Lue keskustelun säännöt.
Vauvojen vanhemmat, kuinka pitkää päivää/viikkoa isommat lapsenne ovat varhaiskasvatuksessa?
21.09.2023 |
Meillä on 4kk vauva ja 3-vuotias.
3-vuotiaalla meneillään todella haastava vaihe, erityisesti minä saan kokea hänen uhmansa voiman. Hän on päiväkodissa kolme päivää viikosta, 8-14.30 välisen ajan.
Ja haluaisin hurjan paljon lisätä hänen hoitopäivien määrää neljään ja/tai pidentää hoitopäivien kestoa. Hieman puskee legendaarista huono äiti-fiilistä myöntää tämä, mutta eipä minua täällä tunneta. Ne päivät kun mies vie esikoisen päiväkotiin ovat täyttä luksusta minulle. Heräillään vauvan kanssa vasta 9 maissa ja vietetään hidasta aamupäivää. Vauva nukahtaa kärryihin unille ja sinä aikana pystyn hoitamaan vaikka mitä asioita/siivoamaan/pesemään pyykkiä/rentoutumaan.
Kun taas niinä päivinä kun 3-vuotias on kotona, herään 7.15 kun mies lähtee töihin ja vietän aamun yrittäen estää esikoista herättämästä vauvaa. Yleensä aamupäivä on täynnä uhmaraivareita ja mustasukkaisuutta vauvaa kohtaan. Kotona hän ei nuku päiväunia, joten hetkenkään hengähdystä ei tule. Suoraan sanottuna arki on taistelua siihen asti kunnes mies tulee kotiin ja toinen meistä pystyy keskittämään huomion 3-vuotiaaseen ja toinen vauvaan. Muutenkin esikoinen käyttäytyy hurjan paljon paremmin miehen seurassa (päiväkodista puhumattakaan)
Ja kyllä, rakastan lapsiani ihan yhtä paljon, tällä hetkellä vaan toinen heistä tuottaa hieman enemmän päänvaivaa...
Apua, vertaistukea?
Kommentit (254)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmiset nykyään eivät enää jaksa hoitaa omia lapsiaan?
Vielä 15-20 vuotta sitten ei ollut kovin tavallista laittaa isompaa päiväkotiin, jos äiti oli itse kotona.
.
Odotukset omaa vanhemmuutta kohtaan ovat niin korkealla. Kaikki netin syövereistä ammennettu tieto ei ole hyväksi vaan lisää odotuksia ja vaatimuksia entisestään.
Vaatimukset vanhemmuutta kohtaan ovat korkealla. Sillä entisellä vanhemmuudella lapset otetaan nykyään huostaan.
Kuka osaa selittää, mitä tarkoittaa, että nykyään vaatimukset vanhemmuutta kohtaan ovat korkealla?
Terv. Tietämätön
En itse ole vanhempi, mutta veikkaisin, että yksi iso osa korkeita vaatimuksia on äidin töihinpaluu. Vanhempainvapaa loppuu viimeistään silloin, kun vauva on 9kk, ja hintojen nousun ja inflaation myötä yhden henkilön tulot riittävät kattamaan perheen menot huonommin kuin vaikka 20v. sitten, kun itse olin lapsi.
Sosiaalisen median luomat odotukset ja paineet.
Vauva-palstalta olen lukenut, että päiväkodit ja koulut osallistavat vanhempaa nykyään todella paljon, ja se kuormittaa.
Vanhempainvapaan kesto ei käsittääkseni ole ratkaisevasti muuttunut viimeisten 20 vuoden aikana. En ole kyllä asiasta varma, mutta noinhan se taisi ennenkin olla.
Sosiaalinen media varmasti tuo paineita. Niiltä välttyy, kun ei ole aktiivinen somessa ja keskittyy ihan omaan elämäänsä. Elämää ei kannata elää siten suorittamalla, että päämääränä on jatkuvasti julkaista itsestä ja lapsista kaikkea ihanaa, jolla saa peukutuksia ja sydämiä. Se on ihan tyhjää. Onko pakko olla koko ajan esillä?
Se, että päiväkodit ja koulut osallistavat vanhempia nykyään jotenkin valtavasti, taitaa olla pelkkää luuloa. Siitäkin kirjoitetaan paljon, että koulut ja päiväkodit rasittavat vanhempia. Miten siis? Miten koulut osallistavat vanhempia entistä enemmän? Entä päiväkodit?
Mikä vanhemmuudesta nykyään tekee niin älyttömän rankkaa? Mitä ne kovat, noin 20 vuoden takaisesta vanhemmuudesta poikkeavat vaatimukset oikein todellakin ovat? Kuka osaisi selittää?
Muuttui vuonna 2022. Muille systeemi pysyy samana ja niille perheille joissa molemmat jäävät vuorollaan kotiin tarjolla on monta lisäkuukautta.
Molemmille vanhemmille on vanhempainvapaata n. 7 kk josta saa luovuttaa toiselle 2 kk.
Jos vain äiti hoitaa, 9kk. Jos molemmat hoitavat, 14 kk.
Ok! Tuo vanhempainvapaan muutos tuskin kuitenkaan on se syy, miksi nykyvanhemmat kokevat itsensä kuormittuneiksi.
Mitkä ovat niitä nykyisiä vaatimuksia vanhemmille, jotka tekevät arjesta raskasta? Mikä on muuttunut entiseen verrattuna?
Kasvatus on paljon vaativampaa eikä onnistu maalaisjärjellä. Vanhemman pitää hallita esim. tunnekasvatus, positiivinen kasvatus ja kiintymyssuhdeteoria eikä perinteinen uhkailu-kiristys-lahjonta ole enää ok. Myös lasujen määrä on lisääntynyt valtavasti ja aika pienistäkin puutteista joutuu lastensuojelun hampaisiin, eli tulee perhetyöntekijän käyntejä, joutuu ramppaamaan palavereissa jne.
Olen parhaillaan raskaana ja aion käyttää uhkailukiristyslahjontaa sekä maalaisjärkeä. Uteliaana kysyn että kannattaako tämä siis salata esim. neuvolassa?
Kiintymyssuhteet mm. hoidetaan juttelemalla lapsen kanssa, ottamalla lapsi mukaan askareisiin ja esim. lukemalla satuja ja muuta sellaista puuhaa. Leikkikaveriksi en ala enkä ei stressata kiintymyksistä sen enempää.
Kannattaa miettiä avoimin mielin sitä leikkikaveriksi alkamistakin. Leikkitaidot kuitenkin opitaan mallista, ja hyvä leikkitaito on yhteydessä monenlaisiin tosielämän taitoihin.
Itse leikin hurjasti esikoiseni kanssa, ja hän sitten opetti nuoremmatkin juonileikkien maailmaan. Sääliksi käyvät ne lapset, joilla ei tätä itsensä viihdyttämisen taitoa ole.
Ja heti aletaan jakamaan pyytämättä neuvoja
Kannattaisiko sinun mennä jo nukkumaan, jos hyvää tarkoittava neuvo noin riepoo?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinun arkesi on lapsesi lapsuutta.
Veikkaan että osa vanhemmuuden paineista tulee ympäristön jatkuvasta virrasta hyvää tarkoittavia neuvoja
Voi voi.. Lukematta keskustelua sen tarkemmin, voisin ajatella että esikoisesi tarvitsee juuri äidin huomiota. Ei pidennettyä tai lisättyjä päiväkotipäiviä.
Harva vanhempi tuntuu ymmärtävän, että päivät päiväkodissa ovat todella kuormittavia lapselle. Erilaista toimintaa ja kanssakäymistä muiden kanssa. Vähän lapsesta ja persoonasta riippuen nämä toki kuormittavat eri tavalla jokaista.
Itse äitinä, ja vakassa työskentelevänä toivoisin, että mahdollisimman moni vauvan kanssa kotona oleva pitäisi isomman lapsen hoitopäivät mahdollisimman lyhyinä. Vaikka lapsi viihtyy ja saa uusia ystäviä yms. ei mikään korvaa sinun suhdettasi omaan lapseen. Varsinkin kun on vielä niin pieni.
Meillä on juuri 4 vuotta täyttävä päiväkodissa 4 päivää viikossa n. klo 9.30-15 tai 16.
Joskus on kolme päivää viikossa.
Kavereita kaipaa ja he ovat kaikki päiväkodissa, ei ole tuon ikäisiä kenelläkään kotihoidossa alueellamme, ainakaan sellaisia joita tuntisin. Haluan myös että oppii toimimaan ryhmässä.
Lapset ovat erilaisia ja toisilla on uhma pahempi kuin toisilla. Kannattaa miettiä omaa jaksamista, nykyään vanhemmat ovat kuitenkin melko yksin arjessa. Tuli mieleen olisiko lapsesi mustasukkainen sinusta, kun kerrot että uhma kohdistuu enimmäkseen sinuun. Voisiko kahdenkeskinen aika auttaa, vaikka lyhytkin käynti pihalla silloin tällöin ? Toisaalta jotkut vaan uhmaa vaikka mikä olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmiset nykyään eivät enää jaksa hoitaa omia lapsiaan?
Vielä 15-20 vuotta sitten ei ollut kovin tavallista laittaa isompaa päiväkotiin, jos äiti oli itse kotona.
.
Odotukset omaa vanhemmuutta kohtaan ovat niin korkealla. Kaikki netin syövereistä ammennettu tieto ei ole hyväksi vaan lisää odotuksia ja vaatimuksia entisestään.
Vaatimukset vanhemmuutta kohtaan ovat korkealla. Sillä entisellä vanhemmuudella lapset otetaan nykyään huostaan.
Kuka osaa selittää, mitä tarkoittaa, että nykyään vaatimukset vanhemmuutta kohtaan ovat korkealla?
Terv. Tietämätön
En itse ole vanhempi, mutta veikkaisin, että yksi iso osa korkeita vaatimuksia on äidin töihinpaluu. Vanhempainvapaa loppuu viimeistään silloin, kun vauva on 9kk, ja hintojen nousun ja inflaation myötä yhden henkilön tulot riittävät kattamaan perheen menot huonommin kuin vaikka 20v. sitten, kun itse olin lapsi.
Sosiaalisen median luomat odotukset ja paineet.
Vauva-palstalta olen lukenut, että päiväkodit ja koulut osallistavat vanhempaa nykyään todella paljon, ja se kuormittaa.
Vanhempainvapaan kesto ei käsittääkseni ole ratkaisevasti muuttunut viimeisten 20 vuoden aikana. En ole kyllä asiasta varma, mutta noinhan se taisi ennenkin olla.
Sosiaalinen media varmasti tuo paineita. Niiltä välttyy, kun ei ole aktiivinen somessa ja keskittyy ihan omaan elämäänsä. Elämää ei kannata elää siten suorittamalla, että päämääränä on jatkuvasti julkaista itsestä ja lapsista kaikkea ihanaa, jolla saa peukutuksia ja sydämiä. Se on ihan tyhjää. Onko pakko olla koko ajan esillä?
Se, että päiväkodit ja koulut osallistavat vanhempia nykyään jotenkin valtavasti, taitaa olla pelkkää luuloa. Siitäkin kirjoitetaan paljon, että koulut ja päiväkodit rasittavat vanhempia. Miten siis? Miten koulut osallistavat vanhempia entistä enemmän? Entä päiväkodit?
Mikä vanhemmuudesta nykyään tekee niin älyttömän rankkaa? Mitä ne kovat, noin 20 vuoden takaisesta vanhemmuudesta poikkeavat vaatimukset oikein todellakin ovat? Kuka osaisi selittää?
Muuttui vuonna 2022. Muille systeemi pysyy samana ja niille perheille joissa molemmat jäävät vuorollaan kotiin tarjolla on monta lisäkuukautta.
Molemmille vanhemmille on vanhempainvapaata n. 7 kk josta saa luovuttaa toiselle 2 kk.
Jos vain äiti hoitaa, 9kk. Jos molemmat hoitavat, 14 kk.
Ok! Tuo vanhempainvapaan muutos tuskin kuitenkaan on se syy, miksi nykyvanhemmat kokevat itsensä kuormittuneiksi.
Mitkä ovat niitä nykyisiä vaatimuksia vanhemmille, jotka tekevät arjesta raskasta? Mikä on muuttunut entiseen verrattuna?
Kasvatus on paljon vaativampaa eikä onnistu maalaisjärjellä. Vanhemman pitää hallita esim. tunnekasvatus, positiivinen kasvatus ja kiintymyssuhdeteoria eikä perinteinen uhkailu-kiristys-lahjonta ole enää ok. Myös lasujen määrä on lisääntynyt valtavasti ja aika pienistäkin puutteista joutuu lastensuojelun hampaisiin, eli tulee perhetyöntekijän käyntejä, joutuu ramppaamaan palavereissa jne.
Olen parhaillaan raskaana ja aion käyttää uhkailukiristyslahjontaa sekä maalaisjärkeä. Uteliaana kysyn että kannattaako tämä siis salata esim. neuvolassa?
Kiintymyssuhteet mm. hoidetaan juttelemalla lapsen kanssa, ottamalla lapsi mukaan askareisiin ja esim. lukemalla satuja ja muuta sellaista puuhaa. Leikkikaveriksi en ala enkä ei stressata kiintymyksistä sen enempää.
Kannattaa miettiä avoimin mielin sitä leikkikaveriksi alkamistakin. Leikkitaidot kuitenkin opitaan mallista, ja hyvä leikkitaito on yhteydessä monenlaisiin tosielämän taitoihin.
Itse leikin hurjasti esikoiseni kanssa, ja hän sitten opetti nuoremmatkin juonileikkien maailmaan. Sääliksi käyvät ne lapset, joilla ei tätä itsensä viihdyttämisen taitoa ole.
Nykyään tuota itsensä viihdyttämisen taitoa pilataan järjestelmällisesti tuottamalla lapselle pienestä pitäen pakonomaisesti lähes kokoajan erilaisia ulkoa tulevia virikkeitä. On älylaitteet, Hoplopit, ohjatut harrastukset, vanhemmat jatkuvasti viihdyttävässä jne ja toki 2v ylöspäin viimeistään pitää sinne päiväkotiin työntää saamaan lisää virikkeitä pitkiksi päiviksi, vaikka toinen vanhempi olisi kotona. Lasten päivät täytetään vanhempien toimesta, vaikka pieni lapsi ei pyydä tai tarvi sitä. Päinvastoin se voi olla haitallista ja kuormittavaa. Miksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmiset nykyään eivät enää jaksa hoitaa omia lapsiaan?
Vielä 15-20 vuotta sitten ei ollut kovin tavallista laittaa isompaa päiväkotiin, jos äiti oli itse kotona.
.
Odotukset omaa vanhemmuutta kohtaan ovat niin korkealla. Kaikki netin syövereistä ammennettu tieto ei ole hyväksi vaan lisää odotuksia ja vaatimuksia entisestään.
Vaatimukset vanhemmuutta kohtaan ovat korkealla. Sillä entisellä vanhemmuudella lapset otetaan nykyään huostaan.
Kuka osaa selittää, mitä tarkoittaa, että nykyään vaatimukset vanhemmuutta kohtaan ovat korkealla?
Terv. Tietämätön
En itse ole vanhempi, mutta veikkaisin, että yksi iso osa korkeita vaatimuksia on äidin töihinpaluu. Vanhempainvapaa loppuu viimeistään silloin, kun vauva on 9kk, ja hintojen nousun ja inflaation myötä yhden henkilön tulot riittävät kattamaan perheen menot huonommin kuin vaikka 20v. sitten, kun itse olin lapsi.
Sosiaalisen median luomat odotukset ja paineet.
Vauva-palstalta olen lukenut, että päiväkodit ja koulut osallistavat vanhempaa nykyään todella paljon, ja se kuormittaa.
Vanhempainvapaan kesto ei käsittääkseni ole ratkaisevasti muuttunut viimeisten 20 vuoden aikana. En ole kyllä asiasta varma, mutta noinhan se taisi ennenkin olla.
Sosiaalinen media varmasti tuo paineita. Niiltä välttyy, kun ei ole aktiivinen somessa ja keskittyy ihan omaan elämäänsä. Elämää ei kannata elää siten suorittamalla, että päämääränä on jatkuvasti julkaista itsestä ja lapsista kaikkea ihanaa, jolla saa peukutuksia ja sydämiä. Se on ihan tyhjää. Onko pakko olla koko ajan esillä?
Se, että päiväkodit ja koulut osallistavat vanhempia nykyään jotenkin valtavasti, taitaa olla pelkkää luuloa. Siitäkin kirjoitetaan paljon, että koulut ja päiväkodit rasittavat vanhempia. Miten siis? Miten koulut osallistavat vanhempia entistä enemmän? Entä päiväkodit?
Mikä vanhemmuudesta nykyään tekee niin älyttömän rankkaa? Mitä ne kovat, noin 20 vuoden takaisesta vanhemmuudesta poikkeavat vaatimukset oikein todellakin ovat? Kuka osaisi selittää?
Muuttui vuonna 2022. Muille systeemi pysyy samana ja niille perheille joissa molemmat jäävät vuorollaan kotiin tarjolla on monta lisäkuukautta.
Molemmille vanhemmille on vanhempainvapaata n. 7 kk josta saa luovuttaa toiselle 2 kk.
Jos vain äiti hoitaa, 9kk. Jos molemmat hoitavat, 14 kk.
Ok! Tuo vanhempainvapaan muutos tuskin kuitenkaan on se syy, miksi nykyvanhemmat kokevat itsensä kuormittuneiksi.
Mitkä ovat niitä nykyisiä vaatimuksia vanhemmille, jotka tekevät arjesta raskasta? Mikä on muuttunut entiseen verrattuna?
Kasvatus on paljon vaativampaa eikä onnistu maalaisjärjellä. Vanhemman pitää hallita esim. tunnekasvatus, positiivinen kasvatus ja kiintymyssuhdeteoria eikä perinteinen uhkailu-kiristys-lahjonta ole enää ok. Myös lasujen määrä on lisääntynyt valtavasti ja aika pienistäkin puutteista joutuu lastensuojelun hampaisiin, eli tulee perhetyöntekijän käyntejä, joutuu ramppaamaan palavereissa jne.
Olen parhaillaan raskaana ja aion käyttää uhkailukiristyslahjontaa sekä maalaisjärkeä. Uteliaana kysyn että kannattaako tämä siis salata esim. neuvolassa?
Kiintymyssuhteet mm. hoidetaan juttelemalla lapsen kanssa, ottamalla lapsi mukaan askareisiin ja esim. lukemalla satuja ja muuta sellaista puuhaa. Leikkikaveriksi en ala enkä ei stressata kiintymyksistä sen enempää.
Kiintymyssuhteesta tulee turvallinen, kun osaat vastata vauvan viesteihin oikea-aikaisesti ja oikealla "ratkaisulla", eli maalaisjärjen käytössä olet oikeilla jäljillä <3 Neuvolassa kenenkään ei pitäisi tuomita, vaan olla sinun tukena.
Kuka siis kieltää uhkailun, kiristyksen ja lahjonnan? Mikä on tämä taho joka kuulemma kyttää?
Jotenkin tämä paletti kuulostaa pahalta. Uhkailua, kiristystä, lahjontaa, maalaisjärkeä, askareita, kyttäyksen pelkoa.
Eikä missään nimessä kiintymyssuhteita tai leikkiä.
Neuvoa ei saa, mutta neuvoisin kuitenkin heittäytymään rakkauden valtaan. Rakkaus on parasta vanhemmuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on vanhemmuus aika lailla hukassa..ja se näkyy nuorten ja lasten käytöshäiriöissä, sanotte mitä sanotte
Mutta eihän vanhempia saa syyllistää siitä että eivät osaa tai halua edes olla lastensa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmiset nykyään eivät enää jaksa hoitaa omia lapsiaan?
Vielä 15-20 vuotta sitten ei ollut kovin tavallista laittaa isompaa päiväkotiin, jos äiti oli itse kotona.
.
Odotukset omaa vanhemmuutta kohtaan ovat niin korkealla. Kaikki netin syövereistä ammennettu tieto ei ole hyväksi vaan lisää odotuksia ja vaatimuksia entisestään.
Vaatimukset vanhemmuutta kohtaan ovat korkealla. Sillä entisellä vanhemmuudella lapset otetaan nykyään huostaan.
Kuka osaa selittää, mitä tarkoittaa, että nykyään vaatimukset vanhemmuutta kohtaan ovat korkealla?
Terv. Tietämätön
En itse ole vanhempi, mutta veikkaisin, että yksi iso osa korkeita vaatimuksia on äidin töihinpaluu. Vanhempainvapaa loppuu viimeistään silloin, kun vauva on 9kk, ja hintojen nousun ja inflaation myötä yhden henkilön tulot riittävät kattamaan perheen menot huonommin kuin vaikka 20v. sitten, kun itse olin lapsi.
Sosiaalisen median luomat odotukset ja paineet.
Vauva-palstalta olen lukenut, että päiväkodit ja koulut osallistavat vanhempaa nykyään todella paljon, ja se kuormittaa.
Vanhempainvapaan kesto ei käsittääkseni ole ratkaisevasti muuttunut viimeisten 20 vuoden aikana. En ole kyllä asiasta varma, mutta noinhan se taisi ennenkin olla.
Sosiaalinen media varmasti tuo paineita. Niiltä välttyy, kun ei ole aktiivinen somessa ja keskittyy ihan omaan elämäänsä. Elämää ei kannata elää siten suorittamalla, että päämääränä on jatkuvasti julkaista itsestä ja lapsista kaikkea ihanaa, jolla saa peukutuksia ja sydämiä. Se on ihan tyhjää. Onko pakko olla koko ajan esillä?
Se, että päiväkodit ja koulut osallistavat vanhempia nykyään jotenkin valtavasti, taitaa olla pelkkää luuloa. Siitäkin kirjoitetaan paljon, että koulut ja päiväkodit rasittavat vanhempia. Miten siis? Miten koulut osallistavat vanhempia entistä enemmän? Entä päiväkodit?
Mikä vanhemmuudesta nykyään tekee niin älyttömän rankkaa? Mitä ne kovat, noin 20 vuoden takaisesta vanhemmuudesta poikkeavat vaatimukset oikein todellakin ovat? Kuka osaisi selittää?
Muuttui vuonna 2022. Muille systeemi pysyy samana ja niille perheille joissa molemmat jäävät vuorollaan kotiin tarjolla on monta lisäkuukautta.
Molemmille vanhemmille on vanhempainvapaata n. 7 kk josta saa luovuttaa toiselle 2 kk.
Jos vain äiti hoitaa, 9kk. Jos molemmat hoitavat, 14 kk.
Ok! Tuo vanhempainvapaan muutos tuskin kuitenkaan on se syy, miksi nykyvanhemmat kokevat itsensä kuormittuneiksi.
Mitkä ovat niitä nykyisiä vaatimuksia vanhemmille, jotka tekevät arjesta raskasta? Mikä on muuttunut entiseen verrattuna?
Kasvatus on paljon vaativampaa eikä onnistu maalaisjärjellä. Vanhemman pitää hallita esim. tunnekasvatus, positiivinen kasvatus ja kiintymyssuhdeteoria eikä perinteinen uhkailu-kiristys-lahjonta ole enää ok. Myös lasujen määrä on lisääntynyt valtavasti ja aika pienistäkin puutteista joutuu lastensuojelun hampaisiin, eli tulee perhetyöntekijän käyntejä, joutuu ramppaamaan palavereissa jne.
Olen parhaillaan raskaana ja aion käyttää uhkailukiristyslahjontaa sekä maalaisjärkeä. Uteliaana kysyn että kannattaako tämä siis salata esim. neuvolassa?
Kiintymyssuhteet mm. hoidetaan juttelemalla lapsen kanssa, ottamalla lapsi mukaan askareisiin ja esim. lukemalla satuja ja muuta sellaista puuhaa. Leikkikaveriksi en ala enkä ei stressata kiintymyksistä sen enempää.
Kiintymyssuhteesta tulee turvallinen, kun osaat vastata vauvan viesteihin oikea-aikaisesti ja oikealla "ratkaisulla", eli maalaisjärjen käytössä olet oikeilla jäljillä <3 Neuvolassa kenenkään ei pitäisi tuomita, vaan olla sinun tukena.
Kuka siis kieltää uhkailun, kiristyksen ja lahjonnan? Mikä on tämä taho joka kuulemma kyttää?
Jotenkin tämä paletti kuulostaa pahalta. Uhkailua, kiristystä, lahjontaa, maalaisjärkeä, askareita, kyttäyksen pelkoa.
Eikä missään nimessä kiintymyssuhteita tai leikkiä.
Neuvoa ei saa, mutta neuvoisin kuitenkin heittäytymään rakkauden valtaan. Rakkaus on parasta vanhemmuutta.
Toivon että olet rakkauden vallassa oleva trolli
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan että osa vanhemmuuden paineista tulee ympäristön jatkuvasta virrasta hyvää tarkoittavia neuvoja
Kyllä. Hyvä taito onkin osata sulkea niiltä korvansa. Ei lasten kasvatus ole rakettitiedettä. Rakkautta ja rajat kuntoon, omalla tyylillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmiset nykyään eivät enää jaksa hoitaa omia lapsiaan?
Vielä 15-20 vuotta sitten ei ollut kovin tavallista laittaa isompaa päiväkotiin, jos äiti oli itse kotona.
.
Odotukset omaa vanhemmuutta kohtaan ovat niin korkealla. Kaikki netin syövereistä ammennettu tieto ei ole hyväksi vaan lisää odotuksia ja vaatimuksia entisestään.
Vaatimukset vanhemmuutta kohtaan ovat korkealla. Sillä entisellä vanhemmuudella lapset otetaan nykyään huostaan.
Kuka osaa selittää, mitä tarkoittaa, että nykyään vaatimukset vanhemmuutta kohtaan ovat korkealla?
Terv. Tietämätön
En itse ole vanhempi, mutta veikkaisin, että yksi iso osa korkeita vaatimuksia on äidin töihinpaluu. Vanhempainvapaa loppuu viimeistään silloin, kun vauva on 9kk, ja hintojen nousun ja inflaation myötä yhden henkilön tulot riittävät kattamaan perheen menot huonommin kuin vaikka 20v. sitten, kun itse olin lapsi.
Sosiaalisen median luomat odotukset ja paineet.
Vauva-palstalta olen lukenut, että päiväkodit ja koulut osallistavat vanhempaa nykyään todella paljon, ja se kuormittaa.
Vanhempainvapaan kesto ei käsittääkseni ole ratkaisevasti muuttunut viimeisten 20 vuoden aikana. En ole kyllä asiasta varma, mutta noinhan se taisi ennenkin olla.
Sosiaalinen media varmasti tuo paineita. Niiltä välttyy, kun ei ole aktiivinen somessa ja keskittyy ihan omaan elämäänsä. Elämää ei kannata elää siten suorittamalla, että päämääränä on jatkuvasti julkaista itsestä ja lapsista kaikkea ihanaa, jolla saa peukutuksia ja sydämiä. Se on ihan tyhjää. Onko pakko olla koko ajan esillä?
Se, että päiväkodit ja koulut osallistavat vanhempia nykyään jotenkin valtavasti, taitaa olla pelkkää luuloa. Siitäkin kirjoitetaan paljon, että koulut ja päiväkodit rasittavat vanhempia. Miten siis? Miten koulut osallistavat vanhempia entistä enemmän? Entä päiväkodit?
Mikä vanhemmuudesta nykyään tekee niin älyttömän rankkaa? Mitä ne kovat, noin 20 vuoden takaisesta vanhemmuudesta poikkeavat vaatimukset oikein todellakin ovat? Kuka osaisi selittää?
Muuttui vuonna 2022. Muille systeemi pysyy samana ja niille perheille joissa molemmat jäävät vuorollaan kotiin tarjolla on monta lisäkuukautta.
Molemmille vanhemmille on vanhempainvapaata n. 7 kk josta saa luovuttaa toiselle 2 kk.
Jos vain äiti hoitaa, 9kk. Jos molemmat hoitavat, 14 kk.
Ok! Tuo vanhempainvapaan muutos tuskin kuitenkaan on se syy, miksi nykyvanhemmat kokevat itsensä kuormittuneiksi.
Mitkä ovat niitä nykyisiä vaatimuksia vanhemmille, jotka tekevät arjesta raskasta? Mikä on muuttunut entiseen verrattuna?
Kasvatus on paljon vaativampaa eikä onnistu maalaisjärjellä. Vanhemman pitää hallita esim. tunnekasvatus, positiivinen kasvatus ja kiintymyssuhdeteoria eikä perinteinen uhkailu-kiristys-lahjonta ole enää ok. Myös lasujen määrä on lisääntynyt valtavasti ja aika pienistäkin puutteista joutuu lastensuojelun hampaisiin, eli tulee perhetyöntekijän käyntejä, joutuu ramppaamaan palavereissa jne.
Olen parhaillaan raskaana ja aion käyttää uhkailukiristyslahjontaa sekä maalaisjärkeä. Uteliaana kysyn että kannattaako tämä siis salata esim. neuvolassa?
Kiintymyssuhteet mm. hoidetaan juttelemalla lapsen kanssa, ottamalla lapsi mukaan askareisiin ja esim. lukemalla satuja ja muuta sellaista puuhaa. Leikkikaveriksi en ala enkä ei stressata kiintymyksistä sen enempää.
Kiintymyssuhteesta tulee turvallinen, kun osaat vastata vauvan viesteihin oikea-aikaisesti ja oikealla "ratkaisulla", eli maalaisjärjen käytössä olet oikeilla jäljillä <3 Neuvolassa kenenkään ei pitäisi tuomita, vaan olla sinun tukena.
Kuka siis kieltää uhkailun, kiristyksen ja lahjonnan? Mikä on tämä taho joka kuulemma kyttää?
Jotenkin tämä paletti kuulostaa pahalta. Uhkailua, kiristystä, lahjontaa, maalaisjärkeä, askareita, kyttäyksen pelkoa.
Eikä missään nimessä kiintymyssuhteita tai leikkiä.
Neuvoa ei saa, mutta neuvoisin kuitenkin heittäytymään rakkauden valtaan. Rakkaus on parasta vanhemmuutta.
Hatktsisitko kenties lasua oikeassa elämässä
? Sinäkö olet näitä outoja kyyliä? Voisitko vähän avata mistä tuo kumpuaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapselle voi myös ärähtää välillä jos ei osaa käyttäytyä. Ei mene rikki siitä. On tärkeää että myös vanhempi näyttää tunteensa, myös ne negatiiviset. Eikä seiso hiljaa aina vaan kuin viilipytty vaikka lapsi miten uhmaisi ja olisi väkivaltainen. Miten lapsi oppii tekojensa syy-seuraussuhteita, sen vaikutusta muihin ihmisiin, jos vanhemmalta ei saa erilaista palautetta eri tilanteissa? Pieni lapsi ei myöskään ymmärrä tai jaksa kuunnella jatkuvaa sanoitusta. Ei kukaan jaksa sellaista, se on oikeastaan tosi rasittavaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmiset nykyään eivät enää jaksa hoitaa omia lapsiaan?
Vielä 15-20 vuotta sitten ei ollut kovin tavallista laittaa isompaa päiväkotiin, jos äiti oli itse kotona.
.
Odotukset omaa vanhemmuutta kohtaan ovat niin korkealla. Kaikki netin syövereistä ammennettu tieto ei ole hyväksi vaan lisää odotuksia ja vaatimuksia entisestään.
Vaatimukset vanhemmuutta kohtaan ovat korkealla. Sillä entisellä vanhemmuudella lapset otetaan nykyään huostaan.
Kuka osaa selittää, mitä tarkoittaa, että nykyään vaatimukset vanhemmuutta kohtaan ovat korkealla?
Terv. Tietämätön
En itse ole vanhempi, mutta veikkaisin, että yksi iso osa korkeita vaatimuksia on äidin töihinpaluu. Vanhempainvapaa loppuu viimeistään silloin, kun vauva on 9kk, ja hintojen nousun ja inflaation myötä yhden henkilön tulot riittävät kattamaan perheen menot huonommin kuin vaikka 20v. sitten, kun itse olin lapsi.
Sosiaalisen median luomat odotukset ja paineet.
Vauva-palstalta olen lukenut, että päiväkodit ja koulut osallistavat vanhempaa nykyään todella paljon, ja se kuormittaa.
Vanhempainvapaan kesto ei käsittääkseni ole ratkaisevasti muuttunut viimeisten 20 vuoden aikana. En ole kyllä asiasta varma, mutta noinhan se taisi ennenkin olla.
Sosiaalinen media varmasti tuo paineita. Niiltä välttyy, kun ei ole aktiivinen somessa ja keskittyy ihan omaan elämäänsä. Elämää ei kannata elää siten suorittamalla, että päämääränä on jatkuvasti julkaista itsestä ja lapsista kaikkea ihanaa, jolla saa peukutuksia ja sydämiä. Se on ihan tyhjää. Onko pakko olla koko ajan esillä?
Se, että päiväkodit ja koulut osallistavat vanhempia nykyään jotenkin valtavasti, taitaa olla pelkkää luuloa. Siitäkin kirjoitetaan paljon, että koulut ja päiväkodit rasittavat vanhempia. Miten siis? Miten koulut osallistavat vanhempia entistä enemmän? Entä päiväkodit?
Mikä vanhemmuudesta nykyään tekee niin älyttömän rankkaa? Mitä ne kovat, noin 20 vuoden takaisesta vanhemmuudesta poikkeavat vaatimukset oikein todellakin ovat? Kuka osaisi selittää?
Muuttui vuonna 2022. Muille systeemi pysyy samana ja niille perheille joissa molemmat jäävät vuorollaan kotiin tarjolla on monta lisäkuukautta.
Molemmille vanhemmille on vanhempainvapaata n. 7 kk josta saa luovuttaa toiselle 2 kk.
Jos vain äiti hoitaa, 9kk. Jos molemmat hoitavat, 14 kk.
Ok! Tuo vanhempainvapaan muutos tuskin kuitenkaan on se syy, miksi nykyvanhemmat kokevat itsensä kuormittuneiksi.
Mitkä ovat niitä nykyisiä vaatimuksia vanhemmille, jotka tekevät arjesta raskasta? Mikä on muuttunut entiseen verrattuna?
Kasvatus on paljon vaativampaa eikä onnistu maalaisjärjellä. Vanhemman pitää hallita esim. tunnekasvatus, positiivinen kasvatus ja kiintymyssuhdeteoria eikä perinteinen uhkailu-kiristys-lahjonta ole enää ok. Myös lasujen määrä on lisääntynyt valtavasti ja aika pienistäkin puutteista joutuu lastensuojelun hampaisiin, eli tulee perhetyöntekijän käyntejä, joutuu ramppaamaan palavereissa jne.
Olen parhaillaan raskaana ja aion käyttää uhkailukiristyslahjontaa sekä maalaisjärkeä. Uteliaana kysyn että kannattaako tämä siis salata esim. neuvolassa?
Kiintymyssuhteet mm. hoidetaan juttelemalla lapsen kanssa, ottamalla lapsi mukaan askareisiin ja esim. lukemalla satuja ja muuta sellaista puuhaa. Leikkikaveriksi en ala enkä ei stressata kiintymyksistä sen enempää.
Kannattaa miettiä avoimin mielin sitä leikkikaveriksi alkamistakin. Leikkitaidot kuitenkin opitaan mallista, ja hyvä leikkitaito on yhteydessä monenlaisiin tosielämän taitoihin.
Itse leikin hurjasti esikoiseni kanssa, ja hän sitten opetti nuoremmatkin juonileikkien maailmaan. Sääliksi käyvät ne lapset, joilla ei tätä itsensä viihdyttämisen taitoa ole.
Nykyään tuota itsensä viihdyttämisen taitoa pilataan järjestelmällisesti tuottamalla lapselle pienestä pitäen pakonomaisesti lähes kokoajan erilaisia ulkoa tulevia virikkeitä. On älylaitteet, Hoplopit, ohjatut harrastukset, vanhemmat jatkuvasti viihdyttävässä jne ja toki 2v ylöspäin viimeistään pitää sinne päiväkotiin työntää saamaan lisää virikkeitä pitkiksi päiviksi, vaikka toinen vanhempi olisi kotona. Lasten päivät täytetään vanhempien toimesta, vaikka pieni lapsi ei pyydä tai tarvi sitä. Päinvastoin se voi olla haitallista ja kuormittavaa. Miksi?
Voi, kun pienten lasten vanhemmat tajuaisivat, että lasta ei tarvitse jatkuvasti treenauttaa, kouluttaa, viihdyttää...
On hyvä oppia toimimaan siten, että keksii myös itse tekemistä. Ei aikuinen ole mikään ohjelmatoimisto.
Mielikuvitus on ihana asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mäkin haluaisin tietää mikä on tämä taho joka estää kurinpidon ja sen sijaan lapsille ei saa sanoa edes ei-sanaa?
Vierailija kirjoitti:
Lapselle voi myös ärähtää välillä jos ei osaa käyttäytyä. Ei mene rikki siitä. On tärkeää että myös vanhempi näyttää tunteensa, myös ne negatiiviset. Eikä seiso hiljaa aina vaan kuin viilipytty vaikka lapsi miten uhmaisi ja olisi väkivaltainen. Miten lapsi oppii tekojensa syy-seuraussuhteita, sen vaikutusta muihin ihmisiin, jos vanhemmalta ei saa erilaista palautetta eri tilanteissa? Pieni lapsi ei myöskään ymmärrä tai jaksa kuunnella jatkuvaa sanoitusta. Ei kukaan jaksa sellaista, se on oikeastaan tosi rasittavaa!
Juuri näin.
Tunteet opitaan normaalissa vuorovaikutuksessa. Tunteet opitaan hyväksyvässä ilmapiirissä kotona. Kun lapsi törttöilee, vanhemman pitää näyttää lapselle se, että lapsi teki väärin. Lapselle saa olla vihainen. Vanhemman pitää näyttää lapselle, miten paha mieli vanhemmalle tuli, kun lapsi löi. Lapsi ei ikinä saa lyödä vanhempasnsa. Normaaleja asioita.
Jatkuva tunteiden vatvominen on varmasti huonoksi lapselle.
Niin, eikös se ole 90% nykyään liian rankkaa olla sen esikoisen kanssa kotona, kun on vauva. Heti kun subjektiivinen päivähoito-oikeus alkoi, niin se muuttui todella rankaksi.
Vierailija kirjoitti:
Niin, eikös se ole 90% nykyään liian rankkaa olla sen esikoisen kanssa kotona, kun on vauva. Heti kun subjektiivinen päivähoito-oikeus alkoi, niin se muuttui todella rankaksi.
Niin. Ennen se esikoinen vain laiminlyötiin tai nakitettiin sen vauvan hoitajaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, eikös se ole 90% nykyään liian rankkaa olla sen esikoisen kanssa kotona, kun on vauva. Heti kun subjektiivinen päivähoito-oikeus alkoi, niin se muuttui todella rankaksi.
Niin. Ennen se esikoinen vain laiminlyötiin tai nakitettiin sen vauvan hoitajaksi.
Miten niin? En ole ainakaan laiminlyönyt lapsiani, eikä ystävänikään, jotka HALUNNEET hoitaa lapsensa kotona mahdollisimman pitkään.
Mitä luulet, kummassa tapauksessa todennäköisimmin laiminlyönti tapahtuu? Pk:ssa ryhmässä jossa 21 lasta ja pahimmillaan 2 varhaiskasvattajaa, joista ainakin toinen keikkalainen vai äidin kanssa kotona, jossa peräti kaksi (!) OMAA lasta kerrallaan hoidettavana?
Vierailija kirjoitti:
Niin, eikös se ole 90% nykyään liian rankkaa olla sen esikoisen kanssa kotona, kun on vauva. Heti kun subjektiivinen päivähoito-oikeus alkoi, niin se muuttui todella rankaksi.
Ihmisluonne Voivoi. Harvalla on selkärankaa ja moraalia tehdä ns. oikein, jos itsekkäästi voi päästä helpommalla ja saada jotain mukamas enemmän.
Kuka siis kieltää uhkailun, kiristyksen ja lahjonnan? Mikä on tämä taho joka kuulemma kyttää?