Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi lapset voivat niin huonosti tänään, mutta eivät aiemmin? Kokevat kiusaamista kouluissa, ahdistusta
21.09.2023 |
Onhän tämä tosi surullinen asia ja kumma ettei mitään ratkaisuja keksitä. Luulen että se ratkaisu ei ole erilaisten ammattiauttajien lisääminen, koska silloin on eräällä tapaa jo myöhäistä. Silloin on ihminen jo sairastunut ja järkytetty tasapainosta ja pilleripurkki auttajana.
Kommentit (225)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai ennen oli paremmin ja kiusaamista ei ollut?? Mitenkäs minä muistan, että 80-luvulla ainakin Etelä-Karjalassa osattiin koulussa ja muuallakin, esim. leikkikentillä ja kaikkialla missä kiusaajat nyt ikinä sattuivatkaan kohtaamaan uhrinsa. kiusaaminen. Oli sekä fyysistä että henkistä väkivaltaa. Opettajat ja vanhemmat eivät viitsineet puuttua asiaan, eli kiusaamista ei ollut kun sitä ei "nähty". Olen aikoja sitten muuttanut sieltä pois, mutta joskus harvoin siellä käydessä on mielenkiintoista nähdä mitä näistä tyypeistä on aikuisena tullut. Kaikista pahinta tässä asiassa oli se, että osa opettajista osallistui tähän kiusaamiseen.
Ei. Vaan ennenkin oli kiusaamista, jopa pahempaa kuin nykyisin, mutta silti lapset ja nuoret olivat onnellisempia kuin nykyaikana.
Miten perustelet tämän? Esim. meillä oli koulussa hyvin paljon pahoinvointia eikä monilla tietoakaan onnellisuudesta. Ongelmat olivat hyvin moninaisia. Vai oliko tämä joku epäonnisten saareke missä koulua kävimme ja muualla Suomessa asiat paremmin?
Asiaa pitää katsoa tilastollisesti, ei yksittäisen henkilön kokemuksien perusteella. Esim. MML:llä on 40 -vuoden tilastot aiheesta.
https://www.mediuutiset.fi/uutiset/mll-lasten-ja-nuorten-pahoinvointi-o…
En nyt ehdi avata linkkiä, mutta tutkimuksissahan voidaan painottaa jotain asiaa ja sivuuttaa toinen. Ennen ei oltu sen onnellisempia kuin nykyään. Elämä ehkä oli omalta osaltaan yksinkertaisempaa, mutta ei onnellisempaa.
Maapallokin on litteä kun oikeasta suunnasta katsoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai ennen oli paremmin ja kiusaamista ei ollut?? Mitenkäs minä muistan, että 80-luvulla ainakin Etelä-Karjalassa osattiin koulussa ja muuallakin, esim. leikkikentillä ja kaikkialla missä kiusaajat nyt ikinä sattuivatkaan kohtaamaan uhrinsa. kiusaaminen. Oli sekä fyysistä että henkistä väkivaltaa. Opettajat ja vanhemmat eivät viitsineet puuttua asiaan, eli kiusaamista ei ollut kun sitä ei "nähty". Olen aikoja sitten muuttanut sieltä pois, mutta joskus harvoin siellä käydessä on mielenkiintoista nähdä mitä näistä tyypeistä on aikuisena tullut. Kaikista pahinta tässä asiassa oli se, että osa opettajista osallistui tähän kiusaamiseen.
Ei. Vaan ennenkin oli kiusaamista, jopa pahempaa kuin nykyisin, mutta silti lapset ja nuoret olivat onnellisempia kuin nykyaikana.
Oletko paljonkin päässyt tutkimaan ennen eläneiden ihmisten mieltä?
En. Mutta muut ovat.
Ketkä muut? Ei minulta ainakaa ole kukaan kysynyt miten voin.
olen 60-luvulla syntynyt ja kyllä: koulussa kiusattiin. Sain kansakoulussa turpiini parin kertaa ja annoinkin kerran. Se oli silloin jotenkin pojat-on-poikia nahistelua eikä opet mielellään puuttunut vaikka olikin nahistelula. Nykkyään se katsotaan pahoinpitelyksi niinkuin oikein onkin.
Keski-koulussa yksi huonosti voiva riiviö käytti paljon energiaa minun kiusaamiseeni, ja muut lähtivät hauskaan juttuun mielellään mukaan. Ystävätkin naureskelivat ringissä.
En pärjännyt tälle kaverille älyllisesti enkä fyysisesti. Vaihdoin toiseen kouluun. Kiusaaminen oli uuvuttavaa ja jätti yllättävän ison jäljen - vihaan tuota koulua ja sen kaikkia oppilaita vielä neljänkymmenen vuoden päästä. Uudessa koulussa luokkatoverit olivat kivoja ja vielä 35 vuoden jälkeen pidän yhteyttä moneen.
Jos jotain, niin rikollisuus kaikkiaan, - myös koulussa tapahtuvat pahoinpitelyt ovat raaistuneet, ja kaikkialla mukana oleva some on tehnyt häpeärangaistuksista julkisia. Mutta lapset ovat aina olleet julmia toisilleen. Tai sitten eivät.
Olen maailmojasyleilevän myönteinen ihminen mutta en ole pystynyt antamaan anteeksi tuolle pääkiusaajalle, huolimatta siitä että elämä ei ole kohdellut häntä hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai ennen oli paremmin ja kiusaamista ei ollut?? Mitenkäs minä muistan, että 80-luvulla ainakin Etelä-Karjalassa osattiin koulussa ja muuallakin, esim. leikkikentillä ja kaikkialla missä kiusaajat nyt ikinä sattuivatkaan kohtaamaan uhrinsa. kiusaaminen. Oli sekä fyysistä että henkistä väkivaltaa. Opettajat ja vanhemmat eivät viitsineet puuttua asiaan, eli kiusaamista ei ollut kun sitä ei "nähty". Olen aikoja sitten muuttanut sieltä pois, mutta joskus harvoin siellä käydessä on mielenkiintoista nähdä mitä näistä tyypeistä on aikuisena tullut. Kaikista pahinta tässä asiassa oli se, että osa opettajista osallistui tähän kiusaamiseen.
Ei. Vaan ennenkin oli kiusaamista, jopa pahempaa kuin nykyisin, mutta silti lapset ja nuoret olivat onnellisempia kuin nykyaikana.
Miten perustelet tämän? Esim. meillä oli koulussa hyvin paljon pahoinvointia eikä monilla tietoakaan onnellisuudesta. Ongelmat olivat hyvin moninaisia. Vai oliko tämä joku epäonnisten saareke missä koulua kävimme ja muualla Suomessa asiat paremmin?
Asiaa pitää katsoa tilastollisesti, ei yksittäisen henkilön kokemuksien perusteella. Esim. MML:llä on 40 -vuoden tilastot aiheesta.
https://www.mediuutiset.fi/uutiset/mll-lasten-ja-nuorten-pahoinvointi-o…
En nyt ehdi avata linkkiä, mutta tutkimuksissahan voidaan painottaa jotain asiaa ja sivuuttaa toinen. Ennen ei oltu sen onnellisempia kuin nykyään. Elämä ehkä oli omalta osaltaan yksinkertaisempaa, mutta ei onnellisempaa.
Maapallokin on litteä kun oikeasta suunnasta katsoo.
Tarkoitatko tällä että tuet ylläolevaa.
Kävin kansakoulut 1960-luvulla ja ei epäselvää syistä:
- Tunnilla oltiin hiljaa, istuttiin paripulpeteissa sen just rakastutun tytön vieressä sitä katsellen. Viitattiin kyynerpää kiinni pulpetissa eteen-taakse kun oli asiaa ja noustiin pulpetin viereen seisomaan kun vastattiin.
- Välitunnit hypittiin hyppynarua, keinuttiin, kiipeiltiin ja kun opettaja soitti kelloa mentiin parijonossa eteiseen ja luokkiin.
- Häiriöstä esim. puhuin jollekin jouduin joka päivä nurkkaan.
=> Koulussa oli kuri ja opettaja ehdoton auktoriteetti. Opettaja löi karttakepillä (no vain se miesope), mutta kenellekään ei tullut edes mieleen nousta opettajan määräysvaltaa vastaan. Yksi opettaja luokkaa n. 25-40 oppilasta kohden koko koulussa + talonmies.
Sitten naiset äänesti "vapaan kasvatuksen" kun halusivat lapsille jotain muuta kuin kuria, oli se vasemmiston tahtotila. Samaan kuului joukko-oppi, päiväkodit, uskonnon poisto koulun agendasta, jne.
Kyllä sen kaikki tiesi mitä tulee koulurauhasta, mutta SITÄ SAITTE MITÄ ÄÄNESTITTE.
Edelleenkin kun sanon että helppo palauttaa kuri kouluihin niin vastaus: "Sitä sodanjälkeistä koulukuria ei kukaan kaipaa!"
Muistan lämmöllä 1960-pientä puukoulua Stadin rintamamieslähiössä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelma on kollwktiivinen kiusaaminen koko yhteiskunnan tasolla alkaen Petterin Orvon kaltaisista mitään oikeasta elämästä ymmärtämättömistä ihmisistä.
Nuo päättävät, että leikkaukset julkisista palveluista ovat hyvä ratkaisu, vaikka ne tuovat myöhemmin kymmenkertaisen laskun takaisin. Tässä on se ongelma, mikä kumuloituu yhteiskunnan jokaisella sektorilla.
Vanha jäärä kirjoitti:
Kävin kansakoulut 1960-luvulla ja ei epäselvää syistä:
- Tunnilla oltiin hiljaa, istuttiin paripulpeteissa sen just rakastutun tytön vieressä sitä katsellen. Viitattiin kyynerpää kiinni pulpetissa eteen-taakse kun oli asiaa ja noustiin pulpetin viereen seisomaan kun vastattiin.
- Välitunnit hypittiin hyppynarua, keinuttiin, kiipeiltiin ja kun opettaja soitti kelloa mentiin parijonossa eteiseen ja luokkiin.
- Häiriöstä esim. puhuin jollekin jouduin joka päivä nurkkaan.
=> Koulussa oli kuri ja opettaja ehdoton auktoriteetti. Opettaja löi karttakepillä (no vain se miesope), mutta kenellekään ei tullut edes mieleen nousta opettajan määräysvaltaa vastaan. Yksi opettaja luokkaa n. 25-40 oppilasta kohden koko koulussa + talonmies.Sitten naiset äänesti "vapaan kasvatuksen" kun halusivat lapsille jotain muuta kuin kuria, oli se vasemmiston tahtotila. Samaan kuului joukko-oppi, päiväkodit, uskonnon poisto koulun agendasta, jne.
Kyllä sen kaikki tiesi mitä tulee koulurauhasta, mutta SITÄ SAITTE MITÄ ÄÄNESTITTE.
Edelleenkin kun sanon että helppo palauttaa kuri kouluihin niin vastaus: "Sitä sodanjälkeistä koulukuria ei kukaan kaipaa!"Muistan lämmöllä 1960-pientä puukoulua Stadin rintamamieslähiössä!
Opetuksessa taisi käydä kuin Helsingin liikennesuunnittelussa. Vahingossa saikin mitä tilasi eikä se olekaan niin kivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
olen 60-luvulla syntynyt ja kyllä: koulussa kiusattiin. Sain kansakoulussa turpiini parin kertaa ja annoinkin kerran. Se oli silloin jotenkin pojat-on-poikia nahistelua eikä opet mielellään puuttunut vaikka olikin nahistelula. Nykkyään se katsotaan pahoinpitelyksi niinkuin oikein onkin.
Keski-koulussa yksi huonosti voiva riiviö käytti paljon energiaa minun kiusaamiseeni, ja muut lähtivät hauskaan juttuun mielellään mukaan. Ystävätkin naureskelivat ringissä.
En pärjännyt tälle kaverille älyllisesti enkä fyysisesti. Vaihdoin toiseen kouluun. Kiusaaminen oli uuvuttavaa ja jätti yllättävän ison jäljen - vihaan tuota koulua ja sen kaikkia oppilaita vielä neljänkymmenen vuoden päästä. Uudessa koulussa luokkatoverit olivat kivoja ja vielä 35 vuoden jälkeen pidän yhteyttä moneen.
Jos jotain, niin rikollisuus kaikkiaan, - myös koulussa tapahtuvat pahoinpitelyt ovat raaistuneet, ja kaikkialla mukana oleva some on tehnyt häpeärangaistuksista julkisia. Mutta lapset ovat aina olleet julmia toisilleen. Tai sitten eivät.
Olen maailmojasyleilevän myönteinen ihminen mutta en ole pystynyt antamaan anteeksi tuolle pääkiusaajalle, huolimatta siitä että elämä ei ole kohdellut häntä hyvin.
On sentäs karma toiminut. Niinhän sillä usein on tapana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai ennen oli paremmin ja kiusaamista ei ollut??
Mitenkäs minä muistan, että 80-luvulla ainakin Etelä-Karjalassa osattiin koulussa ja muuallakin, esim. leikkikentillä ja kaikkialla missä kiusaajat nyt ikinä sattuivatkaan kohtaamaan uhrinsa. kiusaaminen. Oli sekä fyysistä että henkistä väkivaltaa. Opettajat ja vanhemmat eivät viitsineet puuttua asiaan, eli kiusaamista ei ollut kun sitä ei "nähty". Olen aikoja sitten muuttanut sieltä pois, mutta joskus harvoin siellä käydessä on mielenkiintoista nähdä mitä näistä tyypeistä on aikuisena tullut. Kaikista pahinta tässä asiassa oli se, että osa opettajista osallistui tähän kiusaamiseen.
Ei. Vaan ennenkin oli kiusaamista, jopa pahempaa kuin nykyisin, mutta silti lapset ja nuoret olivat onnellisempia kuin nykyaikana.
Se on totta, että kiusaaminen oli ennen yleisempää ja pahempaa kuin nykyään.
Tuohon väitteeseesi, että lapset ja nuoret olisivat ennen olleet onnellisempia, en sen sijaan usko ilman todisteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on kollwktiivinen kiusaaminen koko yhteiskunnan tasolla alkaen Petterin Orvon kaltaisista mitään oikeasta elämästä ymmärtämättömistä ihmisistä.
Nuo päättävät, että leikkaukset julkisista palveluista ovat hyvä ratkaisu, vaikka ne tuovat myöhemmin kymmenkertaisen laskun takaisin. Tässä on se ongelma, mikä kumuloituu yhteiskunnan jokaisella sektorilla.
Ai talouden tasapainottaminen ei ole ainoastaan rasistista, vaan myös kiusaamista. Selvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai ennen oli paremmin ja kiusaamista ei ollut??
Mitenkäs minä muistan, että 80-luvulla ainakin Etelä-Karjalassa osattiin koulussa ja muuallakin, esim. leikkikentillä ja kaikkialla missä kiusaajat nyt ikinä sattuivatkaan kohtaamaan uhrinsa. kiusaaminen. Oli sekä fyysistä että henkistä väkivaltaa. Opettajat ja vanhemmat eivät viitsineet puuttua asiaan, eli kiusaamista ei ollut kun sitä ei "nähty". Olen aikoja sitten muuttanut sieltä pois, mutta joskus harvoin siellä käydessä on mielenkiintoista nähdä mitä näistä tyypeistä on aikuisena tullut. Kaikista pahinta tässä asiassa oli se, että osa opettajista osallistui tähän kiusaamiseen.
Ei. Vaan ennenkin oli kiusaamista, jopa pahempaa kuin nykyisin, mutta silti lapset ja nuoret olivat onnellisempia kuin nykyaikana.
Se on totta, että kiusaaminen oli ennen yleisempää ja pahempaa kuin nykyään.
Tuohon väitteeseesi, että lapset ja nuoret olisivat ennen olleet onnellisempia, en sen sijaan usko ilman todisteita.
Niin, koska et viitsi lukea tyhmiä linkkejä lähteisiin, ei sinun mielipidettä voi muuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen asui monilla ukit ja mummit lähellä ja saattoivat ottaa lapset hoitoon niin että perheeT jaksoivat ja oli yhteisöllisempää.
Olet väärässä. Nykyajan isovanhemmat hoitavat lastenlapsiaan enemmän kuin koskaan ennen.
Lapset ovat muuttaneet enemmän muille paikkakunnille. Tämän takia ei ole vanhukset samalla tavoin hoitamassa lapsen lapsia kuin aikaisemmin.
Olet väärässä.
Nykyajan isovanhemmat hoitavat lastenlapsiaan enemmän kuin koskaan ennen.
Ennen isovanhemmat olivat vanhoja ja sairaita, eivätkä todellakaan hoitaneet lastenlapsia. 80-luvulla syntyneillä lapsilla oli puolet isovanhemmista kuolleet jo ennen lapsenlapsen syntymää.
Nykyään useimmilla yli 10-vuotiaillakin on kaikki isovanhemmat elossa ja suhteellisen hyväkuntoisiakin.
Mun 80-luvulla syntyneistä kavereista osalla on edelleen elossa olevia isovanhempia. 10v sitten lähes jokaisella oli. Nuorempanahan ne lapset on ennen hankittu, nää 80-vuotiaat vauvojen isovanhemmat on nykyään paljon yleisempiä kuin ennen.
Kyllä se on ihan tilastollinen tosiasia, että 80-luvun lapsilla oli puolet isovanhemmista kuollut jo ennen heidän syntymäänsä, ja että nykyajan lapsilla on paljon enemmän aikaa isovanhempiensa kanssa.
80-luvulla naiset saivat esikoisen 27-vuotiaana, eli lähes kolmekymppisenä, ja miehet olivat vielä muutaman vuoden tuota vanhempia. Ei siinä ole kuin muutaman vuoden muutos nykyaikaan.
Ennen ihmiset kuolivat nuorempina, joten lapset eivät ehtineet tavata isovanhempiaan ollenkaan, tai sitten isovanhemmat kuolivat lastenlasten ollessa pieniä.
Nyt on kyllä niin epäuskottavaa juttua, että kaipaisin linkkiä tuohon tilastoon. Eihän nyt sentään kasarillakaan ollut mitenkään tavanomaista kuolla alle kuusikymppisenä.
Vaikka tuntuu pahalta sanoa mutta lapsille tulisi opettaa puolustautumista, ei mitään karatea tai judoa mutta joko sanallista tai pari hyvää otetta "lähitaistelussa". Tähän on tultu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen asui monilla ukit ja mummit lähellä ja saattoivat ottaa lapset hoitoon niin että perheeT jaksoivat ja oli yhteisöllisempää.
Olet väärässä. Nykyajan isovanhemmat hoitavat lastenlapsiaan enemmän kuin koskaan ennen.
Lapset ovat muuttaneet enemmän muille paikkakunnille. Tämän takia ei ole vanhukset samalla tavoin hoitamassa lapsen lapsia kuin aikaisemmin.
Olet väärässä.
Nykyajan isovanhemmat hoitavat lastenlapsiaan enemmän kuin koskaan ennen.
Ennen isovanhemmat olivat vanhoja ja sairaita, eivätkä todellakaan hoitaneet lastenlapsia. 80-luvulla syntyneillä lapsilla oli puolet isovanhemmista kuolleet jo ennen lapsenlapsen syntymää.
Nykyään useimmilla yli 10-vuotiaillakin on kaikki isovanhemmat elossa ja suhteellisen hyväkuntoisiakin.
Mun 80-luvulla syntyneistä kavereista osalla on edelleen elossa olevia isovanhempia. 10v sitten lähes jokaisella oli. Nuorempanahan ne lapset on ennen hankittu, nää 80-vuotiaat vauvojen isovanhemmat on nykyään paljon yleisempiä kuin ennen.
Kyllä se on ihan tilastollinen tosiasia, että 80-luvun lapsilla oli puolet isovanhemmista kuollut jo ennen heidän syntymäänsä, ja että nykyajan lapsilla on paljon enemmän aikaa isovanhempiensa kanssa.
80-luvulla naiset saivat esikoisen 27-vuotiaana, eli lähes kolmekymppisenä, ja miehet olivat vielä muutaman vuoden tuota vanhempia. Ei siinä ole kuin muutaman vuoden muutos nykyaikaan.
Ennen ihmiset kuolivat nuorempina, joten lapset eivät ehtineet tavata isovanhempiaan ollenkaan, tai sitten isovanhemmat kuolivat lastenlasten ollessa pieniä.
Mikä on sinulla ennen? 80-luku? Kyllä tuolloin keskimäärin lapset pääsivät elämään isovanhempiensa kanssa.
Mutta vähemmän kuin nykyajan lapset.
Ehkä vähemmän yhteisiä elinvuosia, mutta sehän ei kerro mitään siitä kuinka paljon lapset ja isovanhemmat viettää aikaa keskenään. Nykyajan isovanhemmat on ensinnäkin töissä paljon pidempään kuin kasarilla, joten he eivät voi olla perheiden apuna samalla tavalla kuin entisaikaan, ja toisekseen ei monet edes halua olla. Toki isovanhemmissa ja perheissä on paljon eroja, toisissa isovanhemmat (tai joku heistä) osallistuu paljon, toisissa ei ollenkaan koskaan.
Aikuisissa liikaa porvareita joista lapset mallioppivat
Vierailija kirjoitti:
Ennen ainakaan puhelin ei saanut olla oppitunnilla. Opettaja kun siitä sanoi, sen uskoi koko luokka.
Ei se nyt aikuisten oikeesti voi olla niin että nuoret kärsivät masennuksesta ja ahdistuksesta vain jonkun tekniikkavempaimen takia? samalla logiikalla kaikki muu ympärillä oleva teknologia vaikuttaa negatiivisesti meihin. Voit mennä lukemaan vaikka Unabomberin manifestia yksin metsään, me loput emme yhdy ajatukseesi.
Vierailija kirjoitti:
Ennen vanhemmilla, ainakin äidillä, oli aikaa lapsilleen. Yhden hengen palkalla elätti siihen aikaan perheen melko usein, joten äiti oli kotona. Nyt molemmat vanhemmat ovat töissä ja tekevät pitkää päivää. Lapset joutuvat olemaan tuntitolkulla yksin kotona.
Olet väärässä.
30-luvulla syntynyt mummoni oli alle kouluikäisenä kaikki päivät yksin kotona vanhempien ollessa töissä. Vain rikkaissa perheissä oli kotiäitejä.
Ennen kaikki olivat töissä. Nykyään on enemmän kotiäitejä kuin ennen.
Lapset olivat ennen enemmän yksin kuin nykyään. Nykyään on iltapäiväkerhot yms. Ennen oli ihan itsestäänselvää, että ekaluokkalaiset ovat tuntikaudet yksin kotona, koska koulu loppui aikaisin ja vanhempien työpäivät olivat pitempiä kuin nykyään.
Koska maailma ylipäätään oli turvallisempi paikka.Aikuisilla oli aikaa lapsille sekä kotona että koulussa.
Arvomaailma oli inhimillisempää,ylipäätään ihmisillä oli parempi olla henkisesti.
Inkluusio on hyvä esimerkki siitä miten kaukana ne jotka päättävät asioista ovat siitä miten asiat todellisuudessa ovat.Nykyajan päättäjät eivät joko tiedä tai sitten eivät välitä.Tarvittaisiin positiivisia arvoja jotka eivät ole talouden,uskonnon tai minkään kapean ajattelumallin määrittämiä.
90 - luvun laman aikaan kärsittiin kaikesta, tuesta, terveydenhuollosta ja vanhemmuus oli hurmaantumista televisiosta.
No okei pyörällä ajettiin enemmän kuin autolla. Nythän lapsi kärrätään jo 20 m matka tarhaan autolla.
Opettajat kasvatti nöyryyttämällä muiden kuullen. Kotona ei paljon kyselty, miten menee.
Jouluna lahjaksi tuli aku ankkoja, filmirulla, alusvaatteita tai toppapukuja. Käyttötavaraa, ei mitään lelukaupan toiveita. Jatkuvaa pettymystä.
Onneksi oli Musiikki Televisio sentään...
Alue: Aihe vapaa
En nyt ehdi avata linkkiä, mutta tutkimuksissahan voidaan painottaa jotain asiaa ja sivuuttaa toinen. Ennen ei oltu sen onnellisempia kuin nykyään. Elämä ehkä oli omalta osaltaan yksinkertaisempaa, mutta ei onnellisempaa.