Vanhusten ympärivuorokautinen hoiva on keskeinen säästökohde

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haha, ei paljon ehdi vanhuksia miettimään, kun pitää keskittyä eläkemaksujen maksamiseen eli työhön, sekä omiin lapsiin, joista on ihan lakisääteinen vastuu. Vanhusten tekemille valinnoille ei jälkeläinen mitään mahda. Kannattaa varmaan varautua siihen vanhuuteen jotenkin?

Toivottavasti sun vanhuutes on yksinäinen ja kivulias... Aika paljon on sellaisia jotka on sairastuneet työikäisinä (esim. äitini), jotkut taas ovat lapsettomia joilla ei ole ketään joka omaishoitaisikaan.

Pitää siis ymmärtää valita olla sairastumatta, vammautumatta tai ihan vaan vanhenematta?

Kyllä omasta terveydestään ja toimintakyvystään todellakin kannattaa nykyisin pitää huolta. Ei ole mitään tahoa joka siitä pitäisi huolen ellet tee sitä itse.

Nobel ja Viisasten kivi jakoon! Alzheimerin, dementian, Parkinsonin, syöpien... ehkäisykeino on keksitty!

Omasta terveydestä huolehtiminen ei oikeastaan edes tarkoita sairauksien ehkäisyä vaan sen toimintakyvyn ylläpitämistä mahdollisista sairauksista ja sairastumisista huolimatta.

Sairaudet sairastuttaa. Sairastuminen tarkoittaa terveydentilan ja toimintakyvyn heikentymistä. Miten ylläpidät toimintakykyäsi "sairastumisista huolimatta"?

Toiminta kykyä ylläpidetään ihan samalla tavalla oli terve tai sairas. Toki siihen kannattaa varautua että se toimintakyky väistämättä ikääntyessä heikkenee. Ja siihen pitää myös sopeutua että vanhana kaikki se mikä nuorena oli mahdollista ei ehkä vanhana enää olekaan. Tarkoittaen vaikka sitä lonkkaleikkausta jos siitä olisi selvinnyt seitsemänkymppisenä ei siitä välttämättä selviä enää 75 vuotiaana tai jos naapuri selviää siitä 90 vuotiaana ei se tarkoita automaattisesti sitä että minun terveydellä siitä selviäisi seiskavitosena.

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Christiiina kirjoitti:

Ainakin työvoimapula helpottaa.

Kun ei helpota. Lisähoitajien tarve on vuoteen 30 mennessä 50 000 - 200 000 hoitajaa tai hoivatyöntekijää.

1980-luvulla oli hoitajista pulaa. Sai valita, mihin meni töihin. Sitten tuli 1990-luvun lama ja hoitajapula loppui kuin seinään. Suomessa oli työttömiä sairaanhoitajia, vaikka ennen lamaa sellainen oli yhtä todennäköinen kuin yksisarvinen. Ei ihmiset silloinkaan lakanneet sairastamasta, mutta kunnilla ja sairaaloilla ei ollut enää varaa palkata hoitajia. Useampi kurssikaverinikin lähti laman aikana ulkomaille töihin, kun Suomessa ei ollutkaan enää töitä.

Käy katsomassa väestön ikärakenteen tilastot. Suomessa ei 90 luvulla ollut vanhuksia nimeksikään toisin kuin nyt. Tilanne on pikkasen eri nyt.

En puhunutkaan pelkästään vanhuksista. Me naurettiin opiskeluaikana ajatukselle työttömästä sairaanhoitajasta, koska eihän ihmiset lakkaisi sairastamasta. Eivät lakanneetkaan, mutta rahat hoitajien palkkaamiseen loppui. Meillä voi olla vaikka 2 miljoonaa hoitoa tarvitsevaa vanhusta, mutta jos rahaa ei ole heidän hoitamiseensa ja hoitajien palkkaamiseen, niin sitten he jäävät ilman hoitoa. Ajatus hoitajien tarpeen määrän kasvamisesta on tottakai ihan relevantti. Mutta yhtä tärkeää on tiedostaa, että onko meillä varaa palkata tarpeeksi hoitajia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haha, ei paljon ehdi vanhuksia miettimään, kun pitää keskittyä eläkemaksujen maksamiseen eli työhön, sekä omiin lapsiin, joista on ihan lakisääteinen vastuu. Vanhusten tekemille valinnoille ei jälkeläinen mitään mahda. Kannattaa varmaan varautua siihen vanhuuteen jotenkin?

Järkkyä, miten jotkut heittäytyvät mukautuvaisiksi alamaisiksi. Kuitenkin voi vaatia jotain maksamiensa verojen vastineeksi: miksi me maksamme veroja aina vain enemmän, koska saamme niiden vastineeksi aina vain vähemmän? Mihin ne rahat oikein katoavat?

.. Herrain ja hallinnon persiiseen.. Eikä riitäkään. Suunsoittajia on aina vaan enemmän kovilla palkoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haha, ei paljon ehdi vanhuksia miettimään, kun pitää keskittyä eläkemaksujen maksamiseen eli työhön, sekä omiin lapsiin, joista on ihan lakisääteinen vastuu. Vanhusten tekemille valinnoille ei jälkeläinen mitään mahda. Kannattaa varmaan varautua siihen vanhuuteen jotenkin?

Toivottavasti sun vanhuutes on yksinäinen ja kivulias... Aika paljon on sellaisia jotka on sairastuneet työikäisinä (esim. äitini), jotkut taas ovat lapsettomia joilla ei ole ketään joka omaishoitaisikaan.

Pitää siis ymmärtää valita olla sairastumatta, vammautumatta tai ihan vaan vanhenematta?

Kyllä omasta terveydestään ja toimintakyvystään todellakin kannattaa nykyisin pitää huolta. Ei ole mitään tahoa joka siitä pitäisi huolen ellet tee sitä itse.

Nobel ja Viisasten kivi jakoon! Alzheimerin, dementian, Parkinsonin, syöpien... ehkäisykeino on keksitty!

Omasta terveydestä huolehtiminen ei oikeastaan edes tarkoita sairauksien ehkäisyä vaan sen toimintakyvyn ylläpitämistä mahdollisista sairauksista ja sairastumisista huolimatta.

Sairaudet sairastuttaa. Sairastuminen tarkoittaa terveydentilan ja toimintakyvyn heikentymistä. Miten ylläpidät toimintakykyäsi "sairastumisista huolimatta"?

Toiminta kykyä ylläpidetään ihan samalla tavalla oli terve tai sairas. Toki siihen kannattaa varautua että se toimintakyky väistämättä ikääntyessä heikkenee. Ja siihen pitää myös sopeutua että vanhana kaikki se mikä nuorena oli mahdollista ei ehkä vanhana enää olekaan. Tarkoittaen vaikka sitä lonkkaleikkausta jos siitä olisi selvinnyt seitsemänkymppisenä ei siitä välttämättä selviä enää 75 vuotiaana tai jos naapuri selviää siitä 90 vuotiaana ei se tarkoita automaattisesti sitä että minun terveydellä siitä selviäisi seiskavitosena.

Etenevissä sairauksissa toimintakyvyn ylläpitäminen ei vaan ole mahdollista. Kun muisti menee, se menee. Tai kun jalat eivät kanna, ne eivät kanna. Toki kannattaa pysyä sen verran aktiivisena kuin kykenee, mutta parantumattomien sairauksien osalta sillä on aika marginaalinen vaikutus. Olen katsonut vierestä, kun Parkinson-potilasta "kuntoutetaan". Miksi? Mikä järki? Hermostossa etenevä sairaus ei parane millään jumpalla tai kävelyllä.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Christiiina kirjoitti:

Ainakin työvoimapula helpottaa.

Kun ei helpota. Lisähoitajien tarve on vuoteen 30 mennessä 50 000 - 200 000 hoitajaa tai hoivatyöntekijää.

1980-luvulla oli hoitajista pulaa. Sai valita, mihin meni töihin. Sitten tuli 1990-luvun lama ja hoitajapula loppui kuin seinään. Suomessa oli työttömiä sairaanhoitajia, vaikka ennen lamaa sellainen oli yhtä todennäköinen kuin yksisarvinen. Ei ihmiset silloinkaan lakanneet sairastamasta, mutta kunnilla ja sairaaloilla ei ollut enää varaa palkata hoitajia. Useampi kurssikaverinikin lähti laman aikana ulkomaille töihin, kun Suomessa ei ollutkaan enää töitä.

Käy katsomassa väestön ikärakenteen tilastot. Suomessa ei 90 luvulla ollut vanhuksia nimeksikään toisin kuin nyt. Tilanne on pikkasen eri nyt.

En puhunutkaan pelkästään vanhuksista. Me naurettiin opiskeluaikana ajatukselle työttömästä sairaanhoitajasta, koska eihän ihmiset lakkaisi sairastamasta. Eivät lakanneetkaan, mutta rahat hoitajien palkkaamiseen loppui. Meillä voi olla vaikka 2 miljoonaa hoitoa tarvitsevaa vanhusta, mutta jos rahaa ei ole heidän hoitamiseensa ja hoitajien palkkaamiseen, niin sitten he jäävät ilman hoitoa. Ajatus hoitajien tarpeen määrän kasvamisesta on tottakai ihan relevantti. Mutta yhtä tärkeää on tiedostaa, että onko meillä varaa palkata tarpeeksi hoitajia.

Päättäjät laiskottelivat vuosikymmeniä ja jättivät varautumatta tähän tilanteeseen - poliitikot kun hahmottavat tulevaisuutta korkeintaan neljä vuotta eteenpäin. Suomen väestön ikääntyminen on kuitenkin ollut tiedossa jo ajat sitten. Nyt sitten haetaan ratkaisua säästöistä ja ulkomaisesta halpatyövoimasta eli käytännössä hoivan kattavuuden ja laadun heikennyksistä.

Johtaa siihen, että terveyskeskusten vuodeosastot on täynnä ja sitten esh ei pysty hoitamaan ennalta suunniteltuja leikkauksia, ym. kiireetöntä hoitoa, kun ei oo potilaille jatkohoitopaikkoja. Pyöröovi tulee lisääntymään, kun potilaat kotiutetaan liian aikaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haha, ei paljon ehdi vanhuksia miettimään, kun pitää keskittyä eläkemaksujen maksamiseen eli työhön, sekä omiin lapsiin, joista on ihan lakisääteinen vastuu. Vanhusten tekemille valinnoille ei jälkeläinen mitään mahda. Kannattaa varmaan varautua siihen vanhuuteen jotenkin?

Toivottavasti sun vanhuutes on yksinäinen ja kivulias... Aika paljon on sellaisia jotka on sairastuneet työikäisinä (esim. äitini), jotkut taas ovat lapsettomia joilla ei ole ketään joka omaishoitaisikaan.

Pitää siis ymmärtää valita olla sairastumatta, vammautumatta tai ihan vaan vanhenematta?

Kyllä omasta terveydestään ja toimintakyvystään todellakin kannattaa nykyisin pitää huolta. Ei ole mitään tahoa joka siitä pitäisi huolen ellet tee sitä itse.

Nobel ja Viisasten kivi jakoon! Alzheimerin, dementian, Parkinsonin, syöpien... ehkäisykeino on keksitty!

Omasta terveydestä huolehtiminen ei oikeastaan edes tarkoita sairauksien ehkäisyä vaan sen toimintakyvyn ylläpitämistä mahdollisista sairauksista ja sairastumisista huolimatta.

Sairaudet sairastuttaa. Sairastuminen tarkoittaa terveydentilan ja toimintakyvyn heikentymistä. Miten ylläpidät toimintakykyäsi "sairastumisista huolimatta"?

Toiminta kykyä ylläpidetään ihan samalla tavalla oli terve tai sairas. Toki siihen kannattaa varautua että se toimintakyky väistämättä ikääntyessä heikkenee. Ja siihen pitää myös sopeutua että vanhana kaikki se mikä nuorena oli mahdollista ei ehkä vanhana enää olekaan. Tarkoittaen vaikka sitä lonkkaleikkausta jos siitä olisi selvinnyt seitsemänkymppisenä ei siitä välttämättä selviä enää 75 vuotiaana tai jos naapuri selviää siitä 90 vuotiaana ei se tarkoita automaattisesti sitä että minun terveydellä siitä selviäisi seiskavitosena.

Etenevissä sairauksissa toimintakyvyn ylläpitäminen ei vaan ole mahdollista. Kun muisti menee, se menee. Tai kun jalat eivät kanna, ne eivät kanna. Toki kannattaa pysyä sen verran aktiivisena kuin kykenee, mutta parantumattomien sairauksien osalta sillä on aika marginaalinen vaikutus. Olen katsonut vierestä, kun Parkinson-potilasta "kuntoutetaan". Miksi? Mikä järki? Hermostossa etenevä sairaus ei parane millään jumpalla tai kävelyllä.

On siinä se järki, että mitä kauemmin Parkinsonia sairastava pystyy asumaan kotona, sen halvemmaksi se tulee yhteiskunnalle. Tosin jos on jo laitoshoidossa, tilanne on tietenkin eri. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Christiiina kirjoitti:

Ainakin työvoimapula helpottaa.

Kun ei helpota. Lisähoitajien tarve on vuoteen 30 mennessä 50 000 - 200 000 hoitajaa tai hoivatyöntekijää.

1980-luvulla oli hoitajista pulaa. Sai valita, mihin meni töihin. Sitten tuli 1990-luvun lama ja hoitajapula loppui kuin seinään. Suomessa oli työttömiä sairaanhoitajia, vaikka ennen lamaa sellainen oli yhtä todennäköinen kuin yksisarvinen. Ei ihmiset silloinkaan lakanneet sairastamasta, mutta kunnilla ja sairaaloilla ei ollut enää varaa palkata hoitajia. Useampi kurssikaverinikin lähti laman aikana ulkomaille töihin, kun Suomessa ei ollutkaan enää töitä.

Käy katsomassa väestön ikärakenteen tilastot. Suomessa ei 90 luvulla ollut vanhuksia nimeksikään toisin kuin nyt. Tilanne on pikkasen eri nyt.

En puhunutkaan pelkästään vanhuksista. Me naurettiin opiskeluaikana ajatukselle työttömästä sairaanhoitajasta, koska eihän ihmiset lakkaisi sairastamasta. Eivät lakanneetkaan, mutta rahat hoitajien palkkaamiseen loppui. Meillä voi olla vaikka 2 miljoonaa hoitoa tarvitsevaa vanhusta, mutta jos rahaa ei ole heidän hoitamiseensa ja hoitajien palkkaamiseen, niin sitten he jäävät ilman hoitoa. Ajatus hoitajien tarpeen määrän kasvamisesta on tottakai ihan relevantti. Mutta yhtä tärkeää on tiedostaa, että onko meillä varaa palkata tarpeeksi hoitajia.

Päättäjät laiskottelivat vuosikymmeniä ja jättivät varautumatta tähän tilanteeseen - poliitikot kun hahmottavat tulevaisuutta korkeintaan neljä vuotta eteenpäin. Suomen väestön ikääntyminen on kuitenkin ollut tiedossa jo ajat sitten. Nyt sitten haetaan ratkaisua säästöistä ja ulkomaisesta halpatyövoimasta eli käytännössä hoivan kattavuuden ja laadun heikennyksistä.

No tämähän se. Jo silloin, kun mä kasarilla opiskelin sairaanhoitajaksi, puhuttiin väestön ikärakenteen muuttumisesta ja vanhusten määrän kasvamisesta. Eli tässä olisi ollut jo ainakin 40 vuotta aikaa varautua asiaan, mutta ei ole poliitikot ja muut päättäjät halunneet varautua. 

Hankala se on satojen kilometrien päähän lähteä vanhusta hoitamaan. Ja meillä vanhus kieltäytyy muuttamasta lähemmäs.  Ei hoitovastuuseen voi esim lapsia velvoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haha, ei paljon ehdi vanhuksia miettimään, kun pitää keskittyä eläkemaksujen maksamiseen eli työhön, sekä omiin lapsiin, joista on ihan lakisääteinen vastuu. Vanhusten tekemille valinnoille ei jälkeläinen mitään mahda. Kannattaa varmaan varautua siihen vanhuuteen jotenkin?

Toivottavasti sun vanhuutes on yksinäinen ja kivulias... Aika paljon on sellaisia jotka on sairastuneet työikäisinä (esim. äitini), jotkut taas ovat lapsettomia joilla ei ole ketään joka omaishoitaisikaan.

Pitää siis ymmärtää valita olla sairastumatta, vammautumatta tai ihan vaan vanhenematta?

Kyllä omasta terveydestään ja toimintakyvystään todellakin kannattaa nykyisin pitää huolta. Ei ole mitään tahoa joka siitä pitäisi huolen ellet tee sitä itse.

Nobel ja Viisasten kivi jakoon! Alzheimerin, dementian, Parkinsonin, syöpien... ehkäisykeino on keksitty!

Omasta terveydestä huolehtiminen ei oikeastaan edes tarkoita sairauksien ehkäisyä vaan sen toimintakyvyn ylläpitämistä mahdollisista sairauksista ja sairastumisista huolimatta.

Sairaudet sairastuttaa. Sairastuminen tarkoittaa terveydentilan ja toimintakyvyn heikentymistä. Miten ylläpidät toimintakykyäsi "sairastumisista huolimatta"?

Toiminta kykyä ylläpidetään ihan samalla tavalla oli terve tai sairas. Toki siihen kannattaa varautua että se toimintakyky väistämättä ikääntyessä heikkenee. Ja siihen pitää myös sopeutua että vanhana kaikki se mikä nuorena oli mahdollista ei ehkä vanhana enää olekaan. Tarkoittaen vaikka sitä lonkkaleikkausta jos siitä olisi selvinnyt seitsemänkymppisenä ei siitä välttämättä selviä enää 75 vuotiaana tai jos naapuri selviää siitä 90 vuotiaana ei se tarkoita automaattisesti sitä että minun terveydellä siitä selviäisi seiskavitosena.

Etenevissä sairauksissa toimintakyvyn ylläpitäminen ei vaan ole mahdollista. Kun muisti menee, se menee. Tai kun jalat eivät kanna, ne eivät kanna. Toki kannattaa pysyä sen verran aktiivisena kuin kykenee, mutta parantumattomien sairauksien osalta sillä on aika marginaalinen vaikutus. Olen katsonut vierestä, kun Parkinson-potilasta "kuntoutetaan". Miksi? Mikä järki? Hermostossa etenevä sairaus ei parane millään jumpalla tai kävelyllä.

Mulla tosiaan äiti sairastanut parkinsonia jo vuosikymmenet, en vaan tiedä miten hän ois sen voinut estää tai nyt siitä vielä kuntoutua kun on totaali liikuntakyvytön... ja tästä voidaankin sujuvasti taas jatkaa siihen että miksei sitä e-nasialakia vaan saada läpi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei niitä kaatuneita vanhuksia ja sairaslohtauksen saaneita massoja vaan voi jättää kotiin. Eli niitä kyllä kärrätään jonnekkin. Eli siis päivystykseen joka siirtää niitä sitten eteenpäin sairaalaosastoille ja takaisin kotiin josta heidät tuodaan salamana takaisin päivystykseen. Kun ei kerran niitä vanhuspaikkoja ole.

Kuka ne vanhukset ja sairaat sieltä kotoa kärrää minnekään. Ellei läheiset sitä tee ketään ei kiinnosta miten joku kotonaan aikansa viettää tai onko kunnossa vai ei.

Ambulanssit ja omaiset. Luuletko tosiaan että ne reitensä katkaisseet ja sydärin ym saaneet hoitamatta jäänneet vanhukset jätetään sinne kotiin. Ehei, se ei ole mitenkään mahdollista.

No ei todellakaan jää pitkäksi aikaa ainakaan hengissä. Mutta harva omainen ehtii paikalle siinä ajassa kun kuljettaminen olisi ambulanssilla mahdollista, vainajiahan se ei ota edes kyytiinsä.

Et taida ihan ymmärtää suomen väestönrakennetta ja minkälainen on suomalaisen ikäihmisen terveydentila. Kohtauksia, luumurtumia ja vastaavia akuuttitilanteita alkaa laitos ja kotihoidon rapautuessa tulemaan niin massiivisia määriä, että vaikka osa heistä ehtisi kuolla, on silti valtaosa kuormittamassa jatkuvasti pöivystyksiä ja sairaalaosastoja. Ei se homma vaan toimi niin et kaikki kuolee kotiinsa ilman hoitoa. Siihen tämä yhteiskunta ei ole valmis.

Ihmisiä kuolee koteihinsa ihan koko ajan. Heitä kuolee myös koko ajan niillä akuuteilla osastoilla kun ovat jo kotoa lähtiessään siinä kunnossa että mitään ei käytännössä ole tehtävissä. Ei vanhus joka ei ole huolehtinut terveydestään moneen kuukauteen, saanut laitettua itselleen tervellistä ruokaa selviä lonkkaleikkauksesta vaan kuolee joko ennen leikkausta tai sen jälkeen. Sairaaloissa ei tehdä ihmeitä.

Onko kaikki pidettävä väkisin hengissä satavuotiaiksi?

Vierailija kirjoitti:

Johtaa siihen, että terveyskeskusten vuodeosastot on täynnä ja sitten esh ei pysty hoitamaan ennalta suunniteltuja leikkauksia, ym. kiireetöntä hoitoa, kun ei oo potilaille jatkohoitopaikkoja. Pyöröovi tulee lisääntymään, kun potilaat kotiutetaan liian aikaisin.

Vuodeosastoja ei ole pidetty vajaakäytössä pitkiin aikoihin (no korona aika saattoi hetkittäin olla kun ihmiset ei edes päässeet hakeutumaan hoitoon). Siitä huolimatta resursseja on koko ajan vähennetty eikä niitä potilaspaikkoja yksinkertaisesti ole niin paljon kun vaikka 5 vuotta sitten. Ihmiset vain ei saa hoitoa vaikka niihin pyöröoviin hakeutuisivatkin. Eikä Läheskään kaikki hakeudu joko eivät koe sitä hyödylliseksi tai yksinkertaisesti eivät siihen kykene

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei niitä kaatuneita vanhuksia ja sairaslohtauksen saaneita massoja vaan voi jättää kotiin. Eli niitä kyllä kärrätään jonnekkin. Eli siis päivystykseen joka siirtää niitä sitten eteenpäin sairaalaosastoille ja takaisin kotiin josta heidät tuodaan salamana takaisin päivystykseen. Kun ei kerran niitä vanhuspaikkoja ole.

Kuka ne vanhukset ja sairaat sieltä kotoa kärrää minnekään. Ellei läheiset sitä tee ketään ei kiinnosta miten joku kotonaan aikansa viettää tai onko kunnossa vai ei.

Ambulanssit ja omaiset. Luuletko tosiaan että ne reitensä katkaisseet ja sydärin ym saaneet hoitamatta jäänneet vanhukset jätetään sinne kotiin. Ehei, se ei ole mitenkään mahdollista.

No ei todellakaan jää pitkäksi aikaa ainakaan hengissä. Mutta harva omainen ehtii paikalle siinä ajassa kun kuljettaminen olisi ambulanssilla mahdollista, vainajiahan se ei ota edes kyytiinsä.

Et taida ihan ymmärtää suomen väestönrakennetta ja minkälainen on suomalaisen ikäihmisen terveydentila. Kohtauksia, luumurtumia ja vastaavia akuuttitilanteita alkaa laitos ja kotihoidon rapautuessa tulemaan niin massiivisia määriä, että vaikka osa heistä ehtisi kuolla, on silti valtaosa kuormittamassa jatkuvasti pöivystyksiä ja sairaalaosastoja. Ei se homma vaan toimi niin et kaikki kuolee kotiinsa ilman hoitoa. Siihen tämä yhteiskunta ei ole valmis.

Ihmisiä kuolee koteihinsa ihan koko ajan. Heitä kuolee myös koko ajan niillä akuuteilla osastoilla kun ovat jo kotoa lähtiessään siinä kunnossa että mitään ei käytännössä ole tehtävissä. Ei vanhus joka ei ole huolehtinut terveydestään moneen kuukauteen, saanut laitettua itselleen tervellistä ruokaa selviä lonkkaleikkauksesta vaan kuolee joko ennen leikkausta tai sen jälkeen. Sairaaloissa ei tehdä ihmeitä.

Onko kaikki pidettävä väkisin hengissä satavuotiaiksi?

Eihän ihmisiä edes pidetä väkisin hengissä 50 vuotiaaksi vaikka pitäisi. Eikä se ole edes mahdollista pitää väkisin hengissä tietyn ikäiseksi. Silti joskus on pidetty väkisin hengissä myös tilanteissa jossa vaikkapa se vanhus ei enää hoitoa edes itse halua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei niitä kaatuneita vanhuksia ja sairaslohtauksen saaneita massoja vaan voi jättää kotiin. Eli niitä kyllä kärrätään jonnekkin. Eli siis päivystykseen joka siirtää niitä sitten eteenpäin sairaalaosastoille ja takaisin kotiin josta heidät tuodaan salamana takaisin päivystykseen. Kun ei kerran niitä vanhuspaikkoja ole.

Kuka ne vanhukset ja sairaat sieltä kotoa kärrää minnekään. Ellei läheiset sitä tee ketään ei kiinnosta miten joku kotonaan aikansa viettää tai onko kunnossa vai ei.

Ambulanssit ja omaiset. Luuletko tosiaan että ne reitensä katkaisseet ja sydärin ym saaneet hoitamatta jäänneet vanhukset jätetään sinne kotiin. Ehei, se ei ole mitenkään mahdollista.

No ei todellakaan jää pitkäksi aikaa ainakaan hengissä. Mutta harva omainen ehtii paikalle siinä ajassa kun kuljettaminen olisi ambulanssilla mahdollista, vainajiahan se ei ota edes kyytiinsä.

Et taida ihan ymmärtää suomen väestönrakennetta ja minkälainen on suomalaisen ikäihmisen terveydentila. Kohtauksia, luumurtumia ja vastaavia akuuttitilanteita alkaa laitos ja kotihoidon rapautuessa tulemaan niin massiivisia määriä, että vaikka osa heistä ehtisi kuolla, on silti valtaosa kuormittamassa jatkuvasti pöivystyksiä ja sairaalaosastoja. Ei se homma vaan toimi niin et kaikki kuolee kotiinsa ilman hoitoa. Siihen tämä yhteiskunta ei ole valmis.

Ihmisiä kuolee koteihinsa ihan koko ajan. Heitä kuolee myös koko ajan niillä akuuteilla osastoilla kun ovat jo kotoa lähtiessään siinä kunnossa että mitään ei käytännössä ole tehtävissä. Ei vanhus joka ei ole huolehtinut terveydestään moneen kuukauteen, saanut laitettua itselleen tervellistä ruokaa selviä lonkkaleikkauksesta vaan kuolee joko ennen leikkausta tai sen jälkeen. Sairaaloissa ei tehdä ihmeitä.

Onko kaikki pidettävä väkisin hengissä satavuotiaiksi?

Niin, taas palaisin eutanasiamahdollisuuteen... ettei ihmisiä kiusattaisi ja kidutettaisi elämän viimeisinä aikoina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haha, ei paljon ehdi vanhuksia miettimään, kun pitää keskittyä eläkemaksujen maksamiseen eli työhön, sekä omiin lapsiin, joista on ihan lakisääteinen vastuu. Vanhusten tekemille valinnoille ei jälkeläinen mitään mahda. Kannattaa varmaan varautua siihen vanhuuteen jotenkin?

Toivottavasti sun vanhuutes on yksinäinen ja kivulias... Aika paljon on sellaisia jotka on sairastuneet työikäisinä (esim. äitini), jotkut taas ovat lapsettomia joilla ei ole ketään joka omaishoitaisikaan.

Pitää siis ymmärtää valita olla sairastumatta, vammautumatta tai ihan vaan vanhenematta?

Kyllä omasta terveydestään ja toimintakyvystään todellakin kannattaa nykyisin pitää huolta. Ei ole mitään tahoa joka siitä pitäisi huolen ellet tee sitä itse.

Nobel ja Viisasten kivi jakoon! Alzheimerin, dementian, Parkinsonin, syöpien... ehkäisykeino on keksitty!

Omasta terveydestä huolehtiminen ei oikeastaan edes tarkoita sairauksien ehkäisyä vaan sen toimintakyvyn ylläpitämistä mahdollisista sairauksista ja sairastumisista huolimatta.

Sairaudet sairastuttaa. Sairastuminen tarkoittaa terveydentilan ja toimintakyvyn heikentymistä. Miten ylläpidät toimintakykyäsi "sairastumisista huolimatta"?

Toiminta kykyä ylläpidetään ihan samalla tavalla oli terve tai sairas. Toki siihen kannattaa varautua että se toimintakyky väistämättä ikääntyessä heikkenee. Ja siihen pitää myös sopeutua että vanhana kaikki se mikä nuorena oli mahdollista ei ehkä vanhana enää olekaan. Tarkoittaen vaikka sitä lonkkaleikkausta jos siitä olisi selvinnyt seitsemänkymppisenä ei siitä välttämättä selviä enää 75 vuotiaana tai jos naapuri selviää siitä 90 vuotiaana ei se tarkoita automaattisesti sitä että minun terveydellä siitä selviäisi seiskavitosena.

Etenevissä sairauksissa toimintakyvyn ylläpitäminen ei vaan ole mahdollista. Kun muisti menee, se menee. Tai kun jalat eivät kanna, ne eivät kanna. Toki kannattaa pysyä sen verran aktiivisena kuin kykenee, mutta parantumattomien sairauksien osalta sillä on aika marginaalinen vaikutus. Olen katsonut vierestä, kun Parkinson-potilasta "kuntoutetaan". Miksi? Mikä järki? Hermostossa etenevä sairaus ei parane millään jumpalla tai kävelyllä.

Olisiko se järki siinä, että kuntoutuksella voidaan saada se potilas pärjäämään kotihoidossa vuoden pidempään. Taloudellinen hyöty on varovaisesti sanottuna kymmeniätuhansia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei niitä kaatuneita vanhuksia ja sairaslohtauksen saaneita massoja vaan voi jättää kotiin. Eli niitä kyllä kärrätään jonnekkin. Eli siis päivystykseen joka siirtää niitä sitten eteenpäin sairaalaosastoille ja takaisin kotiin josta heidät tuodaan salamana takaisin päivystykseen. Kun ei kerran niitä vanhuspaikkoja ole.

Kuka ne vanhukset ja sairaat sieltä kotoa kärrää minnekään. Ellei läheiset sitä tee ketään ei kiinnosta miten joku kotonaan aikansa viettää tai onko kunnossa vai ei.

Ambulanssit ja omaiset. Luuletko tosiaan että ne reitensä katkaisseet ja sydärin ym saaneet hoitamatta jäänneet vanhukset jätetään sinne kotiin. Ehei, se ei ole mitenkään mahdollista.

No ei todellakaan jää pitkäksi aikaa ainakaan hengissä. Mutta harva omainen ehtii paikalle siinä ajassa kun kuljettaminen olisi ambulanssilla mahdollista, vainajiahan se ei ota edes kyytiinsä.

Et taida ihan ymmärtää suomen väestönrakennetta ja minkälainen on suomalaisen ikäihmisen terveydentila. Kohtauksia, luumurtumia ja vastaavia akuuttitilanteita alkaa laitos ja kotihoidon rapautuessa tulemaan niin massiivisia määriä, että vaikka osa heistä ehtisi kuolla, on silti valtaosa kuormittamassa jatkuvasti pöivystyksiä ja sairaalaosastoja. Ei se homma vaan toimi niin et kaikki kuolee kotiinsa ilman hoitoa. Siihen tämä yhteiskunta ei ole valmis.

Ihmisiä kuolee koteihinsa ihan koko ajan. Heitä kuolee myös koko ajan niillä akuuteilla osastoilla kun ovat jo kotoa lähtiessään siinä kunnossa että mitään ei käytännössä ole tehtävissä. Ei vanhus joka ei ole huolehtinut terveydestään moneen kuukauteen, saanut laitettua itselleen tervellistä ruokaa selviä lonkkaleikkauksesta vaan kuolee joko ennen leikkausta tai sen jälkeen. Sairaaloissa ei tehdä ihmeitä.

Onko kaikki pidettävä väkisin hengissä satavuotiaiksi?

Eihän niin tehdäkään. Ei lääkärin tehtävä ole elämän pitkittäminen. Kun nähdään, ettei parantavaa hoitoa enää ole, siirrytään oireenmukaiseen eli palliatiiviseen hoitoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei niitä kaatuneita vanhuksia ja sairaslohtauksen saaneita massoja vaan voi jättää kotiin. Eli niitä kyllä kärrätään jonnekkin. Eli siis päivystykseen joka siirtää niitä sitten eteenpäin sairaalaosastoille ja takaisin kotiin josta heidät tuodaan salamana takaisin päivystykseen. Kun ei kerran niitä vanhuspaikkoja ole.

Kuka ne vanhukset ja sairaat sieltä kotoa kärrää minnekään. Ellei läheiset sitä tee ketään ei kiinnosta miten joku kotonaan aikansa viettää tai onko kunnossa vai ei.

Ambulanssit ja omaiset. Luuletko tosiaan että ne reitensä katkaisseet ja sydärin ym saaneet hoitamatta jäänneet vanhukset jätetään sinne kotiin. Ehei, se ei ole mitenkään mahdollista.

No ei todellakaan jää pitkäksi aikaa ainakaan hengissä. Mutta harva omainen ehtii paikalle siinä ajassa kun kuljettaminen olisi ambulanssilla mahdollista, vainajiahan se ei ota edes kyytiinsä.

Et taida ihan ymmärtää suomen väestönrakennetta ja minkälainen on suomalaisen ikäihmisen terveydentila. Kohtauksia, luumurtumia ja vastaavia akuuttitilanteita alkaa laitos ja kotihoidon rapautuessa tulemaan niin massiivisia määriä, että vaikka osa heistä ehtisi kuolla, on silti valtaosa kuormittamassa jatkuvasti pöivystyksiä ja sairaalaosastoja. Ei se homma vaan toimi niin et kaikki kuolee kotiinsa ilman hoitoa. Siihen tämä yhteiskunta ei ole valmis.

Ihmisiä kuolee koteihinsa ihan koko ajan. Heitä kuolee myös koko ajan niillä akuuteilla osastoilla kun ovat jo kotoa lähtiessään siinä kunnossa että mitään ei käytännössä ole tehtävissä. Ei vanhus joka ei ole huolehtinut terveydestään moneen kuukauteen, saanut laitettua itselleen tervellistä ruokaa selviä lonkkaleikkauksesta vaan kuolee joko ennen leikkausta tai sen jälkeen. Sairaaloissa ei tehdä ihmeitä.

Onko kaikki pidettävä väkisin hengissä satavuotiaiksi?

Niin, taas palaisin eutanasiamahdollisuuteen... ettei ihmisiä kiusattaisi ja kidutettaisi elämän viimeisinä aikoina.

Yhteiskunnallisesti mahdollisuus eutanasiaan ei vähennä kiusaamista tai kitumista vaikka sen mahdollistaminen yksilötasolla voisikin kärsimystä monissa tapauksissa vähentää.

Kannattaa tehdä joku omaisuusrikos tai liittyä moottoripyöräjengiin.

Mutta tarpeeksi ajoissa terveyden osalta jotta pääsee vankilaan.

Ruoka, majoitus ja terveydenhuolto pelaa.

Ja joskus muinoin joku vinkkas että ehkäpä siellä sitten sellikaveri nostaa jos kaatuu.

Tuo vankilakuvio alkaa olla varteenotettava vaihtoehto!

Vierailija kirjoitti:

Christiiina kirjoitti:

Pitäisikö sitten koko julkinen terveydenhuolto lopettaa, kun sitä rahaa ei näytä olevan?

Meinaatko että privaatti hoitaisi. Ei varmaan hoida, koska vanhusten akuuttihoidolla ei voi tienata (ei ainakaan niin että kenelläkään olisi varaa maksaa niitä sairaalamaksuja).

Pörriäisten ja vastaavien voitot ovat jo Bahamalla.