Vanhusten ympärivuorokautinen hoiva on keskeinen säästökohde

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haha, ei paljon ehdi vanhuksia miettimään, kun pitää keskittyä eläkemaksujen maksamiseen eli työhön, sekä omiin lapsiin, joista on ihan lakisääteinen vastuu. Vanhusten tekemille valinnoille ei jälkeläinen mitään mahda. Kannattaa varmaan varautua siihen vanhuuteen jotenkin?

Toivottavasti sun vanhuutes on yksinäinen ja kivulias... Aika paljon on sellaisia jotka on sairastuneet työikäisinä (esim. äitini), jotkut taas ovat lapsettomia joilla ei ole ketään joka omaishoitaisikaan.

Pitää siis ymmärtää valita olla sairastumatta, vammautumatta tai ihan vaan vanhenematta?

Kyllä omasta terveydestään ja toimintakyvystään todellakin kannattaa nykyisin pitää huolta. Ei ole mitään tahoa joka siitä pitäisi huolen ellet tee sitä itse.

Nobel ja Viisasten kivi jakoon! Alzheimerin, dementian, Parkinsonin, syöpien... ehkäisykeino on keksitty!

Omasta terveydestä huolehtiminen ei oikeastaan edes tarkoita sairauksien ehkäisyä vaan sen toimintakyvyn ylläpitämistä mahdollisista sairauksista ja sairastumisista huolimatta.

Sairaudet sairastuttaa. Sairastuminen tarkoittaa terveydentilan ja toimintakyvyn heikentymistä. Miten ylläpidät toimintakykyäsi "sairastumisista huolimatta"?

Toiminta kykyä ylläpidetään ihan samalla tavalla oli terve tai sairas. Toki siihen kannattaa varautua että se toimintakyky väistämättä ikääntyessä heikkenee. Ja siihen pitää myös sopeutua että vanhana kaikki se mikä nuorena oli mahdollista ei ehkä vanhana enää olekaan. Tarkoittaen vaikka sitä lonkkaleikkausta jos siitä olisi selvinnyt seitsemänkymppisenä ei siitä välttämättä selviä enää 75 vuotiaana tai jos naapuri selviää siitä 90 vuotiaana ei se tarkoita automaattisesti sitä että minun terveydellä siitä selviäisi seiskavitosena.

Etenevissä sairauksissa toimintakyvyn ylläpitäminen ei vaan ole mahdollista. Kun muisti menee, se menee. Tai kun jalat eivät kanna, ne eivät kanna. Toki kannattaa pysyä sen verran aktiivisena kuin kykenee, mutta parantumattomien sairauksien osalta sillä on aika marginaalinen vaikutus. Olen katsonut vierestä, kun Parkinson-potilasta "kuntoutetaan". Miksi? Mikä järki? Hermostossa etenevä sairaus ei parane millään jumpalla tai kävelyllä.

On siinä se järki, että mitä kauemmin Parkinsonia sairastava pystyy asumaan kotona, sen halvemmaksi se tulee yhteiskunnalle. Tosin jos on jo laitoshoidossa, tilanne on tietenkin eri. 

Mutta edelleenkään se kuntoutus EI AUTA, EI TOIMI, EI PARANNA TOIMINTAKYKYÄ. Outoa, että hoitoalan ihmiset eivät ymmärrä sairauksista tämän vertaa. Alzheimer tai Parkinson ei ole itse huonoilla elintavoilla aiheutettu sairaus.

Se YLLÄPITÄÄ jäljellä olevaa toimintakykyä mahdollisimman kauan jolla on aiemmassa kommentissa mainittuja etuja, puhumattakaan inhimillisestä vaikutuksesta.

Ei ylläpidä. Miten se on niin vaikea ymmärtää, että kyseiset sairaudet ETENEVÄT, mikä tarkoittaa sitä ettei ole olemassakaan mitään ylläpitotilaa. Ne pahenevat, välillä hitaammin, välillä harppauksin, vaikka yrittäisit mitä temppuja. Näitä sairauksia sairastavat ihmiset tarvitsevat pääasiassa hoivaa, eivät kuntoutusta tai mitään tsemppaamista kotona elämiseen. Ei, vaikka mikä virkamieskoneisto niin päättäisi.

Vuodepotilaitakin hoidetaan kuntouttavalla työotteella. Et taida tietää hoitotyöstä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haha, ei paljon ehdi vanhuksia miettimään, kun pitää keskittyä eläkemaksujen maksamiseen eli työhön, sekä omiin lapsiin, joista on ihan lakisääteinen vastuu. Vanhusten tekemille valinnoille ei jälkeläinen mitään mahda. Kannattaa varmaan varautua siihen vanhuuteen jotenkin?

Toivottavasti sun vanhuutes on yksinäinen ja kivulias... Aika paljon on sellaisia jotka on sairastuneet työikäisinä (esim. äitini), jotkut taas ovat lapsettomia joilla ei ole ketään joka omaishoitaisikaan.

Pitää siis ymmärtää valita olla sairastumatta, vammautumatta tai ihan vaan vanhenematta?

Kyllä omasta terveydestään ja toimintakyvystään todellakin kannattaa nykyisin pitää huolta. Ei ole mitään tahoa joka siitä pitäisi huolen ellet tee sitä itse.

Nobel ja Viisasten kivi jakoon! Alzheimerin, dementian, Parkinsonin, syöpien... ehkäisykeino on keksitty!

Omasta terveydestä huolehtiminen ei oikeastaan edes tarkoita sairauksien ehkäisyä vaan sen toimintakyvyn ylläpitämistä mahdollisista sairauksista ja sairastumisista huolimatta.

Sairaudet sairastuttaa. Sairastuminen tarkoittaa terveydentilan ja toimintakyvyn heikentymistä. Miten ylläpidät toimintakykyäsi "sairastumisista huolimatta"?

Toiminta kykyä ylläpidetään ihan samalla tavalla oli terve tai sairas. Toki siihen kannattaa varautua että se toimintakyky väistämättä ikääntyessä heikkenee. Ja siihen pitää myös sopeutua että vanhana kaikki se mikä nuorena oli mahdollista ei ehkä vanhana enää olekaan. Tarkoittaen vaikka sitä lonkkaleikkausta jos siitä olisi selvinnyt seitsemänkymppisenä ei siitä välttämättä selviä enää 75 vuotiaana tai jos naapuri selviää siitä 90 vuotiaana ei se tarkoita automaattisesti sitä että minun terveydellä siitä selviäisi seiskavitosena.

Etenevissä sairauksissa toimintakyvyn ylläpitäminen ei vaan ole mahdollista. Kun muisti menee, se menee. Tai kun jalat eivät kanna, ne eivät kanna. Toki kannattaa pysyä sen verran aktiivisena kuin kykenee, mutta parantumattomien sairauksien osalta sillä on aika marginaalinen vaikutus. Olen katsonut vierestä, kun Parkinson-potilasta "kuntoutetaan". Miksi? Mikä järki? Hermostossa etenevä sairaus ei parane millään jumpalla tai kävelyllä.

On siinä se järki, että mitä kauemmin Parkinsonia sairastava pystyy asumaan kotona, sen halvemmaksi se tulee yhteiskunnalle. Tosin jos on jo laitoshoidossa, tilanne on tietenkin eri. 

Mutta edelleenkään se kuntoutus EI AUTA, EI TOIMI, EI PARANNA TOIMINTAKYKYÄ. Outoa, että hoitoalan ihmiset eivät ymmärrä sairauksista tämän vertaa. Alzheimer tai Parkinson ei ole itse huonoilla elintavoilla aiheutettu sairaus.

Ei se parannakaan. Ei munkaan nivelreumaan tai monininivelrikkoon ole mitään parantavaa hoitoa. Se, mitä voidaan lääkityksellä ja kuntouttamisella tehdä on hidastaa toimintakyvyn heikkenemistä. Se on vääjäämätöntä, että toimintakyky tällaisissa tapauksissa heikkenee, mutta kuinka nopeasti niin siihen pyritään vaikuttamaan. Jotta potilas voisi mahdollisimman pitkään olla kotonaan eikä laitoshoidossa.

Mä olen omalla kohdalla miettinyt ikääntyvien yksinäisten naisten soluasumista. Olen jäänyt eläkkeelle lähihoitajan työstä ja tunnen itseni välillä yksinäiseksi ja hyödyttömäksi.

Voisin asua isoa monihuoneista omakotitaloa eri- ikäisten, alussa omatoimisten eläkeläisrouvien kanssa. Voisin olla avuksi pienissä terveyshuolissa ja mukana lääkärikäynneillä.

Olisi hienoa jos yhteisö pitäisi huolta toinen toisistaan kukin omien vahvuuksiensa mukaan. Joku kykkisi puutarhassa kasvattaen kurkkuja, salaattia ja tomaatteja, toinen tykkäisi laittaa ruokaa, toinen leipoa. Kaupassakäynnit hoituisivat yhteisöllisesti, eikä koskaan tarvitsisi ruokailla yksin. Samalla tulisi myös syötyä kunnolla, koska nyt jo huomaan, etten viitsi aina laittaa ruokaa vain itselleni.

Muistan myös äidistäni, että hän jätti aikoinaan pois mieleisensä saunomisen, koska pelkäsi turvallisuutensa puolesta. Hänelle oli juhlahetki, jos ajoitin vierailuni siten, että pääsin hänen kanssaan saunaan. Se oli harvinaista herkkua, koska välimatkaa oli useita satoja kilometrejä. Hän ei myöskään käynyt ulkoilemassa "kun ei ollut ketään kaveria".

Loppujen lopuksi pienellä asiat hoituisivat. Ikääntyvillä olisi joku joka huolehtisi, jos vaikka sairaalahoidon tarvetta tulisi.

Tässä samalla muistelen syvällä kiitollisuudella isäni veljen vaimoa, joka hoiti mummomme kotona tämän kuolemaan asti. Mummo oli vuodepotilas viimeiset vuotensa, mutta sai olla läheistensä parissa loppuun asti. Huoneensa ovi auki hän kuuli elämän ympärillään ja vieraat kävivät aina käydessään häntäkin tervehtimässä.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen omalla kohdalla miettinyt ikääntyvien yksinäisten naisten soluasumista. Olen jäänyt eläkkeelle lähihoitajan työstä ja tunnen itseni välillä yksinäiseksi ja hyödyttömäksi.

Voisin asua isoa monihuoneista omakotitaloa eri- ikäisten, alussa omatoimisten eläkeläisrouvien kanssa. Voisin olla avuksi pienissä terveyshuolissa ja mukana lääkärikäynneillä.

Olisi hienoa jos yhteisö pitäisi huolta toinen toisistaan kukin omien vahvuuksiensa mukaan. Joku kykkisi puutarhassa kasvattaen kurkkuja, salaattia ja tomaatteja, toinen tykkäisi laittaa ruokaa, toinen leipoa. Kaupassakäynnit hoituisivat yhteisöllisesti, eikä koskaan tarvitsisi ruokailla yksin. Samalla tulisi myös syötyä kunnolla, koska nyt jo huomaan, etten viitsi aina laittaa ruokaa vain itselleni.

Muistan myös äidistäni, että hän jätti aikoinaan pois mieleisensä saunomisen, koska pelkäsi turvallisuutensa puolesta. Hänelle oli juhlahetki, jos ajoitin vierailuni siten, että pääsin hänen kanssaan saunaan. Se oli harvinaista herkkua, koska välimatkaa oli useita satoja kilometrejä. Hän ei myöskään käynyt ulkoilemassa "kun ei ollut ketään kaveria".

Loppujen lopuksi pienellä asiat hoituisivat. Ikääntyvillä olisi joku joka huolehtisi, jos vaikka sairaalahoidon tarvetta tulisi.

Tässä samalla muistelen syvällä kiitollisuudella isäni veljen vaimoa, joka hoiti mummomme kotona tämän kuolemaan asti. Mummo oli vuodepotilas viimeiset vuotensa, mutta sai olla läheistensä parissa loppuun asti. Huoneensa ovi auki hän kuuli elämän ympärillään ja vieraat kävivät aina käydessään häntäkin tervehtimässä.

Toi kuulostaa hienolta suunnitelmalta, jos tuollaisesta tykkää. Mä olen aiemmalta ammatiltani sairaanhoitaja ja asun iäkkäiden (96v ja 94v) vanhempieni naapurissa. Mä alan jo nyt olla vähän väsynyt siihen, että joudun huolehtimaan heistä. Äidillä ei pää toimi, isällä ei jalat toimi kunnolla.  Mun äitini suurin toive ennen muistisairauden alkamista oli, että ei koskaan joutuisi laitoshoitoon vaan saisi kuolla kotona. Mä yritän täyttää äidin toiveen, vaikka se välillä aika raskasta onkin. Varsinkin silloin, kun puhelin soi keskellä yötä ja pitää singota ulos etsimään äitiä, kun se on lähtenyt karkuteille. Niillä on hälyttimet ovissa,mutta eihän isä ehdi rollaattorin kanssa sen perään, mutta onneksi mä asun vieressä ja isä soittaa heti mulle, kun hälytin laukeaa. Jään vajaan 3 vuoden päästä eläkkeelle enkä suurin surminkaan halua ottaa äidin ja isän jälkeen yhtään ainoaa huolehdittavaa itselleni. Paitsi kissoja :)

Joillakin tuppaa unohtumaan että kaikki me joskus vanhetaan

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairaanhoito kuormittuu siis sairaalat. Kokeilevat nyt tätä mut joutuvat pakittamaan. Paskat on päättäjillä housussa, ihan sama mitä päätöksiä nyt tekevät.

Sairaalat sulkee osastoja. Ei ne oikeastaan nykyistä enempää voi kuormittaa tai vastaan ottaa potilaita. Oikeastaan päinvastoin myös siellä supistetaan jotta kuormittuminen olisi pienempää.

Sairaala ei voi kieltäytyä ottamasta vastaan potilasta joka on välittömän avun tarpeessa. Tarkoittaa sitä että ne potilas pitää Suomen sisällä kiikuttaa johonkin hoitavaan yksikköön, huvitti tai ei. Ei siinä päivystysosastoilta kysytä että voitteko ottaa vaan ne on otettava mikäli kyseessä esim. jalaton vanhus.

Ei tästä ole kovinkaan kauaa, kun Jorvin sairaalan edessä oli ambulansseja jonossa ja potilaat odottivat ambulansseissa, koska paikkoja päivystyksessä ei ollut.

Tässä yksi entinen vanhan ajan vanhainkodin hoitaja eli laitospaikan hoitaja

Ennen ei tarvinnut päivystykseen mennä, koska laitospuolella oli lääkäri helposti saatavilla ja meillä lääkkeet, joista voitiin aloittaa antibiootit yms esim keuhkokuumeessa.

Nyt tehpassa jokaisella oma huone vuokralla. Itse ostaa omat lääkkeet. Tehpalla ei yhteistä lääkevarastoa. Lääkäripalvelut TK.sta

Kun vanhukselle tulee keuhkokuume, niin päivystykseen hakemaan antibiootteja, kun ennen soitettiin lääkärille, joka kävi katsomassa ja aloitti antibiootin, mitä oli meidän lääkekaapissa.

Moni muukin asia hoitui siellä paikan päällä, eikä tarvinnut päivystystä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uppis kirjoitti:

Aivan, siitä on hyvä säästää. Tosin todellisuus on osoittanut, että henkilö joka kokee turvaa ja saa osakseen huomiota, elää pidempään ja terveempänä, ja hänen elämänlaatunsa on parempi loppuun saakka. Esim. alzheimer-potilaan tila laitoshoidossa taantuu hyvin nopeasti ja laitosaika on muutaman vuoden luokkaa. Espoossa kotihoidossa ollut vanhus eli taudin ns. fataalia vaihetta yli kymmenen vuotta, koska hänestä pidettiin huolta 24/7. Vitsin ydin on siinä, että alzheimer vie muistin, ei ymmärrystä, eli nämä ihmiset tietävät ja tajuavat sen, hoidetaanko heitä hyvin tai huonosti, he tajuavat ja ahdistuvat, jos eivät koe turvaa ja läsnäoloa. Toisin sanoen, kun tingitään ja säästetään, niin käytännössä lyhennetään aivan tahallaan näitten vanhusten elämää. Toisin sanoen heille voisi tarjota eutanasiaa pskan hoidon vaihtoehtona ja apuna ahdistukseen..

Mä en oikein ymmärrä miksi pitäisi aina vaan elää pidempään ja pidempään. En itse haluaisi elää mitään helkkarin fataalia vaihetta kymmentä vuotta vaikka kuinka olisi kivat hoitsut. Mieluummin elän hyvin nyt nuorempana ja ehdottomasti panostaisin lasten ja nuorten hyvinvointiin ennemmin kuin vanhusten.

Ilmoita sitten, kun olet elämässä fataalia vaihetta eikä huvita enää elää. Nähdään sitten, että roikut kynsin hampain kiinni elämässä ja taas on selvät sävelet, mihin sitä rahaa pitää ohjata. Jään langoille odottamaan.

Tämä juuri. Nuo heinäsirkat huoletta sanovat noin, KOSKA tietävät, että kyyyllä ne muut sitten hoitaa ja maksaa, kun ei niillä ole vaihtoehtoja. Minäpä tuhlaan rahani nyt makeaan elämään ja loppu on nuorempien sukupolvien ongelma. Itsekkyyttä se on, joskus ehkä myös aitoa tyhmyyttä. Tällaisille on ihan oikeinkin, ettei se hoiva muiden piikkiin ole välttämättä kovin nautinnollista elämää.

Vierailija kirjoitti:

Uppis kirjoitti:

Aivan, siitä on hyvä säästää. Tosin todellisuus on osoittanut, että henkilö joka kokee turvaa ja saa osakseen huomiota, elää pidempään ja terveempänä, ja hänen elämänlaatunsa on parempi loppuun saakka. Esim. alzheimer-potilaan tila laitoshoidossa taantuu hyvin nopeasti ja laitosaika on muutaman vuoden luokkaa. Espoossa kotihoidossa ollut vanhus eli taudin ns. fataalia vaihetta yli kymmenen vuotta, koska hänestä pidettiin huolta 24/7. Vitsin ydin on siinä, että alzheimer vie muistin, ei ymmärrystä, eli nämä ihmiset tietävät ja tajuavat sen, hoidetaanko heitä hyvin tai huonosti, he tajuavat ja ahdistuvat, jos eivät koe turvaa ja läsnäoloa. Toisin sanoen, kun tingitään ja säästetään, niin käytännössä lyhennetään aivan tahallaan näitten vanhusten elämää. Toisin sanoen heille voisi tarjota eutanasiaa pskan hoidon vaihtoehtona ja apuna ahdistukseen..

Alzheimer vie kyllä ymmärryksenkin aika tehokkaasti. Ymmärryksen, että edes sairastaa, ymmärryksen että toisen tarkoitus on auttaa ja hoitaa.

Ensin tulisi hahmottaa se, mitä se ymmärrys on, kun siihen ei liity muistiin sidottua tietoa. 100% varmuudella henkilö kuulee, tuntee, tajuaa kaiken mitä ympärillä tapahtuu, osaa loukkaantua ja riemastua jne. kuten kuka tahansa, mutta kun ei ole muistijälkeä siitä miten kussakin tapauksessa reagoidaan, niin sitä voi olla vaikea huomata. Esim. kuvaamassani tapauksessa, kun omaishoitaja otti esille soittimen ja pisti tulemaan polkkaa, potilaan silmästä alkoi vieriä kyyneleet, vaikka suu oli hymyssä. Oli lempimusiikkia johon potilas reagoi positiivisesti, oli lempiruokaa jne. Mitä ne sairaalassa tietävät tällaisesta, kun käyvät viikottain kokeilemassa pulssin ja vaihtamassa vaipan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tilanne on kamala. Tiedä mistä puhun kun olen alalla.. Miksi vanhukset unohdetaan. Kotihoidolla ei anneta tukea eikä arvoa, niin pakko on rakkaat vanhemmat työntää laitoksiin joka on yhteiskunnalle moni verroin kalliimpaa ja hoito huonompaa. 👍👍

Kerropas alalla olevana, millä tavoin hoito on huonompaa? Kuuntelen korvat höröllä.

https://m.facebook.com/story.php?story_fbid=pfbid0TDCueDHBA71PdnKpNuN79…

Siinä yksi tuore esimerkki

Ei kuullosta ihan tositapaukselta tai on ainakin kovin liioitteleva. Tytär kertoo, että käytiin päivittäin katsomassa ja sitten yhtäkkiä seuraavana päivänä oli kuivunut ja kippurassa. Ei ihminen vuorokaudessa tuolla tavalla kuivu. Periaatteessa dementikkokin saa kieltäytyä ruuasta ja juomasta. Ei kai ole oikein inhimillistäkään pitää ihmisiä vuositolkulla vihanneksina laittam,alla syöttöletku mahalaukkuun.

Isoäiti joutui sairaalaan, koska oli lipittänyt koivunlehtiteetä illat pitkät, ja kärsi nestevajauksesta. Hänelle määrättiin voimakas diureetti, ts. nesteenpoistolääke, ja yllättäen sydän sitten petti? Voi tätä ihmettä suurta, ihmetteli tytär, tuolloin osastonhoitajana HYK:sissä, mummo Pohjoiskarjalan Keskussairaalassa. Uskovaisena uskotteli itselleen, että tämä oli herran tahto, ei tehnyt asiasta kantelua..

Mahtavaa. Hoidetaan kotona entistä huonokuntoisemmat vanhukset, jotka harhailevat ulos etsimään äitiä, isää, lapsia. Käräyttävät mikrossa tai uunissa sinne sopimattomat asiat. Kaatuilevat pimeässä, koska eivät osaa sytyttää valoja. Tämä uupunut kotihoitaja taitaa vetäistä vain peiton korviin ja luopua ammattioikeuksista. Otan sentään peiton mukaan kun joudun muuttamaan sillan alle. Viimeisin persujen ulostulo omista päätöksistään on jotain aivan käsittämätöntä.

Eutanasian kieltäminen on ääretöntä tekopyhyyttä. Minä, 60v, toistaiseksi suht terve, näen tulevaisuuteni pelottavana. Siinä vaiheessa kun terveys ja toimintakyky alkaa rapautua, ottaisin mielelläni pillerin. Helpompaa minulle ja halvempaa yhteiskunnalle.

Ai kauhia

Ostetaan vanhuksille metsästyspuhelimet ja paikallinen jahtiporukka päivystämään, passikanavaa kuuntelevat muutenkin. Kun vanhuksella on hätä, soittaa metsästysporukan apuun. On katu-uskottavaa kun sievästi sipsuttavien kotihoitsujen sijaan rappukäystävässä löntystelee kymmenen maastopukuäijää nostamaan vanhusta pystyyn. Samalla juotetaan vanhukselle termarista kahvit ja ruoaksi nuotiolla paistettua makkaraa.

Vierailija kirjoitti:

Ostetaan vanhuksille metsästyspuhelimet ja paikallinen jahtiporukka päivystämään, passikanavaa kuuntelevat muutenkin. Kun vanhuksella on hätä, soittaa metsästysporukan apuun. On katu-uskottavaa kun sievästi sipsuttavien kotihoitsujen sijaan rappukäystävässä löntystelee kymmenen maastopukuäijää nostamaan vanhusta pystyyn. Samalla juotetaan vanhukselle termarista kahvit ja ruoaksi nuotiolla paistettua makkaraa.

Kyllä loppuu miehekkyys siihen kun pitäisi ripulipaskaa ympäriinsä pestä.