Liiallinen stressaaminen kaikesta - mistä olette saaneet apua?

Hyväksymällä asiat, joille ei voi mitään ja koettamalla parantaa asioita, joille on tehtävissä jotain.

Etukäteen on turha surra. Päivä kerrallaan ja mieluisten asioiden suunnittelu ja tekeminen. Tällä olen pärjännyt. 

Vierailija kirjoitti:

Viina auttaa 

Siinä vaan sitten voi aiheuttaa itselleen muuta murhetta

Älä ainakaan hakeudu mihinkään julkisiin mielenterveyspalveluihin, saat ikuisen leiman ja jatkossa kaikki somaattiset vaivasi laitetaan ahdistuksen piikkiin. Aloita vaikka jooga tms., jossa opetellaan rauhoittamaan hermostoa (vagus-hermo).

Olisiko lääkkeistä apua? Esim. SSRI-lääkkeitä käytetään myös ahdistukseen, ei vain masennukseen. Lääkärit osaavat varmasti tarvittaessa auttaa. 

Vierailija kirjoitti:

Olisiko lääkkeistä apua? Esim. SSRI-lääkkeitä käytetään myös ahdistukseen, ei vain masennukseen. Lääkärit osaavat varmasti tarvittaessa auttaa. 

Lue toi mun ylempi kommentti. En suosittele.

Älä stressaa. Siinä hyvä neuvo.

Ei tämä parantava keino ole, mutta säännöllinen avantouinti voi helpottaa stressioireita. Yleisesti se, että saa muuta ajateltavaa. 

Kuuntele vaikka hyvää musiikkia ja rentoudu. Kanavoi ajatuksesi paikkaan jossa olet todennut rauhan valtaavan mielesi.

Opettelemalla rauhallisempi suhtautuminen asioihin. Miettimällä onko tämä sellainen asia, mikä kuuluu minulle. Jos ei kuulu, jatkan elämääni. Jos kuuluu, miettimällä onko tämänhetken asia vai  voiko tehdä myöhemmin. Harva asia on sellainen että vaati akuuttia huomiota juuri nyt heti.

Vierailija kirjoitti:

Hyväksymällä asiat, joille ei voi mitään ja koettamalla parantaa asioita, joille on tehtävissä jotain.

Etukäteen on turha surra. Päivä kerrallaan ja mieluisten asioiden suunnittelu ja tekeminen. Tällä olen pärjännyt. 

Tuo on jostain huoneentaulusta, eikö? Tais alunperin olla uskonnollinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viina auttaa 

Siinä vaan sitten voi aiheuttaa itselleen muuta murhetta

Kuten useimmat meistä on aiheutettu

Vierailija kirjoitti:

Hyväksymällä asiat, joille ei voi mitään ja koettamalla parantaa asioita, joille on tehtävissä jotain.

Etukäteen on turha surra. Päivä kerrallaan ja mieluisten asioiden suunnittelu ja tekeminen. Tällä olen pärjännyt. 

Tämä. Mulla tuon tajuaminen tapahtui yhdessä yössä, kun 12 vuotta sitten sain harvinaisen vakavan sairaskohtauksen ja kaikkien mua hoitaneiden lääkäreidenkin yllätykseksi selvisin siitä hengissä. Kun vihdoin tulin kaikkien letkujen ja laitteiden keskellä tajuihini, ajattelin, että loppujen lopuksi moni asia on ihan tuurista kiinni ja kaikki voi loppua millä hetkellä hyvänsä. En siis tarkoita, että pitäisi elää holtittomasti kuin viimeistä päivää, mutta elää tässä ja nyt eikä murehdi sitä, mikä ehkä joskus myöhemmin tapahtuu. Varautua voi erilaisiin asioihin parhaan kykynsä mukaan ja sekin vähentää stressiä, kun on sekä plan A että plan B. 

Se on vaikeaa, mutta kannattaa ajatella niin, että ongelmat ja murheet kohdataan sitten, kun ne ilmaantuvat. Lisäksi ne on mahdollista hoitaa jotenkin. Etukäteen on turha stressata mitään, siihen kun ei voi vaikuttaa. Silloin asiat saavat muutenkin ihan liialliset mittasuhteet ja tuntuvat mahdottomilta. 

 

Jos sinulle tulisi joskus vaikka vakava sairaus, lääkärit hoitavat sinua ja tekevät parhaansa. Sinä et ole itse siihen voinut vaikuttaa.

Jos talossani/työpaikassasi joskus havaittaisiin vaikka hometta, se hoidetaan sitten pois. Ammattilaisille se ei ole ongelma. Miksi tätäkään stressaisit ennalta?

Työn menettäminen voi tulla kelle tahansa eteen. Se ei ole maailmanloppu, on yleistä. Sitten vaan uuden työn etsintään. 

Nykyisin kovasti muodikas ylisuorittaminen ja täydellisyysposeeraaminen ovat varmasti omiaan tekemään hermoiluun taipuvaisen elämästä hilvettiä.

Itse suosittelisin ottamaan tarkoituksella pykälän verran hälläväliä- asennetta elämään, ei mikään tai kukaan kuitenkaan saa siitä mitään bonusta, että sulla repeää otsasuoni.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyväksymällä asiat, joille ei voi mitään ja koettamalla parantaa asioita, joille on tehtävissä jotain.

Etukäteen on turha surra. Päivä kerrallaan ja mieluisten asioiden suunnittelu ja tekeminen. Tällä olen pärjännyt. 

Tämä. Mulla tuon tajuaminen tapahtui yhdessä yössä, kun 12 vuotta sitten sain harvinaisen vakavan sairaskohtauksen ja kaikkien mua hoitaneiden lääkäreidenkin yllätykseksi selvisin siitä hengissä. Kun vihdoin tulin kaikkien letkujen ja laitteiden keskellä tajuihini, ajattelin, että loppujen lopuksi moni asia on ihan tuurista kiinni ja kaikki voi loppua millä hetkellä hyvänsä. En siis tarkoita, että pitäisi elää holtittomasti kuin viimeistä päivää, mutta elää tässä ja nyt eikä murehdi sitä, mikä ehkä joskus myöhemmin tapahtuu. Varautua voi erilaisiin asioihin parhaan kykynsä mukaan ja sekin vähentää stressi

Olipa hyvin sanottu. Usein kun sellainen asia tulee eteen, mitä on oikeasti stressannut ja pitänyt todella pelottavana, antaa perspektiiviä asioihin. Tällöin ei itse voi vaikuttaa asioihin ja on luotettava muihin. Silloin esim. kosteusvaurio, työn menetys, ei tunnu miltään. Asiat hoituvat kyllä.

Onneksi selvisit sairauskohtauksesta hengissä! 

Luin jostain että 80% märehtimisestä on turhaa joka ei koskaan tapahdu. Turha murehti asioita etukäteen joihin ei voi vaikuttaa kuten työn mahdollinen menetys. Voit tähän miettiä strategian mitä teet jos menetät työsi. Mutta tota mahdollista työsi menetystä et voi ennustaa, se voi tapahtua tai ei tapahdu. Voit murehtia sitä sitten kun se ja jos se tapahtuu ja nojautua tuohon tekemääsi strategiaan ja mennä sillä eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Nykyisin kovasti muodikas ylisuorittaminen ja täydellisyysposeeraaminen ovat varmasti omiaan tekemään hermoiluun taipuvaisen elämästä hilvettiä.

Itse suosittelisin ottamaan tarkoituksella pykälän verran hälläväliä- asennetta elämään, ei mikään tai kukaan kuitenkaan saa siitä mitään bonusta, että sulla repeää otsasuoni.

Samaa suosittelen minäkin. Mulla muuten silloin 12 vuotta repesi munuaisvaltimo ja totta on, että mikään tai kukaan ei saanut siitä mitään bonusta. 

Ahdistuneisuushäiriötä voidaan myös hoitaa. Googlaamalla katastrofiajattelu, saat paljon ammattilaisten vinkkejä. 

https://www.mielenterveystalo.fi/fi/omahoito/ahdistuksen-omahoito-ohjel…

Katastrofiajatuksia voidaan häivyttää ja oloa helpottaa kognitiivisen terapian keinoin. Tärkeää on ensin tunnistaa ajatusvääristymä. Tarvitaan myös ymmärryksen lisäämistä, jotta kyetään hyväksymään katastrofiajatuksen tausta ja sen syntymekanismi. Terapiamenetelmänä puhutaan ajatuksen uudelleenmuotoilusta eli ajatusvääristymän korjaamisesta realistisella ajatuksella.

Katastrofiajattelu ei ole itsenäinen diagnoosi, vaan katastrofiajattelu voi liittyä muihin mielenterveysongelmiin, kuten masennukseen tai ahdistuneisuushäiriöön.

Katastrofiajattelu voi liittyä myös psykoosisairauksiin, kuten skitsofreniaan. Mutta tällöin uhat ovat yleensä täysin todellisuuden vastaisia. Psykoottisuudesta kärsivä ei välttämättä itse huomaa katastrofiajatusten olevan epärealistisia.

Minä ahdistun kaikesta. Pää kehittelee kaikenlaisia kauhukuvia koko ajan. Mulla lääkkeet, mutta eivät nekään juuri auta. En siis osaa auttaa sinua. Minulla sama tilanne, että pyrin salaamaan asian lapselta, mutta iltaisin varmaan välillä huomaa. Minulla siis ahdistuneisuushäiriö ym. 

Vierailija kirjoitti:

Minä ahdistun kaikesta. Pää kehittelee kaikenlaisia kauhukuvia koko ajan. Mulla lääkkeet, mutta eivät nekään juuri auta. En siis osaa auttaa sinua. Minulla sama tilanne, että pyrin salaamaan asian lapselta, mutta iltaisin varmaan välillä huomaa. Minulla siis ahdistuneisuushäiriö ym. 

Täällä samanlainen! Luulen, että liittyy paljon omiin luonteenpiirteisiin. Olen aina pyrkinyt täydellisyyteen ja olemaan vaivaamatta muita. Ei ollenkaan hyviä piirteitä. Lisäksi syytän aina itseäni kaikesta, vaikka muiden kohdalla näen asiat järkevästi, enkä todellakaan heitä syyttäisi samanlaisesta asiasta.

Muistan jo nuorena, kuinka ahdistava tunne joskus harvoin tuli, jos pelkäsin jotain asiaa, mutta ei saanut puhuttua siitä muille. Silloin sitä pyörittelee mielessään eikä saa perspektiiviä asiaan. Kannattaa siis puhua murheistaan muiden kanssa, tai vaikka asiantuntijan, jos se on mahdollista.

Nykyään pärjään asian kanssa paremmin, mutta joskus juurikin joku pelästyminen, esim. sairauteen liittyvä, saa mielen ylikierroksille. Voi kestää useampi kuukausi tasata tilanne, vaikka se pelästymisen aihe oltaisiin todettu harmittomaksi.