Lue keskustelun säännöt.
Löydättekö te muut hoikat ja sporttiset keski-ikäiset naiset omanikäisiä miehiä?
20.09.2023 |
Minusta on alkanut tuntua, että on enemmän kirous kuin hyvä asia olla keski-ikää lähestyvänä (vajaa nelikymppisenä) naisena hoikka ja hyvässä fyysisessä kunnossa, koska kaikki omanikäiset hyvässä fyysisessä kunnossa olevat miehet tuntuvat etsivän joko nuorempia naisia tai pelkkää kevyttä hauskanpitoa. Sen sijaan löytyisi kyllä suuri joukko parisuhdetta etsiviä keski-ikäisiä miehiä, jotka ovat ylipainoisia, eivät harrasta liikuntaa ja elävät muutenkin epäterveellisesti.
Onko teillä muilla samoja kokemuksia vai onkohan minussa jokin muu vika, etten kelpaa vakavampaan suhteeseen omanikäisille hoikille ja sporttisille miehille? Olen omasta mielestäni fiksu, lapseton, en ole korkeasti kouluttautunut mutta ok-palkkaisessa työssä enkä vaadi korkeaa koulutusta mieheltäkään (fiksuutta kylläkin), en vaadi myöskään mitään mallin kasvoja vaan riittäisi ihan tavallisen näköinen mies. Silti tuntuu ihan mahdottomalta löytää sellaista, kun aina saa kuulla ettei etsi nyt mitään vakavaa vaan jotain pelkkää fb/fwb-juttua, ja itseäni taas ei sellainen kiinnosta.
Kommentit (211)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoikkuuden ja sporttisuuden painottaminen parin valinnassa kertoo pinnallisuudesta, joka ei useinkaan iske esim. älykkäisiin ihmisiin, joita löytyy ihan kaikenlaisilla kehoilla.
Itse ainakin ihastuttiin mieheni kanssa toistemme älyyn, huumoriin ja persoonaan. Lisäksi meillä on samoja mielenkiinnon kohteita ja meillä on osin yhteiset kaveripiirit. Oltiin siis toistemme mielestä kokonaisuutena kiinnostavia ja ihastuttavia.
Nyt ollaan jo keski-ikäisiä, tavatessamme toki hieman nuorempia. Minä lihava, mutta kuitenkin paljon liikkuva nainen ja mies paljon liikkuva ja hoikahko.
Itsestäni taas tuntuu, että ne ihmiset jotka eivät ole itse hoikkia ja sporttisia eivät ymmärrä, että sen taustalle liittyy paljon syvempiä elämänarvoja kuin pelkkä ulkonäkö. Itse olen ollut aina terveydestäni kiinnostunut ja se nyt vain on kiistaton fakta, että sekä hoikkuus että liikunnallisuus linkittyvät vahvasti terveyteen ja ylipaino ja liikkumattomuus altistavat lukuisille eri sairauksille. Eli jos elämäsi yksi tärkeimmistä arvoista on terveys niin et yksinkertaisesti voi olla pyrkimättä hoikkuuteen ja liikunnalliseen elämäntapaan.
Olen myös sitä mieltä, että rakkaus toista kohtaan välittyy siten, että pitää itsestään mahdollisimman hyvää huolta, jotta voi olla toiselle mahdollisimman hyvä kumppani mahdollisimman pitkään. Toinen ukkini oli ylipainoinen eikä käsittääkseni harrastanut juurikaan liikuntaa ja hän kuoli syöpään kun olin pieni ja mummoni eli 30 vuotta yksin hänen kuolemansa jälkeen. Toinen ukkini taas oli hoikka ja liikunnallinen ja hän eli 20 vuotta tätä ylipainoista ukkiani pidempään. Toki nämä nyt olivat yksittäistapauksia, mutta itse kiinnyn syvästi kumppaniini ja haluan maksimoida sen ajan jonka saan viettää hänen kanssaan - ja hoikan, liikunnalisen ja terveellisesti eläneen miehen kanssa on todennäköisempää, että hän tulee elämään pidempään ja terveempänä kanssani eläkepäivillä.
AP
Jännä, että sen toisen täytyy noin paljon jakaa samoja arvoja kuin sinun. Kyllähän se rajaa aika paljon ikäluokkasi miehiä pois. Itsekin olen melko sporttinen nainen, mutta ei minua haittaa pätkääkään ettei mieheni ole. Ihan itsekseni minä omissa harrastuksissani käyn, ja lenkeillä, en tarvi miestä niihin osallistumaan.
Nuo elinikäjutut on myös vähän niin ja näin. Ellei todella ole aivan sairaalloisen ylipainoinen, niin se vaikuttaa elinajanennusteeseen yllättävän vähän. Ja kun ikää alkaa tulla, valitettavasti sattuma ja geenit alkaa vaikuttaa yhä enemmän noihin juttuihin. Terveellisesti elänyt voi sairastua johonkin vakavaan ja lähteä aikaisin, ja toisaalta esim. omassa suvussa alkoholistiukkoja, jotka eläneet hyväkuntoisena ysikymppiseksi ja lähteneet sitten "suorilta jaloilta". Se täytyy vähän vaan hyväksyä, että se on tuuripeliä milloin kukin täältä lähtee ja kumpi pariskunnasta lähtee ensin. Eikä sitä voi millään omilla toimilla kuten terveellisellä elämällä lopulta kontrolloida kovinkaan paljoa.
No hei, eikös tarkoitus olekin rajata porukkaa ulos? Et kai sinäkään kelpuuta kaikkia, jotka hengittää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taas sivusta: Kyllä minusta terveelliset elämäntavat on yksi sellainen perusarvo, josta ei pitäisi kenenkään tinkiä jos se on itselle tärkeää. Se kuitenkin vaikuttaa aika lailla ihan kaikkeen: mitä ja milloin syö, kuinka paljon käyttää alkoholia ja tupakoiko, mitä tekee vapaa-ajallaan jne jne.
Jos toinen litkii kaljaa sohvalla ja mättää ranskalaisia, kun toinen syö vihanneksia ja käy lenkillä, niin kyse on kyllä niin perustavanlaatuisista eroista elämän arvoissa että en usko tuollaisen suhteen toimivan yhtään pidemmällä tähtäimellä. Se terveyttä arvostava todennäköisesti alkaa pitää kumppaniaan laiskana ja epäkypsänä, ja se sohvalla makaava taas liikunnallista nipona ja tylsänä tiukkapipona. Ei sellainen toimi.
Epäsuhta on sama, kuin jos toinen olisi hyvin hengellinen ja perustaisi kaiken elämänsä ja päätöksensä taikauskolle ja traditioille, kun taas toinen olisi logiikkaa arvostava ateisti. Liian isot erot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä keski-ikäisiä urheilullisia miehiä löytyy pilvin pimein urheilutapahtumista, valitse joku pitkän matkan juoksutapahtuma ja varmasti pääset juttusille lukuisten miesten kanssa.
Loppumatkasta miehiä käytännössä lähes putoaa syliin, kun moni on matkalla väsähtänyt tai saanut jonkun vamman ja joutunut hidastamaan tahtia.
Pyydät vaikka oluelle maaliintulon jälkeen.
Tämä olisi muuten hyvä neuvo, mutta en oikein osaa kiinnostua kenestäkään pelkän ulkonäön perusteella koska luonne merkitsee niin paljon, eikä minulle muutenkaan ole luontevaa mennä juttelemaan tuntemattomille. Olen ollut yhden kerran juoksutapahtumassa 10 vuotta sitten eikä silloin kyllä yksikään mies tullut minulle juttelemaan, vähän siis epäilen että tulisi nytkään.
Mitään uutta ryhmäliikuntaharrastusta minulla ei myöskään ole aikaa aloittaa, enkä tykkää liikkua tuntemattomien seurassa. Kai ongelma on sitten myös siinä, että en oikein kohtaa uusia miehiä ylipäätään missään ja deittisovellukset eivät vain toimi, koska siellä ei saa tehtyä riittävän hyvää karsintaa vaan 90% joiden kanssa päätyy juttelemaan ovat jo lähtökohtaisesti epäsopivia (monet miehet kun menevät periaatteella "yrittämällä ei häviä mitään" eli naisen mainitsemilla kriteereillä ei ole mitään merkitystä).
Lähestyisivätpä miehet lenkkipolulla, salilla tai kaupassa niin olisi paljon helpompaa...
AP
Mukava kuulla, että on naisia haluan kaikesta huolimatta uskoa ja tai kuvitella, että et ole ainoa, joka ei laittaisi pahakseen, jos joku mies yrittäisi lähestyä sinua mainitsemissasi paikoissa.
Itse olen joitain kertoja yrittänyt lähestyä mukavalta vaikuttanutta naista niin kirjastossa kuin kauppakeskuksessa ihan kai onnistuneesti olen tai olemme voineet vaihtaa muutaman sanan mutta olen myös kohdannut ja saanut vastauksesksi vain kummallista mulkoilua ja nyrpisetlyä tai vain selän pikaista kääntämistä ja tai muita sellaisia eleitä, jolla nainen on selvästi halunnut viestittää, että etkö tajua pösilö, että hän on nyt ostamassa omenoita (tms.), eikä todellakaan aio sanoa sulle (=minulle mitään).
- Onneksi olen osannut kai niin tahdikkaasti lähestyä, ettei kukaan ole alkanut kiljumaan tai huutanut vartioita paikalle. Mutta selväksi on käynyt, että (a) joidenkin mielestä on täysin epäsopivaa, jos heitä yrittää lähestyä julksiella paikalla tai erehtyy sanomaan heille jotain tai ylipäätään sanomaan jotain sillä hetkellä kun he ovat samalla paikalla.
Esimerkiski Nainen on kaupassa satokauden vihanneksien luona ja tulet siihen itsekin ja t okaiset, että ompa kiva kun saa edullisia kotimaisia omenoita mitähän niistä keksisi valmistaa? - Saat vastausksesksi mulkoilua, tai kysyvän katseen, että etkö muka tiedä mitä niistä voi valmistaa.... jatka siinä sitten luontevasti eteenpäin.
Tai tulet kirjastossa uuutuus kirjojen luo ja tartut niiden joukosta olevaan uutuus teokseen ja kysyt uutuuksia silmäilevätä naiselta, että onko hän lukenut ao. kirjailijan teoksia, niin saat vastaukseksi että joo. Ja kun kysyt, että mitä, niin hän sanoo, ettei enää muista...
Yhtä kaikki on tullut selväksi, että ellei ole kiinnostunut laittamaan itseään likoon someen (Tinderiin tai jollekin netin treffipalvelimsita) tai jollei tapaa käydä baareissa tai yökerhoissa tms. niin sellaiset paikat ja tai tilat, joissa on moraalisesti yleisesti hyväksyttävää yrittää iskeä ja löytää itselleen seuraa tuntuvat olevan (Suomessa) aika vähissä, vaikka miten toistellaan, että sen oman kumppaninsa voisi löytää mistä vain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoikkuuden ja sporttisuuden painottaminen parin valinnassa kertoo pinnallisuudesta, joka ei useinkaan iske esim. älykkäisiin ihmisiin, joita löytyy ihan kaikenlaisilla kehoilla.
Itse ainakin ihastuttiin mieheni kanssa toistemme älyyn, huumoriin ja persoonaan. Lisäksi meillä on samoja mielenkiinnon kohteita ja meillä on osin yhteiset kaveripiirit. Oltiin siis toistemme mielestä kokonaisuutena kiinnostavia ja ihastuttavia.
Nyt ollaan jo keski-ikäisiä, tavatessamme toki hieman nuorempia. Minä lihava, mutta kuitenkin paljon liikkuva nainen ja mies paljon liikkuva ja hoikahko.
Itsestäni taas tuntuu, että ne ihmiset jotka eivät ole itse hoikkia ja sporttisia eivät ymmärrä, että sen taustalle liittyy paljon syvempiä elämänarvoja kuin pelkkä ulkonäkö. Itse olen ollut aina terveydestäni kiinnostunut ja se nyt vain on kiistaton fakta, että sekä hoikkuus että liikunnallisuus linkittyvät vahvasti terveyteen ja ylipaino ja liikkumattomuus altistavat lukuisille eri sairauksille. Eli jos elämäsi yksi tärkeimmistä arvoista on terveys niin et yksinkertaisesti voi olla pyrkimättä hoikkuuteen ja liikunnalliseen elämäntapaan.
Olen myös sitä mieltä, että rakkaus toista kohtaan välittyy siten, että pitää itsestään mahdollisimman hyvää huolta, jotta voi olla toiselle mahdollisimman hyvä kumppani mahdollisimman pitkään. Toinen ukkini oli ylipainoinen eikä käsittääkseni harrastanut juurikaan liikuntaa ja hän kuoli syöpään kun olin pieni ja mummoni eli 30 vuotta yksin hänen kuolemansa jälkeen. Toinen ukkini taas oli hoikka ja liikunnallinen ja hän eli 20 vuotta tätä ylipainoista ukkiani pidempään. Toki nämä nyt olivat yksittäistapauksia, mutta itse kiinnyn syvästi kumppaniini ja haluan maksimoida sen ajan jonka saan viettää hänen kanssaan - ja hoikan, liikunnalisen ja terveellisesti eläneen miehen kanssa on todennäköisempää, että hän tulee elämään pidempään ja terveempänä kanssani eläkepäivillä.
AP
Jännä, että sen toisen täytyy noin paljon jakaa samoja arvoja kuin sinun. Kyllähän se rajaa aika paljon ikäluokkasi miehiä pois. Itsekin olen melko sporttinen nainen, mutta ei minua haittaa pätkääkään ettei mieheni ole. Ihan itsekseni minä omissa harrastuksissani käyn, ja lenkeillä, en tarvi miestä niihin osallistumaan.
Nuo elinikäjutut on myös vähän niin ja näin. Ellei todella ole aivan sairaalloisen ylipainoinen, niin se vaikuttaa elinajanennusteeseen yllättävän vähän. Ja kun ikää alkaa tulla, valitettavasti sattuma ja geenit alkaa vaikuttaa yhä enemmän noihin juttuihin. Terveellisesti elänyt voi sairastua johonkin vakavaan ja lähteä aikaisin, ja toisaalta esim. omassa suvussa alkoholistiukkoja, jotka eläneet hyväkuntoisena ysikymppiseksi ja lähteneet sitten "suorilta jaloilta". Se täytyy vähän vaan hyväksyä, että se on tuuripeliä milloin kukin täältä lähtee ja kumpi pariskunnasta lähtee ensin. Eikä sitä voi millään omilla toimilla kuten terveellisellä elämällä lopulta kontrolloida kovinkaan paljoa.
No hei, eikös tarkoitus olekin rajata porukkaa ulos? Et kai sinäkään kelpuuta kaikkia, jotka hengittää?
Kommentoin sivusta:
Rajaamistakin on niin monenlaista. Esim jos tekee rajaukset että kumppanin pitää olla tietyn pituinen, tietyn painoinen, tienata vähintään X€/v, omata tietynlainen huumorintaju, omata vähintään tietyn pituinen penis, olla juuri tiettyä mieltä lasten hankkimisesta jne jne....niin tuossa käy pian nopeasti niin että ollaan kohta vanhainkodissa eikä sopivaa kumppania sitten ikinä löytynytkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä keski-ikäisiä urheilullisia miehiä löytyy pilvin pimein urheilutapahtumista, valitse joku pitkän matkan juoksutapahtuma ja varmasti pääset juttusille lukuisten miesten kanssa.
Loppumatkasta miehiä käytännössä lähes putoaa syliin, kun moni on matkalla väsähtänyt tai saanut jonkun vamman ja joutunut hidastamaan tahtia.
Pyydät vaikka oluelle maaliintulon jälkeen.
Tämä olisi muuten hyvä neuvo, mutta en oikein osaa kiinnostua kenestäkään pelkän ulkonäön perusteella koska luonne merkitsee niin paljon, eikä minulle muutenkaan ole luontevaa mennä juttelemaan tuntemattomille. Olen ollut yhden kerran juoksutapahtumassa 10 vuotta sitten eikä silloin kyllä yksikään mies tullut minulle juttelemaan, vähän siis epäilen että tulisi nytkään.
Mitään uutta ryhmäliikuntaharrastusta minulla ei myöskään ole aikaa aloittaa, enkä tykkää liikkua tuntemattomien seurassa. Kai ongelma on sitten myös siinä, että en oikein kohtaa uusia miehiä ylipäätään missään ja deittisovellukset eivät vain toimi, koska siellä ei saa tehtyä riittävän hyvää karsintaa vaan 90% joiden kanssa päätyy juttelemaan ovat jo lähtökohtaisesti epäsopivia (monet miehet kun menevät periaatteella "yrittämällä ei häviä mitään" eli naisen mainitsemilla kriteereillä ei ole mitään merkitystä).
Lähestyisivätpä miehet lenkkipolulla, salilla tai kaupassa niin olisi paljon helpompaa...
AP
Mukava kuulla, että on naisia haluan kaikesta huolimatta uskoa ja tai kuvitella, että et ole ainoa, joka ei laittaisi pahakseen, jos joku mies yrittäisi lähestyä sinua mainitsemissasi paikoissa.
Itse olen joitain kertoja yrittänyt lähestyä mukavalta vaikuttanutta naista niin kirjastossa kuin kauppakeskuksessa ihan kai onnistuneesti olen tai olemme voineet vaihtaa muutaman sanan mutta olen myös kohdannut ja saanut vastauksesksi vain kummallista mulkoilua ja nyrpisetlyä tai vain selän pikaista kääntämistä ja tai muita sellaisia eleitä, jolla nainen on selvästi halunnut viestittää, että etkö tajua pösilö, että hän on nyt ostamassa omenoita (tms.), eikä todellakaan aio sanoa sulle (=minulle mitään).
- Onneksi olen osannut kai niin tahdikkaasti lähestyä, ettei kukaan ole alkanut kiljumaan tai huutanut vartioita paikalle. Mutta selväksi on käynyt, että (a) joidenkin mielestä on täysin epäsopivaa, jos heitä yrittää lähestyä julksiella paikalla tai erehtyy sanomaan heille jotain tai ylipäätään sanomaan jotain sillä hetkellä kun he ovat samalla paikalla.
Esimerkiski Nainen on kaupassa satokauden vihanneksien luona ja tulet siihen itsekin ja t okaiset, että ompa kiva kun saa edullisia kotimaisia omenoita mitähän niistä keksisi valmistaa? - Saat vastausksesksi mulkoilua, tai kysyvän katseen, että etkö muka tiedä mitä niistä voi valmistaa.... jatka siinä sitten luontevasti eteenpäin.
Tai tulet kirjastossa uuutuus kirjojen luo ja tartut niiden joukosta olevaan uutuus teokseen ja kysyt uutuuksia silmäilevätä naiselta, että onko hän lukenut ao. kirjailijan teoksia, niin saat vastaukseksi että joo. Ja kun kysyt, että mitä, niin hän sanoo, ettei enää muista...
Yhtä kaikki on tullut selväksi, että ellei ole kiinnostunut laittamaan itseään likoon someen (Tinderiin tai jollekin netin treffipalvelimsita) tai jollei tapaa käydä baareissa tai yökerhoissa tms. niin sellaiset paikat ja tai tilat, joissa on moraalisesti yleisesti hyväksyttävää yrittää iskeä ja löytää itselleen seuraa tuntuvat olevan (Suomessa) aika vähissä, vaikka miten toistellaan, että sen oman kumppaninsa voisi löytää mistä vain.
Tuntemattoman naisen lähestyminen ruokakaupassa, kirjastossa tai julkisen liikenteen kyydissä on sellainen asia jota minä en koskaan, ikinä, mistään hinnasta tekisi.
Tinder ja ravintolat on ne kaksi paikkaa joissa suostun millään tavalla lähestymään tuntematonta naista, kaikki muut tilanteet on aivan ehdoton no-go.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoikkuuden ja sporttisuuden painottaminen parin valinnassa kertoo pinnallisuudesta, joka ei useinkaan iske esim. älykkäisiin ihmisiin, joita löytyy ihan kaikenlaisilla kehoilla.
Itse ainakin ihastuttiin mieheni kanssa toistemme älyyn, huumoriin ja persoonaan. Lisäksi meillä on samoja mielenkiinnon kohteita ja meillä on osin yhteiset kaveripiirit. Oltiin siis toistemme mielestä kokonaisuutena kiinnostavia ja ihastuttavia.
Nyt ollaan jo keski-ikäisiä, tavatessamme toki hieman nuorempia. Minä lihava, mutta kuitenkin paljon liikkuva nainen ja mies paljon liikkuva ja hoikahko.
Itsestäni taas tuntuu, että ne ihmiset jotka eivät ole itse hoikkia ja sporttisia eivät ymmärrä, että sen taustalle liittyy paljon syvempiä elämänarvoja kuin pelkkä ulkonäkö. Itse olen ollut aina terveydestäni kiinnostunut ja se nyt vain on kiistaton fakta, että sekä hoikkuus että liikunnallisuus linkittyvät vahvasti terveyteen ja ylipaino ja liikkumattomuus altistavat lukuisille eri sairauksille. Eli jos elämäsi yksi tärkeimmistä arvoista on terveys niin et yksinkertaisesti voi olla pyrkimättä hoikkuuteen ja liikunnalliseen elämäntapaan.
Olen myös sitä mieltä, että rakkaus toista kohtaan välittyy siten, että pitää itsestään mahdollisimman hyvää huolta, jotta voi olla toiselle mahdollisimman hyvä kumppani mahdollisimman pitkään. Toinen ukkini oli ylipainoinen eikä käsittääkseni harrastanut juurikaan liikuntaa ja hän kuoli syöpään kun olin pieni ja mummoni eli 30 vuotta yksin hänen kuolemansa jälkeen. Toinen ukkini taas oli hoikka ja liikunnallinen ja hän eli 20 vuotta tätä ylipainoista ukkiani pidempään. Toki nämä nyt olivat yksittäistapauksia, mutta itse kiinnyn syvästi kumppaniini ja haluan maksimoida sen ajan jonka saan viettää hänen kanssaan - ja hoikan, liikunnalisen ja terveellisesti eläneen miehen kanssa on todennäköisempää, että hän tulee elämään pidempään ja terveempänä kanssani eläkepäivillä.
AP
Jännä, että sen toisen täytyy noin paljon jakaa samoja arvoja kuin sinun. Kyllähän se rajaa aika paljon ikäluokkasi miehiä pois. Itsekin olen melko sporttinen nainen, mutta ei minua haittaa pätkääkään ettei mieheni ole. Ihan itsekseni minä omissa harrastuksissani käyn, ja lenkeillä, en tarvi miestä niihin osallistumaan.
Nuo elinikäjutut on myös vähän niin ja näin. Ellei todella ole aivan sairaalloisen ylipainoinen, niin se vaikuttaa elinajanennusteeseen yllättävän vähän. Ja kun ikää alkaa tulla, valitettavasti sattuma ja geenit alkaa vaikuttaa yhä enemmän noihin juttuihin. Terveellisesti elänyt voi sairastua johonkin vakavaan ja lähteä aikaisin, ja toisaalta esim. omassa suvussa alkoholistiukkoja, jotka eläneet hyväkuntoisena ysikymppiseksi ja lähteneet sitten "suorilta jaloilta". Se täytyy vähän vaan hyväksyä, että se on tuuripeliä milloin kukin täältä lähtee ja kumpi pariskunnasta lähtee ensin. Eikä sitä voi millään omilla toimilla kuten terveellisellä elämällä lopulta kontrolloida kovinkaan paljoa.
No hei, eikös tarkoitus olekin rajata porukkaa ulos? Et kai sinäkään kelpuuta kaikkia, jotka hengittää?
Kommentoin sivusta:
Rajaamistakin on niin monenlaista. Esim jos tekee rajaukset että kumppanin pitää olla tietyn pituinen, tietyn painoinen, tienata vähintään X€/v, omata tietynlainen huumorintaju, omata vähintään tietyn pituinen penis, olla juuri tiettyä mieltä lasten hankkimisesta jne jne....niin tuossa käy pian nopeasti niin että ollaan kohta vanhainkodissa eikä sopivaa kumppania sitten ikinä löytynytkään.
Olipas typerät rinnastukset. Meinaatko että kysymys lasten hankinnasta on yhtä epätärkeä, kuin peniksen koko? Tai ettei yhteensopivalla huumorintajulla ole parisuhteessa mitään merkitystä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoikkuuden ja sporttisuuden painottaminen parin valinnassa kertoo pinnallisuudesta, joka ei useinkaan iske esim. älykkäisiin ihmisiin, joita löytyy ihan kaikenlaisilla kehoilla.
Itse ainakin ihastuttiin mieheni kanssa toistemme älyyn, huumoriin ja persoonaan. Lisäksi meillä on samoja mielenkiinnon kohteita ja meillä on osin yhteiset kaveripiirit. Oltiin siis toistemme mielestä kokonaisuutena kiinnostavia ja ihastuttavia.
Nyt ollaan jo keski-ikäisiä, tavatessamme toki hieman nuorempia. Minä lihava, mutta kuitenkin paljon liikkuva nainen ja mies paljon liikkuva ja hoikahko.
Itsestäni taas tuntuu, että ne ihmiset jotka eivät ole itse hoikkia ja sporttisia eivät ymmärrä, että sen taustalle liittyy paljon syvempiä elämänarvoja kuin pelkkä ulkonäkö. Itse olen ollut aina terveydestäni kiinnostunut ja se nyt vain on kiistaton fakta, että sekä hoikkuus että liikunnallisuus linkittyvät vahvasti terveyteen ja ylipaino ja liikkumattomuus altistavat lukuisille eri sairauksille. Eli jos elämäsi yksi tärkeimmistä arvoista on terveys niin et yksinkertaisesti voi olla pyrkimättä hoikkuuteen ja liikunnalliseen elämäntapaan.
Olen myös sitä mieltä, että rakkaus toista kohtaan välittyy siten, että pitää itsestään mahdollisimman hyvää huolta, jotta voi olla toiselle mahdollisimman hyvä kumppani mahdollisimman pitkään. Toinen ukkini oli ylipainoinen eikä käsittääkseni harrastanut juurikaan liikuntaa ja hän kuoli syöpään kun olin pieni ja mummoni eli 30 vuotta yksin hänen kuolemansa jälkeen. Toinen ukkini taas oli hoikka ja liikunnallinen ja hän eli 20 vuotta tätä ylipainoista ukkiani pidempään. Toki nämä nyt olivat yksittäistapauksia, mutta itse kiinnyn syvästi kumppaniini ja haluan maksimoida sen ajan jonka saan viettää hänen kanssaan - ja hoikan, liikunnalisen ja terveellisesti eläneen miehen kanssa on todennäköisempää, että hän tulee elämään pidempään ja terveempänä kanssani eläkepäivillä.
AP
Jännä, että sen toisen täytyy noin paljon jakaa samoja arvoja kuin sinun. Kyllähän se rajaa aika paljon ikäluokkasi miehiä pois. Itsekin olen melko sporttinen nainen, mutta ei minua haittaa pätkääkään ettei mieheni ole. Ihan itsekseni minä omissa harrastuksissani käyn, ja lenkeillä, en tarvi miestä niihin osallistumaan.
Nuo elinikäjutut on myös vähän niin ja näin. Ellei todella ole aivan sairaalloisen ylipainoinen, niin se vaikuttaa elinajanennusteeseen yllättävän vähän. Ja kun ikää alkaa tulla, valitettavasti sattuma ja geenit alkaa vaikuttaa yhä enemmän noihin juttuihin. Terveellisesti elänyt voi sairastua johonkin vakavaan ja lähteä aikaisin, ja toisaalta esim. omassa suvussa alkoholistiukkoja, jotka eläneet hyväkuntoisena ysikymppiseksi ja lähteneet sitten "suorilta jaloilta". Se täytyy vähän vaan hyväksyä, että se on tuuripeliä milloin kukin täältä lähtee ja kumpi pariskunnasta lähtee ensin. Eikä sitä voi millään omilla toimilla kuten terveellisellä elämällä lopulta kontrolloida kovinkaan paljoa.
No hei, eikös tarkoitus olekin rajata porukkaa ulos? Et kai sinäkään kelpuuta kaikkia, jotka hengittää?
Kommentoin sivusta:
Rajaamistakin on niin monenlaista. Esim jos tekee rajaukset että kumppanin pitää olla tietyn pituinen, tietyn painoinen, tienata vähintään X€/v, omata tietynlainen huumorintaju, omata vähintään tietyn pituinen penis, olla juuri tiettyä mieltä lasten hankkimisesta jne jne....niin tuossa käy pian nopeasti niin että ollaan kohta vanhainkodissa eikä sopivaa kumppania sitten ikinä löytynytkään.
Olipas typerät rinnastukset. Meinaatko että kysymys lasten hankinnasta on yhtä epätärkeä, kuin peniksen koko? Tai ettei yhteensopivalla huumorintajulla ole parisuhteessa mitään merkitystä?
Taisi nyt kommentin pointti mennä vähän sinulta ohi.
Kommentin idea oli että jos asettaa tosi suuren määrän erilaisia kriteereitä kumppanille, niin saattaa syntyä sellainen tilanne että sellaista ihmistä ei edes ole olemassa joka ne kaikki täyttää, tai että sellaisia ihmisiä on olemassa niin vähän, että todennäköisyys sellaisen löytämiselle vastaa jo melkein lottovoiton todennäköisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On vaikeampaa. Tuntuu, että jopa sporttiset keski-ikäiset miehet katselee ja haluaa rinnalleen muodokkaamman tai esim. hieman ylipainoisen naisen. On asiasta omaakin kokemusta ja joku tutkimuskin tästä on tehty, jossa näin todettiin.
En tiedä mistä johtuu. Onko sitten se, että nainen mielletään rennommaksi kun ei ole niin hoikka vai onko tosiaan että viehättää sitten silmää enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä keski-ikäisiä urheilullisia miehiä löytyy pilvin pimein urheilutapahtumista, valitse joku pitkän matkan juoksutapahtuma ja varmasti pääset juttusille lukuisten miesten kanssa.
Loppumatkasta miehiä käytännössä lähes putoaa syliin, kun moni on matkalla väsähtänyt tai saanut jonkun vamman ja joutunut hidastamaan tahtia.
Pyydät vaikka oluelle maaliintulon jälkeen.
Tämä olisi muuten hyvä neuvo, mutta en oikein osaa kiinnostua kenestäkään pelkän ulkonäön perusteella koska luonne merkitsee niin paljon, eikä minulle muutenkaan ole luontevaa mennä juttelemaan tuntemattomille. Olen ollut yhden kerran juoksutapahtumassa 10 vuotta sitten eikä silloin kyllä yksikään mies tullut minulle juttelemaan, vähän siis epäilen että tulisi nytkään.
Mitään uutta ryhmäliikuntaharrastusta minulla ei myöskään ole aikaa aloittaa, enkä tykkää liikkua tuntemattomien seurassa. Kai ongelma on sitten myös siinä, että en oikein kohtaa uusia miehiä ylipäätään missään ja deittisovellukset eivät vain toimi, koska siellä ei saa tehtyä riittävän hyvää karsintaa vaan 90% joiden kanssa päätyy juttelemaan ovat jo lähtökohtaisesti epäsopivia (monet miehet kun menevät periaatteella "yrittämällä ei häviä mitään" eli naisen mainitsemilla kriteereillä ei ole mitään merkitystä).
Lähestyisivätpä miehet lenkkipolulla, salilla tai kaupassa niin olisi paljon helpompaa...
AP
Mukava kuulla, että on naisia haluan kaikesta huolimatta uskoa ja tai kuvitella, että et ole ainoa, joka ei laittaisi pahakseen, jos joku mies yrittäisi lähestyä sinua mainitsemissasi paikoissa.
Itse olen joitain kertoja yrittänyt lähestyä mukavalta vaikuttanutta naista niin kirjastossa kuin kauppakeskuksessa ihan kai onnistuneesti olen tai olemme voineet vaihtaa muutaman sanan mutta olen myös kohdannut ja saanut vastauksesksi vain kummallista mulkoilua ja nyrpisetlyä tai vain selän pikaista kääntämistä ja tai muita sellaisia eleitä, jolla nainen on selvästi halunnut viestittää, että etkö tajua pösilö, että hän on nyt ostamassa omenoita (tms.), eikä todellakaan aio sanoa sulle (=minulle mitään).
- Onneksi olen osannut kai niin tahdikkaasti lähestyä, ettei kukaan ole alkanut kiljumaan tai huutanut vartioita paikalle. Mutta selväksi on käynyt, että (a) joidenkin mielestä on täysin epäsopivaa, jos heitä yrittää lähestyä julksiella paikalla tai erehtyy sanomaan heille jotain tai ylipäätään sanomaan jotain sillä hetkellä kun he ovat samalla paikalla.
Esimerkiski Nainen on kaupassa satokauden vihanneksien luona ja tulet siihen itsekin ja t okaiset, että ompa kiva kun saa edullisia kotimaisia omenoita mitähän niistä keksisi valmistaa? - Saat vastausksesksi mulkoilua, tai kysyvän katseen, että etkö muka tiedä mitä niistä voi valmistaa.... jatka siinä sitten luontevasti eteenpäin.
Tai tulet kirjastossa uuutuus kirjojen luo ja tartut niiden joukosta olevaan uutuus teokseen ja kysyt uutuuksia silmäilevätä naiselta, että onko hän lukenut ao. kirjailijan teoksia, niin saat vastaukseksi että joo. Ja kun kysyt, että mitä, niin hän sanoo, ettei enää muista...
Yhtä kaikki on tullut selväksi, että ellei ole kiinnostunut laittamaan itseään likoon someen (Tinderiin tai jollekin netin treffipalvelimsita) tai jollei tapaa käydä baareissa tai yökerhoissa tms. niin sellaiset paikat ja tai tilat, joissa on moraalisesti yleisesti hyväksyttävää yrittää iskeä ja löytää itselleen seuraa tuntuvat olevan (Suomessa) aika vähissä, vaikka miten toistellaan, että sen oman kumppaninsa voisi löytää mistä vain.
Tuntemattoman naisen lähestyminen ruokakaupassa, kirjastossa tai julkisen liikenteen kyydissä on sellainen asia jota minä en koskaan, ikinä, mistään hinnasta tekisi.
Tinder ja ravintolat on ne kaksi paikkaa joissa suostun millään tavalla lähestymään tuntematonta naista, kaikki muut tilanteet on aivan ehdoton no-go.
Miksi? - Siis miski vain vain nuo kaksi paikkaa, etkä lähestysi häntä ruokakaupassa tai kirjastossa....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon 42 v. ihan normaalikroppainen ja kohtuullisesti liikuntaa harrastava nainen. Kroppa ei tokikaan ole enää kakskymppisen (olen synnyttänyt) mutta kasvoja kehutaan usein. Olen aika nuoren näköinen. Löysin eräästä tapahtumasta normaalikroppaisen myös kohtuullisesti liikuntaa harrastavan ikäiseni miehen. Ihastuttiin toisiimme heti tavatessa, ja mikä tärkeintä, henkinen puoli toimii mahtavasti. Kaikesta voidaan keskustella ja tykätään vielä molemmat pohtia hyvinkin syvällisiä asioita. Tiedostan, että mulla kävi älyttömän hyvä tuuri, tai no, itse uskon johdatukseen. Kyllä näinkin voi näköjään tapahtua. Tätä ennen oon ollut monia vuosia yksin, avioeron jälkeen. En ole etsinyt mitään, enkä etsinyt nytkään, se vain tapahtui.
Vierailija kirjoitti:
On vaikeampaa. Tuntuu, että jopa sporttiset keski-ikäiset miehet katselee ja haluaa rinnalleen muodokkaamman tai esim. hieman ylipainoisen naisen. On asiasta omaakin kokemusta ja joku tutkimuskin tästä on tehty, jossa näin todettiin.
En tiedä mistä johtuu. Onko sitten se, että nainen mielletään rennommaksi kun ei ole niin hoikka vai onko tosiaan että viehättää sitten silmää enemmän.
Onhan hoikat naiset keskimäärin kireämpiä kuin pyöreämmät. Ei keski-iässä oikein normaalisyömisellä ja olemisella enää pysy hoikkana. Toisekseen tekemisen korostaminen on joillakin rasittavaa. "Kävin suppailee, kuntosalilla, jumpassa jne". Sitten se meikin määrä, mihinkään ei lähdetä ilman meikkejä.
Siis tällainen yleinen mielikuva, joka usein pitää paikkansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oman ikäisiä, mutta nuoremmissa olisi paljon ottajia.
Vierailija kirjoitti:
On vaikeampaa. Tuntuu, että jopa sporttiset keski-ikäiset miehet katselee ja haluaa rinnalleen muodokkaamman tai esim. hieman ylipainoisen naisen. On asiasta omaakin kokemusta ja joku tutkimuskin tästä on tehty, jossa näin todettiin.
En tiedä mistä johtuu. Onko sitten se, että nainen mielletään rennommaksi kun ei ole niin hoikka vai onko tosiaan että viehättää sitten silmää enemmän.
Kyllähän aika moni mies kokee sellaisen naisen viehättäväksi, jolla on naisellisia muotoja: lantiota, peppua, rinnat. Pienoinen ylipaino naisella ei monia miehiä haittaa yhtään, jos nuo edellä mainitut muodot on kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En oman ikäisiä, mutta nuoremmissa olisi paljon ottajia.
Ilmeisesti et kuitenkaan siis itse halua nuorempaa miestä kumppaniksi? Saanko udella miksi?
Olen 40-vuotias, aktiivisesti liikuntaa harrastava ja terveellisesti elävä lapseton,toimihenkilötehtävissä työskentelevä nainen. En ole edes erityisen hoikka, vaan kroppa on lihaksikas ja aika muodokas salitreenin myötä. Kyllä mulle seuraa olisi tarjolla ihan liiaksi asti ikähaitarilla 30-45 vuotiasta miehistä, tällä hetkellä pysyttelen sinkkuna lähinnä omasta tahdosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä keski-ikäisiä urheilullisia miehiä löytyy pilvin pimein urheilutapahtumista, valitse joku pitkän matkan juoksutapahtuma ja varmasti pääset juttusille lukuisten miesten kanssa.
Loppumatkasta miehiä käytännössä lähes putoaa syliin, kun moni on matkalla väsähtänyt tai saanut jonkun vamman ja joutunut hidastamaan tahtia.
Pyydät vaikka oluelle maaliintulon jälkeen.
Tämä olisi muuten hyvä neuvo, mutta en oikein osaa kiinnostua kenestäkään pelkän ulkonäön perusteella koska luonne merkitsee niin paljon, eikä minulle muutenkaan ole luontevaa mennä juttelemaan tuntemattomille. Olen ollut yhden kerran juoksutapahtumassa 10 vuotta sitten eikä silloin kyllä yksikään mies tullut minulle juttelemaan, vähän siis epäilen että tulisi nytkään.
Mitään uutta ryhmäliikuntaharrastusta minulla ei myöskään ole aikaa aloittaa, enkä tykkää liikkua tuntemattomien seurassa. Kai ongelma on sitten myös siinä, että en oikein kohtaa uusia miehiä ylipäätään missään ja deittisovellukset eivät vain toimi, koska siellä ei saa tehtyä riittävän hyvää karsintaa vaan 90% joiden kanssa päätyy juttelemaan ovat jo lähtökohtaisesti epäsopivia (monet miehet kun menevät periaatteella "yrittämällä ei häviä mitään" eli naisen mainitsemilla kriteereillä ei ole mitään merkitystä).
Lähestyisivätpä miehet lenkkipolulla, salilla tai kaupassa niin olisi paljon helpompaa...
AP
Mukava kuulla, että on naisia haluan kaikesta huolimatta uskoa ja tai kuvitella, että et ole ainoa, joka ei laittaisi pahakseen, jos joku mies yrittäisi lähestyä sinua mainitsemissasi paikoissa.
Itse olen joitain kertoja yrittänyt lähestyä mukavalta vaikuttanutta naista niin kirjastossa kuin kauppakeskuksessa ihan kai onnistuneesti olen tai olemme voineet vaihtaa muutaman sanan mutta olen myös kohdannut ja saanut vastauksesksi vain kummallista mulkoilua ja nyrpisetlyä tai vain selän pikaista kääntämistä ja tai muita sellaisia eleitä, jolla nainen on selvästi halunnut viestittää, että etkö tajua pösilö, että hän on nyt ostamassa omenoita (tms.), eikä todellakaan aio sanoa sulle (=minulle mitään).
- Onneksi olen osannut kai niin tahdikkaasti lähestyä, ettei kukaan ole alkanut kiljumaan tai huutanut vartioita paikalle. Mutta selväksi on käynyt, että (a) joidenkin mielestä on täysin epäsopivaa, jos heitä yrittää lähestyä julksiella paikalla tai erehtyy sanomaan heille jotain tai ylipäätään sanomaan jotain sillä hetkellä kun he ovat samalla paikalla.
Esimerkiski Nainen on kaupassa satokauden vihanneksien luona ja tulet siihen itsekin ja t okaiset, että ompa kiva kun saa edullisia kotimaisia omenoita mitähän niistä keksisi valmistaa? - Saat vastausksesksi mulkoilua, tai kysyvän katseen, että etkö muka tiedä mitä niistä voi valmistaa.... jatka siinä sitten luontevasti eteenpäin.
Tai tulet kirjastossa uuutuus kirjojen luo ja tartut niiden joukosta olevaan uutuus teokseen ja kysyt uutuuksia silmäilevätä naiselta, että onko hän lukenut ao. kirjailijan teoksia, niin saat vastaukseksi että joo. Ja kun kysyt, että mitä, niin hän sanoo, ettei enää muista...
Yhtä kaikki on tullut selväksi, että ellei ole kiinnostunut laittamaan itseään likoon someen (Tinderiin tai jollekin netin treffipalvelimsita) tai jollei tapaa käydä baareissa tai yökerhoissa tms. niin sellaiset paikat ja tai tilat, joissa on moraalisesti yleisesti hyväksyttävää yrittää iskeä ja löytää itselleen seuraa tuntuvat olevan (Suomessa) aika vähissä, vaikka miten toistellaan, että sen oman kumppaninsa voisi löytää mistä vain.
Tuntemattoman naisen lähestyminen ruokakaupassa, kirjastossa tai julkisen liikenteen kyydissä on sellainen asia jota minä en koskaan, ikinä, mistään hinnasta tekisi.
Tinder ja ravintolat on ne kaksi paikkaa joissa suostun millään tavalla lähestymään tuntematonta naista, kaikki muut tilanteet on aivan ehdoton no-go.
Miksi? - Siis miski vain vain nuo kaksi paikkaa, etkä lähestysi häntä ruokakaupassa tai kirjastossa....
Ihan liian suuri riski leimautua "oudoksi hyypiöksi".
Vierailija kirjoitti:
Olen 40-vuotias, aktiivisesti liikuntaa harrastava ja terveellisesti elävä lapseton,toimihenkilötehtävissä työskentelevä nainen. En ole edes erityisen hoikka, vaan kroppa on lihaksikas ja aika muodokas salitreenin myötä. Kyllä mulle seuraa olisi tarjolla ihan liiaksi asti ikähaitarilla 30-45 vuotiasta miehistä, tällä hetkellä pysyttelen sinkkuna lähinnä omasta tahdosta.
No enpä yhtään ihmettele että sinulle on valtavasti vientiä. On todella paljon miehiä, jotka on ihan hulluna naisvartaloon jossa on muotoa ja lihastakin. 40 vuotiaiden naisten populaatiossa tuollainen kroppa on jo niin harvinainen näky, että sä pystyisit omasta ikäluokastasi kyllä halutessasi valkkaamaan jo melkein miehen kuin miehen, ihan oman makusi mukaan :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 40-vuotias, aktiivisesti liikuntaa harrastava ja terveellisesti elävä lapseton,toimihenkilötehtävissä työskentelevä nainen. En ole edes erityisen hoikka, vaan kroppa on lihaksikas ja aika muodokas salitreenin myötä. Kyllä mulle seuraa olisi tarjolla ihan liiaksi asti ikähaitarilla 30-45 vuotiasta miehistä, tällä hetkellä pysyttelen sinkkuna lähinnä omasta tahdosta.
No enpä yhtään ihmettele että sinulle on valtavasti vientiä. On todella paljon miehiä, jotka on ihan hulluna naisvartaloon jossa on muotoa ja lihastakin. 40 vuotiaiden naisten populaatiossa tuollainen kroppa on jo niin harvinainen näky, että sä pystyisit omasta ikäluokastasi kyllä halutessasi valkkaamaan jo melkein miehen kuin miehen, ihan oman makusi mukaan :D
"Slim thicc" taitaa olla muodikas termi naiselle jolla on sekä kurveja että lihasta...? Sellainen kroppa on kyllä aivan kryptoniittia deittimarkkinoilla, ainakaan itse en pysty kuvittelemaan mitään seksikkäämpää vartalotyyppiä naisella kuin tuo.
Vierailija kirjoitti:
Olen 40-vuotias, aktiivisesti liikuntaa harrastava ja terveellisesti elävä lapseton,toimihenkilötehtävissä työskentelevä nainen. En ole edes erityisen hoikka, vaan kroppa on lihaksikas ja aika muodokas salitreenin myötä. Kyllä mulle seuraa olisi tarjolla ihan liiaksi asti ikähaitarilla 30-45 vuotiasta miehistä, tällä hetkellä pysyttelen sinkkuna lähinnä omasta tahdosta.
Ohis. Onko liikunta kadottanut empatia ja myötäelämisen kykysi, vain onko sinulla koskaan ollutkaan mitään ymmärrystä muita kohtaan?
- On aivan eriasia elää omasta tahdosta ja valinnasta yksin kun elää sitä enemmän ja vähemmän vastentahtosiesti, löytämättä ja saamatta itselleen seuraa ja mahdollisesti saada itselleni rinnalla kulkija ja oma rakas ja erityinen. Saada rakastaa ja voida olla itse rakastettu.
Ei sitä kumppania tai mieluistamme seuraa me kaikki onnsituta saamaan vain salilla käynnillä tai "oikeanlaisella" asemalla työrintamalla, vaikka tuskin siitä on haittaakaan. (päinastoin osa meistä on sinkkuna, koska ei ole varaa deittailla tai sitten on niin paljon varaa, ettei ole mikään erityinen tarve sen vuoksi yrittäkään deittailla)
Siinä tullaan siihen tilanteeseen, miten siihen tutustumiseen lähtee. Jos mennään sillä ajatuksella, että nyt tuosta otan loppuelämän kumppanin, vaikka tinderistä, niin pieleenhän se menee. Suhde kun ei ole mikään tuote, jonka saa valmiina pakettina.
Jos taas tutustuu ihan vaan koska nyt satutaan olemaan samoissa ympyröissä, tutustuminen lähtee paljon vapaammasta ja terveemmästä lähtökohdasta.
Joo, toki tinderistä on suhteita syntynyt, itsellekin, mutta lopulta kaatuneet juuri siihen tavoityeellisuuteen. Jäänyt moni oleellinenkin asia huomiotta. Esim se, että sujde on aina kahden kauppa, ei yhden henkilön urasuunnitelma