Vanhusten ympärivuorokautinen hoiva on keskeinen säästökohde

Vierailija kirjoitti:

Uppis kirjoitti:

Aivan, siitä on hyvä säästää. Tosin todellisuus on osoittanut, että henkilö joka kokee turvaa ja saa osakseen huomiota, elää pidempään ja terveempänä, ja hänen elämänlaatunsa on parempi loppuun saakka. Esim. alzheimer-potilaan tila laitoshoidossa taantuu hyvin nopeasti ja laitosaika on muutaman vuoden luokkaa. Espoossa kotihoidossa ollut vanhus eli taudin ns. fataalia vaihetta yli kymmenen vuotta, koska hänestä pidettiin huolta 24/7. Vitsin ydin on siinä, että alzheimer vie muistin, ei ymmärrystä, eli nämä ihmiset tietävät ja tajuavat sen, hoidetaanko heitä hyvin tai huonosti, he tajuavat ja ahdistuvat, jos eivät koe turvaa ja läsnäoloa. Toisin sanoen, kun tingitään ja säästetään, niin käytännössä lyhennetään aivan tahallaan näitten vanhusten elämää. Toisin sanoen heille voisi tarjota eutanasiaa pskan hoidon vaihtoehtona ja apuna ahdistukseen..

Mä en oikein ymmärrä miksi pitäisi aina vaan elää pidempään ja pidempään. En itse haluaisi elää mitään helkkarin fataalia vaihetta kymmentä vuotta vaikka kuinka olisi kivat hoitsut. Mieluummin elän hyvin nyt nuorempana ja ehdottomasti panostaisin lasten ja nuorten hyvinvointiin ennemmin kuin vanhusten.

"Fataali" ei oikein sovi tähän yhteyteen.

Samalla kun meidän pitää hoitaa vanhempamme, pitäisi myös jaksaa työelämässä entistä pitempään. Aika mahdoton yhtälö.

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haha, ei paljon ehdi vanhuksia miettimään, kun pitää keskittyä eläkemaksujen maksamiseen eli työhön, sekä omiin lapsiin, joista on ihan lakisääteinen vastuu. Vanhusten tekemille valinnoille ei jälkeläinen mitään mahda. Kannattaa varmaan varautua siihen vanhuuteen jotenkin?

Toivottavasti sun vanhuutes on yksinäinen ja kivulias... Aika paljon on sellaisia jotka on sairastuneet työikäisinä (esim. äitini), jotkut taas ovat lapsettomia joilla ei ole ketään joka omaishoitaisikaan.

Pitää siis ymmärtää valita olla sairastumatta, vammautumatta tai ihan vaan vanhenematta?

Kyllä omasta terveydestään ja toimintakyvystään todellakin kannattaa nykyisin pitää huolta. Ei ole mitään tahoa joka siitä pitäisi huolen ellet tee sitä itse.

Nobel ja Viisasten kivi jakoon! Alzheimerin, dementian, Parkinsonin, syöpien... ehkäisykeino on keksitty!

Omasta terveydestä huolehtiminen ei oikeastaan edes tarkoita sairauksien ehkäisyä vaan sen toimintakyvyn ylläpitämistä mahdollisista sairauksista ja sairastumisista huolimatta.

Sairaudet sairastuttaa. Sairastuminen tarkoittaa terveydentilan ja toimintakyvyn heikentymistä. Miten ylläpidät toimintakykyäsi "sairastumisista huolimatta"?

Toiminta kykyä ylläpidetään ihan samalla tavalla oli terve tai sairas. Toki siihen kannattaa varautua että se toimintakyky väistämättä ikääntyessä heikkenee. Ja siihen pitää myös sopeutua että vanhana kaikki se mikä nuorena oli mahdollista ei ehkä vanhana enää olekaan. Tarkoittaen vaikka sitä lonkkaleikkausta jos siitä olisi selvinnyt seitsemänkymppisenä ei siitä välttämättä selviä enää 75 vuotiaana tai jos naapuri selviää siitä 90 vuotiaana ei se tarkoita automaattisesti sitä että minun terveydellä siitä selviäisi seiskavitosena.

Etenevissä sairauksissa toimintakyvyn ylläpitäminen ei vaan ole mahdollista. Kun muisti menee, se menee. Tai kun jalat eivät kanna, ne eivät kanna. Toki kannattaa pysyä sen verran aktiivisena kuin kykenee, mutta parantumattomien sairauksien osalta sillä on aika marginaalinen vaikutus. Olen katsonut vierestä, kun Parkinson-potilasta "kuntoutetaan". Miksi? Mikä järki? Hermostossa etenevä sairaus ei parane millään jumpalla tai kävelyllä.

On siinä se järki, että mitä kauemmin Parkinsonia sairastava pystyy asumaan kotona, sen halvemmaksi se tulee yhteiskunnalle. Tosin jos on jo laitoshoidossa, tilanne on tietenkin eri. 

Mutta edelleenkään se kuntoutus EI AUTA, EI TOIMI, EI PARANNA TOIMINTAKYKYÄ. Outoa, että hoitoalan ihmiset eivät ymmärrä sairauksista tämän vertaa. Alzheimer tai Parkinson ei ole itse huonoilla elintavoilla aiheutettu sairaus.

Se YLLÄPITÄÄ jäljellä olevaa toimintakykyä mahdollisimman kauan jolla on aiemmassa kommentissa mainittuja etuja, puhumattakaan inhimillisestä vaikutuksesta.

Ihan sairasta. Hoidan jo nyt iäkästä vanhempaani, käyn töissä hoidan perheen ja harrastukset.

Elämä tuntuu aika rankalta. Teen sitä rakkaudesta mutta huoli on kokoajan läsnä. Toinen vanhempi menehtyi juuri, eikä sekään auta asiaa. Hän oli onneksi viimeiset pari päivää sairaalassa, muuten kotona huolimatta vakavasti kuolemaan johtavasta sairaudesta. Tämä on ehdottomasti se kohde, mistä ei saisi säästää. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haha, ei paljon ehdi vanhuksia miettimään, kun pitää keskittyä eläkemaksujen maksamiseen eli työhön, sekä omiin lapsiin, joista on ihan lakisääteinen vastuu. Vanhusten tekemille valinnoille ei jälkeläinen mitään mahda. Kannattaa varmaan varautua siihen vanhuuteen jotenkin?

Toivottavasti sun vanhuutes on yksinäinen ja kivulias... Aika paljon on sellaisia jotka on sairastuneet työikäisinä (esim. äitini), jotkut taas ovat lapsettomia joilla ei ole ketään joka omaishoitaisikaan.

Pitää siis ymmärtää valita olla sairastumatta, vammautumatta tai ihan vaan vanhenematta?

Kyllä omasta terveydestään ja toimintakyvystään todellakin kannattaa nykyisin pitää huolta. Ei ole mitään tahoa joka siitä pitäisi huolen ellet tee sitä itse.

Nobel ja Viisasten kivi jakoon! Alzheimerin, dementian, Parkinsonin, syöpien... ehkäisykeino on keksitty!

Omasta terveydestä huolehtiminen ei oikeastaan edes tarkoita sairauksien ehkäisyä vaan sen toimintakyvyn ylläpitämistä mahdollisista sairauksista ja sairastumisista huolimatta.

Sairaudet sairastuttaa. Sairastuminen tarkoittaa terveydentilan ja toimintakyvyn heikentymistä. Miten ylläpidät toimintakykyäsi "sairastumisista huolimatta"?

Toiminta kykyä ylläpidetään ihan samalla tavalla oli terve tai sairas. Toki siihen kannattaa varautua että se toimintakyky väistämättä ikääntyessä heikkenee. Ja siihen pitää myös sopeutua että vanhana kaikki se mikä nuorena oli mahdollista ei ehkä vanhana enää olekaan. Tarkoittaen vaikka sitä lonkkaleikkausta jos siitä olisi selvinnyt seitsemänkymppisenä ei siitä välttämättä selviä enää 75 vuotiaana tai jos naapuri selviää siitä 90 vuotiaana ei se tarkoita automaattisesti sitä että minun terveydellä siitä selviäisi seiskavitosena.

Etenevissä sairauksissa toimintakyvyn ylläpitäminen ei vaan ole mahdollista. Kun muisti menee, se menee. Tai kun jalat eivät kanna, ne eivät kanna. Toki kannattaa pysyä sen verran aktiivisena kuin kykenee, mutta parantumattomien sairauksien osalta sillä on aika marginaalinen vaikutus. Olen katsonut vierestä, kun Parkinson-potilasta "kuntoutetaan". Miksi? Mikä järki? Hermostossa etenevä sairaus ei parane millään jumpalla tai kävelyllä.

On siinä se järki, että mitä kauemmin Parkinsonia sairastava pystyy asumaan kotona, sen halvemmaksi se tulee yhteiskunnalle. Tosin jos on jo laitoshoidossa, tilanne on tietenkin eri. 

Mutta edelleenkään se kuntoutus EI AUTA, EI TOIMI, EI PARANNA TOIMINTAKYKYÄ. Outoa, että hoitoalan ihmiset eivät ymmärrä sairauksista tämän vertaa. Alzheimer tai Parkinson ei ole itse huonoilla elintavoilla aiheutettu sairaus.

Totta ihmeessä kuntoutuksella pystytään liikkumista ylläpitämään kauemmin kuin jättämällä potilas vuoteeseen. Jos pystytään pitämään potilaalla liikkumiskykyä muutamia kuukausiakin kauemmin, niin saadaan suuret säästöt. Taudithan ovat toki eteneviä, mutta etenemisen vauhtiin liikkumisen suhteen pystytään tietysti vaikuttamaan.

Vierailija kirjoitti:

Samalla kun meidän pitää hoitaa vanhempamme, pitäisi myös jaksaa työelämässä entistä pitempään. Aika mahdoton yhtälö.

Ennen olivat varmaan yli-ihmisiä kun hoitivat maatilan työt, lapset ja vanhukset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairaanhoito kuormittuu siis sairaalat. Kokeilevat nyt tätä mut joutuvat pakittamaan. Paskat on päättäjillä housussa, ihan sama mitä päätöksiä nyt tekevät.

Sairaalat sulkee osastoja. Ei ne oikeastaan nykyistä enempää voi kuormittaa tai vastaan ottaa potilaita. Oikeastaan päinvastoin myös siellä supistetaan jotta kuormittuminen olisi pienempää.

Sairaala ei voi kieltäytyä ottamasta vastaan potilasta joka on välittömän avun tarpeessa. Tarkoittaa sitä että ne potilas pitää Suomen sisällä kiikuttaa johonkin hoitavaan yksikköön, huvitti tai ei. Ei siinä päivystysosastoilta kysytä että voitteko ottaa vaan ne on otettava mikäli kyseessä esim. jalaton vanhus.

Ei tästä ole kovinkaan kauaa, kun Jorvin sairaalan edessä oli ambulansseja jonossa ja potilaat odottivat ambulansseissa, koska paikkoja päivystyksessä ei ollut.

Vierailija kirjoitti:

Digitaalisia palveluita lisätään.

Nehän ne auttavat dementoitunutta, liikuntakyvytöntä vanhusta.

Vierailija kirjoitti:

Miksei noiden ihmisten voi vaan antaa kuolla pois? Jos ei hoidettaisi, kuolisivat muutamassa päivässä. Nyt tupataan täyteen lääkkeitä ja pidetään kalliisti hengissä vuosikaupalla. Eihän tuossa ole mitään järkeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samalla kun meidän pitää hoitaa vanhempamme, pitäisi myös jaksaa työelämässä entistä pitempään. Aika mahdoton yhtälö.

Ennen olivat varmaan yli-ihmisiä kun hoitivat maatilan työt, lapset ja vanhukset.

Siis naiset hoitivat. Edelleenkin iäkkäiden omaisten hoivatyö jää naisten hoidettavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Digitaalisia palveluita lisätään.

Nehän ne auttavat dementoitunutta, liikuntakyvytöntä vanhusta.

Nimenomaan eivät auta, tarkoitin ironiaksi.

Vanhuksilla on myös näitä itsemurhia norm enemmän ja uskoisin sen vuoksi, etteivät halua olla kenellekään rasitteeksi.

Politiikassa ei saa olla empatiaa, sanoi Purra.

PS-edustaja yrittää puhua eduskunnassa omaishoidosta, Mestari lopettaa puheenvuoron, koska ei liity asiaan (samaan aikaan Mestarin opein perussuomalaiset poikkeuksetta nettikeskustelussa opetetaan trollaamaan eli puhumaan kaikesta muusta kuin käsiteltävästä asiasta)

"Raju velkakeskustelu meni huutamiseksi" - mikä yllätys :/

Näkeeköhän kukaan meistä enää tätä joulua? Hallituksesta olin aika varma, ettei hallitus näe joulua, mutta kyllä tässä taitaa mennä kansakin samassa putouksessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haha, ei paljon ehdi vanhuksia miettimään, kun pitää keskittyä eläkemaksujen maksamiseen eli työhön, sekä omiin lapsiin, joista on ihan lakisääteinen vastuu. Vanhusten tekemille valinnoille ei jälkeläinen mitään mahda. Kannattaa varmaan varautua siihen vanhuuteen jotenkin?

Toivottavasti sun vanhuutes on yksinäinen ja kivulias... Aika paljon on sellaisia jotka on sairastuneet työikäisinä (esim. äitini), jotkut taas ovat lapsettomia joilla ei ole ketään joka omaishoitaisikaan.

Pitää siis ymmärtää valita olla sairastumatta, vammautumatta tai ihan vaan vanhenematta?

Kyllä omasta terveydestään ja toimintakyvystään todellakin kannattaa nykyisin pitää huolta. Ei ole mitään tahoa joka siitä pitäisi huolen ellet tee sitä itse.

Nobel ja Viisasten kivi jakoon! Alzheimerin, dementian, Parkinsonin, syöpien... ehkäisykeino on keksitty!

Omasta terveydestä huolehtiminen ei oikeastaan edes tarkoita sairauksien ehkäisyä vaan sen toimintakyvyn ylläpitämistä mahdollisista sairauksista ja sairastumisista huolimatta.

Sairaudet sairastuttaa. Sairastuminen tarkoittaa terveydentilan ja toimintakyvyn heikentymistä. Miten ylläpidät toimintakykyäsi "sairastumisista huolimatta"?

Toiminta kykyä ylläpidetään ihan samalla tavalla oli terve tai sairas. Toki siihen kannattaa varautua että se toimintakyky väistämättä ikääntyessä heikkenee. Ja siihen pitää myös sopeutua että vanhana kaikki se mikä nuorena oli mahdollista ei ehkä vanhana enää olekaan. Tarkoittaen vaikka sitä lonkkaleikkausta jos siitä olisi selvinnyt seitsemänkymppisenä ei siitä välttämättä selviä enää 75 vuotiaana tai jos naapuri selviää siitä 90 vuotiaana ei se tarkoita automaattisesti sitä että minun terveydellä siitä selviäisi seiskavitosena.

Etenevissä sairauksissa toimintakyvyn ylläpitäminen ei vaan ole mahdollista. Kun muisti menee, se menee. Tai kun jalat eivät kanna, ne eivät kanna. Toki kannattaa pysyä sen verran aktiivisena kuin kykenee, mutta parantumattomien sairauksien osalta sillä on aika marginaalinen vaikutus. Olen katsonut vierestä, kun Parkinson-potilasta "kuntoutetaan". Miksi? Mikä järki? Hermostossa etenevä sairaus ei parane millään jumpalla tai kävelyllä.

On siinä se järki, että mitä kauemmin Parkinsonia sairastava pystyy asumaan kotona, sen halvemmaksi se tulee yhteiskunnalle. Tosin jos on jo laitoshoidossa, tilanne on tietenkin eri. 

Mutta edelleenkään se kuntoutus EI AUTA, EI TOIMI, EI PARANNA TOIMINTAKYKYÄ. Outoa, että hoitoalan ihmiset eivät ymmärrä sairauksista tämän vertaa. Alzheimer tai Parkinson ei ole itse huonoilla elintavoilla aiheutettu sairaus.

Se YLLÄPITÄÄ jäljellä olevaa toimintakykyä mahdollisimman kauan jolla on aiemmassa kommentissa mainittuja etuja, puhumattakaan inhimillisestä vaikutuksesta.

Ei ylläpidä. Miten se on niin vaikea ymmärtää, että kyseiset sairaudet ETENEVÄT, mikä tarkoittaa sitä ettei ole olemassakaan mitään ylläpitotilaa. Ne pahenevat, välillä hitaammin, välillä harppauksin, vaikka yrittäisit mitä temppuja. Näitä sairauksia sairastavat ihmiset tarvitsevat pääasiassa hoivaa, eivät kuntoutusta tai mitään tsemppaamista kotona elämiseen. Ei, vaikka mikä virkamieskoneisto niin päättäisi.

Hyvinvointialueet eivät ainakaan nyt aluksi pysty tekemään mitään uudistuksia tai parannuksia palveluihin. 

Rahat ovat vähissä ja uudet tekijät eivät vielä hallitse töitään. On nyt kuitenkin terveyskesksia lopetusuhan alla ja  fysikaaliset hoidot siirretty kymmenien kilometrien päähän. Hyvinvointialueiden alijäämä 1,2 miljardia euroa.  Sote-uudistus ei ollut edellisen hallituksen keksimä uudistus. Vuonna 2017 Sipilän hallitus kehitti ns. maakuntamallin ja jo ennen tuota komiteat ja ideanikkarit olivat vuosikausia nostaneet palkkioita  sotepalveluiden sorvaamisesta. Valtion talousarviossa vuosina 2017 - 2019 varattiin uudistuksiin 460 milj. euroa. Eipä ole ihme, ettei lääkäriin pääse kuin omin varoin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haha, ei paljon ehdi vanhuksia miettimään, kun pitää keskittyä eläkemaksujen maksamiseen eli työhön, sekä omiin lapsiin, joista on ihan lakisääteinen vastuu. Vanhusten tekemille valinnoille ei jälkeläinen mitään mahda. Kannattaa varmaan varautua siihen vanhuuteen jotenkin?

Toivottavasti sun vanhuutes on yksinäinen ja kivulias... Aika paljon on sellaisia jotka on sairastuneet työikäisinä (esim. äitini), jotkut taas ovat lapsettomia joilla ei ole ketään joka omaishoitaisikaan.

Pitää siis ymmärtää valita olla sairastumatta, vammautumatta tai ihan vaan vanhenematta?

Kyllä omasta terveydestään ja toimintakyvystään todellakin kannattaa nykyisin pitää huolta. Ei ole mitään tahoa joka siitä pitäisi huolen ellet tee sitä itse.

Nobel ja Viisasten kivi jakoon! Alzheimerin, dementian, Parkinsonin, syöpien... ehkäisykeino on keksitty!

Omasta terveydestä huolehtiminen ei oikeastaan edes tarkoita sairauksien ehkäisyä vaan sen toimintakyvyn ylläpitämistä mahdollisista sairauksista ja sairastumisista huolimatta.

Sairaudet sairastuttaa. Sairastuminen tarkoittaa terveydentilan ja toimintakyvyn heikentymistä. Miten ylläpidät toimintakykyäsi "sairastumisista huolimatta"?

Toiminta kykyä ylläpidetään ihan samalla tavalla oli terve tai sairas. Toki siihen kannattaa varautua että se toimintakyky väistämättä ikääntyessä heikkenee. Ja siihen pitää myös sopeutua että vanhana kaikki se mikä nuorena oli mahdollista ei ehkä vanhana enää olekaan. Tarkoittaen vaikka sitä lonkkaleikkausta jos siitä olisi selvinnyt seitsemänkymppisenä ei siitä välttämättä selviä enää 75 vuotiaana tai jos naapuri selviää siitä 90 vuotiaana ei se tarkoita automaattisesti sitä että minun terveydellä siitä selviäisi seiskavitosena.

Etenevissä sairauksissa toimintakyvyn ylläpitäminen ei vaan ole mahdollista. Kun muisti menee, se menee. Tai kun jalat eivät kanna, ne eivät kanna. Toki kannattaa pysyä sen verran aktiivisena kuin kykenee, mutta parantumattomien sairauksien osalta sillä on aika marginaalinen vaikutus. Olen katsonut vierestä, kun Parkinson-potilasta "kuntoutetaan". Miksi? Mikä järki? Hermostossa etenevä sairaus ei parane millään jumpalla tai kävelyllä.

On siinä se järki, että mitä kauemmin Parkinsonia sairastava pystyy asumaan kotona, sen halvemmaksi se tulee yhteiskunnalle. Tosin jos on jo laitoshoidossa, tilanne on tietenkin eri. 

Mutta edelleenkään se kuntoutus EI AUTA, EI TOIMI, EI PARANNA TOIMINTAKYKYÄ. Outoa, että hoitoalan ihmiset eivät ymmärrä sairauksista tämän vertaa. Alzheimer tai Parkinson ei ole itse huonoilla elintavoilla aiheutettu sairaus.

Totta ihmeessä kuntoutuksella pystytään liikkumista ylläpitämään kauemmin kuin jättämällä potilas vuoteeseen. Jos pystytään pitämään potilaalla liikkumiskykyä muutamia kuukausiakin kauemmin, niin saadaan suuret säästöt. Taudithan ovat toki eteneviä, mutta etenemisen vauhtiin liikkumisen suhteen pystytään tietysti vaikuttamaan.

Liikkuminen on aina hyväksi. Se auttaa yleiskuntoa pysymään edes jollain tasolla ja estää makuuhaavoja. Et taida nyt kuitenkaan ymmärtää, että sairauden aiheuttamaan pärjäämättömyyteen se ei auta. Ei sitten tippaakaan. Vaikka saisit miten kävelytettyä Parkinson-potilasta ja kotihoito ramppaisi hänen luonaan 10 kertaa päivässä, niin arvaa mitä käy kun hänet jätetään yksin? Hän lähtee itsenäisesti liikkeelle (kun siihenhän sitä näköjään kannustetaan), vapisten ja täristen, motoriikka pettää ja vanhus kaatuu murtaen lonkkansa. Lisää kustannuksia yhteiskunnalle ja lisää huonoa terveyttä vanhukselle.

Tulevaisuudessa omaiset hoitaa ja hoitajia palkataan suoraa kadulta. Tarve on niin suuri hoitajille ettei koulutusta enää edellytetä. Kaikki muuttuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samalla kun meidän pitää hoitaa vanhempamme, pitäisi myös jaksaa työelämässä entistä pitempään. Aika mahdoton yhtälö.

Ennen olivat varmaan yli-ihmisiä kun hoitivat maatilan työt, lapset ja vanhukset.

Siihen aikaan naiset olivat kotona, eivät palkkatyössä. Muistan että tätini on kertonut miten hyvä jos kouluikäisenä jäi vahtimaan vastasyntynyttä vauvaa, joka pantiin navettatöiden ajaksi pinnasänkyyn odottamaan. Tädin tehtävänä oli sitten työntää tuttipullo pinnojen välistä vauvalle. Ja kyllähän ennen sitten sattuikin kaikenlaisia onnettomuuksia ja vahinkoja. Lapsikuolleisuus oli suurempi ja ihmisten elinikä lyhyempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairaanhoito kuormittuu siis sairaalat. Kokeilevat nyt tätä mut joutuvat pakittamaan. Paskat on päättäjillä housussa, ihan sama mitä päätöksiä nyt tekevät.

Sairaalat sulkee osastoja. Ei ne oikeastaan nykyistä enempää voi kuormittaa tai vastaan ottaa potilaita. Oikeastaan päinvastoin myös siellä supistetaan jotta kuormittuminen olisi pienempää.

Sairaala ei voi kieltäytyä ottamasta vastaan potilasta joka on välittömän avun tarpeessa. Tarkoittaa sitä että ne potilas pitää Suomen sisällä kiikuttaa johonkin hoitavaan yksikköön, huvitti tai ei. Ei siinä päivystysosastoilta kysytä että voitteko ottaa vaan ne on otettava mikäli kyseessä esim. jalaton vanhus.

Sairaaloiden kyky vastaanottaa potilaita on rajallinen jo nyt. Ei niitä paikkoja tule yhtään enempää vaikka kuinka se olisi heitteillejättöä. Jos paikkoja ei ole ihmiset menehtyy jonoihin tai odottaessaan vaikka sitä ambulanssia joka on jumissa kun ei saa siirrettyä potilasta päivystykseen kun ei ole tilaa. Ihmisiä kuolee kun he eivät hakeudu päivystykseen jotka ruuhkautuu kun resursseja ei ole hoitaa enempää potilaita.

Luin neurokirurgi Juha Hernesniemen elämäkerran ja siinä kerrottiin että aivohalvauksia ja -verenvuotoja ja vastaavia ei ennen 1980-luvun alkua hoidettu yli 60-vuotiailta. Katsottiin hyödyttömäksi ja useimmiten se sitä olikin.

Tuohan on kamalaa. Itse olen kohta 60.

Läheiseni sai 2 aivoinfarktia 70-vuotiiaana 20 vuotta sitten. Toistaiseksi elossa ja toimintakykyinen edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haha, ei paljon ehdi vanhuksia miettimään, kun pitää keskittyä eläkemaksujen maksamiseen eli työhön, sekä omiin lapsiin, joista on ihan lakisääteinen vastuu. Vanhusten tekemille valinnoille ei jälkeläinen mitään mahda. Kannattaa varmaan varautua siihen vanhuuteen jotenkin?

Toivottavasti sun vanhuutes on yksinäinen ja kivulias... Aika paljon on sellaisia jotka on sairastuneet työikäisinä (esim. äitini), jotkut taas ovat lapsettomia joilla ei ole ketään joka omaishoitaisikaan.

Pitää siis ymmärtää valita olla sairastumatta, vammautumatta tai ihan vaan vanhenematta?

Kyllä omasta terveydestään ja toimintakyvystään todellakin kannattaa nykyisin pitää huolta. Ei ole mitään tahoa joka siitä pitäisi huolen ellet tee sitä itse.

Nobel ja Viisasten kivi jakoon! Alzheimerin, dementian, Parkinsonin, syöpien... ehkäisykeino on keksitty!

Omasta terveydestä huolehtiminen ei oikeastaan edes tarkoita sairauksien ehkäisyä vaan sen toimintakyvyn ylläpitämistä mahdollisista sairauksista ja sairastumisista huolimatta.

Sairaudet sairastuttaa. Sairastuminen tarkoittaa terveydentilan ja toimintakyvyn heikentymistä. Miten ylläpidät toimintakykyäsi "sairastumisista huolimatta"?

Toiminta kykyä ylläpidetään ihan samalla tavalla oli terve tai sairas. Toki siihen kannattaa varautua että se toimintakyky väistämättä ikääntyessä heikkenee. Ja siihen pitää myös sopeutua että vanhana kaikki se mikä nuorena oli mahdollista ei ehkä vanhana enää olekaan. Tarkoittaen vaikka sitä lonkkaleikkausta jos siitä olisi selvinnyt seitsemänkymppisenä ei siitä välttämättä selviä enää 75 vuotiaana tai jos naapuri selviää siitä 90 vuotiaana ei se tarkoita automaattisesti sitä että minun terveydellä siitä selviäisi seiskavitosena.

Etenevissä sairauksissa toimintakyvyn ylläpitäminen ei vaan ole mahdollista. Kun muisti menee, se menee. Tai kun jalat eivät kanna, ne eivät kanna. Toki kannattaa pysyä sen verran aktiivisena kuin kykenee, mutta parantumattomien sairauksien osalta sillä on aika marginaalinen vaikutus. Olen katsonut vierestä, kun Parkinson-potilasta "kuntoutetaan". Miksi? Mikä järki? Hermostossa etenevä sairaus ei parane millään jumpalla tai kävelyllä.

On siinä se järki, että mitä kauemmin Parkinsonia sairastava pystyy asumaan kotona, sen halvemmaksi se tulee yhteiskunnalle. Tosin jos on jo laitoshoidossa, tilanne on tietenkin eri. 

Mutta edelleenkään se kuntoutus EI AUTA, EI TOIMI, EI PARANNA TOIMINTAKYKYÄ. Outoa, että hoitoalan ihmiset eivät ymmärrä sairauksista tämän vertaa. Alzheimer tai Parkinson ei ole itse huonoilla elintavoilla aiheutettu sairaus.

Totta ihmeessä kuntoutuksella pystytään liikkumista ylläpitämään kauemmin kuin jättämällä potilas vuoteeseen. Jos pystytään pitämään potilaalla liikkumiskykyä muutamia kuukausiakin kauemmin, niin saadaan suuret säästöt. Taudithan ovat toki eteneviä, mutta etenemisen vauhtiin liikkumisen suhteen pystytään tietysti vaikuttamaan.

Usein ihmisillä on kyllä outo käsitys siitä että kuka tahansa voidaan kuntouttaa kunhan hänet vain nostetaan sängystä ylös. Kuntoutuminen vaatii ihmiseltä halua kuntoutua. Useinkaan sitä ei ole, koska on itsellekin "helpompaa" kun muut tekee asiat potilaan puolesta.