Viisikymppiset muuttavat upouusiin keskusta-asuntoihin (Ylen artikkeli)

Mihinkään kanakoppiin en muuta koskaan. Lähden tästä talosta jalat edellä. Jonkin invaluiskan voin etupihan terassille 30 vuoden kuluttua teettää.

Hahaa 😄 mikä ensimmäinen talo? Upouutta osaketta? Kyllä täällä vuokrayksiössä yksi viisikymppinen taas ihmettelee yleistystä.

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan tuon ikäisiä. Lapset muuttaa pois ehkä 6 vuoden päästä. Ei olla harkittu vakavissaan mitä tehdään, mutta ei ainakaan keskustaan kerrostaloon vaan ajatus olisi muuttaa keskustasta kauemmas ja isompaan taloon, jossa olisi tilaa tehdä töitä ja harrastaa. Vielä ei haluta muuttaa, kun lapsien harrastukset ja kuskailut on täällä ja kauempaa se olisi ihan mahdotonta rumbaa.

Isovanhempani muuttivat aikoinaan omakotitalosta kerrostaloon keskustaan ja oma näkemykseni on se, että sen jälkeen alkoi kunnon romahdus ja elämän hiipuminen. Ei siellä ollut heillä mitään tekemistä. Istua nököttivät telkun ääressä, kun aiemmin tekivät pihahommia ja kulkivat lähiluonnossa.

Vanhempani asuu maalla omakotitalossa ja siellä on jatkuvasti puuhaa ja työtä. He on joka ikinen päivä liikkeellä ja puuhaamassa jotain aamusta iltaan. Nyt on menossa säilömisvaihe ja se kun laitetaan pihapiiri talvikuntoon. Isä sienestää vielä kaiken muun päälle. Jos he muuttaisi jonnekin kerrostaloon niin kaikki se liikunta jäisi pois ja varmasti rapistuisi fyysisen kunnon lisäksi henkinenkin puoli. Nyt heillä on jatkuvasti jotain tutkimusta ja seurantaa menossa luonnonkierron ja eläinten suhteen. Isäni myös dokumentoi paljon niin kasveja kuin eläimiäkin. 

Olen muuttanut paikkaan, jossa teatterit ja konserttisalit ovat lähellä, samoin tori ja muut palvelut.

Syödään paljon ulkona ja ystäviä on kiva kutsua keskeiselle paikalle.

Kahdestaan asutaan kolmiossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hirveä riski tuollainen uusi kerrostaloasunto. Vaikka itsellä olisi varaa maksaa asuntonsa niin onko naapurilla? Vanhoissa asunnoissa, joissa on isot taloyhtiölainat jo maksettu, ei ole samaa riskiä naapurin yllättävästä maksukyvyttömyydestä.

On riskejä vanhoissakin taloissa. Tulee katto-, julkisivu-, ja putkiremppaa ja ihan yhtä lailla joku voi jättää osansa maksamatta. Jotkut vanhat kerrostalot menee konkurssiin siksi ja kaikki menettää kotinsa.

Aika monesssa vanhassa kohteessa nämä kaikki on jo tehty eikä ne rahoitusvastikkeet pääse remonttikulujenkaan kanssa lähellekään uusien rakennusten rahoitusvastikkeita.

No eihän vanhana enää tarvitse asuntoa ostaa. Voi myydä vanhan ja asua vuokralla isossa lukaalissa. Kaupparahoilla reissaa amerikoissa lopun ikäänsä ja syö ulkona. Hautaan ei rahoja saa kuitenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Miksi oletus on että ostettaisiin lainalla? Eiköhän tuossa iässä, ja se edellinen asunto myymällä, enemmistö osta käteisellä. Uudessa talossa on useimmiten pienet kustannukset ja pienempi riski isoista remonteista; eli asumiskustannukset hyvin tiedossa eläkepäiviä varten.

Ei ole oletus vaan journalistin tutkima fakta. Ulkokehän omakotitalo voi olla vaikka velaton ja silti keskusta uudiskohteeseen tarvitsee rahoitusta hintaerolle. Pakilassa omalla tontilla 100m2 4h+k okt 400 000€, Hesperianpuiston uudiskohteessa 50m2 2h osakehuoneisto keittiöseinällä 600 000€.

Vertailun vuoksi samankokoinen kaksio vanhasta, mutta hyvästä taloyhtiöstä Taka-Töölössä alkaen 350 000-400 000€.

Jokainen tekee tietysti omat valintansa, itse en osaa nähdä tuota uudiskohteen kaksiota hintansa väärtinä, vaikka onkin kieltämättä uudiskohteiden parhaimmistoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi oletus on että ostettaisiin lainalla? Eiköhän tuossa iässä, ja se edellinen asunto myymällä, enemmistö osta käteisellä. Uudessa talossa on useimmiten pienet kustannukset ja pienempi riski isoista remonteista; eli asumiskustannukset hyvin tiedossa eläkepäiviä varten.

Ei ole oletus vaan journalistin tutkima fakta. Ulkokehän omakotitalo voi olla vaikka velaton ja silti keskusta uudiskohteeseen tarvitsee rahoitusta hintaerolle. Pakilassa omalla tontilla 100m2 4h+k okt 400 000€, Hesperianpuiston uudiskohteessa 50m2 2h osakehuoneisto keittiöseinällä 600 000€.

Vertailun vuoksi samankokoinen kaksio vanhasta, mutta hyvästä taloyhtiöstä Taka-Töölössä alkaen 350 000-400 000€.

Jokainen tekee tietysti omat valintansa, itse en osaa nähdä tuota uudiskohteen kaksiota hintansa väärtinä, vaikka onkin kieltämättä uudiskohteiden parhaimmistoa.

Sinäkin oletat että ihmisillä ole yhtään säästöjä (/sijoituksia). Miksi? Ei kukaan väittänyt että edellinen ja uusi asunto menisivät hinnan suhteen yksi yhteen. Mutta onko aivan mahdoton ajatus että ihmisillä on muutakin omaisuutta kuin asunto?

Minulla on kiikarissa kerrostalo, joka valmistuu ihan lähiaikoina. Sen kaikki huoneistot myytiin ennen kuin talo on valmis. Siinä on sen verran huoneistoja, että eiköhän sieltä joku tule myyntiin muutaman vuoden päästä. Rakenteilla olevasta talosta en uskailtaisi tässä tilanteessa ostaa mitään. Siihen loppuelämän asuntoon pitää päästä vähän päälle kuusikymppisenä, niin tietää, mitä on tekemässä. Talo on kuitenkin sen verran uusi, että isoja remontteja ei tule meidän elinaikana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan tuon ikäisiä. Lapset muuttaa pois ehkä 6 vuoden päästä. Ei olla harkittu vakavissaan mitä tehdään, mutta ei ainakaan keskustaan kerrostaloon vaan ajatus olisi muuttaa keskustasta kauemmas ja isompaan taloon, jossa olisi tilaa tehdä töitä ja harrastaa. Vielä ei haluta muuttaa, kun lapsien harrastukset ja kuskailut on täällä ja kauempaa se olisi ihan mahdotonta rumbaa.

Isovanhempani muuttivat aikoinaan omakotitalosta kerrostaloon keskustaan ja oma näkemykseni on se, että sen jälkeen alkoi kunnon romahdus ja elämän hiipuminen. Ei siellä ollut heillä mitään tekemistä. Istua nököttivät telkun ääressä, kun aiemmin tekivät pihahommia ja kulkivat lähiluonnossa.

Vanhempani asuu maalla omakotitalossa ja siellä on jatkuvasti puuhaa ja työtä. He on joka ikinen päivä liikkeellä ja puuhaamassa jotain aamusta iltaan. Nyt on menossa säilömisvaihe ja se kun laitetaan pihapiiri talvikuntoon. Isä sienestää vielä kaiken muun päälle. Jos he muuttaisi jonnekin kerrostaloon niin kaikki se liikunta jäisi pois ja varmasti rapistuisi fyysisen kunnon lisäksi henkinenkin puoli. Nyt heillä on jatkuvasti jotain tutkimusta ja seurantaa menossa luonnonkierron ja eläinten suhteen. Isäni myös dokumentoi paljon niin kasveja kuin eläimiäkin. 

Olematta ilkeä sanon, että joku päivä kaikki nuo vanhempiesi tekemät puuhailut voi tulla teille lapsille tehtäväksi. Siitä tulee ongelma, jos vanhemmilla on halua asua omakotitalossa, mutta ei kykyä.

Vierailija kirjoitti:

Mun kaveri osti tuollaisen ja on tuon ikäinen.

Puolisoineen halusi irti ok-talosta. Uusi kolmio keskustassa oli kallis. Yli 800 000 euroa. Heillä oli rahat säästössä ja varmat työt.

Mutta pelästyi. Nyt on niin paljon konkursseja rakennusfirmoilla ja talosta oli asuntoja ostamatta. Lisäksi pelkäsi, että kaikilla ei olekaan varaa maksaa rahoktusvastikkeita nyt taantumassa ja muut joutuu maksumiehiksi.

Perui kaupan, vaikka muutto olisi ollut vielä ennen joulua.

Toki perumisesta joutui maksamaan monta tonnia.

Mitä käy, jos on jo ostanut asunnon uudesta kerrostalosta, jossa osa asunnoista on myymättä ja rakennusfirma menee konkkaan?

Sivusta

Me olemme 61-68v ja asumme maalla ja tilaa ja puutarhaa riittää. Itse voisin muuttaa kerrostaloon, joita täällä on viime vuosina vanhuksille rakennettu. Niihin on tosin muuttanut ihmisiä, joita viime vuosituhannella olisi jo hoidettu hoivakodeissa. Niistä 100m päässä on marketti eli sijoittuu hyvin. Kotisairaanhoitajat kiertää taloa eikä heidän aikansa kulu tien päällä.

Täällä on havaittavissa, että ikäihmiset muuttavat kyliltä kirkonkylään vuokralle tai ostavat rivariasunnon. Vanhoissa kerrostaloissakin asutaan. Terveyskeskus on vielä ja kaikkea saa hankittua, jos lompsa kestää.

Mieheni tykkää jotain hommailla pihalla, mutta puutarha jää enimmäkseen mun niskoille. Voi olla, että tässä asutaan viime pihaukseen. Olen tilannut kaiteita sinne tänne, että saa sitten tukea. Tuskin ostetaan omaa vaan mennään vuokralle, jos mennään.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä kukaan siirtyisi eläkeiän lähestyessä velkarahalla upuuuteen kerrostaloon. Miksi pankki edes rahoittaisi sitä? Kerrostaloissa löytyy myös edullisempia kohteita.

Onhan nämä ok-taloistaan jotain saaneet. Eivät välttämättä tarvitse velkaa ollenkaan tai se on hyvin pieni. Järjenkäyttö on sallittua myös palstalla.

Meillä oli ajatus myydä tänä jo isoksi jäänyt okt ja ostaa keskusta-alueelta kerrostaloasunto.

Mutta sitten tuli tilanne, jossa huomattiin että taloyhtiöiden lainakulujen kasvaminen vaikutti ihan älyttömän paljon vastikkeisiin, ja haudattiin ajatus muutosta.

Ei mitään järkeä maksaa melkein tuhatta euroa osakehuoneistosta vastiketta kuukausittain, varsinkaan kun ei ole mitään takeita siitä ettei osakeyhtiö mene konkkaan.

Siinähän sitten oltaisiin..

Vierailija kirjoitti:

Mun kaveri osti tuollaisen ja on tuon ikäinen.

Puolisoineen halusi irti ok-talosta. Uusi kolmio keskustassa oli kallis. Yli 800 000 euroa. Heillä oli rahat säästössä ja varmat työt.

Mutta pelästyi. Nyt on niin paljon konkursseja rakennusfirmoilla ja talosta oli asuntoja ostamatta. Lisäksi pelkäsi, että kaikilla ei olekaan varaa maksaa rahoktusvastikkeita nyt taantumassa ja muut joutuu maksumiehiksi.

Perui kaupan, vaikka muutto olisi ollut vielä ennen joulua.

Toki perumisesta joutui maksamaan monta tonnia.

On kyllä kallis asunto. Eikö ihmiset pärjää yhtään vähemmällä?

Vierailija kirjoitti:

5060 vuotias on aika vanha ostamaan asuntoja

Ostaa/vaihtaa asuntoa. Miten niin vanha? Pikemminkin nuori, jos tässä ajatellaan elämänvaihetta kun siirrytään isosta asunnosta/talosta pienempään. Yleensähän lasten lapsuudenkodista luovutaan huomattavasti vanhempana.

Luulen, että tuo ihmistyyppi on matkustelevaa ja kulttuuririennoissa kulkevaa työikäistä porukkaa, joka ei halua enää rempata omaa asuntoaan ja haluaa päästä eroon esim. Omakotitalon tai rivitalon nurmikonleikkuusta ja lumenluonnista ja joilla on kesämökki.

Itse olen kahden vaiheilla mitä mietin tulevaisuudesta tämän asian suhteen. Toisaalta asuminen isossa omakotitalossa taajama-alueella (asumme siis nyt) kuulostaa järkevältä kun/jos lapset ja lastenlapset tulevat kyläilemään. Toisaalta kolmio uudessa rivitalossa/kerrostalossa kulttuurin, palvelujen,harrastusten äärellä saattaisi houkuttaa ja talvet vuokralla jossain lämpimässä maassa ja kesät pääosin mökillä.

Mihin sitten on varaa sillä hetkellä ratkaisee paljon. Omakotitalon arvo suhteessa keskustan osakkeeseen on ratkaiseva tekijä. Velkaa voisin ottaa maltillisesti.

Nyt olen 49 ja lapset asunevat kotona vielä 3-7 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi oletus on että ostettaisiin lainalla? Eiköhän tuossa iässä, ja se edellinen asunto myymällä, enemmistö osta käteisellä. Uudessa talossa on useimmiten pienet kustannukset ja pienempi riski isoista remonteista; eli asumiskustannukset hyvin tiedossa eläkepäiviä varten.

Ei ole oletus vaan journalistin tutkima fakta. Ulkokehän omakotitalo voi olla vaikka velaton ja silti keskusta uudiskohteeseen tarvitsee rahoitusta hintaerolle. Pakilassa omalla tontilla 100m2 4h+k okt 400 000€, Hesperianpuiston uudiskohteessa 50m2 2h osakehuoneisto keittiöseinällä 600 000€.

Vertailun vuoksi samankokoinen kaksio vanhasta, mutta hyvästä taloyhtiöstä Taka-Töölössä alkaen 350 000-400 000€.

Jokainen tekee tietysti omat valintansa, itse en osaa nähdä tuota uudiskohteen kaksiota hintansa väärtinä, vaikka onkin kieltämättä uudiskohteiden parhaimmistoa.

Sinäkin oletat että ihmisillä ole yhtään säästöjä (/sijoituksia). Miksi? Ei kukaan väittänyt että edellinen ja uusi asunto menisivät hinnan suhteen yksi yhteen. Mutta onko aivan mahdoton ajatus että ihmisillä on muutakin omaisuutta kuin asunto?

Ei tietenkään ole mahdoton ajatus! Mutta kuka olisi niin hölmö, että särkisi vaivalla säästetyn hyvän hajautuksen ja laittaisi kaikki pesämunat YIT:n uudiskohteen osakkeeseen juuri ennen rakennuskuplan puhkeamista? :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi oletus on että ostettaisiin lainalla? Eiköhän tuossa iässä, ja se edellinen asunto myymällä, enemmistö osta käteisellä. Uudessa talossa on useimmiten pienet kustannukset ja pienempi riski isoista remonteista; eli asumiskustannukset hyvin tiedossa eläkepäiviä varten.

Ei ole oletus vaan journalistin tutkima fakta. Ulkokehän omakotitalo voi olla vaikka velaton ja silti keskusta uudiskohteeseen tarvitsee rahoitusta hintaerolle. Pakilassa omalla tontilla 100m2 4h+k okt 400 000€, Hesperianpuiston uudiskohteessa 50m2 2h osakehuoneisto keittiöseinällä 600 000€.

Vertailun vuoksi samankokoinen kaksio vanhasta, mutta hyvästä taloyhtiöstä Taka-Töölössä alkaen 350 000-400 000€.

Jokainen tekee tietysti omat valintansa, itse en osaa nähdä tuota uudiskohteen kaksiota hintansa väärtinä, vaikka onkin kieltämättä uudiskohteiden parhaimmistoa.

Sinäkin oletat että ihmisillä ole yhtään säästöjä (/sijoituksia). Miksi? Ei kukaan väittänyt että edellinen ja uusi asunto menisivät hinnan suhteen yksi yhteen. Mutta onko aivan mahdoton ajatus että ihmisillä on muutakin omaisuutta kuin asunto?

Ei tietenkään ole mahdoton ajatus! Mutta kuka olisi niin hölmö, että särkisi vaivalla säästetyn hyvän hajautuksen ja laittaisi kaikki pesämunat YIT:n uudiskohteen osakkeeseen juuri ennen rakennuskuplan puhkeamista? :D

Kaikki?

Luovutan. En tiedä onko surullista vai huvittavaa tämä köyhyysmentaliteetti, jossa ihmisillä ei ole ollenkaan säästöjä, tai jos on, niin ainakin siinä menisi viimeisetkin sentit.

Joo. Kun lapset muutti omilleen eli meidän ollessa 45v, myytiin 100 neliön omakotitalo maalla ja muutettiin vielä syrjemmäs maalle, alle 40-neliöiseen mökkiin joka remontoitiin täysin, siis aivan katosta lattiaan, seinien eristykset ym, sähköt, vedet, kaikki uusiksi. Remonttiin kului 30 000 €. Lisäksi ostettiin asuntoauto jolla ollaan reissussa nytkin.

Että ei, emme ostaisi ikipäivänä kerrostaloasuntoa mistään :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan tuon ikäisiä. Lapset muuttaa pois ehkä 6 vuoden päästä. Ei olla harkittu vakavissaan mitä tehdään, mutta ei ainakaan keskustaan kerrostaloon vaan ajatus olisi muuttaa keskustasta kauemmas ja isompaan taloon, jossa olisi tilaa tehdä töitä ja harrastaa. Vielä ei haluta muuttaa, kun lapsien harrastukset ja kuskailut on täällä ja kauempaa se olisi ihan mahdotonta rumbaa.

Isovanhempani muuttivat aikoinaan omakotitalosta kerrostaloon keskustaan ja oma näkemykseni on se, että sen jälkeen alkoi kunnon romahdus ja elämän hiipuminen. Ei siellä ollut heillä mitään tekemistä. Istua nököttivät telkun ääressä, kun aiemmin tekivät pihahommia ja kulkivat lähiluonnossa.

Vanhempani asuu maalla omakotitalossa ja siellä on jatkuvasti puuhaa ja työtä. He on joka ikinen päivä liikkeellä ja puuhaamassa jotain aamusta iltaan. Nyt on menossa säilömisvaihe ja se kun laitetaan pihapiiri talvikuntoon. Isä sienestää vielä kaiken muun päälle. Jos he muuttaisi jonnekin kerrostaloon niin kaikki se liikunta jäisi pois ja varmasti rapistuisi fyysisen kunnon lisäksi henkinenkin puoli. Nyt heillä on jatkuvasti jotain tutkimusta ja seurantaa menossa luonnonkierron ja eläinten suhteen. Isäni myös dokumentoi paljon niin kasveja kuin eläimiäkin. 

Olematta ilkeä sanon, että joku päivä kaikki nuo vanhempiesi tekemät puuhailut voi tulla teille lapsille tehtäväksi. Siitä tulee ongelma, jos vanhemmilla on halua asua omakotitalossa, mutta ei kykyä.

Ei jää. He tietää, että paikka on palvelutalo seuraavaksi. Itse ovat asiasta puhuneet. Kun ei enää kotona jaksa niin seuraava etappi on se.