Miksi lapset voivat niin huonosti tänään, mutta eivät aiemmin? Kokevat kiusaamista kouluissa, ahdistusta

Suomessa ei auteta perheitä ja mielenterveysongelmiin avun saaminen on heikkotasoista vaikka perheet sitä kipeästi tarvitsevat. Käytännön ongelmiin ei puututa. Kaikilla perheillä ei ole tukiverkostoa, isovanhemmat asuvat kaukana eivätkä välttämättä edes osaa auttaa jos on isompia ongelmia vaikka haastavan lapsen kanssa. Moni vanhempi joutuu selviämään yksin.

Kaikista eniten sääliksi käy pienituloiset yksinhuoltajat. Nyt hallitus leikkaisi heiltä tukia.. mikä ei käy järkeen. Voi muutenkin olla erittäin haastava elämä... sitten heiltä otetaan pois. Miten tämä muuten kannustaa ihmisiä lisääntymään?

Olen ysärilapsi, ja se, miten paljon jo silloin koulussa kiusattiin, oli järjettömän suuri. 

Vierailija kirjoitti:

Ja vanhempia ei kiinnosta. Toisessakin ketjussa tuossa ihmetellään miksi pitää mennä vanhempainiltaan.

Se voisi olla hyvä paikka keskustella juuri näistäkin asioista.

Nykyään suurempaa osaa vanhemmista kuitenkin kiinnostaa kuin "silloin ennen". Sitähän noissa Wilmaa ja vanhempainiltoja haukkuvissa ketjuissa aina nostalgisoidaan, vanhoja hyviä aikoja jolloin vanhempia ei tarvinnutkaan kiinnostaa.

Yhteisöllisyys on kadonnut.

Koska maailma on muuttunut niin paskaksi. Nykyisin voi iso kasa aikuisiakin todella paljon huonommin kuin ennen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

some on kaiken pahan alku. Ennen vanhemmilla oli enemmän aikaa lapsille kun ei tarvinnut somettaa. nykyään ollaan koko ajan kännykällä.

Nykyvanhemmat on tutkimusten mukaan enemmän lastensa kanssa kuin yksikään aiempi sukupolvi.

Eikä ole.

Nykyvanhempi voi olla fyysisesti läsnä mutta tuijottaa kännykkää koko ajan.

Lapsi ei siitä paljon hyödy.

Jopa mun kani hermostui, jos räpläsin kännykkää samalla kun silitin sitä. Se olisi halunnut hskamattoman huomioni ja se oli vain eläin.

Oletko nyt tosiaan jokaisen nykyperheen kotiarjesta noin tietoinen, kun osaat varmaksi sanoa että kaikki vanhemmat on vaan kännykällä kaiken aikaa?

Silloin ennen ne vanhemmat luki lehtiä tai kirjoja (lapset ei saanut häiritä) ja katsoi telkkaria, jota ei myöskään saanut häiritä. Mutta kännykkä, se on kamalaa pahuutta.

Vierailija kirjoitti:

Ennen ainakaan puhelin ei saanut olla oppitunnilla. Opettaja kun siitä sanoi, sen uskoi koko luokka.

Missä koulussa saa puhelin olla oppitunnilla?

Vierailija kirjoitti:

some on kaiken pahan alku. Ennen vanhemmilla oli enemmän aikaa lapsille kun ei tarvinnut somettaa. nykyään ollaan koko ajan kännykällä.

Olet väärässä.

Nykyajan vanhemmat viettävät lastensa kanssa enemmän aikaa kuin koskaan ennen.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä esimerkki maailman erosta on se, että muistan tänä päivänäkin kun teininä kuulin ekan kerran, että joku oli raiskannut kaksivuotiaan. Se oli elämän kestävä shokki. Sitä ennen en ollut tajunnut, että taaperoita voidaan raiskata.

Nyt sen tajuaa varmaan ne taaperot itse ja isommat ovat nähneet dokumentteja sellaista. Minun maailma oli paljon turvallisempi näennäisesti kuin nykylasten maailma. Silloin kiusattiin rankasti myös opettajien taholta. Mutta maailma sen ympärillä tuntui turvallisemmalta. Ja muuttamalla muualle, pääsi eroon kaikista ihmisistä. Nyt ne tulee somessa mukana maailman ääriin.

Varmasti lisää kyllä lasten ahdistuneisuutta että kaikki maailman pahuus on nähtävillä netissä ja somessa jatkuvasti. Ainahan kaikkea tätä on tapahtunut, mutta nyt ihan kuka vain lapsi törmää todella raakaan p0rnoon ja kaikenlaiseen kauheaan jo tosi nuorella iällä. Lasten tapa käsitellä pelottavia ja ahdistavia juttuja voi olla niiden jakaminen muiden lasten kanssa.

Lisäksi kaikenlaiset sekopäät groomaa ja ahdistelee lapsia netissä. Näiden toiminta on helpottunut netin ansiosta.

Suomessa oli ennen paljon paremmat mahdollisuudet kasvattaa lapsia. Eli terveydenhoito toimi ja koulussa oli aikuisia. Toki nyt on tuen tarpeisia enemmän, koska on S2-oppijoita, joita ei ollut ennen. He tarvitsisivat resursseja ja tukea.

No mikähän mahtaisi olla?

Eikö kukaan keksi mistä nykyinen kaikenkattava pahoinvointi johtuu?

Vinkkinä annan seuraavan:

Juurisyy-> seuraukset.

Tietäjät tietää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä esimerkki maailman erosta on se, että muistan tänä päivänäkin kun teininä kuulin ekan kerran, että joku oli raiskannut kaksivuotiaan. Se oli elämän kestävä shokki. Sitä ennen en ollut tajunnut, että taaperoita voidaan raiskata.

Nyt sen tajuaa varmaan ne taaperot itse ja isommat ovat nähneet dokumentteja sellaista. Minun maailma oli paljon turvallisempi näennäisesti kuin nykylasten maailma. Silloin kiusattiin rankasti myös opettajien taholta. Mutta maailma sen ympärillä tuntui turvallisemmalta. Ja muuttamalla muualle, pääsi eroon kaikista ihmisistä. Nyt ne tulee somessa mukana maailman ääriin.

Varmasti lisää kyllä lasten ahdistuneisuutta että kaikki maailman pahuus on nähtävillä netissä ja somessa jatkuvasti. Ainahan kaikkea tätä on tapahtunut, mutta nyt ihan kuka vain lapsi törmää todella raakaan p0rnoon ja kaikenlaiseen kauheaan jo tosi nuorella iällä. Lasten tapa käsitellä pelottavia ja ahdistavia juttuja voi olla niiden jakaminen muiden lasten kanssa.

Lisäksi kaikenlaiset sekopäät groomaa ja ahdistelee lapsia netissä. Näiden toiminta on helpottunut netin ansiosta.

Inhottaa tuollaiset groomaajat. Nykyvanhemmilla on iso tehtävä suojella lapsiaan. Asenteet lapsia kohtaan ovat muutenkin koventuneet.

Ennen niistä ei valitettavasti vaan puhuttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen asui monilla ukit ja mummit lähellä ja saattoivat ottaa lapset hoitoon niin että perheeT jaksoivat ja oli yhteisöllisempää.

Olet väärässä. Nykyajan isovanhemmat hoitavat lastenlapsiaan enemmän kuin koskaan ennen.

Lapset ovat muuttaneet enemmän muille paikkakunnille. Tämän takia ei ole vanhukset samalla tavoin hoitamassa lapsen lapsia kuin aikaisemmin.

Olet väärässä.

Nykyajan isovanhemmat hoitavat lastenlapsiaan enemmän kuin koskaan ennen.

Ennen isovanhemmat olivat vanhoja ja sairaita, eivätkä todellakaan hoitaneet lastenlapsia. 80-luvulla syntyneillä lapsilla oli puolet isovanhemmista kuolleet jo ennen lapsenlapsen syntymää.

Nykyään useimmilla yli 10-vuotiaillakin on kaikki isovanhemmat elossa ja suhteellisen hyväkuntoisiakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

some on kaiken pahan alku. Ennen vanhemmilla oli enemmän aikaa lapsille kun ei tarvinnut somettaa. nykyään ollaan koko ajan kännykällä.

Nykyvanhemmat on tutkimusten mukaan enemmän lastensa kanssa kuin yksikään aiempi sukupolvi.

Eikä ole.

Nykyvanhempi voi olla fyysisesti läsnä mutta tuijottaa kännykkää koko ajan.

Lapsi ei siitä paljon hyödy.

Jopa mun kani hermostui, jos räpläsin kännykkää samalla kun silitin sitä. Se olisi halunnut hskamattoman huomioni ja se oli vain eläin.

Oletko nyt tosiaan jokaisen nykyperheen kotiarjesta noin tietoinen, kun osaat varmaksi sanoa että kaikki vanhemmat on vaan kännykällä kaiken aikaa?

Silloin ennen ne vanhemmat luki lehtiä tai kirjoja (lapset ei saanut häiritä) ja katsoi telkkaria, jota ei myöskään saanut häiritä. Mutta kännykkä, se on kamalaa pahuutta.

Muistan itse (80- luvun lapsi) kuinka onnellisen tiedoton olin maailman menosta kun kännykkää ei ollut, kävin päivittäin naapurissa leikkimässä, touhuttiin pihalla. Oli mahtava tunne nähdä face to face ystävän ja olla vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Olin liikunnallinen ja usein touhusin pihalla ihan hiki hatussa, hyötyliikuntaakin sai. Nykyään lapset ovat huonommassa kunnossa kuin koskaan kun liikunta ei kiinnosta ja nyhjötetään puhelin kourassa välitunnillakin. Kännykästä saadaan kaikkea tietoa, on se sitten vääristynyttä tai todellista, se voi vaikuttaa haitallisesti lapsen mieltä joka on vielä herkässä kasvuiässä.

Samalla on riski joutua häirinnän kohteeksi koska puhelimitse kuka tahansa voi saada sinun yhteystiedot ja lähettää häiritsevää materiaalia. Uskon että monet vanhemmat eivät tiedäkään mitä se oma lapsi touhuaa sos. mediassa ja mitä kaikkea shaissea näkee ja kuulee. Lapset ovat helppoja kohteita vaikutteille.

Koska nykyään on "muotia" olla ahdistunut ja/tai uhri.

Ei nuoruus ole tänä päivän yhtään sen helpompaa tai vaikeampaa mitä aikaisemmin. Nuoruus on aina ollut vaikeaa aikaa. Nuorten aivojen kemia on sekaisin todella monta vuotta, joten ei ihme että ahdistaa. Nykyään vain ns. normi nuoruuteen kuuluvasta ahdistuksesta on tullut diagnosoitava sairaus. Oire. 

Sama tilanne on elämään kuuluvien surujen ja menetysten suhteen. Kyse ei enää ole "vain" surusta, vaan suru diagnosoidaan masennukseksi, ahdistuksesi, jne.

Nykymaailma on mahdollistaja. Sekä hyvässä että pahassa. Kuuntelin podcastissa 50 vuoden uran tehnyttä psykiatria. Hänen kantansa oli hyvin selkeästi se, että Suomessa mielenterveyspalveluita on saatavilla hyvin. Ongelma vain on, että terapiat on täyttyy ihmisistä, joilla periaatteessa menee ihan hyvin ja jotka muutama vuosikymmenen olisivat ihan itse pärjänneet perheen, ystävien ja omaisten tuella. Tämä aiheuttaa sen, että aidosti akuuttia ammattiapua tarvitsevat ihmiset eivät sitten saa apua, kun (karrikoiden) koiran kuoleman takia terapiaan tulevat täyttävät palvelut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

some on kaiken pahan alku. Ennen vanhemmilla oli enemmän aikaa lapsille kun ei tarvinnut somettaa. nykyään ollaan koko ajan kännykällä.

Olet väärässä.

Nykyajan vanhemmat viettävät lastensa kanssa enemmän aikaa kuin koskaan ennen.

Nykyvanhempia haukutaan sekä siitä, ettei he ole lastensa kanssa ja välitä, että siitä, että he on lastensa kanssa liikaa ja puuttuu liikaa lasten asioihin.

Molempia ääripäitä siis nykyvanhemmissa varmasti on, mutta keskivertovanhemmat on kyllä välittävämpiä ja osallistuvat lastensa elämään enemmän kuin aiempina vuosikymmeninä.

Kännykät ja some kyllä aiheuttaa ongelmia, ei sillä, varsinkin kun keskenkasvuiset lapset pääsee sinne nettiin ja someen, ja pahoinvoivat aikuiset oksentaa vihaansa ja katkeruuttaan sinne eri palstoille ja lapset sitten altistuu ties mille. Siis sen lisäksi mitä ääliömäisyyksiä lapset keskenään siellä somessa tekee.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa oli ennen paljon paremmat mahdollisuudet kasvattaa lapsia. Eli terveydenhoito toimi ja koulussa oli aikuisia. Toki nyt on tuen tarpeisia enemmän, koska on S2-oppijoita, joita ei ollut ennen. He tarvitsisivat resursseja ja tukea.

Terveydenhoito toimi ennenkin ihan yhtä huonosti kuin nykyään.

Nykyään koulussa on enemmän aikuisia kuin koskaan ennen.

Tuentarpeisia on nykyään enemmän, koska erityislapsia on niin paljon. S2-oppilaat eivät liity asiaan mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Ennen niistä ei valitettavasti vaan puhuttu.

Ja nykyään niistä ei muuta tehdä kun puhutaan. Joten ei ihme, että normaaliin elämään kuuluvat tunteet ahdistaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen asui monilla ukit ja mummit lähellä ja saattoivat ottaa lapset hoitoon niin että perheeT jaksoivat ja oli yhteisöllisempää.

Olet väärässä. Nykyajan isovanhemmat hoitavat lastenlapsiaan enemmän kuin koskaan ennen.

Lapset ovat muuttaneet enemmän muille paikkakunnille. Tämän takia ei ole vanhukset samalla tavoin hoitamassa lapsen lapsia kuin aikaisemmin.

Olet väärässä.

Nykyajan isovanhemmat hoitavat lastenlapsiaan enemmän kuin koskaan ennen.

Ennen isovanhemmat olivat vanhoja ja sairaita, eivätkä todellakaan hoitaneet lastenlapsia. 80-luvulla syntyneillä lapsilla oli puolet isovanhemmista kuolleet jo ennen lapsenlapsen syntymää.

Nykyään useimmilla yli 10-vuotiaillakin on kaikki isovanhemmat elossa ja suhteellisen hyväkuntoisiakin.

Minun lapsuudessa oli yleistä että lapsenlapset menivät mummolaan viikoiksi kesälomalla. Kuinkahan yleistä tuo nykyään on?