Lue keskustelun säännöt.
Suhde, joka sotki sisäisen kompassini totaalisesti
16.09.2023 |
Vuosi sitten tapasin miehen deittisovelluksessa. Kaikki alkoi rauhallisesti ja tuntui kuin oltaisiin tunnettu jo kauan. Keskusteluyhteys toimi, oli hyvää tahtoa, iloa ja läheisyyttä. Mies paljasti että on menneisyydessä tosi pahoja traumoja ja isoja pettymyksiä parisuhteissa. Hänen käytöksensä minua kohtaan muuttui ilkeäksi ja etäiseksi. Paljasti jossain vaiheessa, että pelkää kiintyä minuun enemmän. Kun alkoo vältellä ja olla ilkeä, päätin suhteen. Hän puhui minut takaisin ja annoin mahdollisuuden. Siitä parin kuukauden päästä ei yhtäkkiä enää voitukaan nähdä, halusi olla minun kanssa, mutta ei nähdä. Ihan ihmeellistä. Lopulta selvisi että hänellä on masennus, traumaperäinen stressihäiriö ja myös muita terveysongelmia. Päätin suhteen, mutta olen itsekin ihan hajalla asiasta.
Pitkä sepustus, mutta en osaa irrottautua. Olen moneen kertaan sanonut hänelle, että kerta hän ei hyväksy minua elämäänsä en voi tehdä mitään. Silti hän pitää minuun yhteyttä, vihjailee että haluaisi tavata mutta ei vaan koskaan tapahdu. Eniten olen vihainen itselleni siitä ettei minulla ole selkärankaa vaan katkaista yhteydenpitoa. Siis viestittelyä. Olen ollut aina hyvin jämpti tällaisissa asioissa, mutta tämän kohdalla sakkaa ja olen hukassa.
Kommentit (108)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai että traumaperäinen stressihäiriö :D Persoonallisuushäiriö tuolla on ja kokee saavansa paremmin ymmärrystä ja sääliä PTSD:lla
Ikäänkuin ihminen olisi itse syypää lapsuudessa saamaansa pershäiriöön.
Ei, mutta aikuinen ihminen on velvollinen hakemaan ja ottamaan apua itseään ja muita vahingoittavaan käytökseensä.
Ongelmahan tässä on usein se, että heille itselleen se käytös toimii, eivätkä siksi näe syytä hakea siihen apua.
Niinpä. Sinänsä outoa, kun henkilö itse on sitä mieltä että kaikki exät ovat mielisairaita ja hän ainoa yhdistävä tekijä.
Tällä palstallahan naisten exät on kaikki aina jotain narsisteja ja hän itse uhri.
Mutta miesten ei. Lisäksi jotkut miehet kokevat että ovat onnellisia usean naisen kanssa samanaikaisesti. Ehkä palstalle kirjoittelevat naiset on juuri näitä?
Miehet osaavat katsoa, kenen kanssa aloittavat suhteen. Ja yleensä, kun pitää tunteet erossa seksistä, niin tällaisia outoja parisuhteita ei synny, kun parisuhdetta ei ylipäätään halua. Parisuhde ja tunteet tuovat vain ongelmia elämään.
Näin se on - silloin kun on varhaisen kiintymyssuhteen häiriö.
Niin, mitään muutahan ei maailmassa ole. Kiintymyssuhdehäiriöt kaikilla miehillä, narsismi, autismi, sosiopatia jne... Kaikki nämä jokaisella miehellä.
Terve aikuinen ihminen kykenee vastavuoroiseen ihmissuhteeseen, sairas ei.
Mutta kannattaako tällainen vastavuoroinen tunteisiin perustuva monogaminen suhde 2020-luvulla? Ei. Kuinka moni mies esimerkiksi viimeisen viiden vuoden aikana on itkenyt minkään muun asian vuoksi, kuin naisen aiheuttaman tuskan vuoksi? Ei varmasti monikaan.
Minkäslaista hyötyä siitä pitäisi miehen saada, että kannattaisi? Laskelmia?
Terveellä aikuisella ihmisellä on terve tunne-elämä ja hän rakastaa ihmistä ihmisen itsensä - ei hyödyn vuoksi.
Jos mies ei halua lapsia, niin mies ei saa parisuhteesta minkäänlaista hyötyä. Toki kahden ihmisen tulot yhdessä talossa ovat kiva juttu, mutta siinäpä se.
Rakastaminen ja rakastetuksi tuleminen on isoin hyöty, minkä ihminen voi parisuhteesta saada.
Jos on kykenemätön rakastamaan, jotain on ihmisessä pielessä. Ei aikuinen ihminen hoe koko ajan hyöty, hyöty, hyöty.. . Kaikessa ei ole kysymys tavaroiden ja palvelujen saamisesta. Vastavuoroisessa parisuhteessa kumpikin hyötyy kun saa olla sen ihmisen kanssa, jota rakastaa.
Tätä olisi ihan mielenkiintoista tutkia ilmiönä. Miksi niin monet ovat kykenemättömiä rakastamaan (nykyään?). Mikä on muuttunut. Mikä on mennyt pieleen ihan yhteiskunnallisella tasolla. Onko joukossamme paljon enemmän narsisteja/psykopaatteja/vaikeasti autistisia kuin tiedämmekään.
Johtuuko siitä että terveen, tasapainoisen, rakastavan ja vakaan ydinperheen mallia pyrkivät rikkomaan ne jotka ovat kyvyttömiä rakastamaan aidosti?
Ei pidä paikkaansa. Itseäni ei ole ikinä kiinnostanut kylmää kuumaa pelleily. Nyt sattui vain kohdalle ihminen josta pidin kovasti. Ekaa kertaa sattui.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Miehiä vie vain nahkakompassi.
Useimpia ei vie, mutta silti nuo jalkovälillään asioistaan päättävät ovat vuodesta toiseen suosituimpia. Ja toivotuimpia. Kertoo kaiken oleellisen naisten omasta kompassista...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päivitystä tilanteeseen. Olen irroittautunut yhteydenpidosta ja kummasti henki kulkee paremmin.
Mutta pelottavaa huomata miten sitä huomaamattaan voi joutua "koukkuun", josta on hankala irroittaa itseään.
Minulle selvisi myös että tyypillä epäillään olecan antisosiaalinen persoonallisuushäiriö. Tämä lienee vetää yhteen kaiken tarvittavan
Ap.
Toiset rikkoo ja
Toiset rakentaa.
Et tarvitse rikkojaa
Miksi naisiin puree aina tällainen kylmää ja kuumaa -pelleily? Ei koskaan kannata avoimesti sitoutua naiseen, jos haluaa pitää hänet. Paradoksaalista, mutta niin naisellista.