Lue keskustelun säännöt.
Löydättekö te muut hoikat ja sporttiset keski-ikäiset naiset omanikäisiä miehiä?
20.09.2023 |
Minusta on alkanut tuntua, että on enemmän kirous kuin hyvä asia olla keski-ikää lähestyvänä (vajaa nelikymppisenä) naisena hoikka ja hyvässä fyysisessä kunnossa, koska kaikki omanikäiset hyvässä fyysisessä kunnossa olevat miehet tuntuvat etsivän joko nuorempia naisia tai pelkkää kevyttä hauskanpitoa. Sen sijaan löytyisi kyllä suuri joukko parisuhdetta etsiviä keski-ikäisiä miehiä, jotka ovat ylipainoisia, eivät harrasta liikuntaa ja elävät muutenkin epäterveellisesti.
Onko teillä muilla samoja kokemuksia vai onkohan minussa jokin muu vika, etten kelpaa vakavampaan suhteeseen omanikäisille hoikille ja sporttisille miehille? Olen omasta mielestäni fiksu, lapseton, en ole korkeasti kouluttautunut mutta ok-palkkaisessa työssä enkä vaadi korkeaa koulutusta mieheltäkään (fiksuutta kylläkin), en vaadi myöskään mitään mallin kasvoja vaan riittäisi ihan tavallisen näköinen mies. Silti tuntuu ihan mahdottomalta löytää sellaista, kun aina saa kuulla ettei etsi nyt mitään vakavaa vaan jotain pelkkää fb/fwb-juttua, ja itseäni taas ei sellainen kiinnosta.
Kommentit (211)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoikkuuden ja sporttisuuden painottaminen parin valinnassa kertoo pinnallisuudesta, joka ei useinkaan iske esim. älykkäisiin ihmisiin, joita löytyy ihan kaikenlaisilla kehoilla.
Itse ainakin ihastuttiin mieheni kanssa toistemme älyyn, huumoriin ja persoonaan. Lisäksi meillä on samoja mielenkiinnon kohteita ja meillä on osin yhteiset kaveripiirit. Oltiin siis toistemme mielestä kokonaisuutena kiinnostavia ja ihastuttavia.
Nyt ollaan jo keski-ikäisiä, tavatessamme toki hieman nuorempia. Minä lihava, mutta kuitenkin paljon liikkuva nainen ja mies paljon liikkuva ja hoikahko.
Itselläni se oli niin että ulkonäön piti ylittää tietty kynnys ennen kuin edes lähdin arvioimaan niitä tärkeämpiä juttuja. Siinä mielessä kai ulkonäkö oli jopa tärkein asia mutta pelkällä ulkonäöllä ei päässyt puuta pidemmälle. Halusin koko pakkauksen. Sain koko pakkauksen ja vieläpä rakkauden siinä samassa paketissa. Kaiken lisäksi minä olen sitä kaikkea hänelle myös.
Toisaalta on niinkin että aidosti rakkaudessa ei voi edes valita. Aidoimmillaan rakkaus tekee sen valinnan. Mutta omalla kohdallani aika monen tekijän piti osua kohdilleen jotta rakastuin.
Mulla aika samat mietteet. Mun parinhaku perustuu ensivaiheessa ihan pelkästään ulkonäköön: hyvännäköiset jatkoon, ei hyvännäköiset ei jatkoon. Miehen luonteella ei vielä tuossa vaiheessa ole mitään väliä, vain ulkonäkö merkkaa.
Sen jälkeen sitten niiden hyvännäköisten miesten joukosta koitan etsiä sitä tyyppiä, jonka kanssa huumorintaju, maailmankatsomus ja seksuaaliset kemiat osuu parhaiten yhteen.
Minulle taas älykkyys ja keskustelukyky (pelkkä korkea ÄO ei riitä) on se juttu. Oikeasti vaikka minkänäköinen mies kiinnostaa, jos keskustelut ovat kiinnostavia ja hauskoja. Joku kemia pitää olla kyllä, mutta se on ihan muuta kuin leveät hartiat tms.
No, miesmakuani ovat jotkut naiset ihmetelleet, toisaalta en ole kovin poikkeus, koska aika usein älykkäät ja keskustelukykyiset miehet ovat parisuhteessa, vaikka olisi laiha, hartiaton jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Melko vastenmielinen ketju. Ihan kuin parinmuodostuksessa valittavana olisi joko vartalo tai aivot ja ihan kuin elämänkumppani ylipäätään olisi joku tuote joka tilataan. Huvitti erityisesti tuo kaikkien keski-ikäisten kuvaileminen jonkinlaisina haudan partaalla hoippuvina rapakuntoisina pulleroina. Et taida ylipäätään tuntea juurikaan ihmisiä oman ikäluokkasi ulkopuolelta?
Ei kyllä tulisi mieleenkään haeskella kumppania pelkkä ikä ja liikunnallisuus edellä. Niin paljon on asioita, jotka menevät tärkeysjärjestyksessä edelle. Terveydestään huolehtiminen on tärkeää, ja tietysti kumppanin pitää olla sellainen että sitä on kiva katsoa, mutta kyllä ne pyykkilautavatsat ja timmit pakarat on yhtä tyhjän kanssa jos koko loppuelämän sitoutumista ajatellaan. Ja sitä paitsi mikään ei takaa, etteikö se triathlonia ja punttista nyt harrastava kumppaniehdokas esimerkiksi vammaudu tai sairastu niin että urheilut jää lopullisesti sikseen. Sittenkö se pistetään pellolle kun ei sovi enää sporttiseen elämäntyyliin?
Vierailija kirjoitti:
Ei kyllä tulisi mieleenkään haeskella kumppania pelkkä ikä ja liikunnallisuus edellä. Niin paljon on asioita, jotka menevät tärkeysjärjestyksessä edelle. Terveydestään huolehtiminen on tärkeää, ja tietysti kumppanin pitää olla sellainen että sitä on kiva katsoa, mutta kyllä ne pyykkilautavatsat ja timmit pakarat on yhtä tyhjän kanssa jos koko loppuelämän sitoutumista ajatellaan. Ja sitä paitsi mikään ei takaa, etteikö se triathlonia ja punttista nyt harrastava kumppaniehdokas esimerkiksi vammaudu tai sairastu niin että urheilut jää lopullisesti sikseen. Sittenkö se pistetään pellolle kun ei sovi enää sporttiseen elämäntyyliin?
Sinulla on hyvä pointti, mutta tuohon ikä-asiaan kommentoin, että käytännössä kaikki kyllä valitsevat kumppanin tietyllä lailla ikä edellä. Tinderistä jos etsitään, sinne tehdään jokin ikärajaus, ja ihan live-kohtaamisissakin harva olisi oikeasti valmis aloittamaan suhteen vaikka 30 vuotta vanhemman kanssa, vaikka kuinka kaikki muu "natsaisi". Tai no, käytännössä varmaan ei edes tuntisi seksuaalista vetoa niin paljon vanhempaan, mutta kyllähän siinäkin vaikuttaa juurikin se ikä ja sen mukanaan tuomat asiat (jotka vaikuttavat vetovoimaan).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kyllä tulisi mieleenkään haeskella kumppania pelkkä ikä ja liikunnallisuus edellä. Niin paljon on asioita, jotka menevät tärkeysjärjestyksessä edelle. Terveydestään huolehtiminen on tärkeää, ja tietysti kumppanin pitää olla sellainen että sitä on kiva katsoa, mutta kyllä ne pyykkilautavatsat ja timmit pakarat on yhtä tyhjän kanssa jos koko loppuelämän sitoutumista ajatellaan. Ja sitä paitsi mikään ei takaa, etteikö se triathlonia ja punttista nyt harrastava kumppaniehdokas esimerkiksi vammaudu tai sairastu niin että urheilut jää lopullisesti sikseen. Sittenkö se pistetään pellolle kun ei sovi enää sporttiseen elämäntyyliin?
Sinulla on hyvä pointti, mutta tuohon ikä-asiaan kommentoin, että käytännössä kaikki kyllä valitsevat kumppanin tietyllä lailla ikä edellä. Tinderistä jos etsitään, sinne tehdään jokin ikärajaus, ja ihan live-kohtaamisissakin harva olisi oikeasti valmis aloittamaan suhteen vaikka 30 vuotta vanhemman kanssa, vaikka kuinka kaikki muu "natsaisi". Tai no, käytännössä varmaan ei edes tuntisi seksuaalista vetoa niin paljon vanhempaan, mutta kyllähän siinäkin vaikuttaa juurikin se ikä ja sen mukanaan tuomat asiat (jotka vaikuttavat vetovoimaan).
Aloituksessa ei puhuta mistään 30 vuoden ikäerosta vaan keski-ikäisistä, ja kun ap ilmoittaa olevansa itsekin melkein 40 niin tästä voi päätellä että jo esimerkiksi viisi vuotta olisi ilmeisesti aivan täysin mahdoton ikäero. Tällaista karsintaa saa toki vapaassa maassa harrastaa, siinä vaan kyllä rajaa myös aika monta potentiaalisesti hyvinkin sopivaa vaihtoehtoa itseltään pois. Kuten täällä aina miehillekin ilmoitetaan: ihan kaikkea saa toivoa ja vaatia, mutta se onkin sitten eri asia, mitä saa. N42
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kyllä tulisi mieleenkään haeskella kumppania pelkkä ikä ja liikunnallisuus edellä. Niin paljon on asioita, jotka menevät tärkeysjärjestyksessä edelle. Terveydestään huolehtiminen on tärkeää, ja tietysti kumppanin pitää olla sellainen että sitä on kiva katsoa, mutta kyllä ne pyykkilautavatsat ja timmit pakarat on yhtä tyhjän kanssa jos koko loppuelämän sitoutumista ajatellaan. Ja sitä paitsi mikään ei takaa, etteikö se triathlonia ja punttista nyt harrastava kumppaniehdokas esimerkiksi vammaudu tai sairastu niin että urheilut jää lopullisesti sikseen. Sittenkö se pistetään pellolle kun ei sovi enää sporttiseen elämäntyyliin?
Itse sinkkumiehenä ja vanhempana (45 vuotiaana) jäin miettimään, että mitkä sitten olisivat moraalisesti hyväksyttäviä tapoja esittää toiveita siitä, millaisen toivoisi kumppanin olevan.
Ääripään edustaja on varmasti haastava kumppani oli hän liikunnan suhteen mitä hyvänsä ja sopii kumppaniksi mahd. vain toiselle samanlaiselle. - Ellei sitten ole etsimässä itselleen huoltojoukkueen kapteenia ja ainoaa uskollista ihalijaa. Mutta en itse usko, että ääripäät muodostiaisivat optimaalisimman suhteen.
Mutta, jos tai kun toivoisin itselleni liikunnaliista kumppania, niin kai jotenkin aattelen, liikunnalisuuden viittavaan elämäntapoihin yleisemmin. - Luulen kyllä, myös, että kun moni kertoo hakevansa liikunnallista, niin se on kauniimpi tapa kuvat ihmistä kuin sanoa, että halua kumppanikseni jonkun joka on kiinnostunut enempi jostain muusta kuin sohvalla röhnöttämisestä ja (epäterveellisestä)syömisestä ja olsi kiva, jos hän olisi myös hoikka tai edes normaalipainoinen.
- Jos on tällaiset ajatukset mielessä, niin varmastikin pettyy jos kumppani on -kärjistäen- aktiivinen sumopainija, joka käy liikkumassa (sumopainimassa) useammanikin kerran viikossa. Tai kuten joku jo mainitsi myös monelle liikuntaa harrastavalle ja siitä nauttivalle saattaisi olla pettymys ensitreffeillä aikaan mukana ollut "Rahka-Petteri" , jolla -yksinkertaisaten- liikunnan harrastaminen meni ilm osan mielestä jo vähän överkisi.
Sama se on vaikka koulutuksen kanssa. Jos ja kun itse olen töiden ohella jatko-opintoja harjoittava niin olisi ihan kiva, jos toinen ymmärtäisi, että tähän harrastukseeni liittyy mm. se. että työpöydälläni ja yöpöydälläni on kirjoja ja joita lukiessani käytän aikaa. - Tai ainakin niin kauan kuin ovat kesken niin niihin käyttämäni aika on varmasti enemmän ja vähemmän pois ajasta, jonka joku toinen saattaisi käyttää, johonkin muuhun.
Pelkästään se, että olen maisteri luultavsti kertoo lopulta aika vähän minusta itse ihmisenä. - En minä ainakaan kenenkään ulkonäöstä osaa kuin esittää enemmän ja vähemmän huonoja arvauksia siitä, mitä toinen mahd. on tai on olematta koulutukseltaan. - Omaa kokemattomuuttani on, että en ole koskaan ollut parisuhteessa itseäni huomattavasti vähemmän opiskelleen kanssa. Elän varmasti jonkun mielestä omassa kuplassani.
Enemmän kuin toisen oppiarvot tai tittelit ja tai asema jossain minua kiinnostaa se millainen toinen on ihmisenä mistä hän on kiinnostunut miten hän elää ja tai haluaisi elää. Millaisia haaveita hänellä ja mahd- tavoitteita hänellä on.
Monesti hyvännäköiset ihmiset ovat itseään täynnä. Liikunta saattaa olla pakonomaista. Itseä verrataan muihin, ja itseä pidetään parempana, koska hoikkuus ja liikunnallisuus.
Mutta kaikki eivät tällaisia ole. Itse kuulun tähän ryhmään, joka ei ole itseään täynnä. Liikun liikunnan ilosta. En pidä itseäni sen parempana. Toisaalta en voi kuvitella itselleni epäliikunnallista kumppania, koska kumpikaan ei jaksaisi toista päivää kauempaa. Liikunnalliset ihmiset on monesti siinä mielessä epänormaaleja, että liikkumaan on päästävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elopainolla ja parisuhteen vakavasti ottamisella ei taida olla tieteellisesti todistettua minkäänlaista kausaliteettia ja tuskin korrelaatiotakaan. En tiedä mistä ihmeestä olet moisen mieleyhtymän päähäsi saanut. Ehkä siksi, että itse jostain syystä olet kiinnittänyt erityishuomiota nimenomaan henkilöiden painoon. Samanlaisen omassa mielessäsi kehitetyn kausaliteetin saat varmasti monesta muustakin asiasta, kun lähdet sitä ylianalysoimaan ja kiinnittämään erityshuomiota, sekä rakentamaan niistä stereotypioita: kaljut miehet on pahoja poikia, silmälasipäiset on fiksuja ja tatuoidut miehet aina pettää. Oikeasti näin ei tietenkään ole, joten älä turhaa rakenna sellaisia mieleyhtymiä itsellesi.
Ilmaisin itseäni ehkä vähän huonosti, kyse ei nyt ole suoranaisesti siitä että hoikkuus itsessään olisi ykkösprioriteetti vaan liikunnalliset aktiviteetit ja terveelliset elämäntavat. Olen ollut aika monilla kävelytreffeillä ja sen nyt vain huomaa, että jos mies ei harrasta mitään kuntoilua niin hän ei pysy edes kävellessä vauhdissani - saati että hänestä olisi seuraksi mihinkään "rankempaan" liikuntaan kuten juoksu tai pidemmät pyörälenkit. Olen ollut aiemmin suhteessa juuri tuollaisten sohvaperunamiesten kanssa ja se on tosi kurjaa, kun miehestä ei ole lähtemään seuraksi mihinkään liikunnalliseen aktiviteettiin, samoin ruoanlaiton kanssa tulee tappelua kun toinen haluaa syödä terveellisesti ja toinen herkutella epäterveellisellä ruoalla.
Ja siis toki se miten haluttu mies on vaikuttaa miehen haluun pariutua - jos saa helposti paljon irtoseksiä niin miksi sitoutua? Sehän se pointti olikin, että kanssani vastaavanlaiset miehet eivät halua sitoutua, koska miesten biologia on erilainen kuin naisilla.
AP
Miten niin miesten biologia on erilainen kuin naisilla??
Vierailija kirjoitti:
Monesti hyvännäköiset ihmiset ovat itseään täynnä. Liikunta saattaa olla pakonomaista. Itseä verrataan muihin, ja itseä pidetään parempana, koska hoikkuus ja liikunnallisuus.
Mutta kaikki eivät tällaisia ole. Itse kuulun tähän ryhmään, joka ei ole itseään täynnä. Liikun liikunnan ilosta. En pidä itseäni sen parempana. Toisaalta en voi kuvitella itselleni epäliikunnallista kumppania, koska kumpikaan ei jaksaisi toista päivää kauempaa. Liikunnalliset ihmiset on monesti siinä mielessä epänormaaleja, että liikkumaan on päästävä.
Pulleat miehet voivat olla seksikkäitä mielestäni, mutta tuskin he jaksaisivat minua tai minä heitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elopainolla ja parisuhteen vakavasti ottamisella ei taida olla tieteellisesti todistettua minkäänlaista kausaliteettia ja tuskin korrelaatiotakaan. En tiedä mistä ihmeestä olet moisen mieleyhtymän päähäsi saanut. Ehkä siksi, että itse jostain syystä olet kiinnittänyt erityishuomiota nimenomaan henkilöiden painoon. Samanlaisen omassa mielessäsi kehitetyn kausaliteetin saat varmasti monesta muustakin asiasta, kun lähdet sitä ylianalysoimaan ja kiinnittämään erityshuomiota, sekä rakentamaan niistä stereotypioita: kaljut miehet on pahoja poikia, silmälasipäiset on fiksuja ja tatuoidut miehet aina pettää. Oikeasti näin ei tietenkään ole, joten älä turhaa rakenna sellaisia mieleyhtymiä itsellesi.
Ilmaisin itseäni ehkä vähän huonosti, kyse ei nyt ole suoranaisesti siitä että hoikkuus itsessään olisi ykkösprioriteetti vaan liikunnalliset aktiviteetit ja terveelliset elämäntavat. Olen ollut aika monilla kävelytreffeillä ja sen nyt vain huomaa, että jos mies ei harrasta mitään kuntoilua niin hän ei pysy edes kävellessä vauhdissani - saati että hänestä olisi seuraksi mihinkään "rankempaan" liikuntaan kuten juoksu tai pidemmät pyörälenkit. Olen ollut aiemmin suhteessa juuri tuollaisten sohvaperunamiesten kanssa ja se on tosi kurjaa, kun miehestä ei ole lähtemään seuraksi mihinkään liikunnalliseen aktiviteettiin, samoin ruoanlaiton kanssa tulee tappelua kun toinen haluaa syödä terveellisesti ja toinen herkutella epäterveellisellä ruoalla.
Ja siis toki se miten haluttu mies on vaikuttaa miehen haluun pariutua - jos saa helposti paljon irtoseksiä niin miksi sitoutua? Sehän se pointti olikin, että kanssani vastaavanlaiset miehet eivät halua sitoutua, koska miesten biologia on erilainen kuin naisilla.
AP
Miten niin miesten biologia on erilainen kuin naisilla??
Osalla -niin naisista kuin miehsitä- tuntuu olevan sellainen käsitys, että jos monien mielestä hyvin haluttavan oloinen ja kaltainen mies, joka mahdollsiesti vielä itse tiedostaa asemansa haluttuna ja toivottuna kumppnina, niin mahd, biologia sanelisi, että tällainen mies ei tyytyisi yhteen parisuhteeseen vaan hän hakisi aktiivisesti tai passiivisesti uusia ja (seksi)kumppaneita. Ja tai viimeistään aikaa myöten vaihtaisi kumppaninsa nuorempaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kyllä tulisi mieleenkään haeskella kumppania pelkkä ikä ja liikunnallisuus edellä. Niin paljon on asioita, jotka menevät tärkeysjärjestyksessä edelle. Terveydestään huolehtiminen on tärkeää, ja tietysti kumppanin pitää olla sellainen että sitä on kiva katsoa, mutta kyllä ne pyykkilautavatsat ja timmit pakarat on yhtä tyhjän kanssa jos koko loppuelämän sitoutumista ajatellaan. Ja sitä paitsi mikään ei takaa, etteikö se triathlonia ja punttista nyt harrastava kumppaniehdokas esimerkiksi vammaudu tai sairastu niin että urheilut jää lopullisesti sikseen. Sittenkö se pistetään pellolle kun ei sovi enää sporttiseen elämäntyyliin?
Mikä takaa, että se sohvaperuna jolla on mukava luonne ei kokisi jotain vakavaa aivokasvaimen aiheuttamaan luonteenmuutostaja muuttuisi psykopaatiksi. Tämäkin riski kannattaa huomioida, kun alkaa riskianalyysia tekemään kumppaniehdokkaista
Kyllä niitä tarjolla on, vaikka olen onnellisesti naimisissa. Miehet ei pärjää yksin, toisin kuin useimmat naiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä niitä tarjolla on, vaikka olen onnellisesti naimisissa. Miehet ei pärjää yksin, toisin kuin useimmat naiset.
Kieltämättä tuossa sanonnassa saattanee olla jotain perää. - Tai ainakin itse olen kohdannut ni-in monta kertaa ihmettelyä, että miten voin olla sinkku. - Joitain kertoja sellaiseen sävyyn, että sitä kokenut ja tuntenut itsensä ensin satuolennoksi, tai sitten vain kiusaantuneeksi kun toinen saattaa tahattomasti jatkaa ääneen ajattelua, että kyllä täytyy jotain vikaa, ainakin piilevää vikaa olla, jos on viihtyny pidempään sinkkuna, eikä joku toinen ole jo napannut ja vienyt. - Voi olla, että tällainen piikittely on vain joidenkin tapa toimia mutta turhauttaa se toisinaan silti.
Kyllähän se vähän siltä tuntuu. Panoseuraa saisi kyllä ihan kuin paljon haluaa, mutta sitoutumismielessä tarjonta on lähinnä sohvaperunoita, joilla ei ole ihmissuhdetaitoja, saati innostusta liikkua. Tai, liikunnalliset ovat niitä yhden lajin miehiä, joille koko elämä on tulosten mittaamista ja harjoitusten aikatauluttamista.
Liikunnan lisäksi kaipaan myös kaikenlaista keskustelua niin taiteesta kuin tieteestä, mutta nämä memee usein pahasti metsään, kun vastapuoli yrittää näyttää olevansa viisaampi, sen keskustelun sijaan. Tylsää vääntöä.
Sitten on ne, jotka haluaisi hankkia lapsia! Omani ovat teini-ikäisiä, Luojan kiitos, enkä todellakaan enää kaipaa yhtään vauvaa vaivoikseni, en varsinkaan miesvauvaa
Mä olen sporttinen ja elämäniloinen salimake, joku läskivihainen narsisti broileri joka ettii itelleen tietynlaista miestä oleen uus käsiveska on mun painajais naistyyppi ja mitä salilla muiden kans jutellu en tod ole ainoa, nuoret pojat sit tietysti tykkää enemmän vaan ulkonäkö jutuista ja ovat valmiita kestään ikävää luonnetta sen takia.
Mä joudun liian usein sanoon et vaikka mä oon sun tyyppiä sä et ole mun tyyppiä vaikka me molemmat kÄyDäÄn sAlILlA, mut saahan sitä koittaa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se vähän siltä tuntuu. Panoseuraa saisi kyllä ihan kuin paljon haluaa, mutta sitoutumismielessä tarjonta on lähinnä sohvaperunoita, joilla ei ole ihmissuhdetaitoja, saati innostusta liikkua. Tai, liikunnalliset ovat niitä yhden lajin miehiä, joille koko elämä on tulosten mittaamista ja harjoitusten aikatauluttamista.
Liikunnan lisäksi kaipaan myös kaikenlaista keskustelua niin taiteesta kuin tieteestä, mutta nämä memee usein pahasti metsään, kun vastapuoli yrittää näyttää olevansa viisaampi, sen keskustelun sijaan. Tylsää vääntöä.
Sitten on ne, jotka haluaisi hankkia lapsia! Omani ovat teini-ikäisiä, Luojan kiitos, enkä todellakaan enää kaipaa yhtään vauvaa vaivoikseni, en varsinkaan miesvauvaa
Miksi niin usein naiset parkuu kun kelpaavat miehille vain panoseuraksi mutta ei miksikään muuksi. - Miehet taas harmittelevat ja parkuvat sitä kun kelpaavat naisille moneen muuhun mutta eivät saa mahdollisuutta harrastaa seksiä naisen kanssa. (Seksinä en pidä sitä, että mies raiskaa tai muutoin alistaa naisen alleen).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se vähän siltä tuntuu. Panoseuraa saisi kyllä ihan kuin paljon haluaa, mutta sitoutumismielessä tarjonta on lähinnä sohvaperunoita, joilla ei ole ihmissuhdetaitoja, saati innostusta liikkua. Tai, liikunnalliset ovat niitä yhden lajin miehiä, joille koko elämä on tulosten mittaamista ja harjoitusten aikatauluttamista.
Liikunnan lisäksi kaipaan myös kaikenlaista keskustelua niin taiteesta kuin tieteestä, mutta nämä memee usein pahasti metsään, kun vastapuoli yrittää näyttää olevansa viisaampi, sen keskustelun sijaan. Tylsää vääntöä.
Sitten on ne, jotka haluaisi hankkia lapsia! Omani ovat teini-ikäisiä, Luojan kiitos, enkä todellakaan enää kaipaa yhtään vauvaa vaivoikseni, en varsinkaan miesvauvaa
Miksi niin usein naiset parkuu kun kelpaavat miehille vain panoseuraksi mutta ei miksikään muuksi. - Miehet taas harmittelevat ja parkuvat sitä kun kelpaavat naisille moneen muuhun mutta eivät saa mahdollisuutta harrastaa seksiä naisen kanssa. (Seksinä en pidä sitä, että mies raiskaa tai muutoin alistaa naisen alleen).
Olis kiva olla muutakin, kuin pelkkä patja. Jutella, käydä harrastuksissa, opetella uusia taitoja .. Olla olemassa muutenkin kuin vain seksin kautta. Siinä se, naisilla on aivotkin, jotka kaipaa huomiota, ei vain haaroväli. Mutta kun se ei kelpaa miehille millään. Monia jopa pelottaa nainen, joka saattaa jopa olla älykkäämpi ja sellaiset sitten hakataan hiljaisiksi. Jos tähän sais muutoksen, niin kyllä taatusti naisena seksiä antaisin myös. Pitää miehen osata antaa sen seksin vastineeksi jotakin, eikä se ole raha, vaan arvostus
Olen mies 42 v. Kokeilin nyt pari viikkoa ekaa kertaa Tinderiä. Itse olen urheilullinen, mutta aina pitänyt +kokoisista ja muodokkaista naisista. Niitä siellä ei juurikaan vastaan tullut, vaan suurin osa oli timmissä kunnossa olevia. Olisivatko he olleet sitten suhteessa sporttiseen, sekä narsistiseen mieheen ja siksi nyt 4kymppisinä vapailla markkinoilla? Mene ja tiedä. Niin ja tosi monella oli kuvissa hevonen. Pitäisikö siitäkin vetää jotain johtopäätöksiä 😀
Mulla aika samat mietteet. Mun parinhaku perustuu ensivaiheessa ihan pelkästään ulkonäköön: hyvännäköiset jatkoon, ei hyvännäköiset ei jatkoon. Miehen luonteella ei vielä tuossa vaiheessa ole mitään väliä, vain ulkonäkö merkkaa.
Sen jälkeen sitten niiden hyvännäköisten miesten joukosta koitan etsiä sitä tyyppiä, jonka kanssa huumorintaju, maailmankatsomus ja seksuaaliset kemiat osuu parhaiten yhteen.