Vauvojen vanhemmat, kuinka pitkää päivää/viikkoa isommat lapsenne ovat varhaiskasvatuksessa?

Minä kyllä uskon, että isomman sisaruksen kannattaisi pysyä kotona, kun äiti on vauvan kanssa kotona. Siinä samalla kasvetaan perheeksi ja perheenä, kun ollaan yhdessä. Luultavasti kotona hoidettu lapsi on myös seesteisempi, koska hänen ei tarvitse olla meluisassa ryhmässä ja hän saa tarvitsemaansa aikuisen huomiota. Väsynyt lapsi kiukuttelee erityisen paljon.

Päiväkotiryhmät ovat meluisia ja aikuiset vaihtuvat jatkuvasti. Se ei voi olla hyväksi pienelle lapselle.

Koti on paras paikka pienelle lapselle. Kotona saa rauhassa kehittyä jäämättä muiden jalkoihin.

Lapset ovat pieniä ihan hetken vaan.

Jännä kun toisessa ketjussa (Minkä ikäisenä lapsen olisi hyvä / järkevää mennä päivähoitoon?) todetaan, että hoitoon pitää mennä pienenä, jotta saa kavereita, oppii toimimaan ryhmässä jne. Mutta sitten jos kotona on vauva, niin yhtäkkiä ei saakaan laittaa hoitoon missään nimessä?

Kolmevuotias ei jää mistään paitsi, jos hän ei ole vielä ryhmässä. Kolmevuotias ei tarvitse päiväkotiryhmää kehittyäkseen kaverilliseksi yksilöksi.

Luottakaa mamat nyt vähän itseenne ja kasvatuskykyynne! Miten joku voi ajatella, että kolmivuotiaan on parempi olla päiväkodissa kuin (täysjärkisen) äidin kanssa kotona.

Elämäni parhaat vuodet vietin lasten kanssa kotona. Menivät hoitoon, kun olivat 4 ja 1.5v. Silloinkin vain siksi, että taloudellisesti oli minun pakko palata töihin.

Esikoinen, sosiaalisempi, sopeutui hoitoon hyvin. Nuorempi itki kaksi vuotta joka aamu. Päiväkotivuodet olivat myös mieheni mielestä elämämme raskaimmat.

Pidin lapset kotona hoidosta aina, kun minulla oli arkivapaa tai sairauslomapäivä. Molemmat lapset, siis. Olivat ihania päiviä.

Yritän parhaani mukaan ymmärtää ap:ta, mutta en silti ymmärrä. Kuka vie lapsen meluisaan pöpöpesään vapaaehtoisesti??

Outo sana tuo varhaiskasvatus, ennen puhuttiin päiväkodista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä tekee nykyään vanhemmuudesta niin rankkaa, että vauvan kanssa kotona oleva vanhempi ei jaksa hoitaa (pientä) esikoistaan kotona?

Ei siitä mikään tee rankempaa. Päinvastoin ap:llakin on esikoinen jo kolme suht pitkää päivää hoidossa, mutta sekään ei riitä, vaikka ennen hoidettiin kaikki lapset kotona, kukaan ei ollut hoidossa ollenkaan. Ap:llahan on jo nyt paljon helpompaa. Toki sitten pitää kestää sitä esikoisen oireilua enemmän. Se on oma valinta. Lapsi voi pahoin siitä että on hyljätty päiväkotiin

uuden vauvan tieltä. Lapsi ihmettelee miten päiväkodin aikuiset voivat hoitaa montaa lasta, mutta äiti voi hoitaa vaan vauvaa, eikä häntä halua hoitaa. Ap:han ei tosiaan halua hoitaa esikoista, vaan mielellään laittaisi hänet koko viikoksi päiväkotiin.

Nykyvanhemmat ovat vaan mukavuudenhaluisia ja itsekkäitä. Ajan henki on tämä: minäminäminä. Aikuisen tarpeet menevät pienen lapsen tarpeiden ohi. Elämä on parasta, kun on lapsivapaata. Miksi edes hankkia lapsia jos ei heidän kanssaan halua viettää aikaa?

Ehkä kannattaa vähän availla historian kirjoja ja katsoa mikä oli suuri syy naisten tuomioihin ennen aikaan, kun eivät jaksaneet.

Onneksi siitä on vähän opittu. Mikä on ikävää niin naiset ovat tosi vihamielisiä toisiaan kohtaan

Vierailija kirjoitti:

Outo sana tuo varhaiskasvatus, ennen puhuttiin päiväkodista.

Päiväkodit olivat lasten päivähoitoa varten. Eli kirjaimellisesti kodin korvikkeita päiväsaikaan. Nykyisin toiminta-ajatus on eri ja siksi on alettu puhua varhaiskasvatuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outo sana tuo varhaiskasvatus, ennen puhuttiin päiväkodista.

Päiväkodit olivat lasten päivähoitoa varten. Eli kirjaimellisesti kodin korvikkeita päiväsaikaan. Nykyisin toiminta-ajatus on eri ja siksi on alettu puhua varhaiskasvatuksesta.

Toiminta on edelleen samaa mutta se vaan halutaan markkinoida eri tavalla, jotta vanhemmat menisivät töihin eivätkä hoitaisi omia lapsiaan.

Meidän esikoinen oli kerhossa aamupäivisin kolme tuntia. Muuten kotona eskariin asti.

Kävi myös kahdessa harrastuksessa.

Näin saatiin hänelle kaverikontakteja, joita sitten hyödynnettiin nin, että otettiin sitä kaveria kotiin tai meidän lapsi meni heille. Saivat leikkiä vapaasti ikäisensä kanssa ilman aikuisen ohjausta.

Ihmettelen miten vanhemmat ei pärjää kahden lapsen kanssa kotona, kun päiväkodissa yhden henkilön vastuulla saa olla laillisesti 4 vuoden ikäisiä lasta ja sanotaan vaan, että on pärjättävä.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen miten vanhemmat ei pärjää kahden lapsen kanssa kotona, kun päiväkodissa yhden henkilön vastuulla saa olla laillisesti 4 vuoden ikäisiä lasta ja sanotaan vaan, että on pärjättävä.

Vanhemmat eivät ole asiantuntijoita eikä heillä ole mitään koulutusta alalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen miten vanhemmat ei pärjää kahden lapsen kanssa kotona, kun päiväkodissa yhden henkilön vastuulla saa olla laillisesti 4 vuoden ikäisiä lasta ja sanotaan vaan, että on pärjättävä.

Vanhemmat eivät ole asiantuntijoita eikä heillä ole mitään koulutusta alalle.

Öö oletko yhtään seurannut nykytilannetta? Monessa kaupungissa töihin päiväkotiin otetaan ketä nyt vaan satutaan saamaan, kun koulutettua henkilökuntaa ei ole. Varsinkin hoitajien tehtäviä tehdään paljon ilman minkäänlaista alan koulutusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen miten vanhemmat ei pärjää kahden lapsen kanssa kotona, kun päiväkodissa yhden henkilön vastuulla saa olla laillisesti 4 vuoden ikäisiä lasta ja sanotaan vaan, että on pärjättävä.

Vanhemmat eivät ole asiantuntijoita eikä heillä ole mitään koulutusta alalle.

Jos on kahden lapsen kanssa kotona, siihen ei koulutusta tarvitse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuota mietin minäkin, että miksi se isompi ylipäänsä jatkaa päikyssä, koska varmasti kokee että äiti "heivaa" pois jaloista vauvan edestä ja siksi tekee kotona ollessaan kaikkensa, että saisi huomiota. Ja sitten äiti suunnittelee vievänsä vielä pidemmäksi aikaa pois, ettei opi käyttäytymään vauvan

Meinaatko että se sama muksu äidin työpäivän aikana tajuaa, että nyt äiti on töissä hankkimassa meille elantoa ja siksi minä olen täällä päiväkodissa? Eikö silloin päde tämä sama ajattelu, että äiti heivaa lapsen töiden tieltä pois?

Ei kai sitä sen esikoisen naamaan tarvitse hieroa että nyt äiti jää tänne vauvan kanssa tekemään kaikkea kivaa ja sinä menet pois jaloista päikkyyn.

Aloittajalle tiedoksi, että teet niin kuin tilanteessasi hyvältä tuntuu, se on molempien lasten etu. Jos ennen on hoidettu viisi mukulaa ja lehmät päälle niin hieno homma, ei se muuta sinun tilannettasi. Jos joku pitää lapset kotona esikouluikään niin se on hänen valintansa, ja hänen elämäntilanteensa sen mahdollistaa. Se ei oikeuta marttyyriäidiksi heittäytymistä. Muutenkin naiset painavat toisia naisia alas jo tarpeeksi, ei jaksaisi tätä ainaista äitien vastakkainasettelua.

Kyllä pienikin lapsi ymmärtää, että äiti ei ole töissä ja osaa sitä ihmetellä. Minä olin virikehoidossa kun pikkusisko syntyi ja vihasin joka hetkeä. Mietin, miksi pikkusisko saa olla kotona äidin kanssa ja minä joudun menemään päiväkotiin. Olin silloin 3-vuotias.

Ja tämän kokemuksesi takia ap:n tulisi polttaa itsensä loppuun?

Miksi on pitänyt hankkia toinen lapsi, jos silloin ei jaksa hoitaa ensimmäistä?

Näissä asioissa tuntuu että ei voi tehdä oikein.

Meillä on kaksoset, joita halusin hoitaa kotona mahdollisimman pitkään (kolme vuotiaaksi kotihoidontuella). Tämä päätös tuntui häiritsevän todella monia, ihan neuvolaa myöden ehdoteltiin että kaksoset menisivät viimeistään kahden vuoden iässä päiväkotiin edes muutamaksi päiväksi viikossa. Pidin kuitenkin pääni, lapsilla oli seuraa toisistaan, käytiin puistoissa, kirjastoissa ja harrastuksissa. Kavereita niistä ei valitettavasti saanut. Alueella ainoa kerho oli seurakunnan järjestömä ja kun ei kuuluta kirkkoon se ei tuntunut meidän paikalta.

Sitten kävi niin että tulin yllättäen raskaaksi (oikeasti yllättäen, käytössä oli kierukka) ja synnytin pikkuveljen juuri ennen kuin kaksoset täyttivät kolme vuotta. Pystyin siis jatkamaan kaksosten hoitoa kotona. Mutta tässä vaiheessa ehdottelu ei ollut enää hienovaraista mistään suunnasta. Päätöstäni pitää kaikki lapset kotona kummasteltiin ja sain jatkuvasti puolustaa päätöstäni.

Nyt kaksoset ovat täyttäneet neljä ja koen olevani lähes pakotettu viemään heidät päiväkotiin. Joten he aloittavat muutaman viikon kuluttua osapäiväisesti kolmena päivänä viikossa. Sekin tuntuu mulle liialta, mutta päiväkodin mukaan ainakaan alkuun ei lyhyemmät ajat kannata, vaan tottuvat uuteen helpommin. Päiväkoti kuulosti hurjalta kun juttelin työntekijän kanssa aloituksesta, ryhmästä ja ohjelmasta. Ainoa mikä mua lohduttaa on että ainakin voin ottaa lapseni takaisin kotiin, jos siellä ei ala sujua.

Ja nyt kun olen tämän vaikean päätöksen tehnyt, on useasta (eri) suunnasta kuulunut ihmettelyä miksi vien lapset hoitoon, kun kerran olen itse kotona 🤯

Vierailija kirjoitti:

Näissä asioissa tuntuu että ei voi tehdä oikein.

Meillä on kaksoset, joita halusin hoitaa kotona mahdollisimman pitkään (kolme vuotiaaksi kotihoidontuella). Tämä päätös tuntui häiritsevän todella monia, ihan neuvolaa myöden ehdoteltiin että kaksoset menisivät viimeistään kahden vuoden iässä päiväkotiin edes muutamaksi päiväksi viikossa. Pidin kuitenkin pääni, lapsilla oli seuraa toisistaan, käytiin puistoissa, kirjastoissa ja harrastuksissa. Kavereita niistä ei valitettavasti saanut. Alueella ainoa kerho oli seurakunnan järjestömä ja kun ei kuuluta kirkkoon se ei tuntunut meidän paikalta.

Sitten kävi niin että tulin yllättäen raskaaksi (oikeasti yllättäen, käytössä oli kierukka) ja synnytin pikkuveljen juuri ennen kuin kaksoset täyttivät kolme vuotta. Pystyin siis jatkamaan kaksosten hoitoa kotona. Mutta tässä vaiheessa ehdottelu ei ollut enää hienovaraista mistään suunnasta. Päätöstäni pitää kaikki lapset kotona kummasteltiin ja sain jatkuvasti puolustaa päätöstäni.

Nyt kaksoset ovat täyttäneet neljä ja koen olevani lähes pakotettu viemään heidät päiväkotiin. Joten he aloittavat muutaman viikon kuluttua osapäiväisesti kolmena päivänä viikossa. Sekin tuntuu mulle liialta, mutta päiväkodin mukaan ainakaan alkuun ei lyhyemmät ajat kannata, vaan tottuvat uuteen helpommin. Päiväkoti kuulosti hurjalta kun juttelin työntekijän kanssa aloituksesta, ryhmästä ja ohjelmasta. Ainoa mikä mua lohduttaa on että ainakin voin ottaa lapseni takaisin kotiin, jos siellä ei ala sujua.

Ja nyt kun olen tämän vaikean päätöksen tehnyt, on useasta (eri) suunnasta kuulunut ihmettelyä miksi vien lapset hoitoon, kun kerran olen itse kotona 🤯

Niinpä, teet niin tai näin, niin aina menee väärin päin.

Onpa täällä taas ikävää porukkaa pätemässä ja syyllistämässä muiden perheiden asioista. Sanon vain sen että oma äitini oli pitkään kotona väsyneenä ja se ei ollut hyvä. Huomattavasti parempi olisi ollut levännyt äiti ja päiväkoti. Ja vielä parempi olisi ollut että isäkin olisi tehnyt osansa.

Vierailija kirjoitti:

Se, että isä jää kotiin lasten kanssa, on perheen sisäinen päätös.

Kun minulla oli pieniä lapsia, minusta oli loogista, että jään kotiin lasten kanssa, koska minä imetin.

Tottakai, äitien syyllistäminen on ihan jokaisen asia ja isän osallistuminen perheen sisäinen asia jota kunnioitetaan.

Kaikki eivät imetä lainkaan ja usein täysimetys kestää sen puoli vuotta. Jos lasta haluaa pitää kotona kolme vuotta, siinä jää vaikkapa kokonaista 2,5 vuotta jonka isä voi olla kotona.

Meillä oli sama ikäero lapsilla, esikoine oli ensin kolme ja sitten neljä päivää hoidossa. Tein hieman opintoja, niin senkin takia halusin lisätä päiväkotipäiviä. Se toi rentoutta viikkoihin myös sillä tapaa, että välillä raaskin ottaa päivän vapaata päiväkodista, eivätkä sairastamispäivät niin harmittaneet. 

Minusta voisit ainakin pidentää päivää tunnilla. Eihän lasta ole pakko pitää koko päivää kuitenkaan. 

Tee mikä on teidän perheelle parhaaksi. Oleellinen osa on hyvinvoiva äiti.