Löydättekö te muut hoikat ja sporttiset keski-ikäiset naiset omanikäisiä miehiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se vähän siltä tuntuu. Panoseuraa saisi kyllä ihan kuin paljon haluaa, mutta sitoutumismielessä tarjonta on lähinnä sohvaperunoita, joilla ei ole ihmissuhdetaitoja, saati innostusta liikkua. Tai, liikunnalliset ovat niitä yhden lajin miehiä, joille koko elämä on tulosten mittaamista ja harjoitusten aikatauluttamista.

Liikunnan lisäksi kaipaan myös kaikenlaista keskustelua niin taiteesta kuin tieteestä, mutta nämä memee usein pahasti metsään, kun vastapuoli yrittää näyttää olevansa viisaampi, sen keskustelun sijaan. Tylsää vääntöä.

Sitten on ne, jotka haluaisi hankkia lapsia! Omani ovat teini-ikäisiä, Luojan kiitos, enkä todellakaan enää kaipaa yhtään vauvaa vaivoikseni, en varsinkaan miesvauvaa

Miksi niin usein naiset parkuu kun kelpaavat miehille vain panoseuraksi mutta ei miksikään muuksi. - Miehet taas harmittelevat ja parkuvat sitä kun kelpaavat naisille moneen muuhun mutta eivät saa mahdollisuutta harrastaa seksiä naisen kanssa. (Seksinä en pidä sitä, että mies raiskaa tai muutoin alistaa naisen alleen).

Olis kiva olla muutakin, kuin pelkkä patja. Jutella, käydä harrastuksissa, opetella uusia taitoja .. Olla olemassa muutenkin kuin vain seksin kautta. Siinä se, naisilla on aivotkin, jotka kaipaa huomiota, ei vain haaroväli. Mutta kun se ei kelpaa miehille millään. Monia jopa pelottaa nainen, joka saattaa jopa olla älykkäämpi ja sellaiset sitten hakataan hiljaisiksi. Jos tähän sais muutoksen, niin kyllä taatusti naisena seksiä antaisin myös. Pitää miehen osata antaa sen seksin vastineeksi jotakin, eikä se ole raha, vaan arvostus

Mutta millä sitten selität sen, että esimerkiksi hyvä kaverini ei tunnu pariutuvan nillään. - Hänellä on ja ainakin niin kauan kuin minä jaksan muistaa läheisinä kavereina ja ystävinä sekä meitä naisia että miehiä. - Kuitenkin vaikuttaa sille, että vaikka hän pääsee tai on päässyt treffeille, niin aina joku toinen on se, jonka kanssa nainen jatkaa parisuhteeseen.

Joskus joku on hänelle, että: "Ooksä sä X homo kun naisia kiehnää vierellä mut se oma kumppani puuttuu aina vaan."

Johon X vastasi rauhallsiesti ei ole homo mutta tarkoittaako sanoja myös, että hänen mielestään homot eivät saisi elää parisuhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoikkuuden ja sporttisuuden painottaminen parin valinnassa kertoo pinnallisuudesta, joka ei useinkaan iske esim. älykkäisiin ihmisiin, joita löytyy ihan kaikenlaisilla kehoilla.

Itse ainakin ihastuttiin mieheni kanssa toistemme älyyn, huumoriin ja persoonaan. Lisäksi meillä on samoja mielenkiinnon kohteita ja meillä on osin yhteiset kaveripiirit. Oltiin siis toistemme mielestä kokonaisuutena kiinnostavia ja ihastuttavia.

Nyt ollaan jo keski-ikäisiä, tavatessamme toki hieman nuorempia. Minä lihava, mutta kuitenkin paljon liikkuva nainen ja mies paljon liikkuva ja hoikahko.

Itselläni se oli niin että ulkonäön piti ylittää tietty kynnys ennen kuin edes lähdin arvioimaan niitä tärkeämpiä juttuja. Siinä mielessä kai ulkonäkö oli jopa tärkein asia mutta pelkällä ulkonäöllä ei päässyt puuta pidemmälle. Halusin koko pakkauksen. Sain koko pakkauksen ja vieläpä rakkauden siinä samassa paketissa. Kaiken lisäksi minä olen sitä kaikkea hänelle myös.

Toisaalta on niinkin että aidosti rakkaudessa ei voi edes valita. Aidoimmillaan rakkaus tekee sen valinnan. Mutta omalla kohdallani aika monen tekijän piti osua kohdilleen jotta rakastuin.

Mulla aika samat mietteet. Mun parinhaku perustuu ensivaiheessa ihan pelkästään ulkonäköön: hyvännäköiset jatkoon, ei hyvännäköiset ei jatkoon. Miehen luonteella ei vielä tuossa vaiheessa ole mitään väliä, vain ulkonäkö merkkaa.

Sen jälkeen sitten niiden hyvännäköisten miesten joukosta koitan etsiä sitä tyyppiä, jonka kanssa huumorintaju, maailmankatsomus ja seksuaaliset kemiat osuu parhaiten yhteen.

On saanut alapeukkuja, mutta näin se oikeasti menee kaikilla naisilla. Joko tiedostetusti tai tiedostamatta.

https://www.livescience.com/58607-mens-looks-may-matter-more-than-perso…

"The study suggests that women value physical attractiveness in a potential mate far more than they say they do, said study author Madeleine Fugère, a professor of social psychology at Eastern Connecticut State University in Willimantic."

"The study suggests that if a man is considered at least moderately attractive, then his personality matters to women, Fugère said. If a man is viewed as less than moderately attractive, it doesn't seem to matter as much to women what his personality is like, Fugère explained."

"In addition, the findings demonstrated that "a moderate level of attractiveness is a necessity to young women and to their moms, and they are not willing to give that up in favor of personality," Fugère said."

...

Ja huom. naiset rankkaavat 80% miehistä keskivertoa rumemmiksi. Eli hyvin tyypillisesti kun nainen sanoo ettei miehen tarvitse olla erityisen komea, hän tarkoittaa lähestulkoon miesmalleja. Se naisen silmissä tavis on luultavasti vähintään naisen tasoa ulkonäöllisesti, mutta ei missään tapauksessa rumempi.

Ja tähän tulee päälle mies verrattuna naiseen-kriteerit. Mies ei saa olla naista lyhyempi, heiveröisempi, selkeästi vähemmän tienaava, vähemmän älykäs, vähemmän assertiivinen, seksuaalisesti alistuvampi, vähemmän aloitteellinen, jne.

Ja nyt potentiaalisia kumppaneita ei olekaan niin paljoa kuin voisi kuvitella.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut aika monilla kävelytreffeillä ja sen nyt vain huomaa, että jos mies ei harrasta mitään kuntoilua niin hän ei pysy edes kävellessä vauhdissani - saati että hänestä olisi seuraksi mihinkään rankempaan liikuntaan, kuten juoksu tai pidemmät pyörälenkit.

AP

Minäkin tapaan deittinaiset aina kävelytreffien merkeissä, koska tämä on oikeasti hyvä tapa selvittää aktiivisuuden taso, kuin pelkkien puheiden perusteella. Valitettavan usein saa huomata, että deittiseura alkaa lähes läähättämään viimeistään 15 minuutin kohdalla, vaikka kyseessä on rauhallinen kävelyvauhti leppoisasti rupatellen. Tämä kertoo siitä, ettei minkäänlaista peruskuntoa ole olemassa, ja henkilö on silloin väärä kumppani minulle. En minäkään halua mitään sohvaperunaa, vaan ennemmin olen vaikka itsekseni loppuelämän.

Vierailija kirjoitti:

Näitä keski-ikäisiä urheilullisia miehiä löytyy pilvin pimein urheilutapahtumista, valitse joku pitkän matkan juoksutapahtuma ja varmasti pääset juttusille lukuisten miesten kanssa.

Loppumatkasta miehiä käytännössä lähes putoaa syliin, kun moni on matkalla väsähtänyt tai saanut jonkun vamman ja joutunut hidastamaan tahtia.

Pyydät vaikka oluelle maaliintulon jälkeen.

Tämä olisi muuten hyvä neuvo, mutta en oikein osaa kiinnostua kenestäkään pelkän ulkonäön perusteella koska luonne merkitsee niin paljon, eikä minulle muutenkaan ole luontevaa mennä juttelemaan tuntemattomille. Olen ollut yhden kerran juoksutapahtumassa 10 vuotta sitten eikä silloin kyllä yksikään mies tullut minulle juttelemaan, vähän siis epäilen että tulisi nytkään.

Mitään uutta ryhmäliikuntaharrastusta minulla ei myöskään ole aikaa aloittaa, enkä tykkää liikkua tuntemattomien seurassa. Kai ongelma on sitten myös siinä, että en oikein kohtaa uusia miehiä ylipäätään missään ja deittisovellukset eivät vain toimi, koska siellä ei saa tehtyä riittävän hyvää karsintaa vaan 90% joiden kanssa päätyy juttelemaan ovat jo lähtökohtaisesti epäsopivia (monet miehet kun menevät periaatteella "yrittämällä ei häviä mitään" eli naisen mainitsemilla kriteereillä ei ole mitään merkitystä).

Lähestyisivätpä miehet lenkkipolulla, salilla tai kaupassa niin olisi paljon helpompaa...

AP

Vierailija kirjoitti:

Hoikkuuden ja sporttisuuden painottaminen parin valinnassa kertoo pinnallisuudesta, joka ei useinkaan iske esim. älykkäisiin ihmisiin, joita löytyy ihan kaikenlaisilla kehoilla.

Itse ainakin ihastuttiin mieheni kanssa toistemme älyyn, huumoriin ja persoonaan. Lisäksi meillä on samoja mielenkiinnon kohteita ja meillä on osin yhteiset kaveripiirit. Oltiin siis toistemme mielestä kokonaisuutena kiinnostavia ja ihastuttavia.

Nyt ollaan jo keski-ikäisiä, tavatessamme toki hieman nuorempia. Minä lihava, mutta kuitenkin paljon liikkuva nainen ja mies paljon liikkuva ja hoikahko.

Itsestäni taas tuntuu, että ne ihmiset jotka eivät ole itse hoikkia ja sporttisia eivät ymmärrä, että sen taustalle liittyy paljon syvempiä elämänarvoja kuin pelkkä ulkonäkö. Itse olen ollut aina terveydestäni kiinnostunut ja se nyt vain on kiistaton fakta, että sekä hoikkuus että liikunnallisuus linkittyvät vahvasti terveyteen ja ylipaino ja liikkumattomuus altistavat lukuisille eri sairauksille. Eli jos elämäsi yksi tärkeimmistä arvoista on terveys niin et yksinkertaisesti voi olla pyrkimättä hoikkuuteen ja liikunnalliseen elämäntapaan.

Olen myös sitä mieltä, että rakkaus toista kohtaan välittyy siten, että pitää itsestään mahdollisimman hyvää huolta, jotta voi olla toiselle mahdollisimman hyvä kumppani mahdollisimman pitkään. Toinen ukkini oli ylipainoinen eikä käsittääkseni harrastanut juurikaan liikuntaa ja hän kuoli syöpään kun olin pieni ja mummoni eli 30 vuotta yksin hänen kuolemansa jälkeen. Toinen ukkini taas oli hoikka ja liikunnallinen ja hän eli 20 vuotta tätä ylipainoista ukkiani pidempään. Toki nämä nyt olivat yksittäistapauksia, mutta itse kiinnyn syvästi kumppaniini ja haluan maksimoida sen ajan jonka saan viettää hänen kanssaan - ja hoikan, liikunnalisen ja terveellisesti eläneen miehen kanssa on todennäköisempää, että hän tulee elämään pidempään ja terveempänä kanssani eläkepäivillä.

AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoikkuuden ja sporttisuuden painottaminen parin valinnassa kertoo pinnallisuudesta, joka ei useinkaan iske esim. älykkäisiin ihmisiin, joita löytyy ihan kaikenlaisilla kehoilla.

Itse ainakin ihastuttiin mieheni kanssa toistemme älyyn, huumoriin ja persoonaan. Lisäksi meillä on samoja mielenkiinnon kohteita ja meillä on osin yhteiset kaveripiirit. Oltiin siis toistemme mielestä kokonaisuutena kiinnostavia ja ihastuttavia.

Nyt ollaan jo keski-ikäisiä, tavatessamme toki hieman nuorempia. Minä lihava, mutta kuitenkin paljon liikkuva nainen ja mies paljon liikkuva ja hoikahko.

Itsestäni taas tuntuu, että ne ihmiset jotka eivät ole itse hoikkia ja sporttisia eivät ymmärrä, että sen taustalle liittyy paljon syvempiä elämänarvoja kuin pelkkä ulkonäkö. Itse olen ollut aina terveydestäni kiinnostunut ja se nyt vain on kiistaton fakta, että sekä hoikkuus että liikunnallisuus linkittyvät vahvasti terveyteen ja ylipaino ja liikkumattomuus altistavat lukuisille eri sairauksille. Eli jos elämäsi yksi tärkeimmistä arvoista on terveys niin et yksinkertaisesti voi olla pyrkimättä hoikkuuteen ja liikunnalliseen elämäntapaan.

Olen myös sitä mieltä, että rakkaus toista kohtaan välittyy siten, että pitää itsestään mahdollisimman hyvää huolta, jotta voi olla toiselle mahdollisimman hyvä kumppani mahdollisimman pitkään. Toinen ukkini oli ylipainoinen eikä käsittääkseni harrastanut juurikaan liikuntaa ja hän kuoli syöpään kun olin pieni ja mummoni eli 30 vuotta yksin hänen kuolemansa jälkeen. Toinen ukkini taas oli hoikka ja liikunnallinen ja hän eli 20 vuotta tätä ylipainoista ukkiani pidempään. Toki nämä nyt olivat yksittäistapauksia, mutta itse kiinnyn syvästi kumppaniini ja haluan maksimoida sen ajan jonka saan viettää hänen kanssaan - ja hoikan, liikunnalisen ja terveellisesti eläneen miehen kanssa on todennäköisempää, että hän tulee elämään pidempään ja terveempänä kanssani eläkepäivillä.

AP

ukki. yäh mikä sana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoikkuuden ja sporttisuuden painottaminen parin valinnassa kertoo pinnallisuudesta, joka ei useinkaan iske esim. älykkäisiin ihmisiin, joita löytyy ihan kaikenlaisilla kehoilla.

Itse ainakin ihastuttiin mieheni kanssa toistemme älyyn, huumoriin ja persoonaan. Lisäksi meillä on samoja mielenkiinnon kohteita ja meillä on osin yhteiset kaveripiirit. Oltiin siis toistemme mielestä kokonaisuutena kiinnostavia ja ihastuttavia.

Nyt ollaan jo keski-ikäisiä, tavatessamme toki hieman nuorempia. Minä lihava, mutta kuitenkin paljon liikkuva nainen ja mies paljon liikkuva ja hoikahko.

Itselläni se oli niin että ulkonäön piti ylittää tietty kynnys ennen kuin edes lähdin arvioimaan niitä tärkeämpiä juttuja. Siinä mielessä kai ulkonäkö oli jopa tärkein asia mutta pelkällä ulkonäöllä ei päässyt puuta pidemmälle. Halusin koko pakkauksen. Sain koko pakkauksen ja vieläpä rakkauden siinä samassa paketissa. Kaiken lisäksi minä olen sitä kaikkea hänelle myös.

Toisaalta on niinkin että aidosti rakkaudessa ei voi edes valita. Aidoimmillaan rakkaus tekee sen valinnan. Mutta omalla kohdallani aika monen tekijän piti osua kohdilleen jotta rakastuin.

Mulla aika samat mietteet. Mun parinhaku perustuu ensivaiheessa ihan pelkästään ulkonäköön: hyvännäköiset jatkoon, ei hyvännäköiset ei jatkoon. Miehen luonteella ei vielä tuossa vaiheessa ole mitään väliä, vain ulkonäkö merkkaa.

Sen jälkeen sitten niiden hyvännäköisten miesten joukosta koitan etsiä sitä tyyppiä, jonka kanssa huumorintaju, maailmankatsomus ja seksuaaliset kemiat osuu parhaiten yhteen.

On saanut alapeukkuja, mutta näin se oikeasti menee kaikilla naisilla. Joko tiedostetusti tai tiedostamatta.

https://www.livescience.com/58607-mens-looks-may-matter-more-than-perso…

"The study suggests that women value physical attractiveness in a potential mate far more than they say they do, said study author Madeleine Fugère, a professor of social psychology at Eastern Connecticut State University in Willimantic."

"The study suggests that if a man is considered at least moderately attractive, then his personality matters to women, Fugère said. If a man is viewed as less than moderately attractive, it doesn't seem to matter as much to women what his personality is like, Fugère explained."

"In addition, the findings demonstrated that "a moderate level of attractiveness is a necessity to young women and to their moms, and they are not willing to give that up in favor of personality," Fugère said."

...

Ja huom. naiset rankkaavat 80% miehistä keskivertoa rumemmiksi. Eli hyvin tyypillisesti kun nainen sanoo ettei miehen tarvitse olla erityisen komea, hän tarkoittaa lähestulkoon miesmalleja. Se naisen silmissä tavis on luultavasti vähintään naisen tasoa ulkonäöllisesti, mutta ei missään tapauksessa rumempi.

Ja tähän tulee päälle mies verrattuna naiseen-kriteerit. Mies ei saa olla naista lyhyempi, heiveröisempi, selkeästi vähemmän tienaava, vähemmän älykäs, vähemmän assertiivinen, seksuaalisesti alistuvampi, vähemmän aloitteellinen, jne.

Ja nyt potentiaalisia kumppaneita ei olekaan niin paljoa kuin voisi kuvitella.

 

Se naisten ei tarvitse olla komea tarkoittaa kasin miestä. Eli ei mitään miesmallia, mutta kuitenkin komean puoleista miestä. Vähintään keskimääräisen pituisena ja jykevänä tietenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoikkuuden ja sporttisuuden painottaminen parin valinnassa kertoo pinnallisuudesta, joka ei useinkaan iske esim. älykkäisiin ihmisiin, joita löytyy ihan kaikenlaisilla kehoilla.

Itse ainakin ihastuttiin mieheni kanssa toistemme älyyn, huumoriin ja persoonaan. Lisäksi meillä on samoja mielenkiinnon kohteita ja meillä on osin yhteiset kaveripiirit. Oltiin siis toistemme mielestä kokonaisuutena kiinnostavia ja ihastuttavia.

Nyt ollaan jo keski-ikäisiä, tavatessamme toki hieman nuorempia. Minä lihava, mutta kuitenkin paljon liikkuva nainen ja mies paljon liikkuva ja hoikahko.

Itsestäni taas tuntuu, että ne ihmiset jotka eivät ole itse hoikkia ja sporttisia eivät ymmärrä, että sen taustalle liittyy paljon syvempiä elämänarvoja kuin pelkkä ulkonäkö. Itse olen ollut aina terveydestäni kiinnostunut ja se nyt vain on kiistaton fakta, että sekä hoikkuus että liikunnallisuus linkittyvät vahvasti terveyteen ja ylipaino ja liikkumattomuus altistavat lukuisille eri sairauksille. Eli jos elämäsi yksi tärkeimmistä arvoista on terveys niin et yksinkertaisesti voi olla pyrkimättä hoikkuuteen ja liikunnalliseen elämäntapaan.

Olen myös sitä mieltä, että rakkaus toista kohtaan välittyy siten, että pitää itsestään mahdollisimman hyvää huolta, jotta voi olla toiselle mahdollisimman hyvä kumppani mahdollisimman pitkään. Toinen ukkini oli ylipainoinen eikä käsittääkseni harrastanut juurikaan liikuntaa ja hän kuoli syöpään kun olin pieni ja mummoni eli 30 vuotta yksin hänen kuolemansa jälkeen. Toinen ukkini taas oli hoikka ja liikunnallinen ja hän eli 20 vuotta tätä ylipainoista ukkiani pidempään. Toki nämä nyt olivat yksittäistapauksia, mutta itse kiinnyn syvästi kumppaniini ja haluan maksimoida sen ajan jonka saan viettää hänen kanssaan - ja hoikan, liikunnalisen ja terveellisesti eläneen miehen kanssa on todennäköisempää, että hän tulee elämään pidempään ja terveempänä kanssani eläkepäivillä.

AP

Höpöhöpö. Olen ns laihaläski, enkä todellakaan noudata terveitä elämäntapoja, mm tupakoin. Mutta miehiltä saan huomiota,koska olen hoikka. Mikset sinäkin,kuten ne miehetkin,jotka haluavat hoikan naisen, sano suoraan, että koska ulkonäkö. Tuskin sinäkään haaveilet siitä että painelette kieli vyön alla pitkin pururatoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä keski-ikäisiä urheilullisia miehiä löytyy pilvin pimein urheilutapahtumista, valitse joku pitkän matkan juoksutapahtuma ja varmasti pääset juttusille lukuisten miesten kanssa.

Loppumatkasta miehiä käytännössä lähes putoaa syliin, kun moni on matkalla väsähtänyt tai saanut jonkun vamman ja joutunut hidastamaan tahtia.

Pyydät vaikka oluelle maaliintulon jälkeen.

Tämä olisi muuten hyvä neuvo, mutta en oikein osaa kiinnostua kenestäkään pelkän ulkonäön perusteella koska luonne merkitsee niin paljon, eikä minulle muutenkaan ole luontevaa mennä juttelemaan tuntemattomille. Olen ollut yhden kerran juoksutapahtumassa 10 vuotta sitten eikä silloin kyllä yksikään mies tullut minulle juttelemaan, vähän siis epäilen että tulisi nytkään.

Mitään uutta ryhmäliikuntaharrastusta minulla ei myöskään ole aikaa aloittaa, enkä tykkää liikkua tuntemattomien seurassa. Kai ongelma on sitten myös siinä, että en oikein kohtaa uusia miehiä ylipäätään missään ja deittisovellukset eivät vain toimi, koska siellä ei saa tehtyä riittävän hyvää karsintaa vaan 90% joiden kanssa päätyy juttelemaan ovat jo lähtökohtaisesti epäsopivia (monet miehet kun menevät periaatteella "yrittämällä ei häviä mitään" eli naisen mainitsemilla kriteereillä ei ole mitään merkitystä).

Lähestyisivätpä miehet lenkkipolulla, salilla tai kaupassa niin olisi paljon helpompaa...

AP

Hieman ristiriitaista. Et osaa kiinnostua pelkän ulkonäön perusteella niin että itse alkaisit jutella mutta kuitenkin toivot miesten lähestyvän sinua vaikka ethän sinä silloinkaan voi miehestä tietää mitään muuta kuin ulkonäön. Vai onko se pelkkä lähestyminen sinulle jokin indikaattori kivasta luonteesta? Itselleni voisi olla jopa päinvastoin. Sehän saattaa olla joku häntäheikki joka lähestyy joka toista näkemäänsä naista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoikkuuden ja sporttisuuden painottaminen parin valinnassa kertoo pinnallisuudesta, joka ei useinkaan iske esim. älykkäisiin ihmisiin, joita löytyy ihan kaikenlaisilla kehoilla.

Itse ainakin ihastuttiin mieheni kanssa toistemme älyyn, huumoriin ja persoonaan. Lisäksi meillä on samoja mielenkiinnon kohteita ja meillä on osin yhteiset kaveripiirit. Oltiin siis toistemme mielestä kokonaisuutena kiinnostavia ja ihastuttavia.

Nyt ollaan jo keski-ikäisiä, tavatessamme toki hieman nuorempia. Minä lihava, mutta kuitenkin paljon liikkuva nainen ja mies paljon liikkuva ja hoikahko.

Itselläni se oli niin että ulkonäön piti ylittää tietty kynnys ennen kuin edes lähdin arvioimaan niitä tärkeämpiä juttuja. Siinä mielessä kai ulkonäkö oli jopa tärkein asia mutta pelkällä ulkonäöllä ei päässyt puuta pidemmälle. Halusin koko pakkauksen. Sain koko pakkauksen ja vieläpä rakkauden siinä samassa paketissa. Kaiken lisäksi minä olen sitä kaikkea hänelle myös.

Toisaalta on niinkin että aidosti rakkaudessa ei voi edes valita. Aidoimmillaan rakkaus tekee sen valinnan. Mutta omalla kohdallani aika monen tekijän piti osua kohdilleen jotta rakastuin.

Mulla aika samat mietteet. Mun parinhaku perustuu ensivaiheessa ihan pelkästään ulkonäköön: hyvännäköiset jatkoon, ei hyvännäköiset ei jatkoon. Miehen luonteella ei vielä tuossa vaiheessa ole mitään väliä, vain ulkonäkö merkkaa.

Sen jälkeen sitten niiden hyvännäköisten miesten joukosta koitan etsiä sitä tyyppiä, jonka kanssa huumorintaju, maailmankatsomus ja seksuaaliset kemiat osuu parhaiten yhteen.

On saanut alapeukkuja, mutta näin se oikeasti menee kaikilla naisilla. Joko tiedostetusti tai tiedostamatta.

https://www.livescience.com/58607-mens-looks-may-matter-more-than-perso…

"The study suggests that women value physical attractiveness in a potential mate far more than they say they do, said study author Madeleine Fugère, a professor of social psychology at Eastern Connecticut State University in Willimantic."

"The study suggests that if a man is considered at least moderately attractive, then his personality matters to women, Fugère said. If a man is viewed as less than moderately attractive, it doesn't seem to matter as much to women what his personality is like, Fugère explained."

"In addition, the findings demonstrated that "a moderate level of attractiveness is a necessity to young women and to their moms, and they are not willing to give that up in favor of personality," Fugère said."

...

Ja huom. naiset rankkaavat 80% miehistä keskivertoa rumemmiksi. Eli hyvin tyypillisesti kun nainen sanoo ettei miehen tarvitse olla erityisen komea, hän tarkoittaa lähestulkoon miesmalleja. Se naisen silmissä tavis on luultavasti vähintään naisen tasoa ulkonäöllisesti, mutta ei missään tapauksessa rumempi.

Ja tähän tulee päälle mies verrattuna naiseen-kriteerit. Mies ei saa olla naista lyhyempi, heiveröisempi, selkeästi vähemmän tienaava, vähemmän älykäs, vähemmän assertiivinen, seksuaalisesti alistuvampi, vähemmän aloitteellinen, jne.

Ja nyt potentiaalisia kumppaneita ei olekaan niin paljoa kuin voisi kuvitella.

 

Se naisten ei tarvitse olla komea tarkoittaa kasin miestä. Eli ei mitään miesmallia, mutta kuitenkin komean puoleista miestä. Vähintään keskimääräisen pituisena ja jykevänä tietenkin.

Jaha, taas mies tulee kertomaan meille naisille,mitä me itse haluamme,mieshän tietää sen paremmin #manspleining

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä keski-ikäisiä urheilullisia miehiä löytyy pilvin pimein urheilutapahtumista, valitse joku pitkän matkan juoksutapahtuma ja varmasti pääset juttusille lukuisten miesten kanssa.

Loppumatkasta miehiä käytännössä lähes putoaa syliin, kun moni on matkalla väsähtänyt tai saanut jonkun vamman ja joutunut hidastamaan tahtia.

Pyydät vaikka oluelle maaliintulon jälkeen.

Tämä olisi muuten hyvä neuvo, mutta en oikein osaa kiinnostua kenestäkään pelkän ulkonäön perusteella koska luonne merkitsee niin paljon, eikä minulle muutenkaan ole luontevaa mennä juttelemaan tuntemattomille. Olen ollut yhden kerran juoksutapahtumassa 10 vuotta sitten eikä silloin kyllä yksikään mies tullut minulle juttelemaan, vähän siis epäilen että tulisi nytkään.

Mitään uutta ryhmäliikuntaharrastusta minulla ei myöskään ole aikaa aloittaa, enkä tykkää liikkua tuntemattomien seurassa. Kai ongelma on sitten myös siinä, että en oikein kohtaa uusia miehiä ylipäätään missään ja deittisovellukset eivät vain toimi, koska siellä ei saa tehtyä riittävän hyvää karsintaa vaan 90% joiden kanssa päätyy juttelemaan ovat jo lähtökohtaisesti epäsopivia (monet miehet kun menevät periaatteella "yrittämällä ei häviä mitään" eli naisen mainitsemilla kriteereillä ei ole mitään merkitystä).

Lähestyisivätpä miehet lenkkipolulla, salilla tai kaupassa niin olisi paljon helpompaa...

AP

Mielenkiintoinen tuo sinun kommenttisi että 90% niistä miehistä, kenen kanssa viestittelet Tinderissä, paljastuu epäsopiviksi sinulle.

Meinaan että olethan sä jo tossa vaiheessa tehnyt esikarsinnan ulkonäön (ja mahdollisesti profiilitekstin) perusteella, eli hyvin mielenkiintoista jos vielä tämänkin esikarsinnan jälkeen yhdeksän miestä kymmenestä ei täytä odotuksia.

Herää kysymys: mikä prosenttiosuus tinderin miehistä täyttää kaikki nämä sinun kriteerisi? Yksi viidestä sadasta? Yksi tuhannesta? Yksi kymmenestä tuhannesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoikkuuden ja sporttisuuden painottaminen parin valinnassa kertoo pinnallisuudesta, joka ei useinkaan iske esim. älykkäisiin ihmisiin, joita löytyy ihan kaikenlaisilla kehoilla.

Itse ainakin ihastuttiin mieheni kanssa toistemme älyyn, huumoriin ja persoonaan. Lisäksi meillä on samoja mielenkiinnon kohteita ja meillä on osin yhteiset kaveripiirit. Oltiin siis toistemme mielestä kokonaisuutena kiinnostavia ja ihastuttavia.

Nyt ollaan jo keski-ikäisiä, tavatessamme toki hieman nuorempia. Minä lihava, mutta kuitenkin paljon liikkuva nainen ja mies paljon liikkuva ja hoikahko.

Itselläni se oli niin että ulkonäön piti ylittää tietty kynnys ennen kuin edes lähdin arvioimaan niitä tärkeämpiä juttuja. Siinä mielessä kai ulkonäkö oli jopa tärkein asia mutta pelkällä ulkonäöllä ei päässyt puuta pidemmälle. Halusin koko pakkauksen. Sain koko pakkauksen ja vieläpä rakkauden siinä samassa paketissa. Kaiken lisäksi minä olen sitä kaikkea hänelle myös.

Toisaalta on niinkin että aidosti rakkaudessa ei voi edes valita. Aidoimmillaan rakkaus tekee sen valinnan. Mutta omalla kohdallani aika monen tekijän piti osua kohdilleen jotta rakastuin.

Mulla aika samat mietteet. Mun parinhaku perustuu ensivaiheessa ihan pelkästään ulkonäköön: hyvännäköiset jatkoon, ei hyvännäköiset ei jatkoon. Miehen luonteella ei vielä tuossa vaiheessa ole mitään väliä, vain ulkonäkö merkkaa.

Sen jälkeen sitten niiden hyvännäköisten miesten joukosta koitan etsiä sitä tyyppiä, jonka kanssa huumorintaju, maailmankatsomus ja seksuaaliset kemiat osuu parhaiten yhteen.

On saanut alapeukkuja, mutta näin se oikeasti menee kaikilla naisilla. Joko tiedostetusti tai tiedostamatta.

https://www.livescience.com/58607-mens-looks-may-matter-more-than-perso…

"The study suggests that women value physical attractiveness in a potential mate far more than they say they do, said study author Madeleine Fugère, a professor of social psychology at Eastern Connecticut State University in Willimantic."

"The study suggests that if a man is considered at least moderately attractive, then his personality matters to women, Fugère said. If a man is viewed as less than moderately attractive, it doesn't seem to matter as much to women what his personality is like, Fugère explained."

"In addition, the findings demonstrated that "a moderate level of attractiveness is a necessity to young women and to their moms, and they are not willing to give that up in favor of personality," Fugère said."

...

Ja huom. naiset rankkaavat 80% miehistä keskivertoa rumemmiksi. Eli hyvin tyypillisesti kun nainen sanoo ettei miehen tarvitse olla erityisen komea, hän tarkoittaa lähestulkoon miesmalleja. Se naisen silmissä tavis on luultavasti vähintään naisen tasoa ulkonäöllisesti, mutta ei missään tapauksessa rumempi.

Ja tähän tulee päälle mies verrattuna naiseen-kriteerit. Mies ei saa olla naista lyhyempi, heiveröisempi, selkeästi vähemmän tienaava, vähemmän älykäs, vähemmän assertiivinen, seksuaalisesti alistuvampi, vähemmän aloitteellinen, jne.

Ja nyt potentiaalisia kumppaneita ei olekaan niin paljoa kuin voisi kuvitella.

 

Se naisten ei tarvitse olla komea tarkoittaa kasin miestä. Eli ei mitään miesmallia, mutta kuitenkin komean puoleista miestä. Vähintään keskimääräisen pituisena ja jykevänä tietenkin.

Jaha, taas mies tulee kertomaan meille naisille,mitä me itse haluamme,mieshän tietää sen paremmin #manspleining

Pöljäkään kaloilta kysy niiden omasta biologiasta vaan hattu kourassa mennään tutkijoiden ja kalamiesten puheille.

Pöljä!

Niin mies kuin nainen on komea/kaunis, kun hän on paras versio itsestään. En tarkoita silareita/teko-osia yms, joita varsinkin naisilla on. Mutta terveellinen ruokavalio, liikunta, uni, stressittömyys, lihakset, suoliston terveys..

Tämä kaikki näkyy ulospäin. Ihminen on silloin kaunis/komea, olipa lyhyt tai pitkä mies tai esim. iso- tai pienirintainen nainen. Joka tapauksessa se on se paras versio itsestään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoikkuuden ja sporttisuuden painottaminen parin valinnassa kertoo pinnallisuudesta, joka ei useinkaan iske esim. älykkäisiin ihmisiin, joita löytyy ihan kaikenlaisilla kehoilla.

Itse ainakin ihastuttiin mieheni kanssa toistemme älyyn, huumoriin ja persoonaan. Lisäksi meillä on samoja mielenkiinnon kohteita ja meillä on osin yhteiset kaveripiirit. Oltiin siis toistemme mielestä kokonaisuutena kiinnostavia ja ihastuttavia.

Nyt ollaan jo keski-ikäisiä, tavatessamme toki hieman nuorempia. Minä lihava, mutta kuitenkin paljon liikkuva nainen ja mies paljon liikkuva ja hoikahko.

Itsestäni taas tuntuu, että ne ihmiset jotka eivät ole itse hoikkia ja sporttisia eivät ymmärrä, että sen taustalle liittyy paljon syvempiä elämänarvoja kuin pelkkä ulkonäkö. Itse olen ollut aina terveydestäni kiinnostunut ja se nyt vain on kiistaton fakta, että sekä hoikkuus että liikunnallisuus linkittyvät vahvasti terveyteen ja ylipaino ja liikkumattomuus altistavat lukuisille eri sairauksille. Eli jos elämäsi yksi tärkeimmistä arvoista on terveys niin et yksinkertaisesti voi olla pyrkimättä hoikkuuteen ja liikunnalliseen elämäntapaan.

Olen myös sitä mieltä, että rakkaus toista kohtaan välittyy siten, että pitää itsestään mahdollisimman hyvää huolta, jotta voi olla toiselle mahdollisimman hyvä kumppani mahdollisimman pitkään. Toinen ukkini oli ylipainoinen eikä käsittääkseni harrastanut juurikaan liikuntaa ja hän kuoli syöpään kun olin pieni ja mummoni eli 30 vuotta yksin hänen kuolemansa jälkeen. Toinen ukkini taas oli hoikka ja liikunnallinen ja hän eli 20 vuotta tätä ylipainoista ukkiani pidempään. Toki nämä nyt olivat yksittäistapauksia, mutta itse kiinnyn syvästi kumppaniini ja haluan maksimoida sen ajan jonka saan viettää hänen kanssaan - ja hoikan, liikunnalisen ja terveellisesti eläneen miehen kanssa on todennäköisempää, että hän tulee elämään pidempään ja terveempänä kanssani eläkepäivillä.

AP

Höpöhöpö. Olen ns laihaläski, enkä todellakaan noudata terveitä elämäntapoja, mm tupakoin. Mutta miehiltä saan huomiota,koska olen hoikka. Mikset sinäkin,kuten ne miehetkin,jotka haluavat hoikan naisen, sano suoraan, että koska ulkonäkö. Tuskin sinäkään haaveilet siitä että painelette kieli vyön alla pitkin pururatoja.

Tässä kieltämättä tulee vähän sellainen fiilis, että AP käyttää kiertoilmauksia. Kun hän sanoo "haluan urheilevan, aktiivisen miehen", hän ehkä todellisuudessa tarkoittaa "haluan hyvännäköisen miehen".

Urheileva ja hoikka vaan kuulostaa vähemmän pinnalliselta, kuin hyvännäköinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä keski-ikäisiä urheilullisia miehiä löytyy pilvin pimein urheilutapahtumista, valitse joku pitkän matkan juoksutapahtuma ja varmasti pääset juttusille lukuisten miesten kanssa.

Loppumatkasta miehiä käytännössä lähes putoaa syliin, kun moni on matkalla väsähtänyt tai saanut jonkun vamman ja joutunut hidastamaan tahtia.

Pyydät vaikka oluelle maaliintulon jälkeen.

Tämä olisi muuten hyvä neuvo, mutta en oikein osaa kiinnostua kenestäkään pelkän ulkonäön perusteella koska luonne merkitsee niin paljon, eikä minulle muutenkaan ole luontevaa mennä juttelemaan tuntemattomille. Olen ollut yhden kerran juoksutapahtumassa 10 vuotta sitten eikä silloin kyllä yksikään mies tullut minulle juttelemaan, vähän siis epäilen että tulisi nytkään.

Mitään uutta ryhmäliikuntaharrastusta minulla ei myöskään ole aikaa aloittaa, enkä tykkää liikkua tuntemattomien seurassa. Kai ongelma on sitten myös siinä, että en oikein kohtaa uusia miehiä ylipäätään missään ja deittisovellukset eivät vain toimi, koska siellä ei saa tehtyä riittävän hyvää karsintaa vaan 90% joiden kanssa päätyy juttelemaan ovat jo lähtökohtaisesti epäsopivia (monet miehet kun menevät periaatteella "yrittämällä ei häviä mitään" eli naisen mainitsemilla kriteereillä ei ole mitään merkitystä).

Lähestyisivätpä miehet lenkkipolulla, salilla tai kaupassa niin olisi paljon helpompaa...

AP

Mielenkiintoinen tuo sinun kommenttisi että 90% niistä miehistä, kenen kanssa viestittelet Tinderissä, paljastuu epäsopiviksi sinulle.

Meinaan että olethan sä jo tossa vaiheessa tehnyt esikarsinnan ulkonäön (ja mahdollisesti profiilitekstin) perusteella, eli hyvin mielenkiintoista jos vielä tämänkin esikarsinnan jälkeen yhdeksän miestä kymmenestä ei täytä odotuksia.

Herää kysymys: mikä prosenttiosuus tinderin miehistä täyttää kaikki nämä sinun kriteerisi? Yksi viidestä sadasta? Yksi tuhannesta? Yksi kymmenestä tuhannesta?

Olen eri, mutta samoilla kokemuksilla. Itselläni ainakin lähes kaikki "epäsopivaksi paljastuvat" karsiutuvat seuraavien syiden takia.

- Ei kykene minkäänlaiseen keskusteluun hyvin pintapuolisen "mitä teit tänään" smalltalkin lisäksi. Nämä on kuin yrittäisi puhua jonkun pankin asiakaspalvelubotin kanssa, siis ei minkäänlaista todellista vuorovaikutusta, vaikka kuinka yrittäisin tuoda keskusteluun todellista sisältöä.

- Etsii selvästi pelkkää seksiä. Puheenaiheet menee heti navan alle tai pyörii mun ulkonäössä.

Nämä kattavat ihan oikeasti yli 90% matcheista.

Huom! Olen todella nirso tykkäyksissäni, eli näillä on ollut ihan fiksut ja täytetyt profiilit, ei paidattomia kuvia, jne jne. En esim ikinä tykkää tekstittömästä profiilista. Luulen että ovat antaneet jonkun fiksun kaverin tehdä profiilinsa, koska kontrasti keskusteluun on niin suuri.

Eli teenkö mielestäsi väärin, kun en yritä vääntää kivestä mehua (eli keskustelua) näiden bottien kanssa, tai kun en ala seksiviestittelemään vonkamiehien kanssa koska en itse etsi pelkkää seksiseuraa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä keski-ikäisiä urheilullisia miehiä löytyy pilvin pimein urheilutapahtumista, valitse joku pitkän matkan juoksutapahtuma ja varmasti pääset juttusille lukuisten miesten kanssa.

Loppumatkasta miehiä käytännössä lähes putoaa syliin, kun moni on matkalla väsähtänyt tai saanut jonkun vamman ja joutunut hidastamaan tahtia.

Pyydät vaikka oluelle maaliintulon jälkeen.

Tämä olisi muuten hyvä neuvo, mutta en oikein osaa kiinnostua kenestäkään pelkän ulkonäön perusteella koska luonne merkitsee niin paljon, eikä minulle muutenkaan ole luontevaa mennä juttelemaan tuntemattomille. Olen ollut yhden kerran juoksutapahtumassa 10 vuotta sitten eikä silloin kyllä yksikään mies tullut minulle juttelemaan, vähän siis epäilen että tulisi nytkään.

Mitään uutta ryhmäliikuntaharrastusta minulla ei myöskään ole aikaa aloittaa, enkä tykkää liikkua tuntemattomien seurassa. Kai ongelma on sitten myös siinä, että en oikein kohtaa uusia miehiä ylipäätään missään ja deittisovellukset eivät vain toimi, koska siellä ei saa tehtyä riittävän hyvää karsintaa vaan 90% joiden kanssa päätyy juttelemaan ovat jo lähtökohtaisesti epäsopivia (monet miehet kun menevät periaatteella "yrittämällä ei häviä mitään" eli naisen mainitsemilla kriteereillä ei ole mitään merkitystä).

Lähestyisivätpä miehet lenkkipolulla, salilla tai kaupassa niin olisi paljon helpompaa...

AP

Hieman ristiriitaista. Et osaa kiinnostua pelkän ulkonäön perusteella niin että itse alkaisit jutella mutta kuitenkin toivot miesten lähestyvän sinua vaikka ethän sinä silloinkaan voi miehestä tietää mitään muuta kuin ulkonäön. Vai onko se pelkkä lähestyminen sinulle jokin indikaattori kivasta luonteesta? Itselleni voisi olla jopa päinvastoin. Sehän saattaa olla joku häntäheikki joka lähestyy joka toista näkemäänsä naista.

Voi olla että on joku joka lähestyy kaikkia, tai sitten joku joka on oikeasti kiinnostunut juuri minusta. Siinä, että mies tulee juttelemaan pääsee jo tutustumaan paljon enemmän mieheen kuin jos ei juttelisi hänen kanssaan yhtään ja jo pelkät eleet, ilmeet, puhe ja olemus voivat herättää kiinnostuksen. Ja kyllä se itselläni lisää kiinnostusta, että mies osoittaa kiinnostusta minua kohtaan - en pysty kiinnostumaan sellaisesta miehestä, jonka en pysty kuvittelemaan kiinnostuvan minusta.

AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä keski-ikäisiä urheilullisia miehiä löytyy pilvin pimein urheilutapahtumista, valitse joku pitkän matkan juoksutapahtuma ja varmasti pääset juttusille lukuisten miesten kanssa.

Loppumatkasta miehiä käytännössä lähes putoaa syliin, kun moni on matkalla väsähtänyt tai saanut jonkun vamman ja joutunut hidastamaan tahtia.

Pyydät vaikka oluelle maaliintulon jälkeen.

Tämä olisi muuten hyvä neuvo, mutta en oikein osaa kiinnostua kenestäkään pelkän ulkonäön perusteella koska luonne merkitsee niin paljon, eikä minulle muutenkaan ole luontevaa mennä juttelemaan tuntemattomille. Olen ollut yhden kerran juoksutapahtumassa 10 vuotta sitten eikä silloin kyllä yksikään mies tullut minulle juttelemaan, vähän siis epäilen että tulisi nytkään.

Mitään uutta ryhmäliikuntaharrastusta minulla ei myöskään ole aikaa aloittaa, enkä tykkää liikkua tuntemattomien seurassa. Kai ongelma on sitten myös siinä, että en oikein kohtaa uusia miehiä ylipäätään missään ja deittisovellukset eivät vain toimi, koska siellä ei saa tehtyä riittävän hyvää karsintaa vaan 90% joiden kanssa päätyy juttelemaan ovat jo lähtökohtaisesti epäsopivia (monet miehet kun menevät periaatteella "yrittämällä ei häviä mitään" eli naisen mainitsemilla kriteereillä ei ole mitään merkitystä).

Lähestyisivätpä miehet lenkkipolulla, salilla tai kaupassa niin olisi paljon helpompaa...

AP

Hieman ristiriitaista. Et osaa kiinnostua pelkän ulkonäön perusteella niin että itse alkaisit jutella mutta kuitenkin toivot miesten lähestyvän sinua vaikka ethän sinä silloinkaan voi miehestä tietää mitään muuta kuin ulkonäön. Vai onko se pelkkä lähestyminen sinulle jokin indikaattori kivasta luonteesta? Itselleni voisi olla jopa päinvastoin. Sehän saattaa olla joku häntäheikki joka lähestyy joka toista näkemäänsä naista.

Voi olla että on joku joka lähestyy kaikkia, tai sitten joku joka on oikeasti kiinnostunut juuri minusta. Siinä, että mies tulee juttelemaan pääsee jo tutustumaan paljon enemmän mieheen kuin jos ei juttelisi hänen kanssaan yhtään ja jo pelkät eleet, ilmeet, puhe ja olemus voivat herättää kiinnostuksen. Ja kyllä se itselläni lisää kiinnostusta, että mies osoittaa kiinnostusta minua kohtaan - en pysty kiinnostumaan sellaisesta miehestä, jonka en pysty kuvittelemaan kiinnostuvan minusta.

AP

Pystyt kiinnostumaan miehen eleistä ja ilmeistä jne silloin kun mies tulee juttelemaan mutta et silloin jos itse teet sen? Mieskö on se jonka tulee aina ottaa tuo riski että nainen ei olekaan kiinnostunut?

Sulla on jotain tosi pinttyneitä fiksaatioita. Ulkonäön lisäksi näitä muitakin. Oletko kaiken kaikkiaan joustamaton ihminen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä keski-ikäisiä urheilullisia miehiä löytyy pilvin pimein urheilutapahtumista, valitse joku pitkän matkan juoksutapahtuma ja varmasti pääset juttusille lukuisten miesten kanssa.

Loppumatkasta miehiä käytännössä lähes putoaa syliin, kun moni on matkalla väsähtänyt tai saanut jonkun vamman ja joutunut hidastamaan tahtia.

Pyydät vaikka oluelle maaliintulon jälkeen.

Tämä olisi muuten hyvä neuvo, mutta en oikein osaa kiinnostua kenestäkään pelkän ulkonäön perusteella koska luonne merkitsee niin paljon, eikä minulle muutenkaan ole luontevaa mennä juttelemaan tuntemattomille. Olen ollut yhden kerran juoksutapahtumassa 10 vuotta sitten eikä silloin kyllä yksikään mies tullut minulle juttelemaan, vähän siis epäilen että tulisi nytkään.

Mitään uutta ryhmäliikuntaharrastusta minulla ei myöskään ole aikaa aloittaa, enkä tykkää liikkua tuntemattomien seurassa. Kai ongelma on sitten myös siinä, että en oikein kohtaa uusia miehiä ylipäätään missään ja deittisovellukset eivät vain toimi, koska siellä ei saa tehtyä riittävän hyvää karsintaa vaan 90% joiden kanssa päätyy juttelemaan ovat jo lähtökohtaisesti epäsopivia (monet miehet kun menevät periaatteella "yrittämällä ei häviä mitään" eli naisen mainitsemilla kriteereillä ei ole mitään merkitystä).

Lähestyisivätpä miehet lenkkipolulla, salilla tai kaupassa niin olisi paljon helpompaa...

AP

Mielenkiintoinen tuo sinun kommenttisi että 90% niistä miehistä, kenen kanssa viestittelet Tinderissä, paljastuu epäsopiviksi sinulle.

Meinaan että olethan sä jo tossa vaiheessa tehnyt esikarsinnan ulkonäön (ja mahdollisesti profiilitekstin) perusteella, eli hyvin mielenkiintoista jos vielä tämänkin esikarsinnan jälkeen yhdeksän miestä kymmenestä ei täytä odotuksia.

Herää kysymys: mikä prosenttiosuus tinderin miehistä täyttää kaikki nämä sinun kriteerisi? Yksi viidestä sadasta? Yksi tuhannesta? Yksi kymmenestä tuhannesta?

Olen eri, mutta samoilla kokemuksilla. Itselläni ainakin lähes kaikki "epäsopivaksi paljastuvat" karsiutuvat seuraavien syiden takia.

- Ei kykene minkäänlaiseen keskusteluun hyvin pintapuolisen "mitä teit tänään" smalltalkin lisäksi. Nämä on kuin yrittäisi puhua jonkun pankin asiakaspalvelubotin kanssa, siis ei minkäänlaista todellista vuorovaikutusta, vaikka kuinka yrittäisin tuoda keskusteluun todellista sisältöä.

- Etsii selvästi pelkkää seksiä. Puheenaiheet menee heti navan alle tai pyörii mun ulkonäössä.

Nämä kattavat ihan oikeasti yli 90% matcheista.

Huom! Olen todella nirso tykkäyksissäni, eli näillä on ollut ihan fiksut ja täytetyt profiilit, ei paidattomia kuvia, jne jne. En esim ikinä tykkää tekstittömästä profiilista. Luulen että ovat antaneet jonkun fiksun kaverin tehdä profiilinsa, koska kontrasti keskusteluun on niin suuri.

Eli teenkö mielestäsi väärin, kun en yritä vääntää kivestä mehua (eli keskustelua) näiden bottien kanssa, tai kun en ala seksiviestittelemään vonkamiehien kanssa koska en itse etsi pelkkää seksiseuraa?

Jep, aikalailla juuri samat kokemukset itselläni. 

Ulkonäöstä ei pysty päättelemään juurikaan mitään ihmisen älykkyydestä tai keskustelutaidoista, ja hyvin monen miehen keskustelutaidot ovat onnettomat ja tuntuu myös siltä, että ne deittiappien aktiivisimmat miehet ovat niitä ÄO-skaalan heikommalla puolella olevia miehiä, jotka eivät itseäni kiinnosta. Tai sitten juurikin niitä, joita ei tunnu kiinnostavan mikään muu kuin seksi. Eli kyllä, 90% voi kuulua jompaankumpaan ryhmään noista eli olla täten epäsopivia, vaikka ulkonäkö olisi ollut ok.

AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä keski-ikäisiä urheilullisia miehiä löytyy pilvin pimein urheilutapahtumista, valitse joku pitkän matkan juoksutapahtuma ja varmasti pääset juttusille lukuisten miesten kanssa.

Loppumatkasta miehiä käytännössä lähes putoaa syliin, kun moni on matkalla väsähtänyt tai saanut jonkun vamman ja joutunut hidastamaan tahtia.

Pyydät vaikka oluelle maaliintulon jälkeen.

Tämä olisi muuten hyvä neuvo, mutta en oikein osaa kiinnostua kenestäkään pelkän ulkonäön perusteella koska luonne merkitsee niin paljon, eikä minulle muutenkaan ole luontevaa mennä juttelemaan tuntemattomille. Olen ollut yhden kerran juoksutapahtumassa 10 vuotta sitten eikä silloin kyllä yksikään mies tullut minulle juttelemaan, vähän siis epäilen että tulisi nytkään.

Mitään uutta ryhmäliikuntaharrastusta minulla ei myöskään ole aikaa aloittaa, enkä tykkää liikkua tuntemattomien seurassa. Kai ongelma on sitten myös siinä, että en oikein kohtaa uusia miehiä ylipäätään missään ja deittisovellukset eivät vain toimi, koska siellä ei saa tehtyä riittävän hyvää karsintaa vaan 90% joiden kanssa päätyy juttelemaan ovat jo lähtökohtaisesti epäsopivia (monet miehet kun menevät periaatteella "yrittämällä ei häviä mitään" eli naisen mainitsemilla kriteereillä ei ole mitään merkitystä).

Lähestyisivätpä miehet lenkkipolulla, salilla tai kaupassa niin olisi paljon helpompaa...

AP

Hieman ristiriitaista. Et osaa kiinnostua pelkän ulkonäön perusteella niin että itse alkaisit jutella mutta kuitenkin toivot miesten lähestyvän sinua vaikka ethän sinä silloinkaan voi miehestä tietää mitään muuta kuin ulkonäön. Vai onko se pelkkä lähestyminen sinulle jokin indikaattori kivasta luonteesta? Itselleni voisi olla jopa päinvastoin. Sehän saattaa olla joku häntäheikki joka lähestyy joka toista näkemäänsä naista.

Voi olla että on joku joka lähestyy kaikkia, tai sitten joku joka on oikeasti kiinnostunut juuri minusta. Siinä, että mies tulee juttelemaan pääsee jo tutustumaan paljon enemmän mieheen kuin jos ei juttelisi hänen kanssaan yhtään ja jo pelkät eleet, ilmeet, puhe ja olemus voivat herättää kiinnostuksen. Ja kyllä se itselläni lisää kiinnostusta, että mies osoittaa kiinnostusta minua kohtaan - en pysty kiinnostumaan sellaisesta miehestä, jonka en pysty kuvittelemaan kiinnostuvan minusta.

AP

Pystyt kiinnostumaan miehen eleistä ja ilmeistä jne silloin kun mies tulee juttelemaan mutta et silloin jos itse teet sen? Mieskö on se jonka tulee aina ottaa tuo riski että nainen ei olekaan kiinnostunut?

Sulla on jotain tosi pinttyneitä fiksaatioita. Ulkonäön lisäksi näitä muitakin. Oletko kaiken kaikkiaan joustamaton ihminen?

Siis olen vain niin ujo, etten uskalla mennä itse juttelemaan tuntemattomille miehille. Keskustelupalstoilta olen kyllä nuorempana napannut miehiä itselleni tekemällä aloitteen jollekin kiinnostavalle miehelle, mutta nykyään se ei oikein onnistu, kun lähes kaikki miehet tuntuvat olevan keskustelupalstoilla itseäni nuorempia.

AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoikkuuden ja sporttisuuden painottaminen parin valinnassa kertoo pinnallisuudesta, joka ei useinkaan iske esim. älykkäisiin ihmisiin, joita löytyy ihan kaikenlaisilla kehoilla.

Itse ainakin ihastuttiin mieheni kanssa toistemme älyyn, huumoriin ja persoonaan. Lisäksi meillä on samoja mielenkiinnon kohteita ja meillä on osin yhteiset kaveripiirit. Oltiin siis toistemme mielestä kokonaisuutena kiinnostavia ja ihastuttavia.

Nyt ollaan jo keski-ikäisiä, tavatessamme toki hieman nuorempia. Minä lihava, mutta kuitenkin paljon liikkuva nainen ja mies paljon liikkuva ja hoikahko.

Itsestäni taas tuntuu, että ne ihmiset jotka eivät ole itse hoikkia ja sporttisia eivät ymmärrä, että sen taustalle liittyy paljon syvempiä elämänarvoja kuin pelkkä ulkonäkö. Itse olen ollut aina terveydestäni kiinnostunut ja se nyt vain on kiistaton fakta, että sekä hoikkuus että liikunnallisuus linkittyvät vahvasti terveyteen ja ylipaino ja liikkumattomuus altistavat lukuisille eri sairauksille. Eli jos elämäsi yksi tärkeimmistä arvoista on terveys niin et yksinkertaisesti voi olla pyrkimättä hoikkuuteen ja liikunnalliseen elämäntapaan.

Olen myös sitä mieltä, että rakkaus toista kohtaan välittyy siten, että pitää itsestään mahdollisimman hyvää huolta, jotta voi olla toiselle mahdollisimman hyvä kumppani mahdollisimman pitkään. Toinen ukkini oli ylipainoinen eikä käsittääkseni harrastanut juurikaan liikuntaa ja hän kuoli syöpään kun olin pieni ja mummoni eli 30 vuotta yksin hänen kuolemansa jälkeen. Toinen ukkini taas oli hoikka ja liikunnallinen ja hän eli 20 vuotta tätä ylipainoista ukkiani pidempään. Toki nämä nyt olivat yksittäistapauksia, mutta itse kiinnyn syvästi kumppaniini ja haluan maksimoida sen ajan jonka saan viettää hänen kanssaan - ja hoikan, liikunnalisen ja terveellisesti eläneen miehen kanssa on todennäköisempää, että hän tulee elämään pidempään ja terveempänä kanssani eläkepäivillä.

AP

Jännä, että sen toisen täytyy noin paljon jakaa samoja arvoja kuin sinun. Kyllähän se rajaa aika paljon ikäluokkasi miehiä pois. Itsekin olen melko sporttinen nainen, mutta ei minua haittaa pätkääkään ettei mieheni ole. Ihan itsekseni minä omissa harrastuksissani käyn, ja lenkeillä, en tarvi miestä niihin osallistumaan. 

Nuo elinikäjutut on myös vähän niin ja näin. Ellei todella ole aivan sairaalloisen ylipainoinen, niin se vaikuttaa elinajanennusteeseen yllättävän vähän. Ja kun ikää alkaa tulla, valitettavasti sattuma ja geenit alkaa vaikuttaa yhä enemmän noihin juttuihin. Terveellisesti elänyt voi sairastua johonkin vakavaan ja lähteä aikaisin, ja toisaalta esim. omassa suvussa alkoholistiukkoja, jotka eläneet hyväkuntoisena ysikymppiseksi ja lähteneet sitten "suorilta jaloilta". Se täytyy vähän vaan hyväksyä, että se on tuuripeliä milloin kukin täältä lähtee ja kumpi pariskunnasta lähtee ensin. Eikä sitä voi millään omilla toimilla kuten terveellisellä elämällä lopulta kontrolloida kovinkaan paljoa.