Lue keskustelun säännöt.
Vauvojen vanhemmat, kuinka pitkää päivää/viikkoa isommat lapsenne ovat varhaiskasvatuksessa?
21.09.2023 |
Meillä on 4kk vauva ja 3-vuotias.
3-vuotiaalla meneillään todella haastava vaihe, erityisesti minä saan kokea hänen uhmansa voiman. Hän on päiväkodissa kolme päivää viikosta, 8-14.30 välisen ajan.
Ja haluaisin hurjan paljon lisätä hänen hoitopäivien määrää neljään ja/tai pidentää hoitopäivien kestoa. Hieman puskee legendaarista huono äiti-fiilistä myöntää tämä, mutta eipä minua täällä tunneta. Ne päivät kun mies vie esikoisen päiväkotiin ovat täyttä luksusta minulle. Heräillään vauvan kanssa vasta 9 maissa ja vietetään hidasta aamupäivää. Vauva nukahtaa kärryihin unille ja sinä aikana pystyn hoitamaan vaikka mitä asioita/siivoamaan/pesemään pyykkiä/rentoutumaan.
Kun taas niinä päivinä kun 3-vuotias on kotona, herään 7.15 kun mies lähtee töihin ja vietän aamun yrittäen estää esikoista herättämästä vauvaa. Yleensä aamupäivä on täynnä uhmaraivareita ja mustasukkaisuutta vauvaa kohtaan. Kotona hän ei nuku päiväunia, joten hetkenkään hengähdystä ei tule. Suoraan sanottuna arki on taistelua siihen asti kunnes mies tulee kotiin ja toinen meistä pystyy keskittämään huomion 3-vuotiaaseen ja toinen vauvaan. Muutenkin esikoinen käyttäytyy hurjan paljon paremmin miehen seurassa (päiväkodista puhumattakaan)
Ja kyllä, rakastan lapsiani ihan yhtä paljon, tällä hetkellä vaan toinen heistä tuottaa hieman enemmän päänvaivaa...
Apua, vertaistukea?
Kommentit (254)
Johtuuko elämisen raskaus lapsiperheissä siitä, että elämänhallinta ei ole kunnossa? Onko elämässä normaali rytmi (aamulla noustaan, päivällä tehdään ruokaa, käydään ulkona...). Nukutaanko ja levätäänkö yöllä vai ollaanko somessa? Jos yöllä ei lepää, päivällä ei jaksa ja mieli on äkäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmiset nykyään eivät enää jaksa hoitaa omia lapsiaan?
Vielä 15-20 vuotta sitten ei ollut kovin tavallista laittaa isompaa päiväkotiin, jos äiti oli itse kotona.
.
Odotukset omaa vanhemmuutta kohtaan ovat niin korkealla. Kaikki netin syövereistä ammennettu tieto ei ole hyväksi vaan lisää odotuksia ja vaatimuksia entisestään.
Vaatimukset vanhemmuutta kohtaan ovat korkealla. Sillä entisellä vanhemmuudella lapset otetaan nykyään huostaan.
Kuka osaa selittää, mitä tarkoittaa, että nykyään vaatimukset vanhemmuutta kohtaan ovat korkealla?
Terv. Tietämätön
En itse ole vanhempi, mutta veikkaisin, että yksi iso osa korkeita vaatimuksia on äidin töihinpaluu. Vanhempainvapaa loppuu viimeistään silloin, kun vauva on 9kk, ja hintojen nousun ja inflaation myötä yhden henkilön tulot riittävät kattamaan perheen menot huonommin kuin vaikka 20v. sitten, kun itse olin lapsi.
Sosiaalisen median luomat odotukset ja paineet.
Vauva-palstalta olen lukenut, että päiväkodit ja koulut osallistavat vanhempaa nykyään todella paljon, ja se kuormittaa.
Vanhempainvapaan kesto ei käsittääkseni ole ratkaisevasti muuttunut viimeisten 20 vuoden aikana. En ole kyllä asiasta varma, mutta noinhan se taisi ennenkin olla.
Sosiaalinen media varmasti tuo paineita. Niiltä välttyy, kun ei ole aktiivinen somessa ja keskittyy ihan omaan elämäänsä. Elämää ei kannata elää siten suorittamalla, että päämääränä on jatkuvasti julkaista itsestä ja lapsista kaikkea ihanaa, jolla saa peukutuksia ja sydämiä. Se on ihan tyhjää. Onko pakko olla koko ajan esillä?
Se, että päiväkodit ja koulut osallistavat vanhempia nykyään jotenkin valtavasti, taitaa olla pelkkää luuloa. Siitäkin kirjoitetaan paljon, että koulut ja päiväkodit rasittavat vanhempia. Miten siis? Miten koulut osallistavat vanhempia entistä enemmän? Entä päiväkodit?
Mikä vanhemmuudesta nykyään tekee niin älyttömän rankkaa? Mitä ne kovat, noin 20 vuoden takaisesta vanhemmuudesta poikkeavat vaatimukset oikein todellakin ovat? Kuka osaisi selittää?
Muuttui vuonna 2022. Muille systeemi pysyy samana ja niille perheille joissa molemmat jäävät vuorollaan kotiin tarjolla on monta lisäkuukautta.
Molemmille vanhemmille on vanhempainvapaata n. 7 kk josta saa luovuttaa toiselle 2 kk.
Jos vain äiti hoitaa, 9kk. Jos molemmat hoitavat, 14 kk.
Ok! Tuo vanhempainvapaan muutos tuskin kuitenkaan on se syy, miksi nykyvanhemmat kokevat itsensä kuormittuneiksi.
Mitkä ovat niitä nykyisiä vaatimuksia vanhemmille, jotka tekevät arjesta raskasta? Mikä on muuttunut entiseen verrattuna?
Kasvatus on paljon vaativampaa eikä onnistu maalaisjärjellä. Vanhemman pitää hallita esim. tunnekasvatus, positiivinen kasvatus ja kiintymyssuhdeteoria eikä perinteinen uhkailu-kiristys-lahjonta ole enää ok. Myös lasujen määrä on lisääntynyt valtavasti ja aika pienistäkin puutteista joutuu lastensuojelun hampaisiin, eli tulee perhetyöntekijän käyntejä, joutuu ramppaamaan palavereissa jne.
Joo kyllä on hurjan näköistä kun vuoden vanhaa tuodaan hoitoon, ei välttämättä osaa kävellä.
Voisikohan jostain tinkiä ja olla vielä vuoden kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmiset nykyään eivät enää jaksa hoitaa omia lapsiaan?
Vielä 15-20 vuotta sitten ei ollut kovin tavallista laittaa isompaa päiväkotiin, jos äiti oli itse kotona.
.
Odotukset omaa vanhemmuutta kohtaan ovat niin korkealla. Kaikki netin syövereistä ammennettu tieto ei ole hyväksi vaan lisää odotuksia ja vaatimuksia entisestään.
Vaatimukset vanhemmuutta kohtaan ovat korkealla. Sillä entisellä vanhemmuudella lapset otetaan nykyään huostaan.
Kuka osaa selittää, mitä tarkoittaa, että nykyään vaatimukset vanhemmuutta kohtaan ovat korkealla?
Terv. Tietämätön
En itse ole vanhempi, mutta veikkaisin, että yksi iso osa korkeita vaatimuksia on äidin töihinpaluu. Vanhempainvapaa loppuu viimeistään silloin, kun vauva on 9kk, ja hintojen nousun ja inflaation myötä yhden henkilön tulot riittävät kattamaan perheen menot huonommin kuin vaikka 20v. sitten, kun itse olin lapsi.
Sosiaalisen median luomat odotukset ja paineet.
Vauva-palstalta olen lukenut, että päiväkodit ja koulut osallistavat vanhempaa nykyään todella paljon, ja se kuormittaa.
Vanhempainvapaan kesto ei käsittääkseni ole ratkaisevasti muuttunut viimeisten 20 vuoden aikana. En ole kyllä asiasta varma, mutta noinhan se taisi ennenkin olla.
Sosiaalinen media varmasti tuo paineita. Niiltä välttyy, kun ei ole aktiivinen somessa ja keskittyy ihan omaan elämäänsä. Elämää ei kannata elää siten suorittamalla, että päämääränä on jatkuvasti julkaista itsestä ja lapsista kaikkea ihanaa, jolla saa peukutuksia ja sydämiä. Se on ihan tyhjää. Onko pakko olla koko ajan esillä?
Se, että päiväkodit ja koulut osallistavat vanhempia nykyään jotenkin valtavasti, taitaa olla pelkkää luuloa. Siitäkin kirjoitetaan paljon, että koulut ja päiväkodit rasittavat vanhempia. Miten siis? Miten koulut osallistavat vanhempia entistä enemmän? Entä päiväkodit?
Mikä vanhemmuudesta nykyään tekee niin älyttömän rankkaa? Mitä ne kovat, noin 20 vuoden takaisesta vanhemmuudesta poikkeavat vaatimukset oikein todellakin ovat? Kuka osaisi selittää?
Muuttui vuonna 2022. Muille systeemi pysyy samana ja niille perheille joissa molemmat jäävät vuorollaan kotiin tarjolla on monta lisäkuukautta.
Molemmille vanhemmille on vanhempainvapaata n. 7 kk josta saa luovuttaa toiselle 2 kk.
Jos vain äiti hoitaa, 9kk. Jos molemmat hoitavat, 14 kk.
Ok! Tuo vanhempainvapaan muutos tuskin kuitenkaan on se syy, miksi nykyvanhemmat kokevat itsensä kuormittuneiksi.
Mitkä ovat niitä nykyisiä vaatimuksia vanhemmille, jotka tekevät arjesta raskasta? Mikä on muuttunut entiseen verrattuna?
Kasvatus on paljon vaativampaa eikä onnistu maalaisjärjellä. Vanhemman pitää hallita esim. tunnekasvatus, positiivinen kasvatus ja kiintymyssuhdeteoria eikä perinteinen uhkailu-kiristys-lahjonta ole enää ok. Myös lasujen määrä on lisääntynyt valtavasti ja aika pienistäkin puutteista joutuu lastensuojelun hampaisiin, eli tulee perhetyöntekijän käyntejä, joutuu ramppaamaan palavereissa jne.
Siis vanhemmat ovat aivan loppu tähän tunnekasvatushömppään, joka ei todellakaan äärimmäisyyksiin vietynä toimi. Lapsista kasvaa vaan huonokäytöksisiä ja rasittavia ihmisiä. Eihän niitä kukaan jaksa, joten en syytä vanhempia. Todella raivostuttavia ovat nämä kakarat, jotka eivät siedä mitään pettymyksiä ja olettavat että aikuinen toteuttaa välittömästi jokaikisen heidän toiveensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmiset nykyään eivät enää jaksa hoitaa omia lapsiaan?
Vielä 15-20 vuotta sitten ei ollut kovin tavallista laittaa isompaa päiväkotiin, jos äiti oli itse kotona.
.
Odotukset omaa vanhemmuutta kohtaan ovat niin korkealla. Kaikki netin syövereistä ammennettu tieto ei ole hyväksi vaan lisää odotuksia ja vaatimuksia entisestään.
Vaatimukset vanhemmuutta kohtaan ovat korkealla. Sillä entisellä vanhemmuudella lapset otetaan nykyään huostaan.
Kuka osaa selittää, mitä tarkoittaa, että nykyään vaatimukset vanhemmuutta kohtaan ovat korkealla?
Terv. Tietämätön
En itse ole vanhempi, mutta veikkaisin, että yksi iso osa korkeita vaatimuksia on äidin töihinpaluu. Vanhempainvapaa loppuu viimeistään silloin, kun vauva on 9kk, ja hintojen nousun ja inflaation myötä yhden henkilön tulot riittävät kattamaan perheen menot huonommin kuin vaikka 20v. sitten, kun itse olin lapsi.
Sosiaalisen median luomat odotukset ja paineet.
Vauva-palstalta olen lukenut, että päiväkodit ja koulut osallistavat vanhempaa nykyään todella paljon, ja se kuormittaa.
Vanhempainvapaan kesto ei käsittääkseni ole ratkaisevasti muuttunut viimeisten 20 vuoden aikana. En ole kyllä asiasta varma, mutta noinhan se taisi ennenkin olla.
Sosiaalinen media varmasti tuo paineita. Niiltä välttyy, kun ei ole aktiivinen somessa ja keskittyy ihan omaan elämäänsä. Elämää ei kannata elää siten suorittamalla, että päämääränä on jatkuvasti julkaista itsestä ja lapsista kaikkea ihanaa, jolla saa peukutuksia ja sydämiä. Se on ihan tyhjää. Onko pakko olla koko ajan esillä?
Se, että päiväkodit ja koulut osallistavat vanhempia nykyään jotenkin valtavasti, taitaa olla pelkkää luuloa. Siitäkin kirjoitetaan paljon, että koulut ja päiväkodit rasittavat vanhempia. Miten siis? Miten koulut osallistavat vanhempia entistä enemmän? Entä päiväkodit?
Mikä vanhemmuudesta nykyään tekee niin älyttömän rankkaa? Mitä ne kovat, noin 20 vuoden takaisesta vanhemmuudesta poikkeavat vaatimukset oikein todellakin ovat? Kuka osaisi selittää?
Muuttui vuonna 2022. Muille systeemi pysyy samana ja niille perheille joissa molemmat jäävät vuorollaan kotiin tarjolla on monta lisäkuukautta.
Molemmille vanhemmille on vanhempainvapaata n. 7 kk josta saa luovuttaa toiselle 2 kk.
Jos vain äiti hoitaa, 9kk. Jos molemmat hoitavat, 14 kk.
Ok! Tuo vanhempainvapaan muutos tuskin kuitenkaan on se syy, miksi nykyvanhemmat kokevat itsensä kuormittuneiksi.
Mitkä ovat niitä nykyisiä vaatimuksia vanhemmille, jotka tekevät arjesta raskasta? Mikä on muuttunut entiseen verrattuna?
Kasvatus on paljon vaativampaa eikä onnistu maalaisjärjellä. Vanhemman pitää hallita esim. tunnekasvatus, positiivinen kasvatus ja kiintymyssuhdeteoria eikä perinteinen uhkailu-kiristys-lahjonta ole enää ok. Myös lasujen määrä on lisääntynyt valtavasti ja aika pienistäkin puutteista joutuu lastensuojelun hampaisiin, eli tulee perhetyöntekijän käyntejä, joutuu ramppaamaan palavereissa jne.
Ei kasvatus ollut sen helpompaa 20 vuotta sitten kuin nykyään. Tunnekasvatusta parhaimmillaan on se, kun ottaa lapsen syliin, lukee kirjaa ja juttelee kuvista. Näin on tehty iät ja ajat. Ei se sen kummempaa ole. Lapsi haluaa tulla äitinsä ja isänsä näkemäksi ja kuulemaksi.
Tehdäänkö lasuja oikeasti ihan tavallisesti hoidetuista lapsista? Missä? Millaisista asioista lasuja nykyään sitten tehdään? Ymmärrän, että laiminlyödystä lapsesta tehdään lasu ja se on ihan oikein. Myös väkivaltaisesti käyttäytyvän lapsen kasvatukseen puututaan. Sekin on ihan oikein. Tuleeko lastensuojelusta oikeasti joku perhetyöntekijä käymään ilman oikeaa syytä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo kyllä on hurjan näköistä kun vuoden vanhaa tuodaan hoitoon, ei välttämättä osaa kävellä.
Voisikohan jostain tinkiä ja olla vielä vuoden kotona.
No mutta kun kaikki muutkin laittaa! Suomalaiset on jotenkin niin lampaita.
Pitää tehdä kaikki samalla tavalla kuin muut, eikä osata kyseenalaistaa mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmiset nykyään eivät enää jaksa hoitaa omia lapsiaan?
Vielä 15-20 vuotta sitten ei ollut kovin tavallista laittaa isompaa päiväkotiin, jos äiti oli itse kotona.
.
Odotukset omaa vanhemmuutta kohtaan ovat niin korkealla. Kaikki netin syövereistä ammennettu tieto ei ole hyväksi vaan lisää odotuksia ja vaatimuksia entisestään.
Vaatimukset vanhemmuutta kohtaan ovat korkealla. Sillä entisellä vanhemmuudella lapset otetaan nykyään huostaan.
Kuka osaa selittää, mitä tarkoittaa, että nykyään vaatimukset vanhemmuutta kohtaan ovat korkealla?
Terv. Tietämätön
En itse ole vanhempi, mutta veikkaisin, että yksi iso osa korkeita vaatimuksia on äidin töihinpaluu. Vanhempainvapaa loppuu viimeistään silloin, kun vauva on 9kk, ja hintojen nousun ja inflaation myötä yhden henkilön tulot riittävät kattamaan perheen menot huonommin kuin vaikka 20v. sitten, kun itse olin lapsi.
Sosiaalisen median luomat odotukset ja paineet.
Vauva-palstalta olen lukenut, että päiväkodit ja koulut osallistavat vanhempaa nykyään todella paljon, ja se kuormittaa.
Vanhempainvapaan kesto ei käsittääkseni ole ratkaisevasti muuttunut viimeisten 20 vuoden aikana. En ole kyllä asiasta varma, mutta noinhan se taisi ennenkin olla.
Sosiaalinen media varmasti tuo paineita. Niiltä välttyy, kun ei ole aktiivinen somessa ja keskittyy ihan omaan elämäänsä. Elämää ei kannata elää siten suorittamalla, että päämääränä on jatkuvasti julkaista itsestä ja lapsista kaikkea ihanaa, jolla saa peukutuksia ja sydämiä. Se on ihan tyhjää. Onko pakko olla koko ajan esillä?
Se, että päiväkodit ja koulut osallistavat vanhempia nykyään jotenkin valtavasti, taitaa olla pelkkää luuloa. Siitäkin kirjoitetaan paljon, että koulut ja päiväkodit rasittavat vanhempia. Miten siis? Miten koulut osallistavat vanhempia entistä enemmän? Entä päiväkodit?
Mikä vanhemmuudesta nykyään tekee niin älyttömän rankkaa? Mitä ne kovat, noin 20 vuoden takaisesta vanhemmuudesta poikkeavat vaatimukset oikein todellakin ovat? Kuka osaisi selittää?
Muuttui vuonna 2022. Muille systeemi pysyy samana ja niille perheille joissa molemmat jäävät vuorollaan kotiin tarjolla on monta lisäkuukautta.
Molemmille vanhemmille on vanhempainvapaata n. 7 kk josta saa luovuttaa toiselle 2 kk.
Jos vain äiti hoitaa, 9kk. Jos molemmat hoitavat, 14 kk.
Ok! Tuo vanhempainvapaan muutos tuskin kuitenkaan on se syy, miksi nykyvanhemmat kokevat itsensä kuormittuneiksi.
Mitkä ovat niitä nykyisiä vaatimuksia vanhemmille, jotka tekevät arjesta raskasta? Mikä on muuttunut entiseen verrattuna?
Kasvatus on paljon vaativampaa eikä onnistu maalaisjärjellä. Vanhemman pitää hallita esim. tunnekasvatus, positiivinen kasvatus ja kiintymyssuhdeteoria eikä perinteinen uhkailu-kiristys-lahjonta ole enää ok. Myös lasujen määrä on lisääntynyt valtavasti ja aika pienistäkin puutteista joutuu lastensuojelun hampaisiin, eli tulee perhetyöntekijän käyntejä, joutuu ramppaamaan palavereissa jne.
Olen parhaillaan raskaana ja aion käyttää uhkailukiristyslahjontaa sekä maalaisjärkeä. Uteliaana kysyn että kannattaako tämä siis salata esim. neuvolassa?
Kiintymyssuhteet mm. hoidetaan juttelemalla lapsen kanssa, ottamalla lapsi mukaan askareisiin ja esim. lukemalla satuja ja muuta sellaista puuhaa. Leikkikaveriksi en ala enkä ei stressata kiintymyksistä sen enempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyypillistä tänä päivänä. Kun ei osata oman lapsen kanssa olla ratkaisuksi lisätään lapsen hoitoaikaa. Onnea vaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmiset nykyään eivät enää jaksa hoitaa omia lapsiaan?
Vielä 15-20 vuotta sitten ei ollut kovin tavallista laittaa isompaa päiväkotiin, jos äiti oli itse kotona.
.
Odotukset omaa vanhemmuutta kohtaan ovat niin korkealla. Kaikki netin syövereistä ammennettu tieto ei ole hyväksi vaan lisää odotuksia ja vaatimuksia entisestään.
Vaatimukset vanhemmuutta kohtaan ovat korkealla. Sillä entisellä vanhemmuudella lapset otetaan nykyään huostaan.
Kuka osaa selittää, mitä tarkoittaa, että nykyään vaatimukset vanhemmuutta kohtaan ovat korkealla?
Terv. Tietämätön
En itse ole vanhempi, mutta veikkaisin, että yksi iso osa korkeita vaatimuksia on äidin töihinpaluu. Vanhempainvapaa loppuu viimeistään silloin, kun vauva on 9kk, ja hintojen nousun ja inflaation myötä yhden henkilön tulot riittävät kattamaan perheen menot huonommin kuin vaikka 20v. sitten, kun itse olin lapsi.
Sosiaalisen median luomat odotukset ja paineet.
Vauva-palstalta olen lukenut, että päiväkodit ja koulut osallistavat vanhempaa nykyään todella paljon, ja se kuormittaa.
Vanhempainvapaan kesto ei käsittääkseni ole ratkaisevasti muuttunut viimeisten 20 vuoden aikana. En ole kyllä asiasta varma, mutta noinhan se taisi ennenkin olla.
Sosiaalinen media varmasti tuo paineita. Niiltä välttyy, kun ei ole aktiivinen somessa ja keskittyy ihan omaan elämäänsä. Elämää ei kannata elää siten suorittamalla, että päämääränä on jatkuvasti julkaista itsestä ja lapsista kaikkea ihanaa, jolla saa peukutuksia ja sydämiä. Se on ihan tyhjää. Onko pakko olla koko ajan esillä?
Se, että päiväkodit ja koulut osallistavat vanhempia nykyään jotenkin valtavasti, taitaa olla pelkkää luuloa. Siitäkin kirjoitetaan paljon, että koulut ja päiväkodit rasittavat vanhempia. Miten siis? Miten koulut osallistavat vanhempia entistä enemmän? Entä päiväkodit?
Mikä vanhemmuudesta nykyään tekee niin älyttömän rankkaa? Mitä ne kovat, noin 20 vuoden takaisesta vanhemmuudesta poikkeavat vaatimukset oikein todellakin ovat? Kuka osaisi selittää?
Muuttui vuonna 2022. Muille systeemi pysyy samana ja niille perheille joissa molemmat jäävät vuorollaan kotiin tarjolla on monta lisäkuukautta.
Molemmille vanhemmille on vanhempainvapaata n. 7 kk josta saa luovuttaa toiselle 2 kk.
Jos vain äiti hoitaa, 9kk. Jos molemmat hoitavat, 14 kk.
Ok! Tuo vanhempainvapaan muutos tuskin kuitenkaan on se syy, miksi nykyvanhemmat kokevat itsensä kuormittuneiksi.
Mitkä ovat niitä nykyisiä vaatimuksia vanhemmille, jotka tekevät arjesta raskasta? Mikä on muuttunut entiseen verrattuna?
Kasvatus on paljon vaativampaa eikä onnistu maalaisjärjellä. Vanhemman pitää hallita esim. tunnekasvatus, positiivinen kasvatus ja kiintymyssuhdeteoria eikä perinteinen uhkailu-kiristys-lahjonta ole enää ok. Myös lasujen määrä on lisääntynyt valtavasti ja aika pienistäkin puutteista joutuu lastensuojelun hampaisiin, eli tulee perhetyöntekijän käyntejä, joutuu ramppaamaan palavereissa jne.
Siis vanhemmat ovat aivan loppu tähän tunnekasvatushömppään, joka ei todellakaan äärimmäisyyksiin vietynä toimi. Lapsista kasvaa vaan huonokäytöksisiä ja rasittavia ihmisiä. Eihän niitä kukaan jaksa, joten en syytä vanhempia. Todella raivostuttavia ovat nämä kakarat, jotka eivät siedä mitään pettymyksiä ja olettavat että aikuinen toteuttaa välittömästi jokaikisen heidän toiveensa.
Tosi monella sekoittuu positiivinen kasvatus ja tunnekasvatus johonkin nimen omaan "hömppään". Voi kun ymmärrettäisiin, että on hyvä asia opettaa lapselle tunnetaitoja, ja että positiivinen kasvatus ei tarkoita rajojen puuttumista tai lapsen säännöillä elämistä. Ihan samaa mieltä olen siitä, että kasvatus on vaativaa ja diskurssi sen ympärillä hämmentävää nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä on vanhemmuus aika lailla hukassa..ja se näkyy nuorten ja lasten käytöshäiriöissä, sanotte mitä sanotte
Yksinkertainen vinkki äyskivän pikkulapsen vanhemmalle:
- Ota syliin ja silitä
- Anna lapsen valita satukirja
- Lue lapselle kirja ääneen
- Anna lukemisen jäljeen vielä lapsen istua sylissä hetken ja kertoa omia asioitaan
- Kysy lapselta, haluaisiko hän mennä leikkimään leluilla
Kannattaa ainakin kokeilla. Syli ja aikusen turvallinen ha tasainen ääni rauhoittaa väsynyttä ja kiukuttelevaa lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä 4-v esikoinen meni niin sekaisin pikkusisaruksen syntymästä, että pyörsimme aiemman päätöksemme ottaa hänet kotiin isyysloman ( 3 vk) ajaksi. Lapsi jatkoi kokopäivähoidossa, koska hän voi siten kaikkein parhaiten. Ilmeisesti häntä rauhoitti se, että edes jokin elämänalue pysyy samanlaisena.
Älä usko huutelijoita, vaan tee juuri niinkuin itse katsot parhaaksi. Kolmevuotias kaipaa jo leikkikavereita, eikä toisaalta tee hyvää katsoa koko päivää, kun äiti hoitaa uutta tulokasta. Pikkusisarus kun vaikuttaa syrjäyttäneen hänet perheen hoivattavan paikalta.
Jos isompi on päiväkodissa enemmän, jaksat sitten paremmin huomioida häntä, kun hän on kotona, kun olet saanut päivisin rauhassa keskittyä vauvaan ja omaan uneen (jos omaa unta on tarjolla).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmiset nykyään eivät enää jaksa hoitaa omia lapsiaan?
Vielä 15-20 vuotta sitten ei ollut kovin tavallista laittaa isompaa päiväkotiin, jos äiti oli itse kotona.
.
Odotukset omaa vanhemmuutta kohtaan ovat niin korkealla. Kaikki netin syövereistä ammennettu tieto ei ole hyväksi vaan lisää odotuksia ja vaatimuksia entisestään.
Vaatimukset vanhemmuutta kohtaan ovat korkealla. Sillä entisellä vanhemmuudella lapset otetaan nykyään huostaan.
Kuka osaa selittää, mitä tarkoittaa, että nykyään vaatimukset vanhemmuutta kohtaan ovat korkealla?
Terv. Tietämätön
En itse ole vanhempi, mutta veikkaisin, että yksi iso osa korkeita vaatimuksia on äidin töihinpaluu. Vanhempainvapaa loppuu viimeistään silloin, kun vauva on 9kk, ja hintojen nousun ja inflaation myötä yhden henkilön tulot riittävät kattamaan perheen menot huonommin kuin vaikka 20v. sitten, kun itse olin lapsi.
Sosiaalisen median luomat odotukset ja paineet.
Vauva-palstalta olen lukenut, että päiväkodit ja koulut osallistavat vanhempaa nykyään todella paljon, ja se kuormittaa.
Vanhempainvapaan kesto ei käsittääkseni ole ratkaisevasti muuttunut viimeisten 20 vuoden aikana. En ole kyllä asiasta varma, mutta noinhan se taisi ennenkin olla.
Sosiaalinen media varmasti tuo paineita. Niiltä välttyy, kun ei ole aktiivinen somessa ja keskittyy ihan omaan elämäänsä. Elämää ei kannata elää siten suorittamalla, että päämääränä on jatkuvasti julkaista itsestä ja lapsista kaikkea ihanaa, jolla saa peukutuksia ja sydämiä. Se on ihan tyhjää. Onko pakko olla koko ajan esillä?
Se, että päiväkodit ja koulut osallistavat vanhempia nykyään jotenkin valtavasti, taitaa olla pelkkää luuloa. Siitäkin kirjoitetaan paljon, että koulut ja päiväkodit rasittavat vanhempia. Miten siis? Miten koulut osallistavat vanhempia entistä enemmän? Entä päiväkodit?
Mikä vanhemmuudesta nykyään tekee niin älyttömän rankkaa? Mitä ne kovat, noin 20 vuoden takaisesta vanhemmuudesta poikkeavat vaatimukset oikein todellakin ovat? Kuka osaisi selittää?
Muuttui vuonna 2022. Muille systeemi pysyy samana ja niille perheille joissa molemmat jäävät vuorollaan kotiin tarjolla on monta lisäkuukautta.
Molemmille vanhemmille on vanhempainvapaata n. 7 kk josta saa luovuttaa toiselle 2 kk.
Jos vain äiti hoitaa, 9kk. Jos molemmat hoitavat, 14 kk.
Ok! Tuo vanhempainvapaan muutos tuskin kuitenkaan on se syy, miksi nykyvanhemmat kokevat itsensä kuormittuneiksi.
Mitkä ovat niitä nykyisiä vaatimuksia vanhemmille, jotka tekevät arjesta raskasta? Mikä on muuttunut entiseen verrattuna?
Kasvatus on paljon vaativampaa eikä onnistu maalaisjärjellä. Vanhemman pitää hallita esim. tunnekasvatus, positiivinen kasvatus ja kiintymyssuhdeteoria eikä perinteinen uhkailu-kiristys-lahjonta ole enää ok. Myös lasujen määrä on lisääntynyt valtavasti ja aika pienistäkin puutteista joutuu lastensuojelun hampaisiin, eli tulee perhetyöntekijän käyntejä, joutuu ramppaamaan palavereissa jne.
Olen parhaillaan raskaana ja aion käyttää uhkailukiristyslahjontaa sekä maalaisjärkeä. Uteliaana kysyn että kannattaako tämä siis salata esim. neuvolassa?
Kiintymyssuhteet mm. hoidetaan juttelemalla lapsen kanssa, ottamalla lapsi mukaan askareisiin ja esim. lukemalla satuja ja muuta sellaista puuhaa. Leikkikaveriksi en ala enkä ei stressata kiintymyksistä sen enempää.
Kannattaa miettiä avoimin mielin sitä leikkikaveriksi alkamistakin. Leikkitaidot kuitenkin opitaan mallista, ja hyvä leikkitaito on yhteydessä monenlaisiin tosielämän taitoihin.
Itse leikin hurjasti esikoiseni kanssa, ja hän sitten opetti nuoremmatkin juonileikkien maailmaan. Sääliksi käyvät ne lapset, joilla ei tätä itsensä viihdyttämisen taitoa ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmiset nykyään eivät enää jaksa hoitaa omia lapsiaan?
Vielä 15-20 vuotta sitten ei ollut kovin tavallista laittaa isompaa päiväkotiin, jos äiti oli itse kotona.
.
Odotukset omaa vanhemmuutta kohtaan ovat niin korkealla. Kaikki netin syövereistä ammennettu tieto ei ole hyväksi vaan lisää odotuksia ja vaatimuksia entisestään.
Vaatimukset vanhemmuutta kohtaan ovat korkealla. Sillä entisellä vanhemmuudella lapset otetaan nykyään huostaan.
Kuka osaa selittää, mitä tarkoittaa, että nykyään vaatimukset vanhemmuutta kohtaan ovat korkealla?
Terv. Tietämätön
En itse ole vanhempi, mutta veikkaisin, että yksi iso osa korkeita vaatimuksia on äidin töihinpaluu. Vanhempainvapaa loppuu viimeistään silloin, kun vauva on 9kk, ja hintojen nousun ja inflaation myötä yhden henkilön tulot riittävät kattamaan perheen menot huonommin kuin vaikka 20v. sitten, kun itse olin lapsi.
Sosiaalisen median luomat odotukset ja paineet.
Vauva-palstalta olen lukenut, että päiväkodit ja koulut osallistavat vanhempaa nykyään todella paljon, ja se kuormittaa.
Vanhempainvapaan kesto ei käsittääkseni ole ratkaisevasti muuttunut viimeisten 20 vuoden aikana. En ole kyllä asiasta varma, mutta noinhan se taisi ennenkin olla.
Sosiaalinen media varmasti tuo paineita. Niiltä välttyy, kun ei ole aktiivinen somessa ja keskittyy ihan omaan elämäänsä. Elämää ei kannata elää siten suorittamalla, että päämääränä on jatkuvasti julkaista itsestä ja lapsista kaikkea ihanaa, jolla saa peukutuksia ja sydämiä. Se on ihan tyhjää. Onko pakko olla koko ajan esillä?
Se, että päiväkodit ja koulut osallistavat vanhempia nykyään jotenkin valtavasti, taitaa olla pelkkää luuloa. Siitäkin kirjoitetaan paljon, että koulut ja päiväkodit rasittavat vanhempia. Miten siis? Miten koulut osallistavat vanhempia entistä enemmän? Entä päiväkodit?
Mikä vanhemmuudesta nykyään tekee niin älyttömän rankkaa? Mitä ne kovat, noin 20 vuoden takaisesta vanhemmuudesta poikkeavat vaatimukset oikein todellakin ovat? Kuka osaisi selittää?
Muuttui vuonna 2022. Muille systeemi pysyy samana ja niille perheille joissa molemmat jäävät vuorollaan kotiin tarjolla on monta lisäkuukautta.
Molemmille vanhemmille on vanhempainvapaata n. 7 kk josta saa luovuttaa toiselle 2 kk.
Jos vain äiti hoitaa, 9kk. Jos molemmat hoitavat, 14 kk.
Ok! Tuo vanhempainvapaan muutos tuskin kuitenkaan on se syy, miksi nykyvanhemmat kokevat itsensä kuormittuneiksi.
Mitkä ovat niitä nykyisiä vaatimuksia vanhemmille, jotka tekevät arjesta raskasta? Mikä on muuttunut entiseen verrattuna?
Kasvatus on paljon vaativampaa eikä onnistu maalaisjärjellä. Vanhemman pitää hallita esim. tunnekasvatus, positiivinen kasvatus ja kiintymyssuhdeteoria eikä perinteinen uhkailu-kiristys-lahjonta ole enää ok. Myös lasujen määrä on lisääntynyt valtavasti ja aika pienistäkin puutteista joutuu lastensuojelun hampaisiin, eli tulee perhetyöntekijän käyntejä, joutuu ramppaamaan palavereissa jne.
Olen parhaillaan raskaana ja aion käyttää uhkailukiristyslahjontaa sekä maalaisjärkeä. Uteliaana kysyn että kannattaako tämä siis salata esim. neuvolassa?
Kiintymyssuhteet mm. hoidetaan juttelemalla lapsen kanssa, ottamalla lapsi mukaan askareisiin ja esim. lukemalla satuja ja muuta sellaista puuhaa. Leikkikaveriksi en ala enkä ei stressata kiintymyksistä sen enempää.
Kiintymyssuhteesta tulee turvallinen, kun osaat vastata vauvan viesteihin oikea-aikaisesti ja oikealla "ratkaisulla", eli maalaisjärjen käytössä olet oikeilla jäljillä <3 Neuvolassa kenenkään ei pitäisi tuomita, vaan olla sinun tukena.
Vierailija kirjoitti:
Meillä 4-v esikoinen meni niin sekaisin pikkusisaruksen syntymästä, että pyörsimme aiemman päätöksemme ottaa hänet kotiin isyysloman ( 3 vk) ajaksi. Lapsi jatkoi kokopäivähoidossa, koska hän voi siten kaikkein parhaiten. Ilmeisesti häntä rauhoitti se, että edes jokin elämänalue pysyy samanlaisena.
Älä usko huutelijoita, vaan tee juuri niinkuin itse katsot parhaaksi. Kolmevuotias kaipaa jo leikkikavereita, eikä toisaalta tee hyvää katsoa koko päivää, kun äiti hoitaa uutta tulokasta. Pikkusisarus kun vaikuttaa syrjäyttäneen hänet perheen hoivattavan paikalta.
Jos isompi on päiväkodissa enemmän, jaksat sitten paremmin huomioida häntä, kun hän on kotona, kun olet saanut päivisin rauhassa keskittyä vauvaan ja omaan uneen (jos omaa unta on tarjolla).
Pitkän päiväkotipäivän jälkeen tosin ei kolmevuotias välttämättä enää jaksa sitä äidin huomiota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmiset nykyään eivät enää jaksa hoitaa omia lapsiaan?
Vielä 15-20 vuotta sitten ei ollut kovin tavallista laittaa isompaa päiväkotiin, jos äiti oli itse kotona.
.
Odotukset omaa vanhemmuutta kohtaan ovat niin korkealla. Kaikki netin syövereistä ammennettu tieto ei ole hyväksi vaan lisää odotuksia ja vaatimuksia entisestään.
Vaatimukset vanhemmuutta kohtaan ovat korkealla. Sillä entisellä vanhemmuudella lapset otetaan nykyään huostaan.
Kuka osaa selittää, mitä tarkoittaa, että nykyään vaatimukset vanhemmuutta kohtaan ovat korkealla?
Terv. Tietämätön
En itse ole vanhempi, mutta veikkaisin, että yksi iso osa korkeita vaatimuksia on äidin töihinpaluu. Vanhempainvapaa loppuu viimeistään silloin, kun vauva on 9kk, ja hintojen nousun ja inflaation myötä yhden henkilön tulot riittävät kattamaan perheen menot huonommin kuin vaikka 20v. sitten, kun itse olin lapsi.
Sosiaalisen median luomat odotukset ja paineet.
Vauva-palstalta olen lukenut, että päiväkodit ja koulut osallistavat vanhempaa nykyään todella paljon, ja se kuormittaa.
Vanhempainvapaan kesto ei käsittääkseni ole ratkaisevasti muuttunut viimeisten 20 vuoden aikana. En ole kyllä asiasta varma, mutta noinhan se taisi ennenkin olla.
Sosiaalinen media varmasti tuo paineita. Niiltä välttyy, kun ei ole aktiivinen somessa ja keskittyy ihan omaan elämäänsä. Elämää ei kannata elää siten suorittamalla, että päämääränä on jatkuvasti julkaista itsestä ja lapsista kaikkea ihanaa, jolla saa peukutuksia ja sydämiä. Se on ihan tyhjää. Onko pakko olla koko ajan esillä?
Se, että päiväkodit ja koulut osallistavat vanhempia nykyään jotenkin valtavasti, taitaa olla pelkkää luuloa. Siitäkin kirjoitetaan paljon, että koulut ja päiväkodit rasittavat vanhempia. Miten siis? Miten koulut osallistavat vanhempia entistä enemmän? Entä päiväkodit?
Mikä vanhemmuudesta nykyään tekee niin älyttömän rankkaa? Mitä ne kovat, noin 20 vuoden takaisesta vanhemmuudesta poikkeavat vaatimukset oikein todellakin ovat? Kuka osaisi selittää?
Muuttui vuonna 2022. Muille systeemi pysyy samana ja niille perheille joissa molemmat jäävät vuorollaan kotiin tarjolla on monta lisäkuukautta.
Molemmille vanhemmille on vanhempainvapaata n. 7 kk josta saa luovuttaa toiselle 2 kk.
Jos vain äiti hoitaa, 9kk. Jos molemmat hoitavat, 14 kk.
Ok! Tuo vanhempainvapaan muutos tuskin kuitenkaan on se syy, miksi nykyvanhemmat kokevat itsensä kuormittuneiksi.
Mitkä ovat niitä nykyisiä vaatimuksia vanhemmille, jotka tekevät arjesta raskasta? Mikä on muuttunut entiseen verrattuna?
Kasvatus on paljon vaativampaa eikä onnistu maalaisjärjellä. Vanhemman pitää hallita esim. tunnekasvatus, positiivinen kasvatus ja kiintymyssuhdeteoria eikä perinteinen uhkailu-kiristys-lahjonta ole enää ok. Myös lasujen määrä on lisääntynyt valtavasti ja aika pienistäkin puutteista joutuu lastensuojelun hampaisiin, eli tulee perhetyöntekijän käyntejä, joutuu ramppaamaan palavereissa jne.
Siis vanhemmat ovat aivan loppu tähän tunnekasvatushömppään, joka ei todellakaan äärimmäisyyksiin vietynä toimi. Lapsista kasvaa vaan huonokäytöksisiä ja rasittavia ihmisiä. Eihän niitä kukaan jaksa, joten en syytä vanhempia. Todella raivostuttavia ovat nämä kakarat, jotka eivät siedä mitään pettymyksiä ja olettavat että aikuinen toteuttaa välittömästi jokaikisen heidän toiveensa.
Tosi monella sekoittuu positiivinen kasvatus ja tunnekasvatus johonkin nimen omaan "hömppään". Voi kun ymmärrettäisiin, että on hyvä asia opettaa lapselle tunnetaitoja, ja että positiivinen kasvatus ei tarkoita rajojen puuttumista tai lapsen säännöillä elämistä. Ihan samaa mieltä olen siitä, että kasvatus on vaativaa ja diskurssi sen ympärillä hämmentävää nykyään.
Tässä tapauksessa vanhemmuuskurssi olisi paikoillaan jos ap:lla olisi kiinnostusta oppia olemaan parempi vanhempi ja tulemaan paremmin toimeen lapsensa kanssa. Mutta hänellä ei ole. Hän haluaisi vaan työntää lapsen hoitoon aina kun suinkin vaan on mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmiset nykyään eivät enää jaksa hoitaa omia lapsiaan?
Vielä 15-20 vuotta sitten ei ollut kovin tavallista laittaa isompaa päiväkotiin, jos äiti oli itse kotona.
.
Odotukset omaa vanhemmuutta kohtaan ovat niin korkealla. Kaikki netin syövereistä ammennettu tieto ei ole hyväksi vaan lisää odotuksia ja vaatimuksia entisestään.
Vaatimukset vanhemmuutta kohtaan ovat korkealla. Sillä entisellä vanhemmuudella lapset otetaan nykyään huostaan.
Kuka osaa selittää, mitä tarkoittaa, että nykyään vaatimukset vanhemmuutta kohtaan ovat korkealla?
Terv. Tietämätön
En itse ole vanhempi, mutta veikkaisin, että yksi iso osa korkeita vaatimuksia on äidin töihinpaluu. Vanhempainvapaa loppuu viimeistään silloin, kun vauva on 9kk, ja hintojen nousun ja inflaation myötä yhden henkilön tulot riittävät kattamaan perheen menot huonommin kuin vaikka 20v. sitten, kun itse olin lapsi.
Sosiaalisen median luomat odotukset ja paineet.
Vauva-palstalta olen lukenut, että päiväkodit ja koulut osallistavat vanhempaa nykyään todella paljon, ja se kuormittaa.
Vanhempainvapaan kesto ei käsittääkseni ole ratkaisevasti muuttunut viimeisten 20 vuoden aikana. En ole kyllä asiasta varma, mutta noinhan se taisi ennenkin olla.
Sosiaalinen media varmasti tuo paineita. Niiltä välttyy, kun ei ole aktiivinen somessa ja keskittyy ihan omaan elämäänsä. Elämää ei kannata elää siten suorittamalla, että päämääränä on jatkuvasti julkaista itsestä ja lapsista kaikkea ihanaa, jolla saa peukutuksia ja sydämiä. Se on ihan tyhjää. Onko pakko olla koko ajan esillä?
Se, että päiväkodit ja koulut osallistavat vanhempia nykyään jotenkin valtavasti, taitaa olla pelkkää luuloa. Siitäkin kirjoitetaan paljon, että koulut ja päiväkodit rasittavat vanhempia. Miten siis? Miten koulut osallistavat vanhempia entistä enemmän? Entä päiväkodit?
Mikä vanhemmuudesta nykyään tekee niin älyttömän rankkaa? Mitä ne kovat, noin 20 vuoden takaisesta vanhemmuudesta poikkeavat vaatimukset oikein todellakin ovat? Kuka osaisi selittää?
Muuttui vuonna 2022. Muille systeemi pysyy samana ja niille perheille joissa molemmat jäävät vuorollaan kotiin tarjolla on monta lisäkuukautta.
Molemmille vanhemmille on vanhempainvapaata n. 7 kk josta saa luovuttaa toiselle 2 kk.
Jos vain äiti hoitaa, 9kk. Jos molemmat hoitavat, 14 kk.
Ok! Tuo vanhempainvapaan muutos tuskin kuitenkaan on se syy, miksi nykyvanhemmat kokevat itsensä kuormittuneiksi.
Mitkä ovat niitä nykyisiä vaatimuksia vanhemmille, jotka tekevät arjesta raskasta? Mikä on muuttunut entiseen verrattuna?
Kasvatus on paljon vaativampaa eikä onnistu maalaisjärjellä. Vanhemman pitää hallita esim. tunnekasvatus, positiivinen kasvatus ja kiintymyssuhdeteoria eikä perinteinen uhkailu-kiristys-lahjonta ole enää ok. Myös lasujen määrä on lisääntynyt valtavasti ja aika pienistäkin puutteista joutuu lastensuojelun hampaisiin, eli tulee perhetyöntekijän käyntejä, joutuu ramppaamaan palavereissa jne.
Olen parhaillaan raskaana ja aion käyttää uhkailukiristyslahjontaa sekä maalaisjärkeä. Uteliaana kysyn että kannattaako tämä siis salata esim. neuvolassa?
Kiintymyssuhteet mm. hoidetaan juttelemalla lapsen kanssa, ottamalla lapsi mukaan askareisiin ja esim. lukemalla satuja ja muuta sellaista puuhaa. Leikkikaveriksi en ala enkä ei stressata kiintymyksistä sen enempää.
Kannattaa miettiä avoimin mielin sitä leikkikaveriksi alkamistakin. Leikkitaidot kuitenkin opitaan mallista, ja hyvä leikkitaito on yhteydessä monenlaisiin tosielämän taitoihin.
Itse leikin hurjasti esikoiseni kanssa, ja hän sitten opetti nuoremmatkin juonileikkien maailmaan. Sääliksi käyvät ne lapset, joilla ei tätä itsensä viihdyttämisen taitoa ole.
Ja heti aletaan jakamaan pyytämättä neuvoja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä 4-v esikoinen meni niin sekaisin pikkusisaruksen syntymästä, että pyörsimme aiemman päätöksemme ottaa hänet kotiin isyysloman ( 3 vk) ajaksi. Lapsi jatkoi kokopäivähoidossa, koska hän voi siten kaikkein parhaiten. Ilmeisesti häntä rauhoitti se, että edes jokin elämänalue pysyy samanlaisena.
Älä usko huutelijoita, vaan tee juuri niinkuin itse katsot parhaaksi. Kolmevuotias kaipaa jo leikkikavereita, eikä toisaalta tee hyvää katsoa koko päivää, kun äiti hoitaa uutta tulokasta. Pikkusisarus kun vaikuttaa syrjäyttäneen hänet perheen hoivattavan paikalta.
Jos isompi on päiväkodissa enemmän, jaksat sitten paremmin huomioida häntä, kun hän on kotona, kun olet saanut päivisin rauhassa keskittyä vauvaan ja omaan uneen (jos omaa unta on tarjolla).
Pitkän päiväkotipäivän jälkeen tosin ei kolmevuotias välttämättä enää jaksa sitä äidin huomiota.
Sylikkäin kirjan lukemista? Toki voi olla että ilta menee pahan mielen purkamisessa. Äidille ollaan vihaisia.
Vierailija kirjoitti:
Joo kyllä on hurjan näköistä kun vuoden vanhaa tuodaan hoitoon, ei välttämättä osaa kävellä.
Voisikohan jostain tinkiä ja olla vielä vuoden kotona.
Toisaalta, jos sitten olet lapsen kanssa kotona sen kaksi vuotta, niin sulle huudetaan, että olit tyhmä, nyt olet omaa syytäsi pudonnut työelämän kelkasta.
Teit niin tai näin, niin aina se on jonkun mielestä väärinpäin.
Ei siitä mikään tee rankempaa. Päinvastoin ap:llakin on esikoinen jo kolme suht pitkää päivää hoidossa, mutta sekään ei riitä, vaikka ennen hoidettiin kaikki lapset kotona, kukaan ei ollut hoidossa ollenkaan. Ap:llahan on jo nyt paljon helpompaa. Toki sitten pitää kestää sitä esikoisen oireilua enemmän. Se on oma valinta. Lapsi voi pahoin siitä että on hyljätty päiväkotiin
uuden vauvan tieltä. Lapsi ihmettelee miten päiväkodin aikuiset voivat hoitaa montaa lasta, mutta äiti voi hoitaa vaan vauvaa, eikä häntä halua hoitaa. Ap:han ei tosiaan halua hoitaa esikoista, vaan mielellään laittaisi hänet koko viikoksi päiväkotiin.
Nykyvanhemmat ovat vaan mukavuudenhaluisia ja itsekkäitä. Ajan henki on tämä: minäminäminä. Aikuisen tarpeet menevät pienen lapsen tarpeiden ohi. Elämä on parasta, kun on lapsivapaata. Miksi edes hankkia lapsia jos ei heidän kanssaan halua viettää aikaa?