Viisikymppiset muuttavat upouusiin keskusta-asuntoihin (Ylen artikkeli)

Tässä viisikymppisistä puhutaan kuin olisivat jo toinen jalka haudassa. Viisikymppisiä on esimerkiksi Anne Kukkohovi, Mette Mannonen ja Toni Wirtanen. Siinä iässä ehtii tekemään vielä vaikka minkälaisia ratkaisuja.

Vierailija kirjoitti:

Itse oon kyllä ollut älyttömän tyytyväinen että omat vanhemmat halunneet ja pystyneet asumaan omakotitalossa yli 7-kymppiseksi, heillä lapsenlapsiakin siunaantunut 8kpl.

Ajatus että oltaisiin vietetty jouluja ja muita juhlia jossain kusi-sessa 65m2 kerrostalokämpässä tällä porukalla niin ei. Ihanaa kun on ollut tilaa, lapset saaneet viimeiset 10v juosta serkkujen kanssa ulkona pihassa kesät talvet. Vanhempani myös olleet onnellisia tästä ja siitä että ovat pysyneet terveinä ja pystyneet mahdollistamaan tämän myös lapsenlapsilleen ja ottamaan heitä yökylään.

Kannattaa ottaa huomioon että elämä muuttuu, vaikka 5 kymppisenä lapset lentääkin pesästä niin sitten voi tulla liuta lapsenlapsia eikä se keskustakämppä hesan keskustassa olekaan enää niin mahtava juttu.

Ja keskustassa asumisen hienouskin karisee nopeasti.

Mun lapsuudessa mummo asui kerrostalokaksiossa ja on lämpimiä muistoja mummolasta. Jouluisin ahtauduttiin koko suku sinne joulupuurolle ja joulurauhan julistusta kuuntelemaan, oli tiivis tunnelma mutta sopu sijaa antoi, varsinkin sitten kun siellä alkoi olla lastenlasten puolisotkin mukana ja loppuajasta lapsenlapsenlapsia. Siitä perheet sitten lähti illaksi kotiinsa omakotitaloihin ja aina jokainen vuorollaan otti mummon mukaan joulua viettämään. Kerrostalomummola voi siis olla aivan yhtä ihana kuin se iso omakotitalokin :)

Ainahan vanhukset ovat muuttaneet pienempään. Mummonmökki on mummonmökki ihan syystä. Mummo antoi (miehet kuoli nuorempana) ison talon seuraavalle sukupolvelle ja muutti pihapiirin mummonmökkiin.

Kerrostaloasunto on moderni mummonmökki.

Ja velkaa ei maksa perilliset. Velka jää pankille, jos kuolinpesä on varaton. Ikäihmisen kannattaakin velkaantua ja nauttia elämästä. Tai hassata talorahat ihan miten tahtoo. Hautaan niitä ei saa.

Vierailija kirjoitti:

Itse oon kyllä ollut älyttömän tyytyväinen että omat vanhemmat halunneet ja pystyneet asumaan omakotitalossa yli 7-kymppiseksi, heillä lapsenlapsiakin siunaantunut 8kpl.

Ajatus että oltaisiin vietetty jouluja ja muita juhlia jossain kusi-sessa 65m2 kerrostalokämpässä tällä porukalla niin ei. Ihanaa kun on ollut tilaa, lapset saaneet viimeiset 10v juosta serkkujen kanssa ulkona pihassa kesät talvet. Vanhempani myös olleet onnellisia tästä ja siitä että ovat pysyneet terveinä ja pystyneet mahdollistamaan tämän myös lapsenlapsilleen ja ottamaan heitä yökylään.

Kannattaa ottaa huomioon että elämä muuttuu, vaikka 5 kymppisenä lapset lentääkin pesästä niin sitten voi tulla liuta lapsenlapsia eikä se keskustakämppä hesan keskustassa olekaan enää niin mahtava juttu.

Ja keskustassa asumisen hienouskin karisee nopeasti.

Voihan sitä hommata kesämökin keskusta-asunnon lisäksi, jos kaipaa vaihtelua keskustassa asumiselle. Ja toivoisin todella, ettei kenenkään tarvitse tehdä päätöksiä asumisestaan sen perusteella, että aikuisten lasten mielestä ois kiva tuoda lapsensa maalaismummolaan ja viettää sukujoulua vanhempiensa luona. Eiköhän ne omat asumisjärjestelyt pitäisi olla ihan omista toiveista ja tarpeista lähtöisin, ei lasten ja lastenlasten tarpeista...

Vierailija kirjoitti:

Uudet kerrostalot tehoneliövaatimuksineen ovat niin hankalia. Mitkään huonekalut eivät sovi vinoseinäisiin koppeihin , eikä ruokapöydällekään ole tilaa.

Jotkut vahnat arvoasunnot kivitalosta kunnon äänieristyksinern voisivat tulla kyseeseen.

Olen samaa mieltä, keittiö on yksi seinä, säilytystilaa ei ole kuin joku peilikaappi . Eteisiä ei ole. Miten tuollaiseen saisi mahtumaan omakotitalon huonekaluja tai muuta. Vaikka kuinka olisi kuolinsiivouksenkin jo tehnyt.

Mummoni asui Helsingin keskustassa pienessä yksiössä. Minusta oli ihanaa ja jännittävää päästä mummolle yökylään, kuulla raitiovaunujen kolinaa ja olla naapurimummojen paijattavana. Kävimme kaupungilla kävelyllä ja kahviloissa. Oma lapsuudenkotini oli laitakaupungin omakotialueella, jossa ei ollut kauppoja eikä muutakaan tekemistä.

Meillä on tarkoitus hankkia kerrostalokaksio siinä eläkkeelle jäämisen tienoilla. Muuttaminen on hanurista, joten haluan tehdä sitä mahdollisimman harvoin. 8-kymppisenä uuteen asuntoon ei välttämättä sopeudu eikä muista, missä se sijaitsee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No eihän vanhana enää tarvitse asuntoa ostaa. Voi myydä vanhan ja asua vuokralla isossa lukaalissa. Kaupparahoilla reissaa amerikoissa lopun ikäänsä ja syö ulkona. Hautaan ei rahoja saa kuitenkaan.

Tämä on paras ratkaisu! Ja kuolinsiivous muuton yhteydessä. Kamalinta on putsata jotain omakotitaloa, jossa on 50 vuoden romut.

Tätä valitusta en ymmärrä: ei ole pakko tyhjentää mitään taloa, sen palvelun voi ostaa! Miksi perilliset on niin ahneita, että haluavat teettää kaikki työt vanhuksilla etukäteen, kumma, että eivät vaadi varmuudeksi nukkumaan arkussa, ettei tule ylimääräistä työtä arkkuunlaitossa.

Vierailija kirjoitti:

5060 vuotias on aika vanha ostamaan asuntoja

Hihhih!! 🤭

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No eihän vanhana enää tarvitse asuntoa ostaa. Voi myydä vanhan ja asua vuokralla isossa lukaalissa. Kaupparahoilla reissaa amerikoissa lopun ikäänsä ja syö ulkona. Hautaan ei rahoja saa kuitenkaan.

Tämä on paras ratkaisu! Ja kuolinsiivous muuton yhteydessä. Kamalinta on putsata jotain omakotitaloa, jossa on 50 vuoden romut.

Tätä valitusta en ymmärrä: ei ole pakko tyhjentää mitään taloa, sen palvelun voi ostaa! Miksi perilliset on niin ahneita, että haluavat teettää kaikki työt vanhuksilla etukäteen, kumma, että eivät vaadi varmuudeksi nukkumaan arkussa, ettei tule ylimääräistä työtä arkkuunlaitossa.

Mitä ahneutta se on, että toivoo kunkin käyvän läpi tavaransa elinaikanaan. Sehän on suurta itsekkyyttä jättää suunnaton romumäärä jälkeensä muiden setvittäväksi.

Siinä sitä paitsi voi jäädä ne arvokkaat esineet bongaamatta, kun joku vieras käy tavarat läpi. Järkevämpää olisi, että omistaja ne luetteloi ja testamenttaa tai antaa eteenpäin jo eläessään. Tulee hänen toiveet sitten selväksi eikä tule perintöriitoja.

Kunkin meistä tulisi ajatella kuolemaansa ja minkä perinnön jättää. Vaihtoehto on että realisoi omistuksensa ja nauttii rahoistaan, eikä säilö turhaan. Perintöä ei ole pakko jättää ollenkaan.

Omat vanhemmat muuttivat 79 vuotiaana omakotitalosta kerrostaloon. Meni liian myöhään siinä mielessä, että talon 5 vuoden takuuaika on heille todella raskas. Löytyi jo lahovaurio, jonka joutuivat korvaamaan uusille omistajille. Ja takuuta on edelleen voimasssa. Siihen asti stressiä. Muuttoprosessi ja kaiken kaman läpikäyminen oli myös uuvuttavaa, vaikka apua oli käytettävissä.

Samaa ihmettelen, että vai viisikymppiset jotenkin vanhoja?? :D Älkää nyt jaksako. Mä olen 49 ja mies 50, ja nythän on uusi kiehtova elämänvaihe kun lapset on aikuisia ja pärjäävät omillaan. Ei tulis mieleenkään hommata jotain kerrostalokämppää = lakata elämästä kun päinvastoin, nyt on taas kaikki mahdollisuudet auki 😍

Kuka muka uskaltaa ostaa uutta kerrostaloasuntoa nykytilanteessa? Viime vuosina keksitty kaikenlaisia laina/rahoitus/velka/tontti/olemassaolovastikkeita niin vaikka ostaisit omasi velattomana niin mistä tietää jymähtääkö naapuriasukkailla joku 2000/3000 eur/kk vastikeköntsä tuulettimeen joka kiikkaa koko taloyhtiön kun riittävän monella ei ole varaa maksaa.

Ihan vihoviimeinen asumisratkaisu, ellei ole rakennettu omalle maalle ilman omituisia velkahimmeleitä.

Vierailija kirjoitti:

Ei kaikki vanhukset ole huonokuntoisia, eikä toisaalta myöskään köyhiä. Omat vanhempani täyttävät seuraavaksi 84 ja edelleen asuvat metsän keskellä, on isot kasvimaat ja kaikki. Lämmittävät puilla ja puuhailevat ahkeraan sitä sun tätä. Muuta apua eivät tarvitse kuin nettiasioinnissa, perun esimerkiksi lehtitilauksia puolestaan koska heillä ei nettiä ja laitteita ole eikä tule.

Lisäksi heillä on kaupungissa paritalon puolikas, tosin jos jalkansa menee heikoksi niin sinne eivät helpolla pääse kun 2. kerros. Metsän keskellä aikovat olla loppuun saakka ja jos remontti- tai muuta apua tarvitsevat niin ostavat sitä.

Milla logiikalla viisikymppinen on vanhus? Nykyiset nuoret joutuvat tuon jälkeen tekemään vielä 17 vuotta töitä. Monella viisikymppisellä on kotona vielä ala-asteikäisiä lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kaikki vanhukset ole huonokuntoisia, eikä toisaalta myöskään köyhiä. Omat vanhempani täyttävät seuraavaksi 84 ja edelleen asuvat metsän keskellä, on isot kasvimaat ja kaikki. Lämmittävät puilla ja puuhailevat ahkeraan sitä sun tätä. Muuta apua eivät tarvitse kuin nettiasioinnissa, perun esimerkiksi lehtitilauksia puolestaan koska heillä ei nettiä ja laitteita ole eikä tule.

Lisäksi heillä on kaupungissa paritalon puolikas, tosin jos jalkansa menee heikoksi niin sinne eivät helpolla pääse kun 2. kerros. Metsän keskellä aikovat olla loppuun saakka ja jos remontti- tai muuta apua tarvitsevat niin ostavat sitä.

Milla logiikalla viisikymppinen on vanhus? Nykyiset nuoret joutuvat tuon jälkeen tekemään vielä 17 vuotta töitä. Monella viisikymppisellä on kotona vielä ala-asteikäisiä lapsia.

Ehh, siis missä mä väitin viisikymppisen olevan vanhus? :D En missään vaan kuten näet, kerroin oikeista vanhuksista, yli 80-vuotiaista ja ettei hekään välttämättä ole huonokuntoisia kuten moni tuntuu ajattelevan.

Se on totta että monella viisikymppisellä on lapset vielä koulussa tai jopa päiväkodissa. Onneksi itselläni ei vaan lapset on jo ihan aikuisia.