Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies vaatii avioehtoa 9 avioliittovuoden jälkeen
21.09.2023 |
Taustaa sen verran, että naimisiin mentäessä kummallakaan ei ole ollut omaisuutta (jotain pieniä säästöjä lukuunottamatta) ja suhteemme alussa mies sanoi kannattavansa ns. perinteisiä arvoja sekä haluavansa yhdistää taloutemme, näin olemme tehneetkin tähän asti. Meillä ei ole avioehtoa ja taloudesta on aina pysynyt käymään avoimia keskusteluja, riitaa rahasta ei oikeastaan koskaan ollut ensimmäiseen 7 vuoteen. Molemmista tuntui luontevalta yhdistää talous ja aloittaa omaisuuden kerryttäminen yhdessä, aina on yhdessä säästetty esim omistusasuntoon, matkoihin jne. Minä sain joitain vuosia sitten suhteemme aikana pienen perinnön (kyse muutamasta kymmenestä tuhannesta, ei suuri siis), jonka niin ikään laitoin yhteiselle sijoitustilillemme. Miehen puolelta ei ole tulossa perintöä eikä minullekaan myöhemmin enää lisää. Tulemme molemmat hyvin vähävaraisista perheistä siis.
Kun aloimme perustaa perhettä, yhteisenä sopimuksena on ollut, että mies keskittyy enemmän uraansa ja minä puolestaan hoidan enemmän perhettä ja lapsia. Olen ollutkin molempien lasten kanssa hoitovapaalla lähes 3-vuotiaaksi saakka. Silloin tämä tuntui hyvin sopivalta ratkaisulta, esikoinen oli äärimmäisen huono nukkumaan pitkään, eikä työnteko olisi edes onnistunut siinä univelassa, mies kävi töissä ja sai nukkua eri huoneessa. Tottakai mieskin on osallistunut lasten hoitoon, en sitä sano, mutta kyllä hänen on aina ollut helppo luoda uraa, käydä työmatkoilla jne, minun hoitaessa aina perheen. Mies on tähän saakka aina painottanut, että mikä on hänen on myös minun, kaikki on yhteistä. Olen kai ollut naiivi sitten, kun olen jättänyt oman urani luomisen ns. kesken, luottaen liikaa tähän meidän yhteiseen sopimukseen. Mutta mies sitä etunenässä minulle on myös toistellut. Minulla on korkeakoulututkinto, mutten ole yhtään panostanut uralla etenemiseen, vaan priorisoinut perheen ja lapset.
Muutama vuosi sitten mies alkoi enenevissä määrin alkanut ottaa riidoissa myös tavalla tai toisella esiin raha-asioita. Tuntuu, että mitä enemmän hänen palkkansa on noussut, sitä enemmän raha on alkanut olla ongelma. Alussa tienasimme suunnilleen saman verran. Nyt hän tienaa nettona hieman yli tuplat minuun verrattuna. Viikko sitten hän esitti minulle, että haluaisi tehdä avioehdon sekä eriyttää myös raha-asiat. Hänen tulonsa ovat kuulema hänen ja minun tuloni minun, hän on kuin aivan eri ihminen tämän suhteen yhtäkkiä. Hän sanoo, että sillä tavalla rahasta ei tule riitaa. Täytyy sanoa, että tämä yllätti minut täysin. Yritin selittää omaa kantaani asiaan, että jos olisimme jo heti alussa näin sopineet, tuskin olisin ollut kotona niin pitkään lasten kanssa tai ottanut niin rennosti oman työurani suhteen. Olisin todellakin tehnyt erilaisia valintoja ja ollut kunnianhimoisempi itsekin. Mies ei ymmärrä ollenkaan, tuntuu ettei hän nyt näin jälkikäteen arvosta ollenkaan minun panostani perheen hyväksi tai näe, että olen osaltani mahdollistanut hänen urallaan kehityksen, ollut aina tukena kun hän ollut jopa työuupumuksen alla jne. Tottakai mies itse on uransa luonut, mutta silti tunnen hänen ehdotuksensa epäreiluna minua kohtaan. Tunnen itseni jollain tapaa jopa petetyksi. En tiedä yhtään miten pitäisi toimia. Onkohan kellään ajatuksia, kokemuksia tällaisesta tilanteesta?
Ja vielä sen verran, että omistusasunto ja muutama muu sijoitus on toki molempien nimissä. Avioehtoon laitettaisiin kuulema siten, että tähän astinen omaisuus jakautuisi eron sattuessa puoliksi, mutta tästä eteenpäin mies voisi kerryttää ilmeisesti hyvillä tuloillaan rahaa itselleen. Toki itsekin voin alkaa vielä uraa luoda ja saada parempia tuloja jne, mutta eniten tässä harmittaa miehen yhtäkkinen muutos sekä se, että itseltäni on mennyt monta hyvää työvuotta ollessani kotona. Mielipiteitä?
Kommentit (2071)
Vieläkö ap.on linjoilla? Näytä ketju ukollesi. Tosi paske temppu häneltä. Me muut naiset jätettäis hänet tästä hyvästä.
Että semmonen minäminä aviomies ja sairaan itsekeskeinen perheen isukki siellä. Oksennus nousee ajatellessa kurkkuun.
Lapsenne on varmaan ihanat ja kaiken tämänkin arvoiset, mutta muuten harmittaa kyllä ap että mihin paskeen oot kätesi lyönyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vieläkö ap.on linjoilla? Näytä ketju ukollesi. Tosi paske temppu häneltä. Me muut naiset jätettäis hänet tästä hyvästä.
Että semmonen minäminä aviomies ja sairaan itsekeskeinen perheen isukki siellä. Oksennus nousee ajatellessa kurkkuun.
Lapsenne on varmaan ihanat ja kaiken tämänkin arvoiset, mutta muuten harmittaa kyllä ap että mihin paskeen oot kätesi lyönyt.
No jäitä hattuun. Naisen ainoa olemassaolon tehtävä on niellä miehensä spermaa. Joten nimiä vain lappuihin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa vaiheessa punnitaan se menikö nainen naimisiin rahan vai rakkauden takia
Mies on jo omilla toimilla näyttänyt, ettei rakasta vaimoaan. Miksi vaimon pitäisi häntä rakastaa? Ero on tähän ratkaisu.
Miksi ihmeessä eroaisi? Voi pysyä avioliitossa, kieltäytyä allekirjoittamasta yhtään mitään ja laittaa miehen hoitamaan lapsia tasapuolisemmin niin, että saa rauhassa oman työuran vauhtiin. Erota voi sitten myöhemmin, kun lapset ovat isompia. Tällä välin voi ottaa myös rakastajan, siitä on iloa ja orgasmit lievittävät stressiä.
Vierailija kirjoitti:
Ei oo hyvän eellä. En allekirjoittaisi. En uhrautuisi enää.
Tekisin ahkerasti omaa työtäni, säästäisin rahaa tulevan eron varalle jonnekin salaa - miehesikin tekee jo niin - ja pilkun tarkasti nyt jakoon kotityöt, lasten sairastelujen poissaolot, kaikki metatyöt jne.
Kaksi voi pelata tätä peliä. Perheestä tulikin kahden itsekkään aikuisen minäminä-projekti. Ei sinun syysi.
Miehellä toinen nainen tai vähintään haaveilee toisesta naisesta. 99% varmuudella.
Tai paljon harvinaisempaa, on voinut saada ison määrän rahaa jostakin. Vaikka lotosta. Eikä halua jakaa.
Lähde rohkeasti rakentamaan itsellesi ja lapsillesi sitä itsenäistä tulevaisuutta, jota mies maalailee. Et sinä tarvitse häntä.
Tuon kiittämättömän ja itsekkään äijän varaan älä enää rakenna mitään. Avioliitto ja lapset on nyt tylsää ja jotenkin vissiin häneltä pois.
Ehkä jos alunperinkin olis sovittu että mies hoitaa puolet lapsihommista, on niiden kans kotona jne, ei olisi tullut tuollaista tilannetta. Miksi joku alistuu tuommoiseen kun ap? En tajua. Ei lasten etu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ap jotenkin pakotettu tai painostettu jäämään kotiin perhevapaan jälkeen? Perhevapaa-ajalta kertyy eläkettä. Vai onko ap jotenkin niin ymmärtämätön, että ei ole tajunnut, mitä merkitsee se, että vapaaehtoisesti on poissa töistä vuosikausia?
Ap on ihan itse tehnyt valintansa ja aikuisen ihmisen on elettävä valintojensa seurausten kanssa.
Ja voisin vielä huomauttaa, että ei niitä lapsiakaan kukaan pakota tekemään, kyllä siinäkin on kyse ihan omasta valinnasta.
Aloituksen mukaan hänet on houkuteltu siihen lupauksella yhteisaloudesta. Nyt mies ei enää haluakaan täyttää lupausta, kun ap on jo tehnyt sovitun työn.
Kuinka niin? Avioehdossa olisi että tähän asti tasan. Loppuelämänkö pitää kaikki laittaa tasan?
Kyllä mekin tehtiin avioehto vasta kun sain perintöä. Apn miehellä nyt ole perinnöstä kyse, mutta tajuan kyllä jos haluaa jonkin tiedossa olevan itsellään pitää. En mä tajua mikä apn ongelma on.
Miehellä on ongelma, se ettei ymmärrä avioliiton ja perheen syvintä luonnetta. Mikähän se "jokin tiedossa olevan jonka haluan pitää itselläni" voisi olla? Nainen oli jo laittanut oman perintönsä yhteiselle säästötilille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et allekirjoita avioehtoa. Sanot miehelle, että nyt on hänen vuoronsa ottaa vetovastuuta enemmän kodista ja lapsista ja sinun aika panostaa uraasi.
Tämä!
Juuri näin kannattaa nyt tehdä. Miehesi haluaa muuttaa alkuperäistä systeemiä, jossa sinä teet kaiken ja hän luo omaa uraansa ja tulevaisuuttaan. Sinä haluat nyt vaihtaa osia.
Etkä todellakaan allekirjoita mitään.
Ne jotka haluavat tehdä "rakastamansa" ihmisen kanssa avioehdon, he eivät ole myöskään avioliitossa vilpittömiä. Heillä on aina jotain salattavaa. Älkää pariutuko heidän kanssa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saatko lisättyä avioehtoon jotain lasten elatuksesta tai kustannusten jakamisesta? Aika erikoista jos perheen yhteisiin menoihin käytetyt rahat on eriytetty. Mitä kumpikin maksaa?
Muuten en sinänsä näe estettä allekirjoittaa tulevaisuutta koskevaa sopimusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saatko lisättyä avioehtoon jotain lasten elatuksesta tai kustannusten jakamisesta? Aika erikoista jos perheen yhteisiin menoihin käytetyt rahat on eriytetty. Mitä kumpikin maksaa?
Muuten en sinänsä näe estettä allekirjoittaa tulevaisuutta koskevaa sopimusta.
Nyt on ymmärretty jotain tyystin väärin, avioliitossa ei ole yhteistä taloutta muutoin kuin erikseen sopimalla, eikä avioehto vaikuta siihen mitenkään, sehän toteutuu vasta erotessa, mutta siihen saakka kumpaisenkin rahat on sen joka on ne saanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saatko lisättyä avioehtoon jotain lasten elatuksesta tai kustannusten jakamisesta? Aika erikoista jos perheen yhteisiin menoihin käytetyt rahat on eriytetty. Mitä kumpikin maksaa?
Muuten en sinänsä näe estettä allekirjoittaa tulevaisuutta koskevaa sopimusta.
Nyt on ymmärretty jotain tyystin väärin, avioliitossa ei ole yhteistä taloutta muutoin kuin erikseen sopimalla, eikä avioehto vaikuta siihen mitenkään, sehän toteutuu vasta erotessa, mutta siihen saakka kumpaisenkin rahat on sen joka on ne saanut.
Tai sit sijoittanut johonkin kiinteään omaisuuteen, joka saattaa olla yhteistä tai vain toisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ap jotenkin pakotettu tai painostettu jäämään kotiin perhevapaan jälkeen? Perhevapaa-ajalta kertyy eläkettä. Vai onko ap jotenkin niin ymmärtämätön, että ei ole tajunnut, mitä merkitsee se, että vapaaehtoisesti on poissa töistä vuosikausia?
Ap on ihan itse tehnyt valintansa ja aikuisen ihmisen on elettävä valintojensa seurausten kanssa.
Ja voisin vielä huomauttaa, että ei niitä lapsiakaan kukaan pakota tekemään, kyllä siinäkin on kyse ihan omasta valinnasta.
Aloituksen mukaan hänet on houkuteltu siihen lupauksella yhteisaloudesta. Nyt mies ei enää haluakaan täyttää lupausta, kun ap on jo tehnyt sovitun työn.
Kuinka niin? Avioehdossa olisi että tähän asti tasan. Loppuelämänkö pitää kaikki laittaa tasan?
Totta kai, kun niin on sovittu. Silloin voi antaa toisen tehdä uraa eikä jää itse tyhjille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ap jotenkin pakotettu tai painostettu jäämään kotiin perhevapaan jälkeen? Perhevapaa-ajalta kertyy eläkettä. Vai onko ap jotenkin niin ymmärtämätön, että ei ole tajunnut, mitä merkitsee se, että vapaaehtoisesti on poissa töistä vuosikausia?
Ap on ihan itse tehnyt valintansa ja aikuisen ihmisen on elettävä valintojensa seurausten kanssa.
Ja voisin vielä huomauttaa, että ei niitä lapsiakaan kukaan pakota tekemään, kyllä siinäkin on kyse ihan omasta valinnasta.
Aloituksen mukaan hänet on houkuteltu siihen lupauksella yhteisaloudesta. Nyt mies ei enää haluakaan täyttää lupausta, kun ap on jo tehnyt sovitun työn.
Kuinka niin? Avioehdossa olisi että tähän asti tasan. Loppuelämänkö pitää kaikki laittaa tasan?
Totta kai, kun niin on sovittu. Silloin voi antaa toisen tehdä uraa eikä jää itse tyhjille.
Oliko sovittu? Ei mun mielestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisaalta jätät miehelle taloudellisesti ainoastaan sen vaihtoehdon että te eroatte nyt heti. Jäät siinä lopulta tappiolle myös taloudellisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhevapaista seuraa ihan tunnistettuja riskejä kotiin jäävän työuralle, palkkakehitykselle ja eläkkeisiin. Kotona olon aikana jää saamatta bonuksia, palkankorotuksia ja etenemismahdollisuuksia. Mitä kauemmin on kotona, sitä suuremmat taloudelliset riskit. Vastaavasti mitä korkeampi koulutustaso/palkkataso, sitä suuremmat taloudelliset menetykset. On myös paljon ammatteja, joissa työkokemus ja koulutus vanhenee nopeasti. Tämä on voinut johtaa esimerkiksi siihen, että kotiin jääneen on pitänyt kouluttautua uudelleen, eli tätä on seurannut matala tulotaso vielä opiskelijana. Meillä on muuten Suomessa tällä hetkellä minimieläkkeillä ja toimeentulotuella iso joukko entisiä kotiäitejä. Ihan käsittämätöntä, ettei tätä tulisi mitenkään joidenkin mielestä kompensoida, vaikka työssäkäyvä puoliso olisi samalla kartuttanut huomattavasti omaa omaisuuttaan.
On myös tutkittu, että kotona olon aikana menetettyä uranousua tai palkkatasoa ei keskimäärin saa enää kurottua umpeen verrattuna lapsettomiin vertaisiin. Poikkeuksia on aina, mutta he ovat poikkeuksia pääsääntöön.
Pitäisi tietenkin kompensoida ja kompensoidaankin. Valtion tasolta ja joskus työnantajan taholta.
Käsittämätöntä minusta on se että miehen pitäisi se tehdä! Mulle tulis mieleenkään mieheni palkasta nyhtää mun kompensaatioita, kuka ne hänelle kompensoi?
Käsittämätöntä, ettei tule mieleen, että ne lapset on yhtälailla miehenkin ja olette perhe?
Lastenhankkimisen vaikutukset tuloihin oletaan nyt sitten enemmän sun pussista, ja se on sun mielestä ihan ok. Eikö olisi tasapuolisempaa, että vaikutukset tasataan kummankin lapsista vastuullisen kesken? (Oletan nyt siis, että olet ollut lastenhoitovastuussa pääasiallisesti enemmänja jäänyt työelämästä pois niinkuin ap. Tietenkin on eri asia, jos lastenhoitoonkin osallisuu molemmat vanhemmat tasapuolisesti.)
No onhan ne miehenkin niin, mutta ei mitään rahalla ostettavia huonekaluja hänellekään. Lastenhankkimisen vaikutukset ei todellakaan lopu siihen kotonaoloaikaan eikä liity mun palkkaan. Jos lasketaan kumpiko lasten 18 ikävuoden aikana meistä on enemmän maksanut perheen kuluja, todellakin mieheni. Ja siksi että mä en maksanut niitä kun olin kotona.
Katseeta että lapset on teille rahareikä ja uran stoppari. Toivon todella että te vain esitätte täällä nyt niin voimaantuneita ettekö todella ajattele noin.
Itselleni raha tai palkka ei ole niitä tärkeimpiä ja tavoiteltavimpia asioita ja arvoja elämässä, vaan tässä on nyt kyse reiluudesta ja tasapuolisuudesta ja myös kumppanin arvostamiesta (ja kotona tehdyn työn arvostamisesta ja huomioimisesta), tienasi sitten paljon tai vähän ja oli perheessä työnjako millainen vain. En tiedä mistä vedit perusteetta sellaisen johtopääätöksen että lapset olisi itselläni jokin uran stoppari, ei todellakaan, itselläni on ihan toisenlainen arvo- ja ajatusmaailma. Silti on hyvä pitää myös tasa-arvosta ja reiluudesta huoli.
Tämmöisiäkö nämä nykyajan avioliitot ja perheet ovat, voi voi
Ei muuta kun hopeat jakoon ja alat rakentamaan omaa elämääsi.
Tuo olisikin mielenkiintoista tutkia että onko mies myös maksanut vuosien aikana enemmän asioita. Jos kaikki kulut on menneet 50/50 niin sitten lastenhoidolle pitäisi antaa myös taloudellista painoarvoa. Jos mies on maksanut enemmän niin sittenhän mies on käytännössä katsoen mahdollistanut naisen koko elämäntavan tähän saakka. Ja jos tarjous on ollut se, että siihen saakka hankittu omaisuus meneekin puoliksi niin tuohan on ihan hyvä diili. Jos olisin miehen asemassa ja toinen kieltäytyy allekirjoittamasta niin kyllä se toinen vaikuttaisi silmissäni jo niin ahneelta että eroaisin heti. Sitten ainakin se omaisuus tulisi ositettua ja jos rakkautta on jäljellä niin sitten voi palata yhteen, molemmat oman omaisuutensa haltijana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhevapaista seuraa ihan tunnistettuja riskejä kotiin jäävän työuralle, palkkakehitykselle ja eläkkeisiin. Kotona olon aikana jää saamatta bonuksia, palkankorotuksia ja etenemismahdollisuuksia. Mitä kauemmin on kotona, sitä suuremmat taloudelliset riskit. Vastaavasti mitä korkeampi koulutustaso/palkkataso, sitä suuremmat taloudelliset menetykset. On myös paljon ammatteja, joissa työkokemus ja koulutus vanhenee nopeasti. Tämä on voinut johtaa esimerkiksi siihen, että kotiin jääneen on pitänyt kouluttautua uudelleen, eli tätä on seurannut matala tulotaso vielä opiskelijana. Meillä on muuten Suomessa tällä hetkellä minimieläkkeillä ja toimeentulotuella iso joukko entisiä kotiäitejä. Ihan käsittämätöntä, ettei tätä tulisi mitenkään joidenkin mielestä kompensoida, vaikka työssäkäyvä puoliso olisi samalla kartuttanut huomattavasti omaa omaisuuttaan.
On myös tutkittu, että kotona olon aikana menetettyä uranousua tai palkkatasoa ei keskimäärin saa enää kurottua umpeen verrattuna lapsettomiin vertaisiin. Poikkeuksia on aina, mutta he ovat poikkeuksia pääsääntöön.
Pitäisi tietenkin kompensoida ja kompensoidaankin. Valtion tasolta ja joskus työnantajan taholta.
Käsittämätöntä minusta on se että miehen pitäisi se tehdä! Mulle tulis mieleenkään mieheni palkasta nyhtää mun kompensaatioita, kuka ne hänelle kompensoi?
Käsittämätöntä, ettei tule mieleen, että ne lapset on yhtälailla miehenkin ja olette perhe?
Lastenhankkimisen vaikutukset tuloihin oletaan nyt sitten enemmän sun pussista, ja se on sun mielestä ihan ok. Eikö olisi tasapuolisempaa, että vaikutukset tasataan kummankin lapsista vastuullisen kesken? (Oletan nyt siis, että olet ollut lastenhoitovastuussa pääasiallisesti enemmänja jäänyt työelämästä pois niinkuin ap. Tietenkin on eri asia, jos lastenhoitoonkin osallisuu molemmat vanhemmat tasapuolisesti.)
No onhan ne miehenkin niin, mutta ei mitään rahalla ostettavia huonekaluja hänellekään. Lastenhankkimisen vaikutukset ei todellakaan lopu siihen kotonaoloaikaan eikä liity mun palkkaan. Jos lasketaan kumpiko lasten 18 ikävuoden aikana meistä on enemmän maksanut perheen kuluja, todellakin mieheni. Ja siksi että mä en maksanut niitä kun olin kotona.
Katseeta että lapset on teille rahareikä ja uran stoppari. Toivon todella että te vain esitätte täällä nyt niin voimaantuneita ettekö todella ajattele noin.
Itselleni raha tai palkka ei ole niitä tärkeimpiä ja tavoiteltavimpia asioita ja arvoja elämässä, vaan tässä on nyt kyse reiluudesta ja tasapuolisuudesta ja myös kumppanin arvostamiesta (ja kotona tehdyn työn arvostamisesta ja huomioimisesta), tienasi sitten paljon tai vähän ja oli perheessä työnjako millainen vain. En tiedä mistä vedit perusteetta sellaisen johtopääätöksen että lapset olisi itselläni jokin uran stoppari, ei todellakaan, itselläni on ihan toisenlainen arvo- ja ajatusmaailma. Silti on hyvä pitää myös tasa-arvosta ja reiluudesta huoli.
Mitä se tasa-arvo ja reiluus on sun mielestä?
Alue: Aihe vapaa
Taannehtiva avioehto on epäilyttävä, olkoonkin että on samansisältöinen kuin mitä avio-oikeudellla tulisi, mutta silti, onko siihen pakko koskea, helpompi olisi neuvotella jos tekisivät tästä päivästä eteenpäin semmoisen kuin katsovat järkeväksi, eikä sitä hyödytä tehdä niin että houkuttelee eroamaan.