HS: Ihminen valitsee todennäköisesti suunnilleen samalla henkisellä tasolla olevan kumppanin, jolla on samankaltainen maailmankatsomus

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lässyn lässyn. Jos tää pitäis paikkansa ulkona näkyisi paljon pareja joissa toinen olisi ulkonäöltään paljon paremman näköinen. Jännästi tällaisia pareja ei juuri näe, ei ainakaan niin päin että mies olisi selvästi rumempi kuin nainen. 

Suomalaiset naiset näemmä rakastaa valheessa elämistä. Surkeita olette. 

Tietenkin parit vastaavat yleensä keskimäärin myös ulkonäöllisesti aika lailla toisiaan. Mutta kysymys kuuluukin että miksi juuri ne kaksi suunnilleen samannäköistä ovat päätyneet yhteen? Eivät ne samannäköiset pariudu keskenään jotenkin ihan vain sattumanvaraisesti vaan he ovat valinneet juuri sen oman kumppaninsa monen eri tekijän perusteella. Ja miksi joku samannnäköinen ei ole heille kelvannut?

Höpöä taas. Sama tyyli tulee kyllä kun asutaan yhdessä (noi avioparivalokuvat). Syödään samaa ruokaa, käydään samoissa vaatekaupoissa, usein vaimo ostaa molempien vaatteet. Toki tyyli on sama, kun ollaan oltu yhdessä avioliittoon saakka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla homma toimii niin, että jos ihminen on hyvännäköinen, minussa herää alustava kiinnostus häntä kohtaan. Se että syveneekö kiinnostukseni, riippuu ihan sen ihmisen luonteesta.

Eli mulla homma menee ikään kuin kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa vain ja ainoastaan ulkonäöllä on merkitystä, ja jos ihminen "läpäisee" sen ensimmäisen vaiheen, niin sen jälkeen vain luonne merkkaa.

En ikinä voisi ottaa rumaa ihmistä kumppaniksi, vaikka hänellä olisi maailman kultaisin luonne.

Tuossahan se juurikin on. Se ongelma, josta moni aina jankuttaa. "Maailman kultaisin luonne", mutta ulkonäkö ratkaisee.

Ulkonäkö voi olla yksi ratkaiseva tekijä. Mutta niin voi olla luonnekin. Maailman komein tai kaunein ulkonäkö ei usemmilla auta jos luonne on ihan kamala.

Se ulkonäkö kuitenkin avaa oven, niin sanotusti. Pelkällä luonteella ei pääse edes rappukäytävään. Varsinkin, jos ei edes saa mahdollisuutta tuoda sitä esiin.

Kyllä pääsee, irl juuri pääsee. Ruma nörtti voi osoittautua hyväksi tyypiksi, ja unohtuu että hän on ruma. Olen nähnyt tämän harrastuksessani, aika pian se ulkonäkö unohtuu kun tehdään juttuja yhdessä.

Sitten jos "elämä" on pelkkää tinderklikkailua, niin ei pääse. 

Tosin jos vaivaa se kuspäinen luonne, niin missään ei ole pidetty. Aika monella täällä jankkaajalla se luonne on se varsinainen ongelma. Ja se näkyy eleissä ja ilmeissä, piilokatkera ilme tekee kuvasta ei-kiinnostavan, vaikka kasvonpiirteet olisi mitkä.

Mikä/Minkälainen harrastus kyseessä?

Mikä vaan, ammunnasta eläinsuojeluun. 

Eihän tuossa tieteellisessä tutkimuksessa ole sanottu ulkonäön vaikutuksesta parin valintaan yhtään mitään, koska pitäisi ensinnäkin määrittää kenellä on hyvä ulkonäkö. Ja lisäksi eihän tuon tutkitun datan perusteella voi olla tietoa kenenkään ulkonäöstä. Voi olettaa, että ulkonäkö vaikuttaa tutkimuksessa lueteltujen tekijöiden ohessa myös pitkäaikaisen parin valintaan.

Tuo artikkelissa todettuhan on ihan totta. Ja jos sopivaa puolisoehdokasta ei ole tarjolla, ihminen valitsee olla ilman, mielummin kuin ottaa epäsopivan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla homma toimii niin, että jos ihminen on hyvännäköinen, minussa herää alustava kiinnostus häntä kohtaan. Se että syveneekö kiinnostukseni, riippuu ihan sen ihmisen luonteesta.

Eli mulla homma menee ikään kuin kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa vain ja ainoastaan ulkonäöllä on merkitystä, ja jos ihminen "läpäisee" sen ensimmäisen vaiheen, niin sen jälkeen vain luonne merkkaa.

En ikinä voisi ottaa rumaa ihmistä kumppaniksi, vaikka hänellä olisi maailman kultaisin luonne.

Tuossahan se juurikin on. Se ongelma, josta moni aina jankuttaa. "Maailman kultaisin luonne", mutta ulkonäkö ratkaisee.

Ulkonäkö voi olla yksi ratkaiseva tekijä. Mutta niin voi olla luonnekin. Maailman komein tai kaunein ulkonäkö ei usemmilla auta jos luonne on ihan kamala.

Se ulkonäkö kuitenkin avaa oven, niin sanotusti. Pelkällä luonteella ei pääse edes rappukäytävään. Varsinkin, jos ei edes saa mahdollisuutta tuoda sitä esiin.

Kyllä pääsee, irl juuri pääsee. Ruma nörtti voi osoittautua hyväksi tyypiksi, ja unohtuu että hän on ruma. Olen nähnyt tämän harrastuksessani, aika pian se ulkonäkö unohtuu kun tehdään juttuja yhdessä.

Sitten jos "elämä" on pelkkää tinderklikkailua, niin ei pääse. 

Tosin jos vaivaa se kuspäinen luonne, niin missään ei ole pidetty. Aika monella täällä jankkaajalla se luonne on se varsinainen ongelma. Ja se näkyy eleissä ja ilmeissä, piilokatkera ilme tekee kuvasta ei-kiinnostavan, vaikka kasvonpiirteet olisi mitkä.

Mikä/Minkälainen harrastus kyseessä?

Mikä vaan, ammunnasta eläinsuojeluun. 

No, epäilen, että kovin montaa nörttiä ei ampumaharrastuksesta löydä. Voin toki olla väärässäkin.

Vierailija kirjoitti:

00340 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

00340 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

00340 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

00340 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

00340 kirjoitti:

Lähes kaikki jutussa mainituista asioista on tutkittu jo aiemminkin, itsekin olen usein täällä sanonut, että pariskunnilla on samaa tasoa oleva äo (ainakin 20v. vanha tutkimustulos) ja muutenkin puhunut samankaltaisuuden merkityksestä parinvalinnassa. Myös tasokeskusteluissa olen kirjoittanut siitä - tärkein lienee yhteiskuntaluokka, koska se sitoo monia artikkelissakin mainittuja asioita yhteen.

Tasoteoria tulee tuohon rinnalle, sillä myös siinä pätee samankaltaisuus eli ne parit päätyvät yhteen, joilla on samantasoinen kysyntä. Kysyntä muodostuu hieman eri tavoin sukupuolten välillä ja tästäkin on olemassa iso joukko yksittäisiä tutkimustuloksia, jotka tukevat tasoteorian väitteitä. 

Tasoteoria on siitä jännä teoria että se on niin mukautuvainen että se voidaan tunkea melkein minkä tahansa muun pariutumistutkimustuloksen rinnalle ja väittää että ei se ole ristiriidassa sen kanssa. No ei olekaan. Se vain on niin suppea ja yleisluontoinen että se ei selitä kuin vain pienen osan pariutumisesta.

Tasoteoria on mukautuvainen sen vuoksi, ettei se ole tieteellinen teoria. Suppea ja yleisluontoinen sen sijaan on hyvän teorian merkki. Tässä keskustelunaiheena oleva tutkimustuloksen uutisointi herättää minussa epäilyksiä, koska se on niin laaja-alainen. Tuollaisia tutkimustuloksia noin epämääräisillä (ei-tarkkarajaisilla) parametreillä ei ole kovinkaan helppo saada. 

Tänne on linkattu useita tasoteoriaan liittyviä tutkimuksia (121212 on sen tehnyt), ne herättävät poikkeuksetta vastustusta, koska ne liittyvät parinvalintaan ulkonäkö edellä. Minusta on yksinkertaisesti tyhmää väittää, ettei parinvalinnassa myös ulkonäöllä olisi iso merkitys.

Harmi kun se eilinen pitkä keskustelu on poistettu, koska en ehtinyt lukea minulle osoitettua linkkiä, kun olin saunomassa. Ajattelin lukea ja kommentoida tänään. Nyt en edes muista aihetta, että olisin voinut löytää sen, Hesarista taisi olla.

Tottakai ulkonäöllä = ulkoisella olemuksella on merkitystä. Useimmiten pariutuminen alkaa tilanteesta, jossa ulkonäkö joko herättää kiinnostuksen tai sitten ei. Poikkeuksena suhteet, jotka syntyvät, kun pitkään ystävinä, työkavereina tms olleet ihmiset havahtuvat huomaamaan, että heidän välillään on muutakin. Jokainen aivan varmasti omasta kokemuksestaan tietää, että toiset ihmiset vetävät puoleensa, useimpia kohtaan ei synny mitään reaktiota, heitä ei edes huomaa, ja jotkut voivat vaikuttaa suorastaan vastenmielisiltä. Niin kadulla, baarissa kuin jossain sovelluksissa.

Mutta tasoteoriajankutuksessa on turhauttavaa se, että vaikka meistä ihmisistä (ja myös palstalaisista) suurin osa on aivan tavallisia ihmisiä, niin esimerkit haetaan jostain julkkiksista ja miljonääreistä. Eivät ne liikuta meitä millään tavalla. Ei näissä keskusteluissa ole miesmalleja tai jääkiekkoilijoita eikä heistä haaveilevia naisia. Me olemme ihan niitä taviksia, jotka harvoin kääntävät päitä ulkona liikkuessaan, mutta omalle rakkaallemme olemme erityisiä ja ainutlaatuisia.

Olen samaa mieltä siitä, että työkaverin tai kaveripiirin kautta tutustuessa ulkonäöllä on pienempi merkitys. Itseäni keskustelussa kiinnostaa nykyään enemmän se miksi tasoteoria koetaan niin häiritseväksi, että siitä keskusteluun uhrataan niin valtavan paljon aikaa. Siitä on muodostunut ainakin keino purkaa omia pettymyksiä miehiä kohtaan yleensä. Siihen tuntuu myös liittyvän ideologiaa siitä miten pariutuminen on henkistä jos se on oikeanlaista, jolloin miehinen näkökulma seksikkyydestä ja käytännön asioista tuntuu karsilta ja ikävältä. 

Jaa. No minulla ei ainakaan ole mitään varsinaisia pettymyksiä miesten suhteen, ja olen biseksuaali, eli suhteita on ollut naistenkin kanssa - ja jos olisin pettynyt miehiin, olisi tavallaan helppo "vaihtaa" naisiin, kun sekin puoli on minussa aika vahva. Itse olen kokenut tasoteorian liian kaavamaisena ja edustavan pikemminkni amerikkalaisen keskiluokan ihanteita. En koe, että se on sovellettavissa Suomen olosuhteisiin. Koen myös, että siinä huomioidaan vain tietynlaiset asiat, kun parinmuodostus ja jopa kiinnostus, vetovoima ja ulkonäölliset preferenssit ovat paljon moniulotteisempia. Tasoteorian yksi heikkous on myös se, että se ei ota huomioon yksilöllistä variaatiota, mutta se ei myöskään huomioi eri ihmissryhmien (alakulttuurit, yhteiskuntaluokat, yms) sisällä vallitsevia yleisiä, keskenään erilaisia ihanteita. 

En myöskään ymmärrä väitettäsi siitä, että naiset olisivat väittäneet pariutumista vain henkiseksi. Päinvastoin, varmaan kaikissa ketjuissa naiset ovat todenneet, että vetovoimalla ja ulkonäöllä on merkitystä. Varmaan ihmisiä vain häiritsee se, että heidän oma kokemuksensa siitä, mikä on seksikästä, sivuutetaan täysin, ja joku alkaa ulkoapäin setäselitellä, millaista naisen seksuaalinen halu on tai mihin se kohdistuu.

Olitko sinäkin mukana keskusteluissa jo kolme vuotta sitten, kun itse aloitin? Silloinkin oli joku fiksu biseksuaali nainen mukana.

Eivät kaikki naiset ole väittäneet pariutumista henkiseksi, mutta näissä keskusteluissa on aina joukko naisia, jotka niin tekevät. Eivätkä kaikki naiset suinkaan tasoteoriaa vastusta, silloin kun aloitin, oli iso joukko naisia, jotka kuuntelivat kiinnostuneina 12121212:n juttuja ja ottivat onkeensa niin kun itsekin tein. En kaikesta, mutta monesta asiasta. Ja on myös miehiä, jotka eivät koe tasoteoriaa omakseen.

Alan kallistua uskomaan, että olet Pikkukakkonen joka yrittää luoda itselleen uuden identiteetin, koska tietää että Pikkukakkosena kirjoitetut kommentit lähtevät lukematta poistoon.

Meinasin laittaa ihan samaa. Alkaa menemään tuo fanipoikailu niin nololla tavalla yli.

Heh. Toivottavasti 1212121 lukee viestini. Ihan vilpittömästi tarkoitan sanani. 121212 kyllä tietää, että ole häntä jahtaileva vanhempi setämies :)

Pikkujaska on kirjolla, pahasti.

Enpä usko. Hän on älykäs, keskivertoa paljon älykkäämpi mies ja luultavasti mukava ihminen, näin luulen, vaikken tunne. Hänellä on lisäksi paljon kärsivällisyyttä ja hyvät tavat eli hän ei ole ainakaan minun nähteni syyllistynyt alatyyliseen ilkeilyyn. Toki on voinut sivaltaa ilman nimmaria, kenellä tahansa menee välillä hermot, jos ei pidä taukoa palstailusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla homma toimii niin, että jos ihminen on hyvännäköinen, minussa herää alustava kiinnostus häntä kohtaan. Se että syveneekö kiinnostukseni, riippuu ihan sen ihmisen luonteesta.

Eli mulla homma menee ikään kuin kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa vain ja ainoastaan ulkonäöllä on merkitystä, ja jos ihminen "läpäisee" sen ensimmäisen vaiheen, niin sen jälkeen vain luonne merkkaa.

En ikinä voisi ottaa rumaa ihmistä kumppaniksi, vaikka hänellä olisi maailman kultaisin luonne.

Tuossahan se juurikin on. Se ongelma, josta moni aina jankuttaa. "Maailman kultaisin luonne", mutta ulkonäkö ratkaisee.

Ei sillä kultaisella luonteella tee mitään parisuhdemarkkinoilla, jos ulkokuori on epämiellyttävän näköinen. 

Mä luulen, että ulkonäkö ja sen vaikuttavuus pitäisi jakaa kahteen itsenäiseen osa-alueeseen.

Mä en usko että jos miehellä on perunanenä, tihrusilmät, ylipainoa, huono hiuslaatu tai hän on vaikkapa vähän lyhyehkö niin mikään näistä estäisi häntä löytämästä hyvää parisuhdetta.

Sen sijaan jos mies on "rumat ne vaatteilla koreilee" käyn kerran viikossa saunassa enkä välttämättä tuolloinkaan jaksa pestä hiuksiani -ruma niin hän ei ketään löydä.

Yleensä tällainen mies ei edes kaunistu avatessaan suunsa.

Hän jää yksin, ja ehkä meidän geenipoolin kannalta parempi niin?

Sama koskee myös naisia toki.

Summa summarum arvostakaa itseänne ja pitäkää itsestänne huolta ja kunnioittakaa ja arvostakaa (eri asia kuin arvostella!!) toisia ihmisiä niin se oma kiinnostavuuskin lähtee kohoamaan!

Vierailija kirjoitti:

Al Pacinon ja hänen tämänhetkisellä kumppanilla on ikäeroa n50 vuotta, tälläisiä suhteita jotkut pitää mukamas jonain normeina.

Olisi mielenkiintoista seurata mahdollisten nyt syntyvien jälkeläisten psyykkistä terveydentilaa 20 vuoden kuluttua. Vai saavatko lapset alkunsa luovuttajan avulla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla homma toimii niin, että jos ihminen on hyvännäköinen, minussa herää alustava kiinnostus häntä kohtaan. Se että syveneekö kiinnostukseni, riippuu ihan sen ihmisen luonteesta.

Eli mulla homma menee ikään kuin kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa vain ja ainoastaan ulkonäöllä on merkitystä, ja jos ihminen "läpäisee" sen ensimmäisen vaiheen, niin sen jälkeen vain luonne merkkaa.

En ikinä voisi ottaa rumaa ihmistä kumppaniksi, vaikka hänellä olisi maailman kultaisin luonne.

Tuossahan se juurikin on. Se ongelma, josta moni aina jankuttaa. "Maailman kultaisin luonne", mutta ulkonäkö ratkaisee.

Ulkonäkö voi olla yksi ratkaiseva tekijä. Mutta niin voi olla luonnekin. Maailman komein tai kaunein ulkonäkö ei usemmilla auta jos luonne on ihan kamala.

Se ulkonäkö kuitenkin avaa oven, niin sanotusti. Pelkällä luonteella ei pääse edes rappukäytävään. Varsinkin, jos ei edes saa mahdollisuutta tuoda sitä esiin.

Juuri näin, ikävä kyllä. 

Vierailija kirjoitti:

Itse olen niin ylivertainen, että minulle ei sen vuoksi kumppania ole löytynyt.

XD

Hienoa.

Vierailija kirjoitti:

00340 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

00340 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

00340 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

00340 kirjoitti:

Lähes kaikki jutussa mainituista asioista on tutkittu jo aiemminkin, itsekin olen usein täällä sanonut, että pariskunnilla on samaa tasoa oleva äo (ainakin 20v. vanha tutkimustulos) ja muutenkin puhunut samankaltaisuuden merkityksestä parinvalinnassa. Myös tasokeskusteluissa olen kirjoittanut siitä - tärkein lienee yhteiskuntaluokka, koska se sitoo monia artikkelissakin mainittuja asioita yhteen.

Tasoteoria tulee tuohon rinnalle, sillä myös siinä pätee samankaltaisuus eli ne parit päätyvät yhteen, joilla on samantasoinen kysyntä. Kysyntä muodostuu hieman eri tavoin sukupuolten välillä ja tästäkin on olemassa iso joukko yksittäisiä tutkimustuloksia, jotka tukevat tasoteorian väitteitä. 

Tasoteoria on siitä jännä teoria että se on niin mukautuvainen että se voidaan tunkea melkein minkä tahansa muun pariutumistutkimustuloksen rinnalle ja väittää että ei se ole ristiriidassa sen kanssa. No ei olekaan. Se vain on niin suppea ja yleisluontoinen että se ei selitä kuin vain pienen osan pariutumisesta.

Tasoteoria on mukautuvainen sen vuoksi, ettei se ole tieteellinen teoria. Suppea ja yleisluontoinen sen sijaan on hyvän teorian merkki. Tässä keskustelunaiheena oleva tutkimustuloksen uutisointi herättää minussa epäilyksiä, koska se on niin laaja-alainen. Tuollaisia tutkimustuloksia noin epämääräisillä (ei-tarkkarajaisilla) parametreillä ei ole kovinkaan helppo saada. 

Tänne on linkattu useita tasoteoriaan liittyviä tutkimuksia (121212 on sen tehnyt), ne herättävät poikkeuksetta vastustusta, koska ne liittyvät parinvalintaan ulkonäkö edellä. Minusta on yksinkertaisesti tyhmää väittää, ettei parinvalinnassa myös ulkonäöllä olisi iso merkitys.

Harmi kun se eilinen pitkä keskustelu on poistettu, koska en ehtinyt lukea minulle osoitettua linkkiä, kun olin saunomassa. Ajattelin lukea ja kommentoida tänään. Nyt en edes muista aihetta, että olisin voinut löytää sen, Hesarista taisi olla.

Tottakai ulkonäöllä = ulkoisella olemuksella on merkitystä. Useimmiten pariutuminen alkaa tilanteesta, jossa ulkonäkö joko herättää kiinnostuksen tai sitten ei. Poikkeuksena suhteet, jotka syntyvät, kun pitkään ystävinä, työkavereina tms olleet ihmiset havahtuvat huomaamaan, että heidän välillään on muutakin. Jokainen aivan varmasti omasta kokemuksestaan tietää, että toiset ihmiset vetävät puoleensa, useimpia kohtaan ei synny mitään reaktiota, heitä ei edes huomaa, ja jotkut voivat vaikuttaa suorastaan vastenmielisiltä. Niin kadulla, baarissa kuin jossain sovelluksissa.

Mutta tasoteoriajankutuksessa on turhauttavaa se, että vaikka meistä ihmisistä (ja myös palstalaisista) suurin osa on aivan tavallisia ihmisiä, niin esimerkit haetaan jostain julkkiksista ja miljonääreistä. Eivät ne liikuta meitä millään tavalla. Ei näissä keskusteluissa ole miesmalleja tai jääkiekkoilijoita eikä heistä haaveilevia naisia. Me olemme ihan niitä taviksia, jotka harvoin kääntävät päitä ulkona liikkuessaan, mutta omalle rakkaallemme olemme erityisiä ja ainutlaatuisia.

Olen samaa mieltä siitä, että työkaverin tai kaveripiirin kautta tutustuessa ulkonäöllä on pienempi merkitys. Itseäni keskustelussa kiinnostaa nykyään enemmän se miksi tasoteoria koetaan niin häiritseväksi, että siitä keskusteluun uhrataan niin valtavan paljon aikaa. Siitä on muodostunut ainakin keino purkaa omia pettymyksiä miehiä kohtaan yleensä. Siihen tuntuu myös liittyvän ideologiaa siitä miten pariutuminen on henkistä jos se on oikeanlaista, jolloin miehinen näkökulma seksikkyydestä ja käytännön asioista tuntuu karsilta ja ikävältä. 

Jaa. No minulla ei ainakaan ole mitään varsinaisia pettymyksiä miesten suhteen, ja olen biseksuaali, eli suhteita on ollut naistenkin kanssa - ja jos olisin pettynyt miehiin, olisi tavallaan helppo "vaihtaa" naisiin, kun sekin puoli on minussa aika vahva. Itse olen kokenut tasoteorian liian kaavamaisena ja edustavan pikemminkni amerikkalaisen keskiluokan ihanteita. En koe, että se on sovellettavissa Suomen olosuhteisiin. Koen myös, että siinä huomioidaan vain tietynlaiset asiat, kun parinmuodostus ja jopa kiinnostus, vetovoima ja ulkonäölliset preferenssit ovat paljon moniulotteisempia. Tasoteorian yksi heikkous on myös se, että se ei ota huomioon yksilöllistä variaatiota, mutta se ei myöskään huomioi eri ihmissryhmien (alakulttuurit, yhteiskuntaluokat, yms) sisällä vallitsevia yleisiä, keskenään erilaisia ihanteita. 

En myöskään ymmärrä väitettäsi siitä, että naiset olisivat väittäneet pariutumista vain henkiseksi. Päinvastoin, varmaan kaikissa ketjuissa naiset ovat todenneet, että vetovoimalla ja ulkonäöllä on merkitystä. Varmaan ihmisiä vain häiritsee se, että heidän oma kokemuksensa siitä, mikä on seksikästä, sivuutetaan täysin, ja joku alkaa ulkoapäin setäselitellä, millaista naisen seksuaalinen halu on tai mihin se kohdistuu.

Olitko sinäkin mukana keskusteluissa jo kolme vuotta sitten, kun itse aloitin? Silloinkin oli joku fiksu biseksuaali nainen mukana.

Eivät kaikki naiset ole väittäneet pariutumista henkiseksi, mutta näissä keskusteluissa on aina joukko naisia, jotka niin tekevät. Eivätkä kaikki naiset suinkaan tasoteoriaa vastusta, silloin kun aloitin, oli iso joukko naisia, jotka kuuntelivat kiinnostuneina 12121212:n juttuja ja ottivat onkeensa niin kun itsekin tein. En kaikesta, mutta monesta asiasta. Ja on myös miehiä, jotka eivät koe tasoteoriaa omakseen.

Alan kallistua uskomaan, että olet Pikkukakkonen joka yrittää luoda itselleen uuden identiteetin, koska tietää että Pikkukakkosena kirjoitetut kommentit lähtevät lukematta poistoon.

Myönnän että itse jätän paljon kommentteja lukematta, ne on yleensä niitä pitkiä joissa jo alussa sellaista roskaa että tietää ettei kannata aikaa tuhlata lukemiseen tai sen kommentoimiseen koska kirjoittaja ei tule ottamaan vastaan yhtään omasta mielipiteestä poikkeavaa ajastusta vaan jankuttaa samaa. Jokainen kommentti jossa tuo nimimerkki saa toimimaan samoin. Sen kanssa ei pysty ikinä syntymään keskustelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla homma toimii niin, että jos ihminen on hyvännäköinen, minussa herää alustava kiinnostus häntä kohtaan. Se että syveneekö kiinnostukseni, riippuu ihan sen ihmisen luonteesta.

Eli mulla homma menee ikään kuin kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa vain ja ainoastaan ulkonäöllä on merkitystä, ja jos ihminen "läpäisee" sen ensimmäisen vaiheen, niin sen jälkeen vain luonne merkkaa.

En ikinä voisi ottaa rumaa ihmistä kumppaniksi, vaikka hänellä olisi maailman kultaisin luonne.

Tuossahan se juurikin on. Se ongelma, josta moni aina jankuttaa. "Maailman kultaisin luonne", mutta ulkonäkö ratkaisee.

Ulkonäkö voi olla yksi ratkaiseva tekijä. Mutta niin voi olla luonnekin. Maailman komein tai kaunein ulkonäkö ei usemmilla auta jos luonne on ihan kamala.

Se ulkonäkö kuitenkin avaa oven, niin sanotusti. Pelkällä luonteella ei pääse edes rappukäytävään. Varsinkin, jos ei edes saa mahdollisuutta tuoda sitä esiin.

Kyllä pääsee, irl juuri pääsee. Ruma nörtti voi osoittautua hyväksi tyypiksi, ja unohtuu että hän on ruma. Olen nähnyt tämän harrastuksessani, aika pian se ulkonäkö unohtuu kun tehdään juttuja yhdessä.

Sitten jos "elämä" on pelkkää tinderklikkailua, niin ei pääse. 

Tosin jos vaivaa se kuspäinen luonne, niin missään ei ole pidetty. Aika monella täällä jankkaajalla se luonne on se varsinainen ongelma. Ja se näkyy eleissä ja ilmeissä, piilokatkera ilme tekee kuvasta ei-kiinnostavan, vaikka kasvonpiirteet olisi mitkä.

Mikä/Minkälainen harrastus kyseessä?

Mikä vaan, ammunnasta eläinsuojeluun. 

No, epäilen, että kovin montaa nörttiä ei ampumaharrastuksesta löydä. Voin toki olla väärässäkin.

Löytyy ainakin yksi.

Mulla on naispuolinen ystävä joka on aina ollut se luokan nörtti - hänen harrastuksensa ovat kalastus ja hirvimetsästys (+scifi kirjallisuus).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla homma toimii niin, että jos ihminen on hyvännäköinen, minussa herää alustava kiinnostus häntä kohtaan. Se että syveneekö kiinnostukseni, riippuu ihan sen ihmisen luonteesta.

Eli mulla homma menee ikään kuin kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa vain ja ainoastaan ulkonäöllä on merkitystä, ja jos ihminen "läpäisee" sen ensimmäisen vaiheen, niin sen jälkeen vain luonne merkkaa.

En ikinä voisi ottaa rumaa ihmistä kumppaniksi, vaikka hänellä olisi maailman kultaisin luonne.

Tuossahan se juurikin on. Se ongelma, josta moni aina jankuttaa. "Maailman kultaisin luonne", mutta ulkonäkö ratkaisee.

Ulkonäkö voi olla yksi ratkaiseva tekijä. Mutta niin voi olla luonnekin. Maailman komein tai kaunein ulkonäkö ei usemmilla auta jos luonne on ihan kamala.

Se ulkonäkö kuitenkin avaa oven, niin sanotusti. Pelkällä luonteella ei pääse edes rappukäytävään. Varsinkin, jos ei edes saa mahdollisuutta tuoda sitä esiin.

Kyllä pääsee, irl juuri pääsee. Ruma nörtti voi osoittautua hyväksi tyypiksi, ja unohtuu että hän on ruma. Olen nähnyt tämän harrastuksessani, aika pian se ulkonäkö unohtuu kun tehdään juttuja yhdessä.

Sitten jos "elämä" on pelkkää tinderklikkailua, niin ei pääse. 

Tosin jos vaivaa se kuspäinen luonne, niin missään ei ole pidetty. Aika monella täällä jankkaajalla se luonne on se varsinainen ongelma. Ja se näkyy eleissä ja ilmeissä, piilokatkera ilme tekee kuvasta ei-kiinnostavan, vaikka kasvonpiirteet olisi mitkä.

Yhdyn tähän analyysiin. Kuvittelevat, että ongelmansa on ulkonäkö, mutta oikeasti se on luonne. Joissain tapauksissa tuon pystyy lukemaan jo tinder kuvan ilmeestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla homma toimii niin, että jos ihminen on hyvännäköinen, minussa herää alustava kiinnostus häntä kohtaan. Se että syveneekö kiinnostukseni, riippuu ihan sen ihmisen luonteesta.

Eli mulla homma menee ikään kuin kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa vain ja ainoastaan ulkonäöllä on merkitystä, ja jos ihminen "läpäisee" sen ensimmäisen vaiheen, niin sen jälkeen vain luonne merkkaa.

En ikinä voisi ottaa rumaa ihmistä kumppaniksi, vaikka hänellä olisi maailman kultaisin luonne.

Tuossahan se juurikin on. Se ongelma, josta moni aina jankuttaa. "Maailman kultaisin luonne", mutta ulkonäkö ratkaisee.

Ulkonäkö voi olla yksi ratkaiseva tekijä. Mutta niin voi olla luonnekin. Maailman komein tai kaunein ulkonäkö ei usemmilla auta jos luonne on ihan kamala.

Se ulkonäkö kuitenkin avaa oven, niin sanotusti. Pelkällä luonteella ei pääse edes rappukäytävään. Varsinkin, jos ei edes saa mahdollisuutta tuoda sitä esiin.

Kyllä pääsee, irl juuri pääsee. Ruma nörtti voi osoittautua hyväksi tyypiksi, ja unohtuu että hän on ruma. Olen nähnyt tämän harrastuksessani, aika pian se ulkonäkö unohtuu kun tehdään juttuja yhdessä.

Sitten jos "elämä" on pelkkää tinderklikkailua, niin ei pääse. 

Tosin jos vaivaa se kuspäinen luonne, niin missään ei ole pidetty. Aika monella täällä jankkaajalla se luonne on se varsinainen ongelma. Ja se näkyy eleissä ja ilmeissä, piilokatkera ilme tekee kuvasta ei-kiinnostavan, vaikka kasvonpiirteet olisi mitkä.

Mikä/Minkälainen harrastus kyseessä?

Mikä vaan, ammunnasta eläinsuojeluun. 

No, epäilen, että kovin montaa nörttiä ei ampumaharrastuksesta löydä. Voin toki olla väärässäkin.

No todellakin olet, siellä on nörttejä. Kuten melkein kaikkia muitakin, mutta pinnalliset glitterit puuttuu.

Eläinsuojelussa hento pieni jätkä joka on aidosti asiallaan (eli suojelemassa niitä eläimiä) saa valita nuorista naisista. Se luonne tekee suhteen, pelkkä pinta on pelkkää pintaa. 

Mutta tässä on se ongelma, että luonteen oikeasti pitää olla kultaa. Harvalla on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla homma toimii niin, että jos ihminen on hyvännäköinen, minussa herää alustava kiinnostus häntä kohtaan. Se että syveneekö kiinnostukseni, riippuu ihan sen ihmisen luonteesta.

Eli mulla homma menee ikään kuin kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa vain ja ainoastaan ulkonäöllä on merkitystä, ja jos ihminen "läpäisee" sen ensimmäisen vaiheen, niin sen jälkeen vain luonne merkkaa.

En ikinä voisi ottaa rumaa ihmistä kumppaniksi, vaikka hänellä olisi maailman kultaisin luonne.

Tuossahan se juurikin on. Se ongelma, josta moni aina jankuttaa. "Maailman kultaisin luonne", mutta ulkonäkö ratkaisee.

Ulkonäkö voi olla yksi ratkaiseva tekijä. Mutta niin voi olla luonnekin. Maailman komein tai kaunein ulkonäkö ei usemmilla auta jos luonne on ihan kamala.

Se ulkonäkö kuitenkin avaa oven, niin sanotusti. Pelkällä luonteella ei pääse edes rappukäytävään. Varsinkin, jos ei edes saa mahdollisuutta tuoda sitä esiin.

Kyllä pääsee, irl juuri pääsee. Ruma nörtti voi osoittautua hyväksi tyypiksi, ja unohtuu että hän on ruma. Olen nähnyt tämän harrastuksessani, aika pian se ulkonäkö unohtuu kun tehdään juttuja yhdessä.

Sitten jos "elämä" on pelkkää tinderklikkailua, niin ei pääse. 

Tosin jos vaivaa se kuspäinen luonne, niin missään ei ole pidetty. Aika monella täällä jankkaajalla se luonne on se varsinainen ongelma. Ja se näkyy eleissä ja ilmeissä, piilokatkera ilme tekee kuvasta ei-kiinnostavan, vaikka kasvonpiirteet olisi mitkä.

Yhdyn tähän analyysiin. Kuvittelevat, että ongelmansa on ulkonäkö, mutta oikeasti se on luonne. Joissain tapauksissa tuon pystyy lukemaan jo tinder kuvan ilmeestä.

Olen elämäni aikana tavannut useita ikisinkkuja, jotka eivät vaan kertakaikkiaan yrityksistä huolimatta saaneet ketään kiinnostumaan itsestään.

Aivan poikkeuksetta jokaikinen näistä ikisinkuista oli ulkonäöltään paljon keskimääräistä rumempi.

00340 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

00340 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

00340 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

00340 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

00340 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

00340 kirjoitti:

Lähes kaikki jutussa mainituista asioista on tutkittu jo aiemminkin, itsekin olen usein täällä sanonut, että pariskunnilla on samaa tasoa oleva äo (ainakin 20v. vanha tutkimustulos) ja muutenkin puhunut samankaltaisuuden merkityksestä parinvalinnassa. Myös tasokeskusteluissa olen kirjoittanut siitä - tärkein lienee yhteiskuntaluokka, koska se sitoo monia artikkelissakin mainittuja asioita yhteen.

Tasoteoria tulee tuohon rinnalle, sillä myös siinä pätee samankaltaisuus eli ne parit päätyvät yhteen, joilla on samantasoinen kysyntä. Kysyntä muodostuu hieman eri tavoin sukupuolten välillä ja tästäkin on olemassa iso joukko yksittäisiä tutkimustuloksia, jotka tukevat tasoteorian väitteitä. 

Tasoteoria on siitä jännä teoria että se on niin mukautuvainen että se voidaan tunkea melkein minkä tahansa muun pariutumistutkimustuloksen rinnalle ja väittää että ei se ole ristiriidassa sen kanssa. No ei olekaan. Se vain on niin suppea ja yleisluontoinen että se ei selitä kuin vain pienen osan pariutumisesta.

Tasoteoria on mukautuvainen sen vuoksi, ettei se ole tieteellinen teoria. Suppea ja yleisluontoinen sen sijaan on hyvän teorian merkki. Tässä keskustelunaiheena oleva tutkimustuloksen uutisointi herättää minussa epäilyksiä, koska se on niin laaja-alainen. Tuollaisia tutkimustuloksia noin epämääräisillä (ei-tarkkarajaisilla) parametreillä ei ole kovinkaan helppo saada. 

Tänne on linkattu useita tasoteoriaan liittyviä tutkimuksia (121212 on sen tehnyt), ne herättävät poikkeuksetta vastustusta, koska ne liittyvät parinvalintaan ulkonäkö edellä. Minusta on yksinkertaisesti tyhmää väittää, ettei parinvalinnassa myös ulkonäöllä olisi iso merkitys.

Harmi kun se eilinen pitkä keskustelu on poistettu, koska en ehtinyt lukea minulle osoitettua linkkiä, kun olin saunomassa. Ajattelin lukea ja kommentoida tänään. Nyt en edes muista aihetta, että olisin voinut löytää sen, Hesarista taisi olla.

Tottakai ulkonäöllä = ulkoisella olemuksella on merkitystä. Useimmiten pariutuminen alkaa tilanteesta, jossa ulkonäkö joko herättää kiinnostuksen tai sitten ei. Poikkeuksena suhteet, jotka syntyvät, kun pitkään ystävinä, työkavereina tms olleet ihmiset havahtuvat huomaamaan, että heidän välillään on muutakin. Jokainen aivan varmasti omasta kokemuksestaan tietää, että toiset ihmiset vetävät puoleensa, useimpia kohtaan ei synny mitään reaktiota, heitä ei edes huomaa, ja jotkut voivat vaikuttaa suorastaan vastenmielisiltä. Niin kadulla, baarissa kuin jossain sovelluksissa.

Mutta tasoteoriajankutuksessa on turhauttavaa se, että vaikka meistä ihmisistä (ja myös palstalaisista) suurin osa on aivan tavallisia ihmisiä, niin esimerkit haetaan jostain julkkiksista ja miljonääreistä. Eivät ne liikuta meitä millään tavalla. Ei näissä keskusteluissa ole miesmalleja tai jääkiekkoilijoita eikä heistä haaveilevia naisia. Me olemme ihan niitä taviksia, jotka harvoin kääntävät päitä ulkona liikkuessaan, mutta omalle rakkaallemme olemme erityisiä ja ainutlaatuisia.

Olen samaa mieltä siitä, että työkaverin tai kaveripiirin kautta tutustuessa ulkonäöllä on pienempi merkitys. Itseäni keskustelussa kiinnostaa nykyään enemmän se miksi tasoteoria koetaan niin häiritseväksi, että siitä keskusteluun uhrataan niin valtavan paljon aikaa. Siitä on muodostunut ainakin keino purkaa omia pettymyksiä miehiä kohtaan yleensä. Siihen tuntuu myös liittyvän ideologiaa siitä miten pariutuminen on henkistä jos se on oikeanlaista, jolloin miehinen näkökulma seksikkyydestä ja käytännön asioista tuntuu karsilta ja ikävältä. 

Jaa. No minulla ei ainakaan ole mitään varsinaisia pettymyksiä miesten suhteen, ja olen biseksuaali, eli suhteita on ollut naistenkin kanssa - ja jos olisin pettynyt miehiin, olisi tavallaan helppo "vaihtaa" naisiin, kun sekin puoli on minussa aika vahva. Itse olen kokenut tasoteorian liian kaavamaisena ja edustavan pikemminkni amerikkalaisen keskiluokan ihanteita. En koe, että se on sovellettavissa Suomen olosuhteisiin. Koen myös, että siinä huomioidaan vain tietynlaiset asiat, kun parinmuodostus ja jopa kiinnostus, vetovoima ja ulkonäölliset preferenssit ovat paljon moniulotteisempia. Tasoteorian yksi heikkous on myös se, että se ei ota huomioon yksilöllistä variaatiota, mutta se ei myöskään huomioi eri ihmissryhmien (alakulttuurit, yhteiskuntaluokat, yms) sisällä vallitsevia yleisiä, keskenään erilaisia ihanteita. 

En myöskään ymmärrä väitettäsi siitä, että naiset olisivat väittäneet pariutumista vain henkiseksi. Päinvastoin, varmaan kaikissa ketjuissa naiset ovat todenneet, että vetovoimalla ja ulkonäöllä on merkitystä. Varmaan ihmisiä vain häiritsee se, että heidän oma kokemuksensa siitä, mikä on seksikästä, sivuutetaan täysin, ja joku alkaa ulkoapäin setäselitellä, millaista naisen seksuaalinen halu on tai mihin se kohdistuu.

Olitko sinäkin mukana keskusteluissa jo kolme vuotta sitten, kun itse aloitin? Silloinkin oli joku fiksu biseksuaali nainen mukana.

Eivät kaikki naiset ole väittäneet pariutumista henkiseksi, mutta näissä keskusteluissa on aina joukko naisia, jotka niin tekevät. Eivätkä kaikki naiset suinkaan tasoteoriaa vastusta, silloin kun aloitin, oli iso joukko naisia, jotka kuuntelivat kiinnostuneina 12121212:n juttuja ja ottivat onkeensa niin kun itsekin tein. En kaikesta, mutta monesta asiasta. Ja on myös miehiä, jotka eivät koe tasoteoriaa omakseen.

Alan kallistua uskomaan, että olet Pikkukakkonen joka yrittää luoda itselleen uuden identiteetin, koska tietää että Pikkukakkosena kirjoitetut kommentit lähtevät lukematta poistoon.

Meinasin laittaa ihan samaa. Alkaa menemään tuo fanipoikailu niin nololla tavalla yli.

Heh. Toivottavasti 1212121 lukee viestini. Ihan vilpittömästi tarkoitan sanani. 121212 kyllä tietää, että ole häntä jahtaileva vanhempi setämies :)

Pikkujaska on kirjolla, pahasti.

Enpä usko. Hän on älykäs, keskivertoa paljon älykkäämpi mies ja luultavasti mukava ihminen, näin luulen, vaikken tunne. Hänellä on lisäksi paljon kärsivällisyyttä ja hyvät tavat eli hän ei ole ainakaan minun nähteni syyllistynyt alatyyliseen ilkeilyyn. Toki on voinut sivaltaa ilman nimmaria, kenellä tahansa menee välillä hermot, jos ei pidä taukoa palstailusta.

Miksi puhut itsestäsi kolmannessa persoonassa? Ei hän ole älykäs, hän on pahasti kirjolla, eikä siis tajua ihmissuhdeasioita kuten enemmistö tajuaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla homma toimii niin, että jos ihminen on hyvännäköinen, minussa herää alustava kiinnostus häntä kohtaan. Se että syveneekö kiinnostukseni, riippuu ihan sen ihmisen luonteesta.

Eli mulla homma menee ikään kuin kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa vain ja ainoastaan ulkonäöllä on merkitystä, ja jos ihminen "läpäisee" sen ensimmäisen vaiheen, niin sen jälkeen vain luonne merkkaa.

En ikinä voisi ottaa rumaa ihmistä kumppaniksi, vaikka hänellä olisi maailman kultaisin luonne.

Tuossahan se juurikin on. Se ongelma, josta moni aina jankuttaa. "Maailman kultaisin luonne", mutta ulkonäkö ratkaisee.

Ei sillä kultaisella luonteella tee mitään parisuhdemarkkinoilla, jos ulkokuori on epämiellyttävän näköinen. 

Naamataulu on se, jonka syntymässä saa. Ei sitä itse voi valita.

Ymmärrätkö pointin? Kirjaimellisesti, se sinun perimäsi määrittää naaman "viehättävyyden", joten esimerkiksi kaunis nainen tai komea mies saavat jo valtavan etumatkan moneen muuhun verrattuna. Ulkonäöllä pääsee myös paikkoihin, joihin ilman sitä ei ole asiaa. Sillä saa myös etuja, joita ei ole ansainnut millään lailla.

Usein kuulee, kuinka "omalla työllään on kaikki ansaittu" - ihan kuin sillä ulkonäöllä ei olisi ollut mitään merkitystä. Kuten se, että saat helposti kavereita. Tai se, että vaikutat luotettavammalta (juuri niin, ulkonäkö muuttaa myös arviota luotettavuudesta), eli saatko lainaa, voi hyvin riippua naamasta.

Tämä on se easy way out -omasta vastuusta.

Koska mä olen "ruma"

- en löydä naista /miestä

- en pääse töihin

- en menesty opinnoissa

- en saa ystäviä

Helkkari soikoon, en saa edes lainaa!!

Varmaan on asioita joissa poikkeuksellisen kauniilla/komealla ihmisellä on etumatkaa. Itse tosin olen esim hyvin ennakkoluuloinen ja oletan heidän kaikkien olevan narsistisia, tyhmiä, ei 'työtehokkaita', epäluotettavia parisuhteessa, itsekeskeisiä kuspäitä, joten kaiketi he voivat joutua joissain asioissa myös takamatkalle, ainakin minun kanssani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla homma toimii niin, että jos ihminen on hyvännäköinen, minussa herää alustava kiinnostus häntä kohtaan. Se että syveneekö kiinnostukseni, riippuu ihan sen ihmisen luonteesta.

Eli mulla homma menee ikään kuin kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa vain ja ainoastaan ulkonäöllä on merkitystä, ja jos ihminen "läpäisee" sen ensimmäisen vaiheen, niin sen jälkeen vain luonne merkkaa.

En ikinä voisi ottaa rumaa ihmistä kumppaniksi, vaikka hänellä olisi maailman kultaisin luonne.

Tuossahan se juurikin on. Se ongelma, josta moni aina jankuttaa. "Maailman kultaisin luonne", mutta ulkonäkö ratkaisee.

Ei sillä kultaisella luonteella tee mitään parisuhdemarkkinoilla, jos ulkokuori on epämiellyttävän näköinen. 

Naamataulu on se, jonka syntymässä saa. Ei sitä itse voi valita.

Ymmärrätkö pointin? Kirjaimellisesti, se sinun perimäsi määrittää naaman "viehättävyyden", joten esimerkiksi kaunis nainen tai komea mies saavat jo valtavan etumatkan moneen muuhun verrattuna. Ulkonäöllä pääsee myös paikkoihin, joihin ilman sitä ei ole asiaa. Sillä saa myös etuja, joita ei ole ansainnut millään lailla.

Usein kuulee, kuinka "omalla työllään on kaikki ansaittu" - ihan kuin sillä ulkonäöllä ei olisi ollut mitään merkitystä. Kuten se, että saat helposti kavereita. Tai se, että vaikutat luotettavammalta (juuri niin, ulkonäkö muuttaa myös arviota luotettavuudesta), eli saatko lainaa, voi hyvin riippua naamasta.

Tämä on se easy way out -omasta vastuusta.

Koska mä olen "ruma"

- en löydä naista /miestä

- en pääse töihin

- en menesty opinnoissa

- en saa ystäviä

Helkkari soikoon, en saa edes lainaa!!

Varmaan on asioita joissa poikkeuksellisen kauniilla/komealla ihmisellä on etumatkaa. Itse tosin olen esim hyvin ennakkoluuloinen ja oletan heidän kaikkien olevan narsistisia, tyhmiä, ei 'työtehokkaita', epäluotettavia parisuhteessa, itsekeskeisiä kuspäitä, joten kaiketi he voivat joutua joissain asioissa myös takamatkalle, ainakin minun kanssani.

Joo, "vapaakortti" taattu, kun en syntynyt filmitähtikomeaksi. Sitten voikin kusta sen koko elämän, eikä koskaan tajuta ettei syy epäonnistumisiin ollut ulkonäkö, vaan ne omat valinnat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla homma toimii niin, että jos ihminen on hyvännäköinen, minussa herää alustava kiinnostus häntä kohtaan. Se että syveneekö kiinnostukseni, riippuu ihan sen ihmisen luonteesta.

Eli mulla homma menee ikään kuin kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa vain ja ainoastaan ulkonäöllä on merkitystä, ja jos ihminen "läpäisee" sen ensimmäisen vaiheen, niin sen jälkeen vain luonne merkkaa.

En ikinä voisi ottaa rumaa ihmistä kumppaniksi, vaikka hänellä olisi maailman kultaisin luonne.

Tuossahan se juurikin on. Se ongelma, josta moni aina jankuttaa. "Maailman kultaisin luonne", mutta ulkonäkö ratkaisee.

Ei sillä kultaisella luonteella tee mitään parisuhdemarkkinoilla, jos ulkokuori on epämiellyttävän näköinen. 

Suurin osa ihmisistä on ihan taviksia, ei kauniita tai rumia. Ja silloin sillä kultaisella luonteella tekee pariutumisessa tosi paljon.

Olen samaa mieltä. Pointtini olikin enemmän se, että jos ihminen on ruma, niin hänen kultaisesta luonteestaan ei ole mitään hyötyä parisuhdemarkkinoilla, koska ei kukaan halua rumaa kumppania. 

Paljonko te näette rumia ihmisiä? Ihan tosissani kysyn kun itsellä ei sellaisia tule vastaan. Yleensäki ihmisten ulkonäkö ei pahemmin hetkauta minnekään suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

00340 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

00340 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

00340 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

00340 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

00340 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

00340 kirjoitti:

Lähes kaikki jutussa mainituista asioista on tutkittu jo aiemminkin, itsekin olen usein täällä sanonut, että pariskunnilla on samaa tasoa oleva äo (ainakin 20v. vanha tutkimustulos) ja muutenkin puhunut samankaltaisuuden merkityksestä parinvalinnassa. Myös tasokeskusteluissa olen kirjoittanut siitä - tärkein lienee yhteiskuntaluokka, koska se sitoo monia artikkelissakin mainittuja asioita yhteen.

Tasoteoria tulee tuohon rinnalle, sillä myös siinä pätee samankaltaisuus eli ne parit päätyvät yhteen, joilla on samantasoinen kysyntä. Kysyntä muodostuu hieman eri tavoin sukupuolten välillä ja tästäkin on olemassa iso joukko yksittäisiä tutkimustuloksia, jotka tukevat tasoteorian väitteitä. 

Tasoteoria on siitä jännä teoria että se on niin mukautuvainen että se voidaan tunkea melkein minkä tahansa muun pariutumistutkimustuloksen rinnalle ja väittää että ei se ole ristiriidassa sen kanssa. No ei olekaan. Se vain on niin suppea ja yleisluontoinen että se ei selitä kuin vain pienen osan pariutumisesta.

Tasoteoria on mukautuvainen sen vuoksi, ettei se ole tieteellinen teoria. Suppea ja yleisluontoinen sen sijaan on hyvän teorian merkki. Tässä keskustelunaiheena oleva tutkimustuloksen uutisointi herättää minussa epäilyksiä, koska se on niin laaja-alainen. Tuollaisia tutkimustuloksia noin epämääräisillä (ei-tarkkarajaisilla) parametreillä ei ole kovinkaan helppo saada. 

Tänne on linkattu useita tasoteoriaan liittyviä tutkimuksia (121212 on sen tehnyt), ne herättävät poikkeuksetta vastustusta, koska ne liittyvät parinvalintaan ulkonäkö edellä. Minusta on yksinkertaisesti tyhmää väittää, ettei parinvalinnassa myös ulkonäöllä olisi iso merkitys.

Harmi kun se eilinen pitkä keskustelu on poistettu, koska en ehtinyt lukea minulle osoitettua linkkiä, kun olin saunomassa. Ajattelin lukea ja kommentoida tänään. Nyt en edes muista aihetta, että olisin voinut löytää sen, Hesarista taisi olla.

Tottakai ulkonäöllä = ulkoisella olemuksella on merkitystä. Useimmiten pariutuminen alkaa tilanteesta, jossa ulkonäkö joko herättää kiinnostuksen tai sitten ei. Poikkeuksena suhteet, jotka syntyvät, kun pitkään ystävinä, työkavereina tms olleet ihmiset havahtuvat huomaamaan, että heidän välillään on muutakin. Jokainen aivan varmasti omasta kokemuksestaan tietää, että toiset ihmiset vetävät puoleensa, useimpia kohtaan ei synny mitään reaktiota, heitä ei edes huomaa, ja jotkut voivat vaikuttaa suorastaan vastenmielisiltä. Niin kadulla, baarissa kuin jossain sovelluksissa.

Mutta tasoteoriajankutuksessa on turhauttavaa se, että vaikka meistä ihmisistä (ja myös palstalaisista) suurin osa on aivan tavallisia ihmisiä, niin esimerkit haetaan jostain julkkiksista ja miljonääreistä. Eivät ne liikuta meitä millään tavalla. Ei näissä keskusteluissa ole miesmalleja tai jääkiekkoilijoita eikä heistä haaveilevia naisia. Me olemme ihan niitä taviksia, jotka harvoin kääntävät päitä ulkona liikkuessaan, mutta omalle rakkaallemme olemme erityisiä ja ainutlaatuisia.

Olen samaa mieltä siitä, että työkaverin tai kaveripiirin kautta tutustuessa ulkonäöllä on pienempi merkitys. Itseäni keskustelussa kiinnostaa nykyään enemmän se miksi tasoteoria koetaan niin häiritseväksi, että siitä keskusteluun uhrataan niin valtavan paljon aikaa. Siitä on muodostunut ainakin keino purkaa omia pettymyksiä miehiä kohtaan yleensä. Siihen tuntuu myös liittyvän ideologiaa siitä miten pariutuminen on henkistä jos se on oikeanlaista, jolloin miehinen näkökulma seksikkyydestä ja käytännön asioista tuntuu karsilta ja ikävältä. 

Jaa. No minulla ei ainakaan ole mitään varsinaisia pettymyksiä miesten suhteen, ja olen biseksuaali, eli suhteita on ollut naistenkin kanssa - ja jos olisin pettynyt miehiin, olisi tavallaan helppo "vaihtaa" naisiin, kun sekin puoli on minussa aika vahva. Itse olen kokenut tasoteorian liian kaavamaisena ja edustavan pikemminkni amerikkalaisen keskiluokan ihanteita. En koe, että se on sovellettavissa Suomen olosuhteisiin. Koen myös, että siinä huomioidaan vain tietynlaiset asiat, kun parinmuodostus ja jopa kiinnostus, vetovoima ja ulkonäölliset preferenssit ovat paljon moniulotteisempia. Tasoteorian yksi heikkous on myös se, että se ei ota huomioon yksilöllistä variaatiota, mutta se ei myöskään huomioi eri ihmissryhmien (alakulttuurit, yhteiskuntaluokat, yms) sisällä vallitsevia yleisiä, keskenään erilaisia ihanteita. 

En myöskään ymmärrä väitettäsi siitä, että naiset olisivat väittäneet pariutumista vain henkiseksi. Päinvastoin, varmaan kaikissa ketjuissa naiset ovat todenneet, että vetovoimalla ja ulkonäöllä on merkitystä. Varmaan ihmisiä vain häiritsee se, että heidän oma kokemuksensa siitä, mikä on seksikästä, sivuutetaan täysin, ja joku alkaa ulkoapäin setäselitellä, millaista naisen seksuaalinen halu on tai mihin se kohdistuu.

Olitko sinäkin mukana keskusteluissa jo kolme vuotta sitten, kun itse aloitin? Silloinkin oli joku fiksu biseksuaali nainen mukana.

Eivät kaikki naiset ole väittäneet pariutumista henkiseksi, mutta näissä keskusteluissa on aina joukko naisia, jotka niin tekevät. Eivätkä kaikki naiset suinkaan tasoteoriaa vastusta, silloin kun aloitin, oli iso joukko naisia, jotka kuuntelivat kiinnostuneina 12121212:n juttuja ja ottivat onkeensa niin kun itsekin tein. En kaikesta, mutta monesta asiasta. Ja on myös miehiä, jotka eivät koe tasoteoriaa omakseen.

Alan kallistua uskomaan, että olet Pikkukakkonen joka yrittää luoda itselleen uuden identiteetin, koska tietää että Pikkukakkosena kirjoitetut kommentit lähtevät lukematta poistoon.

Meinasin laittaa ihan samaa. Alkaa menemään tuo fanipoikailu niin nololla tavalla yli.

Heh. Toivottavasti 1212121 lukee viestini. Ihan vilpittömästi tarkoitan sanani. 121212 kyllä tietää, että ole häntä jahtaileva vanhempi setämies :)

Pikkujaska on kirjolla, pahasti.

Enpä usko. Hän on älykäs, keskivertoa paljon älykkäämpi mies ja luultavasti mukava ihminen, näin luulen, vaikken tunne. Hänellä on lisäksi paljon kärsivällisyyttä ja hyvät tavat eli hän ei ole ainakaan minun nähteni syyllistynyt alatyyliseen ilkeilyyn. Toki on voinut sivaltaa ilman nimmaria, kenellä tahansa menee välillä hermot, jos ei pidä taukoa palstailusta.

Miksi puhut itsestäsi kolmannessa persoonassa? Ei hän ole älykäs, hän on pahasti kirjolla, eikä siis tajua ihmissuhdeasioita kuten enemmistö tajuaa.

En puhu itsestäni vaan 12121212:sta. Sitä paitsi olisi huolestuttavampaa, jos joku puhuisi monikon ekassa persoonassa itsestään. Mutta eiköhän sunkin ole aika pitää tauko minusta ja 12121212:sta.