Miksi lapset voivat niin huonosti tänään, mutta eivät aiemmin? Kokevat kiusaamista kouluissa, ahdistusta

Miksi kuvittelet, etteivät lapset ole aiemmin voineet huonosti? Itsehän pelkäsin mennä kouluun ja viiltelin itseäni jo 1970-luvulla.

Asiasta vain ei silloin vielä puhuttu.

Koulukiusaamista on ollut aina, mutta se on pitänyt vain kestää, koska ketään ei kiinnostanut puuttua siihen silloin eikä kiinnostaisi nytkään, ellei asiaa olisi nostettu pöydälle. Hyvä että nyt edes mietitään, mitä kiusaamisen taustalla on ja miten se voitaisiin lopettaa ja estää.

Kaikki lähtee ihan sieltä kotoa. En ihmettele lasten pahoinvointia kun katsoo nykyvanhempien kyvyttömyyttä kasvattaa jälkikasvuaan.

Nykynuorten elämä on liian helppoa, ollaan vaan kotona netissä ja pelailemassa. Ennenvanhaan oli edes jonkinlaista selviytymismeininkiä elämässä eikä ehtinyt masentumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki lapsiperheiden palvelut surkealla tolalla ja vanhemmat ovat edellisen laman lapsia.

Eiköhän ne lapsiperheiden palvelut ole kuitenkin ihan eri tasolla kuin ennen on ollut. 

Ovat, surkealla tasolla verrattuna entiseen.

Virallisesti palveluja on, mutta osaaminen ja vastuullinen ote puuttuu. Riittää, että asiat hoidetaan näennäisesti ja pintapuolisesti. Mihinkään ei syvennytä eikä asiakasta kuunnella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen ainakaan puhelin ei saanut olla oppitunnilla. Opettaja kun siitä sanoi, sen uskoi koko luokka.

Jep. Ja muutenkin opettajaa kunnioitettiin paljon enemmän mitä nykyään. Opettaja jos puuttui kiusaamiseen, se aika usein loppui, mutta tänä somen aikakautena, on kaikki muuttunut ja pahat oppilaat ei saa kuria ollenkaan eikä useammat vanhemmat välitä pitää myöskään kuria kotona.

Mun kouluaikoina kansakoulussa sekä vielä oppikoulussa parilla ekalla luokalla oli käytössä "kollektiivinen rangaistus". Tarkoitti sitä, että kun yksi tai kaksi oppilasta perseili, koko luokka jäi jälki-istuntoon. Ei muuten luokkakaverit naureskelleet, että olipas hauska jekku. Eikä todellakaan perseilijän kannattanut kuvitella, että tulisi millään tavalla suositummaksi porukassa. Ihan päinvastoin kävi. 

Omassa lapsuudessani 70 ja 80 luvulla vielä leikittiin ja pelailtiin ulkona kaikenlaista. Ei ollut kännyköitä. Vaikka kotimikrot yleistyivätkin 80-luvun alussa, niin ruudun lomassa tehtiin muutakin. Katsokaapas jostain netin syövereistä tv:n ohjelmatarjontaa tuolta ajalta. Lähetykset alkoivat alkuillasta ja loppuivat viimeistään puolilta öin. 

Kun tietoa piti jostain kaivaa, niin se oli paikallinen kirjasto tai oma kirjahylly. Uutisia tuli kerran/pari päivässä ja tarjolla olevan tiedon määrä ei ollut heti saatavilla. Sen eteen piti tehdä töitä. Nykyään kaiken pitää olla ja on heti saatavilla. Aivot kuormittuvat ylitarjonnasta. 

Vaikka 3v lapset eivät olisikaan älylaitteiden äärellä, niin heidän vanhemmat ovat ja se välittyy lapsiin. 

Myös ruokailutottumukset ovat muuttuneet. Makeisia ja limppareita vedetään naamaan viikossa enemmän kuin 40-vuotta sitten vuoden aikana yhteensä. Tämä näkyy lasten kunnossa. Ei ollut muutamaa poikkeusta lukuunottamatta ylipaino-ongelmia, nyt on. 

Kasvatuksen rajat ovat muuttuneet. Silloin oli kuria. Nykyään ei puututa eikä saa sanoa ääneen sellaista mitä 80-luvulla oli vielä normaalia. 

Sanoisin, että vanhemmat antavat lapsilleen kaiken paitsi aikaa. Vanhempien maailma on ylitäynnä erilaisia työelämän/yhteiskunnan vaatimuksia. ADHD, sekä on olemassa, että ei ole. Moni näistä lapsista ja nuorista, jotka nyt hyötyvät diagnoosista ja lääkityksestä, eivät tarvitsisi sitä mikäli maailmamme olisi rauhallisempi. Nyt vain kuormitus on kasvanut liian suureksi. Sosiaalinen media, informaatiotulva kaikki ärsykepommitus. Ihmistä ei ole tarkoitettu tälläiseen todellisuuteen. Toiset selviävät, osa tippuu, osa selviää lääkkeiden avulla. Te jotka olette eläneet lapsuuden ja nuoruuden ennen älypuhelimia, muistatteko nuo piinallisen tylsät hetket kun mitään ei tapahtunut ? Kun vaan odotettiin jotakin eikä aika tuntunut millään kuluvan. Nyt voi kaivaa kännykän esille ja pelata vaikka Geometry Dashia. Tai katsoa youtubea JA pelata kännykällä Geometry Dashia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen oli parempi, kun oli pienempiä kouluja ja sopivat luokkakoot. Ja erityisluokat erityisille. Toki erityisiä ei silloin niin paljon ollut. Osa nykypäivän erityisistä voi olla ihan huonon ja puutteellisen kasvatuksen tulosta - ei toki kaikki. Kaikki lähti menemään pieleen siinä vaiheessa, kun lapset ei enää kunnioittaneet opettajia. Aiemmilla sukupolvilla se tuli automaattisesti kasvatuksen myötä.

Kyllä ennenkin kiusattiin kouluissa.

Kiusattiin mutta niitä kiusaamisia ei kuvattu ja jaettu välittömästi kaikkien nähtäville. 

Juurikin tämä, että koko ajan pitää olla jotain ajanvietettä, joka useimmin liittyy älylaitteisiin. 

Moni täällä käyttää palstatilaa selittääkseen, miten hyvin ennen asiat olivat.

Ei menneeseen ole paluuta. Maailma muuttuu ja vaatii uusia keinoja selvitä kaikesta.

Kulttuurimme on pinnallistunut, seuraamme mediasta erilaisia tiputuspelejä, parinvaihtoseikkailuja ja alastomia kumppaninetsijöitä. Tämä kaikki muokkaa arvojamme ja asenteitamme.

Naisenmalli tytöille on silikonilla muokattu, ripsienpidennyksillä ja tekokynsillä varustettu pimbo, jonka päätavoite on miellyttää toista sukupuolta. Koulutuksesta ja urasta ei puhettakaan.

Pojille haasteet ovat niinikään kovat. On kuuluttava porukkaan vaikka huumeiden tai rikosten kautta.

On myös nuoria, jotka näkevät tämän läpi. Heille opiskelu on tiukkaa suorittamista ja taistelua paikasta auringossa. Elämiseen ei jää aikaa, mutta korkeakoulututkintokaan ei takaa vakipaikkaa tai hyvää palkkaa, ehkä pääsyn vain valkokaulusköyhälistöön.

Yhteiskunta on muuttunut niin, että jotkut voivat aina vaan paremmin ja jotkut yhä huonommin. Kaikkea leimaa yksilöllisyys ja pärjäämisen armottomuus. Toisista ei välitetä.

Tällä ajamme itsemme piippuun.

Vanhukset ovat ongelmajätettä. Päivähoito karjankasvatusta. Lastensuojelu yritysten bisnestä.

Ihmislaji on selvinnyt evoluutiossa juuri yhteistyön ansioista, nyt se on käynyt vähiin.

Koska elämme harhassa, että ongelmien määrä olisi kasvanut. 

Vierailija kirjoitti:

Moni täällä käyttää palstatilaa selittääkseen, miten hyvin ennen asiat olivat.

Ei menneeseen ole paluuta. Maailma muuttuu ja vaatii uusia keinoja selvitä kaikesta.

Kulttuurimme on pinnallistunut, seuraamme mediasta erilaisia tiputuspelejä, parinvaihtoseikkailuja ja alastomia kumppaninetsijöitä. Tämä kaikki muokkaa arvojamme ja asenteitamme.

Naisenmalli tytöille on silikonilla muokattu, ripsienpidennyksillä ja tekokynsillä varustettu pimbo, jonka päätavoite on miellyttää toista sukupuolta. Koulutuksesta ja urasta ei puhettakaan.

Pojille haasteet ovat niinikään kovat. On kuuluttava porukkaan vaikka huumeiden tai rikosten kautta.

On myös nuoria, jotka näkevät tämän läpi. Heille opiskelu on tiukkaa suorittamista ja taistelua paikasta auringossa. Elämiseen ei jää aikaa, mutta korkeakoulututkintokaan ei takaa vakipaikkaa tai hyvää palkkaa, ehkä pääsyn vain valkokaulusköyhälistöön.

Yhteiskunta on muuttunut niin, että jotkut voivat aina vaan paremmin ja jotkut yhä huonommin. Kaikkea leimaa yksilöllisyys ja pärjäämisen armottomuus. Toisista ei välitetä.

Tällä ajamme itsemme piippuun.

Vanhukset ovat ongelmajätettä. Päivähoito karjankasvatusta. Lastensuojelu yritysten bisnestä.

Ihmislaji on selvinnyt evoluutiossa juuri yhteistyön ansioista, nyt se on käynyt vähiin.

Oikeasti maailma ei välttämättä edisty. Aika vain etenee. Kehitys saattaa hyvin taantua. 

Koulukiusaamista oli myös ennenkin. Tiedän yhden ihmisen joka on sen vuoksi, että kiusattiin rankasti 80-90-luvulla, jättäytynyt lähes erakoksi ja minäkuva on pysyvästi negatiivinen. 

Mutta se toki oli paremmin, että lama tuli vasta 90-luvulla, että siitä vasta ongelmia syntyikin. 

Lisäksi ylisukupolviset traumat, ihmisten kylmyys. 

Jos pieni lapsi ei saa empatiaa, hänestä tulee itsestään empatiakyvytön. 

 

Ennenkin kiusattiin, mutta sitä "ei ollut olemassa", koska siitä ei kirjoitettu netissä tai iltalehdissä. Asialta oli helppo sulkea silmät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen ainakaan puhelin ei saanut olla oppitunnilla. Opettaja kun siitä sanoi, sen uskoi koko luokka.

Eihän niitä kännyköitä ennenvanhaan ollutkaan!

Olihan niitä matopeli-nokialaisia silloin joskus ysärillä, itse tosin olin vasta koulut suorittanut kun sain ensimmäisen puhelimeni. Mutten nyt usko että niitä koululaiset jatkuvasti näpelöi tunnilla kuten nykyisiä älyvehkeitä. Mitä niissä voi olla niin tärkeää että niiden tuijotus on sallittu jopa oppitunneilla? Minusta vaikuttaa siltä että on annettu lasten riippuvaisuudelle periksi.

Vierailija kirjoitti:

Lapsiperheiden palvelut ovat nyt älyttömän hyvin. Siitä ei voi olla kyse. Vanhemmat ovat laiskoja ja osaamattomia kasvattajia. Ei kaikkea voi oleettaa tulevan valmiina. Että yhteiskunta hoitaa. Valittamine on jotenkin jäänyt päälle, niin turhaa.

Mitkä lapsiperheiden palvelut? Päivähoito ainakin on siinä jamassa, ettei siellä jaksa enää henkilökuntakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni täällä käyttää palstatilaa selittääkseen, miten hyvin ennen asiat olivat.

Ei menneeseen ole paluuta. Maailma muuttuu ja vaatii uusia keinoja selvitä kaikesta.

Kulttuurimme on pinnallistunut, seuraamme mediasta erilaisia tiputuspelejä, parinvaihtoseikkailuja ja alastomia kumppaninetsijöitä. Tämä kaikki muokkaa arvojamme ja asenteitamme.

Naisenmalli tytöille on silikonilla muokattu, ripsienpidennyksillä ja tekokynsillä varustettu pimbo, jonka päätavoite on miellyttää toista sukupuolta. Koulutuksesta ja urasta ei puhettakaan.

Pojille haasteet ovat niinikään kovat. On kuuluttava porukkaan vaikka huumeiden tai rikosten kautta.

On myös nuoria, jotka näkevät tämän läpi. Heille opiskelu on tiukkaa suorittamista ja taistelua paikasta auringossa. Elämiseen ei jää aikaa, mutta korkeakoulututkintokaan ei takaa vakipaikkaa tai hyvää palkkaa, ehkä pääsyn vain valkokaulusköyhälistöön.

Yhteiskunta on muuttunut niin, että jotkut voivat aina vaan paremmin ja jotkut yhä huonommin. Kaikkea leimaa yksilöllisyys ja pärjäämisen armottomuus. Toisista ei välitetä.

Tällä ajamme itsemme piippuun.

Vanhukset ovat ongelmajätettä. Päivähoito karjankasvatusta. Lastensuojelu yritysten bisnestä.

Ihmislaji on selvinnyt evoluutiossa juuri yhteistyön ansioista, nyt se on käynyt vähiin.

Oikeasti maailma ei välttämättä edisty. Aika vain etenee. Kehitys saattaa hyvin taantua. 

Juuri näin. Kehitys voi olla aina joko positiivista tai negatiivista, mutta sitä on vaikea pysäyttää. Monet seikat ja vaikuttajatahot ratkaisevat, mihin suuntaan se etenee.

Vierailija kirjoitti:

Koska elämme harhassa, että ongelmien määrä olisi kasvanut. 

Suurin osa lapsista ja nuorista voi edelleen hyvin. Ei heistä vaan kukaan puhu. Ongelmien esille tuominen ideologinen mekanismi, jolle digitaalinen ym. kehitys on antanut rutkasti lisää voimaa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä perheissä ja kouluissa on ongelmia ollut aina. Ennen ne lakaistiin maton alle kovalla kurilla ja lapsen syyllistämisellä sekä aikuisten tietämättömyydellä ja välinpitämättömyydellä. Annettiin vaan olla. Lapsia riitti. Mitäs väliä jollain kersalla, menköön lapiohommiin isona. Erityislapset varsinkin.

Nykyään kaikista yritetään saada kunnon kansalaisia ja koululla sekä opiskelulla on oikeasti väliä. Lapiohommia ei ole enää. Opiskelu on välttämätöntä. Erityislapsetkin saavat kunnon opetusta. Kun kiinnitetään paljon huomiota lapsiin, tulee esiin myös traagisia tapauksia. Saadaan tietää epäonnistumisistakin. Me välitämme enemmän.

Missä utopiassa sinä elät?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen asui monilla ukit ja mummit lähellä ja saattoivat ottaa lapset hoitoon niin että perheeT jaksoivat ja oli yhteisöllisempää.

Olet väärässä. Nykyajan isovanhemmat hoitavat lastenlapsiaan enemmän kuin koskaan ennen.

Lapset ovat muuttaneet enemmän muille paikkakunnille. Tämän takia ei ole vanhukset samalla tavoin hoitamassa lapsen lapsia kuin aikaisemmin.

Olet väärässä.

Nykyajan isovanhemmat hoitavat lastenlapsiaan enemmän kuin koskaan ennen.

Ennen isovanhemmat olivat vanhoja ja sairaita, eivätkä todellakaan hoitaneet lastenlapsia. 80-luvulla syntyneillä lapsilla oli puolet isovanhemmista kuolleet jo ennen lapsenlapsen syntymää.

Nykyään useimmilla yli 10-vuotiaillakin on kaikki isovanhemmat elossa ja suhteellisen hyväkuntoisiakin.

Mun 80-luvulla syntyneistä kavereista osalla on edelleen elossa olevia isovanhempia. 10v sitten lähes jokaisella oli. Nuorempanahan ne lapset on ennen hankittu, nää 80-vuotiaat vauvojen isovanhemmat on nykyään paljon yleisempiä kuin ennen.

Kyllä se on ihan tilastollinen tosiasia, että 80-luvun lapsilla oli puolet isovanhemmista kuollut jo ennen heidän syntymäänsä, ja että nykyajan lapsilla on paljon enemmän aikaa isovanhempiensa kanssa.

80-luvulla naiset saivat esikoisen 27-vuotiaana, eli lähes kolmekymppisenä, ja miehet olivat vielä muutaman vuoden tuota vanhempia. Ei siinä ole kuin muutaman vuoden muutos nykyaikaan.

Ennen ihmiset kuolivat nuorempina, joten lapset eivät ehtineet tavata isovanhempiaan ollenkaan, tai sitten isovanhemmat kuolivat lastenlasten ollessa pieniä.