Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
HS: Ihminen valitsee todennäköisesti suunnilleen samalla henkisellä tasolla olevan kumppanin, jolla on samankaltainen maailmankatsomus
Kommentit (500)
00340 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
00340 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
00340 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
00340 kirjoitti:
Lähes kaikki jutussa mainituista asioista on tutkittu jo aiemminkin, itsekin olen usein täällä sanonut, että pariskunnilla on samaa tasoa oleva äo (ainakin 20v. vanha tutkimustulos) ja muutenkin puhunut samankaltaisuuden merkityksestä parinvalinnassa. Myös tasokeskusteluissa olen kirjoittanut siitä - tärkein lienee yhteiskuntaluokka, koska se sitoo monia artikkelissakin mainittuja asioita yhteen.
Tasoteoria tulee tuohon rinnalle, sillä myös siinä pätee samankaltaisuus eli ne parit päätyvät yhteen, joilla on samantasoinen kysyntä. Kysyntä muodostuu hieman eri tavoin sukupuolten välillä ja tästäkin on olemassa iso joukko yksittäisiä tutkimustuloksia, jotka tukevat tasoteorian väitteitä.
Tasoteoria on siitä jännä teoria että se on niin mukautuvainen että se voidaan tunkea melkein minkä tahansa muun pariutumistutkimustuloksen rinnalle ja väittää että ei se ole ristiriidassa sen kanssa. No ei olekaan. Se vain on niin suppea ja yleisluontoinen että se ei selitä kuin vain pienen osan pariutumisesta.
Tasoteoria on mukautuvainen sen vuoksi, ettei se ole tieteellinen teoria. Suppea ja yleisluontoinen sen sijaan on hyvän teorian merkki. Tässä keskustelunaiheena oleva tutkimustuloksen uutisointi herättää minussa epäilyksiä, koska se on niin laaja-alainen. Tuollaisia tutkimustuloksia noin epämääräisillä (ei-tarkkarajaisilla) parametreillä ei ole kovinkaan helppo saada.
Tänne on linkattu useita tasoteoriaan liittyviä tutkimuksia (121212 on sen tehnyt), ne herättävät poikkeuksetta vastustusta, koska ne liittyvät parinvalintaan ulkonäkö edellä. Minusta on yksinkertaisesti tyhmää väittää, ettei parinvalinnassa myös ulkonäöllä olisi iso merkitys.
Harmi kun se eilinen pitkä keskustelu on poistettu, koska en ehtinyt lukea minulle osoitettua linkkiä, kun olin saunomassa. Ajattelin lukea ja kommentoida tänään. Nyt en edes muista aihetta, että olisin voinut löytää sen, Hesarista taisi olla.
Tottakai ulkonäöllä = ulkoisella olemuksella on merkitystä. Useimmiten pariutuminen alkaa tilanteesta, jossa ulkonäkö joko herättää kiinnostuksen tai sitten ei. Poikkeuksena suhteet, jotka syntyvät, kun pitkään ystävinä, työkavereina tms olleet ihmiset havahtuvat huomaamaan, että heidän välillään on muutakin. Jokainen aivan varmasti omasta kokemuksestaan tietää, että toiset ihmiset vetävät puoleensa, useimpia kohtaan ei synny mitään reaktiota, heitä ei edes huomaa, ja jotkut voivat vaikuttaa suorastaan vastenmielisiltä. Niin kadulla, baarissa kuin jossain sovelluksissa.
Mutta tasoteoriajankutuksessa on turhauttavaa se, että vaikka meistä ihmisistä (ja myös palstalaisista) suurin osa on aivan tavallisia ihmisiä, niin esimerkit haetaan jostain julkkiksista ja miljonääreistä. Eivät ne liikuta meitä millään tavalla. Ei näissä keskusteluissa ole miesmalleja tai jääkiekkoilijoita eikä heistä haaveilevia naisia. Me olemme ihan niitä taviksia, jotka harvoin kääntävät päitä ulkona liikkuessaan, mutta omalle rakkaallemme olemme erityisiä ja ainutlaatuisia.
Olen samaa mieltä siitä, että työkaverin tai kaveripiirin kautta tutustuessa ulkonäöllä on pienempi merkitys. Itseäni keskustelussa kiinnostaa nykyään enemmän se miksi tasoteoria koetaan niin häiritseväksi, että siitä keskusteluun uhrataan niin valtavan paljon aikaa. Siitä on muodostunut ainakin keino purkaa omia pettymyksiä miehiä kohtaan yleensä. Siihen tuntuu myös liittyvän ideologiaa siitä miten pariutuminen on henkistä jos se on oikeanlaista, jolloin miehinen näkökulma seksikkyydestä ja käytännön asioista tuntuu karsilta ja ikävältä.
Jaa. No minulla ei ainakaan ole mitään varsinaisia pettymyksiä miesten suhteen, ja olen biseksuaali, eli suhteita on ollut naistenkin kanssa - ja jos olisin pettynyt miehiin, olisi tavallaan helppo "vaihtaa" naisiin, kun sekin puoli on minussa aika vahva. Itse olen kokenut tasoteorian liian kaavamaisena ja edustavan pikemminkni amerikkalaisen keskiluokan ihanteita. En koe, että se on sovellettavissa Suomen olosuhteisiin. Koen myös, että siinä huomioidaan vain tietynlaiset asiat, kun parinmuodostus ja jopa kiinnostus, vetovoima ja ulkonäölliset preferenssit ovat paljon moniulotteisempia. Tasoteorian yksi heikkous on myös se, että se ei ota huomioon yksilöllistä variaatiota, mutta se ei myöskään huomioi eri ihmissryhmien (alakulttuurit, yhteiskuntaluokat, yms) sisällä vallitsevia yleisiä, keskenään erilaisia ihanteita.
En myöskään ymmärrä väitettäsi siitä, että naiset olisivat väittäneet pariutumista vain henkiseksi. Päinvastoin, varmaan kaikissa ketjuissa naiset ovat todenneet, että vetovoimalla ja ulkonäöllä on merkitystä. Varmaan ihmisiä vain häiritsee se, että heidän oma kokemuksensa siitä, mikä on seksikästä, sivuutetaan täysin, ja joku alkaa ulkoapäin setäselitellä, millaista naisen seksuaalinen halu on tai mihin se kohdistuu.
Olitko sinäkin mukana keskusteluissa jo kolme vuotta sitten, kun itse aloitin? Silloinkin oli joku fiksu biseksuaali nainen mukana.
Eivät kaikki naiset ole väittäneet pariutumista henkiseksi, mutta näissä keskusteluissa on aina joukko naisia, jotka niin tekevät. Eivätkä kaikki naiset suinkaan tasoteoriaa vastusta, silloin kun aloitin, oli iso joukko naisia, jotka kuuntelivat kiinnostuneina 12121212:n juttuja ja ottivat onkeensa niin kun itsekin tein. En kaikesta, mutta monesta asiasta. Ja on myös miehiä, jotka eivät koe tasoteoriaa omakseen.
Alan kallistua uskomaan, että olet Pikkukakkonen joka yrittää luoda itselleen uuden identiteetin, koska tietää että Pikkukakkosena kirjoitetut kommentit lähtevät lukematta poistoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä syystä miehet metsästävät nuorempia naisia ja nuoret aikuiset miehet metsästävät teinityttöjä.
Eli mies ei ole samalla henkisellä tasolla ikäisensä naisen kanssa?
Oletko ikinä seurustellut oman ikäisesi miehen kanssa? Oliko hän samalla henkisellä tasolla kanssasi?
Olen ja kyllä. Nykyisen kumppanini ja minun ikäni ero on reilu vuosi.
Eli sinä siis kysyit Vauva palstalta että onko mies samalla henkisellä tasolla ikäisensä naisen kanssa, vaikka sinä itse seurustelet kanssasi saman ikäisen miehen kanssa, ja sanot että hän on sinun kanssasi samalla tasolla henkisesti.
Vaikutat erikoiselta tyypiltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen mielenkiinolla odotellut palstamiesten reaktiota, mutta hiljaista on.
Useimmat täällä notkuvat "palstamiehet" lienevät syrjäytyneitä ja todennäköisesti kärsivät jonkin asteisista mielenterveysongelmista, joten ilakointisi on turhaa.
Muistutuksena, mikäli viestin perässä ei ole sanaa "mies", ei se automaattisesti tarkoita, että viesti olisi tullut naiselta. Täällä nimittäin aika äkkiä tartutaan siihen helpoimpaan mahdolliseen oljenkorteen ja - usein tarkoituksella - aletaan luomaan vastakkainasettelua.
Muutamat vakiokäyttäjät täällä kirjottelee kaiket päivät. Koko "palstanaiset" ja "palstamiehet" on varmaan yhteensä kymmenkunta henkilöä
Todellakin näin. Itsekin aina tulen keskustelemaan, kun käyn täällä. Tunnistan tyylistä jotkut tyypit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla homma toimii niin, että jos ihminen on hyvännäköinen, minussa herää alustava kiinnostus häntä kohtaan. Se että syveneekö kiinnostukseni, riippuu ihan sen ihmisen luonteesta.
Eli mulla homma menee ikään kuin kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa vain ja ainoastaan ulkonäöllä on merkitystä, ja jos ihminen "läpäisee" sen ensimmäisen vaiheen, niin sen jälkeen vain luonne merkkaa.
En ikinä voisi ottaa rumaa ihmistä kumppaniksi, vaikka hänellä olisi maailman kultaisin luonne.
Tuossahan se juurikin on. Se ongelma, josta moni aina jankuttaa. "Maailman kultaisin luonne", mutta ulkonäkö ratkaisee.
Ei sillä kultaisella luonteella tee mitään parisuhdemarkkinoilla, jos ulkokuori on epämiellyttävän näköinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen mielenkiinolla odotellut palstamiesten reaktiota, mutta hiljaista on.
Useimmat täällä notkuvat "palstamiehet" lienevät syrjäytyneitä ja todennäköisesti kärsivät jonkin asteisista mielenterveysongelmista, joten ilakointisi on turhaa.
Muistutuksena, mikäli viestin perässä ei ole sanaa "mies", ei se automaattisesti tarkoita, että viesti olisi tullut naiselta. Täällä nimittäin aika äkkiä tartutaan siihen helpoimpaan mahdolliseen oljenkorteen ja - usein tarkoituksella - aletaan luomaan vastakkainasettelua.
Muutamat vakiokäyttäjät täällä kirjottelee kaiket päivät. Koko "palstanaiset" ja "palstamiehet" on varmaan yhteensä kymmenkunta henkilöä
Täällä on myös hiljainen, mutta suurempi, massa, joka ei juuri keskusteluun osallistu. Kuulun itse siihen, sillä en uskaltanut alkaa kommentoimaan asioihin, juurikin vihamielisyyden takia. Ja edelleen on siinä ja siinä, lopetanko seuraamisen kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On niitä eriparisia parejakin, ovat toistensa vastakohtia. Ne liitot ei yleensä kestä, mutta niihin päädytään koska ei löydy sopivampaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen mielenkiinolla odotellut palstamiesten reaktiota, mutta hiljaista on.
En miellä itseäni palstamieheksi, mutta entinen vaimoni oli ja on aidosti heikkolahjainen työtä aktiivisesti kartteleva loinen ja minä olen paljon työtä tekevä älykkö. Minä olen myös vahvasti tunne-ihminen, kun hän on kylmä kuin jää.
Eli ex-vaimoni ei ainakaan valinnut kaltaistaan. Ennen kuin joku alkaa ämpyilemään, niin totean vain faktan: nainen valitsee.
Ok, valitsen organisaatiomme kirjanpitäjän. Hän on kyllä naimisissa ja ilmeisesti on lapsikin, mutta jos kerran nainen valitsee niin silloinhan minun pitää saada hänet.
Totta! Minäpä taidan käydä iltakävelyllä katsomassa löytyykö mieleistä miestä. Ja jos löytyy, niin siis vain tukeva ote käsipuolesta ja talutetaan kotiin? Ja siinä hän sitten on ja pysyy ellei kukaan muu nainen halua häntä?
Jos olet riittävän kaunis, toimii varmasti hyvin. Mikä olisi sen imartelevampaa miehelle kun nainen joka nappaa kiinni ja vie kotiinsa.
Jos olet ruma voi seuraukset olla vähän erilaiset.....
Tarkoitatko, että nainen ei valitsekaan?
eri
En ole koskaan elämässäni todistanut sellaista tilannetta, että rumalla naisella (tai miehellä) olisi ollut mitään valinnanvaraa kumppanin suhteen.
Ruma saa kumppanikseen sen, joka suostuu hänet ottamaan. Jos joku suostuu. Valinnat on siis käytännössä koko tyytyä, tai jäädä yksin.
En ole ikinä todistanut tilannetta jossa ruma ihmisen olisi parisuhteessa. Koska en ole ikinä tavannut rumaa ihmistä. Ei tule mieleen että sellaisia missään edes näkisin, ehkä joku pulsu mutta niitäkin vaikea sanoa miltä näyttää kun keskittyy vain siihen ränsistyneeseen pintaan, ehkä raitistuesaan ja peseytyessään nekään ei ole rumia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
00340 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
00340 kirjoitti:
Lähes kaikki jutussa mainituista asioista on tutkittu jo aiemminkin, itsekin olen usein täällä sanonut, että pariskunnilla on samaa tasoa oleva äo (ainakin 20v. vanha tutkimustulos) ja muutenkin puhunut samankaltaisuuden merkityksestä parinvalinnassa. Myös tasokeskusteluissa olen kirjoittanut siitä - tärkein lienee yhteiskuntaluokka, koska se sitoo monia artikkelissakin mainittuja asioita yhteen.
Tasoteoria tulee tuohon rinnalle, sillä myös siinä pätee samankaltaisuus eli ne parit päätyvät yhteen, joilla on samantasoinen kysyntä. Kysyntä muodostuu hieman eri tavoin sukupuolten välillä ja tästäkin on olemassa iso joukko yksittäisiä tutkimustuloksia, jotka tukevat tasoteorian väitteitä.
Tasoteoria on siitä jännä teoria että se on niin mukautuvainen että se voidaan tunkea melkein minkä tahansa muun pariutumistutkimustuloksen rinnalle ja väittää että ei se ole ristiriidassa sen kanssa. No ei olekaan. Se vain on niin suppea ja yleisluontoinen että se ei selitä kuin vain pienen osan pariutumisesta.
Tasoteoria on mukautuvainen sen vuoksi, ettei se ole tieteellinen teoria. Suppea ja yleisluontoinen sen sijaan on hyvän teorian merkki. Tässä keskustelunaiheena oleva tutkimustuloksen uutisointi herättää minussa epäilyksiä, koska se on niin laaja-alainen. Tuollaisia tutkimustuloksia noin epämääräisillä (ei-tarkkarajaisilla) parametreillä ei ole kovinkaan helppo saada.
Tänne on linkattu useita tasoteoriaan liittyviä tutkimuksia (121212 on sen tehnyt), ne herättävät poikkeuksetta vastustusta, koska ne liittyvät parinvalintaan ulkonäkö edellä. Minusta on yksinkertaisesti tyhmää väittää, ettei parinvalinnassa myös ulkonäöllä olisi iso merkitys.
Harmi kun se eilinen pitkä keskustelu on poistettu, koska en ehtinyt lukea minulle osoitettua linkkiä, kun olin saunomassa. Ajattelin lukea ja kommentoida tänään. Nyt en edes muista aihetta, että olisin voinut löytää sen, Hesarista taisi olla.
Tottakai ulkonäöllä = ulkoisella olemuksella on merkitystä. Useimmiten pariutuminen alkaa tilanteesta, jossa ulkonäkö joko herättää kiinnostuksen tai sitten ei. Poikkeuksena suhteet, jotka syntyvät, kun pitkään ystävinä, työkavereina tms olleet ihmiset havahtuvat huomaamaan, että heidän välillään on muutakin. Jokainen aivan varmasti omasta kokemuksestaan tietää, että toiset ihmiset vetävät puoleensa, useimpia kohtaan ei synny mitään reaktiota, heitä ei edes huomaa, ja jotkut voivat vaikuttaa suorastaan vastenmielisiltä. Niin kadulla, baarissa kuin jossain sovelluksissa.
Mutta tasoteoriajankutuksessa on turhauttavaa se, että vaikka meistä ihmisistä (ja myös palstalaisista) suurin osa on aivan tavallisia ihmisiä, niin esimerkit haetaan jostain julkkiksista ja miljonääreistä. Eivät ne liikuta meitä millään tavalla. Ei näissä keskusteluissa ole miesmalleja tai jääkiekkoilijoita eikä heistä haaveilevia naisia. Me olemme ihan niitä taviksia, jotka harvoin kääntävät päitä ulkona liikkuessaan, mutta omalle rakkaallemme olemme erityisiä ja ainutlaatuisia.
Tasoteoria toimii sillä tasolla, että kauniit pariutuu todennäköisesti kauniiden kanssa ja taviket tavisten. Tavisten kesken tasoteorialla ei ole juuri mitään kykyä ennustaa mitään, mistä parhaana esimerkkinä ensitreffit alttarilla. Siksi nämä joutuvat jauhamaan jääkiekkoilijoista koska se on ainoa asia jossa tasoteorialla on jotain ennustettavuutta. Voitonriemuisena lällättävät että naiset myöntää että tasoteoria on totta, jos otetaan toi neurotyypillisten jo päiväkodissa tajuama juttu, että hyvännäköiset saa anteeksi enemmän kuin muut ja kiinnostaa useampia. Vaikka muu osa teoriasta on ihan tuubaa eikä ennusta yhtään mitään.
Joskus jo aika kauan aikaa sitten tehtiin Jenkeissä empiirinen tutkimus, missä otettiin 10 hääkuvaa ja ne leikattiin puoliksi. Ryhmälle miehiä annettiin naisten kuvat ja vastaavasti ryhmälle naisia miesten kuvat - nämä miehet ja naiset eivät itse olleet niissä kuvissa. Heille annettiin tehtäväksi laittaa kuvat "miellyttävyysjärjestykseen" ja lopputulos oli, että nämä kuvat päätyivät oikeaan järjestykseen - eli siis omiksi kokonaisiksi kuvikseen! Eli suuressa massassa ihmiset päätyvät tämän pienen kokeen tuloksen mukaan paitsi "elämänkatsomuksen, arvojen ym" mukaan naimisiin MYÖS ulkonäöllisesti vastaavassa kohdassa suurta poolia olevan henkilön kanssa naimisiin.
Eli, jos "olet kasi" mutta sinusta kiinnostuvat "vain kakkoset" loppupäätelmä on, että joko sinun arviokykysi vastakkaisen sukupuolen "tasoista" on päin metsää. Tai sitten olet itse oikeasti myös se "kakkonen".Sorit siitä.
Ei ihmisiä saa numerottaa.. elämä ja ihmiset ovat paljon monisyisempiä ettei noin yksinkertaisesti voi arvioida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
00340 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
00340 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
00340 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
00340 kirjoitti:
Lähes kaikki jutussa mainituista asioista on tutkittu jo aiemminkin, itsekin olen usein täällä sanonut, että pariskunnilla on samaa tasoa oleva äo (ainakin 20v. vanha tutkimustulos) ja muutenkin puhunut samankaltaisuuden merkityksestä parinvalinnassa. Myös tasokeskusteluissa olen kirjoittanut siitä - tärkein lienee yhteiskuntaluokka, koska se sitoo monia artikkelissakin mainittuja asioita yhteen.
Tasoteoria tulee tuohon rinnalle, sillä myös siinä pätee samankaltaisuus eli ne parit päätyvät yhteen, joilla on samantasoinen kysyntä. Kysyntä muodostuu hieman eri tavoin sukupuolten välillä ja tästäkin on olemassa iso joukko yksittäisiä tutkimustuloksia, jotka tukevat tasoteorian väitteitä.
Tasoteoria on siitä jännä teoria että se on niin mukautuvainen että se voidaan tunkea melkein minkä tahansa muun pariutumistutkimustuloksen rinnalle ja väittää että ei se ole ristiriidassa sen kanssa. No ei olekaan. Se vain on niin suppea ja yleisluontoinen että se ei selitä kuin vain pienen osan pariutumisesta.
Tasoteoria on mukautuvainen sen vuoksi, ettei se ole tieteellinen teoria. Suppea ja yleisluontoinen sen sijaan on hyvän teorian merkki. Tässä keskustelunaiheena oleva tutkimustuloksen uutisointi herättää minussa epäilyksiä, koska se on niin laaja-alainen. Tuollaisia tutkimustuloksia noin epämääräisillä (ei-tarkkarajaisilla) parametreillä ei ole kovinkaan helppo saada.
Tänne on linkattu useita tasoteoriaan liittyviä tutkimuksia (121212 on sen tehnyt), ne herättävät poikkeuksetta vastustusta, koska ne liittyvät parinvalintaan ulkonäkö edellä. Minusta on yksinkertaisesti tyhmää väittää, ettei parinvalinnassa myös ulkonäöllä olisi iso merkitys.
Harmi kun se eilinen pitkä keskustelu on poistettu, koska en ehtinyt lukea minulle osoitettua linkkiä, kun olin saunomassa. Ajattelin lukea ja kommentoida tänään. Nyt en edes muista aihetta, että olisin voinut löytää sen, Hesarista taisi olla.
Tottakai ulkonäöllä = ulkoisella olemuksella on merkitystä. Useimmiten pariutuminen alkaa tilanteesta, jossa ulkonäkö joko herättää kiinnostuksen tai sitten ei. Poikkeuksena suhteet, jotka syntyvät, kun pitkään ystävinä, työkavereina tms olleet ihmiset havahtuvat huomaamaan, että heidän välillään on muutakin. Jokainen aivan varmasti omasta kokemuksestaan tietää, että toiset ihmiset vetävät puoleensa, useimpia kohtaan ei synny mitään reaktiota, heitä ei edes huomaa, ja jotkut voivat vaikuttaa suorastaan vastenmielisiltä. Niin kadulla, baarissa kuin jossain sovelluksissa.
Mutta tasoteoriajankutuksessa on turhauttavaa se, että vaikka meistä ihmisistä (ja myös palstalaisista) suurin osa on aivan tavallisia ihmisiä, niin esimerkit haetaan jostain julkkiksista ja miljonääreistä. Eivät ne liikuta meitä millään tavalla. Ei näissä keskusteluissa ole miesmalleja tai jääkiekkoilijoita eikä heistä haaveilevia naisia. Me olemme ihan niitä taviksia, jotka harvoin kääntävät päitä ulkona liikkuessaan, mutta omalle rakkaallemme olemme erityisiä ja ainutlaatuisia.
Olen samaa mieltä siitä, että työkaverin tai kaveripiirin kautta tutustuessa ulkonäöllä on pienempi merkitys. Itseäni keskustelussa kiinnostaa nykyään enemmän se miksi tasoteoria koetaan niin häiritseväksi, että siitä keskusteluun uhrataan niin valtavan paljon aikaa. Siitä on muodostunut ainakin keino purkaa omia pettymyksiä miehiä kohtaan yleensä. Siihen tuntuu myös liittyvän ideologiaa siitä miten pariutuminen on henkistä jos se on oikeanlaista, jolloin miehinen näkökulma seksikkyydestä ja käytännön asioista tuntuu karsilta ja ikävältä.
Jaa. No minulla ei ainakaan ole mitään varsinaisia pettymyksiä miesten suhteen, ja olen biseksuaali, eli suhteita on ollut naistenkin kanssa - ja jos olisin pettynyt miehiin, olisi tavallaan helppo "vaihtaa" naisiin, kun sekin puoli on minussa aika vahva. Itse olen kokenut tasoteorian liian kaavamaisena ja edustavan pikemminkni amerikkalaisen keskiluokan ihanteita. En koe, että se on sovellettavissa Suomen olosuhteisiin. Koen myös, että siinä huomioidaan vain tietynlaiset asiat, kun parinmuodostus ja jopa kiinnostus, vetovoima ja ulkonäölliset preferenssit ovat paljon moniulotteisempia. Tasoteorian yksi heikkous on myös se, että se ei ota huomioon yksilöllistä variaatiota, mutta se ei myöskään huomioi eri ihmissryhmien (alakulttuurit, yhteiskuntaluokat, yms) sisällä vallitsevia yleisiä, keskenään erilaisia ihanteita.
En myöskään ymmärrä väitettäsi siitä, että naiset olisivat väittäneet pariutumista vain henkiseksi. Päinvastoin, varmaan kaikissa ketjuissa naiset ovat todenneet, että vetovoimalla ja ulkonäöllä on merkitystä. Varmaan ihmisiä vain häiritsee se, että heidän oma kokemuksensa siitä, mikä on seksikästä, sivuutetaan täysin, ja joku alkaa ulkoapäin setäselitellä, millaista naisen seksuaalinen halu on tai mihin se kohdistuu.
Olitko sinäkin mukana keskusteluissa jo kolme vuotta sitten, kun itse aloitin? Silloinkin oli joku fiksu biseksuaali nainen mukana.
Eivät kaikki naiset ole väittäneet pariutumista henkiseksi, mutta näissä keskusteluissa on aina joukko naisia, jotka niin tekevät. Eivätkä kaikki naiset suinkaan tasoteoriaa vastusta, silloin kun aloitin, oli iso joukko naisia, jotka kuuntelivat kiinnostuneina 12121212:n juttuja ja ottivat onkeensa niin kun itsekin tein. En kaikesta, mutta monesta asiasta. Ja on myös miehiä, jotka eivät koe tasoteoriaa omakseen.
Alan kallistua uskomaan, että olet Pikkukakkonen joka yrittää luoda itselleen uuden identiteetin, koska tietää että Pikkukakkosena kirjoitetut kommentit lähtevät lukematta poistoon.
Voi helvetti, onko näin. 121212 oli kumminkin näiden keskustelujen suola. Sinä itse siis olet myös keskustellut aiheesta vuosia. Kiinnostava aihe, otaksun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla homma toimii niin, että jos ihminen on hyvännäköinen, minussa herää alustava kiinnostus häntä kohtaan. Se että syveneekö kiinnostukseni, riippuu ihan sen ihmisen luonteesta.
Eli mulla homma menee ikään kuin kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa vain ja ainoastaan ulkonäöllä on merkitystä, ja jos ihminen "läpäisee" sen ensimmäisen vaiheen, niin sen jälkeen vain luonne merkkaa.
En ikinä voisi ottaa rumaa ihmistä kumppaniksi, vaikka hänellä olisi maailman kultaisin luonne.
Tuossahan se juurikin on. Se ongelma, josta moni aina jankuttaa. "Maailman kultaisin luonne", mutta ulkonäkö ratkaisee.
No onneksi meitä on moneksi.
Itselläni on rakas ja arvostamani puoliso, joka varmaan monen silmissä on "ruma" tai ainakin hänellä on monia ei-viehättävänä pidettyjä piirteitä. Toki hän pitää itsensä siistinä ja myös hankkii jopa uusia vaatteita...
Ai niin, mutta olen myös katsonut peiliin, ja näen itseni ihan realistisin silmin....
Mahtaako tämä olla joku sukupolvikysymys? Vaiko sukupuoli?
Mutta omassa tuttavapiirissä ainakin naiset (40-50v) kyllä varmasti ovat kovin yksimielisiä siitä että joku george clooney on hurmaava mies - mutta eivät tuon näköistä itselleen haluaisi tai haaveilisi. Parisuhteessa parempi on ihan toinen tyyppi.
Mutta onko niin, että miehet noin keskimäärin (nykyään?) katsovat sitä porukan kuuminta babeä, mielellään jotain Sara Chafakia, ja jos/kun he eivät häntä saa raahattua kotiluolaansa niin "kaikki naiset ovat pinnallisia pskiaisia"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla homma toimii niin, että jos ihminen on hyvännäköinen, minussa herää alustava kiinnostus häntä kohtaan. Se että syveneekö kiinnostukseni, riippuu ihan sen ihmisen luonteesta.
Eli mulla homma menee ikään kuin kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa vain ja ainoastaan ulkonäöllä on merkitystä, ja jos ihminen "läpäisee" sen ensimmäisen vaiheen, niin sen jälkeen vain luonne merkkaa.
En ikinä voisi ottaa rumaa ihmistä kumppaniksi, vaikka hänellä olisi maailman kultaisin luonne.
Tuossahan se juurikin on. Se ongelma, josta moni aina jankuttaa. "Maailman kultaisin luonne", mutta ulkonäkö ratkaisee.
Ei sillä kultaisella luonteella tee mitään parisuhdemarkkinoilla, jos ulkokuori on epämiellyttävän näköinen.
Naamataulu on se, jonka syntymässä saa. Ei sitä itse voi valita.
Ymmärrätkö pointin? Kirjaimellisesti, se sinun perimäsi määrittää naaman "viehättävyyden", joten esimerkiksi kaunis nainen tai komea mies saavat jo valtavan etumatkan moneen muuhun verrattuna. Ulkonäöllä pääsee myös paikkoihin, joihin ilman sitä ei ole asiaa. Sillä saa myös etuja, joita ei ole ansainnut millään lailla.
Usein kuulee, kuinka "omalla työllään on kaikki ansaittu" - ihan kuin sillä ulkonäöllä ei olisi ollut mitään merkitystä. Kuten se, että saat helposti kavereita. Tai se, että vaikutat luotettavammalta (juuri niin, ulkonäkö muuttaa myös arviota luotettavuudesta), eli saatko lainaa, voi hyvin riippua naamasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla homma toimii niin, että jos ihminen on hyvännäköinen, minussa herää alustava kiinnostus häntä kohtaan. Se että syveneekö kiinnostukseni, riippuu ihan sen ihmisen luonteesta.
Eli mulla homma menee ikään kuin kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa vain ja ainoastaan ulkonäöllä on merkitystä, ja jos ihminen "läpäisee" sen ensimmäisen vaiheen, niin sen jälkeen vain luonne merkkaa.
En ikinä voisi ottaa rumaa ihmistä kumppaniksi, vaikka hänellä olisi maailman kultaisin luonne.
Tuossahan se juurikin on. Se ongelma, josta moni aina jankuttaa. "Maailman kultaisin luonne", mutta ulkonäkö ratkaisee.
Ulkonäkö voi olla yksi ratkaiseva tekijä. Mutta niin voi olla luonnekin. Maailman komein tai kaunein ulkonäkö ei usemmilla auta jos luonne on ihan kamala.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla homma toimii niin, että jos ihminen on hyvännäköinen, minussa herää alustava kiinnostus häntä kohtaan. Se että syveneekö kiinnostukseni, riippuu ihan sen ihmisen luonteesta.
Eli mulla homma menee ikään kuin kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa vain ja ainoastaan ulkonäöllä on merkitystä, ja jos ihminen "läpäisee" sen ensimmäisen vaiheen, niin sen jälkeen vain luonne merkkaa.
En ikinä voisi ottaa rumaa ihmistä kumppaniksi, vaikka hänellä olisi maailman kultaisin luonne.
Tuossahan se juurikin on. Se ongelma, josta moni aina jankuttaa. "Maailman kultaisin luonne", mutta ulkonäkö ratkaisee.
Ei sillä kultaisella luonteella tee mitään parisuhdemarkkinoilla, jos ulkokuori on epämiellyttävän näköinen.
Naamataulu on se, jonka syntymässä saa. Ei sitä itse voi valita.
Ymmärrätkö pointin? Kirjaimellisesti, se sinun perimäsi määrittää naaman "viehättävyyden", joten esimerkiksi kaunis nainen tai komea mies saavat jo valtavan etumatkan moneen muuhun verrattuna. Ulkonäöllä pääsee myös paikkoihin, joihin ilman sitä ei ole asiaa. Sillä saa myös etuja, joita ei ole ansainnut millään lailla.
Usein kuulee, kuinka "omalla työllään on kaikki ansaittu" - ihan kuin sillä ulkonäöllä ei olisi ollut mitään merkitystä. Kuten se, että saat helposti kavereita. Tai se, että vaikutat luotettavammalta (juuri niin, ulkonäkö muuttaa myös arviota luotettavuudesta), eli saatko lainaa, voi hyvin riippua naamasta.
Kyllä siinä pitää olla jo ihan huomattavan kaunis tai komea että sellaista ihan selkeää etua saa. Puhutaan jo ihan muutamista prosenteista ihmisistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
00340 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
00340 kirjoitti:
Lähes kaikki jutussa mainituista asioista on tutkittu jo aiemminkin, itsekin olen usein täällä sanonut, että pariskunnilla on samaa tasoa oleva äo (ainakin 20v. vanha tutkimustulos) ja muutenkin puhunut samankaltaisuuden merkityksestä parinvalinnassa. Myös tasokeskusteluissa olen kirjoittanut siitä - tärkein lienee yhteiskuntaluokka, koska se sitoo monia artikkelissakin mainittuja asioita yhteen.
Tasoteoria tulee tuohon rinnalle, sillä myös siinä pätee samankaltaisuus eli ne parit päätyvät yhteen, joilla on samantasoinen kysyntä. Kysyntä muodostuu hieman eri tavoin sukupuolten välillä ja tästäkin on olemassa iso joukko yksittäisiä tutkimustuloksia, jotka tukevat tasoteorian väitteitä.
Tasoteoria on siitä jännä teoria että se on niin mukautuvainen että se voidaan tunkea melkein minkä tahansa muun pariutumistutkimustuloksen rinnalle ja väittää että ei se ole ristiriidassa sen kanssa. No ei olekaan. Se vain on niin suppea ja yleisluontoinen että se ei selitä kuin vain pienen osan pariutumisesta.
Tasoteoria on mukautuvainen sen vuoksi, ettei se ole tieteellinen teoria. Suppea ja yleisluontoinen sen sijaan on hyvän teorian merkki. Tässä keskustelunaiheena oleva tutkimustuloksen uutisointi herättää minussa epäilyksiä, koska se on niin laaja-alainen. Tuollaisia tutkimustuloksia noin epämääräisillä (ei-tarkkarajaisilla) parametreillä ei ole kovinkaan helppo saada.
Tänne on linkattu useita tasoteoriaan liittyviä tutkimuksia (121212 on sen tehnyt), ne herättävät poikkeuksetta vastustusta, koska ne liittyvät parinvalintaan ulkonäkö edellä. Minusta on yksinkertaisesti tyhmää väittää, ettei parinvalinnassa myös ulkonäöllä olisi iso merkitys.
Harmi kun se eilinen pitkä keskustelu on poistettu, koska en ehtinyt lukea minulle osoitettua linkkiä, kun olin saunomassa. Ajattelin lukea ja kommentoida tänään. Nyt en edes muista aihetta, että olisin voinut löytää sen, Hesarista taisi olla.
Tottakai ulkonäöllä = ulkoisella olemuksella on merkitystä. Useimmiten pariutuminen alkaa tilanteesta, jossa ulkonäkö joko herättää kiinnostuksen tai sitten ei. Poikkeuksena suhteet, jotka syntyvät, kun pitkään ystävinä, työkavereina tms olleet ihmiset havahtuvat huomaamaan, että heidän välillään on muutakin. Jokainen aivan varmasti omasta kokemuksestaan tietää, että toiset ihmiset vetävät puoleensa, useimpia kohtaan ei synny mitään reaktiota, heitä ei edes huomaa, ja jotkut voivat vaikuttaa suorastaan vastenmielisiltä. Niin kadulla, baarissa kuin jossain sovelluksissa.
Mutta tasoteoriajankutuksessa on turhauttavaa se, että vaikka meistä ihmisistä (ja myös palstalaisista) suurin osa on aivan tavallisia ihmisiä, niin esimerkit haetaan jostain julkkiksista ja miljonääreistä. Eivät ne liikuta meitä millään tavalla. Ei näissä keskusteluissa ole miesmalleja tai jääkiekkoilijoita eikä heistä haaveilevia naisia. Me olemme ihan niitä taviksia, jotka harvoin kääntävät päitä ulkona liikkuessaan, mutta omalle rakkaallemme olemme erityisiä ja ainutlaatuisia.
Tasoteoria toimii sillä tasolla, että kauniit pariutuu todennäköisesti kauniiden kanssa ja taviket tavisten. Tavisten kesken tasoteorialla ei ole juuri mitään kykyä ennustaa mitään, mistä parhaana esimerkkinä ensitreffit alttarilla. Siksi nämä joutuvat jauhamaan jääkiekkoilijoista koska se on ainoa asia jossa tasoteorialla on jotain ennustettavuutta. Voitonriemuisena lällättävät että naiset myöntää että tasoteoria on totta, jos otetaan toi neurotyypillisten jo päiväkodissa tajuama juttu, että hyvännäköiset saa anteeksi enemmän kuin muut ja kiinnostaa useampia. Vaikka muu osa teoriasta on ihan tuubaa eikä ennusta yhtään mitään.
Joskus jo aika kauan aikaa sitten tehtiin Jenkeissä empiirinen tutkimus, missä otettiin 10 hääkuvaa ja ne leikattiin puoliksi. Ryhmälle miehiä annettiin naisten kuvat ja vastaavasti ryhmälle naisia miesten kuvat - nämä miehet ja naiset eivät itse olleet niissä kuvissa. Heille annettiin tehtäväksi laittaa kuvat "miellyttävyysjärjestykseen" ja lopputulos oli, että nämä kuvat päätyivät oikeaan järjestykseen - eli siis omiksi kokonaisiksi kuvikseen! Eli suuressa massassa ihmiset päätyvät tämän pienen kokeen tuloksen mukaan paitsi "elämänkatsomuksen, arvojen ym" mukaan naimisiin MYÖS ulkonäöllisesti vastaavassa kohdassa suurta poolia olevan henkilön kanssa naimisiin.
Eli, jos "olet kasi" mutta sinusta kiinnostuvat "vain kakkoset" loppupäätelmä on, että joko sinun arviokykysi vastakkaisen sukupuolen "tasoista" on päin metsää. Tai sitten olet itse oikeasti myös se "kakkonen".Sorit siitä.
Olisi kiva nähdä millaiset kuvat siihen on valittu ja kuinka selkeästi ne eri parit toisistaan erosivat myös vaikka ihonvärin, tyylin, iän jne. mukaan. Väittäisin nimittäin että jos otettaisiin satunnaisesti kymmenen noin kolmikymppistä valkoihoista suomalaista tavisparia niin niistä olisi jo melko hankala saada kaikki oikein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla homma toimii niin, että jos ihminen on hyvännäköinen, minussa herää alustava kiinnostus häntä kohtaan. Se että syveneekö kiinnostukseni, riippuu ihan sen ihmisen luonteesta.
Eli mulla homma menee ikään kuin kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa vain ja ainoastaan ulkonäöllä on merkitystä, ja jos ihminen "läpäisee" sen ensimmäisen vaiheen, niin sen jälkeen vain luonne merkkaa.
En ikinä voisi ottaa rumaa ihmistä kumppaniksi, vaikka hänellä olisi maailman kultaisin luonne.
Tuossahan se juurikin on. Se ongelma, josta moni aina jankuttaa. "Maailman kultaisin luonne", mutta ulkonäkö ratkaisee.
No onneksi meitä on moneksi.
Itselläni on rakas ja arvostamani puoliso, joka varmaan monen silmissä on "ruma" tai ainakin hänellä on monia ei-viehättävänä pidettyjä piirteitä. Toki hän pitää itsensä siistinä ja myös hankkii jopa uusia vaatteita...Ai niin, mutta olen myös katsonut peiliin, ja näen itseni ihan realistisin silmin....
Mahtaako tämä olla joku sukupolvikysymys? Vaiko sukupuoli?
Mutta omassa tuttavapiirissä ainakin naiset (40-50v) kyllä varmasti ovat kovin yksimielisiä siitä että joku george clooney on hurmaava mies - mutta eivät tuon näköistä itselleen haluaisi tai haaveilisi. Parisuhteessa parempi on ihan toinen tyyppi.
Mutta onko niin, että miehet noin keskimäärin (nykyään?) katsovat sitä porukan kuuminta babeä, mielellään jotain Sara Chafakia, ja jos/kun he eivät häntä saa raahattua kotiluolaansa niin "kaikki naiset ovat pinnallisia pskiaisia"?
Miesten ja naisten pinnallisuudesta:
Tätä palstaa kun selaa, niin usein saa lukea kuinka naiset syyttävät miehiä pinnallisuudesta, ja kuinka miehet syyttävät naisia pinnallisuudesta.
Oli se lopullinen totuus asiasta mikä hyvänsä, niin vaikuttaa siltä että naiset täysin vilpittömästi uskovat miesten olevan äärimmäisen pinnallisia, ja miehet täysin vilpittömästi uskovat että naiset ovat äärimmäisen pinnallisia.
Oma elämänkokemus on osoittanut minulle, että keskimäärin miehet ja naiset on ihan yhtä pinnallisia.
Vierailija kirjoitti:
00340 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
00340 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
00340 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
00340 kirjoitti:
Lähes kaikki jutussa mainituista asioista on tutkittu jo aiemminkin, itsekin olen usein täällä sanonut, että pariskunnilla on samaa tasoa oleva äo (ainakin 20v. vanha tutkimustulos) ja muutenkin puhunut samankaltaisuuden merkityksestä parinvalinnassa. Myös tasokeskusteluissa olen kirjoittanut siitä - tärkein lienee yhteiskuntaluokka, koska se sitoo monia artikkelissakin mainittuja asioita yhteen.
Tasoteoria tulee tuohon rinnalle, sillä myös siinä pätee samankaltaisuus eli ne parit päätyvät yhteen, joilla on samantasoinen kysyntä. Kysyntä muodostuu hieman eri tavoin sukupuolten välillä ja tästäkin on olemassa iso joukko yksittäisiä tutkimustuloksia, jotka tukevat tasoteorian väitteitä.
Tasoteoria on siitä jännä teoria että se on niin mukautuvainen että se voidaan tunkea melkein minkä tahansa muun pariutumistutkimustuloksen rinnalle ja väittää että ei se ole ristiriidassa sen kanssa. No ei olekaan. Se vain on niin suppea ja yleisluontoinen että se ei selitä kuin vain pienen osan pariutumisesta.
Tasoteoria on mukautuvainen sen vuoksi, ettei se ole tieteellinen teoria. Suppea ja yleisluontoinen sen sijaan on hyvän teorian merkki. Tässä keskustelunaiheena oleva tutkimustuloksen uutisointi herättää minussa epäilyksiä, koska se on niin laaja-alainen. Tuollaisia tutkimustuloksia noin epämääräisillä (ei-tarkkarajaisilla) parametreillä ei ole kovinkaan helppo saada.
Tänne on linkattu useita tasoteoriaan liittyviä tutkimuksia (121212 on sen tehnyt), ne herättävät poikkeuksetta vastustusta, koska ne liittyvät parinvalintaan ulkonäkö edellä. Minusta on yksinkertaisesti tyhmää väittää, ettei parinvalinnassa myös ulkonäöllä olisi iso merkitys.
Harmi kun se eilinen pitkä keskustelu on poistettu, koska en ehtinyt lukea minulle osoitettua linkkiä, kun olin saunomassa. Ajattelin lukea ja kommentoida tänään. Nyt en edes muista aihetta, että olisin voinut löytää sen, Hesarista taisi olla.
Tottakai ulkonäöllä = ulkoisella olemuksella on merkitystä. Useimmiten pariutuminen alkaa tilanteesta, jossa ulkonäkö joko herättää kiinnostuksen tai sitten ei. Poikkeuksena suhteet, jotka syntyvät, kun pitkään ystävinä, työkavereina tms olleet ihmiset havahtuvat huomaamaan, että heidän välillään on muutakin. Jokainen aivan varmasti omasta kokemuksestaan tietää, että toiset ihmiset vetävät puoleensa, useimpia kohtaan ei synny mitään reaktiota, heitä ei edes huomaa, ja jotkut voivat vaikuttaa suorastaan vastenmielisiltä. Niin kadulla, baarissa kuin jossain sovelluksissa.
Mutta tasoteoriajankutuksessa on turhauttavaa se, että vaikka meistä ihmisistä (ja myös palstalaisista) suurin osa on aivan tavallisia ihmisiä, niin esimerkit haetaan jostain julkkiksista ja miljonääreistä. Eivät ne liikuta meitä millään tavalla. Ei näissä keskusteluissa ole miesmalleja tai jääkiekkoilijoita eikä heistä haaveilevia naisia. Me olemme ihan niitä taviksia, jotka harvoin kääntävät päitä ulkona liikkuessaan, mutta omalle rakkaallemme olemme erityisiä ja ainutlaatuisia.
Olen samaa mieltä siitä, että työkaverin tai kaveripiirin kautta tutustuessa ulkonäöllä on pienempi merkitys. Itseäni keskustelussa kiinnostaa nykyään enemmän se miksi tasoteoria koetaan niin häiritseväksi, että siitä keskusteluun uhrataan niin valtavan paljon aikaa. Siitä on muodostunut ainakin keino purkaa omia pettymyksiä miehiä kohtaan yleensä. Siihen tuntuu myös liittyvän ideologiaa siitä miten pariutuminen on henkistä jos se on oikeanlaista, jolloin miehinen näkökulma seksikkyydestä ja käytännön asioista tuntuu karsilta ja ikävältä.
Jaa. No minulla ei ainakaan ole mitään varsinaisia pettymyksiä miesten suhteen, ja olen biseksuaali, eli suhteita on ollut naistenkin kanssa - ja jos olisin pettynyt miehiin, olisi tavallaan helppo "vaihtaa" naisiin, kun sekin puoli on minussa aika vahva. Itse olen kokenut tasoteorian liian kaavamaisena ja edustavan pikemminkni amerikkalaisen keskiluokan ihanteita. En koe, että se on sovellettavissa Suomen olosuhteisiin. Koen myös, että siinä huomioidaan vain tietynlaiset asiat, kun parinmuodostus ja jopa kiinnostus, vetovoima ja ulkonäölliset preferenssit ovat paljon moniulotteisempia. Tasoteorian yksi heikkous on myös se, että se ei ota huomioon yksilöllistä variaatiota, mutta se ei myöskään huomioi eri ihmissryhmien (alakulttuurit, yhteiskuntaluokat, yms) sisällä vallitsevia yleisiä, keskenään erilaisia ihanteita.
En myöskään ymmärrä väitettäsi siitä, että naiset olisivat väittäneet pariutumista vain henkiseksi. Päinvastoin, varmaan kaikissa ketjuissa naiset ovat todenneet, että vetovoimalla ja ulkonäöllä on merkitystä. Varmaan ihmisiä vain häiritsee se, että heidän oma kokemuksensa siitä, mikä on seksikästä, sivuutetaan täysin, ja joku alkaa ulkoapäin setäselitellä, millaista naisen seksuaalinen halu on tai mihin se kohdistuu.
Olitko sinäkin mukana keskusteluissa jo kolme vuotta sitten, kun itse aloitin? Silloinkin oli joku fiksu biseksuaali nainen mukana.
Eivät kaikki naiset ole väittäneet pariutumista henkiseksi, mutta näissä keskusteluissa on aina joukko naisia, jotka niin tekevät. Eivätkä kaikki naiset suinkaan tasoteoriaa vastusta, silloin kun aloitin, oli iso joukko naisia, jotka kuuntelivat kiinnostuneina 12121212:n juttuja ja ottivat onkeensa niin kun itsekin tein. En kaikesta, mutta monesta asiasta. Ja on myös miehiä, jotka eivät koe tasoteoriaa omakseen.
Alan kallistua uskomaan, että olet Pikkukakkonen joka yrittää luoda itselleen uuden identiteetin, koska tietää että Pikkukakkosena kirjoitetut kommentit lähtevät lukematta poistoon.
Meinasin laittaa ihan samaa. Alkaa menemään tuo fanipoikailu niin nololla tavalla yli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla homma toimii niin, että jos ihminen on hyvännäköinen, minussa herää alustava kiinnostus häntä kohtaan. Se että syveneekö kiinnostukseni, riippuu ihan sen ihmisen luonteesta.
Eli mulla homma menee ikään kuin kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa vain ja ainoastaan ulkonäöllä on merkitystä, ja jos ihminen "läpäisee" sen ensimmäisen vaiheen, niin sen jälkeen vain luonne merkkaa.
En ikinä voisi ottaa rumaa ihmistä kumppaniksi, vaikka hänellä olisi maailman kultaisin luonne.
Tuossahan se juurikin on. Se ongelma, josta moni aina jankuttaa. "Maailman kultaisin luonne", mutta ulkonäkö ratkaisee.
No onneksi meitä on moneksi.
Itselläni on rakas ja arvostamani puoliso, joka varmaan monen silmissä on "ruma" tai ainakin hänellä on monia ei-viehättävänä pidettyjä piirteitä. Toki hän pitää itsensä siistinä ja myös hankkii jopa uusia vaatteita...Ai niin, mutta olen myös katsonut peiliin, ja näen itseni ihan realistisin silmin....
Mahtaako tämä olla joku sukupolvikysymys? Vaiko sukupuoli?
Mutta omassa tuttavapiirissä ainakin naiset (40-50v) kyllä varmasti ovat kovin yksimielisiä siitä että joku george clooney on hurmaava mies - mutta eivät tuon näköistä itselleen haluaisi tai haaveilisi. Parisuhteessa parempi on ihan toinen tyyppi.
Mutta onko niin, että miehet noin keskimäärin (nykyään?) katsovat sitä porukan kuuminta babeä, mielellään jotain Sara Chafakia, ja jos/kun he eivät häntä saa raahattua kotiluolaansa niin "kaikki naiset ovat pinnallisia pskiaisia"?
Puhun vain omasta puolestani, mutten Sara Chafakia huolisi, vaikka anelisi. On toki viehättävä, mutta vaikuttaa turhan pinnalliselta mielestäni (kuten useimmat julkkikset yleensäkin). Omat ehdottomat kriteerini ovat aika yksinkertaiset. Nainen. Niin mieleltään, sielultaan kuin keholtaan. Kaikki muu on plussaa, niin sanoakseni. Tosin tyly tai muuten ikävä ihminen on kyllä aika lailla mahdoton pähkinä purtavaksi. Elikkä suhteellisen ystävällinen ja hyväsydäminen pitäisi olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla homma toimii niin, että jos ihminen on hyvännäköinen, minussa herää alustava kiinnostus häntä kohtaan. Se että syveneekö kiinnostukseni, riippuu ihan sen ihmisen luonteesta.
Eli mulla homma menee ikään kuin kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa vain ja ainoastaan ulkonäöllä on merkitystä, ja jos ihminen "läpäisee" sen ensimmäisen vaiheen, niin sen jälkeen vain luonne merkkaa.
En ikinä voisi ottaa rumaa ihmistä kumppaniksi, vaikka hänellä olisi maailman kultaisin luonne.
Tuossahan se juurikin on. Se ongelma, josta moni aina jankuttaa. "Maailman kultaisin luonne", mutta ulkonäkö ratkaisee.
Ei sillä kultaisella luonteella tee mitään parisuhdemarkkinoilla, jos ulkokuori on epämiellyttävän näköinen.
Suurin osa ihmisistä on ihan taviksia, ei kauniita tai rumia. Ja silloin sillä kultaisella luonteella tekee pariutumisessa tosi paljon.
Alue: Aihe vapaa
Joskus jo aika kauan aikaa sitten tehtiin Jenkeissä empiirinen tutkimus, missä otettiin 10 hääkuvaa ja ne leikattiin puoliksi. Ryhmälle miehiä annettiin naisten kuvat ja vastaavasti ryhmälle naisia miesten kuvat - nämä miehet ja naiset eivät itse olleet niissä kuvissa. Heille annettiin tehtäväksi laittaa kuvat "miellyttävyysjärjestykseen" ja lopputulos oli, että nämä kuvat päätyivät oikeaan järjestykseen - eli siis omiksi kokonaisiksi kuvikseen! Eli suuressa massassa ihmiset päätyvät tämän pienen kokeen tuloksen mukaan paitsi "elämänkatsomuksen, arvojen ym" mukaan naimisiin MYÖS ulkonäöllisesti vastaavassa kohdassa suurta poolia olevan henkilön kanssa naimisiin.
Eli, jos "olet kasi" mutta sinusta kiinnostuvat "vain kakkoset" loppupäätelmä on, että joko sinun arviokykysi vastakkaisen sukupuolen "tasoista" on päin metsää. Tai sitten olet itse oikeasti myös se "kakkonen".
Sorit siitä.