Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
HS: Ihminen valitsee todennäköisesti suunnilleen samalla henkisellä tasolla olevan kumppanin, jolla on samankaltainen maailmankatsomus
Kommentit (500)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen mielenkiinolla odotellut palstamiesten reaktiota, mutta hiljaista on.
En miellä itseäni palstamieheksi, mutta entinen vaimoni oli ja on aidosti heikkolahjainen työtä aktiivisesti kartteleva loinen ja minä olen paljon työtä tekevä älykkö. Minä olen myös vahvasti tunne-ihminen, kun hän on kylmä kuin jää.
Eli ex-vaimoni ei ainakaan valinnut kaltaistaan. Ennen kuin joku alkaa ämpyilemään, niin totean vain faktan: nainen valitsee.
Miksi älykäs mies suostui siihen, että kumppani on aidosti heikkolahjainen työtä aktiivisesti kartteleva loinen ja kylmä kuin jää? Luulisi älykkäällä miehellä olevan älyä valita paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen mielenkiinolla odotellut palstamiesten reaktiota, mutta hiljaista on.
En miellä itseäni palstamieheksi, mutta entinen vaimoni oli ja on aidosti heikkolahjainen työtä aktiivisesti kartteleva loinen ja minä olen paljon työtä tekevä älykkö. Minä olen myös vahvasti tunne-ihminen, kun hän on kylmä kuin jää.
Eli ex-vaimoni ei ainakaan valinnut kaltaistaan. Ennen kuin joku alkaa ämpyilemään, niin totean vain faktan: nainen valitsee.
Miksi älykäs mies suostui siihen, että kumppani on aidosti heikkolahjainen työtä aktiivisesti kartteleva loinen ja kylmä kuin jää? Luulisi älykkäällä miehellä olevan älyä valita paremmin.
Olettaisin että se kumppani on hyvännäköinen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla homma toimii niin, että jos ihminen on hyvännäköinen, minussa herää alustava kiinnostus häntä kohtaan. Se että syveneekö kiinnostukseni, riippuu ihan sen ihmisen luonteesta.
Eli mulla homma menee ikään kuin kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa vain ja ainoastaan ulkonäöllä on merkitystä, ja jos ihminen "läpäisee" sen ensimmäisen vaiheen, niin sen jälkeen vain luonne merkkaa.
En ikinä voisi ottaa rumaa ihmistä kumppaniksi, vaikka hänellä olisi maailman kultaisin luonne.
Tuossahan se juurikin on. Se ongelma, josta moni aina jankuttaa. "Maailman kultaisin luonne", mutta ulkonäkö ratkaisee.
Ei sillä kultaisella luonteella tee mitään parisuhdemarkkinoilla, jos ulkokuori on epämiellyttävän näköinen.
Suurin osa ihmisistä on ihan taviksia, ei kauniita tai rumia. Ja silloin sillä kultaisella luonteella tekee pariutumisessa tosi paljon.
Olen samaa mieltä. Pointtini olikin enemmän se, että jos ihminen on ruma, niin hänen kultaisesta luonteestaan ei ole mitään hyötyä parisuhdemarkkinoilla, koska ei kukaan halua rumaa kumppania.
Paljonko te näette rumia ihmisiä? Ihan tosissani kysyn kun itsellä ei sellaisia tule vastaan. Yleensäki ihmisten ulkonäkö ei pahemmin hetkauta minnekään suuntaan.
Kyllähän niitä vastaan tulee päivittäin.
Taidetaan sitten liikkua ja elää hyvin eripaikoissa, koska itse täytyy oikein miettiä milloin viimeksi olisin nähnyt edes vilaukselta, jonkun oikeasti hvvin vastenmielisen ulkonäön omaavan.
Sinkkumies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla homma toimii niin, että jos ihminen on hyvännäköinen, minussa herää alustava kiinnostus häntä kohtaan. Se että syveneekö kiinnostukseni, riippuu ihan sen ihmisen luonteesta.
Eli mulla homma menee ikään kuin kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa vain ja ainoastaan ulkonäöllä on merkitystä, ja jos ihminen "läpäisee" sen ensimmäisen vaiheen, niin sen jälkeen vain luonne merkkaa.
En ikinä voisi ottaa rumaa ihmistä kumppaniksi, vaikka hänellä olisi maailman kultaisin luonne.
Tuossahan se juurikin on. Se ongelma, josta moni aina jankuttaa. "Maailman kultaisin luonne", mutta ulkonäkö ratkaisee.
Ei sillä kultaisella luonteella tee mitään parisuhdemarkkinoilla, jos ulkokuori on epämiellyttävän näköinen.
Suurin osa ihmisistä on ihan taviksia, ei kauniita tai rumia. Ja silloin sillä kultaisella luonteella tekee pariutumisessa tosi paljon.
Olen samaa mieltä. Pointtini olikin enemmän se, että jos ihminen on ruma, niin hänen kultaisesta luonteestaan ei ole mitään hyötyä parisuhdemarkkinoilla, koska ei kukaan halua rumaa kumppania.
Paljonko te näette rumia ihmisiä? Ihan tosissani kysyn kun itsellä ei sellaisia tule vastaan. Yleensäki ihmisten ulkonäkö ei pahemmin hetkauta minnekään suuntaan.
Ihan hirveän harvoin, mun silmään oikeasti rumia on alle prosentti kaikista. Ja kauniita on ehkä prosentti-pari, loput on taviksia. Ja me tavikset kyllä pariudumme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen mielenkiinolla odotellut palstamiesten reaktiota, mutta hiljaista on.
En miellä itseäni palstamieheksi, mutta entinen vaimoni oli ja on aidosti heikkolahjainen työtä aktiivisesti kartteleva loinen ja minä olen paljon työtä tekevä älykkö. Minä olen myös vahvasti tunne-ihminen, kun hän on kylmä kuin jää.
Eli ex-vaimoni ei ainakaan valinnut kaltaistaan. Ennen kuin joku alkaa ämpyilemään, niin totean vain faktan: nainen valitsee.
Miksi älykäs mies suostui siihen, että kumppani on aidosti heikkolahjainen työtä aktiivisesti kartteleva loinen ja kylmä kuin jää? Luulisi älykkäällä miehellä olevan älyä valita paremmin.
Olettaisin että se kumppani on hyvännäköinen?
Kuinka älykästä on valita noin pinnallisesti? Ihan älyttömän tyhmää, ei älykästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla homma toimii niin, että jos ihminen on hyvännäköinen, minussa herää alustava kiinnostus häntä kohtaan. Se että syveneekö kiinnostukseni, riippuu ihan sen ihmisen luonteesta.
Eli mulla homma menee ikään kuin kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa vain ja ainoastaan ulkonäöllä on merkitystä, ja jos ihminen "läpäisee" sen ensimmäisen vaiheen, niin sen jälkeen vain luonne merkkaa.
En ikinä voisi ottaa rumaa ihmistä kumppaniksi, vaikka hänellä olisi maailman kultaisin luonne.
Tuossahan se juurikin on. Se ongelma, josta moni aina jankuttaa. "Maailman kultaisin luonne", mutta ulkonäkö ratkaisee.
Ei sillä kultaisella luonteella tee mitään parisuhdemarkkinoilla, jos ulkokuori on epämiellyttävän näköinen.
Suurin osa ihmisistä on ihan taviksia, ei kauniita tai rumia. Ja silloin sillä kultaisella luonteella tekee pariutumisessa tosi paljon.
Olen samaa mieltä. Pointtini olikin enemmän se, että jos ihminen on ruma, niin hänen kultaisesta luonteestaan ei ole mitään hyötyä parisuhdemarkkinoilla, koska ei kukaan halua rumaa kumppania.
Paljonko te näette rumia ihmisiä? Ihan tosissani kysyn kun itsellä ei sellaisia tule vastaan. Yleensäki ihmisten ulkonäkö ei pahemmin hetkauta minnekään suuntaan.
Kyllähän niitä vastaan tulee päivittäin.
Taidetaan sitten liikkua ja elää hyvin eripaikoissa, koska itse täytyy oikein miettiä milloin viimeksi olisin nähnyt edes vilaukselta, jonkun oikeasti hvvin vastenmielisen ulkonäön omaavan.
Sinkkumies
Tinderissä ja nettideiteissä näkee tosi rumia mutta ehkä se kamera vain saa näyttämään epäedulliselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla homma toimii niin, että jos ihminen on hyvännäköinen, minussa herää alustava kiinnostus häntä kohtaan. Se että syveneekö kiinnostukseni, riippuu ihan sen ihmisen luonteesta.
Eli mulla homma menee ikään kuin kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa vain ja ainoastaan ulkonäöllä on merkitystä, ja jos ihminen "läpäisee" sen ensimmäisen vaiheen, niin sen jälkeen vain luonne merkkaa.
En ikinä voisi ottaa rumaa ihmistä kumppaniksi, vaikka hänellä olisi maailman kultaisin luonne.
Tuossahan se juurikin on. Se ongelma, josta moni aina jankuttaa. "Maailman kultaisin luonne", mutta ulkonäkö ratkaisee.
Ei sillä kultaisella luonteella tee mitään parisuhdemarkkinoilla, jos ulkokuori on epämiellyttävän näköinen.
Suurin osa ihmisistä on ihan taviksia, ei kauniita tai rumia. Ja silloin sillä kultaisella luonteella tekee pariutumisessa tosi paljon.
Olen samaa mieltä. Pointtini olikin enemmän se, että jos ihminen on ruma, niin hänen kultaisesta luonteestaan ei ole mitään hyötyä parisuhdemarkkinoilla, koska ei kukaan halua rumaa kumppania.
Paljonko te näette rumia ihmisiä? Ihan tosissani kysyn kun itsellä ei sellaisia tule vastaan. Yleensäki ihmisten ulkonäkö ei pahemmin hetkauta minnekään suuntaan.
Kyllähän niitä vastaan tulee päivittäin.
Taidetaan sitten liikkua ja elää hyvin eripaikoissa, koska itse täytyy oikein miettiä milloin viimeksi olisin nähnyt edes vilaukselta, jonkun oikeasti hvvin vastenmielisen ulkonäön omaavan.
Sinkkumies
Tinderissä ja nettideiteissä näkee tosi rumia mutta ehkä se kamera vain saa näyttämään epäedulliselta.
Se on se kuuluisa "passikuva-ilmiö".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla homma toimii niin, että jos ihminen on hyvännäköinen, minussa herää alustava kiinnostus häntä kohtaan. Se että syveneekö kiinnostukseni, riippuu ihan sen ihmisen luonteesta.
Eli mulla homma menee ikään kuin kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa vain ja ainoastaan ulkonäöllä on merkitystä, ja jos ihminen "läpäisee" sen ensimmäisen vaiheen, niin sen jälkeen vain luonne merkkaa.
En ikinä voisi ottaa rumaa ihmistä kumppaniksi, vaikka hänellä olisi maailman kultaisin luonne.
Tuossahan se juurikin on. Se ongelma, josta moni aina jankuttaa. "Maailman kultaisin luonne", mutta ulkonäkö ratkaisee.
Ei sillä kultaisella luonteella tee mitään parisuhdemarkkinoilla, jos ulkokuori on epämiellyttävän näköinen.
Naamataulu on se, jonka syntymässä saa. Ei sitä itse voi valita.
Ymmärrätkö pointin? Kirjaimellisesti, se sinun perimäsi määrittää naaman "viehättävyyden", joten esimerkiksi kaunis nainen tai komea mies saavat jo valtavan etumatkan moneen muuhun verrattuna. Ulkonäöllä pääsee myös paikkoihin, joihin ilman sitä ei ole asiaa. Sillä saa myös etuja, joita ei ole ansainnut millään lailla.
Usein kuulee, kuinka "omalla työllään on kaikki ansaittu" - ihan kuin sillä ulkonäöllä ei olisi ollut mitään merkitystä. Kuten se, että saat helposti kavereita. Tai se, että vaikutat luotettavammalta (juuri niin, ulkonäkö muuttaa myös arviota luotettavuudesta), eli saatko lainaa, voi hyvin riippua naamasta.
Tämä on se easy way out -omasta vastuusta.
Koska mä olen "ruma"
- en löydä naista /miestä
- en pääse töihin
- en menesty opinnoissa
- en saa ystäviäHelkkari soikoon, en saa edes lainaa!!
Varmaan on asioita joissa poikkeuksellisen kauniilla/komealla ihmisellä on etumatkaa. Itse tosin olen esim hyvin ennakkoluuloinen ja oletan heidän kaikkien olevan narsistisia, tyhmiä, ei 'työtehokkaita', epäluotettavia parisuhteessa, itsekeskeisiä kuspäitä, joten kaiketi he voivat joutua joissain asioissa myös takamatkalle, ainakin minun kanssani.
Joo, "vapaakortti" taattu, kun en syntynyt filmitähtikomeaksi. Sitten voikin kusta sen koko elämän, eikä koskaan tajuta ettei syy epäonnistumisiin ollut ulkonäkö, vaan ne omat valinnat.
Valintoja, jotka tehtiin puolestani
Sukupuoli, siihen en (tietääkseni) ole millään lailla saanut/voinut vaikuttaa. 12 vuotta kestänyt kiusaaminen koulussa (peruskoulu, yläaste, lukio osittain). Ja sisälsi siis ihan pientä nimittelyä, nöyryyttämistä, varastamista, omaisuuden tuhoamista, pahoinpitelyä, vapaudenriistoa. Ne normaalit siis. Uusien naapureiden (teinityttöjä - olin ehkä 6-7v) sadistisen pelin kohteeksi joutuminen. En edes tuntenut heitä. Toisen vanhempani alkoholisoituminen. Kummankin vanhemman kyvyttömyys/haluttomuus kasvatustyöhön. Toisen vanhemman äkkikuolema. Yritin elvyttää. En onnistunut.
Valintoja, jotka olen tehnyt itse
Valitsin katkaista suhteet koulu"kavereihin" jotka tekivät elämästäni parhaimmillaan helvettiä. Samalla meni kaverit. Valitsin lukion, kun vanhempani odottivat, että valitsen amiksen. Valitsin katkaista suhteeni päällepäsmäröivään vanhempaani, joka ei suostunut muuten jättämään minua rauhaan. Valitsin hakeutua yleishyödylliselle puolelle töihin, sen sijaan että olisin mennyt johonkin yritykseen tuhoamaan ympäristöä. Niin, käyn siis päivätöissä. Täällä vietän ehkä kahvitauot tai osan lounaasta (joskus sen verran hiljaista, että ei välttämättä muutakaan tekemistä). Palkka ei päätä huimaa, mutta kyllä sillä elää. Velkaa ei ole penniäkään. Tai senttiäkään, jos et tiedä, mikä penni on.
Ihan vertailukohdaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja mikä myös selviää tilastoista on se, että ikä on yleensä +-2 suuntaan tai toiseen, samanikäisiä ja sosioekonominen status ja tausta on myös sama. Mutta näistä tylsistä tosiasioista ei saa raflaavia provoja esimerkiksi tänne, liian tylsää. Pitää ottaa jotain poikkeustapauksia vaikka Hollywoodista asti, jossa 70-80v Al Pacino tekee lapsia, niitä sitten jauhetaan jonain totuuksina tavallisten ihmisten käyttäytymisenä, vaikka ne ovat harvinaisia poikkeuksia.
Nuo ovat miehille suunnattuja satuja. Ja miehet ahmivat tuollaiset tarinat. "Tuo voisin olla minä!" No et voisi.
Eihän ne ole mitään satuja, vaan ihan tositapahtumia. Itse kerrot itsellesi satuja, kun keksit noita "tuo voisin olla mina" juttuja.
Onhan sillä ulkonäöllä väliä, mutta vain alkuvaiheessa, muut asiat vaikuttavat sitten siihen, kuinka onnelliseksi suhde kehkeytyy.
Itse olen avioeron jälkeen lopettanut seurustelun, olen yksin paljon onnellisempi kuin palstatyyppisten koulutettujen mutta tylsien, ylianalysoivien ihmisten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onhan sillä ulkonäöllä väliä, mutta vain alkuvaiheessa, muut asiat vaikuttavat sitten siihen, kuinka onnelliseksi suhde kehkeytyy.
Itse olen avioeron jälkeen lopettanut seurustelun, olen yksin paljon onnellisempi kuin palstatyyppisten koulutettujen mutta tylsien, ylianalysoivien ihmisten kanssa.
Samaa mieltä. Elin sitä kulissia 20 vuotta, ja tajusin että elämä, jota elän, on tylsää ja tasaista. Kyse ei ollut kriisistä, vaan tajusin eläväni vanhempieni ja opiskelukavereideni vakioimaa elämää. Ei hieno talo, raha tai materia riittänyt täyttämään sitä valtavaa tyhjiötä.
T. Ekonomi
Tutkimuksessa ei ollut mitään yllättävää. Ei siis todellakaan yhtäkään yllättävää tulosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Noi tutkimukset on ihan turhia ja dioottimaisia tutkimuksia....
Ihan perus maalaisjärkikin sen sanoo että yleensä ihminen päätyy samankaltaisen tyypin kanssa yhteen koska ne hengailee samoissa porukoissa ja tutustuu näin.
Ei siihen tarvita "asiantuntijoita" ja miljoonan euron tutkimusta selittää täysin yksinkertainen asia :D
Kyllä tarvitsee, sillä muuten hegemonia ja yleinen keskustelukulttuuri on sellanen että kaikki on "tasa-arvoista" eikä esimerkiksi sosiaalisella statuksella ole mitään merkitystä parinvalinnassa yms. Homo Sapiens on myös visuaalinen eläin, joten en oikein ymmärrä artikkelin väittämää siitä että ulkonäöllä ei näemmä ollut paljon mitään merkitystä (näin ainakin ymmärsin sen).
Tietenkin luokkataustalla, kulttuurisella pääomalla JA ulkonäöllä on iso merkitys. Samalla tavalla kuten henkilö ja seksuaalikemialla, huumorintajulla ja älyllä. Universumi ei mistään tasa-arvosta välitä himputtiakaan. Parinvalinta on usein raakaa, kovaa ja kylmää peliä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja mikä myös selviää tilastoista on se, että ikä on yleensä +-2 suuntaan tai toiseen, samanikäisiä ja sosioekonominen status ja tausta on myös sama. Mutta näistä tylsistä tosiasioista ei saa raflaavia provoja esimerkiksi tänne, liian tylsää. Pitää ottaa jotain poikkeustapauksia vaikka Hollywoodista asti, jossa 70-80v Al Pacino tekee lapsia, niitä sitten jauhetaan jonain totuuksina tavallisten ihmisten käyttäytymisenä, vaikka ne ovat harvinaisia poikkeuksia.
Nuo ovat miehille suunnattuja satuja. Ja miehet ahmivat tuollaiset tarinat. "Tuo voisin olla minä!" No et voisi.
Eihän ne ole mitään satuja, vaan ihan tositapahtumia. Itse kerrot itsellesi satuja, kun keksit noita "tuo voisin olla mina" juttuja.
Ne ovat niin kaukana taviksen elämästä että voisivat yhtä hyvin olla satuja. Niiden todellisuuspohjalla ei ole juurikaan merkitystä sinun tai minun elämäni kanssa.
Mies ei voi yleensä 'valita' mitään. Nainen valitsee miehen ja mies sitten joko tyytyy valintaan tai ei.
Miesten aloitteet eivät yleensä johda yhtään mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Al Pacinon ja hänen tämänhetkisellä kumppanilla on ikäeroa n50 vuotta, tälläisiä suhteita jotkut pitää mukamas jonain normeina.
Tässä yhteydessä kannattaa ottaa selvää mikä ero on sanoilla normi ja normaali. Suurella ikäerolla varustettu pari ei ole Suomessa todellakan yhteiskunnan normi. Uskoisin, että toisilleen samanikäisen pariskunnan muodostama perinteinen ydinperhe sen sijaan edelleen on. Se on sitten eri asia, jos haluat argumentoida, että joku pitää 50 vuoden ikäeroa "normaalina", tosin tämäkin väite on aika erikoinen. Eikös yleensä aika kovastikin päivitellä jos ikäero on suuri?
kaikki on rumia. paitsi minä. tämä totuus johtuu siitä, etten siedä nähdä muita ihmisiä, koska ovat rumia ja tyhmiä. ukon naamaa siedän. omat lapsetkin näyttää ihan perunasäkeiltä. hyi. niillä on isot päät ja ne haisee oudolta vieläkin, vaikka ovat yli kaksikymppisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla homma toimii niin, että jos ihminen on hyvännäköinen, minussa herää alustava kiinnostus häntä kohtaan. Se että syveneekö kiinnostukseni, riippuu ihan sen ihmisen luonteesta.
Eli mulla homma menee ikään kuin kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa vain ja ainoastaan ulkonäöllä on merkitystä, ja jos ihminen "läpäisee" sen ensimmäisen vaiheen, niin sen jälkeen vain luonne merkkaa.
En ikinä voisi ottaa rumaa ihmistä kumppaniksi, vaikka hänellä olisi maailman kultaisin luonne.
Tuossahan se juurikin on. Se ongelma, josta moni aina jankuttaa. "Maailman kultaisin luonne", mutta ulkonäkö ratkaisee.
Ulkonäkö voi olla yksi ratkaiseva tekijä. Mutta niin voi olla luonnekin. Maailman komein tai kaunein ulkonäkö ei usemmilla auta jos luonne on ihan kamala.
Se ulkonäkö kuitenkin avaa oven, niin sanotusti. Pelkällä luonteella ei pääse edes rappukäytävään. Varsinkin, jos ei edes saa mahdollisuutta tuoda sitä esiin.
Kyllä pääsee, irl juuri pääsee. Ruma nörtti voi osoittautua hyväksi tyypiksi, ja unohtuu että hän on ruma. Olen nähnyt tämän harrastuksessani, aika pian se ulkonäkö unohtuu kun tehdään juttuja yhdessä.
Sitten jos "elämä" on pelkkää tinderklikkailua, niin ei pääse.
Tosin jos vaivaa se kuspäinen luonne, niin missään ei ole pidetty. Aika monella täällä jankkaajalla se luonne on se varsinainen ongelma. Ja se näkyy eleissä ja ilmeissä, piilokatkera ilme tekee kuvasta ei-kiinnostavan, vaikka kasvonpiirteet olisi mitkä.
Yhdyn tähän analyysiin. Kuvittelevat, että ongelmansa on ulkonäkö, mutta oikeasti se on luonne. Joissain tapauksissa tuon pystyy lukemaan jo tinder kuvan ilmeestä.
Olen elämäni aikana tavannut useita ikisinkkuja, jotka eivät vaan kertakaikkiaan yrityksistä huolimatta saaneet ketään kiinnostumaan itsestään.
Aivan poikkeuksetta jokaikinen näistä ikisinkuista oli ulkonäöltään paljon keskimääräistä rumempi.
Varmasti näinkin. Mutta sitten taas kun on katsellut Prisma-pariskuntia riittävän pitkään, niin voi havaita, että jotkut ulkoisesti todella rumat ihmiset (niin miehet, kuin naiset) ovat parisuhteesssa. Mikä erottaa heidät niistä yhtä lailla ulkonäöllisesti haasteellisista, jotka eivät ole?
Alue: Aihe vapaa
Kyllähän niitä vastaan tulee päivittäin.