Lue keskustelun säännöt.
Aikuisena surettaa, ettei ole osa mitään yhteisöä. Kuten lapsena oli koulussa tai harrastusporukassa. Mistä löytää oma yhteisö?
Opiskeluaikanakin oli luontevaa hengata omassa opiskeluporukassa. Opiskelupaikkakunnalta muuttaessa kaveriporukat hajaantuivat. Työpaikat vaihtuu, asuinpaikat vaihtuu, elämäntilanteet muuttuu.
Miten löytää taas se yhteisöllisyyden tunne, se että kuuluu johonkin? Olen ainoa lapsi joten ei ole edes mitään sisarusporukkaa. Työt etätöitä tai toimiston kahvihuoneessa 5 min jutustelu. Tekee jotenkin pelokkaan olon kun ei ole turvana yhteisöä. Kuin eläin, joka on ajettu laumasta.
Kommentit (404)
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kaksikin tiivistä yhteisöä syntynyt lasten kautta. Käydään telttailemassa, keikoilla, urheilemassa yhdessä.. helppo tavata, kun lapsetkin kavereita keskenään. Toki siis noihin "omiin" juttuihin, kuten keikoilla käynti, lapset ei tuu vaan ovat isänsä kanssa silloin. Mutta arjessa treffailua lasten kanssa. Toimii.
Samoin, olen saanut pitkäaikaisia ystäviä lasten kavereiden vanhemmista. Lapset ovat jo aikuisia, mutta tapaamme edelleen porukalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku hengailukerho ois kyllä jees.. siis semmoinen mihin vois vaan mennä kahvittelemaan, löpisee niitä näitä ja päivän polttavia puheenaiheita.. tarviiko aina jumpata, laulaa, soittaa hanuria? Helevetti :D
Asukasyhdistyksen tupa? Näissä yleensä kokoonnutaan päiväsaikaan, joten paikalla on paljon eläkeläisiä ja työttömiä, joilla kenelläkään ei ole kiire minnekään.
Neulepiiri? No joo, miehille ei sovi. Mutta täyttäisi määritelmän, ollaan jouten ja löpistään.
Seurakuntien toiminta? Plussaa ihmisten hyväntahtoisuus, miinusta mahdollinen herätystyö. Valitse jokin, joka ei ole uskontojen uhrien listoilla.
Ei kiitos. Olen 35 vuotias, työssäkäyvä ja perheellinen ihminen. Ystäviä on, mutta kaikki ok hajaantuneet ympäri Suomen, itsekin olen muuttanut usein. Tunnistan tuon kaipuun kuulua johonkin "porukkaan", itselläni sellaista oli nuorena ja se oli parasta.
Semmoinen matalankynnyksen "kerho".
Missä sanottiin, että noihin ei voi mennä perheellisenä? Sinun iässäsi tosin suurimmalla osalla perheellisistä on ns. ruuhavuodet menossa, joten ei ole aikaa ja voimavaroija millekään hengailujen järjestämiselle. Mutta ei pidä liikaa jumittaa iässä. Jos hengailu kiinnostaa, mene sinne missä hengaillaan. Rikastuttaa omaa elämää, kun tapaa muitakin kuin omaan kuplaan kuuluvia. Itse harrastan tästä syystä vapaaehtoistoimintaa eläkeläisten juttutuvalla. Olen 28v.
No mua ei kiinnosta eläkeläisten juttutupa. Ruuhkavuodet alkaa olee jo takanapäin. Kaipaan kaltaisteni, suht omanikäisten seuraa. Ihmisiä jotka on " elossa". Ehkä täytyy perustaa semmoinen kerho.
Missä sanottiin, että sinun pitää mennä nimenomaan eläkeläisten juttutuvalle?
Unohda. Älä edes aloita. Hauskaa illanjatkoa :) kunhan täällä mietitään ja pohditaan.. mikään neulominen ja tietty tekeminen ei kiinnosta. Vain se yhteenkuuluvuus, kivat ihmiset, samanhenkiset..
Ongelmana on tietysti ajan puute, asuminen maaseudulla ha se ettei aina voi tiettyyn kellonlyömään kokoontua.
Saa sitä silti kaivata. En nyt välttämättä kaivannut mitään ratkaisua.. kunhan haaveilin.
Miksi teit aloituksen keskustelupalstalle, jos et halua keskustella ja kuulla ehdotuksia?
En tehnyt aloitusta. Kunhan kommentoin ja sinä päätit siitä sitten loukkaantua.. Tunnen itseni ja olen todella valikoiva. En koe löytäväni paljonkaan yhteistä huilunsoittajien kanssa tms.. mutta mene sinä toki! Nuorena pitääkin kokeilla kaikenlaista. Niin minäkin tein.
Tässäpä se jutun juju juuri onkin. Nuorena hengataan monenlaisten ihmisten kanssa, usein niiden, jotka sattuvat olemaan samaa vuosimallia, samalla luokalla, naapurustossa tai muuten sattumalta lähellä.
Sitten joukkiot eriytyvät, jokainen tekee töitä ja harrastaa omanlaistensa ihmisten kanssa. Toisaalta itsetuntemus lisääntyy, toisaalta ajatukset luutuvat. Vanhemmalla iällä helposti ajattelee, että itsellä ei ole välttämättä mitään yhteistä huilistien tai jodlaajien tai vapaapalokuntalaisten kanssa.
Mutta onko realistista ajatella, että löytäisi jotain yhteistä satunnaisen ihmisjoukon kanssa, jolla ei ole muuta yhteistä kuin esimerkiksi ikä? Koska niissä satunnaisissakin ihmisissä on huilisteja, jodlaajia ja vapaapalokuntalaisia.
-ohis.
Kuka täällä tuommoisesta on puhunut? Hengenheimolaisten joukko tuskin löytyy kuitenkaan sieltä jodlaajista. Koko ryhmä ainakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaisiko esim. kansalaisopiston käsityö tai askartelukerho? Kuorolaulu? Kirjakerho?
Kun ei. Ei, ei ja ei.
Haluaisin vaan kokoontua saman porukan kanssa ja ihan vaan istua mukavasti sohvalla , kuunnella ehkä musiikkia.. Ehkä kejsisimme joskus jotain hauskaa? Halloweenina naamiaisia,vappuna munkkia ja simaa .. vähän kuin nuorena nuorisotiloilla. Miksei missään ole aikuisille tämmöistä toimintaa?
Kaikki toiminta vaatii sen järjestäjän. Voithan ap itse olla se moottori, joka järjestät kahvitteluillan joko kotiisi tai johonkin yhteiseen kerhotilaan, kylätalolle tms.
Kannattaisiko kenties alkaa harrastamaan jotain? :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku hengailukerho ois kyllä jees.. siis semmoinen mihin vois vaan mennä kahvittelemaan, löpisee niitä näitä ja päivän polttavia puheenaiheita.. tarviiko aina jumpata, laulaa, soittaa hanuria? Helevetti :D
Asukasyhdistyksen tupa? Näissä yleensä kokoonnutaan päiväsaikaan, joten paikalla on paljon eläkeläisiä ja työttömiä, joilla kenelläkään ei ole kiire minnekään.
Neulepiiri? No joo, miehille ei sovi. Mutta täyttäisi määritelmän, ollaan jouten ja löpistään.
Seurakuntien toiminta? Plussaa ihmisten hyväntahtoisuus, miinusta mahdollinen herätystyö. Valitse jokin, joka ei ole uskontojen uhrien listoilla.
Ei kiitos. Olen 35 vuotias, työssäkäyvä ja perheellinen ihminen. Ystäviä on, mutta kaikki ok hajaantuneet ympäri Suomen, itsekin olen muuttanut usein. Tunnistan tuon kaipuun kuulua johonkin "porukkaan", itselläni sellaista oli nuorena ja se oli parasta.
Semmoinen matalankynnyksen "kerho".
Missä sanottiin, että noihin ei voi mennä perheellisenä? Sinun iässäsi tosin suurimmalla osalla perheellisistä on ns. ruuhavuodet menossa, joten ei ole aikaa ja voimavaroija millekään hengailujen järjestämiselle. Mutta ei pidä liikaa jumittaa iässä. Jos hengailu kiinnostaa, mene sinne missä hengaillaan. Rikastuttaa omaa elämää, kun tapaa muitakin kuin omaan kuplaan kuuluvia. Itse harrastan tästä syystä vapaaehtoistoimintaa eläkeläisten juttutuvalla. Olen 28v.
No mua ei kiinnosta eläkeläisten juttutupa. Ruuhkavuodet alkaa olee jo takanapäin. Kaipaan kaltaisteni, suht omanikäisten seuraa. Ihmisiä jotka on " elossa". Ehkä täytyy perustaa semmoinen kerho.
Missä sanottiin, että sinun pitää mennä nimenomaan eläkeläisten juttutuvalle?
Unohda. Älä edes aloita. Hauskaa illanjatkoa :) kunhan täällä mietitään ja pohditaan.. mikään neulominen ja tietty tekeminen ei kiinnosta. Vain se yhteenkuuluvuus, kivat ihmiset, samanhenkiset..
Ongelmana on tietysti ajan puute, asuminen maaseudulla ha se ettei aina voi tiettyyn kellonlyömään kokoontua.
Saa sitä silti kaivata. En nyt välttämättä kaivannut mitään ratkaisua.. kunhan haaveilin.
Miksi teit aloituksen keskustelupalstalle, jos et halua keskustella ja kuulla ehdotuksia?
En tehnyt aloitusta. Kunhan kommentoin ja sinä päätit siitä sitten loukkaantua.. Tunnen itseni ja olen todella valikoiva. En koe löytäväni paljonkaan yhteistä huilunsoittajien kanssa tms.. mutta mene sinä toki! Nuorena pitääkin kokeilla kaikenlaista. Niin minäkin tein.
Tässäpä se jutun juju juuri onkin. Nuorena hengataan monenlaisten ihmisten kanssa, usein niiden, jotka sattuvat olemaan samaa vuosimallia, samalla luokalla, naapurustossa tai muuten sattumalta lähellä.
Sitten joukkiot eriytyvät, jokainen tekee töitä ja harrastaa omanlaistensa ihmisten kanssa. Toisaalta itsetuntemus lisääntyy, toisaalta ajatukset luutuvat. Vanhemmalla iällä helposti ajattelee, että itsellä ei ole välttämättä mitään yhteistä huilistien tai jodlaajien tai vapaapalokuntalaisten kanssa.
Mutta onko realistista ajatella, että löytäisi jotain yhteistä satunnaisen ihmisjoukon kanssa, jolla ei ole muuta yhteistä kuin esimerkiksi ikä? Koska niissä satunnaisissakin ihmisissä on huilisteja, jodlaajia ja vapaapalokuntalaisia.
-ohis.
Kuka täällä tuommoisesta on puhunut? Hengenheimolaisten joukko tuskin löytyy kuitenkaan sieltä jodlaajista. Koko ryhmä ainakaan.
Miksi ihmeessä jodlaajat eivät voisi olla hengenheimolaisia? Edellä puhuttiin kivoista ihmisistä. Eikö kivoilla ihmisillä saa olla muita harrastuksia kuin kivana olo?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Facebookissa löytyy ainakin Helsingissä Porukka. Tai myös googlaamallalöytyy nettisivu. Järjestävät kokoontumisia juurikin ns juttukerho pohjalta.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisiko kenties alkaa harrastamaan jotain? :D
No kannattais kun ois sitä perkeleen aikaa "D epäsäännöllinen työ ja tää lapsiperhe-elämä voi olla omalla tavallaan tosi yksinäistä. Kaipaan niin mua! Omaa juttua. En äitikavereutata ja lapsiin liittyviä kerhoja. Vaan omaa kaveriporukkaa.
Vielä mä sen hankin täältä peräreiåstä ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku hengailukerho ois kyllä jees.. siis semmoinen mihin vois vaan mennä kahvittelemaan, löpisee niitä näitä ja päivän polttavia puheenaiheita.. tarviiko aina jumpata, laulaa, soittaa hanuria? Helevetti :D
Asukasyhdistyksen tupa? Näissä yleensä kokoonnutaan päiväsaikaan, joten paikalla on paljon eläkeläisiä ja työttömiä, joilla kenelläkään ei ole kiire minnekään.
Neulepiiri? No joo, miehille ei sovi. Mutta täyttäisi määritelmän, ollaan jouten ja löpistään.
Seurakuntien toiminta? Plussaa ihmisten hyväntahtoisuus, miinusta mahdollinen herätystyö. Valitse jokin, joka ei ole uskontojen uhrien listoilla.
Ei kiitos. Olen 35 vuotias, työssäkäyvä ja perheellinen ihminen. Ystäviä on, mutta kaikki ok hajaantuneet ympäri Suomen, itsekin olen muuttanut usein. Tunnistan tuon kaipuun kuulua johonkin "porukkaan", itselläni sellaista oli nuorena ja se oli parasta.
Semmoinen matalankynnyksen "kerho".
Missä sanottiin, että noihin ei voi mennä perheellisenä? Sinun iässäsi tosin suurimmalla osalla perheellisistä on ns. ruuhavuodet menossa, joten ei ole aikaa ja voimavaroija millekään hengailujen järjestämiselle. Mutta ei pidä liikaa jumittaa iässä. Jos hengailu kiinnostaa, mene sinne missä hengaillaan. Rikastuttaa omaa elämää, kun tapaa muitakin kuin omaan kuplaan kuuluvia. Itse harrastan tästä syystä vapaaehtoistoimintaa eläkeläisten juttutuvalla. Olen 28v.
No mua ei kiinnosta eläkeläisten juttutupa. Ruuhkavuodet alkaa olee jo takanapäin. Kaipaan kaltaisteni, suht omanikäisten seuraa. Ihmisiä jotka on " elossa". Ehkä täytyy perustaa semmoinen kerho.
Missä sanottiin, että sinun pitää mennä nimenomaan eläkeläisten juttutuvalle?
Unohda. Älä edes aloita. Hauskaa illanjatkoa :) kunhan täällä mietitään ja pohditaan.. mikään neulominen ja tietty tekeminen ei kiinnosta. Vain se yhteenkuuluvuus, kivat ihmiset, samanhenkiset..
Ongelmana on tietysti ajan puute, asuminen maaseudulla ha se ettei aina voi tiettyyn kellonlyömään kokoontua.
Saa sitä silti kaivata. En nyt välttämättä kaivannut mitään ratkaisua.. kunhan haaveilin.
Miksi teit aloituksen keskustelupalstalle, jos et halua keskustella ja kuulla ehdotuksia?
En tehnyt aloitusta. Kunhan kommentoin ja sinä päätit siitä sitten loukkaantua.. Tunnen itseni ja olen todella valikoiva. En koe löytäväni paljonkaan yhteistä huilunsoittajien kanssa tms.. mutta mene sinä toki! Nuorena pitääkin kokeilla kaikenlaista. Niin minäkin tein.
Tässäpä se jutun juju juuri onkin. Nuorena hengataan monenlaisten ihmisten kanssa, usein niiden, jotka sattuvat olemaan samaa vuosimallia, samalla luokalla, naapurustossa tai muuten sattumalta lähellä.
Sitten joukkiot eriytyvät, jokainen tekee töitä ja harrastaa omanlaistensa ihmisten kanssa. Toisaalta itsetuntemus lisääntyy, toisaalta ajatukset luutuvat. Vanhemmalla iällä helposti ajattelee, että itsellä ei ole välttämättä mitään yhteistä huilistien tai jodlaajien tai vapaapalokuntalaisten kanssa.
Mutta onko realistista ajatella, että löytäisi jotain yhteistä satunnaisen ihmisjoukon kanssa, jolla ei ole muuta yhteistä kuin esimerkiksi ikä? Koska niissä satunnaisissakin ihmisissä on huilisteja, jodlaajia ja vapaapalokuntalaisia.
-ohis.
Kuka täällä tuommoisesta on puhunut? Hengenheimolaisten joukko tuskin löytyy kuitenkaan sieltä jodlaajista. Koko ryhmä ainakaan.
Miksi ihmeessä jodlaajat eivät voisi olla hengenheimolaisia? Edellä puhuttiin kivoista ihmisistä. Eikö kivoilla ihmisillä saa olla muita harrastuksia kuin kivana olo?
Mä en jaksais kuunnella sitä helvetin joikaamista :D Ei vaan, voihan sieltä löytyä hyviä tyyppejä mutta aika epätodennäköistä se on että siellä arviolta kourallisessa ihmisiä kaikki tulis jotenkin just eikä melkeen juttuun ja olis samalla aaltopituudella.
Ennemminkin kaipaan semmoista kurjavampaa sakkia. Ei tarvitse olla mitään muuta yhdistävää tekijää kuin samanhenkisyys. Tiedän, aika paljon vaadittu.
Vierailija kirjoitti:
Voisin ehkä mennä johonkin teatteri/ näytelmä/ latinotanssijengiin.. tuon hippeilyn ja alakulttuurigenren lisäksi.. Joku taide/ graffitipaja vois myös olla jees.
Ei mummoja. Ei virkkausta. Ei lukupiiriä. Anteeks mummot! Näen heitä töissä tarpeeksi.
Tuun teidän kanssa sitten kun oon itsekin mummo.
No entäs tuo Veijo Esson baari-ryhmä?
Siellä on kiva yhteisö ja tavoitteet eivät ole ahdistavia.
Ja löytynee joka paikkakunnalta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ihana kantapubi, josta olen löytänyt mahtavan yhteisön! Ei ole harrastuksen lailla sitova, sopii vuorotyöläisellekin. Ei ole deeku-porukkaa, vaan oikeasti ihania ihmisiä. On teemailtoja ja -päiviä, ja lähes aina on joku tuttu paikalla, oli arki tai pyhä.
Mahtavia keskusteluja kahvin äärellä ja iloisempia iltoja drinksujen kanssa.
Ainut, mikä ei sovi AP: n kuvioon, on se, että ikäskaala on laaja 18-86.
Mun kaveriporukka oli aikoinaan just tämmöistä punk/hippiporukkaa. Siellä oli monenkirjavaa ihmistä. Voi niitä aikoja miten kaipaan. Moni on perheellistynut, osa on päihteet vienyt, löytyy sieltä ihan tohtoria ja maisteriakin. Yksi yhdistävä tekijä oli , pääkoppa. Ajatukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ihana kantapubi, josta olen löytänyt mahtavan yhteisön! Ei ole harrastuksen lailla sitova, sopii vuorotyöläisellekin. Ei ole deeku-porukkaa, vaan oikeasti ihania ihmisiä. On teemailtoja ja -päiviä, ja lähes aina on joku tuttu paikalla, oli arki tai pyhä.
Mahtavia keskusteluja kahvin äärellä ja iloisempia iltoja drinksujen kanssa.Ainut, mikä ei sovi AP: n kuvioon, on se, että ikäskaala on laaja 18-86.
Ihana kantapubi kertoo riittävästi :D Mut hyvä jos oot löytänyt oman porukkasi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku hengailukerho ois kyllä jees.. siis semmoinen mihin vois vaan mennä kahvittelemaan, löpisee niitä näitä ja päivän polttavia puheenaiheita.. tarviiko aina jumpata, laulaa, soittaa hanuria? Helevetti :D
Asukasyhdistyksen tupa? Näissä yleensä kokoonnutaan päiväsaikaan, joten paikalla on paljon eläkeläisiä ja työttömiä, joilla kenelläkään ei ole kiire minnekään.
Neulepiiri? No joo, miehille ei sovi. Mutta täyttäisi määritelmän, ollaan jouten ja löpistään.
Seurakuntien toiminta? Plussaa ihmisten hyväntahtoisuus, miinusta mahdollinen herätystyö. Valitse jokin, joka ei ole uskontojen uhrien listoilla.
Ei kiitos. Olen 35 vuotias, työssäkäyvä ja perheellinen ihminen. Ystäviä on, mutta kaikki ok hajaantuneet ympäri Suomen, itsekin olen muuttanut usein. Tunnistan tuon kaipuun kuulua johonkin "porukkaan", itselläni sellaista oli nuorena ja se oli parasta.
Semmoinen matalankynnyksen "kerho".
Missä sanottiin, että noihin ei voi mennä perheellisenä? Sinun iässäsi tosin suurimmalla osalla perheellisistä on ns. ruuhavuodet menossa, joten ei ole aikaa ja voimavaroija millekään hengailujen järjestämiselle. Mutta ei pidä liikaa jumittaa iässä. Jos hengailu kiinnostaa, mene sinne missä hengaillaan. Rikastuttaa omaa elämää, kun tapaa muitakin kuin omaan kuplaan kuuluvia. Itse harrastan tästä syystä vapaaehtoistoimintaa eläkeläisten juttutuvalla. Olen 28v.
No mua ei kiinnosta eläkeläisten juttutupa. Ruuhkavuodet alkaa olee jo takanapäin. Kaipaan kaltaisteni, suht omanikäisten seuraa. Ihmisiä jotka on " elossa". Ehkä täytyy perustaa semmoinen kerho.
Missä sanottiin, että sinun pitää mennä nimenomaan eläkeläisten juttutuvalle?
Unohda. Älä edes aloita. Hauskaa illanjatkoa :) kunhan täällä mietitään ja pohditaan.. mikään neulominen ja tietty tekeminen ei kiinnosta. Vain se yhteenkuuluvuus, kivat ihmiset, samanhenkiset..
Ongelmana on tietysti ajan puute, asuminen maaseudulla ha se ettei aina voi tiettyyn kellonlyömään kokoontua.
Saa sitä silti kaivata. En nyt välttämättä kaivannut mitään ratkaisua.. kunhan haaveilin.
Miksi teit aloituksen keskustelupalstalle, jos et halua keskustella ja kuulla ehdotuksia?
En tehnyt aloitusta. Kunhan kommentoin ja sinä päätit siitä sitten loukkaantua.. Tunnen itseni ja olen todella valikoiva. En koe löytäväni paljonkaan yhteistä huilunsoittajien kanssa tms.. mutta mene sinä toki! Nuorena pitääkin kokeilla kaikenlaista. Niin minäkin tein.
Tässäpä se jutun juju juuri onkin. Nuorena hengataan monenlaisten ihmisten kanssa, usein niiden, jotka sattuvat olemaan samaa vuosimallia, samalla luokalla, naapurustossa tai muuten sattumalta lähellä.
Sitten joukkiot eriytyvät, jokainen tekee töitä ja harrastaa omanlaistensa ihmisten kanssa. Toisaalta itsetuntemus lisääntyy, toisaalta ajatukset luutuvat. Vanhemmalla iällä helposti ajattelee, että itsellä ei ole välttämättä mitään yhteistä huilistien tai jodlaajien tai vapaapalokuntalaisten kanssa.
Mutta onko realistista ajatella, että löytäisi jotain yhteistä satunnaisen ihmisjoukon kanssa, jolla ei ole muuta yhteistä kuin esimerkiksi ikä? Koska niissä satunnaisissakin ihmisissä on huilisteja, jodlaajia ja vapaapalokuntalaisia.
-ohis.
Kuka täällä tuommoisesta on puhunut? Hengenheimolaisten joukko tuskin löytyy kuitenkaan sieltä jodlaajista. Koko ryhmä ainakaan.
Miksi ihmeessä jodlaajat eivät voisi olla hengenheimolaisia? Edellä puhuttiin kivoista ihmisistä. Eikö kivoilla ihmisillä saa olla muita harrastuksia kuin kivana olo?
Mä en jaksais kuunnella sitä helvetin joikaamista :D Ei vaan, voihan sieltä löytyä hyviä tyyppejä mutta aika epätodennäköistä se on että siellä arviolta kourallisessa ihmisiä kaikki tulis jotenkin just eikä melkeen juttuun ja olis samalla aaltopituudella.
Ennemminkin kaipaan semmoista kurjavampaa sakkia. Ei tarvitse olla mitään muuta yhdistävää tekijää kuin samanhenkisyys. Tiedän, aika paljon vaadittu.
Tässähän on kysymys siitä, ettei heillä saisi olla mitään muuta yhdistävää tekijää, harrastusta tai ominaisuutta kuin tuo samanhenkisyys ja aaltopituus. Se on kyllä kieltämättä paljon vaadittu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ymmärtänyt kuinka etuoikeutettu oon, kun sain kasvaa aikuiseksi hyvin ihmisten laumassa. Kaikilla ei semmoista ole ikinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisiko kenties alkaa harrastamaan jotain? :D
No kannattais kun ois sitä perkeleen aikaa "D epäsäännöllinen työ ja tää lapsiperhe-elämä voi olla omalla tavallaan tosi yksinäistä. Kaipaan niin mua! Omaa juttua. En äitikavereutata ja lapsiin liittyviä kerhoja. Vaan omaa kaveriporukkaa.
Vielä mä sen hankin täältä peräreiåstä ;)
Yhdistykset on olemassa sitä varten jos ei mikään tavallinen harrastusryhmä kelpaa, tosin niissäkin on kahvittelukerhoja, poliittinen toiminta vähän vaativampaa, uskonnolliset edellyttää hengenheimolaisuutta. Mutta mene mukaan johonkin metsästys-kalastusporukkaan jos kerta perähikiällä asut, tai ota ajokoira.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ihana kantapubi, josta olen löytänyt mahtavan yhteisön! Ei ole harrastuksen lailla sitova, sopii vuorotyöläisellekin. Ei ole deeku-porukkaa, vaan oikeasti ihania ihmisiä. On teemailtoja ja -päiviä, ja lähes aina on joku tuttu paikalla, oli arki tai pyhä.
Mahtavia keskusteluja kahvin äärellä ja iloisempia iltoja drinksujen kanssa.
Missä tämmöinen pubi on? Kiinnostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku hengailukerho ois kyllä jees.. siis semmoinen mihin vois vaan mennä kahvittelemaan, löpisee niitä näitä ja päivän polttavia puheenaiheita.. tarviiko aina jumpata, laulaa, soittaa hanuria? Helevetti :D
Asukasyhdistyksen tupa? Näissä yleensä kokoonnutaan päiväsaikaan, joten paikalla on paljon eläkeläisiä ja työttömiä, joilla kenelläkään ei ole kiire minnekään.
Neulepiiri? No joo, miehille ei sovi. Mutta täyttäisi määritelmän, ollaan jouten ja löpistään.
Seurakuntien toiminta? Plussaa ihmisten hyväntahtoisuus, miinusta mahdollinen herätystyö. Valitse jokin, joka ei ole uskontojen uhrien listoilla.
Ei kiitos. Olen 35 vuotias, työssäkäyvä ja perheellinen ihminen. Ystäviä on, mutta kaikki ok hajaantuneet ympäri Suomen, itsekin olen muuttanut usein. Tunnistan tuon kaipuun kuulua johonkin "porukkaan", itselläni sellaista oli nuorena ja se oli parasta.
Semmoinen matalankynnyksen "kerho".
Missä sanottiin, että noihin ei voi mennä perheellisenä? Sinun iässäsi tosin suurimmalla osalla perheellisistä on ns. ruuhavuodet menossa, joten ei ole aikaa ja voimavaroija millekään hengailujen järjestämiselle. Mutta ei pidä liikaa jumittaa iässä. Jos hengailu kiinnostaa, mene sinne missä hengaillaan. Rikastuttaa omaa elämää, kun tapaa muitakin kuin omaan kuplaan kuuluvia. Itse harrastan tästä syystä vapaaehtoistoimintaa eläkeläisten juttutuvalla. Olen 28v.
No mua ei kiinnosta eläkeläisten juttutupa. Ruuhkavuodet alkaa olee jo takanapäin. Kaipaan kaltaisteni, suht omanikäisten seuraa. Ihmisiä jotka on " elossa". Ehkä täytyy perustaa semmoinen kerho.
Missä sanottiin, että sinun pitää mennä nimenomaan eläkeläisten juttutuvalle?
Unohda. Älä edes aloita. Hauskaa illanjatkoa :) kunhan täällä mietitään ja pohditaan.. mikään neulominen ja tietty tekeminen ei kiinnosta. Vain se yhteenkuuluvuus, kivat ihmiset, samanhenkiset..
Ongelmana on tietysti ajan puute, asuminen maaseudulla ha se ettei aina voi tiettyyn kellonlyömään kokoontua.
Saa sitä silti kaivata. En nyt välttämättä kaivannut mitään ratkaisua.. kunhan haaveilin.
Miksi teit aloituksen keskustelupalstalle, jos et halua keskustella ja kuulla ehdotuksia?
En tehnyt aloitusta. Kunhan kommentoin ja sinä päätit siitä sitten loukkaantua.. Tunnen itseni ja olen todella valikoiva. En koe löytäväni paljonkaan yhteistä huilunsoittajien kanssa tms.. mutta mene sinä toki! Nuorena pitääkin kokeilla kaikenlaista. Niin minäkin tein.
Tässäpä se jutun juju juuri onkin. Nuorena hengataan monenlaisten ihmisten kanssa, usein niiden, jotka sattuvat olemaan samaa vuosimallia, samalla luokalla, naapurustossa tai muuten sattumalta lähellä.
Sitten joukkiot eriytyvät, jokainen tekee töitä ja harrastaa omanlaistensa ihmisten kanssa. Toisaalta itsetuntemus lisääntyy, toisaalta ajatukset luutuvat. Vanhemmalla iällä helposti ajattelee, että itsellä ei ole välttämättä mitään yhteistä huilistien tai jodlaajien tai vapaapalokuntalaisten kanssa.
Mutta onko realistista ajatella, että löytäisi jotain yhteistä satunnaisen ihmisjoukon kanssa, jolla ei ole muuta yhteistä kuin esimerkiksi ikä? Koska niissä satunnaisissakin ihmisissä on huilisteja, jodlaajia ja vapaapalokuntalaisia.
-ohis.
Kuka täällä tuommoisesta on puhunut? Hengenheimolaisten joukko tuskin löytyy kuitenkaan sieltä jodlaajista. Koko ryhmä ainakaan.
Miksi ihmeessä jodlaajat eivät voisi olla hengenheimolaisia? Edellä puhuttiin kivoista ihmisistä. Eikö kivoilla ihmisillä saa olla muita harrastuksia kuin kivana olo?
Mä en jaksais kuunnella sitä helvetin joikaamista :D Ei vaan, voihan sieltä löytyä hyviä tyyppejä mutta aika epätodennäköistä se on että siellä arviolta kourallisessa ihmisiä kaikki tulis jotenkin just eikä melkeen juttuun ja olis samalla aaltopituudella.
Ennemminkin kaipaan semmoista kurjavampaa sakkia. Ei tarvitse olla mitään muuta yhdistävää tekijää kuin samanhenkisyys. Tiedän, aika paljon vaadittu.
Tässähän on kysymys siitä, ettei heillä saisi olla mitään muuta yhdistävää tekijää, harrastusta tai ominaisuutta kuin tuo samanhenkisyys ja aaltopituus. Se on kyllä kieltämättä paljon vaadittu.
Tiedän. Ja sitä mä tuun etsimään loppuikäni. Kun on kerran sen kokenut, niin kaikkea vertaa siihen. Ei tyydy vähempään.
Oikeastaan ainoa mahdollisuus löytää tämmöinen jengi olisi lähteä vaikka 10 vuodeksi johonkin laivastoon tai vastaavaan. Missä ollaan tosi tiiviisti. Sieltä varmasti löytyisi se kaipaamani samanhenkisten ihmisten porukka.. nää on näitä :/
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harrastusryhmät?
Mikä tällainen ryhmä voisi olla? Olen jo liian vanha aloittamaan mitään harrastusta.
Aa, perinteinen trollíketju, jossa "pyydetään" apua ja sitten kerrotaan jokaisesta ehdotuksesta erikseen, miksei kelpaa.
No ehkäpä ne annetut ideat on jo huonoiksi ja toimimattomiksi todettuja eikä ne mitenkään anna uutta näkökulmaa tai ajateltavaa.
Nämä samat vastaukset kansalaisopistoista ym ryhmäliikunnoista tulee aina eikä ne ole toimiva ratkaisu esim vuorotyötä tekevän kohdalla. Toisekseen esim kieltä opiskellessa keskitytään siihen kielen oppimiseen eikä olla sosialisoimassa. Kas kun kukaan ei ole ehdottanut koiran ottamista..
Jos nuo oikeasti toimisi niin silloinhan juuri kukaan ei olisi/kokisi olevansa yksinäinen koska varmasti suurin osa yksinäisistä/perheettömistä harrastaa jotakin ja moni useampaakin juttua. Sitä vapaa-aikaa kun sattuneesta syystä on.
TÄMÄ! Mä tuun sun kerhoon. Järkätään jotkut halloweenbileet ihan alkajaisiksi