Lue keskustelun säännöt.
Löydättekö te muut hoikat ja sporttiset keski-ikäiset naiset omanikäisiä miehiä?
20.09.2023 |
Minusta on alkanut tuntua, että on enemmän kirous kuin hyvä asia olla keski-ikää lähestyvänä (vajaa nelikymppisenä) naisena hoikka ja hyvässä fyysisessä kunnossa, koska kaikki omanikäiset hyvässä fyysisessä kunnossa olevat miehet tuntuvat etsivän joko nuorempia naisia tai pelkkää kevyttä hauskanpitoa. Sen sijaan löytyisi kyllä suuri joukko parisuhdetta etsiviä keski-ikäisiä miehiä, jotka ovat ylipainoisia, eivät harrasta liikuntaa ja elävät muutenkin epäterveellisesti.
Onko teillä muilla samoja kokemuksia vai onkohan minussa jokin muu vika, etten kelpaa vakavampaan suhteeseen omanikäisille hoikille ja sporttisille miehille? Olen omasta mielestäni fiksu, lapseton, en ole korkeasti kouluttautunut mutta ok-palkkaisessa työssä enkä vaadi korkeaa koulutusta mieheltäkään (fiksuutta kylläkin), en vaadi myöskään mitään mallin kasvoja vaan riittäisi ihan tavallisen näköinen mies. Silti tuntuu ihan mahdottomalta löytää sellaista, kun aina saa kuulla ettei etsi nyt mitään vakavaa vaan jotain pelkkää fb/fwb-juttua, ja itseäni taas ei sellainen kiinnosta.
Kommentit (211)
Hoikkuuden ja sporttisuuden painottaminen parin valinnassa kertoo pinnallisuudesta, joka ei useinkaan iske esim. älykkäisiin ihmisiin, joita löytyy ihan kaikenlaisilla kehoilla.
Itse ainakin ihastuttiin mieheni kanssa toistemme älyyn, huumoriin ja persoonaan. Lisäksi meillä on samoja mielenkiinnon kohteita ja meillä on osin yhteiset kaveripiirit. Oltiin siis toistemme mielestä kokonaisuutena kiinnostavia ja ihastuttavia.
Nyt ollaan jo keski-ikäisiä, tavatessamme toki hieman nuorempia. Minä lihava, mutta kuitenkin paljon liikkuva nainen ja mies paljon liikkuva ja hoikahko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhden käden sormilla voi laskea tuntemani komeat viiskymppiset, jotka vielä kelpaisivat parikymppisille naisille. Monilla elämä koulun jäljet näkyvät aika vahvasti.
Vierailija kirjoitti:
Hoikkuuden ja sporttisuuden painottaminen parin valinnassa kertoo pinnallisuudesta, joka ei useinkaan iske esim. älykkäisiin ihmisiin, joita löytyy ihan kaikenlaisilla kehoilla.
Itse ainakin ihastuttiin mieheni kanssa toistemme älyyn, huumoriin ja persoonaan. Lisäksi meillä on samoja mielenkiinnon kohteita ja meillä on osin yhteiset kaveripiirit. Oltiin siis toistemme mielestä kokonaisuutena kiinnostavia ja ihastuttavia.
Nyt ollaan jo keski-ikäisiä, tavatessamme toki hieman nuorempia. Minä lihava, mutta kuitenkin paljon liikkuva nainen ja mies paljon liikkuva ja hoikahko.
Itselläni se oli niin että ulkonäön piti ylittää tietty kynnys ennen kuin edes lähdin arvioimaan niitä tärkeämpiä juttuja. Siinä mielessä kai ulkonäkö oli jopa tärkein asia mutta pelkällä ulkonäöllä ei päässyt puuta pidemmälle. Halusin koko pakkauksen. Sain koko pakkauksen ja vieläpä rakkauden siinä samassa paketissa. Kaiken lisäksi minä olen sitä kaikkea hänelle myös.
Toisaalta on niinkin että aidosti rakkaudessa ei voi edes valita. Aidoimmillaan rakkaus tekee sen valinnan. Mutta omalla kohdallani aika monen tekijän piti osua kohdilleen jotta rakastuin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elopainolla ja parisuhteen vakavasti ottamisella ei taida olla tieteellisesti todistettua minkäänlaista kausaliteettia ja tuskin korrelaatiotakaan. En tiedä mistä ihmeestä olet moisen mieleyhtymän päähäsi saanut. Ehkä siksi, että itse jostain syystä olet kiinnittänyt erityishuomiota nimenomaan henkilöiden painoon. Samanlaisen omassa mielessäsi kehitetyn kausaliteetin saat varmasti monesta muustakin asiasta, kun lähdet sitä ylianalysoimaan ja kiinnittämään erityshuomiota, sekä rakentamaan niistä stereotypioita: kaljut miehet on pahoja poikia, silmälasipäiset on fiksuja ja tatuoidut miehet aina pettää. Oikeasti näin ei tietenkään ole, joten älä turhaa rakenna sellaisia mieleyhtymiä itsellesi.
Miksi nainen ei saa haluta timmissä kunnissa olevaa miestä,jos itse on sellainen? Miehethän saavat haluat,vaikka eivät itse edes olisi timmissä kunnissa.
Saa haluta, mut turha vikistä, jos ei saa mitä haluaa
Miljoona kertaa sanottu täällä.
Näistä toiveista tulee aina se Ensitreffit alttarilla rahka-Petri mieleen....
Jos olet hoikka ja urheilullinen ja etsit ns. kaltaistasi seuraa, niin sinun kannattaa suunnata crossfit-salille, triathlon-/polkujuoksu-/suunnistus-/hiihtovaellus- jne. jne -harrastajien tapahtumiin tai harjoitusryhmiin.
Siellä niitä keski-ikäisiä kuivan kesän oravia (molempia sukupuolia) parveilee ja kaikki tuijottaa kelloa ranteessaan, joten siitä saakin monta yhteistä keskustelua ja eikun vaan valitsemaan. Tosin eihän siellä ketään välttämättä kiinnosta seurustelu vaan omassa hoikassa vyötärössä oleva napa, oma kehittyminen ja oma menestyminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunnes se 5-kympin kriisi iskee mieheen, ja lähtee hakemaan 20v nuorempaa naista
Voi lähteä hakemaan,mutta ei saa. Miksi kuvittelet, että pari-kolmekymppiset naiset kiinnostuisivat jostain vanhasta kurpasta.
Voi ikis kun olet niin ilkeä.
Menisit töihin. Edes kerran.
Vierailija kirjoitti:
Olisin voinut valita myös itseni ikäisen, mutta pariuduin 10 vuotta vanhemman miehen kanssa, koska hän tuntui kypsemmältä ja vakaammalta. Sporttinen hänkin kyllä on, vähän outo oletus että ihmisen kunto ja elintavat jotekin romahtaisivat keski-iässä. Monen kohdallahan käy ihan päin vastoin. N39
Niin, mitä enemmän ikää minulle on tullut sitä enemmän se on vain viite arvo siitä, että minula ja mahd. kumppanillani olisi jotain yhteistä. Samoin se on vaikka koulutiuksen suhteen. Olen maisteri ja työnohessa harrastan liikunnan lisäksi jatko-opiskelua.
Mutta on tuolla iällä myös jotain merkitystäkin, kuten nyt 45 vuotiaana miehenä alan hyväksyä sen, että saatan jäädä lapsettomaksi. - Lapsettomaksi vaikka olen tällä hetkellä paljon paremmassa kunnossa kuin parikymppisenä nörttinä.
Tai ainakin oma olemukseni on saanut kummasti ryhtiä kun olen vähän oppinut katsomaan mitä päälleni laitan ja alati hilseilevä hiuspehkoni on vaihtunut lähes kaljuun mutta siistinä pitämääni nuppiin. (Mieluummin siis avoimesti ja pystypäin olen kalju kuin yrittäsin epätoivoisesti peittää kaljuuntumsieni).
Se vain, että missä sitä sitten onnistuisi löytämään ja kohtaamaan itselle sopivan kumppanin kun en ole en ole laittanut itseäni Tinddriin tai nettiin tarjolle. En käy juuri baareissa tai yökerhoissa. - Periaatteeessa minut voi toki löytää lenkiltä (välillä juosten toisnaan pyöräillen tai hiihtäen) mutta kuka uskaltaisi lähetyä? Tai kuinka kohdata tuolloin toinen itse?
Hymyillään kun kohdataan. - Tai vastatataan ainakin siihen jos toinen huomaa tervehtii (itse lähinnä keskityn suorittamaani liikuntaan, enkä osaa ajatella, että nytpä lenkillä ollessani yritän iskeä itselleni kumppanin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka pitkään olet etsinyt? Minä olen hoikka, mutta en sporttinen, ja löysin 44-vuotiaana samanikäisen miehen. Tosin hän ei kyllä ole sporttinen, kun en sellaista edes ensisijaisesti toivonut. Sporttisen ja ylipainoisen väliinkin mahtu paljon - jos ne sporttimiehet harrastavat vain yhden illan juttuja, niin onko joku maltillisesti liikuntaa harrastava mahdollinen...? Toki voi olla, että ajattelen tästä kovin eri tavalla, koska en itse sporttielämäntyylistä niin perusta, ja ehkä en sen vuoksi ole paras henkilö vastaamaan. Mutta kun itse tunnen hyvässä kunnossa olevia ihmisiä, jotka vain harrastavat jonkin verran liikuntaa, mutta eivät ole varsinaisesti urheilullisia, niin itse ainakin kokisin sellaisen ihan hyvänä vaihtoehtona.
Reilun vuoden yrittänyt etsiä, voi toki olla, että etsin vääristä paikoista (en ole Tinderissä, koska minulla ei ole yksinkertaisesti aikaa viestitellä koko ajan miehille vain kuullakseni, etteivät etsi mitään vakavampaa ja kun monet eivät sitä edes heti suoraan sano).
En ole itsekään mikään kaikista sporttisin, mutta kuitenkin sen verran sporttinen että ei mies pysy vauhdissani jos ei harrasta itse minkäänlaista kuntoliikuntaa. Minulle on myös tärkeää liikkua lähes päivittäin ja yleensä nämä vähemmän liikkuvat miehet ovat taipuvaisia keksimään kaikkia tekosyitä liikunnallisista aktiviteeteista kieltäytymiselle - en kuitenkaan itse jaksa sellaista suhdetta, jossa vain katsellaan sarjoja ja makoillaan vaan haluan miehen, joka oikeasti itsekin haluaa liikkua ja pitää kunnostaan huolta. Mitään ääripäätä en kuitenkaan etsi, mutta kun aiempia miehiäni ei ole saanut edes kävelylenkille mukaan ja kunto sitä luokkaa että parinsadan metrin juoksemisen jälkeen ollaan lähes kuolemispisteessä.
Ehkä sussa jokin muu mättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ihmettele, että on vaikea löytää kuntoilusta kiinnostunutta aktiivista miestä, koska heitä ei ole paljoa. Sanoohan sen jo tutkimuksetkin, että ylipaino lisääntynyt nuorillakin hälyttävää vauhtia.
Monet ovat joutuneet viemään varatun miehen, kun vapaita on niin vähän tarjolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista, itse olen maisterintutkinnon suorittanut ja keskituloinen, mutta kyllä minulle kelpaisi edes lähes keskituloinen mies. Seuraavaksi voidaan siirtyä luonteen pariin, olen tavannut lukemattoman määrän kontrolloivia, tunnevammaisia, n
euroottisia sekä sovinistisia miehiä, vaikka sporttisia ovatkin. Ja mitä sporttisempi, sen enemmän näyttää tunne-elämän ongelmia olevan, jopa mielenterveysongelmia. En nyt sinusta tässä puhu kuitenkaan. -44veli olet tavannut konservatiivisia, perinteitä kunnioittavia miehiä? oletko sattumoisin feministi? vai miksi muuten olet vailla kumppania keskivaiheilla elämääsi? hyvin usein, muttei toki aina, se vika on siellä peilikuvassa. hyvää syksyä yksinäiset, ja maskuliinisetfeministinaiset.
Metsään menit ja pahasti, olen oikealla politiikassa, 6x viikossa salilla käyvä ja muodokas nainen. Instassa sataa huomiota ilman liian paljastavia kuvia, mutta kun miehen pitäisi olla ihan muuta kuin Instassa naisia kuolaava tomppeli.
Ahaa. Eli olet epävarma ja sinulla on huono itsetunto. Siksi koet sen uhkana, kun mies viehättyy muista naisista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen sporttinen, hoikka, isotissinen platina blondi, siroluinen ja lyhyt (149 cm). Ikää 48 v, PK-seutu. Urheilen 4-5 krt viikossa, terveelliset elämäntavat, hyvä työ. Isot siniset silmät ja muhkeat huulet luonnostaan (luullaan aina että on täytteitä vaikka ei ole) babyface.
Tinderissä ja baareissa liikaa tarjontaa. Tosin itse olen hitaasti syttyvä. Mutta moni haluaa parisuhteen.
Oletko käynyt väärissä paikoissa? Helsingissä on paljon varakkaita ja koulutettuja, hyväkuntoisia miehiä, joilla terveet elämäntavat ja arvot.
Harmi kun itse en halua parisuhdetta vaan jotain pysyvää, mutta kevyttä tapailusuhdetta. Haluan pitää omasta tilastani kiinni.
Miksi on niin, että ne jotka eivät etsi 24/7 parisuhdetta, saavat juuri sellaiset miehet peräänsä??!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista, itse olen maisterintutkinnon suorittanut ja keskituloinen, mutta kyllä minulle kelpaisi edes lähes keskituloinen mies. Seuraavaksi voidaan siirtyä luonteen pariin, olen tavannut lukemattoman määrän kontrolloivia, tunnevammaisia, n
euroottisia sekä sovinistisia miehiä, vaikka sporttisia ovatkin. Ja mitä sporttisempi, sen enemmän näyttää tunne-elämän ongelmia olevan, jopa mielenterveysongelmia. En nyt sinusta tässä puhu kuitenkaan. -44veli olet tavannut konservatiivisia, perinteitä kunnioittavia miehiä? oletko sattumoisin feministi? vai miksi muuten olet vailla kumppania keskivaiheilla elämääsi? hyvin usein, muttei toki aina, se vika on siellä peilikuvassa. hyvää syksyä yksinäiset, ja maskuliinisetfeministinaiset.
Metsään menit ja pahasti, olen oikealla politiikassa, 6x viikossa salilla käyvä ja muodokas nainen. Instassa sataa huomiota ilman liian paljastavia kuvia, mutta kun miehen pitäisi olla ihan muuta kuin Instassa naisia kuolaava tomppeli.
Kannattaa käydä Kokoomuksen piirikokouksissa katsomassa tarjontaa. Siistit puvuntakit ja attasea-salkut sytyttävät.
Näitä keski-ikäisiä urheilullisia miehiä löytyy pilvin pimein urheilutapahtumista, valitse joku pitkän matkan juoksutapahtuma ja varmasti pääset juttusille lukuisten miesten kanssa.
Loppumatkasta miehiä käytännössä lähes putoaa syliin, kun moni on matkalla väsähtänyt tai saanut jonkun vamman ja joutunut hidastamaan tahtia.
Pyydät vaikka oluelle maaliintulon jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Eli haluat niitä samoja miehiä, joita muutkin naiset haluavat. Siinä on vikasi.
Väärin.
Nuoret naiset etsivät ikäisiään miehiä, eivät nelikymppisiä, hyvänen aika sentään!
Myös viisikymppiset ja sitä vanhemmat naiset etsivät normaalisti ikäistään seuraa. Poislukien bilepuumat, jotka ovat sitten usein jotain muuta kuin hoikkia ja terveesti eläviä.
Ap:lla on pointti: hyväkuntoiset nelikymppiset vapaat miehet ovat aika usein eronneet pitkästä suhteesta ikäisensä naisen kanssa ja yrittävät nuoria naisia. Tai sitten ovat alkkiksia ym.
Tottakai on poikkeuksia, mutta ap on oikeilla jäljillä.
Vierailija kirjoitti:
Hoikkuuden ja sporttisuuden painottaminen parin valinnassa kertoo pinnallisuudesta, joka ei useinkaan iske esim. älykkäisiin ihmisiin, joita löytyy ihan kaikenlaisilla kehoilla.
Itse ainakin ihastuttiin mieheni kanssa toistemme älyyn, huumoriin ja persoonaan. Lisäksi meillä on samoja mielenkiinnon kohteita ja meillä on osin yhteiset kaveripiirit. Oltiin siis toistemme mielestä kokonaisuutena kiinnostavia ja ihastuttavia.
Nyt ollaan jo keski-ikäisiä, tavatessamme toki hieman nuorempia. Minä lihava, mutta kuitenkin paljon liikkuva nainen ja mies paljon liikkuva ja hoikahko.
Hoikkuus ei tietenkään ole sama asia kuin liikunnallisuus ja halu liikkua.
Mutta luulen ja miehenä olen ollut laittavinani merkille, että keskimäärin paremmin koulutetut, ertityisesti keskimäärin paremmin koulutetut naiset ovat usein normaalipainoisia tai hoikkia, elleivät peräti urheilullisia.
Ja ylipainoisemmat naiset ovat useammin vähemmän koulutettuja mutta eivät kuitenkaan niin vähän koulutettuja kuin ylipainoiset tai saanko - sanoa rumasti- kaljamahaiset miehet.
En todellakaan jaksanut lukea ketjua läpi - varmaan jotain klassista vauvismia, mutta mulla miehenä on ihan sama ongelma.
Olen 40v. ja harrastan vain yksin liikuntaa - fudista käyn höntsäämässä. Yhden kerran kävin Tren keskustassa salilla. Se ylitti pahimmatkin ennakkoluuloni - väärät tyypit käyvät, väärillä motiiveilla.
Niin siis en todellakaan anna tietojani Metalle, enkä muutenkaan harrasta nettideittailua.
Sitten nämä liikunnalliset tytöt/naiset ovat sinkkuna, kuten minäkin. Emme oikeastaan tapaa koskaan. Minäkin käyn sentään joskus baarissa. Aika humalaisia, oikeastaan ihan kauheita naisia olen tavannut. Olen toki humalassa viettänyt joskus öitä kimpassa, mutta en ole halunnut deittailla. Boheemielämä, tai sohvaperunana oleminen on ookoo, jos on jotain antaa mentaalisella puolella.
Hauaisin just tavata liikunnallisen naisen, mutta missä? Tai sitten sen älykön.
V..ttu , kun ärsyttää sinkkuelämä, treffailu ja kaikki paska. Mulla on ikävä kavereita ja edesmennytt äitiä. Itkettää - mä en jaksaisi aloittaa kaikkea alusta. Haluaisin halata jotain elävää.
Olisin voinut valita myös itseni ikäisen, mutta pariuduin 10 vuotta vanhemman miehen kanssa, koska hän tuntui kypsemmältä ja vakaammalta. Sporttinen hänkin kyllä on, vähän outo oletus että ihmisen kunto ja elintavat jotekin romahtaisivat keski-iässä. Monen kohdallahan käy ihan päin vastoin. N39