta ei-kiinnostavan, vaikka kasvonpiirteet olisi mitkä.
Vierailija kirjoitti:
Terve ihminen näin. Traumainen ja jollain tapaa epätoivoinen ihminen voi ajautua mitä oudoimpiin parisuhdekuvioihin.
Näin on. On kurjaa, että vaikean taustan omaava on vaarassa myös parisuhdemarkkinoilla. Ajautuu helpommin mm. hyväksikäyttösuhteisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin varmaan on. Mutta ainakin niin kauan kuin en itse kykene näkemään kenenkään pään sisälle (kenties onneksi) niin en halua valehdella istelleni, ettei mahd. kumppanini ulkonäöllä ole tai olisi mitään merkitystä. Kyllä ulkonäkö tai jokin yksittäinen piirre tai seikka siinä on ollut monesti se johon ole toisessa ensimmäisenä kiinnittänyt huomioni ja mahd. ihastunut.
Toisaalta (lähes)yhtä nopeasti kuin voin ihastua kumppanin ulkonäköön tai johonkin sen yksityiskohtaan voin menettää kiinnostukseni, jollei ulkonäkö vastaa lainkaan sitä, mitä ennätin toivoa ja uskao olevan pinnan alla.
Yksinkertaistaen sanoisinkin, että pintaan ihastun jos ihastun, sisältöön sitten raskastun ja lopulta kiinnyn kokonaisuuteen.
Sinkkumies
Jos ihmiset eivä ole ihan saunapuhtaita ja alasti, näkee ulkonäöstäkin kyllä viitteitä siitä, minkälainen ihminen on, esim. tyyli kertoo paljon.
Olisin kyllä itse vähän varovainen vetämään johtopäätöksiä siitä millainen ihminen on tai on olematta ainoastaan ulkoisen tyylin perusteella, jos sillä tarkoitetaan vain esimerkiksi niitä vaatteitam jotka olemme itse valinneet tai muusta syystä valikoituneet yllemme.
Laajemmassa mielessä tyylin voi mielestäni ymmärtää niinkin, että se on kaikki se, jolla ilmaisemme tiedosaten tai tiedostammattamme omaleimaisuuttamme / makuamme ja kuinka esiinnymme.
Vaikeaksi tässä tyylin kerronnassa se tekee, että kenellä on oikeus määritellä vaikkapa se, mikä osoittaa hyvää makua. - Ja on minusta arveluttavaa, jos tekee hyvin pitkälle meneviä johtopäätöksiä toisen ulkoisesta olemuksesta, ainakaan
Suomen kaltaisessa verraten hyvin tasa-arvoisessa maassa se on erityisen vaikeaa, Suomessa minusta ei voi varmuudella erottaa toisen "tyylistä" mitä hän on vaikkapa koulutustaustaltaan, onko hän varakkaampi vai köyhempi; äänestääkö vasemmistoa vai oikeistoa tai millainen parisuhdehistoria hänellä on takanaan, saati sukupuolista suuntautuneisuuta.
Myös puhuessa ja kirjoittaessa annamme asioille yhtälailla erilaisia merkityksiaä ja sisältöjä. Mitä oikeastaan ymmärrämme, kun toine kertoo meille, että omaa aktiivisen liikunallisen elämäntavan tai käyttää alkoholia kohtuudella tai onko 300€:n pikkutakki meistä kallis, vai halpa ellei sitten jotain siltä väliltä.
Sinkkumies
Vierailija kirjoitti:
Lässyn lässyn. Jos tää pitäis paikkansa ulkona näkyisi paljon pareja joissa toinen olisi ulkonäöltään paljon paremman näköinen. Jännästi tällaisia pareja ei juuri näe, ei ainakaan niin päin että mies olisi selvästi rumempi kuin nainen.
Suomalaiset naiset näemmä rakastaa valheessa elämistä. Surkeita olette.
Tietenkin parit vastaavat yleensä keskimäärin myös ulkonäöllisesti aika lailla toisiaan. Mutta kysymys kuuluukin että miksi juuri ne kaksi suunnilleen samannäköistä ovat päätyneet yhteen? Eivät ne samannäköiset pariudu keskenään jotenkin ihan vain sattumanvaraisesti vaan he ovat valinneet juuri sen oman kumppaninsa monen eri tekijän perusteella. Ja miksi joku samannnäköinen ei ole heille kelvannut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lässyn lässyn. Jos tää pitäis paikkansa ulkona näkyisi paljon pareja joissa toinen olisi ulkonäöltään paljon paremman näköinen. Jännästi tällaisia pareja ei juuri näe, ei ainakaan niin päin että mies olisi selvästi rumempi kuin nainen.
Suomalaiset naiset näemmä rakastaa valheessa elämistä. Surkeita olette.
Tietenkin parit vastaavat yleensä keskimäärin myös ulkonäöllisesti aika lailla toisiaan. Mutta kysymys kuuluukin että miksi juuri ne kaksi suunnilleen samannäköistä ovat päätyneet yhteen? Eivät ne samannäköiset pariudu keskenään jotenkin ihan vain sattumanvaraisesti vaan he ovat valinneet juuri sen oman kumppaninsa monen eri tekijän perusteella. Ja miksi joku samannnäköinen ei ole heille kelvannut?
Oletko lukenut "kuoleman suudelmasta"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen mielenkiinolla odotellut palstamiesten reaktiota, mutta hiljaista on.
En miellä itseäni palstamieheksi, mutta entinen vaimoni oli ja on aidosti heikkolahjainen työtä aktiivisesti kartteleva loinen ja minä olen paljon työtä tekevä älykkö. Minä olen myös vahvasti tunne-ihminen, kun hän on kylmä kuin jää.
Eli ex-vaimoni ei ainakaan valinnut kaltaistaan. Ennen kuin joku alkaa ämpyilemään, niin totean vain faktan: nainen valitsee.
Unohdit yhden. Sinä näet asiat niin kuin ne ovat 100% objektiivisesti ja hän 100% subjektiivisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla homma toimii niin, että jos ihminen on hyvännäköinen, minussa herää alustava kiinnostus häntä kohtaan. Se että syveneekö kiinnostukseni, riippuu ihan sen ihmisen luonteesta.
Eli mulla homma menee ikään kuin kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa vain ja ainoastaan ulkonäöllä on merkitystä, ja jos ihminen "läpäisee" sen ensimmäisen vaiheen, niin sen jälkeen vain luonne merkkaa.
En ikinä voisi ottaa rumaa ihmistä kumppaniksi, vaikka hänellä olisi maailman kultaisin luonne.
Tuossahan se juurikin on. Se ongelma, josta moni aina jankuttaa. "Maailman kultaisin luonne", mutta ulkonäkö ratkaisee.
Ei sillä kultaisella luonteella tee mitään parisuhdemarkkinoilla, jos ulkokuori on epämiellyttävän näköinen.
Suurin osa ihmisistä on ihan taviksia, ei kauniita tai rumia. Ja silloin sillä kultaisella luonteella tekee pariutumisessa tosi paljon.
Olen samaa mieltä. Pointtini olikin enemmän se, että jos ihminen on ruma, niin hänen kultaisesta luonteestaan ei ole mitään hyötyä parisuhdemarkkinoilla, koska ei kukaan halua rumaa kumppania.
No rumuutensa takia täysin kelpaamattomat ovat suunnillen yhtä pieni vähemmistö kuin huippumallit taas toisessä ääripäässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla homma toimii niin, että jos ihminen on hyvännäköinen, minussa herää alustava kiinnostus häntä kohtaan. Se että syveneekö kiinnostukseni, riippuu ihan sen ihmisen luonteesta.
Eli mulla homma menee ikään kuin kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa vain ja ainoastaan ulkonäöllä on merkitystä, ja jos ihminen "läpäisee" sen ensimmäisen vaiheen, niin sen jälkeen vain luonne merkkaa.
En ikinä voisi ottaa rumaa ihmistä kumppaniksi, vaikka hänellä olisi maailman kultaisin luonne.
Tuossahan se juurikin on. Se ongelma, josta moni aina jankuttaa. "Maailman kultaisin luonne", mutta ulkonäkö ratkaisee.
Tuon yhden ihmisen kohdalla näköjään.
Minun kohdallani ei.
Mieheni ei ole mikään miesmallikirurgi eikä edes "maailman kultaisin luonne". Mutta niin harhainen en ole, että kuvittelisin olevani itse mikään miss universum saati myöskään "maailman kultaisin luonne" .
Silti meillä oli nimenomaan luonne mikä mätsäsi. Samankaltainen huumori ja arvot, maailmankatsomus ja se miten haluamme elämämme elää ja lapsemme kasvattaa.
Me ollaan se prismapariskunta :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lässyn lässyn. Jos tää pitäis paikkansa ulkona näkyisi paljon pareja joissa toinen olisi ulkonäöltään paljon paremman näköinen. Jännästi tällaisia pareja ei juuri näe, ei ainakaan niin päin että mies olisi selvästi rumempi kuin nainen.
Suomalaiset naiset näemmä rakastaa valheessa elämistä. Surkeita olette.
Tietenkin parit vastaavat yleensä keskimäärin myös ulkonäöllisesti aika lailla toisiaan. Mutta kysymys kuuluukin että miksi juuri ne kaksi suunnilleen samannäköistä ovat päätyneet yhteen? Eivät ne samannäköiset pariudu keskenään jotenkin ihan vain sattumanvaraisesti vaan he ovat valinneet juuri sen oman kumppaninsa monen eri tekijän perusteella. Ja miksi joku samannnäköinen ei ole heille kelvannut?
Oletko lukenut "kuoleman suudelmasta"?
En
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla homma toimii niin, että jos ihminen on hyvännäköinen, minussa herää alustava kiinnostus häntä kohtaan. Se että syveneekö kiinnostukseni, riippuu ihan sen ihmisen luonteesta.
Eli mulla homma menee ikään kuin kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa vain ja ainoastaan ulkonäöllä on merkitystä, ja jos ihminen "läpäisee" sen ensimmäisen vaiheen, niin sen jälkeen vain luonne merkkaa.
En ikinä voisi ottaa rumaa ihmistä kumppaniksi, vaikka hänellä olisi maailman kultaisin luonne.
Tuossahan se juurikin on. Se ongelma, josta moni aina jankuttaa. "Maailman kultaisin luonne", mutta ulkonäkö ratkaisee.
Ulkonäkö voi olla yksi ratkaiseva tekijä. Mutta niin voi olla luonnekin. Maailman komein tai kaunein ulkonäkö ei usemmilla auta jos luonne on ihan kamala.
Se ulkonäkö kuitenkin avaa oven, niin sanotusti. Pelkällä luonteella ei pääse edes rappukäytävään. Varsinkin, jos ei edes saa mahdollisuutta tuoda sitä esiin.
Kyllä pääsee, irl juuri pääsee. Ruma nörtti voi osoittautua hyväksi tyypiksi, ja unohtuu että hän on ruma. Olen nähnyt tämän harrastuksessani, aika pian se ulkonäkö unohtuu kun tehdään juttuja yhdessä.
Sitten jos "elämä" on pelkkää tinderklikkailua, niin ei pääse.
Tosin jos vaivaa se kuspäinen luonne, niin missään ei ole pidetty. Aika monella täällä jankkaajalla se luonne on se varsinainen ongelma. Ja se näkyy eleissä ja ilmeissä, piilokatkera ilme tekee kuvasta ei-kiinnostavan, vaikka kasvonpiirteet olisi mitkä.
Mikä/Minkälainen harrastus kyseessä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla homma toimii niin, että jos ihminen on hyvännäköinen, minussa herää alustava kiinnostus häntä kohtaan. Se että syveneekö kiinnostukseni, riippuu ihan sen ihmisen luonteesta.
Eli mulla homma menee ikään kuin kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa vain ja ainoastaan ulkonäöllä on merkitystä, ja jos ihminen "läpäisee" sen ensimmäisen vaiheen, niin sen jälkeen vain luonne merkkaa.
En ikinä voisi ottaa rumaa ihmistä kumppaniksi, vaikka hänellä olisi maailman kultaisin luonne.
Tuossahan se juurikin on. Se ongelma, josta moni aina jankuttaa. "Maailman kultaisin luonne", mutta ulkonäkö ratkaisee.
Tuon yhden ihmisen kohdalla näköjään.
Minun kohdallani ei.
Mieheni ei ole mikään miesmallikirurgi eikä edes "maailman kultaisin luonne". Mutta niin harhainen en ole, että kuvittelisin olevani itse mikään miss universum saati myöskään "maailman kultaisin luonne" .
Silti meillä oli nimenomaan luonne mikä mätsäsi. Samankaltainen huumori ja arvot, maailmankatsomus ja se miten haluamme elämämme elää ja lapsemme kasvattaa.Me ollaan se prismapariskunta :)
"Prismapariskunta" riittäisi mulle aivan mainiosti.
Alue: Aihe vapaa
Entä sitten? Tällä jankkaukselle kasvosi eivät muutu kauniimmiksi. Joo kauniit on kauniita, mutta entä sitten? Me muutkin pariudumme onnellisesti. Jos emme siis jää säälimään itseämme, että yhyy, jotkut on muo kauniimpia!